PÄÄTÖS. Nro 44/04.09/2010 Dnro LSSAVI/131/04.08/2010. Annettu julkipanon jälkeen ASIA

PÄÄTÖS Länsi- ja Sisä-Suomi Nro 44/04.09/2010 Dnro LSSAVI/131/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 25.5.2010 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee suljettavan kaatopaikan pintarakenteen kuivatuskerroksen rakenteeseen, suoto- ja valumavesien käsittelyyn ja kaatopaikan tarkkailuun liittyvien lupamääräysten muuttamista. HAKIJA Kristiinankaupunki/tekninen keskus PL 34 64101 Kristiinankaupunki LAITOS Lålbyn kaatopaikka sijaitsee Kristiinankaupungin Lapväärtin kylässä tilalla Honko RN:o 13:70 ja Kristiinankaupungin Tiukan kylässä tilalla Vargstumossen-- RN:o 15:24. HAKEMUKSEN VIREILLETULO JA TÄYDENNYKSET Hakemus on toimitettu Länsi-Suomen ympäristökeskukseen 23.1.2009, jolloin se on tullut vireille. --------- Hakemusta on täydennetty 7.5.2009, 9.11.2009 ja 20.11.2009. VIRANOMAISTA KOSKEVA MERKINTÄ Länsi-Suomen ympäristökeskus on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n mukaan ympäristökeskuksissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastolle, siirtyvät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivalle aluehallintovirastolle. Ympäristönsuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena toimii Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1060 Vaasan päätoimipaikka fax 06 317 4817 Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, 65101 Vaasa www.avi.fi

2 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Jätteen laitos- tai ammattimainen hyödyntämis- tai käsittelytoiminta on ympäristölupavelvollinen ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin kohdan 4 ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n kohdan 13 d mukaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Kaatopaikan ympäristölupa-asiat käsitellään aluehallintovirastossa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n kohdan 13 d mukaan. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa koskevat luvat ja sopimukset Toiminnalla on Länsi-suomen ympäristökeskuksen 16.4.2003 myöntämä ympäristölupa. Kaavoitustilanne Lålbyn kaatopaikka-alue on merkitty osayleiskaavassa kaatopaikka-alueeksi. Kaatopaikasta ei ole merkintää seutukaavassa. TOIMINNAN SIJAINTI Lålbyn kaatopaikka-alue sijaitsee Kristiinankaupungin Lapväärtin ja Tiukan kylissä, niiden rajalla, noin viisi kilometriä länteen Kristiinankaupungin keskustasta, noin 300 metriä valtatie 8 itäpuolella. Lähin asuinrakennus sijaitsee noin 1,5 km:n etäisyydellä. Kaatopaikan viereisellä kiinteistöllä sijaitsee PVO-Lämpövoima Oy:n tuhkan loppusijoitusalue. Kaatopaikan sijaintipaikan lähiympäristö on pääasiassa maa- ja metsätalouskäytössä. Kaatopaikka ei sijaitse vedenhankinnan kannalta merkittävällä pohjavesialueella eikä kaatopaikan ympäristön läheisyydessä ole talousvesikaivoja. Lähimmät pohjavesialueet, Bötombergin A ja B ja vastaavat vedenottamot sijaitsevat noin 6 km:n etäisyydellä. Kaatopaikka sijaitsee soistuneella alueella. Kaatopaikka-alueen itä- ja länsireunalta niskaoja laskee pohjoiseen. Kaatopaikan pohjoispuolen niskaojaan on kaivettu pisto suoalueelle, mutta ojasta ei ole suoraa yhteyttä alueen ulkopuolelle. Eteläreunassa olevan niskaojan virtaama on vähäistä ja se laskee lounaaseen. KÄYTTÖHISTORIA JA NYKYISET RAKENTEET Lålbyn kaatopaikka otettiin käyttöön vuonna 1971 ja poistettiin käytöstä 2001. Kaatopaikalle on toimitettu jätteitä arviolta 17 000 t/a. Täyttöalueen pinta-ala on 6,2 ha ja jätepenkereen paksuus 4-6 m. Alueelle läjitetyt jätteet ovat pääosin yhdyskunta-, rakennus- ja teollisuusjätteitä sekä lietteitä ja kivihiilivoimalaitoksen lentotuhkaa. Tuhkan osuus kaatopaikan täyttötilavuudesta on arvioiden mukaan noin 28 %. Jätepenkereen keskellä ollut perunateollisuuden lietteiden lieteallas on kuivatettu ja täytetty. Täyttömateriaaleja allasalueen täyttöön ja muotoiluun on käytetty 30 000 m 3. Kaatopaikan ympärille on rakennettu huoltotie ja huoltotien ulkoreunaan niskaoja. Eteläreunassa oleva niskaoja on yhteinen Pohjolan Voima Oy:n tuhkakaatopaikan niskaojan kanssa. Kaatopaikan reunaluiskat on osittain muotoiltu, mutta lakialueen muotoilu on vielä tekemättä.

3 MAAPERÄ- JA POHJAVESIOLOSUHTEET Alueen maaperä Lålbyn kaatopaikka sijaitsee kallioisten, rinneosistaan moreenipeitteisten mäkien välisessä, loivasti pohjoissuuntaan viettävässä maastopainanteessa. Kallioisia mäkiä reunustavilla rinnealueilla sekä mäkien välisessä maastopainanteessa maaperä koostuu silttisestä hiekkamoreenista. Moreenikerroksen paksuus täyttöalueella on 1,4-3,1 m. Alimmat maastokohdat nykyisen täyttöalueen pohjoisosassa sekä täyttöalueen pohjoispuolella ovat pintaosistaan soistuneet. Turvekerroksen paksuus täyttöalueen pohjoisreunalla on 1,4-2,5 m. Turvekerroksen alapuolella maaperä koostuu saviliejusta sekä suon reunaosissa hiekkamoreenista. Pääosin alueella esiintyvä silttinen hiekkamoreeni on huonosti vettä läpäisevää, vedenläpäisevyyden ollessa välillä 1,3 x 10-9 - 1,5 x 10-9 m/s. Kaatopaikan pohjoisreunalla turvekerroksen alapuolella esiintyvän pohjamaan vedenläpäisevyysindeksi vaihtelee välillä 2,6 x 10-9 - 4,2 x 10-9 m/s. Pohjavesiolosuhteet Kaatopaikka-aluetta reunustaa kallioisiin, rinneosistaan moreenipeitteisiin mäkiin rajoittuva pienialainen valuma-alue. Pohjavettä muodostuu vähäisiä määriä kallio- ja moreenimaastossa, valuma-alueen reunaosissa. Suoalueella kaatopaikan pohjoisreunalla pohjaveden muodostuminen on maaperäolosuhteista johtuen erittäin vähäistä. Pohjavedenpinta vaihtelee kaatopaikka-alueella ja sen lähiympäristössä välillä +26,5-24,3 metriä, eli noin 0-1 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden virtaus suuntautuu kaatopaikalta pohjoispuolista suoaluetta kohti. Lålbyn kaatopaikka-alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet on selvitetty vuonna 1996. KAATOPAIKAN RAKENTEIDEN MUUTOKSET Kristiinankaupungin tekninen keskus on toimittanut Länsi-Suomen ympäristökeskukselle Lålbyn kaatopaikan ympäristölupahakemuksen tammikuussa 2009, jossa esitetään tehtävän muutoksia voimassa olevaan ympäristölupaan dnro LSU-2002-Y-768 (121), joka on myönnetty 16.4.2003. Kaatopaikan sulkemiseksi on tehty uusi kaatopaikan tarkistettu sulkemissuunnitelma. Hakijan mielestä aiemmassa suunnitelmassa esitetyt rakenteet eivät kaikilta osin ole enää tarkoituksenmukaisia. Lisäksi suunnitelmassa on esitetty muutoksia pinta- ja suotovesien käsittelyyn. Kaatopaikan sulkemisen urakkatarjouspyyntövaiheessa on ilmennyt, että kuivatuskerrokseen on edullisinta käyttää rengasrouhetta. Vuonna 2003 myönnetty ympäristölupa ei kuitenkaan mahdollista rengasrouheen käyttöä kuivatuskerroksessa, joten kaatopaikan viimeistelytöille ja pintarakennekerrosten rakentamiselle on päätetty hakea uusi ympäristölupa. Tarkistetussa suunnitelmassa on huomioitu rengasrouheen käyttäminen kuivatuskerroksessa. Aikataulu Kaatopaikan sulkemistyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2009, mikäli uuden ympäristöluvan ehdot sen mahdollistavat. Rakennustöille anotaan lisäaikaa vuoden 2011 loppuun saakka. Kaatopaikan jälkikäyttö ja maisemointi Kaatopaikan sulkemisen jälkeen alueelle ei ole suunniteltu jälkikäyttöä. Lålbyn kaatopaikka sijaitsee alueella, jolla ei ole maisemallista merkitystä. Alueen maisemointi on kuitenkin merkittävä osa kaatopaikka-alueen sulkemisessa, koska muodostuvien suotovesien määrä vähenee haihdunnan kautta ja kaatopaikka sulautuu luontevammin ympä-

röivään maastoon. Kasvukerroksen sitomiseksi ja haihdunnan lisäämiseksi viherrakentamiseen käytetään nopeakasvuista heinää ja nurmea. Jätetäytön annetaan metsittyä luontaisesti, jolloin jätetäyttö ennättää stabiloitua ja alueen vesitaseessa saadaan paras lopputulos. Rakennustoimenpiteet muutosten toteuttamiseksi Kaatopaikalla tehtäviä sulkemistoimenpiteitä ovat mm. jätetäytön muotoilu ja pengertäminen, pintavesiojien kaivu sekä pintarakennekerrosten ja huoltoteiden rakentaminen. Kaatopaikan pinta muotoillaan ennen pintaeristyskerrosten rakentamista vähintään 5 % kaltevuuteen siten, että korkeimmalta kohdaltaan muotoiltu pinta lentotuhkarakenteen alapuolella on tasolla + 33,00-34,00 m meren pinnan yläpuolella. Lentotuhkarakenteen ulkopuolella luiskien kaltevuudet tulee olla 1:3 tai loivempia. Muotoillun jätetäyttöalueen pintaan rakennetaan viimeistelykerrokset ja kaasunpoistojärjestelmä. Kaatopaikalla tehtävät sulkemistoimenpiteet ja käytettävät materiaalit on esitelty tarkemmin hakemuksen liitteenä olevassa rakennustyöselityksessä. Viimeistelykerrokset Viimeistelykerrokset alhaalta ylöspäin ovat seuraavat: Optimivesipitoisuudessa tiivistetty lentotuhkarakenne, paksuus vähintään 0,5 m Täydentävä mineraalinen tiivistyskerros, paksuus vähintään 0,2 m ja vedenläpäisevyys 1,0 x 10-8 m/s. kuivatuskerros, paksuus vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyys 1 x 10-3 m/s suodatinkangas kasvukerros, paksuus vähintään 0,5 m Tiivistyskerros Kaatopaikan tiivistyskerroksen rakentamiseen voidaan käyttää lentotuhkaa, mikäli lentotuhkarakenteen ja kuivatuskerroksen väliin rakennetaan vähintään 20-30 cm:n paksuinen täydentävä mineraalinen tiivistyskerros tai vastaava rakenne. Tiivistyskerroksen osana käytettävä vähintään 0,5 m:n paksuinen lentotuhkarakenne toimii samalla jätetäytön esipeittokerroksena. Täydentävän mineraalisen tiivistyskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m ja materiaalin vedenläpäisevyyden k-arvon tulee olla pienempi kuin 1 x 10-8 m/s. Kuivatuskerros Tiivistyskerroksen päälle levitetään vähintään 0,3 m:n paksuinen kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1 x 10-3 m/s. Kuivatuskerros suojaa tiivistyskerrosta kuivumiselta, vahingoittumiselta ja eroosiolta. Kuivatuskerros tehdään sorasta, murskeesta tai tarkoitukseen soveltuvasta jätemateriaalista (lasimurska, kumirouhe tai murskattu betoni). Jos kuivatuskerrokseen käytettävä materiaali (esim. rengasrouhe) on kokoon puristuvaa, lisätään kuivatuskerroksen paksuutta kokoon puristuman verran niin, että lopullisen rakenteen paksuus on 300 mm. Suodatinkangas Kuivatuskerroksen päälle levitetään N3-luokan suodatinkangas. Suodatinkangas estää kasvukerrokseen käytettävän materiaalin pääsyn kuivatuskerrokseen ja kuivatuskerroksen tukkeutumisen. Kasvukerros Kasvukerroksessa voidaan käyttää saatavilla olevia pintahumus- ja kivennäismaita sekä kompostoitua puhdistamolietettä., mikäli massojen haitallisten aineiden pitoisuudet alittavat pilaantuneen maan tavoitearvot. Kaatopaikka-alueelle on jo läjitetty jätevedenpuhdistamon kompostimultaa 21 000 m 3 -itd, perunamultaa 1 800 m 3 -itd ja multaa 1 500 m 3 - itd, jotka on tarkoitus käyttää kasvukerrokseen. Kasvukerroksen päälle istutetaan nurmikko ja alueen annetaan metsittyä luontaisesti. 4

Kaatopaikan huoltotiet Kaatopaikan ympärille on rakennettu huoltotie, joka jätetään ennalleen ja jota hyödynnetään pintarakennekerrosten rakentamisessa. Rakennetun huoltotien lisäksi kaatopaikan päälle rakennetaan huoltotie kuivatuskerroksen päälle tehtävin kerroksin. Puhtaiden pintavalumavesien reunaoja ja niskaojat Aiemmasta suunnitelmasta poiketen kaatopaikan ympärille ei rakenneta salaojalinjaa eikä turvealtaita, sillä kaatopaikan pohjoispuolinen suoalue toimii luonnollisena turvealtaana. Kaatopaikan pinta- ja pohjavesiä on esitetty tarkkailtavan vuodet 2009-2014, jonka jälkeen tarkkailutulosten perusteella päätetään mahdollinen vesienkäsittelyn tarve. Kaatopaikan pintarakenteiden päältä ja kuivatuskerroksesta valuvat vedet kerätään jätetäytön alaluiskaan rakennettavaan ympärysojaan, josta vedet johdetaan täyttöalueen etelä-, itä- ja länsipuolien rakennettuihin niskaojiin rakennetun huoltotien alitse 315 mm:n rumpuputkilla. Rakennettua niskaojitusta muutetaan urakan aikana sen verran, että kaatopaikan itä- ja länsireunalla olevat niskaojat eristetään pohjoisosan niskaojasta esim. savisululla. Itä- ja länsireunan niskaojiin tulevat vedet ohjataan alueen ulkopuolelle uusilla suoalueella kaivettavilla ojilla. Suoalueen pohjois- ja koillisosassa on rakennettuja laskuojia, joihin uudet kaivettavat ojat yhdistetään. Kaatopaikan pohjoispuolella olevat niskaojat jätetään ennalleen ja niitä käytetään imeytysojina. Maanpinta laskee jätetäyttöalueella pohjoiseen päin mentäessä, joten kaatopaikalla muodostuvat suotovedet virtaavat hiljalleen kaatopaikan pohjoispuolella olevalle suoalueelle. Kaatopaikkakaasut Kaatopaikalta muodostuvan kaasun käsittelyyn on valittu biologinen käsittely pintakerroksen avulla. Kaasun käsittely toimii osana kaatopaikan pintarakennetta siten, että kuivatuskerrosta käytetään kaasun jakamiseen ja pintakerrosta kaasun hapettamiseen. Kaasu johdetaan tiivistyskerroksen läpi käyttäen kaasukaivoja, joihin kaasu kerätään jätetäytön pintaan rakennettavia kaasunkeräysojia pitkin. Kaasunkeräyskaivoja rakennetaan 13 kpl. 5 LUPAMÄÄRÄYKSET JOIHIN HAETAAN MUUTOSTA 1. lupamääräys (kaatopaikan pinnan muotoilu) Kaatopaikan muotoiltu pinta lentotuhkarakenteen alapuolella on esitetty rakennettavaksi korkeimmassa kohdassa tasolle +34,00 m meren pinnan yläpuolelle. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan pinta saa olla korkeimmassa kohdassa tasolla +32,00 - +33,00 m. Kaatopaikan pinta on muotoiltu vähintään 5 %:n kaltevuuteen lupamääräyksen mukaisesti. Vaadittu kaltevuus saavutetaan helpoiten korottamalla lakialueen muotoiltu pinta korkeimmalta kohdaltaan tasolle +34,00 m. Tasauksen muuttaminen niin, että muotoillun pinnan korkein kohta on tasolla +33,00 m lisää leikkausmassoja huomattavasti. Leikkausmassat ovat lähinnä jätettä, joten leikkausmäärät on pyritty minimoimaan. 8. lupamääräys (rakennekerrokset ja aikataulu) Kaatopaikan pintarakennekerrokset on esitetty rakennettavaksi tammikuussa 2009 jätetyssä ympäristölupahakemuksessa alhaalta ylöspäin seuraavasti: yhdistetty esipeittokerros ja tiivistyskerroksen alaosa, kerroksen paksuus 500 mm tiivistyskerroksen yläosa, kerroksen paksuus 200 mm kuivatuskerros, kerroksen paksuus 300 mm suodatinkangas kasvukerros, kerroksen paksuus 500 mm nurmetus

Aiemmasta ympäristöluvasta poiketen suodatinkangas on siirretty tiivistyskerroksen ja kuivatuskerroksen välistä kuivatuskerroksen ja kasvukerroksen väliin. Suodatinkangas estää kasvukerroksen alapuolella humuspitoisen maa-aineksen kulkeutumisen kuivatuskerrokseen ja kuivatuskerroksen asteittaisen tukkeutumisen. Kokemus on myös osoittanut, että tiivistyskerroksen ja kuivatuskerroksen välissä suodatinkankaasta ei ole juurikaan hyötyä. Tiivistyskerros tiivistetään koneellisesti, jolloin kuivatuskerroksen materiaalin sekoittuminen tiivistyskerrokseen on vähäistä. Muuten kerrokset ja kerrospaksuudet ovat voimassa olevan ympäristöluvan mukaiset Ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että kuivatuskerroksessa käytetään joko soraa, mursketta tai jätemateriaaleja, ensisijaisesti rengasrouhetta ja toissijaisesti betoni tai lasimurskaa. Voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä ei ole otettu kantaa materiaalien laatuun. Kaatopaikan sulkemisesta on pyydetty tarjoukset urakoitsijoilta syksyllä 2008 ja saatujen tarjousten perusteella rengasrouhe on huomattavasti edullisempi materiaali kuin esim. salaojasora. Rengasrouheen veden läpäisevyyden on todettu olevan olennaisesti parempi kuin salaojasoran. Materiaalina se on myös kevyempää, joten se vähentää kaatopaikan haitallisia painumia. Rengasrouheen loppusijoituspaikkana kaatopaikan kuivatuskerros on otollinen ja esimerkiksi Etelä-Suomessa rengasrouhetta käytetään yleisesti kaatopaikkojen perustamiseen ja sulkemiseen. Rengasrouheen käyttäminen edellyttää, että kuivatuskerroksen ja kasvukerrokseen väliin asennetaan suodatinkangas. Tähän edellytykseen osittain perustuu esitys suodatinkankaan siirtämisestä kuivatuskerroksen ja kasvukerroksen väliin. Rengasrouheen palakoko on maksimissaan noin 300 x 300 mm, joten se ei pääse painumaan tiivistyskerrokseen, mutta humuspitoinen materiaali pääsee kulkeutumaan veden mukana rengasrouheeseen. Lupamääräyksen 8. kohdan mukaisesti kaatopaikalle on varastoitu perunoiden lajittelusta ja varastoinnista muodostuvaa maa-ainesta. Materiaali on ollut alueella niin pitkään, että massassa mahdollisesti olevien perunoiden voi olettaa olevan jo kompostoituneita. Voimassa olevan ympäristöluvan mukaan pintarakenne istutuksineen tulee olla rakennettu 31.10.2010 mennessä. Hakija anoo kaatopaikan sulkemistöille lisäaikaa vuoden 2011 loppuun saakka. 10. lupamääräys (kaasujen keräily ja käsittely) Kaasujen keräys- ja käsittelyjärjestelmä on suunniteltu uudestaan. Kaivojen sijainnit on esitetty sulkemissuunnitelman 9.11.2009 päivätyissä piirustuksessa 67070175EW.102 ja toimintaperiaate piirustuksessa 67070175EW.302. Suunnittelussa on huomioitu voimassa olevan ympäristöluvan ohjeet kaivojen sijoittamisesta jätetäyttöalueelle. 12. lupamääräys (suotovesien käsittely) Ympäristölupahakemuksessa on esitetty voimassa olevasta ympäristöluvasta poiketen, että kaatopaikan ympärille ei rakenneta salaojalinjaa eikä suotovesille erillistä käsittelyjärjestelmää. Kaatopaikan pohjoispuolisen suoalueen on todettu toimivan luonnollisena turvealtaana. Rakennettua niskaojitusta muutetaan niin, että kaatopaikan itä- ja länsireunalla olevat niskaojat eristetään pohjoisosan niskaojasta esim. savisululla. Kaatopaikan pohjoispuolella olevat niskaojat jätetään ennalleen ja niitä käytetään imeytysojina. Maanpinta laskee jätetäyttöalueelta pohjoiseen päin mentäessä, joten kaatopaikalla muodostuvat suotovedet virtaavat hiljalleen kaatopaikan pohjoispuolella olevalle suoalueelle. 6

Itä- ja länsireunan niskaojiin tulevat vedet ohjataan alueen ulkopuolelle uusilla suoalueelle kaivettavilla avo-ojilla. Suoalueen pohjois- ja koillisosassa on rakennettuja laskuojia, joihin uudet kaivettavat ojat yhdistetään. Salaojalinjan rakentaminen suoalueella sijaitsevalle kaatopaikalle on erittäin työlästä ja myös vaarallinen työvaihe, koska kaivannon seinämät eivät ole stabiileja ja kaivantoihin myös muodostuu kaatopaikkakaasuja. Lisäksi käytännössä on todettu, että on lähes mahdotonta estää ympäröiviltä alueilta tulevien pohjavesien pääseminen salaojalinjaan. Salaojilla kerätyt suotovedet ovat useimmiten niin laimeita, että niitä ei pystytä puhdistamaan nykyisillä menetelmillä. Kaatopaikan pinta- ja pohjavesiä on esitetty tarkkailtavan vuodet 2009-2014, jonka jälkeen tarkkailutulosten perusteella päätetään mahdollinen vesienkäsittelyn tarve. Suotovesien käsittelystä on pidetty neuvottelu Vaasassa 2.4.2008 (Lindroos, Seppälä, Söderlund, Tohmo) ja kokouksen jälkeen esitetylle suotovesien käsittelyjärjestelmälle on saatu alustava hyväksyntä. 13. lupamääräys (turvesuodatusaltaiden turve) Muutokset lupamääräyksiin on esitetty edellisessä kohdassa. 15. lupamääräys (kaatopaikan tarkkailu) Kaatopaikan tarkkailusta on laadittu uusi ehdotus, jonka on esitetty olevan voimassa vuoden 2014 loppuun saakka. Tarkkailuohjelman ehdotus on ympäristölupahakemuksen liitteenä. Hakija jätti 9.11.2009 lupahakemuksen täydennyksen, jossa esitetään seuraavia muutoksia 23.1.2009 jätettyyn lupahakemukseen. Kaatopaikan pinnan korkein kohta Kaatopaikan korkeimpana kohtana ilmoitetaan kasvukerroksen pinta. Nykyisessä luvassa ja lupahakemuksessa korkeimpana kohtana on ilmoitettu kaatopaikan muotoiltu pinta lentotuhkarakenteen alapuolella. Laaditun sulkemissuunnitelman mukaan kaatopaikan kasvukerroksen pinta tulee olemaan korkeimmassa kohdassa suunnilleen tasolla +36,00 metriä meren pinnan yläpuolella. Em. korkeudessa on otettu huomioon kasvukerroksen rakentaminen suunnitelmasta poiketen 1,0 metrin paksuisena. Kaatopaikan suotovesien johtaminen Kaatopaikan suotovesien on havaittu virtaavan kaatopaikan pohjoispuoliselle luonnontilaiselle suoalueelle. Kaatopaikan eteläpuolelle kaatopaikka on osittain perustettu kallion päälle, jonka pintaa pitkin suotovedet virtaavat. Tarkoituksena on, että kaatopaikan pohjoispuolista suoaluetta käytetään luonnollisena turvesuodatusaltaana. Kaatopaikan puhtaat pintavalumavedet johdetaan kaivettavilla ja perattavilla ojayhteyksillä suoalueen ohi pohjoiseen valtatie 8 ali ja edelleen Tiukanjokeen. Suunniteltujen ojayhteyksien kautta valtatielle 8 on matkaa noin 1 200 metriä ja korkeuseroa kymmenen metriä. Ojaan on mahdollista saada keskimääräinen kaltevuus 0,8 %, mikä on riittävä kaatopaikan pintavalumavesien johtamiseen. Ojayhteyksiä perataan ja kaivetaan niin pitkälle kuin on tarvetta. Kuormituksen laskemista varten asennetaan kolmiomittapadot tarkkailuohjelmassa esitettyihin kohtiin. 9.11.2009 päivättyihin piirustuksiin 67070175EW.101, 102, 103 ja 104 on tarkennettu kaatopaikan pohjoispuolisen suoalueen ojitusjärjestelyjä. 7

8 Kaatopaikan kasvukerroksen paksuus Sulkemisurakan yhteydessä kasvukerros rakennetaan 0,5 metrin paksuisena. Lopulliseen kerrospaksuuteen, 1 metri, kasvukerros täydennetään sulkemisurakan jälkeisenä kymmenenä vuotena eli vuoteen 2021 mennessä. Kaatopaikkakaasujen käsittely Kaatopaikkakaasujen käsittelyn on esitetty tapahtuvan 9.11.2009 päivättyn piirustuksen 67070175EW.302 mukaisesti. Kaatopaikkakaasut kerätään jätetäytöstä kivipesän kautta kaivoon, joka varustetaan verkkokannella. Kaivosta kaasut ohjataan sorasta tai murskeesta rakennettavaan kaasun jakokerrokseen. Kaatopaikkakaasun hapettaminen tapahtuu jakokerroksen yläpuolelle esim. hakkeesta, kuorikkeesta tai kompostista rakennettavassa biosuotimessa. Esitetty rakenne ei aseta kasvukerroksen materiaalille tai kerrospaksuudella rajoituksia. Kaatopaikan tarkkailu Kaatopaikan tarkkailusta jätetään pois tarkkailupisteet Oja 4 ja Oja 5, koska pisteissä on todettu olevan harvoin virtaavaa vettä. Kaatopaikkavesien tarkkailupisteisiin asennetaan kolmiomittauspadot. KAATOPAIKAN NYKYTILA ja YMPÄRISTÖKUORMITUS Jätevedet ja päästöt vesiin Lålbyn kaatopaikkavesien muodostumisalueen pinta-ala on noin 6 ha. Kaatopaikan täyttöalueella muodostuvan suotoveden määrä on noin 50 % kokonaissademäärästä. Siten peittämättömältä jätepenkereeltä voidaan olettaa muodostuvan suoto- ja valumavesiä noin 18 000 m 3 /a, eli noin 50 m 3 /d. Puhtaiden pintavesien pääsy kaatopaikka-alueelle on pyritty estämään ojituksin. Kaatopaikka-alueen maanpinta viettää pohjoiseen. Jätetäyttöalueelta muodostuvat suoto- ja pintavalumavedet suotautuvat turvekerroksen läpi ja purkautuvat kaatopaikan pohjoispuoliselle suoalueelle. Suoalueen pohjoisreunassa kulkee länteen päin laskeva oja, joka yhtyy suoalueelta luoteeseen laskevaan ojaan. Suoalueen koilliskulmassa on kaksi ojahaaraa jotka laskevat pohjoiseen. Pohjoiseen laskevat ojat yhtyvät noin 800 metrin päässä kaatopaikasta. Ojat laskevat peltoalueiden kautta Tiukanjokeen ja edelleen mereen. Kaatopaikan eteläreunan niskaoja laskee valtatien nro 8 alitse lounaaseen suuntautuvaan purkuojaan ja Lillträskkärretin suoalueelle. Suoalueelta vedet laskevat metsäojia pitkin etelään Mångärsdiketiin ja edelleen Lapväärtinjokea pitkin mereen. Päästöt ilmaan Orgaaninen aines hajoaa jätepenkereessä mätänemällä ja kompostoitumalla. Mätänemisen seurauksena ilmaan vapautuu metaania. Kaatopaikan peittäminen nostaa metaanipäästöjen määrää, koska hapen pääsy jätteeseen estyy ja anaerobisessa prosessissa muodostuu mm. metaania ja rikin yhdisteitä. Tyypillisesti kaatopaikka alkaa kuitenkin kuivua pian sulkemisen jälkeen ja kaasuntuotanto lähtee laskuun. KAATOPAIKAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vesistövaikutukset Kaatopaikalta muodostuvan suoto- ja valumavesimäärään vaikuttaa sadanta, haihdunta ja loppusijoitusalueen pintakerroksen tiiveys. Kaatopaikalle on rakennettu kauttaaltaan esipeittokerros lentotuhkasta, joka on osittain estänyt sade- ja sulamisvesien pääsyn jätetäyttöön.

Kaatopaikkavesien vaikutukset pintavesiin Kaatopaikalta laskevan ojaveden laatua on tarkkailtu sen sulkemisen jälkeen vuosittain. Kaatopaikan vaikutus näkyy varsinkin alueelta luoteeseen laskevan ojaveden laadussa. Pohjoiseen laskevassa ojassa pitoisuudet ovat matalammat. Tarkkailun yhteydessä ei ole mitattu virtaamia. Kaatopaikan vaikutus on selvemmin todettavissa kohonneina typpija fosforipitoisuuksina. Myös sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ovat kohonneita. Kaatopaikkavesien vaikutus pohjavesiin Maaperä- ja pohjavesiolosuhteista johtuen kaatopaikan vaikutukset pohjaveden laatuun rajoittuvat itse kaatopaikka-alueelle. Kaatopaikan läheisyydessä ei ole pohjavesialueita eikä talousvesikaivoja. Kaatopaikan lähialueille on aiemmin asennettu kolme pohjavesiputkea, joista on saatu otettua vesinäytteitä vaihtelevasti. Osa putkista on ollut täysin kuivia tai niissä on ollut liian vähän vettä näytteen ottamista varten. Näytteiden perusteella pohjavedet ovat tummia ja sameita. Lisäksi ravinteita pohjavedessä on runsaasti. Jätepenkereen viimeistely tiiviillä maakerroksella ja maisemointi tulee vähentämään sadeveden imeytymistä jätetäyttöön. Samalla maaperän kautta pohjaveteen suotautuvan veden määrä vähenee. Kaatopaikkakaasujen vaikutukset Kaatopaikkakaasun sisältämä metaani on syttyvä ja räjähdysvaarallinen kaasu, kun sen pitoisuus ilmassa on yli 5-15 til-%. Penkereen läpi purkautuessaan kaasu laimenee kuitenkin nopeasti. Kaatopaikkapenkereen läpi hallitsemattomasti purkautuva kaatopaikkakaasu vähentää kasvillisuuden menestymistä ja haittaa siten alueen maisemointia. Viimeistelykerrokseen rakennettavien kaasunpoistokaivojen avulla järjestetään kaasunpoisto jätepenkereestä hallitusti. Kaasun keräys ja johtaminen jätteestä vähentää hallitsemattomien kaatopaikkapalojen ja räjähdysten vaaraa sekä kasvillisuusvaurioita. Alueelle ei saa sulkemisen jälkeen rakentaa tai varastoida rakenteita, mihin kaasun kerääntyminen olisi mahdollista. Muut vaikutukset Haju: Täyttöalueiden hajuhaitat aiheutuvat joko jätteestä tai sen hajoamistuotteista. Hajoamistuotteet sisältävät metaanin, hiilidioksidin, typen, hapen ja vedyn ohella pieniä pitoisuuksia pahanhajuisia kaasuja (kuten rikkivety). Kaatopaikka on peitetty kauttaaltaan lentotuhkalla, joten hajuhaitat ovat olleet viime vuosina vähäisiä. Sulkemisurakan yhteydessä kaatopaikan pintaa joudutaan muotoilemaan, jolloin esiin tuleva jäte voi aiheuttaa lieviä hajuhaittoja. Esiin kaivettu jäte pyritään peittämään mahdollisimman pian. Kaatopaikan sulkemisen ja maisemoinnin jälkeen hajuhaitat ovat epätodennäköisiä. Lähimmät asuinrakennukset ovat 1,5 km etäisyydellä eteläsuunnassa. Kaatopaikan ja lähimpien asuinrakennusten välissä olevat metsävyöhykkeet estävät jonkin verran hajuhaittojen leviämistä asutukseen. Kaatopaikkaeläimet: Kaatopaikkojen haittaeläimistä merkittävimmät ovat rotat ja lokit. Haittaeläinten ravinnon saanti on jo aiemmin estetty peittämällä kaatopaikka lentotuhkalla. Alueella suoritetaan tarvittaessa rottien tehomyrkytys, mikäli rottia alueella havaitaan olevan. Maisemahaitta: Kaatopaikan ympäristö ja ojitukset siivotaan säännöllisin väliajoin. Kaatopaikalta ei ole suoraa näköyhteyttä asuinrakennuksiin joten maisemallista haittaa ei aiheudu. 9

10 KAATOPAIKAN JÄLKIKÄYTTÖ JA MAISEMOINTI Kaatopaikan sulkemisen jälkeen alueelle ei ole suunniteltu mitään jälkikäyttöä. Lålbyn kaatopaikka sijaitsee alueella, jolla ei ole maisemallista merkitystä. Alueen maisemointi on kuitenkin merkittävä osa kaatopaikka-alueen sulkemisessa, koska muodostuvien suotovesien määrä vähenee haihdunnan kautta ja kaatopaikka sulautuu luontevammin ympäröivään maastoon. Kasvukerroksen sitomiseksi ja haihdunnan lisäämiseksi viherrakentamiseen käytetään nopeakasvuista heinää ja nurmea. Jätetäytön annetaan metsittyä luontaisesti, jolloin jätetäyttö ennättää stabiloitua ja alueen vesitaseessa saadaan paras lopputulos. KAATOPAIKAN JÄLKITARKKAILU Jätetäytön valvonta Kaatopaikalla voi tapahtua painumia pitkällä aikavälillä täytön lopettamisen jälkeen. Kaatopaikalla suoritettu jätteiden tiivistäminen kerroksittain vähentää painumien esiintymistä. Jätetäyttöön asennetaan kolme painumatarkistinta pintarakennekerrosten rakentamisen yhteydessä. Painumatarkistimista mitataan jätetäytön painuminen kerran vuodessa vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen mittaustulosten perusteella päätetään, ovatko mittaukset enää tarpeellisia. Sulkemisen jälkeen jätetäytön pintaa seurataan keväisin silmämääräisesti tarkastamalla mahdolliset painumat, jotka kunnostetaan tuomalla niihin täytemaata. Mikäli merkittäviä painumia ja pinnan halkeilua havaitaan pitää pintarakenne korjata oikeaan muotoon. Pinta- ja pohjavesien tarkkailu Kaatopaikan tarkkailusta on laadittu ehdotus, jonka mukaisesti tarkkailun on esitetty jatkuvan syksystä 2009 alkaen. Esityksen mukaan kaatopaikan pintavesiä tarkkaillaan kahdesti vuodessa neljästä tarkkailupisteestä. Näytteenotto suoritetaan maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa. Näytteenoton yhteydessä suoritetaan virtaamamittaukset. Pintavesien havaintopisteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Pintavesien havaintopisteet Havaintopaikka Tunnus Pelto-oja kaatopaikan pohjoispuolella Oja1 Rumpu valtatien nro 8 varrella Oja2 Kaatopaikalta luoteeseen laskeva oja Oja6 Kaatopaikalta pohjoiseen laskeva oja Oja7 Rakennustöiden käynnistyttyä tarkkailupisteistä Oja1 ja Oja2 virtaama mitataan yhden vuoden ajan kerran kuukaudessa. Virtaaman mittausta varten tarkkailupisteisiin 1 ja 2 rakennetaan kolmiomittapadot, joista saatuja virtaamatietoja käytetään kuormituksen laskemiseen. Pohjavesien havainnoimista varten kaatopaikan sulkemistöiden yhteydessä kaatopaikan pohjoispuoliselle suoalueelle asennetaan kaksi pohjaveden tarkkailuputkea (HP II ja HP III) sekä kaatopaikan sisäisen veden tarkkailemista varten jätetäyttöön asennetaan havaintoputki (HP I). Suoalueelle asennettavien tarkkailuputkien sijainnit määritetään työn aikana. Pohjavesinäytteet otetaan kahdesti vuodessa pintavesinäytteenoton yhteydessä. Tarkkailuehdotuksessa esitetään tarkkailua jatkettavaksi seuraavat 3 + 3 vuotta. Kaatopaikan sulkemistöihin on suunniteltu käytettävän kolme vuotta (2009-2011). Sulkemis-

töiden valmistuttua vuonna 2011 kaatopaikan tilaa tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti vielä kolme vuotta vuoteen 2014 saakka. Kaatopaikkakaasun tarkkailu Kaatopaikan jätetäyttöön on suunniteltu asennettavaksi 13 kaivoa kaasun keräilyä varten. Näytteenottoa varten kaasukaivoihin tulee näytteenottoyhde. Tarkkailuehdotuksessa on esitetty, että kaatopaikkakaasu mitataan kolmesta kaasukaivosta. Tarkkailu suoritetaan kerran vuodessa kesäaikaan. Tarkkailun raportointi Tarkkailun tuloksista toimitetaan yhteenvetoraportti vuosittain kaupungille, Kristiinankaupungin ympäristölautakunnalle sekä Länsi-Suomen ympäristökeskukselle. Tarkkailun tuloksista esitetään laadittavan vuonna 2014 yhteenveto, johon kootaan kaikkien tarkkailukertojen analyysi- ja virtaamamittaustulokset. Tulosten pohjalta arvioidaan vesienkäsittelyn tehostamistarve. 11 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lupahakemuksen vireilläolosta on kuulutettu Kristiinankaupungin ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen Kokkolan toimipaikan virallisilla ilmoitustauluilla 18.5.- 16.6.2009 välisenä aikana. Hakemusta koskevat asiakirjat ovat olleet nähtävillä kuulutusajan Kristiinankaupungin ympäristöosastolla, osoitteessa Lapväärtintie 10, Kristiinankaupunki. Asianosaisille on tiedotettu asian vireilläolosta kirjeitse. Tarkastukset ja neuvottelut Ympäristölupahakemuksen johdosta suljettavalle kaatopaikka-alueelle on tehty tarkastuskäynti ja hakemuksesta on neuvoteltu hakijan kanssa 2.10.2009. Lausunnot Länsi-Suomen ympäristökeskus on pyytänyt lupahakemuksesta lausunnon Kristiinankaupungin kaupunginhallitukselta ja Kristiinankaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Kristiinankaupungin kaupunginhallitus antoi asiasta 4.6.2009 seuraavan lausunnon;" Hans Nybond ehdotti Hans Ingvesgårdin kannattamana, että kaupunginhallitus päättäisi anoa lisäaikaa kunnostustöille vuoden 2013 loppuun vedoten taloudelliseen taantumaan, joka vaikuttaa mm. elinkeinoelämästä saataviin kaupungin verotuloihin heikentäen kaupungin mahdollisuuksia saattaa kaatopaikan kunnostustyö loppuun. Paavo Rantala kannatti myös lisäajan anomista. Hän katsoi myös, etteivät kaikki lupaehdot ole selviä ja että niihin mahdollisesti sisältyy turhia toimenpiteitä. Esimerkkinä Rantala mainitsi, että alueella on ennestään suo, joka muodostaa kaasuja, joita nyt on mitattava. Lopuksi Paavo Rantala totesi, että prosessia tulee seurata. Kaupunginjohtaja yhtyi Hans Nybondin ehdotukseen. Keskustelun päätyttyä puheenjohtaja Hans Nybond totesi kaupunginhallituksen päättäneen yksimielisesti kaupunginjohtajan ehdotuksen sekä kaupunginjohtajan ja Hans Nybondin kokouksessa ehdottaman lisäyksen mukaisesti." Kristiinankaupungin ympäristö- ja terveysvalvonnan päällikön Sonja Grönholmin lausunto, jonka Kristiinankaupungin ympäristölautakunta on kokouksessaan on 16.6.2009 hyväksynyt; "Olen tutustunut hakemusasiakirjoihin ja annan alla olevan kannanoton. Hakija anoo muutosta kuuteen eri lupamääräykseen: 1, 8, 10, 12, 13 ja 15. On kyse kaatopaikan pinnan muotoilusta, rakennekerroksista ja aikataulusta, kaasujen keräilystä ja käsittelystä, suotovesien käsittelystä ja tarkkailuohjelmasta.

12 Lupamääräys 1, kaatopaikan pinnan muotoilu: Anotaan, että - kaatopaikan muotoiltu pinta lentotuhkarakenteen alapuolella saadaan korottaa metrillä +32.00-33.00 metristä +34.00 metriin meren pinnan yläpuolella. Lupamääräys 8, rakennekerrokset ja aikataulu: Anotaan, että - suodatinkangas siirretään kuivatus- ja tiivistyskerroksen välistä kuivatuskerroksen ja kasvukerroksen väliin, eli kerros ylemmäksi. - sulkemisen määräaika (31.10.2010) pidennetään vuoden 2011 loppuun saakka. Lupamääräys 10, kaasujen keräily ja käsittely: Anotaan, että - kaasujen keräily ja käsittely järjestetään uuden suunnitelman mukaan, kaasukaivojen uudet sijainnit hyväksytään. Lupamääräykset 12, 13 ja 15, suotovesien käsittely, turvesuodatusaltaiden turve, tarkkailu: Anotaan, että - kaatopaikan ympärille ei rakenneta voimassa olevasta ympäristöluvasta poiketen salaojalinjaa eikä suotovesille erillistä käsittelyjärjestelmää. - kaatopaikan pohjoispuolinen suomaa toimii luonnollisena turvealtaana. - rakennettua niskaojitusta muutetaan niin, että kaatopaikan itä- ja länsireunalla olevat niskaojat eristetään pohjoisosan niskaojasta esim. savisululla. - kaatopaikan pohjoispuolella olevat niskaojat jätetään ennalleen ja niitä käytetään imeytysojina. - maanpinta laskee jätetäyttöalueelta pohjoiseen pain mentäessä, joten kaatopaikalla muodostuvat suotovedet virtaavat hiljalleen kaatopaikan pohjoispuolella olevalle suoalueelle. - Itä- ja länsireunan niskaojiin tulevat vedet ohjataan alueen ulkopuolelle uusille suoalueille kaivettavilla avo-ojilla. - suoalueen pohjois- ja koillisosassa on rakennettuja laskuojia, joihin uudet kaivettavat ojat yhdistetään. - kaatopaikan pinta- ja pohjavesiä tarkkaillaan vuodet 2009-2014. Tämän jälkeen päätetään tarkkailutulosten perusteella mahdollisesta vesien käsittelyn tarpeesta. Hakijan perustelu: - salaojalinjan rakentaminen suoalueella sijaitsevalle kaatopaikalle on erittäin työlästä ja myös vaarallinen työvaihe, koska kaivannon seinämät eivät ole stabiileja ja kaivantoihin myös muodostuu kaatopaikkakaasuja. Lisaksi käytännössä on todettu, että on lähes mahdotonta estää ympäröiviltä alueilta tulevien pohjavesien pääseminen salaojalinjaan. Salaojilla kerätyt suotovedet ovat useimmiten niin laimeita, että niitä ei pystytä puhdistamaan nykyisillä menetelmillä. - Suotovesien käsittelystä on pidetty neuvottelu Vaasassa 2.4.2008 (Lindroos, Seppälä, Söderlund, Tohmo) ja kokouksen jälkeen esitetylle suodatusvesien käsittelyjärjestelmälle on saatu alustava hyväksyntä. Ottaen huomioon kaatopaikan käyttöaika sekä se, että kaatopaikkaa ei alussa valvottu eikä ongelmajätettä aikaisemmin lajiteltu, on pohjoisin suomaa todennäköisesti ainakin osittain saastunut. Ensinnäkin tulisi tutkia, voidaanko suomaa luokitella saastuneeksi maaksi ottaen huomioon saastuttajan vastuu ja toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus (ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 2 momentti, 5 ). Tulee selvittää saastuneen alueen laajuus, mikäli selvitystä ei vielä ole tehty. Ei ole riittävän vakuuttavaa, että hakijan anoma suotoveden käsittelytapaa voidaan pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana 4 :n 1 momentin 3. kohdan mukaisesti (ympäristönsuojelulaki 8612000). Lisäksi ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 :n 1. momentin 1 kohdan mukaisesti on ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa sovellettava mm. ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatetta. Toinen perusperiaa-

te, jota toiminnanharjoittajan tulee noudattaa, on nk. varovaisuus- ja huolellisuusperiaate, joka myös mainitaan yllä mainitun pykälän 2. kohdassa. Kaatopaikka ei vietä ainoastaan pohjoiseen vaan myös etelään (jopa jyrkemmin), länteen ja itään. Myönnetyn 16.4.2003 päivätyn ympäristöluvan mukaista tarkkailuohjelmaa ei liene noudatettu lainkaan, vaan vielä vuonna 2008 sovellettiin vanhaa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 9.11.1999 hyväksymää tarkkailuohjelmaa. Katso raportti Kristiinankaupungin kaupunki. Lålbyn kaatopaikan velvoitetarkkailu vuonna 2008. Etelä- Pohjanmaan Vesitutkijat Oy Ilmajoki 2009. Ympäristöluvan tarkoituksena oli uuden tarkkailuohjelman soveltaminen vuodesta 2002 alkaen. Nykyiseen, vuonna 1999 hyväksyttyyn tarkkailuohjelmaan ei sisälly raskasmetallien ja muiden ympäristölle ja terveydelle haitallisten alkuaineiden ja yhdisteiden analyysiä. Tästä syystä el myöskään ole niiltä osin mahdollista vetää johtopäätöksiä päästöistä ja niiden vaikutuksista vesistöihin. Ympäristöhallinto on tietoinen siitä, että eteläojassa on kerran ollut mustaa vettä, jonka ph oli alhainen - vesi saattaa olla peräisin kaatopaikalta tai vaihtoehtoisesti sen eteläpuolella sijaitsevalta PVO -Lämpövoima Oy:n tuhkan ja kipsijätteen sijoituspaikalta (mutta veden olisi siinä tapauksessa pitänyt olla emäksistä). Valitettavasti minulla ei tällä hetkellä ole analyysituloksia käytettävissäni, mutta ne lienevät kuitenkin ympäristökeskuksen käytettävissä. Analyysi suoritettiin luultavasti myöhäiskesällä (elokuu-heinäkuu) 2007. Yksittäisten viranhaltijoiden etukäteen tekemät kannanotot suotovesien käsittelyssä ennen kuin ympäristölupa on saanut lainvoiman, eivät lain mukaan liene sitovia. Ehdotus: Kaatopaikan suoto- ja pintavesien käsittelystä ja tarkkailuohjelmasta päätettäessä tulee itsestäänselvyytenä noudattaa ympäristönsuojelulain yleisiä periaatteita osana sekä hakijan että viranomaisten soveltamaa ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Nykyiseen, 16.4.2003 myönnettyyn ympäristölupaan sisältyvät määräykset (lupamääräykset 12, 13 ja 15) voidaan hyväksyä ja ne voidaan säilyttää, jos sen voidaan katsoa olevan paras käytettävissä oleva tekniikka (määräykset 12-13). Muiden lupamääräysten (1, 8 ja 10) osalta ei ole huomautettavaa. Tarkoituksenmukaista olisi, jos molemmat lähellä toisiaan olevat kaatopaikat (kaupungin ja PVO-Lämpövoima Oy:n) voisi käsitellä kokonaisuutena ympäristölupamenettelyssä (ympäristönsuojelulaki (86/2000) 35 4 momentti.)" Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksen johdosta ei ole jätetty muistutuksia tai mielipiteitä. Hakijan kuuleminen ja vastine Länsi-Suomen ympäristökeskus varasi hakijalle mahdollisuuden tulla kuulluksi lupahakemuksen johdosta annettuihin lausuntoihin. Hakija ei antanut vastinetta. ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto muuttaa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 16.4.2003 myöntämää ympäristönsuojelulain 28 :n mukaista ympäristölupaa Lålbyn kaatopaikan viimeistelytöiden ja pintarakennekerrosten rakentamiselle Kristiinankaupungin Lapväärtin kylässä tilalla Honko RN:o 13:70 ja Tiukan kylässä tilalla Vargstumossen RN:o 15:24 tähän päätökseen liitetyn sijaintikartan osoittamaan paikkaan. Tällä päätöksellä kumotaan Lålbyn kaatopaikan viimeistelytöille Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 16.4.2003 antaman ympäristölupapäätöksen (Dnro LSU-2002-Y-768) lupamääräykset 1, 8, 10, 12, 13, 15 ja 17 sekä annetaan uudet lupamääräykset 1, 8, 10, 13

14 12, 15 ja 17, sekä muutetaan ko. lupapäätöksessä määrätyn lupamääräysten tarkistamispäivämäärä. Muilta osin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen ympäristölupapäätös 16.4.2003 (Dnro LSU-2002-Y-768) jää voimaan. Vastaus yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin Lausunnoissa esitetyt asiat on otettu huomioon lupamääräyksissä ilmenevällä tavalla siltä osin, kun ne kuuluvat lupakäsittelyn piiriin. Kaatopaikkavesien johtaminen hakemuksessa esitetyllä tavalla on käytettävissä olevien tietojen perusteella soveltuva menetelmä kaatopaikkavesien käsittelemiseksi. Lupamääräysten mukaisten tarkkailutulosten perusteella, jätevesien käsittelyä voidaan määrätä tehostettavaksi lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä. Aluehallintovirasto katsoo, että vaikkakin Lålbyn kaupungin suljettu kaatopaikka ja PVO - lämpövoiman tuhkankaatopaikka sijaitsevat vierekkäin, niiden vaikutukset ympäristöön (vesistövaikutukset) suuntautuvat eri suuntiin, eikä niiden lupa-asioita ole siten tarpeen käsitellä samanaikaisesti. Lupamääräykset Lålbyn kaatopaikan viimeistelytöissä on noudatettava hakemuksessa ja hakemuksen täydennyksissä esitettyä, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä. Kaatopaikan pinnan muotoilua koskevat määräykset 1. Kaatopaikan pinta on muotoiltava ennen pintaerityskerrosten rakentamista vähintään 5 % kaltevuuteen. Lentotuhkarakenteen ulkopuolella luiskien kaltevuuksien on oltava 1:3 tai loivempia. Kasvukerroksen pinnan ylin taso saa olla enintään + 36,0 metriä meren pinnan yläpuolella. (YSL 43, YSA 19, 20 ) Pintarakennekerroksia koskevat määräykset 8. Muotoillun ja tiivistetyn jätetäytön päälle alhaalta ylöspäin lukien on rakennettava vähintään seuraavat pintarakennekerrokset: Optimivesipitoisuudessa tiivistetty lentotuhkarakenne, paksuus vähintään 0,5 m. Lentotuhkaa saa käyttää rakenteessa enintään 31 000 m 3 rtr (noin 30 000 t); Mineraalinen tiivistyskerros, paksuus vähintään 0,2 m, materiaalin vedenläpäisevyyden k-arvon tulee olla pienempi kuin 1x10-8 m/s. Materiaalista on poistettava yli 32 mm:n kivet. Tiivistetyn mineraalisen tiivistyskerroksen kuivatilavuuspaino on oltava vähintään 90 % parannetulla Proctorkokeella optimivesipitoisuudessa saavutetusta maksimikuivatilavuuspainosta. Kuivatuskerros, paksuus vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyys vähintään 1x10-3 m/s. Kuivatuskerrokseen voidaan käyttää soraa, mursketta tai jätemateriaaleja; rengasrouhetta, lasimurskaa tai murskattua betonia. Jos kuivatuskerrokseen käytettävä materiaali on kokoonpuristuvaa, lisätään kuivatuskerroksen paksuutta kokoon puristuman verran niin, että lopullisen rakenteen paksuus on 300 mm. Suodatinkangas. Kasvukerros, paksuus vähintään 1,0 m. Nurmikko ja istutukset.

Pintarakenne, johon kuuluu yhtenäinen, vähintään 0,5 metrin paksuinen kasvukerros, on rakennettava 31.12.2013 mennessä. Lopullinen pintarakenne istutuksineen, johon kuuluu vähintään 1 metrin paksuinen kasvukerros, on rakennettava 31.12.2018 mennessä. Kasvukerrokseen käytettävä kivennäis- ja pintahumusmaa ei saa sisältää vaarallisia aineita. Jos kasvukerroksessa käytetään jätemateriaalia tai teollisuuden sivutuotetta on materiaalien ympäristö- ja tekninen soveltuvuus kaatopaikalle selvitettävä riippumattomalla asiantuntijalla. Kasvukerrokseen voidaan käyttää Vapo Oy Teuvan kompostointilaitoksen humusmaata sekä perunoiden lajittelusta ja varastoinnista muodostuvaa maaainesta, mikäli massojen haitallisten aineiden pitoisuudet täyttävät kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Kyseisiä materiaaleja voidaan välivarastoida alueella ennen niiden käyttöä kasvukerroksessa korkeintaan kolme vuotta. Suljetulle kaatopaikka-alueelle ei saa rakentaa rakennuksia eikä sijoittaa muita rakenteita, jotka voivat aiheuttaa kaatopaikan pintarakenteiden vaurioitumisriskiä tai vaarantaa rakenteiden pitkäaikaiskestävyyttä tai toimivuutta. Pintarakenteiden valmistuttua kaatopaikka-alue on maisemoitava ja alue on nurmetettava ja istutettava tulevan käyttötarkoituksen mukaisesti. Kaatopaikalle saa istuttaa vain matalajuurisia kasveja eikä alueelle saa muodostua sellaista kasvillisuutta, jonka juuristo voi vaarantaa pintarakenteiden toimivuutta. (YSL 43, 45, YSA 19, 20, JäteL 4, 6, JäteA 9, VNp 861/97) Kaasun käsittelyä koskevat määräykset 10. Kaatopaikkakaasujen keräämiseen ja käsittelyyn on rakennettava hakemuksen mukaisesti 13 kappaletta kaasukaivoja. (YSL 43, 45, YSA 19, JäteA 8, 9, VNp 861/1997) Kaatopaikkakaasut on käsiteltävä biologisesti hakemukseen liitettyjen 9.11.2009 päivättyjen piirustuksien 67070175EW.102 ja 67070175EW.302 mukaisesti. Vesien käsittelyä koskevat määräykset 12. Kaatopaikan suotovesien käsittely ja johtaminen on toteutettava lupahakemuksen täydennyksessä esitetyn ja 9.11.2009 päivättyjen piirustusten 67070175EW.101 ja 67070175EWS.104 mukaisesti. (YSL 43, YSA 19, VNp 861/97) 15 Tarkkailua ja raportointia koskevat määräykset 15. Lålbyn kaatopaikan tarkkailu on tehtävä tämän päätöksen liitteen Lålbyn kaatopaikan tarkkailuohjelma 2010-2015 mukaisesti. Tarkkailun tuloksista vuosina 2010-2015 on tehtävä yhteenvetoraportti, johon kootaan kaikkien tarkkailukertojen analyysi- ja virtaamamittaustulokset. Raportti on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle helmikuun 2016 loppuun mennessä. Tulosten pohjalta arvioidaan vesienkäsittelyn tehostamistarve ja tarkkailun tarve.

Kaatopaikan tarkkailusta vuodesta 2016 eteenpäin on tehtävä esitys Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle helmikuun 2016 loppuun mennessä. (YSL 43, 46, 55, JäteL 6, JäteA 8, VNp 861/97) 17. Kaatopaikan sulkemiseen liittyvien rakenteiden laadunvarmistukseen kuuluu sekä käytettävien materiaalien että työn laadunvalvonta. Kaatopaikan pintarakenteiden rakennustyön valvontaan on nimettävä ulkopuolinen riippumaton laadunvalvoja. Riippumattoman laadunvalvojan tulee varmistaa, että rakentaminen tapahtuu kaatopaikan sulkemissuunnitelmaan liitettyjen rakennustyöselityksen ja laadunvalvontasuunnitelman sekä tämän päätöksen lupamääräysten mukaisesti sekä työn tulos vastaa suunnitelmissa esitettyä ja lupamääräyksissä vaadittua tasoa. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tulee toimittaa kunkin vaiheen jälkeen välittömästi raportti laadunvarmistuksesta. Loppuraportti on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 28.2.2016 mennessä. (YYSL 43, 45 ja 46, YSA 20 ) 16 RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet ja Luvan myöntämisen edellytykset Kristiinankaupungin Lålbyn kaatopaikan sulkeminen ja siihen liittyvät toimenpiteet lupahakemuksessa ja tässä päätöksessä esitetyllä tavalla noudattaen annettuja määräyksiä, täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä luonnonsuojelulain ja sen nojalla säädetyt vaatimukset. Toimittaessa tämän päätöksen mukaisesti kaatopaikan sulkemisesta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristönpilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski. Lupamääräysten yleiset perustelut Lupamääräykset on annettu, jotta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset ja asetuksessa olevat vaatimukset täyttyvät. Toiminta sijaitsee alueella, joka on merkitty osayleiskaavassa kaatopaikka-alueeksi. Hakemuksen mukainen ja siinä esitetyn laajuinen toiminnan luonne, pilaantumisen todennäköisyys tai onnettomuusriski ei ole sellainen, että se estäisi laitoksen toiminnan alueella. Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Lupamääräyksessä 1 on määrätty kaatopaikan jätetäytön ylin korkeus. Lupamääräyksessä määrätyn kaltevuuden saavuttamiseksi nykyistä kaatopaikkapenkkaa on muotoiltava. Aluehallintovirasto katsoo ratkaisussaan, että muotoilusta aiheutuvien leikkausmassojen määrän vähentäminen korottamalla kaatopaikan ylintä korkeutta 1 metrillä ei aiheuta haittaa ympäristölle. (lupamääräys 1) Kuivatuskerroksen rakenteisiin on katsottu soveltuvan myös kumirouhe, lasimurska ja murskattu betoni. Suodatinkangas sijoitetaan kuivatuskerroksen päälle ja sen tarkoitus on estää kasvukerrokseen käytettävän materiaalin sekoittuminen kuivatuskerrokseen. Tiivistys- ja kuivatuskerroksien paksuudet ja vedenläpäisevyyskertoimet on samat kuin aiemmassa luvassa on määrätty. Kasvukerroksen vähimmäispaksuusmääräyksellä var-

mistetaan, ettei kaatopaikan tuleva käyttö vahingoita kaatopaikan pintarakenteiden toimivuutta. (lupamääräys 8) Aluehallintovirasto on määräystä antaessaan katsonut, että kaatopaikkakaasut voidaan käsitellä biologisesti ottaen huomioon kaatopaikan täyttötilavuus, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön tilaan sekä taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa kaatopaikkakaasujen käsittely.(lupamääräys 10) Aluehallintovirasto on ratkaisussaan todennut, että kaatopaikan suotovesien johtaminen pohjoispuolen suoalueen kautta vesistöön on riittävä menetelmä kaatopaikkavesien puhdistamiseksi. Maanpinta laskee jätetäyttöalueelta pohjoiseen päin mentäessä, joten kaatopaikalla muodostuvat suotovedet virtaavat hiljalleen kaatopaikan pohjoispuolella olevalle suoalueelle. Suoalueen oletetaan puhdistavan kaatopaikan jätevesiä ennen niiden johtamista vesistöön. (lupamääräys 12) Käytöstä poistetun kaatopaikan valvonnalla, tarkkailulla varmistetaan, ettei kaatopaikka aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Viranomaisvalvonta sekä kaatopaikan haltijan selvilläolovelvollisuus kaatopaikan ympäristövaikutuksista ja kuormituksesta edellyttävät kirjanpitoa ja seurantaa. Kaatopaikan toiminnan ja sen ympäristövaikutusten seuranta ja tarkkailu (vuosiraportti) on tarpeen kaatopaikan ympäristövaikutusten ja toteutettujen ympäristöhaittojen torjuntatoimien tehokkuuden arvioimiseksi. Tarkkailun tuloksista laadittavan yhteenvetoraportin perusteella arvioidaan kaatopaikan vesienkäsittelyn tehostamistarve ja jatkotarkkailun tarve. (lupamääräys 15) Töiden riippumattomalla laadunvarmistuksella varmistetaan hakemuksen ja lupamääräysten mukaisten kaatopaikan sulkemisrakenteiden toteutus. (lupamääräys 17) 17 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Tämä päätös on voimassa toistaiseksi. Mikäli toiminnassa tapahtuu päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävä tai muu olennainen muutos, on toiminnalle haettava uusi ympäristölupa. Lupamääräysten tarkistaminen Toiminnanharjoittajan on esitettävä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi viimeistään 28.2.2016 mennessä. Hakemukseen tulee liittää selvitys kaatopaikan vaikutuksista ympäristöön ja yhteenvetoraportti kaatopaikan tarkkailun tuloksista 2010-2015 sekä mahdolliset suunnitelmat ympäristönsuojelutoimista sekä kaatopaikan ja kaatopaikkavesien tarkkailusuunnitelma vuodesta 2016 eteenpäin. (Ympäristönsuojelulaki 55 ) Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla jo myönnetyn luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (Ympäristönsuojelulaki 56 ) KORVATTAVAT PÄÄTÖKSET Tällä päätöksellä kumotaan Lålbyn kaatopaikan viimeistelytöille Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 16.4.2003 antaman ympäristölupapäätöksen (Dnro LSU-2002-Y-768) lupamääräykset 1, 8, 10, 12, 13, 15 ja 17 sekä annetaan uudet lupamääräykset 1, 8, 10, 12, 15 ja 17 sekä muutetaan lupamääräysten tarkistamispäivämäärää. Muilta osin Länsi- Suomen ympäristökeskuksen ympäristölupapäätös 16.4.2003 (Dnro LSU-2002-Y-768) jää voimaan.