Matthew 25:14-30 The Parable of the Talents

Faifhfulness in treating God's gifts Matthew 25:14-30 Ari Savuoja Sermon at St. Luke s Chapel, 17 August 2014 Translation into English by Bastian Fähnrich (see Finnish version at p. 6) Matthew 25:14-30 The Parable of the Talents Jesus said: 14 For it will be like a man going on a journey, who called his servants and entrusted to them his property. 15 To one he gave five talents, to another two, to another one, to each according to his ability. Then he went away. 16 He who had received the five talents went at once and traded with them, and he made five talents more. 17 So also he who had the two talents made two talents more. 18 But he who had received the one talent went and dug in the ground and hid his master's money. 19 Now after a long time the master of those servants came and settled accounts with them. 20 And he who had received the five talents came forward, bringing five talents more, saying, Master, you delivered to me five talents; here I have made five talents more. 21 His master said to him, Well done, good and faithful servant. You have been faithful over a little; I will set you over much. Enter into the joy of your master. 22 And he also who had the two talents came forward, saying, Master, you delivered to me two talents; here I have made two talents more. 23 His master said

to him, Well done, good and faithful servant. You have been faithful over a little; I will set you over much. Enter into the joy of your master. 24 He also who had received the one talent came forward, saying, Master, I knew you to be a hard man, reaping where you did not sow, and gathering where you scattered no seed, 25 so I was afraid, and I went and hid your talent in the ground. Here you have what is yours. 26 But his master answered him, You wicked and slothful servant! You knew that I reap where I have not sown and gather where I scattered no seed? 27 Then you ought to have invested my money with the bankers, and at my coming I should have received what was my own with interest. 28 So take the talent from him and give it to him who has the ten talents. 29 For to everyone who has will more be given, and he will have an abundance. But from the one who has not, even what he has will be taken away. 30 And cast the worthless servant into the outer darkness. In that place there will be weeping and gnashing of teeth. Nowadays it is quite common that a even a large multinational company goes bankrupt. A large firm bankruptcy can swing the entire global economy towards recession. But have you ever wondered why, in fact, a company goes bankrupt. Basically it is for the same reason as why one of the servants decided to dug and hide the master s money in the ground instead of bringing it to the bank for interest: the reason was fear. But fear of what? The fear of an earthquake on the other side of the world - no. The fear that tens of thousands die every day from hunger - no.

The fear that environmental pollution spoils nature - no. The fear that moral negligence or indifference overthrows society - No, no and no. But what is the fear all about: the fear is about MYSELF. That things will not work out well for ME. The fear that I'll lose something. The fear that something bad happens to me. Me, me and me. Of course, we can say that after all, fear or fearing something is human and natural, and in certain situations, it is also healthy. We each have a God-given selfpreservation instinct. So, there is also a healthy fear. But even this healthy fear is being twisted by us humans. But the one guilty of twisting the truth is not God, but you and I alone - we ourselves. Maybe someone may now think that "huh, luckily I do not have any gifts (or talents) received from God, so I cannot use them wrongly." But this is wrong thinking. Such an attitude is even more twisted than the one of the servant with the single talent! For the truth is that all of us have received something as a gift, if nothing else then at least the gift of life. And most of us know how to speak and walk, or do something with our hands. The talents described in the Bible are not mere talents or abilities of doing something for in the text it is said that the talents were given to each according to his ability. So the talents were given according the each ones ability. What is given to us according to our abilities: duties and responsibility. God has given all of us a duty and responsibility in the world and in the church. If we forget our duty and our responsibility, then we dug them into the ground, and we have to

measure up for negligence on the last judgment. This is the main message of today s gospel text! This is a hard command and tough requirement, and Jesus wanted to bring this message across to the people listening to him, and to us as well. We are not in a better position than the ancient listeners: we have exactly the same problem as in the time of Jesus: we are lazy, and even when we do something, we are failing and incomplete. And yet, we know the same thing as that one talent servant, when he said, Master, I knew you to be a hard man. Now we are getting to the heart of today's Gospel. Namely, what do you think: of whom, of what kind of master is the servant talking about. I do not think that the talk is about the God of Christianity, because of him we have heard many times how he is gracious and merciful! And, perhaps, we have also read likewise from the Bible about God s character. So who is this master? Based on today's Bible text we may also raise the question why the other two servants were not afraid, why they did not fear. How did they dare taking a risk and putting their duty and responsibility into practice. Yes, it is true, the text speaks of two kinds of people. But the point here is not whether the one kind of person has carried out his duty and responsibility such as the five and two talent servants, and the other one has not done so, but has buried the single talent in the ground. The point here is to understand the kind of relationships that the five, two and one talent servants are having with their master. The five and two talent servants would have had every reason to fear even more than the one talent servant, for they had to lose much more! But that did not happen. They

were not afraid. Why? Because of the fact that their relationship to the master was completely different from the one talent servant. Also, our, yours and my relationship with the master will be eventually decisive when we will be facing the last judgment. Will He only punish us, or will He be merciful for Christ s sake. Or, worst of all, do we think that He does not exist, and that we won t be held accountable to Him. Today's gospel has been a tough demonstration of God s law and justice and our accountability to him. We might easily think that "fortunately, I'm not the kind of person like the one talent servant," but "I am just like, at least, the two talent servant, because I am such and such a good believer and a Christian." But if we think like that, then we are just like the Pharisees, hypocritical people who have not yet fully realised our own sinfulness and guilt before God. But on the other hand: when we feel that we are like the kind of unfortunate servant, the one talent servant, then the law of God and its requirements reveal to us the truth about ourselves. The truth is that you and I do not really have performed well in our duty and responsibility. But we oftentimes have neglected them and failed: you and I, we've been lazy, worthless and unfaithful in treating God's gifts. Only when we realise this, and when we confess and ask for forgiveness, only then can happen the miracle to us of believing that Christ's holiness is covering our insufficiency. When God is then looking at us, he sees only the holiness, perfection and purity of his Son. Only through Christ's atoning blood we shall have peace, joy and rest - rest before God s almighty and just holiness.

Only because of Christ we are like the five and two talent servants, such as whom God sees completely faithful, worthy and successful in the treating of our worldly and temporal gifts, and performing of our duties and responsibility. That is not all, for only thanks to Christ we dare to carry out our everyday tasks, and we are not anymore afraid or need to have fear to do so and even risk our lives. Even still, we know of God's holiness and righteousness, and a hard man concerning the enforcement of his will. But even then we will, however, again and again, read and hear the word of God which says that Christ Jesus has atoned for our sins, and removed our guilt. Based on this we can also say as it is being said in the end of today s Gospel: 29 For to everyone who has will more be given, and he will have an abundance. But from the one who has not, even what he has will be taken away. 30 And cast the worthless servant into the outer darkness. In that place there will be weeping and gnashing of teeth. The worthless servant is the one who consciously, by his own choice, rejects God or his forgiveness. For the one who rejects the grace of the God of the Bible, does not have any other god or anyone else to turn to for mercy. So on the last judgment it will be taken away even away that which he or she had, namely the temporal life and its gifts. Let s pray: Holy God, have mercy on us, your unfaithful and insufficient and unreliable servants. Do not let us ever imagine that we could avoid your judgment by our own help and ability. Give us always humility, and protect us from becoming pride. Thank you that you let us experience difficulties and tribulations, failures and shortcomings,

as these keep us humble in your presence. Amen.

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa Matt. 25: 14-30 Ari Savuoja Saarna Pyhän Luukkaan kappelissa 17.8.2014 Englanninkielinen käännös, Bastian Fähnrich Tämän sunnuntain evankeliumi: Matt. 25: 14-30 Jeesus sanoi: "14. Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, / kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 16. "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: / hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, / kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 19. "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi / ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' 21. Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. / Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. / Tule herrasi ilojuhlaan!' 22. "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. / Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' 23. Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. / Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. / Tule herrasi ilojuhlaan!' 24. "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, / ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. / Tässä on omasi.' 26. Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija!

/ Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, / mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. / Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' Nykyään on aika tavallista, että jokin suurikin monikansallinen yhtiö menee konkurssiin. Suuren firman konkurssi voi heilauttaa koko maailman talouden kohti lamaa. Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi itse asiassa jokin firma menee konkurssiin. Pohjimmiltaan taustalla on sama syy, miksi yhden talentin saanut palvelijakin jätti rahansa maahan, eikä vienyt niitä kasvamaan korkoa pankkiin: syy oli pelko. Mutta pelko mistä? Pelko siitäkö, että tapahtuu maanjäristys toisella puolella maailmaa - ei. Pelko siitä, että kymmeniä tuhansia kuolee joka päivä nälkään - ei. Pelko siitä, että saasteet pilaavat luonnon - ei. Pelko siitä, että moraalinen holtittomuus suistaa yhteiskunnankin kumoon - Ei, ei ja ei. Vaan mitä pelättiin: sitä pelättiin, että MINULLE käy huonosti! Pelko siitä, että MINÄ menetän jotakin. Pelko siitä, että minulle tapahtuu jotakin mitä en tahdo. Minä, minä ja minä. Puolusteluna voidaan tietenkin sanoa, että onhan pelko inhimillistä ja luonnollista ja jossain tilanteessa se on tervettäkin. Meillä jokaisella on Jumalan antama itsesäilytysvietti. On siis myös tervettä pelkoa.

Mutta tätäkin asiaa ihminen on osannut käyttää väärin. Syyllinen vääristymään ei ole Jumala, vaan yksin sinä ja minä - me itse. Ehkä nyt voi joku ajatella, että huh, onneksi minulla ei ole mitään Jumalalta saamia lahjoja, joten en voi myöskään käyttää niitä väärin. Mutta tämä on väärää ajattelua. Tällainen asenne on vielä kierompi kuin yhden talentin palvelijan asenne! Sillä totuushan on, että kaikki me jotain olemme saaneet,/ jos ei muuta niin ainakin elämän. Useimmat meistä osaavat puhua ja kävellä tai tehdä käsillään jotain. Raamatun kuvaamat talentit eivät olekaan vain pelkkiä kykyjä tehdä jotain, / sillä tekstissähän sanottiin, että niitä annettiin kullekin kykyjensä mukaan. Siis talentit annettiin kunkin kykyjen mukaan. Mitä ihmiselle annetaan kykyjensä mukaan: tehtäviä ja vastuuta. Jumala on siis antanut meille kaikille jonkin tehtävän ja vastuun maailmassa ja seurakunnassa. Jos unohdamme tehtävämme ja vastuumme, silloin olemme kaivaneet ne maahan, ja joudumme vastaamaan laiminlyönnistämme viimeisellä tuomiolla. Tässä on vertauksen pääsanoma! Tämä on kova käsky ja ankara vaatimus ja sitä Jeesus halusi teroittaa sekä kuulijoilleen että meille. Emmekä me ole mitenkään erikoisasemassa: meillä on täsmälleen sama ongelma kuin Jeesuksen ajan ihmisillä: olemme laiskoja, ja silloinkin kun teemme jotain, olemme epäonnistuvia ja epätäydellisiä. Ja kuitenkin tiedämme saman asian kuin tuo yhden talentin palvelija, kun hän sanoi: Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Nyt alamme päästä tämän päivän evankeliumin ytimeen. Nimittäin kenestä miehestä, kenestä isännästä tämä palvelija tässä puhuu. Ei kai ainakaan kristinuskon Jumalasta,

koska hänestähän olemme kuulleet monen monta kertaa, kuinka Hän on armollinen ja laupias! Ja ehkä saman olemme jopa itse lukeneet Raamatusta. Kuka siis on tämä isäntä? Voidaan myös tämän päivän tekstin äärellä kysyä, miksi nuo kaksi muuta palvelijaa eivät pelänneet. Miten he uskalsivat ottaa riskin ja panna tehtävänsä käytäntöön. Vertauksemme puhuu kahdenlaisista ihmisistä, se on totta. Mutta jako eri ihmisten kesken ei mene varsinaisesti sen mukaan, onko toinen hoitanut tehtävänsä vai onko haudannut sen maahan. Vaan ensisijainen jako menee sen mukaan, mikä on talentin saaneen palvelijan eli ihmisen suhde isäntään. Viiden ja kahden talentin palvelijoiden olisi voinut luulla pelkäävän vielä enemmän, olihan heillä enemmän menetettävää! Mutta niin ei käynyt. Miksi? Siksi, että heidän suhde Isäntään oli täysin eri, kuin yhden talentin palvelijalla. Myös meidän, sinun ja minun kohtalo viimeisellä tuomiolla ratkeaa viime kädessä siinä, mikä on meidän suhteemme tuohon Isäntään: onko Hän vain rankaiseva - vai onko Hän Kristuksen tähden armahtava. Vai mikä pahinta, luulemmeko, ettei Häntä ole lainkaan olemassakaan ja ettei meidän tarvitse tehdä lainkaan tiliä Hänelle. Tämän päivän evankeliumi on ollut siis kovaa Jumalan lain ja oikeudenmukaisuuden osoittamista ja tilintekosta muistuttavaa tekstiä meille. Saatamme herkästi ajatella, että onneksi en ole tuollainen kuin tuo yhden talentin palvelija, vaan olen minä nyt ainakin kuin tuo kahden talentin palvelija, sillä olenhan niin ja niin hyvä uskovainen tai kristitty. Mutta jos näin ajattelemme, silloin olemme

fariseusten kaltaisia ulkokultaisia ihmisiä, jotka emme ole vielä pohjia myöten tajunneet omaa syntisyyttämme ja syyllisyyttämme Jumalan edessä. Mutta sen sijaan: kun koemme olevamme tuon surkeimman palvelijan kaltaisia, yhden talentin saaneen palvelijan kaltaisia, silloin Jumalan laki ja vaatimukset ovat saaneet näyttää meille totuuden itsestämme. Totuuden siitä, että minä ja sinä emme todellakaan ole hoitaneet tehtävämme ja vastuitamme oikein ja hyvin! Vaan olemme monesti niitä laiminlyöneet ja niissä epäonnistuneet: minä ja sinä olemme olleet laiskoja, kelvottomia ja uskottomia Jumalan lahjojen hoitamisessa. Vasta sitten kun tämän olemme tajunneet, tunnustaneet ja anteeksi pyytäneet, / vasta sitten voi tapahtua se ihme, että saamme uskoa Kristuksen pyhyyden tulevan meidän vajavuutemme peitoksi ja suojaksi. Kun Jumala silloin katsoo meitä, hän näkee vain rakkaan Poikansa pyhyyden, täydellisyyden ja puhtauden. Vain Kristuksen sovitusveressä meillä on rauha, ilo ja lepo lepo Jumalan kaikkivaltiuden ja oikeudenmukaisen pyhyyden edessä. Vasta Kristuksessa me olemme noiden kahden ja viiden talentin palvelijoiden kaltaisia, jotka Jumala näkee täysin uskollisina, kelvollisina ja onnistuneina myös maallisten ja ajallisten lahjojen ja tehtäviemme hoitamisessa. Eikä tässä kaikki, vain tätä kautta saamme myös meidän arkisiin Jumalan antamiin tehtäviimmekin uutta uskallusta, eikä meillä enää ole pelkoa niiden - tai koko elämämme - likoon laittamisessa. Silloinkin edelleen tiedämme Jumalan pyhäksi ja vanhurskaaksi eli ankaraksi mieheksi tahtonsa noudattamisen suhteen. Silloinkin me saamme kuitenkin yhä uudestaan

Jumalan sanasta lukea ja kuulla, että Kristus Jeesus on meidän syntimme sovittanut ja syyllisyytemme poistanut. Näin toteutuu myös se mitä sanottiin ihan evankeliumitekstimme lopussa: 29. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' Kelvoton palvelija on se, joka tietoisesti omalla valinnallaan hylkää Jumalan tai hänen valmistaman anteeksiannon. Joka Raamatun Jumalan armon hylkää, sille ei ole enää toista jumalaa tai ketään muutakaan, joka hänet voisi armahtaa. Niin häneltä viimeisellä tuomiolla otetaan pois sekin, mitä hänellä oli, nimittäin ajallinen elämä ja sen lahjat. Rukoilemme: Pyhä Jumala, armahda sinä meitä uskottomia ja epätäydellisiä ja epäluotettavia palvelijoitasi. Älä anna meidän koskaan kuvitella, että voisimme omin avuin tai kyvyin sinun tuomiosi välttää. Anna meille aina oikea nöyryys ja varjele meitä ylpeydeltä. Kiitos että annat vaikeuksia ja ahdinkoja, epäonnistumisia ja lankeemuksia, jotka pitävät meidät nöyrinä sinun edessäsi. Aamen.