RAPORTTEJA 127 2015 Maa-ainesalueiden tila ja kunnostustarve Kainuussa SOKKA-hanke JANITA PELTONEN
Maa-ainesalueiden tila ja kunnostustarve Kainuussa SOKKA-hanke JANITA PELTONEN
RAPORTTEJA 127 2015 MAA-AINESALUEIDEN TILA JA KUNNOSTUSTARVE KAINUUSSA SOKKA-HANKE Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto:Seija Kemppainen Kansikuva: Hiekanottoalue Suomussalmella, Janita Peltonen Sisäkannen kuva: Vanha hiekkakuoppa Kajaanissa, Janita Peltonen Raportin kuvat: Nina Kasurinen ja Janita Peltonen Kartat: Maanmittauslaitos ISBN 978-952-314-378-4 (PDF) ISSN-L 2242-2846 ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-314-378-4 www.doria.fi/ely-keskus
Alkusanat... 2 1. Johdanto...3 2. Keskeinen lainsäädäntö... 5 2.1 Maa-aineslaki... 5 2.2 Muu lainsäädäntö... 6 3. Soranotto pohjavesialueilla... 7 3.1 Vaikutus pohjaveden laatuun ja määrään... 7 3.2 Maa-ainesten oton haitta-vaikutusten vähentäminen... 7 4. Tutkimusalue... 11 4.1 Tutkimusalueen kallioperä... 11 4.2 Tutkimusalueen maaperä... 11 4.3 Pohjavesialueet... 11 4.4 Arvokkaat harjut ja harjujensuojeluohjelma-alueet... 12 5. Tutkimusmenetelmät... 13 5.1 Lähtöaineisto... 13 5.2 Paikannus ja rajaus... 13 5.3 Maastokartoitus... 13 5.4 Jälkihoitoluokitus... 14 5.5 Kunnostustarpeen määrittäminen... 16 5.6 Aineiston käsittely... 16 6. Tulokset...17 6.1 Jälkihoidon tila Kainuussa... 17 6.2 Kunnostustarve Kainuussa... 19 6.3 Aikaisemmat kartoitustulokset... 20 6.4 Hyrynsalmi... 20 6.5 Kajaani... 22 6.6 Kuhmo... 24 6.7 Paltamo... 29 6.8 Puolanka... 31 6.9 Ristijärvi... 33 6.10 Sotkamo... 35 6.11 Suomussalmi... 36 6.12 Vaala... 40 7. Yhteenveto ja johtopäätökset... 42 Lähteet... 43 Kuvailulehti... 44 Karttahakemisto kunnittain, erilliset liitteet 1-3 1
Alkusanat Maa-ainestenottoalueiden nykytilan ja kunnostustarpeen kartoitus Kainuussa -hanke toteutettiin vuosina 2013-2015. Se on oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Vastaavien töiden raportteja on saatavilla muun muassa Kanta- ja Päijät-Hämeestä sekä Pohjois-Savosta. Hankkeen rahoittajana toimi ympäristöministeriö. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää Kainuun kuntien maa-ainesalueiden valvonnassa ja kunnostuksen suunnittelussa. Työn tuloksilla ei ole lakiin perustuvia velvoitteita, vaan yksittäisten alueiden toimenpide-ehdotukset tulee tehdä vasta jatkoselvitysten jälkeen. Tämän työn toteutuksesta ja raportoinnista vastasi suunnittelija Janita Peltonen. Maastokartoituksia teki myös korkeakouluharjoittelija Nina Kasurinen. Hankkeen saattoi alulle ja sitä ohjasi ylitarkastaja Elli Moilanen. Paikkatieto-ohjelmiston kanssa auttoivat suunnittelusihteeri Seija Keränen ja julkaisusihteeri Seija Kemppainen Kainuun ELY-keskuksesta. Kajaanissa syyskuussa 2015 Janita Peltonen 2
1. Johdanto Erityisesti sora- ja hiekkamuodostumia on hyödynnetty Suomessa laajasti 1960-luvulta lähtien. Maa-aineksen oton aiheuttamiin muutoksiin maisemassa ja ympäristössä sekä sen aiheuttamiin pohjavesiriskeihin havahduttiin muutama vuosikymmen myöhemmin, ja ottamistoimintaa säätelevä maa-aineslaki tuli voimaan 1.1.1982. Soranotto keskittyy usein samoihin geologisiin muodostumiin kuin yhdyskuntien vedenhankinta. Pohjavettä suojaavan kerroksen oheneminen ja maannoskerroksen poistaminen saattavat aiheuttaa pohjaveden laadun muutoksia. Hoitamattomat maaainesalueet mielletään usein myös joutomaiksi, ja niille kerääntyy helposti erityisesti herkälle pohjavesialu- eelle sopimatonta jätettä ja romua. Jälkihoitamattomat alueet saattavat aiheuttaa lisäksi merkittävää maisemallista haittaa sekä tietyillä alueilla jyrkkärinteisinä myös turvallisuusriskin (kuva 1). Maa-ainesalueiden asianmukaisella jälkihoidolla ja maankäytön ohjauksella voidaan ottamistoiminnan aiheuttamia haittoja vähentää. Maa-aineslain mukaisissa ottamisluvissa määritetään nykyisin hyvin maa-ainesalueiden jälkihoitovelvoitteet. Maa-aineslakia vanhemmat ottamisalueet, kotitarveottoalueet sekä vanhemmat luvanvaraiset alueet ovat kuitenkin yleensä jälkihoitamattomia. Maa-aineslupien Kuva 1. Jälkihoitamattomat maa-ainestenottoalueet aiheuttavat paitsi turvallisuusriskin myös maisemallista haittaa. Sotkamo. 3
myöntäminen ja pääasiallinen valvontavastuu kuuluu kunnille. Kainuussa on maa-aineslupia myönnetty vuoteen 2014 mennessä kaiken kaikkiaan 1 572 kpl. Vuonna 2013 voimassa olevia maa-aineslupia oli 207 kpl. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää Kainuun alueen maa-ainestenottoalueiden jälkihoitotilanne ja arvioida niiden kunnostustarve. Kartoituksessa olivat mukana Kajaanin, Paltamon, Ristijärven ja Sotkamon kuntien alueelta kaikki tiedossa olevat maa-ainesalueet. Hyrynsalmen, Kuhmon, Puolangan, Suomussalmen ja Vaalan kuntien alueelta mukana olivat I-luokan pohjavesialueilla, maisemallisesti merkittävillä alueilla sekä suojelualueilla sijaitsevat kohteet. Kainuun maa-ainestenottoalueiden jälkihoitoa on kartoitettu aiemmin vuosina 1999-2000 Kainuun pohjavesivarojen ja luonnonvaraselvityksen yhteydessä (Kovalainen ja muut 2000, Vuollo 2001). Tuolloin ei kuitenkaan laadittu kohteiden jälkihoidosta ja kunnostustarpeesta yksityiskohtaista raporttia, koska projekti keskittyi maa-aines- ja pohjavesivarojen inventointiin. 15 vuoden jälkeen jälkihoitotilanne on osalla ottopaikoista muuttunut. Aikaisemman kartoituksen aineistoa hyödynnettiin tässä työssä, samoin kuin esimerkiksi Kainuun pohjavesialueille laadittuja suojelusuunnitelmia. Työ tehtiin soveltaen Suomen ympäristökeskuksessa laadittua soranottoalueiden kartoitus- ja kunnostustarpeen arviointiohjetta. 4
2. Keskeinen lainsäädäntö 2.1 Maa-aineslaki Maa-ainesten ottamista säätelevät maa-aineslaki (MAL 555/1981) ja sen nojalla annettu valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005), joita sovelletaan kaikkien maa- ja kallioperän ainesten ja niiden sekoitusten ottamiseen turvetta lukuun ottamatta. Laki ei koske kaivoslakiin perustuvaa maaainesten ottamista eikä sellaista vesialueella tapahtuvaa ainesten ottamista, johon vaaditaan vesilain mukaan aluehallintoviraston lupa. Laki ei koske myöskään rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä silloin, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan. Maa-aineslain tavoitteena on ainesten oton ohjaus ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Maa-ainesten sääntelyllä on kiinteä yhteys maankäytön suunnitteluun, maa- ja vesirakentamiseen, pohjavesien suojeluun sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Lain 3 :n 1 momentin mukaan ottamisesta ei saa aiheutua: 1. kauniin maisemakuvan turmeltumista 2. luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista 3. huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa 4. tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-ainesten ottamiseen saattavat vaikuttaa myös voimassa olevat asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava. Lain mukaan on katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Ilman kaavassa osoitettua tarkoitusta ei maa-aineksia myöskään saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä. Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Maa-ainesesiintymää tulee hyödyntää säästeliäästi ja taloudellisesti, eikä toiminnasta saa aiheutua asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Paikan sijoitukseen ja haitan aiheuttamiseen liittyvät vaatimukset koskevat myös kotitarveottoa. Maa-ainesten ottamiseen tarvitaan kunnan määräämän viranomaisen lupa. Lupaa ei tarvita, mikäli aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Kotitarveottoa koskevat kuitenkin samat ottotoimintaa rajoittavat velvoitteet kuin luvanvaraisia maa-aineshankkeita. Maa-aineslupaa haettaessa on pääsääntöisesti esitettävä ottamissuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet liittyen ainesten ottamiseen, ympäristön hoitamiseen sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhempään käyttämiseen. Ottamissuunnitelman tulee sisältää muun muassa ottamiseen liittyvien toimintojen kuvaus, selvitys ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjavedenottamoista, selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja suunnitelma ympäristövaikutusten tarkkailusta sekä suunnitelma alueen jälkihoidosta ja arvio jälkihoitokustannuksista. Ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto, mikäli 1. alueella on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta 2. alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta 3. ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen. Lausunto saatetaan tietyissä tapauksissa pyytää myös toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta viranomaiselta. Lupa voidaan myöntää määräajaksi, enintään 10 vuodeksi tai erityisistä syistä enintään 20 5
vuodeksi. Myöntämisen yhteydessä annetaan lupamääräykset, joilla määritetään toimenpiteet, joita luvanhakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi. Lupamääräykset on annettava ainakin: 1. ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista 2. alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen 3. puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen. 2.2 Muu lainsäädäntö Maa-ainesten ottamishankkeissa on maa-aineslain lisäksi otettava huomioon muutamia muita keskeisiä lakeja. Näitä ovat muun muassa ympäristönsuojelulaki, vesilaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki sekä laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Maa-ainesten ottaminen edellyttää aina pohjavedensuojelun huomioon ottamista. Erityisesti tulee huomioida ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014) 17 :n pohjaveden pilaamiskielto, jossa kielletään aineen, energian ja pieneliöiden päästäminen sellaiseen paikkaan, että pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa haittaa terveydelle tai ympäristölle tai tehdä pohjaveden muuten kelpaamattomaksi käyttötarkoitukseensa. Pohjaveden pilaamiskielto on luonteeltaan ehdoton, joten siihen ei voi saada poikkeuslupaa. Toinen keskeinen laki pohjaveden suojelussa on vesilaki (VL 587/2011), jonka kolmannen luvun 2 määrää hankkimaan lupaviranomaisen luvan, mikäli hanke voi muuttaa pohjaveden laatua ja määrää muun muassa siten, että vedenotolle tai sen käytölle talousvetenä aiheutuu haittaa. 6
3. Soranotto pohjavesialueilla 3.1 Vaikutus pohjaveden laatuun ja määrään Maa-ainesten ottaminen vaikuttaa suuresti maisemankuvaan ja alueen luonto-olosuhteisiin. Soran ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden laatuun, määrään ja pinnankorkeuteen. Luonnontilaisilla harjualueilla pohjavettä on arvioitu muodostuvan keskimäärin noin 50-60 % vuotuisesta sadannasta. Kun soranottoalueelta poistetaan kasvillisuus ja maannoskerros, haihdunta pienenee ja pohjavettä muodostuu enemmän, noin 60-70 % sadannasta. Tämä ilmenee pohjaveden pinnan korkeusvaihtelun kasvuna. Pohjaveden pinnan vaihteluväli on luonnontilaisilla harjualueilla 0,5-0,7 metriä, kun taas laajoilla maa-ainesten otto-alueilla vaihteluväli kasvaa kaksinkertaiseksi ja on näin ollen suuruusluokkaa 1,0-1,5 metriä. Pohjavesi saattaa myös nousta maanpinnan yläpuolelle, mikäli ottamistoiminta on ulottunut lähelle pohjaveden pintaa. Mitä korkeammalle pohjaveden pinta soranoton seurauksena nousee, sitä enemmän pohjaveden likaantumisriski kasvaa suojakerroksen ohentumisen vuoksi. Kasvillisuuden ja maannoskerroksen poistamisella ja suojakerroksen paksuudella on vaikutusta paitsi muodostuvan pohjaveden määrään, myös laatuun. Paljaalla sorapinnalla lika-aineiden, esimerkiksi raskasmetallien, virusten ja bakteerien, pidättyminen maaperään on huomattavasti vähäisempää kuin luonnontilaisessa pintakerroksessa. Likaantumisriski on sitä suurempi, mitä suurempi osuus pohjaveden muodostumisalueesta on ollut ottotoiminnan kohteena. Soranoton aiheuttamien muutosten ja epäpuhtauksien kulkeutuminen ottoalueen ulkopuolelle riippuu muun muassa maa-aineksen laadusta. Karkearakeisessa ja vettä hyvin johtavassa harjun ytimessä epäpuhtaudet saattavat kulkeutua nopeasti laajalle alueella, hienorakeisemmalla harjun reuna-alueella epäpuhtauksien kulkeutuminen on hitaampaa ja vaikutusalue pienempi. Sade- ja sulamisvesien imeytyessä maaperään ja kulkeutuessa vajovetenä pohjavedeksi kasvillisuus ja maaperän pintakerrokset vaikuttavat siihen, millaiseksi pohjaveden koostumus muodostuu. Paljaan sorapinnan alapuolella esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtavuus ja kovuus sekä bikarbonaatti-, nitraatti-, sulfaatti-, piihappo-, alumiini-, magnesium- ja kalsiumpitoisuudet ovat selvästi luonnontilaisiin alueisiin verrattuna korkeampia. Myös pohjaveden happamoitumisriski suurenee soranoton seurauksena. Rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat soranottoalueiden pohjavedessä keskimäärin pienempiä kuin luonnontilaisilla alueilla, koska soranottoalueilla pohjaveteen liukenee enemmän happea. Maanpinnan ohentunut suojakerros vaikuttaa lisäksi pohjaveden lämpötilavaihteluja lisäävästi. Myös maa-ainestenottoon liittyvät toiminnot lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä. Tällaisia pohjaveden laatuun vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pölynsidontasuolojen käyttö, soranpesulietteiden läjitys ja levitys, ajoneuvojen ja koneiden aiheuttama öljyvuoto (kuva 2) sekä hygieeninen likaantuminen. Vanhoja soranottoalueita käytetään usein myös luvattomina kaatopaikkoina, ja niihin kertyvä aines saattaa aiheuttaa ympäristölle riskin (kuvat 3 ja 4). 3.2 Maa-ainesten oton haittavaikutusten vähentäminen Erityisesti soranoton haitallisia vaikutuksia pohjavesille voidaan ehkäistä jo ottotoiminnan aikana. Mikäli pohjavedenottamolle on määritetty suoja-alue ja suojavyöhykkeet, voidaan ottamisalueiden sijoittamiselle asettaa seuraavat tavoitteet: 1. Lähisuojavyöhykkeellä ottamistoimintaa tai jälkihoitamattomia ottamisalueita ei saisi olla lainkaan 7
Kuva 2. Ajoneuvoista tai koneista vuotava öljy aiheuttaa riskin pohjavedelle. Kajaani. Kuva 3. Maa-ainestenottopaikoille kertyy helposti roskaa. Hyrynsalmi. Kuva 4. Maa-ainestenottopaikoille kertyy helposti roskaa. Vaala. 8
2. Kaukosuojavyöhykkeellä jälkihoitamattomien ottamisalueiden yhteispinta-ala ei saisi olla yli 10-20 % suoja-alueesta 3. Suoja-alueen ulkopuolella jälkihoitamattomien ottamisalueiden yhteispinta-ala ei saisi olla yli 20-30 % pohjavesialueesta. Mikäli ottamistoiminta sijoittuu pohjavedenottamon suoja-alueelle tai pohjavesialueelle, tulisi kiinnittää huomiota pohjavedenpinnan yläpuolelle jäävän suojakerroksen paksuuteen. Suojakerrosten suhteen suositukset vähimmäispaksuuksista ovat: 1. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei tule sallia uusien ottamisalueiden perustamista. Jo olemassa olevilla vanhoilla ja kunnostettavilla ottamisalueilla suojakerroksen paksuuden tulisi olla vähintään 6 metriä. 2. Kaukosuojavyöhykkeellä suojakerroksen paksuuden tulisi olla vähintään 4 metriä. 3. Suoja-alueiden ulkopuolisilla pohjavesialueilla suojakerroksen paksuudeksi suositellaan vähintään 3-4 metriä. 4. Pohjavesialueiden ulkopuolisilla ottamisalueilla suojakerroksen paksuuden tulisi olla vähintään 1-2 metriä. Myös pohjavedenpinnan alapuolinen ottaminen on näillä alueilla mahdollista, mikäli ottamiselle ei ole muita rajoituksia. Maa-ainesten ottoalueiden varsinaisen jälkihoidon tavoitteena on vähentää ottamistoiminnan haitallisia vaikutuksia ympäristöön, sopeuttaa ottamisalue ympäröivään luontoon ja maisemaan sekä edistää ottamisalueen jälkikäyttömahdollisuuksia ja turvallisuutta. Jälkihoito tehdään joko vaiheittain ottamisen aikana tai viimeistään ottamisen päätyttyä. Soranoton seurauksena on saattanut syntyä uhanalaisille kasveille ja eläimille erityisiä elinympäristöjä, joiden säilyttäminen saattaa ohjata jälkihoitotoimenpiteitä. Vanhat ottamisalueet ovat jääneet usein kokonaan jälkihoitamatta ja osa onkin kunnostuksen tarpeessa. Kunnostus saattaa olla haastavaa ja kallista, mutta usein tarpeellista maisemankuvaan ja pohjaveteen kohdistuvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Pohjaveden suojelun kannalta murskelouhokset ja luonnonkivilouhimot eivät yleensä sijaitse yhtä kriittisillä alueilla kuin soran ottamisalueet ja niiden jälkihoidossa keskeisin katsontakanta ovatkin turvallisuustekijät. Ohjeita maa-ainesten ottamisalueiden jälkihoitoa varten on annettu ympäristöhallinnon julkaisussa Maa-ainesten kestävä käyttö (2009). Jälkihoitotoimenpiteisiin kuuluvat alueen siistiminen ja muotoileminen, pintamateriaalian levittäminen, kasvillisuuden palauttaminen sekä alueen soveltumattoman käytön estäminen esimerkiksi katkaisemalla kulkuyhteydet. Soranottoalueiden muotoilulla parannetaan alueen Kuva 5. Varoitusmerkkien lisäksi jyrkille reunoille pääsy tulisi estää kunnollisilla suojarakenteilla. Paltamo. 9
Kuva 6. Alueen soveltumaton käyttö saattaa vaikeuttaa kasvillisuuden palautumista alueelle. Kajaani. maisemakuvaa, pohjaveden muodostumisolosuhteita, kasvillisuuden kasvuolosuhteita sekä turvallisuutta. Jyrkät luiskat tulisi loiventaa kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi ja rinteiden ylä- ja alaosat tulisi pyöristää. Kalliomurskelouhosten seinämät saattavat olla luonnollisten ja louhintatoiminnan aiheuttamien rakojen rikkomaa. Tällaiset seinämät on syytä pengertää tai loiventaa rinteiksi sortumavaaran vuoksi. Jyrkille rinteille pääsy tulee estää massiivisilla ja pysyvillä suojarakenteilla. Koska uuden maannoksen muodostuminen ottamisalueille voi kestää satoja vuosia, tulisi ottamistoiminnan päätyttyä alueelle levittää orgaanista ainesta sisältävää pintamateriaalia. Pintamateriaalina suositellaan käytettäväksi ottamisalueen alkuperäistä pintamaata, jonka ei tulisi olla varastoituna kauempaa kuin kolme vuotta orgaanisen aineksen hajoamisen vuoksi. Muualta tuotavan materiaalin tulee olla ehdottomasti puhdasta ja raekooltaan tarkoitukseen sopivaa. Pintamateriaalin levittäminen nopeuttaa uuden maannoksen kehittymistä ja luo uuden kasvualustan samalla vähentäen pohjavedelle aiheutuvia riskejä sekä eroosiovaurioita. Maa-ainesten ottamisen vuoksi alueen alkuperäinen kasvillisuus yleensä tuhoutuu, ja luontainen kasvillisuus leviää alueelle hitaasti ottamisen jälkeen. Pohjavesihaittojen ja eroosion estämiseksi sekä maisemakuvan parantamiseksi kasvillisuuden palautus vaatii aktiivisia toimenpiteitä. Aluskasvillisuudeksi valitaan kestäviä ja alueella luonteenomaisia heinä- ja varpukasveja. Metsitys voidaan tehdä joko istuttamalla tai kylvämällä. Suoria rivi-istutuksia tulisi välttää, ja taimia tulisi istuttaa hieman enemmän hehtaaria kohti kuin normaalissa metsänhoidossa. Hiekka-, sora- ja moreenialueilla tulisi istuttaessa suosia pääpuulajina mäntyä ja louhoksilla mäntyä, kuusta ja koivua. 10
4. Tutkimusalue 4.1 Tutkimusalueen kallioperä 4.3 Pohjavesialueet Kainuun kallioperä koostuu suurelta osin yli 2500 miljoonaa vuotta vanhoista arkeeisista kivilajeista. Maakunnan itäosa kuuluu geologisesti Kuhmon arkeeiseen lohkoon, jonka granitoideja ja migmatiitteja leikkaavat pääosin vulkaniiteista ja vulkaanisperäisistä sedimenteistä koostuvat vihreäkivivyöhykkeet. Kuhmon ja maakunnan länsipuolella olevan Iisalmen- Pudasjärven arkeeisten lohkojen väliin jää 2500 1900 miljoonaa vuotta vanha varhaisproterotsooinen Kainuun liuskealue, joka koostuu pääasiassa kvartsiiteista ja kiilleliuskeista. Kainuun länsiosassa Puolangan ja Vaalan alueella voimakkaasti tektonisoituneiden liuskeisten kivilajien sekaan on tunkeutunut myös svekofennidisiä syväkiviä. 4.2 Tutkimusalueen maaperä Kainuun maaperä on muodostunut viimeisimmän Veiksel-jääkauden aikana ja sen jälkeen. Maakunnan yleisin maalaji onkin jäätikön kerrostuma moreeni. Kainuun maaperälle tyypillisiä ovat myös luode kaakkosuuntaiset ja maakunnan pohjoisosassa länsi-itäsuuntaiset harjumuodostumat. Jääkauden jälkeen erityisesti Vaalan länsiosassa tuuli on kerrostanut harjuainesta dyyneiksi. Kainuun etelä- ja länsiosassa myös Itämeren aikaisempien vaiheiden ja jääjärvien rantavoimat ovat tasoittaneet alkuperäisiä harjumuotoja. Itä- ja Pohjois-Kainuussa maaperä ei ole ollut veden peittämää, ja siellä harjut ovatkin säilyneet terävälakisina. Siltti- ja savikerrostumia esiintyy Kainuussa hyvin vähän. Ne ovat keskittyneet lähinnä Oulujärven rannoille ja muiden vesistöjen varrelle sekä muinaisen Sotkamon jääjärven alueelle. Kainuussa on runsaasti myös soita. Kainuun alueella on 250 luokiteltua pohjavesialuetta. 53 näistä on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi I-luokan pohjavesialueeksi. Vedenhankintaan soveltuvia II-luokan pohjavesialueita Kainuussa on 159 kpl ja III-luokkaan (Muu pohjavesialue) kuuluvia 38 kpl (Hertta-tietojärjestelmä, 7.9.2015). Pohjavesialueiden kartoituksessa otetaan huomioon lähinnä sellaiset muodostumat, joista vettä on mahdollista saada yhdyskuntien käyttöön. Luokittelu tehdään pohjavesialueiden käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan. I-luokan vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet ovat alueita, joiden pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin hyödynnetään esimerkiksi varavedenottoon tarvittaessa. Vettä käytetään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin 10 m 3 vuorokaudessa. Suojelutarve tällaisella alueella on suuri. Vedenhankintaan soveltuvat II-luokan pohjavesialueet ovat alueita, jotka soveltuvat vedenhankintaan, mutta joille ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Alueen käyttötarve voi ilmetä myöhemmin vedenhankintatarpeen muuttuessa. Lainsäädännön suojelunäkökulmasta alueet rinnastetaan I-luokan pohjavesialueisiin. III-luokan pohjavesialueita kutsutaan nimityksellä muu pohjavesialue. Ne ovat alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumistai muuttumisuhan selvittämiseksi. III-luokan alueet pyritään nostamaan I- tai II-luokkaan tai poistamaan pohjavesiluokituksen piiristä kokonaan. 11
4.4 Arvokkaat harjut ja harjujensuojeluohjelma-alueet Valtakunnallisen harjujen moninaiskäyttötutkimuksen inventoinnit tehtiin Kainuussa vuosina 1976-1977 ja alueet tarkistettiin vuonna 1996. Tutkimuksen tuloksena arvioitiin Kainuussa olevan 113 paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokasta harjua (kuva 7). Alueilla ei ole varsinaista suojelullista lainsuojaa, mutta niiden arvoilla voi olla merkitystä esimerkiksi maa-ainesluvista päätettäessä. Tässä työssä kartoitukseen on otettu mukaan myös näillä alueilla sijaitsevat maa-ainesten ottopaikat. Valtioneuvosto hyväksyi ympäristöministeriön esityksestä valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman vuonna 1984. Ohjelmaan kuuluvien alueiden suojelussa tavoitteena on, että niiden luonteenomaiset geologiset, geomorfologiset ja maisemalliset piirteet eivät saa juurikaan muuttua. Kainuun osalta harjujensuojeluohjelmaan kuuluu 17 aluetta. Suurimmat harjujensuojelualueet Kainuussa ovat Vaalan Manamansalo, Puolangan Ukonkangas ja Kajaanin Pekonkangas. Kuva 7. Luonnon- ja maisemansuojelu kannalta arvokkaat harjut Kainuussa. 12
5. Tutkimusmenetelmät 5.1 Lähtöaineisto 5.2 Paikannus ja rajaus Työ laadittiin Suomen ympäristökeskuksen soranottoalueiden kartoitus- ja kunnostustarpeen arviointiohjetta mukaillen. Kartoitukseen otettiin mukaan Paltamon, Kajaanin, Ristijärven ja Sotkamon kuntien alueilta kaikki tiedossa olevat maa-ainesten ottoalueet ja muiden kuntien (Vaala, Puolanka, Hyrynsalmi, Suomussalmi ja Kuhmo) alueilta ottopaikat, jotka sijaitsivat I-luokan pohjavesialueilla, luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkailla harju- tai kallioalueilla, luonnonsuojelualueilla tai luonnonsuojeluohjelma-alueilla. Maa-ainesalueiden paikantamisessa keskeiset lähtöaineistot olivat pääasiassa digitaalisia kartta- ja paikkatietoaineistoja, joihin kuuluivat: Slices (Separated Land Use / Land Cover Information System) (MML) Vääräväri- ja mustavalkoilmakuvat (MML) Peruskartta-aineisto (MML) Pohjavesialueet (Ympäristöhallinto) Pohjavedenottamot (Ympäristöhallinto) Luonnonsuojelualueet (Ympäristöhallinto) Luonnonsuojeluohjelma-alueet (Ympäristöhallinto) Kainuun arvokkaat harjut (Ympäristöhallinto) Kainuun arvokkaat kallioalueet (Ympäristöhallinto) Kainuun pohjavesialueilla olevien soranottopaikkojen kartoitus 1999-2000 (Ympäristöhallinto) Kainuun maakuntakaava (Kainuun liitto) Maa-ainesten otto- ja lupatiedot, Notto-tietojärjestelmä (Ympäristöhallinto) Kitti - Kiviainestilinpito (GTK) Kartoitettavat alueet paikannettiin edellä mainittuja aineistoja hyväksi käyttäen ArcGIS 10.2.2 -paikkatieto-ohjelmalla. Maa-ainesten päättyneistä ja voimassaolevista ottoluvista oli saatavilla pistemäinen sijaintitieto. Osa sijaintikoordinaateista oli selvästi virheellisiä, ja tällaiset pisteet jätettiin kartoituksen ulkopuolelle. Paikantamisen suhteen myös maankäyttöä ja peitteisyyttä kuvaava Slices-aineisto vuosilta 1990-1999 oli merkittävässä osassa. Maa-ainesalueiden sijainnin määrittelyssä käytettiin hyödyksi lisäksi edellisen jälkihoitokartoituksen yhteydessä tuotettua aineistoa vuosilta 1999-2000. Alueet rajattiin ArcGIS-ohjelmalla pääasiassa vääräväri-ilmakuvien (kuvausvuosi 2011-2014) perusteella mittakaavassa 1:2 000-1:8 000. Vääräväri-ilmakuvia oli saatavilla lähes koko Kainuun alueelta. Vaihtoehtoisesti voitiin käyttää mustavalkoilmakuvia vuodelta 2005. Maa-ainesalueet erottuivat ilmakuvista hyvin, lukuun ottamatta metsittyneitä alueita. Tällöin rajauksessa saatettiin hyödyntää Slices- ja peruskarttaaineistoja. 5.3 Maastokartoitus Lähes kaikilla kartoitukseen valituilla maa-ainesten ottoalueilla käytiin kesän ja syksyn 2014 aikana. Osa alueista kartoitettiin syksyllä 2013. Muutama kohde jätettiin pois kartoituksesta rajoitetun pääsyn vuoksi. Maastokartoituksen yhteydessä maa-ainesalueiden rajaukset tarkastettiin, alueet valokuvattiin ja havainnoitiin niiden jälkihoidon tila. Havaintoja tehtiin ottamisalueiden siisteydestä, muotoilusta, kasvillisuudesta sekä alueelle mahdollisesti levitetyistä pintamaista. Huomiota kiinnitettiin lisäksi kiviaineksen laatuun, lammikoihin ja kosteikkoihin sekä alueen mahdolliseen jälkikäyttöön. Metsittymisen aste kuvattiin termeillä metsittynyt tai metsittymässä, lisäksi arvioitiin 13
Kuva 8. Jälkihoitamaton hiekkaseinämä luo edellytykset törmäpääskyjen pesäyhdyskunnille. oliko metsittyminen tapahtunut luontaisesti. Myös havainnot törmäpääskyjen pesistä (kuva 8) ja paahdeympäristöä indikoivista kasvilajeista (kangasajuruoho, viherjäsenruoho, ahojäkkärä, kissankäpälä, pohjanmasmalo, tunturikurjenherne, hietaneilikka) merkittiin muistiin. Maastossa tehtiin alustava arvio kohteen kunnostustarpeesta. 5.4 Jälkihoitoluokitus Maastotarkastusten aikana soranottoalueet jaettiin jälkihoidon perusteella Suomen ympäristökeskuksen ohjetta mukaillen viiteen luokkaan: jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu, muotoiltu, jälkihoitamaton ja toiminnassa oleva. Luokittelussa käytettiin seuraavia kriteereitä: I Jälkihoidettu Alue on siistitty ja sieltä on poistettu varastokasat. Rinteet on loivennettu vähintään kaltevuuteen 1:3 tai ympäröivään luontoon ja maisemaan sulautuvaksi. Kaivualueelle on levitetty alkuperäiset pintamaat tai muu soveltuva pintamateriaali kasvualustaksi. Alueelle on istutettu tai kylvetty kasvillisuutta tai se on levinnyt luontaisesti. II Osittain jälkihoidettu Alue on siistitty ja sieltä on poistettu varastokasat. Rinteet on loivennettu ja alue on muotoiltu ympäröivän luonnon muotoihin. Kasvillisuuden palauttamiseksi alueelle on istutettu ja kylvetty aluskasvillisuutta tai puustoa tai kasvillisuus on levinnyt luontaisesti. Alueelle ei kuitenkaan ole levitetty pintamateriaalia. III Muotoiltu Alue on siistitty ja sieltä on poistettu varastokasat ja mahdolliset oheistoiminnot. Ottamisalue on muotoiltu, rinteet on loivennettu vähintään kaltevuuteen 1:3 tai ympäröivään luontoon ja maisemaan sulautuvaksi. IV Jälkihoitamaton Maa-ainestenotto alueella on päättynyt, mutta jälkihoitotoimia ei ole tehty. V Toiminnassa oleva Alueella on selvästi ottamistoiminta käynnissä. Alueella on voimassa oleva maa-ainesten ottamislupa tai kyseessä on kotitarveottoalue. 14
Kuva 9. Jälkihoidettu alue. Paltamo. Kuva 10. Osittain jälkihoidettu alue. Vaala. Kuva 11. Muotoiltu alue. Puolanka. Kuva 12. Jälkihoitamaton alue. Kuhmo. Kuva 13. Toiminnassa oleva alue. Sotkamo.
5.5 Kunnostustarpeen määrittäminen Kunnostustarvearvio tehtiin tapauskohtaisesti jokaiselle ottoalueelle seuraavan Suomen ympäristökeskuksen ohjetta mukailevan luokituksen mukaan: 1. Kunnostustarve suuri 2. Kunnostustarve kohtalainen 3. Kunnostustarve vähäinen / Ei kunnostustarvetta 4. Maa-ainesten ottolupa voimassa / Kotitarveottoa Kunnostustarpeen arviointi perustui ensisijaisesti pohjavedelle aiheutuvaan riskiin, ja kunnostustarvetta lisäsivätkin ottoalueen sijainti pohjavesialueella, vedenottamon läheisyys ja maanottamisen seurauksena syntynyt kosteikko tai lammikko. Kunnostustarpeen määrittämisessä otettiin huomioon lisäksi alueen jälkihoitotilanne, sijainti luonnonsuojelu- tai muulla vastaavalla alueella, sijainti asutuksen tai vilkkaan tien läheisyydessä, maanottoalueen pinta-ala sekä alueen roskaisuus ja jälkikäyttö. Vähentävästi kunnostustarpeen suuruuteen saattoi vaikuttaa se, että alue oli luontaisesti metsittymässä tai metsittynyt. Taulukossa 1 on esitetty kunnostustarpeen arviointiin vaikuttaneita kriteerejä. 5.6 Aineiston käsittely Maastokäyntien jälkeen maa-ainesalueiden rajausten digitoinnit korjattiin tarvittaessa ja aineiston ominaisuustietotaulukko täydennettiin. Jokaiselle ottoalueelle annettiin tunnus, joka koostui pohjavesialueen numerosta ja ottamisalueen juoksevasta numerosta. Pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevat ottoalueet saivat tunnuksen, jonka alussa oli numero 99, jota seurasi kuntanumero ja ottamisalueen numero. Rajattujen alueiden ominaisuustietoihin tallennettiin muun muassa pohjavesi-, jälkihoito- ja kunnostustarveluokat, rajauksen pohjana olleen ilmakuvan kuvausvuosi sekä aineiston muokkauspäivämäärä. ArcGIS-ohjelmalla laskettiin myös ottoalueiden pinta-alat. Kaikista digitoiduista kohteista tehtiin mittakaavassa 1:10 000 kohdekartta, jossa jälkihoitoluokka kuvattiin rasterilla ja kunnostustarveluokka värikoodilla. Kohdekartat kunnittain ovat erillisissä liitetiedostoissa (liitteet 1-3). Tilastollinen tarkastelu tehtiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla. Pohjavesialueilla sijaitsevien ottoalueiden pinta-alojen osuus pohjaveden muodostumisalueesta laskettiin. Lisäksi tarkasteltiin ottoalueiden lukumäärää ja pinta-aloja kunnostustarve- ja jälkihoitoluokittain sekä kaikkien kohteiden osalta, että pohjavesialueittain. Taulukko 1. Kunnostustarpeen arvioinnissa käytettyjä kriteerejä ja niiden vaikutus kunnostustarpeeseen. Kriteeri Lisää kunnostustarvetta Vähentää kunnostustarvetta Jälkihoidon tila Jälkihoitamaton Jälkihoidettu Pohjavesialue Pohjavesialueella Ei pohjavesialueella Etäisyys vedenottamoon Alle 500 m Yli 500 m Ottoalueen pinta-ala Yli 5 ha / yli 5 % muodostumisalueen pinta-alasta Alle 5 ha / alle 5 % muodostumisalueen pintaalasta Luonnon- ja maisemansuojelu Sijaitsee luonnonsuojelu- tai luonnonsuojeluohjelma-alueella tai maisemallisesti arvokkaalla alueella Ei ko. alueilla Viihtyisyys ja turvallisuus Sijaitsee lähellä asutusta, virkistysaluetta tai vilkasta tietä Syrjäinen sijainti 16
6. Tulokset Kartoituksessa rajattiin jälkihoidon tilan ja kunnostustarpeen mukaan omiksi alueikseen 858 maa-ainesten ottoaluetta. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 229 hehtaaria. Kohteista 478 sijaitsee pohjavesialueella ja pohjavesialueen ulkopuolella 380. Maa-ainesalueiden pinta-alojen keskiarvo on 1,43 hehtaaria. Pohjavesialueilla sijaitsevien maa-ainesalueiden pinta-alojen keskiarvo on 1,45 hehtaaria ja summa 692 hehtaaria. Pinta-alaltaan 5-10 hehtaarin suuruisia alueita on 38 kappaletta. Näistä 23 sijaitsee pohjavesialueilla. Yli 10 hehtaarin kokoisia alueita on 18 kappaletta, joista 12 on pohjavesialueilla. Maa-ainesalueista 468, eli noin 55 %, on pinta-alaltaan pienempiä kuin puoli hehtaaria. Näistä pohjavesialueilla sijaitsee 285 kpl, eli 60 % kaikista pohjavesialueiden maa-ainesalueista. 6.1 Jälkihoidon tila Kainuussa Selvästi toiminnassa oleviksi ottamisalueiksi luokiteltiin 8 % kaikista kartoitetuista kohteista. Näiden kohteiden pinta-ala oli 18 % kaikkien kohteiden yhteenlasketusta pinta-alasta. Toiminnassa olevat kohteet ovatkin keskiarvoisesti pinta-alaltaan suurempia verrattuna alueisiin, joilla toiminta on jo päättynyt. Alueita, joilla oli voimassa oleva maa-aineslupa, ei katsottu toiminnassa oleviksi, mikäli toiminta oli jo selvästi päättynyt tai ei ollut vielä alkanut. Pohjavesialueilla toiminnassa olevia kohteita oli 4 % ja osuus pintaaloista laskettuna oli 15 %. Täysin jälkihoidetuksi voitiin luokitella kaikista alueista 7 % ja pohjavesialueilla sijaitsevista 6 %. Täysin jälkihoitamattomia kaikista alueista oli 65 %, mikä vastaa 51 prosentin osuutta pinta-aloista. Pohjavesialueilla jälkihoitamattomien suhteellinen osuus oli lähes samoissa lukemissa. Kuvassa 14 on esitetty jälkihoitoluokkien jakautuminen lukumäärien ja pinta-alojen mukaan. Kuva 14. Kartoitettujen kohteiden jakautuminen jälkihoitoluokittain lukumäärän ja pinta-alan mukaan kaikkien kohteiden osalta ja pohjavesialueilla sijaitsevien kohteiden osalta. 17
18
6.2 Kunnostustarve Kainuussa Kartoitettujen kohteiden sijainnit on esitetty kuvassa 15 kunnostustarvetta kuvaavin värein. Suurin osa (73 %) kaikista kartoitetuista kohteista luokiteltiin kunnostustarveluokkaan vähäinen / ei kunnostustarvetta. Pinta-aloista laskettuna osuus oli 50 %. Suuri kunnostustarve oli vain kolmella prosentilla kaikista kohteista, mutta kaikkien kohteiden pinta-alasta tähän luokkaan kuului 16 %. Maa-ainesten ottolupa oli voimassa tai kyseessä oli selkeä kotitarveottoalue yhdeksässä prosentissa tapauksista. Näiden alueiden pinta-alojen osuus oli 19 %. Pohjavesialueilla sijaitsevien kohteiden osalta oli nähtävissä samankaltainen trendi. Lukumäärällisesti vähäisen kunnostustarpeen kategoriaan kuului 69 % kohteista, mutta pinta-aloista laskettuna vain 38 %. Suuri kunnostustarve oli viidellä prosentilla alueista, mutta pinta-alaosuuksista 28 prosentilla. Ottotoimintaa tai voimassa oleva maa-aineslupa oli 23 kohteella, jotka edustivat viiden prosentin osuutta pohjavesialueiden kohteista. Pinta-aloista laskettuna tähän luokkaan kuului 15 % alueista. Kuvassa 16 on esitetty kunnostustarveluokkien jakautuminen lukumäärien ja pinta-alojen mukaan. Kuva 16. Kartoitettujen kohteiden jakautuminen kunnostustarveluokittain lukumäärän ja pinta-alan mukaan kaikkien kohteiden osalta ja pohjavesialueilla sijaitsevien kohteiden osalta. Kuva 15 (viereisellä sivulla). Maa-ainesalueiden kunnostustarve Kainuussa. 19
6.3 Aikaisemmat kartoitustulokset Vuosina 1999-2000 Kainuun harjuainesten luonnonvaraselvityksen yhteydessä kerättiin tietoa pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoidon tilasta ja määritettiin ensisijaisesti kunnostusta tarvitsevat alueet. Jälkihoidon tilan luokittelussa käytettiin samoja kriteereitä kuin uudemmassakin kartoituksessa. Kunnostustarvetta ei luokiteltu, vain sen mahdollinen olemassaolo todettiin. Kartoituskohteita oli 879 kpl, joista aktiivisia oli 119 ja jälkihoitamattomia 491. Muut olivat joko luiskattuja tai luiskattuja ja istutettuja. Täysin jälkihoidettuja oli yksi. Vedenhankintaa varten tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla I- ja II-luokan pohjavesialueilla katsottiin olevan yhteensä 116 kunnostusta tarvitsevaa soranottoaluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 168,5 hehtaaria. Pohjavesiluokituksen piiristä poistetuilla alueilla kunnostustarvetta oli kahdeksalla soranottopaikalla. Taulukossa 2 on vertailtu tuloksia Kajaanin, Sotkamon, Ristijärven ja Paltamon osalta I- ja II-luokan pohjavesialueilla sekä muiden kuntien (Vaala, Puolanka, Hyrynsalmi, Suomussalmi, Kuhmo) osalta I-luokan pohjavesialueilla. Vuolijoen kunta liitettiin Kajaanin kaupunkiin vuoden 2007 alussa, ja Vuolijoen tulokset on käsitelty Kajaanin tulosten yhteydessä. Taulukko 2. Kunnostusta tarvitsevien maa-ainesten ottoalueiden lukumäärät vuosina 1999-2000 ja 2013-2014 kunnittain I- ja II-luokan pohjavesialueilla. Kunta I-luokan pohjavesialueet II-luokan pohjavesialueet 2000 2014 2000 2014 Hyrynsalmi 2 3 2 - Kajaani ja Vuolijoki 7 19 0 0 Kuhmo 1 9 22 - Paltamo 1 4 2 3 Puolanka 2 9 6 - Ristijärvi 2 0 2 2 Sotkamo 7 15 12 12 Suomussalmi 12 17 20 - Vaala 14 17 2-6.4 Hyrynsalmi Hyrynsalmen osalta kartoituksessa oli mukana 12 maa-ainesaluetta, joista viisi sijaitsi I-luokan pohjavesialueilla ja kuusi II-luokan pohjavesialueilla. Pohjavesialueiden ulkopuolisia kohteita oli yksi. Yksikään näistä ei ollut toiminnassa oleva kohde. Ainoastaan yksi alue voitiin luokitella täysin jälkihoidetuksi, ja jälkihoitamattomia kohteita oli kahdeksan kappaletta. Suurta kunnostustarvetta ei arvioitu olevan yhdelläkään kohteella, sen sijaan kohtalainen tarve oli viidellä ottoalueella, jotka kaikki sijaitsivat pohjavesialueilla. Kuvasta 17 ilmenevät kartoituskohteiden sijainnit kunnostustarvetta kuvaavin värein. Maa-ainesten ottoalueet pohjavesialueittain on esitetty taulukossa 3 jälkihoitoluokittain ja taulukossa 4 kunnostustarveluokittain. 20
Kuva 17. Kartoitettujen maa-ainesalueiden sijainnit ja kunnostustarve Hyrynsalmella. 21
Taulukko 3. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Hyrynsalmella jälkihoitoluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) I II III IV V Yht. I II III IV V Yht. 1110502 kpl 1 1 2 4 I 421 249 Multimäki ha 2,63 8,73 0,61 11,97 0 1,1 3,5 0,3 0 4,8 1110504 kpl 3 3 II 252 156 Joutensärkkä ha 5,98 5,98 0 0 0 3,8 0 3,8 1110505 B kpl 1 1 I 317 186 Hautakangas ha 4,95 4,95 0 0 0 2,7 0 2,7 1110505 C kpl 1 1 2 II 318 189 Pikkaraisenkangas ha 0,03 0,19 0,22 0 0 0 0,1 0 0,1 1110515 kpl 1 1 II 434 234 Portinsärkkä ha 0,06 0,06 0 0 0 0 0 0 Pohjavesialueilla yhteensä 1742 1014 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maaainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella jälkihoitoluokittain Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) kpl 0 2 1 8 0 11 ha 0 2,66 8,73 11,79 0 23,18 0 0,3 0,9 1,2 0 2,3 kpl 1 0 0 0 0 1 ha 0,03 0 0 0 0 0,03 kpl 1 2 1 8 0 12 ha 0,03 2,66 8,73 11,79 0 23,21 Taulukko 4. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Hyrynsalmella kunnostustarveluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) 1 2 3 4 Yht. 1 2 3 4 Yht. 1110502 kpl 2 2 4 I 421 249 Multimäki ha 0,61 11,36 11,97 0 0,3 4,6 0 4,8 1110504 kpl 1 2 3 II 252 156 Joutensärkkä ha 5,16 0,82 5,98 0 3,3 0,5 0 3,8 1110505 B kpl 1 1 I 317 186 Hautakangas ha 4,95 4,95 0 2,7 0 0 2,7 1110505 C kpl 1 1 2 II 318 189 Pikkaraisenkangas ha 0,19 0,03 0,22 0 0,1 0 0 0,1 1110515 kpl 1 1 II 434 234 Portinsärkkä ha 0,06 0,06 0 0 0 0 0 Pohjavesialueilla yhteensä 1742 1014 kpl 0 5 6 0 11 ha 0 10,91 12,27 0 23,18 0 1,1 1,2 0 2,3 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 0 0 1 0 1 ha 0 0 0,03 0 0,03 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella kunnostustarveluokittain kpl 0 5 7 0 12 ha 0 10,91 12,3 0 23,21 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) 6.5 Kajaani Kajaanin alueella kartoituksessa oli mukana yhteensä 179 kohdetta, joista 40 sijaitsi I-luokan pohjavesialueella ja 139 pohjavesialueiden ulkopuolella. Toiminnassa oleviksi kohteiksi luokiteltiin 30 maa-ainesaluetta. Valtaosa kohteista (101 kpl) oli täysin jälkihoitamattomia. Loppuun saakka jälkihoidettuja oli 18 kappaletta. Suuri kunnostustarve arvioitiin olevan kahdeksalla alueella, joista kuusi sijaitsi Matinmäen-Mustikkamäen pohjavesialueella. Kohtalainen kunnostustarve oli 20 kohteella, joista 13 sijaitsi pohjavesialueella. Kuvasta 18 ilmenevät kartoituskohteiden sijainnit kunnostustarvetta kuvaavin värein. Maa-ainesten ottoalueet pohjavesialueittain on esitetty taulukossa 5 jälkihoitoluokittain ja taulukossa 6 kunnostustarveluokittain. 22
Kuva 18. Kartoitettujen maa-ainesalueiden sijainnit ja kunnostustarve Kajaanissa. 23
Taulukko 5. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Kajaanissa jälkihoitoluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella jälkihoitoluokittain I II III IV V Yht. I II III IV V Yht. 1120501 kpl 3 2 3 13 2 23 Matinmäki- I 2497 1819 Mustikkamäki ha 4,89 33,99 4,03 35,26 11,65 89,82 0,3 1,9 0,2 1,9 0,6 4,9 1120502 kpl 1 1 6 8 I 1074 703 Koutaniemi ha 1,21 3,23 1,13 5,57 0 0,2 0,5 0,2 0 0,8 1194001 kpl 2 2 4 I 202 202 Hautakangas ha 5,05 2,61 7,66 0 2,5 0 1,3 0 3,8 1194003 kpl 5 5 I 99 99 Vuottolahti ha 1,71 1,71 0 0 0 1,7 0 1,7 Pohjavesialueilla yhteensä 3872 2823 kpl 3 5 4 26 2 40 ha 4,89 40,25 7,26 40,71 11,65 104,76 0,2 1,4 0,3 1,4 0,4 3,7 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 15 13 10 75 26 139 ha 6,61 22,65 23,7 137,73 64 254,69 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maaainesalueet yhteensä kpl 18 18 14 101 28 179 ha 11,5 62,9 30,96 178,44 75,65 359,45 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) Taulukko 6. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Kajaanissa kunnostustarveluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) 1 2 3 4 Yht. 1 2 3 4 Yht. 1120501 kpl 6 3 12 2 23 Matinmäki- I 2497 1819 Mustikkamäki ha 58,01 2,82 17,31 11,65 89,79 3,2 0,2 1 0,6 4,9 1120502 kpl 7 1 8 I 1074 703 Koutaniemi ha 4,22 1,21 5,43 0 0,6 0,2 0 0,8 1194001 kpl 2 2 4 I 202 202 Hautakangas ha 3,72 3,93 7,65 0 1,8 2 0 3,8 1194003 kpl 1 4 5 I 99 99 Vuottolahti ha 0,07 1,64 1,71 0 0,1 1,7 0 1,7 Pohjavesialueilla yhteensä 3872 2823 kpl 6 13 19 2 40 ha 58,01 10,83 24,09 11,65 104,58 2,1 0,4 0,9 0,4 3,7 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 2 7 102 28 139 ha 4,44 16,8 166,1 67,35 254,69 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella kunnostustarveluokittain kpl 8 20 121 30 179 ha 62,45 27,63 190,19 79 359,27 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) 6.6 Kuhmo Kuhmossa kartoitettiin 71 maa-ainesaluetta, joista 50 sijaitsi pohjavesialueella. Joukossa oli yksi selvästi toiminnassa oleva kohde. Suurin osa kohteista, 56 kpl, oli jälkihoitamattomia. Täysin jälkihoidettuja oli seitsemän. Haasiosärkän pohjavesialueen muodostumisalueen pinta-alasta 29,6 % koostui jälkihoitamattomista maaainesalueista. Suuri kunnostustarve arvioitiin olevan kahdella Multikankaan pohjavesialueella sijaitsevalla kohteella. Kohtalainen kunnostustarve oli kymmenellä alueella, jotka kaikki sijaitsivat pohjavesialueella. Kuvasta 19 ilmenevät kartoituskohteiden sijainnit kunnostustarvetta kuvaavin värein. Maa-ainesten ottoalueet pohjavesialueittain on esitetty taulukossa 7 jälkihoitoluokittain ja taulukossa 8 kunnostustarveluokittain. 24
Kuva 19. Kartoitettujen maa-ainesalueiden sijainnit ja kunnostustarve Kuhmossa. 25
Taulukko 7. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Kuhmossa jälkihoitoluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) I II III IV V Yht. I II III IV V Yht. 1129001 kpl 1 1 I 104 69 Mammankaivo ha 1,87 1,87 0 0 0 2,7 0 2,7 1129002 kpl 1 1 2 I 84 47 Tönölä ha 3,75 0,63 4,38 8 0 0 1,3 0 9,3 1129003 B kpl 1 4 1 6 I 265 176 Multikangas ha 0,25 28,18 9,22 37,65 0,1 0 0 16 5,2 21,4 1129004 kpl 3 3 I 140 53 Haasiosärkkä ha 15,66 15,66 0 0 0 29,6 0 29,6 1129005 kpl 1 2 3 I 122 38 Autiokangas ha 0,34 0,11 0,45 0 0 0,9 0,3 0 1,2 1129019 kpl 2 2 II 175 78 Jäkäläsärkkä ha 0,33 0,33 0 0 0 0,4 0 0,4 1129021 kpl 2 2 III 137 51 Valkeiskangas ha 0,09 0,09 0 0 0 0,2 0 0,2 1129023 kpl 3 3 II 261 143 Kylmänsärkät ha 0,35 0,35 0 0 0 0,3 0 0,3 1129030 kpl 3 3 I 63 26 Isosärkkä ha 0,57 0,57 0 0 0 2,2 0 2,2 1129035 kpl 2 2 II 500 236 Särkkä ha 0,17 0,17 0 0 0 0,1 0 0,1 1129038 kpl 1 1 II 682 207 Iso-valkeainen ha 0,15 0,15 0 0 0 0,1 0 0,1 1129049 kpl 3 3 III 59 28 Haapakaarre ha 0,58 0,58 0 0 0 2,1 0 2,1 1129056 kpl 5 5 Aapossärkkä- II 673 317 ha 2,19 2,19 0 0 0 0,7 0 0,7 Huuhilovaara 1129057 B kpl 1 1 1 3 Hukankangas- I 236 90 Matikkasärkkä ha 0,09 0,33 0,77 1,19 1129058 kpl 1 1 3 5 I 231 86 Kuikkakangas ha 0,22 0,06 0,3 0,58 0,3 0,1 0 0,4 0 0,7 1129060 kpl 1 2 3 I 101 53 Paskokangas ha 3,66 0,19 3,85 6,9 0 0 0,3 0 7,3 1129064 kpl 1 1 2 II 480 222 Renkankangas ha 0,93 1,75 2,68 0 0,4 0,8 0 0 1,2 1129068 kpl 1 1 II 329 107 Alanteensärkät ha 0,26 0,26 0 0 0 0,2 0 0,2 Pohjavesialueilla yhteensä 4642 2027 kpl 5 2 3 39 1 50 ha 7,97 0,99 2,42 52,4 9,22 73 0,4 0,1 0,1 2,6 0,5 3,6 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 2 2 0 17 0 21 ha 0,37 4,07 0 2,19 0 6,63 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maaainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella jälkihoitoluokittain kpl 7 4 3 56 1 71 ha 8,34 5,06 2,42 54,59 9,22 79,63 0,1 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) 0 0,4 0,9 0 1,3 26
Taulukko 8. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Kuhmossa kunnostustarveluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) 1 2 3 4 Yht. 1 2 3 4 Yht. 1129001 kpl 1 1 I 104 69 Mammankaivo ha 1,87 1,87 0 0 2,7 0 2,7 1129002 kpl 2 2 I 84 47 Tönölä ha 4,38 4,38 0 0 9,3 0 9,3 1129003 B kpl 2 3 1 6 I 265 176 Multikangas ha 27,93 0,49 9,22 37,64 15,9 0 0,3 5,2 21,4 1129004 kpl 2 1 3 I 140 53 Haasiosärkkä ha 15,41 0,25 15,66 0 29,1 0,5 0 29,6 1129005 kpl 2 1 3 I 122 38 Autiokangas ha 0,43 0,02 0,45 0 1,1 0,1 0 1,2 1129019 kpl 2 2 II 175 78 Jäkäläsärkkä ha 0,33 0,33 0 0 0,4 0 0,4 1129021 kpl 2 2 III 137 51 Valkeiskangas ha 0,09 0,09 0 0 0,2 0 0,2 1129023 kpl 3 3 II 261 143 Kylmänsärkät ha 0,35 0,35 0 0 0,3 0 0,3 1129030 kpl 1 2 3 I 63 26 Isosärkkä ha 0,12 0,46 0,58 0 0,5 1,8 0 2,2 1129035 kpl 2 2 II 500 236 Särkkä ha 0,17 0,17 0 0 0,1 0 0,1 1129038 kpl 1 1 II 682 207 Iso-valkeainen ha 0,15 0,15 0 0 0,1 0 0,1 1129049 kpl 3 3 III 59 28 Haapakaarre ha 0,58 0,58 0 0 2,1 0 2,1 1129056 kpl 3 2 5 Aapossärkkä- II 673 317 Huuhilovaara ha 1,93 0,27 2,2 0 0,6 0,1 0 0,7 1129057 B kpl 1 2 3 Hukankangas- I 236 90 Matikkasärkkä ha 0,77 0,42 1,19 0 0,9 0,5 0 1,3 1129058 kpl 5 5 I 231 86 Kuikkakangas ha 0,57 0,57 0 0 0,7 0 0,7 1129060 kpl 1 2 3 I 101 53 Paskokangas ha 0,16 3,7 3,86 0 0,3 7 0 7,3 1129064 kpl 2 2 II 480 222 Renkankangas ha 2,69 2,69 0 0 1,2 0 1,2 1129068 kpl 1 1 II 329 107 Alanteensärkät ha 0,26 0,26 0 0 0,2 0 0,2 Pohjavesialueilla yhteensä 4642 2027 kpl 2 10 37 1 50 ha 27,93 18,82 17,05 9,22 73,02 1,4 0,9 0,8 0,5 3,6 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 0 0 21 0 21 ha 0 0 6,63 0 6,63 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella kunnostustarveluokittain kpl 2 10 58 1 71 ha 27,93 18,82 23,68 9,22 79,65 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) 27
28 Kuva 20. Kartoitettujen maa-ainesalueiden sijainnit ja kunnostustarve Paltamossa.
6.7 Paltamo Paltamossa kartoitettiin yhteensä 106 kohdetta, joista 29 sijaitsi pohjavesialueella. Joukossa oli kahdeksan selvästi toiminnassa olevaa maa-ainesaluetta. Näistä kaksi oli pohjavesialueella. Suurin osa kohteista, 69 kpl, oli jälkihoitamattomia. Täysin jälkihoidettuja oli kahdeksan. Suuri kunnostustarve arvioitiin olevan kahdella kohteella, joista toinen sijaitsi Lehtoharjun pohjavesialueella. Kohtalainen kunnostustarve oli 17 kohteella, joista kuusi sijaitsi pohjavesialueella. Kuvasta 20 ilmenevät kartoituskohteiden sijainnit kunnostustarvetta kuvaavin värein. Maa-ainesten ottoalueet pohjavesialueittain on esitetty taulukossa 9 jälkihoitoluokittain ja taulukossa 10 kunnostustarveluokittain. Taulukko 9. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Paltamossa jälkihoitoluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) I II III IV V Yht. I II III IV V Yht. 1157801 kpl 1 1 2 I 360 209 Sarvikangas ha 4,23 0,65 4,88 2 0 0 0 0,3 2,3 1157802 kpl 2 8 1 11 I 646 441 Lehtoharju ha 0,74 30,76 23,67 55,17 0 0 0,2 7 5,4 12,5 1157803 kpl 1 1 2 II 170 49 Kylmäpuronharju ha 0,12 0,07 0,19 0 0 0,3 0,1 0 0,4 1157804 kpl 1 5 6 II 97 42 Torvenkangas ha 0,66 0,94 1,6 1,6 0 0 2,2 0 3,8 1157805 kpl 1 1 II 160 93 Uuranmäki ha 1,85 1,85 0 0 0 2 0 2 1157806 kpl 1 1 II 112 68 Uura ha 1,37 1,37 0 0 0 2 0 2 1157807 kpl 1 1 I 486 305 Kokkoharju ha 0,21 0,21 0 0 0 0,1 0 0,1 1157811 B kpl 2 2 II 187 104 Miesjärvenharju ha 7,02 7,02 0 0 0 6,8 0 6,8 1157812 A kpl 1 1 2 II 122 48 Saarijärvenkangas ha 0,66 0,29 0,95 0 0 1,4 0,6 0 2 1157812 B kpl 1 1 III 82 27 Saarijärvenkangas ha 0,04 0,04 0 0,2 0 0 0 0,2 Pohjavesialueilla yhteensä 2422 1386 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maaainesalueet yhteensä Yksikkö Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella jälkihoitoluokittain Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) kpl 2 1 4 20 2 29 ha 4,89 0,04 1,52 42,51 24,32 73,28 0,4 0 0,1 3,1 1,8 5,3 kpl 6 15 1 49 6 77 ha 14,2 26,94 0,97 73,68 35,94 151,73 kpl 8 16 5 69 8 106 ha 19,09 26,98 2,49 116,19 60,26 225,01 Taulukko 10. Kartoitetut maa-ainesten ottoalueet Paltamossa kunnostustarveluokittain. Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Pinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Yksikkö 1 2 3 4 Yht. 1 2 3 4 Yht. 1157801 kpl 1 1 2 I 360 209 Sarvikangas ha 4,23 0,65 4,88 0 0 2 0,3 2,3 1157802 kpl 1 2 7 1 11 I 646 441 Lehtoharju ha 28,64 0,86 2 23,67 55,17 6,5 0,2 0,5 5,4 12,5 1157803 kpl 2 2 II 170 49 Kylmäpuronharju ha 0,2 0,2 0 0 0,4 0 0,4 1157804 kpl 6 6 II 97 42 Torvenkangas ha 1,6 1,6 0 0 3,8 0 3,8 1157805 kpl 1 1 II 160 93 Uuranmäki ha 1,85 1,85 0 2 0 0 2 1157806 kpl 1 1 II 112 68 Uura ha 1,37 1,37 0 0 2 0 2 1157807 kpl 1 1 I 486 305 Kokkoharju ha 0,21 0,21 0 0,1 0 0 0,1 1157811 B kpl 2 2 II 187 104 Miesjärvenharju ha 7,02 7,02 0 6,8 0 0 6,8 1157812 A kpl 2 2 II 122 48 Saarijärvenkangas ha 0,95 0,95 0 0 2 0 2 1157812 B kpl 1 1 III 82 27 Saarijärvenkangas ha 0,04 0,04 0 0 0,2 0 0,2 kpl 1 6 20 2 29 Pohjavesialueilla yhteensä 2422 1386 ha 28,64 9,94 10,39 24,32 73,29 2,1 0,7 0,8 1,8 5,3 Pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet kpl 1 11 59 6 77 ha 1,77 22,93 91,08 35,94 151,72 Pohjavesialueilla olevat ja pohjavesialueiden ulkopuoliset maa-ainesalueet yhteensä Maa-ainesalueiden määrä ja pinta-ala pohjavesialueella kunnostustarveluokittain kpl 2 17 79 8 106 ha 30,41 32,87 101,47 60,26 225,01 Maa-ainesalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueesta (%) 29