FEAF ja ValtIT kokonaisarkkitehtuurimenetelmät liiketoimintaarkkitehtuurin

Heli Kolehmainen, Pia Naukkarinen FEAF ja ValtIT kokonaisarkkitehtuurimenetelmät liiketoimintaarkkitehtuurin näkökulmasta TJTSE25 31.8.2009 Jyväskylän yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos Jyväskylä

TIIVISTELMÄ Kolehmainen, Heli ja Naukkarinen, Pia Tietojärjestelmätieteen harjoitustyö / Heli Kolehmainen ja Pia Naukkarinen Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2009, 24 s. Harjoitustyö Työssä tarkastellaan Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmää ja FEAF arkkitehtuuria. Näitä menetelmiä tarkastellaan lähemmin liiketoimintaarkkitehtuurin näkökulmasta katsoen, eikä koko arkkitehtuurikehystä käsitellen. AVAINSANAT: FEAF, ValtIT, liiketoiminta-arkkitehtuuri

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...4 2 LIIKETOIMINTA-ARKKITEHTUURI OSANA KOKONAISARKKITEHTUURIA...6 2.1 Kokonaisarkkitehtuurin ja liiketoiminta-arkkitehtuurin käsitteet...6 2.2 Kokonaisarkkitehtuurin viitekehykset...7 3 FEAF JA VALTIONHALLINNON KOKONAISARKKITEHTUURI MENETELMÄ...10 3.1 FEAF...10 3.1.1 FEAF tasot...10 3.1.2 FEAF mallit...15 3.2 Valtion hallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmä (ValtIT)...15 3.2.1 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä...17 3.2.2 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä ja prosessit...19 4 YHTEENVETO...21 LÄHDELUETTELO...22

4 1 JOHDANTO Yrityksen koon kasvaessa sen liiketoimintaan ja prosesseihin vaikuttavien tekijöiden määrä kasvaa ja ne muuttuvat vaikeasti hallittaviksi. Kokonaisarkkitehtuuri on strategisen johtamisen käsite, jonka avulla hallitaan yrityksen eri osia, kuten ihmisiä, toimintaprosesseja sekä tietojärjestelmiä. Liiketoiminnan tukeminen on kokonaisarkkitehtuurin kehittämisen merkittävin syy. Liiketoiminta-arkkitehtuuri on osa kokonaisarkkitehtuuria ja sen tarkoituksena on kuvata erityisesti yrityksen liiketoiminnan tavoitteet, tuotteet, palvelut, resurssit ja prosessit. Tutkielmassa määritellään kokonaisarkkitehtuurin sekä liiketoimintaarkkitehtuurin käsitteet sekä perehdytään kahteen kokonaisarkkitehtuurimenetelmään erityisesti liiketoiminta-arkkitehtuurin näkökulmasta. Tutkielmassa tarkasteltavat kokonaisarkkitehtuurimenetelmät ovat FEAF (Federal Enterprise Arcchitecture Framework) sekä valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmä. Tutkielman tavoitteena on perehtyä näihin menetelmiin erityisesti liiketoiminta-arkkitehtuurin näkökulmasta sekä selvittää valitun näkökulman mukaisesti menetelmien yhtäläisyyksiä. Tutkimus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja se etenee seuraavan rakenteen mukaisesti: Luvussa 2 määritellään liiketoiminta-arkkitehtuurin sekä kokonaisarkkitehtuurin käsitteet sekä käsitellään liiketoiminta-arkkitehtuuria osana kokonaisarkkitehtuuria. Luvussa 3 puolestaan tarkastellaan lähemmin kahta kokonaisarkkitehtuurimenetelmää, joita ovat FEAF sekä valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuuria.

5 Luku 4 on yhteenveto, jossa käydään lyhyesti läpi tässä tutkielmassa esitetyt asiat.

6 2 LIIKETOIMINTA-ARKKITEHTUURI OSANA KOKONAISARKKITEHTUURIA Tässä luvussa käsitellään liiketoiminta-arkkitehtuuria osana kokonaisarkkitehtuuria. Lisäksi luvussa esitellään lyhyesti ylemmän tason kokonaisarkkitehtuurin viitekehykset, Zachmanin malli sekä TOGAF. 2.1 Kokonaisarkkitehtuurin ja liiketoiminta-arkkitehtuurin käsitteet Yrityksen koon kasvaessa sen liiketoimintaan ja prosesseihin vaikuttavien tekijöiden määrä kasvaa ja ne muuttuvat vaikeasti hallittaviksi. Tietojärjestelmissä monimutkaisuutta hallitaan arkkitehtuurilla, joka määrittää yksittäisten osien paikan ja niiden väliset yhteydet toisiinsa sekä toiminnan kokonaisuutena. Yrityksen eri osia voidaan myös hallita arkkitehtuurin avulla. Tällöin puhutaan kokonaisarkkitehtuurista (enterprise architecture). (Iyer & Gottlieb 2004) Kokonaisarkkitehtuuri käsittää ne periaatteet, metodit ja mallit, joita käytetään yrityksen organisatorisen struktuurin, liiketoimintaprosessien, tietojärjestelmien ja infrastruktuurin suunnitteluun ja toteutukseen. (Kallela 2007) Liiketoiminnan tukeminen on kokonaisarkkitehtuurin kehittämisen merkittävin syy. Kokonaisarkkitehtuurin tarkoituksena on auttaa hahmottamaan liiketoiminnan ja informaatioteknologian välinen yhteys ja informaatioteknologian rooli liiketoiminnan tukijana. Kokonaisarkkitehtuurin avulla voidaan tuottaa tietohallintostrategia, jossa on määritelty käytettävät teknologiat ja prosessien rakenne. Näin saadaan kartoitettua informaatioteknologian tarjoamat hyödyt liiketoiminnalle ja liitettyä ne liiketoimintastrategiaan. (The Open Group 2006) Liiketoiminta-arkkitehtuuri on osa kokonaisarkkitehtuuria. Liiketoimintaarkkitehtuuri kuvaa yrityksen liiketoiminnan tavoitteet, tuotteet, palvelut, resurssit ja prosessit. Liiketoiminta-arkkitehtuuri sisältää liiketoiminnan mallit

7 ja liiketoiminnan strategian. Siinä määritellään myös vastuut liiketoiminnan aktiviteeteille. Vastuu voi olla organisaatiorajat ylittävää eli toimitusketjutasolla, organisaation sisällä eli yritystasolla ja organisaation eri osissa eli yksikkötasolla. Liiketoiminta-arkkitehtuurin tarkoitus on auttaa ymmärtämään mitkä ovat yrityksen liiketoiminnan tavoitteet ja millaisten prosessien kautta näihin tavoitteisiin päästään. (Versteeg & Bouwman 2006) 2.2 Kokonaisarkkitehtuurin viitekehykset 1980-luvun lopussa John Zachman esitteli viitekehyksen tietojärjestelmien arkkitehtuurin määrittelemiseen. Nykyään mallia käytetään myös kokonaisarkkitehtuurikontekstissa. (Iyer & Gottlieb 2004) Kuvassa 1 on esitetty Zachmanin viitekehys. Viitekehyksessä on viisi riviä ja kuusi saraketta. Viitekehystä voidaan pitää eräänlaisena moniulotteisena muistilistana kokonaisarkkitehtuurin suunnittelussa. (Iyer & Gottlieb 2004) Sarakkeissa on lueteltu näkökulmat, jotka tulee huomioida kokonaisarkkitehtuurin suunnitellussa. Näkökulmat ovat mitä (what), kuinka (how), missä (where), kuka (who), milloin (when) ja miksi (why). Riveillä on esitetty roolit, jotka liittyvät kokonaisarkkitehtuurin suunnitteluun ja toteutukseen aina strategiasta lähtien toteuttajatasolle asti.

8 Kuva 1. Zachmanin kokonaisarkkitehtuurin viitekehys (Zachman Framework Associates 2008) TOGAF (The Open Group Architecture Framework) on vapaasti käytettävissä oleva viitekehys, joka tarjoaa yksityiskohtaiset metodit ja työkalut kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen. TOGAFin määritelmän mukaan sen tavoitteena on tuottaa kontekstista riippuen 1) formaali kuvaus järjestelmästä tai yksityiskohtainen suunnitelma järjestelmästä komponenttitasolla sen käyttöönoton ohjaamiseen, 2) komponenttien rakenteen, niiden välisten suhteiden, periaatteiden ja ohjeistusten suunnittelun ja kehityksen hallinnointi. TOGAFissa kokonaisarkkitehtuuri jaetaan neljään osaa, joita ovat toiminta-, tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuri. (The Open Group 2006) TOGAFin käyttämä metodi arkkitehtuurin suunnitteluun on TOGAF Architecture Development Method (ADM). Metodi on kehitetty tukemaan yrityksen arkkitehtuurin suunnittelua ja ylläpitoa eikä se ota kantaa siihen, mitä teknologioita yrityksessä käytetään tässä prosessissa. The Open Groupin tavoitteena on saada TOGAF ADM metodista standardoitu metodi kokonaisarkkitehtuurin kehitykseen, koska sellaista ei vielä ole. Kuvassa 2 on TOGAF ADM metodin kokonaisarkkitehtuurin kehityssykli.

9 Kokonaisarkkitehtuurin käyttöönoton ensimmäinen vaihe on arkkitehtuurin vision muodostaminen. Syklin viimeinen vaihe on arkkitehtuurin muutoksen hallinnointi. Koko syklin läpi eri vaiheiden tuloksia täytyy jatkuvasti arvioida ja näin varmistaa, että ne täyttävät niille asetetut kriteerit, jotta lopputulos on halutunlainen. (The Open Group 2006) Kuva 2. TOGAF ADM metodin mukainen kokonaisarkkitehtuurin kehityssykli (Th Open Group 2006)

10 3 FEAF JA VALTIONHALLINNON KOKONAISARKKITEHTUURIMENETELMÄ Tässä luvussa tarkastellaan lähemmin spesifimpiä arkkitehtuurimenetelmiä, FEAF:ia sekä valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmää. 3.1 FEAF FEAF tarjoaa ohjeistusta kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen, ylläpitoon sekä johtamiseen liitovaltion virastoissa (FEA 2001). Arkkitehtuurin kehitys ja ylläpito on jatkuva prosessi, jossa arvioidaan nykytilaa sekä tavoite ratkaisuja. FEAF esittää, kuinka liittovaltion kokonaisarkkitehtuurin (Federal Enterprise Architecture, FEA) ylläpidetään sekä kehitetään. FEAF ei sisällä arkkitehtuurin sisältöä, vaan on pikemminkin paikannäyttäjä kehitetylle sisällölle (FEAF 1999). FEAF:ssa on neljä tasoa, joista kukin tarjoaa ymmärryksen seuraavalle. Kolmella ensimmäisellä tasolla kuvaillaan kahdeksan komponentin tarkentumista. Tämä komponenttien tarkentuminen johtaa loogiseen rakenteeseen, joka kuvaa liittovaltion yritystä tasolla IV. (FEAF 1999) 3.1.1 FEAF tasot Seuraavassa esitellään FEAF tasot FEAF:n (1999) mukaan. Taso I esittelee kahdeksan komponenttia, joita tarvitaan liittovaltion kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen ja ylläpitoon. Yksi komponenteista, liiketoimintatavoite (business driver), on viitekehyksen ulkopuolella. Muut seitsemän komponenttia, strateginen suunta (strategic direction), nykyinen arkkitehtuuri (current architecture), tavoitearkkitehtuuri (target architecture), siirtymäprosessit (transitional processes), arkkitehtuuriset segmentit (architectural segments), arkkitehtuuriset mallit (architectural models) sekä

11 standardit (standards) ovat viitekehyksen sisällä. Virtaus vasemmalta oikealle kuvastaa liittovaltion kokonaisarkkitehtuurin jatkuvaa prosessia. Kuva 3. FEAF taso I (FEAF 1999)

12 Tasolla II esitetään yksityiskohtaisemmin viitekehyksen liiketoiminta- sekä suunnittelu arkkitehtuuri (design architecture) ja kuinka ne ovat liitoksissa toisiinsa. Viitekehyksen yläosa keskittyy yrityksen liiketoimintaan, alaosa puolestaan kuvastaa suunnittelu arkkitehtuuria, joka tukee liiketoimintaa. Kuva 4. FEAF taso II (FEAF 1999)

13 Tasolla III suunnittelu arkkitehtuurin kuvataan yksityiskohtaisemmin ja se jakautuu data-, sovellus- sekä teknologia-arkkitehtuureihin. Kuva 5. FEAF Level III. (FEA 2001)

14 Taso IV tunnistaa ne mallit, jotka kuvailevat liiketoiminta-arkkitehtuuria sekä kolmea muuta osa-aluetta, jotka tukevat liiketoiminta-arkkitehtuuria. Nämä kolme osa-aluetta ovat data-arkkitehtuuri, sovellusarkkitehtuuri ja teknologiaarkkitehtuuri. Kuva 6. FEAF matriisi, taso IV (FEAF 1999) Kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, FEAF sisältää Zachmanin viitekehyksen viisi roolia, suunnittelija (planner), omistaja (owner), suunnittelija (designer), rakentaja (builder) ja alihankkija (subcontractor), sekä kolme ensimmäistä saraketta, mitä (what), kuinka (how) ja missä (where). Kaksi ensimmäistä FEAF viitekehyksen riviä, suunnittelija sekä omistaja rivit, keskittyvät liiketoiminta-arkkitehtuurin määrittelyyn sekä dokumentointiin. Rivit kolme, neljä ja viisi puolestaan määrittelevät data-, sovellus- sekä teknologia-arkkitehtuurin. Solut sisältävät erialaisia malleja, joista suunnittelija ja omistaja rivien sisältämät liiketoiminta-arkkitehtuurin mallit ovat yritykselle elintärkeitä. Määritellyt mallit ovat pohja muutoksenhallinnalle yrityksessä. Sen jälkeen kun mallit on kehitetty, läpikäyty, hyväksytty sekä omaksuttu ne voidaan varastoida. Mallit voidaan varastoida esimerkiksi FEAR:iin (Federal Enterprise Architecture Repository).

15 3.1.2 FEAF mallit Tässä osiossa käydään lyhyesti läpi FEAF matriisin liiketoiminta-arkkitehtuurin sisältämät mallit FEAF:n (1999) mukaan. Nämä mallit ovat FEAF matriisin ensimmäisen ja toisen rivin sisältö. Lista liiketoimintaobjekteista (List of Business Objects) Lista tavoitteista, joista yritys on kiinnostunut. Määrittelee yritykselle merkittävien objektien mallien rajat tai laajuuden. Lista liiketoimintaprosesseista (List of Business Processes) Lista prosesseista ja funktioista, joita yritys suorittaa tai muutos yrityksen syötteistä tulosteiksi (inputs into outputs). Määrittelee yrityksen suorittamien prosessien mallien rajat tai laajuuden. Lista liiketoiminnan sijainneista (List of Business Locations) Lista sijainneista, missä yritys toimii. Määrittelee sijaintimallien rajat tai laajuuden. Semanttinen malli (Semantic Model) Malli varsinaisista liiketoimintaobjekteista, jotka ovat yritykselle merkittäviä. Tyypillisesti semanttinen malli esitettäisiin ER-mallina, joka kuvaa merkittävien liiketoimintatavoitteiden ja -strategioiden käsitteitä, jotka myöhemmin toteutetaan liiketoimintasääntöinä. Liiketoimintaprosessimalli (Business Process Model) Malli yrityksen suorittamista varsinaisista liiketoimintaprosesseista. Malli on riippumaton järjestelmistä sekä organisatorisista rajoituksista. Malli voidaan esittää jäsentyneenä mallina, joka kuvaa liiketoimintaprosesseja ja niiden syötteitä ja tulosteita. Liiketoiminnan logistiikkajärjestelmä (Business Logistics System) Malli kuvaa yrityksen sijainnin ja muut yhteydet. Malli sisältäisi sivukonttoreiden, päämajan, varastojen ym. tunnistuksen. 3.2 Valtion hallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmä (ValtIT) Valtion IT-toiminnan johtamisyksikön (ValtIT) yhteentoimivuuden kehittämisohjelman tavoitteena on luoda kokonaisarkkitehtuuri toiminnan ja

16 tietojärjestelmien kehittämisen ohjausvälineeksi kaikilla valtionhallinnon tasoilla. Lisäksi tavoitteena on luoda ja ottaa käyttöön toimintamalli kokonaisarkkitehtuurin ylläpitämiseksi sekä arkkitehtuurikuvausten hyödyntämiseksi kehityshankkeiden ohjauksessa ja tietojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Kokonaisarkkitehtuurin avulla julkisten palvelujen kehittämistyössä pystytään ottamaan paremmin huomioon strategiset tavoitteet: asiakaslähtöisyys, kestävä kehitys ja palvelutuotannon tehostaminen. Myös toiminnan rakenteet ja tieto- ja viestintäteknologiset ratkaisut kyetään suunnittelemaan tasapainoisesti teknologian mahdollisuudet ja ratkaisujen koko elinkaari huomioiden. (Valtiovarainministeriö 2008) Valtionhallinnossa on annettu ohje kokonaisarkkitehtuurimenetelmän käytöstä. Ohjeessa kuvataan kokonaisarkkitehtuurimenetelmän sisältöä ja käyttöä. Kokonaisarkkitehtuuri jaetaan neljään arkkitehtuurinäkökulmaan. Näkökulmat ovat toiminta-, tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuri. Toimintaarkkitehtuuri vastaa liiketoiminnallisten yritysten liiketoiminta-arkkitehtuuria ja sen tavoitteena on suunnitella ja kehittää organisaation strategisiin vaatimuksiin liittyvää ydintoimintaa. Toimintalähtöisen lähestymistavan tarkoituksen on kehittää toiminta-arkkitehtuuriin ja tietoarkkitehtuuriin perustuvaa kokonaisuutta kuvaamalla palvelut, prosessit ja niihin liittyvät tiedot. Tämän pohjalta suunnitellaan ja toteutetaan tietojärjestelmäarkkitehtuuri ottaen huomioon teknologia-arkkitehtuurin rajoitukset. (Valtiovarainministeriö 2007) Seuraavassa kuvassa 7 on kuvattu valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin viitekehys. Viitekehys koostuu neljästä näkökulmasta, reunaehdot kehykselle tulvat lainsäädännöstä ja hyvästä hallintotavasta. Tavoitteet tulevat strategioista ja EU-ohjeistuksesta. (Valtonen ja Seppänen 2008)

17 Kuva 7. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin viitekehys 3.2.1 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä on luonteeltaan yleinen. Siksi se sovitetaan hallinnonalan tai viraston kehittämishankkeita varten. Sovittamista seuraa yleensä käyttöönotto. Käyttöönoton jälkeen menetelmää sovelletaan kehittämishankkeissa. Kokonaisarkkitehtuurimenetelmästä valitaan tällöin kulloinkin tarpeelliset osat. Mikäli kehittämishankkeen tavoitteena on esimerkiksi teknisen yhteentoimivuuden toteuttaminen, ei välttämättä tarvita toiminta-arkkitehtuurin kuvauksia, vaan riittää, että kuvataan toteutettava teknologia-arkkitehtuuri. Kehittämishankkeet koordinoidaan strategisen tason kokonaisarkkitehtuurisuunnitelman kautta ja niistä saatu palaute huomioidaan strategisessa suunnittelussa. Yhtenä kriittisenä tekijänä on ollut irrottautuminen naiivista yhden menetelmän tai työkäytänteen ajattelusta. (Isomäki & Liimatainen 2008) Kuvassa 8 tarkastellaan menetelmää lähemmin. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmä sovitetaan toimialakohtaisesti hallinnonalan tai vaihtoehtoisen klusteritoimijan käyttöön (sovittaminen 1).

18 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä voidaan sovittaa myös suoraan organisaation tai viraston käyttöön (sovittaminen 2). Sovitettua menetelmää sovelletaan kehittämishankkeissa (soveltaminen 1 ja 3). Virastokohtainen menetelmä voidaan sovittaa myös edelleen hallinnonalan menetelmästä (sovittaminen 3). Kuvassa esitetään katkoviivalla myös se mahdollisuus, että virastomenetelmän pohjalta laaditaan hallinnonalakohtainen menetelmä. Sovittamiseen käytettävä panos riippuu organisaation koosta ja arkkitehtuurikypsyystasosta. Esimerkiksi pieni virasto, joka ei ole konsernimuotoinen, voi soveltaa kokonaisarkkitehtuurimenetelmää sovittamatta sitä erikseen omaan käyttöönsä. Kypsyystason mittaaminen auttaa havaitsemaan, miten omakohtaista sovittamista organisaatio tarvitsee. (Valtiovarainministeriö 2008) Kuva 8. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin sovittaminen ja soveltaminen (Valtiovarainministeriö 2008). Kokonaisarkkitehtuurimenetelmässä tavoitetilan suunnittelu etenee toimintaarkkitehtuurin suunnittelusta tietoarkkitehtuurin, tietojärjestelmäarkkitehtuurin ja teknologia-arkkitehtuurin suunnitteluun (lineaarisesti etenevänä prosessina). Useissa tapauksissa suunnittelu on

19 kuitenkin tarpeen tehdä iteratiivisesti ja näkökulmien väliset suhteet huomioiden. Ennen kuin yksi näkökulma kiinnitetään suunnitelmiensa osalta, on syytä huomioida myös muut näkökulmat tarkentaen samalla aiemmin suunniteltua. Näin voidaan varmistaa, että ei päädytä toisten näkökulmien kannalta epäkäytännölliseen ratkaisuun. Näkökulmien välisiä riippuvuuksia on myös esitetty Kokonaisarkkitehtuurimenetelmän käyttöohjeessa, jossa tietoarkkitehtuurin suunnittelu esitetään iteratiivisena, tarkentuvana prosessina. Sen mukaan toiminta-arkkitehtuurin tarkentuessa tarkentuu myös tietoarkkitehtuuri ja päinvastoin. Koko suunnitteluprosessin iteratiivisuus ei tule kuitenkaan kovin hyvin ohjeistetuksi itse kokonaisarkkitehtuurimenetelmässä. (Valtiovarainministeriö 2008) Kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu jakautuu kolmeen päävaiheeseen: tavoitetilan hahmotus ja nykytilan arviointi, tavoitetilan suunnittelu (ja siinä tarvittavat uudet nykytilakuvaukset), toimeenpanon suunnittelu Menetelmä ei siis ole yhtenäinen yksi kaikille menetelmä, vaan siitä voi jokainen poimia ja soveltaa itselleen tarvitsemiansa osia tarpeensa mukaan. 3.2.2 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmä ja prosessit Valtionhallinnossa arkkitehtuurinhallinnan perusperiaatteet koostuvat prosessilähtöisyydestä ja hallintaprosessien tulee kiinnittyä saumattomasti toiminnan voimassaoleviin suunnitteluprosesseihin. Arkkitehtuurit ja arkkitehtuurien hallintamallit ovat eläviä malleja, joita tulee arvioida säännöllisesti ja joiden tulee muuttua toimintaympäristön ja toiminnan tarpeiden muuttuessa. (Valtiovarainministeriö 2008) Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmässä toiminta-arkkitehtuuri sisältää loogisella tasolla prosessikartan ja prosessien kuvaukset eli vastataan kysymykseen miten. Prosessi-tiedot matriisi yhdistää toiminta-

20 arkkitehtuurissa laaditut prosessit tietoarkkitehtuuriin. Prosessikartasta johdetaan tietomallit ja prosessikuvauksista loogiset tietovarannot tietoarkkitehtuuria varten. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurissa toimintaarkkitehtuurin käsitteellisellä tasolla vastataan kysymykseen mitä eli määritellään palvelut, sidosryhmät, roolit ja toimijat sekä määritellään palvelutinformaatio matriisi. Toiminta-arkkitehtuurissa fyysisellä tasolla otetaan huomioon tekniset standardit, mutta integraatioratkaisuihin otetaan kantaa vasta tietoarkkitehtuurin tasolla. Kokonaisarkkitehtuurimenetelmän prosessien kuvauksiin käytetään muun muassa ArchiMate -liiketoimintanotaatiota, EAG - kehikkoa ja prosessia sekä TOGAF -menetelmää. Seuraavassa kuvassa 11 on esitelty kokonaisarkkitehtuurimalli, jossa on kuvattu myös abstraktiotasot. Tässä tutkielmassa keskitytään kuvan vasemmassa reunassa näkyvään, ympyröityyn toiminta-arkkitehtuuriin. Kuva 9. Kokonaisarkkitehtuurimallin abstraktiotasot (Valtiovarainministeriö 2008)

21 4 YHTEENVETO Kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on auttaa hahmottamaan liiketoiminnan ja informaatioteknologian välinen yhteys ja informaatioteknologian rooli liiketoiminnan tukijana (The Open Group 2006). On olemassa lukemattomia erilaisia viitekehyksiä, joiden kaikkien tarkoituksena on hahmottaa kokonaisarkkitehtuurin yhteyttä muun muassa liiketoiminnan ja informaatioteknologian välillä. Tosin tämä on vain yksi osa-alue näissä viitekehyksissä. Viitekehyksiä on luotu myös erilaisiin ympäristöihin, kuten esimerkiksi teollisuuteen ja valtionhallintoon. Tässä työssä on tarkasteltu lähemmin kahta kokonaisarkkitehtuurin viitekehystä erityisesti liiketoiminta-arkkitehtuurin näkökulmasta katsoen. Kumpikin näistä menetelmistä on suunnatta valtionhallinnon kehittämiseen ja ne tarjoavat työkaluja siihen, miten asioita voidaan kehittää ja yhtenäistää tällä osa-alueella. Menetelmät eivät aseta tiukkoja rajoja siitä, miten niitä pitäisi toteuttaa, vaan antavat enemmänkin vapaat kädet suunnittelijoille, jolloin menetelmistä voidaan poimia aina parhaat/toimivimmat osat juuri siihen tarpeeseen, mihin niitä ollaan soveltamassa. Varsinkin Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmässä ollaan tietoisesti pyritty pois vanhasta yksi kaikille menetelmästä. Menetelmissä on paljon yhteneväisyyksiä, koska ValtIT:n kehityksen pohjana on käytetty myös FEAF menetelmää, mutta toki menetelmissä on myös eroavaisuuksia. Molemmilla on omat näkökulmansa asioihin. Kokonaisarkkitehtuurimallit antavat viitekehykset kehitystyölle, mutta niitä kannattaa aina soveltaa oman tarpeen mukaan, jos viitekehys sen vain sallii.

22 LÄHDELUETTELO FEA 2001. Federal Enterprise Architecture Practical Guide, version 1.0, February 2001. Online [Viitattu 25.3.2009] Saatavilla www-muodossa <http://www.gao.gov/bestpractices/bpeaguide.pdf>. FEAF 1999. Federal Enterprise Architecture Framework, Version 1.1, September 1999. Online [viitattu 25.3.2009] Saatavilla www-muodossa <http://www.cio.gov/documents/fedarch1.pdf>. Isomäki, H. & Liimatainen, K., 2008. Eri toimijaryhmien näkemyksiä kokonaisarkkitehtuurityöstä. VARKIT-osaprojekti. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin käsitystutkimus. Valtiovarainministeriö. Helsinki. Online. [Viitattu 26.3.2009] Saatavana www-muodossa < http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hall innon_kehittaminen/20090107452008/fearprojekti_taitto_%2b_kannet.pdf>. Iyer B. & Gottlieb R. 2004. The Four-Domain Architecture: An approach to support enterprise architecture design. IBM Systems Journal 43(3), 587-597. Kallela J. 2007. Linking business and IT succesfully: Enterprise Architecture in Forest & Paper Industry. IBM Global Business Services. Online. [Viitattu 14.3.2009] Saatavilla www-muodossa <http://www- 05.ibm.com/fi/solutions/forestpaper/pdf/IBM_PoV-Architecture_in_FP- Final.pdf>. Lagus A. 2007. ValtIT rakentaa yhteisen arkkitehtuurin. TietEnatorin julkishallinnon asiakasjulkaisu. Online. [Viitattu 14.3.2009] Saatavilla www-muodossa <http://www.tieto.fi/default.asp?path=408;410;16095;1124;27790;27781>.

23 The Open Group 2006. The Open Group Architecture Framework Version 8.1.1. Online. [Viitattu 6.3.09] Saatavilla www-muodossa <http://www.opengroup.org>. Valtiovarainministeriö. 2007. Valtionhallinnon arkkitehtuurin suunnitteluhanke. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmä. Valtiovarainministeriö. Helsinki. Valtiovarainministeriö 2008. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurimenetelmän sovittaminen ja soveltaminen. Alustava ohje menetelmän käyttäjille. Online. [Viitattu 26.3.2009] Saatavana www-muodossa <http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_ha llinnon_kehittaminen/20080129valtio/fear_4_2008.pdf>. Versteeg G. & Bouwman H. 2006. Business architecture: a new paradigm to relate business strategy to ICT. Information Systems Frontier 8(2), 91-102. Zachman Framework Associates 2008. Enterprise Framework Standards. Online. [Viitattu 14.3.2009] Saatavilla www-muodossa <http://www.zachmanframeworkassociates.com/standards/protected/f ramework-template?id=3 >.