KESKI-SUOMEN SYYTTÄJÄNVIRASTO PÄÄTÖS 10/1207 syyttämättä jättämisestä Asianro PL 8 26.10.2010 R 10/971 40101 Jyväskylä Puhelin 010 362 6703 Fax 010 362 6720 Syyttämättä jätetty KLlNGA ESA EINO 21.11.1939 Asianomistajat AATSALO-SALLlNEN JOHANNA MAARIA VÄISÄNEN KARI PEKKA JUHANI OY SUOMEN TIETOTOIMISTO-FINSKA NOTISByRA AB Tutkitut tai epäillyt rikokset ja lainkohdat VÄÄRÄ ILMIANTO 5.2.1998 HELSINKI 2400/R/0000053/09 Rikoslaki 15 luku 6 TÖRKEÄ PETOS 5.2.1998 HELSINKI 2400/R/0000053/09 Rikoslaki 36 luku 2 1 Tapahtumatiedot TAUSTAA Klinga on asianomistajana Helsingin käräjäoikeuden rikosasiassa R 08/8412 vaatinut Johanna Aatsalo-Salliselle ja Kari Väisäselle rangaistusta kahdesta ei vastoin parempaa tietoa tehdystä julkisesta herjauksesta tuolloin voimassa olleiden rikoslain säännösten perusteella. Tätä edeltävästi Klinga oli tehnyt poliisille asiaa koskevan rikosilmoituksen ja tullut asiassa asianomistajana esitutkinnassa kuulustelluksi. Klinga on sanotun rikoasian kanssa samassa oikeudenkäynnissä käsitellyssä riita-asiassa vaatinut Aatsalo-Salliselta, Väisäseltä ja Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrå Ab:lta (STT) kärsimyksestä 84.093 euroa (500.000 markkaa) ja asianosaiskulut 908 euroa (5.400 markkaa) sekä oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäynnin kohteena ovat ensi sijassa olleet STT:n 21.1.1998 ja 24.1.1998 julkaisemien, Aatsalo-Sallisen ja Väisäsen laatimien uutisien
2 totuudenmukaisuus. Uutisissa oli kyse pääasiassa hiihtäjä Jari Räsäsen tekemiksi väitetyistä kasvuhormonihankinnoista ja -käytöstä vuosina 1996-97 sekä Suomen Hiihtoliitto ry:n (hiihtoliitto) ja/tai sen johtavien henkilöiden osuudesta hormoniasiaan. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 15.7.1999 Aatsalo-Sallisen, Väisäsen ja STT:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Klingalle kärsimyksestä 16.818 euroa (100.000 markkaa), asianosaiskulut 84 euroa (500 markkaa) sekä oikeudenkäyntikulut 8.489 euroa (50.479 markkaa) korkoineen. Klinga valitti Helsingin hovioikeuteen vaatien käräjäoikeudessa esittämiään summia korvattavaksi. Myös vastaajat valittivat hovioikeuteen ja hovioikeus hylkäsi kaikki Klingan vaatimukset 30.10.2000. tuomiolla Korkein oikeus päätti 22.3.2001 olla myöntämättä Klingalle valituslupaa. RIKOSEPÄILY Lahden maastohiihdon MM-kilpailuissa vuonna 2001 tapahtuneiden suomalaisten hiihtäjien doping-käryjen jälkeen edellä sanotussa oikeudenkäynnissä käsitellyssä asiassa tehtiin lisätutkintaa mm. sen selvittämiseksi, oliko joku asianosainen kenties väärin perustein ajanut vaatimuksiaan. Tutkinnan seurauksena kilpailujen aikainen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö sai syytteen ja tuomittiin sakkorangaistukseen sen vuoksi, että hänen katsottiin syyllistyneen petoksen yritykseen sanotussa oikeudenkäynnissä ajamalla vaatimuksiaan väärin perustein. Tuoiloisessa esitutkinnassa selvisi mm. hiihtoliiton varoilla hankitun ns. plasmaexpandereja vuosina 1997-1999. Esitutkinnassa saadun asiantuntijaselvityksen perusteella oli syytä epäillä kyseisiä aineita käytetyn kielletyillä menetelmillä nostettujen hemoglobiiniarvojen laskemiseen sen jälkeen, kun maastohiihtoon oli säädetty hemoglobiinille ylärajat. Kari-Pekka Kyrön julkisuudessa vuonna 2008 antamien lausumien vuoksi asian tutkintaa jatkettiin. Kyrön alustavassa puhuttelussa toukokuussa ja esitutkintakuulustelussa marraskuussa 2008 kertomien seikkojen johdosta kirjattiin Klingaa koskeva rikosilmoitus 10.12.2008. Ilmoituksen mukaan oli syytä epäillä Klingan ajaneen vaatimuksiaan oikeudenkäynnissä väärin perustein ja näin olevan syytä epäillä häntä törkeästä petoksesta. Lisäksi katsottiin olevan syytä epäillä Klingan rikosilmoituksellaan ja esiintymisellään oikeudenkäynnissä syyllistyneen väärään ilmiantoon. Päätös Asiassa ei ole näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
3 Perustelut VÄÄRÄ ILMIANTO Oikeudenkäynnin kohteena ollutta STT:n uutista ei viimeisimmänkään tutkinnan perusteella ole voitu osoittaa sellaisenaan paikkansa pitäväksi. Sekä henkilö- että asiakirjatodistelua kasvuhormonin ja suomalaisen maajoukkuehiihdon yhteydestä 1990-luvulla on esitettävissä, mutta ei kuitenkaan sen sisältöisenä kuin uutiset antoivat ymmärtää. Rikoslain 15 luvun 6 mukainen väärä ilmianto edellyttää tunnusmerkistönsä mukaisesti tekotapana väärän tiedon antamista. Tunnusmerkistö eroaa saman luvun 1-4 :issä säädetyistä eri perättömän lausuman muodoista siinä, ettei väärän ilmiannon tunnusmerkistössä mainita tekotapana lainkaan salaamista. Väärä ilmianto on itsenäinen tunnusmerkistö eikä sen mukainen totuusvelvollisuus lähtökohtaisesti määrity muualta lainsäädännöstä. Väärä ilmianto eroaa olennaisesti myös arvioinnin kohteena olevan petosrikoksen tunnusmerkistöstä, jonka olennainen tekotapatunnusmerkki on erehdyttäminen. Epäillyn kaltaisessa ns. prosessipetoksessa keskeistä on se, että riita-asian asianosaisen ja rikosasian asianomistajan totuusvelvollisuuden voidaan katsota edellyttävän melko laajaa oma-aloitteista asioiden esiin tuomista. Tulkitsen tunnusmerkistöjen eroja siten, että koska edellä mainitusti uutista ei ole totuudenmukaiseksi sellaisenaan osoitettu, ei asiassa sen vuoksi ole todennäköisiä syitä syytteen nostamiseksi väärästä ilmiannosta. TÖRKEÄ PETOS Syyteoikeudesta Edellä on kuvattu Klingan kärsimyskorvausvaatimuksen olleen aikanaan kaikissa oikeusasteissa 84.093 euroa (500.000 markkaa). Helsingin käräjäoikeuden tuomitsema määrä oli 16.818 euroa (100.000 markkaa). Käsitykseni mukaan kyseinen tuomittu määrä täyttäisi tänäkin päivänä törkeän petoksen edellyttämän huomattavan taloudellisen hyödyn kriteerin. Törkeään tekomuotoon liittyy lisäksi kokonaisarvio. Klingan tekemäksi epäiltyyn tekoon ei saatavissa olevan selvityksen perusteella liity mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi sitä syyteharkinnassa olisi arvioitava muun kuin törkeän petoksen tai ainakin sen yrityksen tunnusmerkistön kannalta. Prosessipetoksessa rikoksen vanhentumisen on katsottava alkavan aikaisintaan siitä, kun kukin oikeusaste on antanut ratkaisunsa. Mahdollisesti vanhentuminen alkaa vasta asian lainvoimaiseksi tulemishetkellä. Kun Klinga haki muutosta hovioikeuden tuomioon eikä
4 korkein oikeus myöntänyt valituslupaa, on hänen tapauksessaan vanhentuminen molemmilla edellä mainituilla perusteilla alkanut 21.3.2001. Törkeän petoksen tai sen yrityksen enimmäisrangaistus on yli kaksi vuotta vankeutta. Syyteoikeuden vanhentumisaika on rikoslain 8 luvun 1 2 momentin 2 kohdan mukaisesti siten 10 vuotta. Näin ollen Klingan epäillyn rikoksen syyteoikeus ei ole vanhentunut. Syytteen puolesta puhuvat seikat Kilnga on ajanut vaatimuksiaan hiihtoliiton toimitusjohtajan asemaan perustuen. Tuossa asemassaan Klinga on mm. hyväksynyt yhdistyksen menoja maksettavaksi. Klinga on perustellut vaatimuksiaan oikeudenkäynnissä tavalla, jonka johdosta hänen totuusvelvollisuutensa piiriin voidaan katsoa kuuluneen tietämys mahdollisesta dopingin käytöstä laajemmin kuin ahtaasti uutisten sanamuotojen mukaan tulkittaessa. Hänen vaatimuksensa perustelut kokonaisuudessaan on ymmärrettävä siten, että hänen asemassaan olevaan henkilöön minkä tahansa doping-leiman lyöminen on erittäin haitallista ja sitä kautta korvauksen perusteeseen ja määrään vaikuttavaa. Kääntäen kysymys on siten siitä, että mikäli Klingalla olisi ollut osallisuutta tai edes tietoisuutta urheilussa kiellettyjen aineiden käyttöön, olisi tästä pitänyt sanottuja korvausvaatimuksia ajettaessa oma-aloitteisesti kertoa. Kari-Pekka Kyrön kertomuksen ydinasiasisältö Klingan osalta on tiivistettävissä seuraavasti: - Klinga olisi ollut merkittävä perimätiedon ja myös ns. doping-tiedon jakaja hiihtoliiton toiminnassa - Kyrö olisi itsekin useita kertoja keskustellut avoimesti hiihtourheilussa käytettävästä dopingista Klingan kanssa - Klingalla asemastaan johtuen on täytynyt olla tieto mm. siitä, että ns. plasmaexpandereja alettiin hankkia hiihtoliiton varoin urheilijoille, jotta kielletyillä menetelmillä nostetut veren hemoglobiiniarvot saatiin sallittuihin rajoihin - Klingan on täytynyt tietää myös Kyrön päävalmentaja kaudellaan tekemistä hormonihankinnoista. Edellä tapahtumatiedot-osiossa mainituissa plasmaexpanderien neljässä hankintatositteessa maksatuksen hyväksyjänä on Klinga. Lisäksi esitutkinta-aineistossa on hemoglobiinirajojen asettamiseen maastohiihtoon koskevia asiakirjoja vuodelta 1997, jotka on merkintöjen mukaan osoitettu hiihtoliitolle tai joiden on syytä epäillä päätyneen hiihtoliittoon. Tällaisia ovat mm. Tapio Videmanin muutamat fax-lähetykset sekä Heikki Ruskon tutkimussuunnitelmaan ja apurahahakemukseen liittyvät asiakirjat, jotka saatekirjeen mukaan on lähetetty suoraan Klingalle osoitettuna.
5 Klinga on itse kertonut olleensa yleisellä tasolla tietoinen hemoglobiinirajojen asettamisesta ja sen syistä eli hiihtäjien korkeista veriarvoista. Syytettä vastaan puhuvat seikat ja johtopäätökset Klinga on kiistänyt häneen kohdistuneet epäilyt yksityiskohtaisesti toteutetuissa kuulusteluissa. Edellä mainittuja Videmanin viestejä hän ei muista nähneensäkään. Esitutkinnassa kertyneen selvityksen, erityisesti lukuisten maajoukkuehiihtäjien kertomuksien, mukaan hiihtoliiton toimitusjohtajan käytännön työ ei liity erityisesti maastohiihtoon eikä minkään lajin osalta käsitä osallistumista konkreettiseen valmentautumiseen tai kilpailutoimintaan ns. suorittavassa portaassa. Päinvastoin saadun selvityksen mukaan ainakin maastohiihdossa käytännön toiminnasta vastaavat lajipäällikkö ja valmentajat, erityisesti päävalmentaja. Laskut asiatarkastetaan lajiliitoissa ja niitä kertyy paljon. Klinga itse on kertonut laskuja kertyvän sadoittain (ilmeisesti vuositasolla) eikä hän kyseenalaista lajipäälliköiden asiatarkastusta. Klingan kertomaa ei tältä osin ole erityistä syytä epäillä. Saadun selvityksen mukaan toimitusjohtajan työ liityy enemmälti koko liiton taloudesta ja toimintaedellytyksistä vastaamiseen. Edellä sanottu huomioiden hemoglobiinirajoihin liittyvä asiakirja-aineisto sekä plasmaexpanderilaskujen hyväksyminen eivät sellaisenaan osoita, että Klinga olisi tiennyt vuosina 1997-2000 eli oikeudenkäynnin ollessa vireillä maastohiihdossa käytettävän kiellettyjä aineita tai että hän olisi itse tietoisesti ollut tällaista toimintaa edistämässä. Arvioon vaikuttaa muun lausutun ohella se, että plasmaexpanderit itsessään tulivat kiellettyjen aineiden listalle vasta vuonna 2000, ja viimeisin niitä koskeva lasku on vuodelta 1999. Arvioitavaksi jää, muuttaako Kyrön kertomus edellä olevaa arviota yhdessä muun saadun selvityksen kanssa. Olen tämän asian syyteharkinnassa laajemmin omaksunut kannan, että puheena olevaan oikeudenkäyntiin liittyvät ns. prosessipetosepäilyt pitää voida lähtökohtaisesti liittää puheena oleviin uutisiin sekä a) konkreettisesti että b) ajallisesti. Kohta a) tarkoittaa sitä, oikeudenkäynnissä totuusvelvollisuuden piiriin kuuluvilla seikoilla pitää olla merkitystä oikeudenkäynnin lopputulokseen. Puheena olevassa oikeudenkäynnissä tällaisia seikkoja ovat olleet joko
6 epäillyn osallisuus kiellettyjen aineiden käyttöön suomalaisessa maajoukkuehiihdossa tai vähintään tietoisuus tällaisesta toiminnasta. Kohta b) tarkoittaa käytännössä kohdan a) mukaisen osallisuuden tai tietoisuuden ajoittumista uutisen tarkoittamien vuosien 1996-98 läheisyyteen ja joka tapauksessa 1990-luvulle. Lisäksi kyseeseen voisivat tulla osallisuus tai tietoisuus oikeudenkäynnin aikana, kuten Kyröä koskeva Vantaan käräjäoikeuden päätös vuodelta 2004 osoittaa. Klinga on koko edellä tarkoitetun ajan toiminut hiihtoliiton toimitusjohtajana edellä kuvatuin työnkuvin. Hän ei siten ole toiminut erityisesti maastohiihdon parissa eikä muutoinkaan erityisen konkreettisella tasolla. Asiassa toimitetussa laajassa esitutkinnassa on useille Kyrön kertomille, ratkaisun kannalta merkityksellisille tapahtumille saatu vahvistusta myös muista todisteista. Kyrön kertomusta ei siten voida pitää yleisellä tasolla mitenkään epäluotettavana. Klingan kohdalla kyse on kuitenkin siitä, ettei Kyrönkään kertomus kytke häntä mihinkään urheilussa kiellettyjen aineiden käyttöön liittyvään tapahtumaan, hankkeeseen tai muuhun toimintaan konkreettisesti. Kyrö on tosin yksiselitteisellä tavalla kertonut dopingkeskusteluistaan Klingan kanssa. Tätä ei kuitenkaan vahvista mikään muu oikeudenkäynnissä esitettävissä oleva todiste. Kyse on Kyrön kertomuksen kohdalla näytön riittävyydestä, ei sen luotettavuudesta. Yhteenvetona totean, ettei suoritetussa esitutkinnassa ole kertynyt todennäköisiä syitä sen tueksi, että Esa Klinga olisi puheena olevassa oikeudenkäynnissä vaatimuksiaan ajaessaan salannut tuomioistuimelta seikkoja, jotka hänen olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 3 momentin mukaan kertoa. Tämän vuoksi syytettä Klingaa vastaan ei nosteta. Allekirjoitus Kihlakunnansyyttäjä Jakelu Syyttämättä jätetty Asianomistaja Poliisi
7 OHJEITA ASIANOSAISILLE ASIANOSAISTEN HUOMIOON OTETIAVAKSI 1. Tämä päätös ei vapauta mahdollisesta vahingo nkorva usvelvo Ilisu udesta. 2. Kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, aaianornlstale saa ltse nostaa syytteen rikoksesta.ellel asianomistaja ole peruuttanut syyttämjspyyntöänsä tai muuten luopunut syytteen nostamisesta. 3. Virallinen syyttäjä saa peruuttaa päätöksensä ja nostaa syytteen, jos asiassailmenneen uuden Selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteelllsiin tai virheellistin tietoihin.