Jumalten Valittu Kappale 19 -Kohtalo Maierien katsoi Andrea hymyillen viileästi. Jokin siinä häiritsi Andrea hyvin paljon. Staiche, sinä kuolet tänne aivan kuten kituvat vanhempasi, Maierien sähisi. Vanhempani? Andre ähkäisi. Mitä sinä puhut? Sinähän tapoit heidät! hän jatkoi. Eihän tuossa ollut mitään järkeä? Olivatko pojan vanhemmat sittenkin elossa? Maierien vain katsoi Andreen tyytyväisenä itseensä. Andren sisällä oleva inho naista kohtaan alkoi kasvaa, ja hän olisi halunnut käydä tämän kimppuun. Maierien vain hymyili häijysti. Andre mulkoili naista raivoissaan ja tunsi kuinka hänen voimansa alkoivat kerääntyä. Heidät on vielä mahdollista pelastaa, mutta valitettavasti en voi sallia teidän tekevän sitä, Maierien sanoi. Nimittäin aion tappaa teidät hitaasti ja niin, että te kärsitte mahdollisimman paljon. Jade ja Rhodry olivat kalvenneet. Maierien katsoi heitä. Niin, eikö kuulostakin tutulta? Jade ja Rhodry eivät sanoneet mitään. He ottivat toisiaan kädestä kiinni tiukasti. Maierien vain nauroi. Vai aiotte tällä kertaa lähteä yhdessä ettekä erikseen? Kerrassaan hermaisevaa. Ehkä saan teidät tapettua samanaikaisesti, nainen jatkoi. Andre taas halusi käydä naisen kimppuun. Hän kuitenkin huomasi naisen katsovan Mariaa virne kasvoillaan. Miten sinä saatoit tappaa vanhempani? Maria kysyi raivoissaan. Maierien nauroi kylmästi. Minä tarvitsin äitisi ruumiin. Tuo on typerä tekosyy! Oli hyvin naurettavaa, kun Maraifia ei kuunnellut Barbarellaa, vaikka herttuatar yritti saada jumalattaren ymmärtämään asian... Minun on kysyttävä sinulta miksi ihmeessä sinua kutsutaan jumalattareksi, vaikka olit tavallinen kuolevainen? Chris sanoi yhtäkkiä. Hänen kasvoillaan oli oikeasti hyvin utelias ilme. Maierien katsoi miestä hetken toinen kulmakarva kohollaan ja naurahti sitten. Sinä todella haluat tietää, vai mitä, idiootti Ayalluc? Entäs sitten? Chris sanoi. Jotta voit kertoa asian Maraifialle. Siksi sinä kysyt tästä, Maierien sanoi. Mutta sinä itse pelkäät mitä seuraavaksi tapahtuu, Andre sanoi ajattelematta. Maierien kääntyi häneen ja mulkoili poikaa. Kehtaatkin käyttää voimiasi! hän huusi. Minkä minä voin sille, että voimani ottavat valtaa minusta näin kovasti? Andre naurahti. Pelkäätkö sinä minua, noitanainen? hän kysyi katsoessaan Maierienin valpasta ilmettä naisen kasvoillaan. Ne olivat myös hyvin kalpeat. Andre virnisti pahisnaiselle, jonka silmät välähtivät raivokkuudesta ja hän heitti yhtäkkiä jonkin mustan pallon Andrea kohti, joka väisti sen. Pallo lensi suoraan Andren takana olleeseen seinään ja pamautti siihen suuren reiän. Tuo oli ruma temppu, Maria sanoi. Sillä tuo lasketaan tappelun aloittamiseksi. Jaa, millä perusteella? Maierien kysyi. Staiche ärsytti minua tahallaan. Provosaatio onkin oiva tapa saada tämä typerä tappelu alkuun, koska sinä kuolet ja päästät äidin vapaaksi, Maria sanoi tyynesti ja asettui Maierienia vastapäätä. Hän hymyili häijyyn tapaansa ja Andre värähti. Maria oli niin karmiva joskus. Andre miettikin, mikä ihme tytössä viehätti poikaa niin kovasti. No, itse asiassa hänen pitäisi pohtia tätä joskus tappelun jälkeen... jos hän edes selvisi siitä hengissä. Päästäisin äitisi vapaaksi? Maierien toisti ja nauroi. Minä en todellakaan päästä äitiäsi irti noin helposti. Sitä paitsi tämä ruumiis tuhoutuisi heti, jos lähtisin pois. Ainakin äiti saisi itselleen arvolleen sopivat hautajaiset, Maria julisti. Mutta ensin... hän aloitti ja loi käteensä keltaisen energiapallon. sinun on häivyttävä, hän sanoi ja heitti pallon Maierienin niskaan. Nainen yritti väistää sen ajoissa, mutta ei onnistunut ja hän lensi kahden metrin päähän lattialle ja kirosi hartaasti. Andre nousi kiireesti seisomaan ja käveli Marian eteen suojaksi. Maierien nauroi noustessaan ilmaan ja laskeutui seisomaan jälleen lattialle. Vai että yrität esittää Prinssi Uljasta, Staiche? Tiesitkö, että voimasi ovat turhan voimakkaat? Saatat kuolla... Maierien sanoi. Toisaalta, ei se minua haittaa. Vaikka kuolisinkin, veisin teidät mukanani.
Ja ethän kyllä vie, Chris sanoi. Maierien murahti jotakin ja heilautti kättään. Chris, Rhodry, Jade ja Jean lensivät vastakkaiseen seinään pahki ja jostain ilmestyi näkymätön seinä Maierienin, Andren ja Marian ja muiden välille. Jade näytti järkyttyneeltä yrittäessään magiansa avulla päästä seinämästä läpi. Maierien vain nauroi julmasti. Oletpa sinä säälittävä Ayalluc, hän sanoi Jadelle, joka huusi lasin takaa jotain hyvin vihaisena. Hänen kätensä hohtivat violettia valoa. Maierien vain virnisti häijysti. Tuo on turhaa. Magiasi ei ole mitään omaani vastaan. Jade näytti siltä kuin olisi voinut pamauttaa koko kartanon palasiksi saman tien. Andre tosin ymmärsi oikein hyvin Jaden tunteita. No niin, Maierien sanoi. Ensin tuhoan teidät kaksi ja sitten nuo typerykset taustalla, nainen kuiskasi hiljaa. Hänen äänensä kaikui kuitenkin tyhjässä salissa. Se oli melkein karmivaa. Nainen virnisti, kun Andre värähti. Sinua taitaa pelottaa, Staiche...? Ei tietenkään. Mökissäsi on vain kylmä, Andre sanoi hymyillen kylmästi. Kun Zen ja Marie tajuavat lastensa kuolleen, he tulevat tänne vauhdilla ja minä tapan heidät saman tien, Maierien sanoi virnistäen kuin mielipuoli. Oletpas sinä hullulla tuulella, Andre sanoi. Otas tästä vähän magiaa, niin tulet paremmalle... öh, heikkoudelle tai jotain, hän jatkoi ja mulkoili naista. Jotenkin oudosti huoneessa alkoi tuulla ja Maierien sai selkäänsä tornadon. Andre ei yhtään tiennyt, mistä ihmeestä tuo puhuri oli tullut, mutta se teki komean reiän kattoon. Miten sinä tuon teit? Maria kysyi kaksikon katsoessa kuinka Maierien lensi jonnekin kartanon ulkopuolelle. Ulkoa kuului myös huutoa ja oli ilmiselvää, että Brandon ja kumppanit olivat täydessä sodassa kaupungissa ja Farnian metsässä. Älkää antako noiden voittaa! Maierien karjui ulkona niin suureen ääneen, että se järisytti kartanoa ja ikkunat helisivät. Äkäinen akka tuo, Andre kommentoi. Häntä alkoi väsyttää yhtäkkiä todella paljon. Maria katsoi huolestuneena Andrea. Voitko hyvin? tyttö kysyi. Voin mainiosti, Maria, Andre sanoi lempeästi. Maria ei kuitenkaan näyttänyt vakuuttuneelta asiasta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Maierien ilmestyi paikalle jostakin ja näytti kerrassaan kummalliselta: Ihan kuin hänen oli hankala pysyä pystyssä. Andre alkoi siinä vaiheessa epäillä, että nainen oli murtanut kaikki luunsa, mutta miten hitossa Maierien oikein vielä seisoi? Ai joo. Tuohan on sinnikäs kävelevä kuollut! Miten saatoin unohtaa moisen? Andre ajatteli. Mursitko sattumoisin kaikki luusi? hän kysyi ääneen. Minä tiesin tämän typerän naisen olevan liian heikko, Maierien räyhäsi huomaamatta Andrea ja Mariaa. Olisi pitänyt valita se miehen ruumis...! nainen jatkoi ja otti askeleen, mutta kaatui maahan ja kirosi. Hän kieri lattialla vähän aikaa huvittavan näköisenä ja nousi sitten ilmaan istumaan. Hän napsautti sormiaan ja hänen selkäänsä ilmestyi mustat siivet. Maierien myös mutisi jotakin ja valo valaisi hänen ruumiinsa ja se parani murtumista saman tien. Maierien oli selväsi raivoissaan, koska hän loi käsiinsä valkoiset ja säkenöivät pallot, jotka hän heitti Mariaa ja Andrea kohti. Varo, Maria! Andre huudahti ja työnsi Marian pois toisen pallon tieltä. Hän ei itse ehtinyt pois sen alta vaan pallo osui häneen. Andre lensi näkymättömään seinään huudahtaen tuskasta. Hänestä tuntui kuin jotakin olisi mennyt rikki, mutta hän pystyi kuitenkin liikkumaan ja nousi varovaisesti seisomaan. Andre, pois alta! Maria huudahti vähän matkan päässä juostessaan raivokkaan Maierienin perässä. Hän loi käsiinsä sinistä energiapalloa silmät kirkkaan vihreinä, kuten aina tytön käyttäessä voimiaan. Hänen kasvoillaan oli hyvin raivokas ilme. Andre huomasi yhtäkkiä olevansa kiinnitettynä seinään jaloistaan ja käsistään. Hänellä ei ollut mitään hajua miten oli tähän joutunut. Miten minä tähän päädyin? hän halusi tietää. Koska et ollut lainkaan valppaana ja varovainen. Sen sijaan aloit pohtia typeriä, Maierien sanoi. Nyt saat selkääsi todella pahasti. Ei, jos se minusta riippuu! Maria huudahti raivoissaan ja hyppäsi ilmaan yliluonnollisen näköisin keinoin ja löi sinisen pallonsa Maierienin päähän. Jumalatar sai inhottavan näköisen sähköiskun, jonka seurauksena näkymätön seinä Andren selkää vasten alkoi salamoida. Voi ei! Andre huusi järkyttyneenä, kun salamat koskettivat hänen ruumiistaan. Hän sulki
silmänsä ja valmistautui ottamaan tuskan vastaan, mutta kun mitään ei tapahtunut, hän aukaisi silmänsä taas ja katsoi Maierienia, jonka oli polvillaan maassa. Maria itse oli ilmassa miekkojen ympäröimänä. Miekat osoittivat suoraan Mariaa. Andre tajusi, että Maierien aikoi tappaa Marian. Et kyllä tapa Mariaa! poika karjaisi. Olehan hiljaa siinä, idiootti, sinä kuoletkin ensin. Niin on helpompaa, Maierien ärähti raivoissaan. Hänen ihollaan oli vielä pieniä sinisiä salamia. Sinä et voi käyttää jumaltason voimiasi enää... Maria kuiskasi kylmästi kasvoillaan voitonriemuinen ilme. Ja vaikka tappaisit meidät, Jade ja muut tappavat sinut meidän puolestamme. Mitä sinä höpötät? Maierien kysyi. Vastarintaliike, fromecialaiset, aranialaiset ja lafieliläiset ovat kaupungissa tuhoamassa sitä. On vain ajan kysymys milloin he pääsevät kartanoon ja torniin, jonne he nostavat vastarintaliikkeen lipun symboleineen... Maria sanoi. Tämä on vain harhautusta, tiedätkös? Ei! Maierien rääkäisi tajutessaan jotakin, mitä Andre ei. Niin, loppusi on lähellä, Maria sanoi. Oletko onnellinen tästä tilanteesta? Hiljaa, typerä tyttö! Maierien sanoi. Hän nousi seisomaan ja kääntyi Marian puoleen. Andre oli varma, että Maierien virnuili mielipuolisen näköisenä. Pian näemme kuinka paljon Staiche rakastaa sinua, Ce Luccan häpeäpilkku, hän sanoi Marialle ja kohotti kätensä ilmaan. Maria sulki tyynesti silmänsä. Andren sisällä taas nousi pelko. Maria aikoi kuolla! Miten ihmeessä Andre selviäisi Maierienista yksin ilman Mariaa? Ei mitenkään! Maria, älä tee tätä! hän huudahti. Minä tarvitsen sinua! Kuinka herttaista, Maierien sanoi ja taivutti hitaasti kättään. Andre huomasi miekkojen Marian ympärillä liikkuvan taaksepäin. Yhtäkkiä Maierien osoitti sormellaan Mariaa ja miekat lensivät kovaa vauhtia tyttöä kohti. Andre hätääntyi. Juuri kun miekat olivat iskemäisillään Mariaan, ne pongahtivat pois tytön luota. Andre ja Maierien katsoivat yllättyneinä Mariaa, joka hymyili ja särkyi kuin lasi. Andre kirosi hartaasti. Mitä sinä teit hänelle?! hän karjui Maierienille täyttä kurkkua. Mistä minä voisin tietää? Maierien karjui takaisin samalla tavalla. Juuri kun Andre olisi halunnut huutaa takaisin jotakin vähemmän viisasta, jossain Maierienin takana välähti valo ja häijyn näköinen Maria Ce Lucca tuli esiin sieltä. Ulkona on menossa aikamoinen tappelu, tyttö sanoi keskustelusävyyn. Nikolai ja Aaron ovat mainioita johtajia. Mitä sinä teit...? Sinä...? Maierien sanoi. Maria naurahti. Minä sentään tajusin ajoissa ottaa selvää millaiset voimani ovat. Ne ovat erittäin vapaat. Voin kehitellä omia tekniikoita näiden avulla. Maierien näytti kateelliselta ja vihaiselta samaan aikaan. Mariakin huomasi sen ja virnisti hyvin häijysti naiselle. Maierien halusi selvästi tappaa Marian saman tien ja lähtikin raivoissaan tyttöä kohti. Andre huusi jumalattarelle jotain, kuten hän pian tajusi, jollain muulla kielellä kuin yleiskielellä. Maierien kääntyi Andreen raivoissaan ja lähti poikaa kohti. Minä tapan sinut, senkin epäkohtelias ääliö, jumalatar murisi. Hän napsautti sormiaan ja Andre putosi lattialle seinältä. Ennen kuin poika ehti nousta seisomaankaan, oli Maierien jo hänen luonaan ja oli painanut kätensä Andren kurkulle. Hän nosti pojan ilmaan uskomattomin voimin yhdellä kädellä aikeenaan selvästi kuristaa Andre. Päästä irti! Maria huusi taaempaa ja juoksi Maierienin kimppuun, mutta häijy jumalatar vain heilautti kättään ja Maria lensi lattialle vähän matkan päähän. Maria löi päänsä lattiaan erittäin inhottavan näköisesti eikä noussut enää pystyyn. Andre tunsi kyyneleiden nousevan silmiinsä hänen katsoessa kuolleen näköistä Mariaa. Voi sinua pientä, Maierien sanoi sarkastisesti. Rakkaasi tekee kuolemaa ja sinä vain kituutat menemään. Taidankin tappaa sinut saman tien, niin pääset kärsimyksistäsi ja Marian luokse. Andre ei jaksanut välittää mitä nyt tapahtuisi. Hän oli vannonut itselleen seuraavansa Mariaa kuolemaan, jos tyttö menettäisi henkensä ja nyt oli selvästi käymässä niin. Andren näkökenttä alkoi sumentua, kun hän ei saanut enää henkeä kunnolla Maierienin puristaessa pojan kaulaa tiukemmin ja tiukemmin koko ajan. Andren näkökenttä alkoi tummua vähitellen ja hän painoi tahtomattaan silmänsä kiinni. Ei! kuului huuto jostakin. Andre tunsi putoavansa Maierienin otteesta lattialle ennen kuin menetti
tajuntansa. ****** Marian aukaistessa silmänsä seuraavan kerran hänen ympärillään oli käynnissä tappelu elämästä ja kuolemasta, mutta myös kostonhimosta. Maria katsoi ympärilleen ja näki Jaden ja Rhodryn taistelemassa Maierienin kanssa. Tyttö katsoi ympärilleen ja näki, että seinissä oli suuria reikiä ja aukkoja, mutta myös sen, että vastarintaliike oli murtautunut sisään kartanoon ja he tuhosivat sotilaita, jotka yrittivät puolustaa Maierienia parhaansa mukaan. Maria pisti merkille, että heitä oli hyvin vähän. No, olihan vastarintaliikkeen armeija kuitenkin aika suuri, kun lafieliläiset, aranialaiset ja fromecialaiset olivat liittyneet joukkoon. Maria katsoi ympärilleen uudestaan löytääkseen Andren, mutta ei nähnyt poikaa missään. Tyttö nousi välittömästi seisomaan. Andre! hän huusi melun yli. Andre, missä olet? Vastaa! Tuo on Maria! joku farnialainen sotilas huusi. Tappakaa hänet! Tappakaa petturi! Maria kirosi hartaasti ja lähti juoksemaan pakoon. Hän tajusi kuitenkin luoda ympärilleen suojan nuolia ja mahdollisia miekaniskuja vastaan ja etsi katseellaan Andrea lattialta. Häntä ei löytynyt mistään. Maria alkoi jo huolestua. Andre Staiche, sinä onneton olento, missä sinä olet?! hän karjaisi niin kovaa kuin jaksoi. Hän tajusi jälkeenpäin, että jokin puhuri oli ilmestynyt kuin tyhjästä saliin. Maria-kiltti, älä pamauta meitä ilmaan, Lilyn järkyttynyt ääni sanoi. Marian katsoessa häneen, tyttö huomasi kaikkien makaavan lattialla ja voivottelevan tuskissaan. Jopa Maierien noitui hartaasti. Missä Andre on? Maria kysyi. Hän on menettänyt tajuntansa, Nikolai sanoi tullessaan tytön luokse. Marie pitää huolta pojasta. Emme tiedä, mitä on tapahtunut, mutta Andren henki on vaarassa. Andre ei saa kuolla... Maria sanoi hiljaa ja puri hammasta. Sitten hän mulkoili Maierienia ja tunsi hirvittävän vihan kasvavan sisällään. Hän tiesi Maierienin yrittäneen jotakin ja hän päätti saada totuuden ulos typerästä naisesta vaikka kiduttamalla. Maria käveli tyynesti naisen luokse. Matkalla hän sieppasi Aaronilta katanan kädestä ja jätti huomiotta pojan protestit. Maria pysähtyi Maierienin yläpuolelle ja painoi miekan terän naisen kaulan alle juuri sillä tavalla kuin Nikolai oli opettanut kuukausia sitten. Sinä tapoit Andren, senkin murhanhimoinen ongelma, Maria sanoi syyttävällä äänellä. Etkä ota ollenkaan huomioon tunteita, jotka sellainen kohtelu saa aikaan. Maierien oli hiljaa ja valppaana. Niin. Olen hyvin vihainen Maria Ce Lucca, Maria sanoi. Pelottaako sinua, kurja kuichelaisten kuningatar? hän kuiskasi. Mitä sinä kuvittelet tekeväsi, typerä pikkutyttö? Maierien sanoi. Ajattelin tappaa sinut vähintään yhtä tuskaisesti kuin sinä tapoit Andren, Maria sanoi. Lopulta tietenkin tapan itseni, jotta pääsen Andren luo ja sukuni sammuu ja typerät henget, kuten sinä, ette pääse kiusaamaan meitä enää. Typerys. Miksi tappaa ensin minut ja sitten itsesi kun olisit voinut antaa minun tappaa sinut? Maierien ärähti. Olet typerin Ce Lucca kaikista. Minä en tiennyt aikaisemmin, että Andre kuolee, Maria puolusti itseään. Ja siitä sinä saat maksaa hengelläsi, hän jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Koska minulta ei viedä rakkaimpiani pois, tiedä se. Maierienin silmät olivat laajentuneet kauhusta, kun tämä näytti tajuavan, ettei pääsisi karkuun Marian raivoa. Tyttö hymyili kylmästi. Sinä siis myönnät kuolevasi hetken kuluttua? Mainiota. Minä tapan sinut ensin, Maierien uhosi. Äläpäs nyt puhu minulle noin. Suutun vain enemmän ja haluan tappaa sinut entistä hitaammin, neiti pahis, Maria torui. Sitä paitsi, minä vein suurimman osan voimistasi. Miten voisit muka voittaa minut, kun olen voimakkaampi? hän jatkoi häijy virne kasvoillaan, jonka tyttö näki heijastuksena Maierienin silmissä. Maierien ei sanonut mitään. Maria arveli naisen olevan hyvin varovainen, koska Maria taisi näyttää hyvin pelottavalta raivoissaan ollessaan. Maria myös tiesi yhtäkkiä, mitä hänen tulisi tehdä ja kohotti Maierienin ilmaan ja lennätti naisen seinää vasten
vähän matkan päässä. Maierien oli täysin lamaantunut, eikä voinut mitään. Maria käveli naisen luokse ja katsoi tätä silmiin kohottaessaan katanan kädensijan rintansa päälle ja miekan terä osoitti Maierienia keskelle rintaa. Maria alkoi valaa voimiaan miekan terään, joka alkoi hohtaa valkoista valoa. Maierien katsoi sitä järkyttyneenä ja yritti selvästi paeta, mutta ei pystynyt siihen. Maria myös huomasi, etteivät muutkaan huoneessa uskaltaneet tehdä mitään pelastaakseen herttuattarensa tai kysyä Marialta, mitä tämä aikoi. Toisaalta niin oli vain parempi. Hän voisi tällä tavoin hoitaa asiansa parhaiten ilman muiden häirintää. Mitä helvettiä sinä yrität? Maierien kähisi. Hän oli ilmeisesti huomannut, että pystyi puhumaan ihan normaalisti, vaikkei voinutkaan liikkua. En taida kertoa sinulle, pahisnainen, Maria sanoi. Tai no, sinähän kuolet, joten kaipa on ihan ymmärrettävää, että haluat tietää. Maierien katsoi Mariaa... oikeasti kiinnostuneena? Kerrohan sitten, typerys, nainen sanoi hiljaa raivo silmistään paistaen. No, minähän tässä vain teen näin, Maria sanoi ja työnsi miekan Maierienin rinnan läpi. Se osui seinään ja näin Maierien oli keihästetty seinään. Nainen huudahti tuskasta. Maria ei voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä siitä, että näki Maierienin vuotavan verta edessään ja tekevän kuolemaa. Ainakin se kurja naikkonen saisi kunnolla selkäänsä ja Maria saisi kostettua Andren kuoleman. Tuo oli Andresta, tyttö sanoi raivoissaan. En koskaan halunnut menettää häntä ja nyt en tiedä, mitä teen elämälläni, kun Andre on poissa. Saitpahan ansiosi mukaan... Maierien kähisi sylkien verta. Niin saat sinäkin, Maria sanoi. Vai haluatko, että väännän tätä vähän? hän jatkoi koskettaen katanaa sormellaan. Maria... säikähtänyt ääni sanoi tytön takana. Maria jätti sen kuitenkin huomioitta ja painoi kätensä Maierienin otsalle. Maria, lopeta! ääni huudahti. Marian mielessä se kuulosti kovasti Andrelta, mutta poikahan ei voinut olla elossa, eihän? Toisaalta Maria pystyi kuulemaan ja näkemään henkiä samalla tavalla kuin Andre. Maria kuitenkin alkoi epäillä jonkinlaista ansaa, eikä ottanut ääntä lainkaan huomioon. Sen sijaan hän alkoi vetää Maierienin sielua ulos Barbarellan ruumiista. Hän aikoi tuhota sen lopullisesti, jotta maailma saisi rauhansa vihdoinkin. Maierien murisi vastaan voimakkaasti, mutta Maria ei antanut periksi ihan niin helpolla. Barbarellan ruumis alkoi vähitellen hohtaa valkoista valoa ja Maierienin sielu alkoi tulla ulos sieltä hitaasti. Joku Marian takana yritti saada tytön huomion itseensä tuijottamalla tätä taukoamatta takaraivoon, mutta Maria ei ottanut sitä huomioon vaan jatkoi tekemisiään. Lopulta välähti kirkas valo ja Maria lensi selkä edellä pois jumalattaren luota törmäten johonkin tai johonkuhun. ****** Hitto vie, nainen, etkö sinä voi kuunnella minua kun yritän saada sinut tajuamaan, että tuo oli väärin?! Andre karjui Marialle sylissään. Minä yritin vaikka kuinka pitkään ja sinä vain... Yrititkö sinä tappaa itsesi?! Maria kääntyi katsomaan poikaa, joka tuijotti takaisin. Sitten hän veti Marian tiukkaan halaukseen. Älä kuvittelekaan tekeväsi noin enää ikinä, Ce Lucca, tai minä saan sydänkohtauksen, poika mutisi tytön olkapäähän. Maria nyyhkäisi hiljaa ja silitti Andren hiuksia. Anna anteeksi, Andre. Minä luulin sinun kuolleen, tyttö sanoi hiljaa. Hei, Maierien on poissa! Chris hekumoi taustalla yhtäkkiä. Andre ja Maria kääntyivät katsomaan kohtaa, jossa Barbarellan kuollut ruumis oli edelleen seivästettynä seinään. Maria värähti. Ehkä hän sai sittenkin pahuuden kulkemaan Jaden läpi sydämeeni... hän mutisi noustessaan seisomaan. Andre katsoi tyttöä ja nousi itsekin seisomaan. Ehkä minä olen niin paha, että minut voisi tuhota? Entä jos minä tulen hulluksi ja haluan tuhota maailman? Maria höpötti peloissaan kasvot kalpeina. Andre ei oikein tiennyt, mitä sanoa tai tehdä, joten hän teki ensimmäisen asian, joka hänen mieleensä putkahti, eli suuteli Mariaa. Tyttö ei vastustellut ollenkaan. Sen sijaan hän kietoi kätensä Andren ympärille. Senkin ääliö. Sinä lupasit olla kuolematta!
En minä kuollut, Andre protestoi. Minähän olen tässä ja elossa, etkö näe? Näen minä, Maria sanoi ja halasi Andrea tiukasti. Et varmasti päästä pahuutta viemää minua koskaan... En tietenkään, pikkutyttö, Andre härnäsi. Hiljaa siinä, Maria sanoi. No, onpa ainakin hyvä, että Maierien potkaisi tyhjää, Jade sanoi kaksikon takaa. Toivon kovasti saavani haluamani rauhan vihdoin ja viimein itselleni ja perheelleni. Sinä saat sen, Maria sanoi. Andre katsoi ympärilleen huoneessa ja näki kaikkien Maierienin sotilaiden olevan poissa. Mitä Maierienin sotilaille tapahtui? hän kysyi kulmat kurtussa. Se valo, joka tässä kävi imaisi ne mukaansa, Nikolai sanoi järkyttyneenä. Se melkein vei Lilynkin mukanaan... hän lisäsi järkyttyneenä. Karmivaa, Chris sanoi. Mutta kuulkaas, Brandon sanoi. Meidän kannattaisi varmaan lähteä pois. Tämä mökki näyttää romahtavan milloin tahansa. Muut nyökkäsivät ja joukko lähti pois kartanosta, joka itse asiassa romahti saman tien, kun kapinalliset pääsivät ulos. Jaa, että sillä lailla, Andre sanoi tyynesti. Hän joutui kävelemään hitaasti ja varovasti, koska hän tunsi olonsa heikoksi ja huonoksi samaan aikaan, eikä hän pitänyt tunteesta ollenkaan. Hän oli kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin onnellinen, koska oli vieläkin hengissä, vaikka olikin kuvitellut kuolevansa. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Aika kohtalokasta itse asiassa. Andre arveli, että Filia oli Maraifian kanssa puuttunut tapahtumien kulkuun, mutta ei antanut sen häiritä. Sen sijaan hän veti Marian lähemmäs itseään ja vannoi suojelevansa tätä pimeydeltä ja pahuudelta, koska eihän mitenkään voinut tietää, mitä vielä tapahtuisi ja minne Maierien oli oikein päätynyt. No, pääasia oli se, että se typerä naikkonen oli kuollut. Andre oli saanut kostonsa ja mielenrauhan. Hei, mikä tuo on? Lily kysyi osoittaen taivaalle. Siellä lensi useita vihreitä valoja. Kaksi niistä olivat hyvin kirkkaita, paljon kirkkaampia kuin muut. Andre tiesi, että ne olivat hänen vanhempiensa sielut ja hymyili niille. Sielut lensivät alas ja kiersivät Andren ympärillä hetken ennen kuin ne lensivät muiden sielujen mukana taivaalle ilmestyneeseen aukkoon, jossa näkyi valkoinen kaupunki. Realma on hyvä paikka vanhemmillesi, Jade sanoi Andrelle. He saavat siellä ikuisen rauhan. Maierien sanoi, että heidät voi vielä pelastaa... Andre vaikeroi. Ei voi. Älä koskaan usko mitään, mitä pahis sanoo. Ne valehtelevat aina, Zen sanoi ja virnisti tyttärelleen, joka hymyili isälleen kauniisti. Valehtelitko sinä muka aina Jadelle? Chris mutisi. Muutamassa asiassa, mutta en silloin edes muistanut häntä. Se on tosin mennyttä ja emme puhu niistä ajoista. Puhummehan. Andre näyttää hyvin uteliaalta ja kysyy asiasta kuitenkin lopulta, Jade sanoi ja hymyili Andrelle, joka tunsi punastuneensa. Jadelynn Ayalluc oli niin oikeassa. No, olihan Andrella aikaa moiseen nyt vaikka kuinka paljon.