Lausuntokokoelma Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta Lausunnonantajat Sisällysluettelo

Lausuntokokoelma Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta Lausunnonantajat Sisällysluettelo 1. DNA Finland Oy...2 2. Elinkeinoelämän Keskusliitto...4 3. Elisa...5 4. Eniro...9 5. FiCom ry...14 6. Finnet-liitto ry...30 7. Finnet Media Oy...32 8. Fonecta Oy...33 9. Helsingin hallinto-oikeus...37 10. Helsingin yliopisto...38 11. IT-oikeuden yhdistys...39 12. Jyväskylän yliopisto...40 13. Kauppa- ja teollisuusministeriö...41 14. Keskuskauppakamari...43 15. Kilpailuvirasto...46 16. Kuluttajavirasto...49 17. Kuurojen Liitto ry...51 18. Oikeusministeriö...52 19. Suomen Asianajajaliitto...54 20. Suomen Kiinteistöliitto...55 21. Suomen Kuluttajaliitto...57 22. Suomen Numeropalvelu...58 23. Suomen Suoramarkkinointiliitto...59 24. Suomen Yrittäjät...60 25. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ja Satelliitti- ja antenniliitto...61 26. TDC Song...63 27. Tekes...64 28. TeliaSonera Finland...65 29. Tietosuojavaltuutetun toimisto...67 30. Turun yliopisto...68 31. Valtiovarainministeriö...69 32. Viestintävirasto...70

2 1. DNA Finland Oy LAUSUNTO 16.5.2007 viite: Liikenne-ja viestintäministeriön lausuntopyyntö LVM 035:00/2007 DNA FINLAND OY:N LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTTAMISESTA Liikenne-ja viestintäministeriö (jäljempänä LVM) on pyytänyt DNA Finland Oy:ltä (jäljempänä DNA) lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta, jossa ehdotetaan muutettavaksi käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuutta koskevaa viestintämarkkinalain 4 lukua sekä puhelinluetteloita ja muita hakemistopalveluita koskevaa sääntelyä. DNA kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa asiassa. DNA viittaa FiCom ry:n lausuntoon ja yhtyy lausunnossa esitettyyn sekä lausunnon liitteenä olevaan professori Kaarlo Tuorin asiantuntijalausuntoon. DNA esittää lisäksi kunnioittavasti seuraavaa: Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuudet DNA katsoo, että on yleisesti hyvä, että sääntely tukee yritysten kilpailumahdollisuuksia. Sääntelyn tulisi kuitenkin perustua erityissääntelyyn vain silloin, kun yleissääntelyllä ei pystytä vastaamaan kilpailuongelmiin tai muihin mahdollisiin markkinoilla vallitseviin ongelmiin. Tällöin erityissääntelyn tulee olla riittävän tarkkarajaista ja ennakoitavaa eikä se saa olla este investoinneille. Viestintämarkkinoiden kehittyminen edellyttää luonnollisesti suuria investointeja ja tämän vuoksi myös lainsäädännön on oltava sellaista, että se kannustaa ja tukee yrityksiä investointeihin. Esityksessä todetaan (s. 12), että ehdotettu laajennus käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuksiin lisää jossain määrin epävarmuutta siitä, mikä teleyrityksen omaisuusmassa tulee jatkossa olemaan luovutusvelvollisuuden kohteena. Edelleen todetaan, että tällä saattaa olla lyhyellä aikavälillä teleyritysten investointihalukkuutta laskeva vaikutus. DNA:n käsityksen mukaan tällainen epävarmuus vaikuttaisi investointeihin mahdollisesti myös pidemmällä aikavälillä. Taloudellisia vaikutuksia DNA:n on tältä osin kuitenkin mahdoton arvioida, koska yleisesti muotoiltu luovutusvelvollisuus ei ota kantaa siihen, mitä kaikkea luovutusvelvollisuuden piiriin voi tulevaisuudessa kuulua. LVM:n muutosesityksen tarpeen osalta todetaan, että komission virallisen huomautuksen lisäksi esityksen taustalla on lain soveltamiskäytännöstä, teknisestä kehityksestä sekä markkinatilanteen muutoksista johtuvat muutostarpeet. Yllä mainituissa ei ole kuitenkaan tapahtunut sellaisia muutoksia, että ne edellyttäisivät erityislainsäädännön lisäämistä ja lisävaltuuksien myöntämistä Viestintävirastolle. Mahdollisiin markkinoiden muutostilanteisiin ja teknisessä kehityksessä tapahtuviin muutoksiin voidaan puuttua myös yleisen kilpailulainsäädännön turvin, jos markkinoilla havaitaan muutosten jälkeen kilpailuongelmia. LVM on muutosesityksessä (s. 8) todennut, että perustuslaki ja sen tulkintakäytäntö edellyttävät Suomessa sitä, että yrityksen tai muun yhteisön omaisuuteen kohdistuvat luovutusvelvollisuudet määritellään lainsäädännössä mahdollisimman täsmällisesti. Muu käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus on esityksessä kirjattu siten, että siinä viitataan nykyisen lainsäädännön mukaisiin luovutusvelvollisuuksiin ja muun käyttöoikeuden tulisi olla tähän verrattava. Tämä muotoilu jättää DNA:n käsityksen mukaan liian paljon sijaa tulkinnalle eikä ole riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen perustuslain edellyttämällä tavalla.

Hakemistopalvelut 3 DNA katsoo, että esitysluonnos tulisi hakemistopalveluiden osalta valmistella uudelleen ja siinä tulisi käsitellä tarkemmin nykyistä käytäntöä sekä muutoksen tavoitteita ja siitä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia teleyrityksille. Nyt esimerkiksi esityksen taloudellisia vaikutuksia käsitellään vain hakemistopalveluiden tarjoajien kannalta, vaikka pykälien velvoitteet on kirjoitettu teleyrityslähtöisesti. Mahdollisia taloudellisia vaikutuksia teleyrityksille tulisi siis käsitellä myös kattavasti. Esitysluonnoksen 57 on DNA:n käsityksen mukaan ongelmallinen mm. siitä syystä, että käytännössä yritysten ns. lisätietoja ei ole yrityksiltä kerännyt teleyritys, vaan hakemistopalveluiden tarjoajat ovat itse ottaneet yritysasiakkaisiin yhteyttä ja myyneet heille lisätietoja hakemistoihin. Teleyritykset eivät tällä hetkellä kerää kaikkia esitysluonnoksessa perustiedoiksi katsottavia tietoja, joten niillä ei tällä hetkellä ole hallussaan julkaistavaa tai luovutettavaa tietoa. Nyt esitysluonnoksesta saa kuitenkin sellaisen kuvan, että teleyritysten velvollisuutena olisi kerätä mahdolliset hakemistoihin tulevat ns. lisätiedot. Tämä ei ole ollut käytäntönä ja tästä voisi aiheutua huomattavia kustannuksia teleyrityksille. DNA katsoo, että yksittäisistä alanumeroista ja niiden käyttäjistä ei ole edes tarkoituksenmukaista sopia liittymäsopimusta tehtäessä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että teleyritys joutuisi liittymäsopimusta tehdessään toimimaan hakemistopalvelun tarjoajan tavoin ja tekemään mm. luettelovedoksen asiakkaansa tiedoista. DNA ihmettelee muutosesitystä myös siitä syystä, että LVM:n mukaan muutosesityksen taustalla ovat olleet ongelmat, jotka ovat johtuneet siitä, että hakemistopalveluiden tarjoajat eivät ole luovuttaneet ns. lisätietoja toisilleen. Muutosesityksen taustalla ei ole ollut teleyritysten toiminta, eikä teleyritysten velvoitteita tietojen keräämisen suhteen tulisi siten lisätä. Teleurakointi DNA katsoo, että mikäli teleurakoitsijoiden maksuvelvollisuus päätetään esityksen mukaisesti poistaa, ei siitä saa aiheutua kustannuksia teleyrityksille. Kunnioittavasti, DNA FINLAND OY Riitta Tiuraniemi toimitusjohtaja

4 2. Elinkeinoelämän Keskusliitto VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTOSEHDOTUKSET Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi viestintämarkkinalain muuttamisesta. Teleyrityksiin kohdistuvaa sääntelyä, joka koskee erilaisten käyttöoikeuksien luovuttamista, ehdotetaan täydennettävän komission virallisessa huomautuksessa edellytetyin tavoin. Ehdotus lisäisi Viestintäviraston toimivaltuuksia asettaa erilaisia käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuksia teleyrityksille. Puhelinluetteloita ja muita hakemistopalveluja koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavan siten, että lähinnä yritysten alanumeroita koskevat luovutusvelvollisuudet tarkentuvat. Muilla vähäisillä muutosehdotuksilla pyritään vastaamaan lain soveltamiskäytännössä esille tulleisiin tarpeisiin. Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuudet Elinkeinoelämän keskusliitto EK vastustaa lakiin ehdotettuja käyttöoikeuden luovutusvelvollisuutta koskevia muutosehdotuksia. Muutosehdotusten mukaan Viestintävirastolle annettaisiin oikeus tehdä päätös laissa yksilöimättömistä käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuksista. Muutosehdotukset eivät täytä Suomen perustuslain 80 :n vaatimuksia. Pykälän toisen momentin mukaan myös muu viranomainen, kyseisessä tapauksessa Viestintävirasto, voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä. Lailla annettavan valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Esityksessä ehdotetut yleisluonteiset oikeudet, joiden nojalla Viestintävirasto voisi asettaa teleyritykselle velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeuden tiettyyn verkkoelementtiin tai sen toimintoon, eivät täytä perustuslain mukaista täsmällisyysvaatimusta. Käyttöoikeuden luovutusvelvoitteita ei voi laajentaa määrittelemättä laissa velvoitteita yksilöidysti ja tarkkarajaisesti. Saman tulkinnan on esittänyt myös eduskunnan perustuslakivaliokunta useaan otteeseen viestintämarkkinalakia koskevissa lausunnoissaan. EK ehdottaa, että komission virallista huomautusta koskevilta osilta lakiehdotusta ei anneta. Huomautuksen edellyttämät toimet tulee arvioida uudelleen. EK:n käsityksen mukaan tulee perin pohjin selvittää, miten on kansallisesti ratkaistavissa mahdollinen ristiriita Suomen perustuslain vaatimusten ja viestintädirektiivien kansallisen voimaansaattamisen välillä. Asialla on laajempikantoinen merkitys, koska perustuslain 80 :n vaatimukset saattavat aiheuttaa vastaavia tulkintaongelmia myös muilla EU-oikeuden alueilla. EK sinänsä kannattaa tavoitetta, että sääntelyllä edistetään kilpailua viestintämarkkinoilla ja helpotetaan alalle tulevien uusien yritysten asemaa tilanteissa, joissa yleinen kilpailulainsäädäntö ei riitä turvaamaan markkinoiden riittävää toimintaa. Hakemistopalvelut EK:n sidosryhmiltään saaman palautteen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että laissa teleyrityksille asetettu liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän tietojen keräämis- ja julkaisuvelvoite ei välttämättä kohdistu kaikissa tapauksessa oikeaan toimijaan. Esimerkiksi liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän intressi yhteystietojensa julkaisusta ei välttämättä tule teleyrityksen tietoon, koska hakemistoyritykset kokoavat useissa tapauksissa ao. tietoja ilman teleyrityksen mukana oloa. Tämän vuoksi EK ehdottaa, että hakemistopalvelujen tarjoamista koskevat esitykset arvioidaan uudestaan. EK:lla ei ole huomautettavaa muista muutosehdotuksista. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto Toimintaympäristö Jukka Ahtela Johtaja

5 3. Elisa Lausuntopyyntönne 11.4.2007, Dnro 035:00/2007 VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTOS Elisa Oyj (Elisa) lausuu viestintämarkkinalain muutosta koskevaan hallituksen esitys-luonnokseen (esitys) seuraavaa. Viestintämarkkinalakia esitetään muutettavaksi siten, että Viestintävirastolle annettaisiin toimivaltuus asettaa teleyrityksille erilaisia omaisuuden luovutusvelvollisuuksia. Muutosta perustellaan komission Suomen valtiolle antamalla viralliselle huomautuksella. Lisäksi lakiin ehdotetaan tehtäväksi muita, merkitykseltään vähäisempiä muutoksia. Elisa vastustaa viestintämarkkinalain muutosta, jolla Viestintävirastolle annetaan avoin ja rajoittamaton oikeus määrätä erilaisia, erityisesti verkkoon kohdistuvia omaisuuden luovutusvelvollisuuksia. Myös hakemistotietojen luovutusvelvollisuuden laajennus on tarpeeton. Jos sääntelyä pidetään kuitenkin välttämättömänä, tulee se kohdistaa hakemistoyrityksiin. Elisa perustelee kantaansa jäljempänä. 1. Käyttöoikeussääntelyn laajentaminen Vaikutukset teleyritysten investointeihin Investointihalukkuuden ylläpitäminen markkinoilla, johon kohdistuu voimakasta omaisuuden käyttöä rajoittavaa sääntelyä, on merkittävä haaste alan toimijoille. Elisa korostaa, että toimiala on jo tällä hetkellä erittäin voimakkaasti säännelty. Investointihalukkuuden kannalta keskeistä on yrityksille asetettavien velvoitteiden ennakoitavuus ja kohtuullisuus. Esitetyn sääntelyn keskeisin ongelma on, että teleyritys ei voi ennakoida mahdollisesti asetettavia velvollisuuksia eikä arvioida niiden kohtuullisuutta. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, Viestintäviraston määräämä velvoite voi kohdista mihin tahansa verkkoelementtiin. Teleyrityksen on täysin mahdotonta etukäteen arvioida velvoitteen luonnetta ja sen kohtuullisuutta, koska sen asettamisessa ei noudateta normaaliin lainsäädäntömenettelyyn liittyvää arviointia. Alan investointien turvaamisen tärkeyttä on korostettu myös uuden hallituksen hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus laatii ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä viestintäalan investointeja ja innovaatioita. Elisa pitää tärkeänä, että viestintäalan investointeja edistetään voimakkaasti ja selvitetään toimenpiteitä asian edistämiseksi. Myös ministeriö on useassa otteessa korostanut, että lainsäätäjä voisi investointihalukkuutta ruokkiakseen esimerkiksi keventää uusien verkkojen rakentajan velvollisuutta luovuttaa verkon kapasiteettia kilpailijoille. Ministeriön käyttämä termi valistunut viestintäpolitiikka korostaa sitä, että valtio kantaa vastuunsa verkkoinfrastruktuurin syntymisestä tekemällä investoinnin verkkoihin kiinnostavana. Nyt esitetty viestintämarkkinalain muutos on kuitenkin toimenpide täysin vastakkaiseen suuntaan. Viestintävirastolle tulisi oikeus määrätä mitä tahansa verkkoon kohdistuvia velvoitteita teleyrityksille. Sääntelyn investointivaikutuksia ei ole lainkaan selvitetty. Esityksessä ei ole myöskään otettu lainkaan kantaa siihen, mitä taloudellisia kustannuksia mahdollisen velvoitteen asettamisesta ja sen käytännön toteuttamisesta saattaa luovutusvelvolliselle teleyritykselle aiheutua. Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että pykälässä tarkoitettuina luovutusvelvollisuuden kohteina voisivat olla esimerkiksi käyttötukijärjestelmiin tai ohjelmistojärjestelmien käyttöoikeus tai käyttöoikeus verkonhallintajärjestelmään. Erityisesti

tietojärjestelmiin kohdistuvat käyttöoikeudet saattavat itsessään aiheuttaa merkittävän investointivelvoitteen. Yrityksen tietojärjestelmät ovat tyypillisesti vahvasti toisiinsa integroituja ja erillisen käyttöoikeuden myöntäminen kilpailevalle aiheuttaa huomattavia tietojärjestelmään kohdistuvia muutostöitä. Myös ohjelmistolisenssien käyttöoikeusrajoitukset tulee huomioitavaksi. Esityksestä tulisikin selkeästi ilmetä, että velvoitteen määräämisestä ei saa aiheutua kustannuksia tai investointivelvoitetta luovutusvelvolliselle yritykselle. Direktiivin edellytykset Sääntelyn tarpeellisuutta perustellaan esityksessä komission Suomen valtiolle antamalla virallisella huomautuksella. Elisa katsoo, että komission huomautus ei ole juridisesti perusteltu. Ns. käyttöoikeusdirektiivin 12 artikla sisältää esimerkkiluettelon velvollisuuksista, joita operaattoreille voidaan asettaa. Direktiivi ei sanamuotonsa mukaisesti edellytä, että kansallisella viran-omaisella on käytettävissään kaikki esimerkkiluettelossa mainitut velvollisuudet. Komission kanta ei huomioi myöskään Suomen perustuslain asettamia vaatimuksia. EY-direktiiviä ei voida laittaa kansallisesti täytäntöön siten, että se rikkoo kansallista perustuslakia. Direktiivin 12 artiklassa todetaan, että kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt Elisa haluaa tuoda esiin, että esitetyssä säännöksessä ei ole lainkaan rajattu käyttöoikeuden taloudellisista merkittävyyttä tai direktiivin mukaista kohtuullisuutta. Esitetyn säännöksen mukaan Viestintävirastolla olisi mahdollisuus määrätä mikä tahansa käyttöoikeus tiettyyn viestintäverkkoelementtiin tai sen toimintoon. Säännöksessä tulisi vähintäänkin huomioida direktiivin rajoitukset käyttöoikeuden määräämiselle. Elisa pitää komission kantaa myös erittäin muodollisena ja teoreettisena. Komissio ei tuo esiin mitään käytännön tapausta tai esimerkkiä, joka puoltaisi sääntelyn muuttamista komission edellyttämällä tavalla. Päinvastoin, komission tuottamien ns. implementointiraporttien mukaan Suomen viestintämarkkinat ovat kehittyneet positiivisesti. Mitään käytännön tarvetta muutokselle ei ole osoitettavissa. Komissio ei myöskään huomioi sitä, että mahdollisiin ongelmatilanteisiin voidaan puuttua myös yleisen kilpailu- tai muun sääntelyn avulla. Elisa siis katsoo, ettei muutosta voida perustella direktiivin vaatimuksilla. Ensinnäkään direktiivi ei edellytä velvoitteen määräämistä ( kansallinen sääntelyviranomainen voi, operaattoreilta voidaan ). Toiseksi, komission kanta ei ole sopusoinnussa kansallisen perustuslain kanssa. Sääntelyyn liittyvät perustuslakikysymykset Esitettävään sääntelyyn liittyy merkittäviä perustuslakikysymyksiä. Tarkempien kommenttien osalta Elisa viitaa Ficomin lausunnon yhteydessä esitettyyn professori Tuorin lausuntoon. Omaisuudensuojan rajoittaminen edellyttää muun muassa lailla säätämistä sekä lain tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä. Lisäksi sääntelyn tulee olla hyväksyttävää eikä se saa loukata omistajan oikeutta omaisuuden normaaliin, kohtuulliseen ja järkevään hyväksikäyttöön. Esitettävä sääntely ei täytä perusoikeusrajoituksen täsmällisyysvaatimusta. Rajoituksen olennainen sisältö ei ilmene laista. Tämä vaikeuttaa myös muiden kriteerien arvioimista. Käyttöoikeuden kohde ei ole etukäteen tiedossa, joten vaikutusten arviointi on mahdotonta. Esitys ei siis muiltakaan osin täytä perustuslain edellytyksiä. Elisa katsoo, että esitettyä lakimuutosta ei voida nykymuotoisena säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Esitystä tulee täsmentää, jotta se täyttäisi nykyisen perustuslain edellytykset. 6

Yhteenveto 7 Kuten yllä on tuotu esiin, Elisa ei kannata ehdotettua sääntelyä. Esitykseen tulee tehdä ainakin seuraavat täsmennykset - luovutusvelvolliselle teleyritykselle ei saa aiheutua ylimääräisiä investointivelvoitteita tai kustannuksia käyttöoikeuden asettamisesta -säännöksestä on ilmettävä käyttöoikeuden asettamisen kohtuullisuus luovutusvelvollisen teleyrityksen näkökulmasta - säännöksestä on ilmettävä selkeämmin, että asetettava käyttöoikeus on liitännäinen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen laissa mainittuihin käyttöoikeuksiin nähden -käyttöoikeuden määrittely tulee tehdä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella Viestintäviraston päätöksen sijaan. 2. Hakemistotietojen luovutusvelvollisuuden laajennus Tiedon omistus ja sääntelyn tarpeettomuus Viestintämarkkinalain 57 :n muutoksen tavoitteena on lain perustelujen mukaan taata puhelinluetteloiden kattavuus. Teleyritykset velvoitettaisiin julkaisemaan yritysten ja yhteisöjen alanumerotiedot ja luovuttamaan ne kaikille hakemistoyrityksille. Tavoite on pyritty lakiehdotuksessa toteuttamaan ongelmallisella tavalla. Teleyrityksille ei voida asettaa velvoitteita sellaisten tietojen osalta, joita niillä ei ole ja joita ne eivät omista. Suurin osa teleyrityksistä saa tiedot hakemistoyrityksiltä, joka puolestaan saa tiedot samalla tavalla kuin mikä tahansa yhteistietoja keräävä taho: etsimällä tiedot esimerkiksi numeropalvelusta tai internet-hakemistosta ja maksamalla näistä tiedoista. Tämä tosiseikka on myönnetty lakiesityksen perusteluistakin: uudella käsitteellä halutaan korostaa sitä tosiasiaa, että hakemistopalvelujen tarjoajat keräävät perustietojen ohella muutakin puhelinluettelossa julkaistavaa tietoa käyttäjästä, jonka ne hankkivat markkinoilta itse. Elisan ymmärryksen mukaan hakemistoyritykset ovat oma-aloitteisesti ratkaisseet ala-numerotietojen luovuttamiseen liittyvät ongelmat, joten sääntely ei ole tarpeellista. Jos puhelinluetteloiden kattavuuden takaamiseksi halutaan parantaa yrityksen alanumeroiden saatavuutta ja katsotaan, että yllä mainittu vapaaehtoinen toiminta ei ole riittävää, Elisa ehdottaa toissijaisesti, että laissa velvoitetaan suoraan hakemistoyritykset luovuttamaan omistamansa alanumerotiedot kilpailijoilleen. Ehdotetun 58 :n mukaan teleyrityksellä olisi velvollisuus luovuttaa hakemistoyrityksen omistamia tietoja kaikille hakemistoyrityksille. Lakiehdotus tarkoittaisi, että teleyrityksellä olisi oikeus itsenäisesti hinnoitella hakemistoyrityksen omistamat tiedot. Elisa katsoo, että teleyrityksen itsenäinen hinnoitteluoikeus on ongelmallinen ottaen huomioon sen, että teleyritys ei välttämättä itse omista tietoja, vaan kyseessä on hakemisto-yrityksen omistamat tiedot. Liittymäsopimusta tehtäessä kerättävät tiedot Yritysten ja yhteisöjen alanumerotietoja ei kerätä liittymäsopimusta tehtäessä Ehdotettujen pykälien perustelut ovat ristiriidassa: 58 :n kohdalla todetaan, että luovutusvelvollisuus koskee vain liittymäsopimusta tehtäessä kerättyjä tietoja, kun 57 :n perusteluissa jo todetaan, että hakemistoyritykset hankkivat nämä tiedot itse: Velvollisuus kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun koskee ainoastaan niitä perustietoja, jotka kerätään asiakkaalta liittymäsopimusta teh-täessä. Tämä koskee myös yritysten alanumeroiden luovutusta. (58 )

uudella käsitteellä halutaan korostaa sitä tosiasiaa, että hakemistopalvelujen tarjoajat keräävät perustietojen ohella muutakin puhelinluettelossa julkaistavaa tietoa käyttäjästä, jonka ne hankkivat markkinoilta itse. (57 ) Alanumerotietoja ei kerätä liittymäsopimusten tehtäessä eikä mitenkään sen yhteydessä. Teleyritys ei osallistu välttämättä lainkaan näiden tietojen keräämiseen. Alanumerotiedon riittämättömyys Alanumerotiedot on määritelty lakitekstissä ongelmallisella tavalla: sellaiset puhelinnumerot, jotka käyttäjä haluaa julkaistaviksi. Käyttäjän julkaisuhalu ei tule teleyrityksen tietoon, sillä yritykset ja yhteisöt tekevät julkaisutilauksen liittymäsopimuksista erillään suoraan hakemistoyrityksille. Teleyritys ei välttämättä tiedä näistä tilauksista mitään. Siten ei ole millään tavalla perusteltua, että teleyritys olisi vastuussa siitä, että nuo tiedot julkaistaan. Puhelinluetteloiden kattavuuden takaamiseksi tarvitaan alanumerotietojen lisäksi myös kirjoitettua tietoa. Esimerkiksi, jos halutaan, että kaikissa hakemistoissa on Espoon Käräjäoikeuden tieto: Päivystävä haastemies, puhelin: 010 3645045, pitää tietojen omistaja velvoittaa luovuttamaan alanumeron lisäksi myös sanat päivystävä haastemies. Nämä lisämääreet tietää ja voi antaa julkaistavaksi vain kyseinen yhteisö. Painettu puhelinluettelo voi olla myös sähköinen Yksi lakiesityksen taustalla oleva huoli on painettujen puhelinluetteloiden kattavuus. Tämä on ristiriidassa itse lakitekstin kanssa, jonka mukaan puhelinluettelo voi olla myös sähköisessä muodossa. [80] % suomalaisista on tällä hetkellä käytössään internet-yhteys. Kaikki yritysten ja yhteisöjen alanumerotiedot on saatavissa internetistä ilmaiseksi. Painettujen puhelin-luetteloiden kattavuudella ei siis voida perustella muutoksen tarpeellisuutta. Yhteenveto Alanumerotietoja koskevien velvoitteiden säätäminen lakitasolla ei ole tarpeellista ja sen kohde on väärä. Jos velvoitteet katsotaan tarpeelliseksi, tulee ne määrätä hakemistoyrityksille. Julkaisuvelvoitetta ei Elisan käsityksen mukaan tarvita missään olo-suhteissa, koska tieto julkaistaan jo kaupallisesta perusteista. Näin ollen pelkkä hakemistoyrityksiin kohdistuva luovutusvelvollisuus on riittävä, jos sääntelytoimia ylipäätään tarvitaan. Kunnioittavasti ELISA OYJ Lakiasiat 8 Anne Vainio

9 4. Eniro Viite: Lausuntopyyntö LVM 035:00/2007, 11.4.2007 LAUSUNTO Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta 1. Yleistä Oy Eniro Finland Ab (Eniro) kiittää tilaisuudesta saada lausua viestintämarkkinalain (VML) muutosehdotuksesta. Eniro lausuu asiassa seuraavaa: 2. Eniron kanta Eniro keskittyy lausunnossaan esityksen niihin kohtiin, joissa käsitellään puhelinluetteloita ja muita hakemistopalveluita koskevan sääntelyn muuttamista. Eniro katsoo, että hakemistopalveluja koskevalle lakimuutokselle ei ole tarvetta eikä perusteita. Alan toimijat ovat yhteistyössä määritelleet tilaajatietojen luovutuksissa sovellettavan luovutettavan perussisällön, joka on nykyistä luovutettavaa perustietoa laajempi ja kattaa muun muassa lakiehdotuksessa tarkoitetut teleyrityksiltä saatavat yritysten alaliittymänumerot. On pyritty aikaansaamaan ratkaisun, joka edesauttaa kilpailua, on teknisesti toteutettavissa ja varmistaa alan positiivisen ja tasapainoisen kehityksen jatkossakin. Tämä perussisällön luovutukseen perustuva toimintamalli ei näkemyksemme mukaan rajoita eikä vääristä kilpailua vaan päinvastoin antaa yhtäläiset mahdollisuudet niin alalla jo toimiville kuin uusillekin toimijoille kilpailukykyisten hakemistopalvelujen tarjoamiseen. Eniron näkemyksen mukaan hakemistopalveluja koskeva osuus lakimuutoksesta ja hallituksen esityksestä on siten tarpeettomana poistettava. Esitämme seuraavassa tarkemmat perustelumme asiaan. 3. Perustelut Toimintaympäristön muutos Luovutusvelvollisuuden alaisen tiedon määrittely on ensimmäisen kerran tehty liikenneministeriön päätöksellä kesäkuussa 1999. Tuolloin luovutusvelvollisuus oli laaja ja koski kaikkea julkaistavaksi annettua tietoa. Liiketoimintaympäristökin oli huomattavan erilainen. Hakemistoliiketoiminta oli pääsääntöisesti teleoperaattorien hoidossa ja kaikkien asiakkaiden yhteystiedot julkaistiin vain yhteen kertaan yhdessä valtakunnallisessa operaattoreiden yhteisesti julkaisemassa painetussa puhelinluettelosarjassa. Jos asiakas halusi muutosta maksuttomiin perustietoihinsa tai maksullisiin lisätietoihinsa, hän otti yhteyttä omaan liittymäoperaattoriinsa, joka teki pyydetyt perus- ja lisätietojen muutokset Suomen Numeropalvelu Oy:n (SNOY) ylläpitämään hakemistotietokantaan. Alalla ei tuolloin ollut varsinaista kilpailua eikä asiakas voinut käytännössä valita, minkä hakemistopalvelun tarjoajan puhelinluetteloon hän ostaa maksullista näkyvyyttä. Tarjolla oli vain oman operaattorin julkaisema puhelinluettelo ja myyjänä aina asiakkaan oma liittymäoperaattori. Viime vuosien aikana hakemistoala on huomattavasti muuttunut. Alalle on tullut puhtaasti hakemistoliiketoimintaan keskittyneitä yrityksiä, kuten Eniro ja Fonecta Oy (Fonecta), jotka ovat liiketoimintakaupoin ja julkaisusopimuksin ottaneet hoitaakseen useiden operaattoreiden julkaisu- ja luovutusvelvollisuuden. Edellä mainittujen lisäksi alalla on useita pienempiä toimijoita. Asiakkaiden valittavana on siten eri toimijoiden tuotteita ja palveluita monissa eri kanavissa. Markkinatilanteen muuttuessa ja kilpailun lisääntyessä ei silloinen laaja luovutusvelvollisuus enää ollut perusteltavissa. Hakemistoyritykset alkoivat kilpailla asiakkaista ja kukin tarjosi näkyvyyttä omaan luetteloonsa. Hakemistoyrityksen itse myymästä ja toimittamasta tiedosta tuli kauppatavaraa, johon uhrattiin aikaa ja kustannuksia. Kukaan ei enää halunnut luovuttaa tällaista myymäänsä tietoa marginaalisella

hinnalla kilpailijan käyttöön. Alalla toimivien yritysten yhteinen päämäärä nykyistä viestintämarkkinalakia vuonna 2003 säädettäessä olikin saada kirjattua suoraan lakiin selkeä ja yksiselitteinen ns. perustiedon määritelmä, jotta uudessa markkinatilanteessa vältyttäisiin tulkintaongelmilta luovutusvelvollisuuden osalta. Lainsäädännön kehitys Uudessa laissa luovutusvelvollisuus määriteltiin koskemaan liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän nimeä, osoitetta ja puhelinnumeroa, jotka yhdessä muodostivat luovutettavan perustiedon. Tämä oli alan yleinen ja yhteinen tahtotila. Keväällä 2004 toimialan kilpailutilanteen radikaalin muuttumisen johdosta SNOY kuitenkin teki toimenpidepyynnön Viestintävirastolle VML 57 :n ensimmäisen momentin tulkinnasta. Eniro antoi asiassa viestintävirastolle 31.8.2004 päivätyn lausunnon, josta käy perustellusti ilmi perustiedon käsitteen laajentamiseen liittyvät käytännön ongelmat. Viestintävirasto antoi 6.10.2004 asiassa lausuntonsa, jossa se vahvisti luovutusvelvollisuuden koskevan vain VML 57 :ssä mainittuja tietoja, joita ovat luonnollisen henkilö tai yrityksen nimi, katu- tai postiosoite ja liittymäsopimuksessa sovittu henkilön tai yrityksen numero, joka voi olla esimerkiksi vaihteen kutsunumero. Tuossa vaiheessa esiintyi kuitenkin myös joitain käytännön ongelmia uuden määritelmän mukaisten perustietojen luovuttamisessa. SNOY:ssa jo vuonna 2003 aloitettua uuden VML 57 :n mukaisen perustietokannan aikaansaamiseen tähtäävän teknisen ratkaisun rakentamista ei ollut saatu valmiiksi, mikä puolestaan vaikeutti perustietojen edelleen luovutuksen käytännön toteuttamista. Vähentääkseen teknisen rajoitteen käytännön vaikutuksia alan toimijat sopivat 19.11.2004 allekirjoitetulla sopimuksella, että VML 57 :n mukaista perustiedon määritelmää huomattavasti laajemmat yhteystiedot annetaan muiden toimijoiden käytettäväksi henkilöavusteisissa numeropalveluissa. Tämä sopimus on sittemmin menettänyt merkityksensä. 1 Seuraavan kerran perustiedon määritelmä oli esillä liikenne- ja viestintäministeriön järjestämässä suullisessa kuulemistilaisuudessa 27.10.2005. Tilaisuuden aiheena oli VML 58 :n muuttaminen siten, että yritysten ja muiden yhteisöjen numeroiden luovutusvelvollisuus ulottuisi kaikkiin yhteisön julkaistavaksi ilmoittamiin yhteystietoihin. Kyseisessä tilaisuudessa niin toimialan edustajat kuin muun muassa viestintävirastokin esittivät näkemyksenään, että tällainen luovutusvelvollisuuden laajennus ei käytännössä ole mahdollinen. Eniro toimitti ministeriölle asiasta myös 31.10.2005 päivätyn kirjallisen lausunnon. Sanottu lausunto liitteineen osaltaan selventää asian taustoja. Nykyinen markkinatilanne Tällä hetkellä asiakkaalle on tarjolla huomattava määrä erilaisia vaihtoehtoisia julkaisuja ja kanavia tietojensa julkaisemiseksi. Asiakas voi valita tarjolla olevista painetuista puhelinluetteloista ja sähköisistä palveluista sen tai ne, jonka/jotka se katsoo omalta kannaltaan parhaiksi. Lisäksi asiakas voi päättää, minkä laajuisena se tietonsa missäkin kanavassa julkaisee. Asiakas voi siten ostaa erilaista ja eri sisältöistä näkyvyyttä eri julkaisijoiden vastaaviin tuotteisiin tai saman julkaisijan eri kanaviin. Alalla vallitsee tällä hetkellä toimiva kilpailu, joka koituu viime kädessä asiakkaiden hyödyksi lisääntyneenä tarjontana ja alentuneina palvelun hintoina, kuten Liikenne- ja viestintäministeriön tilaamassa raportissakin todetaan 2. 10 Luovutettava perussisältö Tekniikan kehittyessä havaittiin, että nykyisen VML:n määritelmän mukainen luovutettava perustieto ei parhaalla mahdollisella tavalla enää palvele asiakkaiden etua ja alan tulevaisuuden kehitystä. 1 Fonecta irtisanoi sopimuksen omalta osaltaan päättymään marraskuun lopussa 2006. Koska sopimus on edelleen teknisesti voimassa Eniron, Finnet-Median ja SNOY:n välillä, toimittaa joukko pieniä Finnet-yhtiöitä omat lisätietonsa edelleen Enirolle. Sopimus on kuitenkin menettänyt alkuperäisen merkityksensä. 2 Tilaajaluettelopalvelut ja numerotiedotus Suomessa, LVM Raportti 20.12.2006, s. 35

Markkinoille on tullut useita sellaisia liittymätyyppejä, joiden yhteystietoja ei nykyisten säännösten mukaan luovuteta hakemistoihin ja yritysten osalta on koettu ongelmalliseksi pelkän yrityksen vaihteen puhelinnumeron luovuttaminen. Lisäksi SNOY:ssa käytössä oleva tietojärjestelmä oli alun perin suunniteltu painettujen puhelinluetteloiden tuottamiseen ja sen rakenne tukee ainoastaan painetussa muodossa julkaistavan luettelonäkymän manuaalista käsittelyä. Tästä syystä tietojärjestelmän päälle olisi ollut vaikea rakentaa nykyisen monikanavaympäristön tarpeita palvelevaa tietokantaa. Alan sisällä aloitettiin keskustelu luovutettavan tiedon käsitteen tarkentamisesta ja modernisoimisesta sekä siihen liittyvästä SNOY:n tietojärjestelmäuudistuksesta. Tarkoituksena oli saada aikaan tilanne, jossa luovutettavan tiedon sisältö ja laajuus olisi niin tiedon luovuttajien kuin tiedon saajienkin kannalta mahdollisimman käyttökelpoista ja yksiselitteistä. Lähtökohtana oli täsmentää, modernisoida ja tarvittaessa laajentaa luovutettavan tiedon määrää yli sen, mitä laki ja viestintävirasto määrittelevät luovutettavaksi perustiedoksi. Tässä yhteydessä ei haluttu puuttua selkeään ja yksiselitteiseen perustiedon määritelmään, vaan määriteltiin luovutettava perussisältö, joka käsittää perustiedon lisäksi muun muassa yritysten alaliittymänumerot, valtakunnalliset yritys- ja tavoitettavuusnumerot sekä palvelunumerot, jotka siis kaikki ovat nykyisen perustiedon luovutuskäytännön ulkopuolella. Perussisältöä määriteltäessä pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja luovutettavan tiedon laajuudeksi. Suppein eli perustiedon luovutusvelvollisuus kattoi yrityksen kyseessä ollessa yrityksen nimen ja osoitteen lisäksi siis pääsääntöisesti vain yrityksen vaihdenumeron, mikä koettiin riittämättömäksi. Laajin luovutusvelvollisuus puolestaan olisi kattanut kaiken operaattoreilta saadun tiedon lisäksi kaiken hakemistoyrityksen itse asiakkaalleen myymän mediatilan. Tällöin luovutuksen alaiseksi olisi tullut myös niin sanottu toimitettu tieto, jota hakemistoyritys on monin tavoin jatkojalostanut ja joka on siten myös aiheuttanut erilaisia kustannuksia sekä sitonut eri vaiheissaan huomattavan määrän resursseja. Jos toimitetun tiedon pohjalta olisi lähdetty muodostamaan luovutettavaa perussisältöä, olisi jouduttu ratkaisemaan ainakin seuraavat kysymykset: 1) On olemassa sekä useita julkaisijoita että useita tuotteita, joissa asiakkaiden tiedot ovat esillä. Miten määritellään, mikä tuote ja kenen julkaisijan toimittamana on sovittua luovutettavaa perussisältöä ja mikä tuote ja kenen toimittamana ei sitä ole? 2) Jos taas lähdetään siitä, että kaikkien julkaisijoiden toimittama kaikki tieto on luovutettavaa perussisältöä, miten tietojen yhdistäminen useamman eri julkaisijan useammasta eri tuotteesta ja erilaisista tietokannoista ja järjestelmistä voidaan teknisesti ja käytännössä toteuttaa? Sama puhelinnumero voi olla eri julkaisijoilla ja eri tuotteissa erilaisilla selittävillä tiedoilla. Miten päätetään mikä on oikea tieto? Samankin julkaisijan eri tuotteissa saman asiakkaan tiedot voivat olla hyvin erilaisessa laajuudessa. Kuinka päätellään mikä on oikea laajuus? Eri tuotteissa tietojen rakenne on erilainen. Esimerkiksi printtituotteessa sisennykset ja muut vastaavat visuaaliset asiat ovat merkityksellisiä tiedon tulkinnalla. Online tuotteessa taas voi olla hyvin erilainen tapa esittää samoja tietoja. Toimitettu tuote ei välttämättä sisällä kaikkia luovutusvelvollisuuden määrittelemiä tietoja, koska näkymä on asiakkaan ja julkaisijan keskenään sopimassa laajuudessa erilainen kussakin eri tuotteessa. 3) Asiakkaan ja julkaisijan kannalta myyntitilanne ja monimutkaistuu huomattavasti ja myyntilupaus vaikeutuu, jos tuotenäkyvyyden lisäksi joudutaan ottamaan kantaa asiakkaan haluun julkaista tietojaan muiden julkaisijoiden tuotteissa ja tässä tarkoituksessa myös kuhunkin tällaiseen luetteloon luovutettavien tietojen laajuuteen. Asiakas ei pahimmassa tapauksessa pysty enää mitenkään kontrolloimaan, mikä tieto näkyy missäkin julkaisussa ja kanavassa. 4) Luovutettava tieto olisi erihintaista riippuen siitä, onko kyseessä perustieto vai julkaisijan toimittama tieto. Jälkimmäiseen kohdistuu erilaisia kustannuksia, josta johtuen tiedon hinta tulisi 11

olemaan huomattavasti korkeampi kuin nykyinen perustiedosta maksettava hinta. 3 Miten useat rinnakkaiset ja osin ehkä päällekkäiset 4 hinnoittelumallit teknisesti ja käytännössä voitaisiin toteuttaa SNOY:n ja operaattorin ja toisaalta SNOY:n ja luovutuksensaajan välillä? Esitettyjen kysymysten pohjalta oli selvää, että laaja luovutusvelvollisuus johtaisi huomattaviin määrittely- ja tulkintaongelmiin. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, joka on teknisesti toteutettavissa ja edistää kilpailua. Lisäksi toimintamalli antaa asiakkaalle mahdollisuuden saada liittymätyypistä riippumatta puhelinnumeronsa julkaistuksi ja toisaalta jättää asiakkaalle vallan päättää julkaisija- ja tuotekohtaisesti, missä ja mitä tietoja hän haluaa julkaistavaksi. Perussisältöön sovittiin kuuluvaksi liitteessä 1 tarkemmin esitetyn mukaisesti nykyistä perustietoa laajempi tietokokonaisuus. Perussisältö tulee suoraan operaattorilta ja kulkee julkaisijan kautta lähes muuttumattomana SNOY:n ylläpitämään tietokantaan. Perussisältö on hinnoittelurakenteeltaan samankaltaista kuin nykyinen perustieto. Kun luovutuksen kohteena on näin määritelty perussisältö, tietokantaan ei myöskään synny päällekkäisyyksiä eikä ristiriitaisuuksia, vaan luovutuksen kohteena on selkeä tietokokonaisuus. Perussisältö hyväksyttiin Eniron, Fonectan ja Finnet Media Oy:n toimesta tammikuussa 2007. Perussisältötietokannan järjestelmätoimittaja on valittu ja projekti on käynnissä. Hallituksen esitys Puolentoista vuoden tauon jälkeen on käsittelyssä jälleen uusi ehdotus luovutusvelvollisuuden alaisen perustiedon määrittelyksi. Hallituksen esityksen mukaisella uudella VML 57 :n mukaisella perustiedon määritelmällä luovutusvelvollisuus laajennettaisiin koskemaan kaikkia sellaisia puhelinnumeroita, jotka käyttäjä haluaa julkaistavaksi. Perusteluiksi muutokselle esitetään tarve saada yritysten alanumerot lain 58 :n mukaisen luovutusvelvollisuuden piiriin. Hallituksen esityksestä ei selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, mihin tietosisältöön luovutettavan perustiedon pitäisi pohjautua. Esityksessä puhutaan esimerkiksi perustiedosta ja siitä julkaistavasta tiedosta, jota hakemistoyritykset hankkivat perustietojen ohella markkinoilta itse, millä voidaan ymmärtää tarkoitettavan perinteistä operaattorilta tuleva perustieto/hakemistoyrityksen itse myymä lisätieto -jaottelua. Toisaalla perustiedoksi määritellään sellaiset puhelinnumerot, jotka käyttäjä nimenomaisesti haluaa julkaistavaksi, jonka puolestaan voidaan ymmärtää olevan sitä lisätietoa, jota hakemistoyritys itse asiakkailleen myy ja asiakas tietoisen päätöksensä perusteella haluaa julkaistavan tietyssä tuotteessa tai palvelussa. Esityksen tekstin perusteella onkin hyvin vaikea päätellä, mikä tieto on ajateltu kuuluvaksi uuden perustiedon määritelmän piiriin ja mikä ei. Käytännössä näemme ajatellun jompaakumpaa edellä esitetyistä kahdesta vaihtoehdosta, eli joko lähtökohtaisesti operaattorilta saatavaa liittymäsopimukseen pohjautuvaa tietoa tai operaattoritiedon pohjalta hakemistoyrityksen jalostamaa toimitettua tietoa, joka on hakemistotiedon ilmentymä kussakin tietyssä tuotteessa. Jos ehdotuksessa tarkoitetaan ainoastaan operaattorilta liittymäsopimusta tehtäessä saatavia tietoja, ehdotettu muutos lienee samansuuntainen kuin edellä esittämämme alan määrittelemä luovutettava perussisältö, eikä nyt ehdotettu lainmuutos siten ole tarpeen. Joka tapauksessa hallituksen esityksen teksti vaatisi huomattavaa terävöittämistä, korjauksia ja täsmennyksiä, ennen kuin se sisällöllisesti olisi rinnasteinen luovutettavan perussisällön kanssa. Jos taas luovutusvelvollisuus laajennetaan toimitettuihin tietoihin, joudutaan juuri niiden ongelmien eteen, joita on käyty läpi luovutettavan perussisällön määrittelyn yhteydessä. Käytännössä jouduttaisiin monien tulkintaongelmien kautta mahdottomaan tilanteeseen. 12 3 Tällaisia kustannuksia syntyy muun muassa yhteydenpidosta asiakkaaseen, tilauksen/muutos-tietojen kirjaamisesta, raportoinnista ja tallentamisesta, graafisten elementtien työstämisestä, vedostamisesta, dokumenttien lähettämisestä ja tuotannollisista toimenpiteistä sekä olemassa olevien tietojen ylläpidosta. 4 Esimerkiksi jos samaa yritystä koskevia lisätietoja tulee usealta julkaisijalta, saattaa luovutuksensaaja joutua maksamaan samasta tiedosta useaan kertaan, jos kyseinen tieto on eri julkaisijoiden useassa eri kanavassa, joiden kaikkien sisältö on luovutusvelvollisuuden alaista.

4. Lopuksi 13 Alan toimijoiden yhteistyössä laatima luovutettavan perussisällön määritelmä perustuu laajoihin keskusteluihin, joiden pyrkimyksenä on ollut tietojärjestelmien teknisten mahdollisuuksien ja rajoitusten, eri osapuolten (käyttäjät, rekisteröidyt, ilmoitusasiakkaat, alan toimijat) erilaisten intressien sekä lainsäädännön eri osa-alueiden (VML, sähköisen viestinnän tietosuojalaki, henkilörekisterilaki, kilpailulainsäädäntö) puitteissa luoda optimaalinen, kilpailua edistävä, tasapuolinen ja toimiva ratkaisu. Toimialalle onkin nyt saatu vahvistettua selkeä ja ajantasainen, asiakkaiden ja käyttäjien edut huomioon ottava ja toimialan myönteisen kehityksen mahdollistava toimintamalli. Mikäli kyseinen lainmuutos nyt toteutuisi, sillä olisi kielteisiä vaikutuksia koko toimialaan ja sen kehittymiseen. Lainmuutos aiheuttaisi sekaannusta, loisi uusia tulkintaerimielisyyksiä ja osoittautuisi lopulta käytännössä mahdottomaksi toteuttaa. Eniro pitää erittäin valitettavana, jos tämä kiireessä valmisteltu lainmuutos nyt vesittää kaiken tehdyn työn. Eniron näkemys onkin, että hakemistopalveluja koskeva osuus lakimuutoksesta ja hallituksen esityksestä on poistettava. Espoossa 16.5.2007 Anna-Maija Nurminen-Lempinen General Counsel Oy Eniro Finland Ab

14 5. FiCom ry Lausuntopyyntö 11.4.2007 LVM 035:00/2007 FiComin lausunto hallituksen esitysluonnoksesta viestintämarkkinalain muuttamisesta Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa ministeriössä valmisteltua hallituksen esitysluonnosta, jossa ehdotetaan muutettavaksi käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuutta koskevaa viestintämarkkinalain 4 lukua. Käyttöoikeuksien muutosesitys perustuu komission virallisineen huomautukseen. Samalla ehdotetaan muutettavaksi puhelinluetteloita ja muita hakemistopalveluita koskevaa sääntelyä. Lisäksi muutosehdotuksessa esitetään kumottavaksi teleurakoitsijoiden määritelmä sekä teleurakoitsijoidenilmoitusvelvollisuus ja maksuvelvollisuus. Vielä muutosesityksessä ehdotetaan kumottavaksi sähköisen viestinnän tietosuojalaissa oleva viittaus viestintämarkkinalain teleurakoitsijaa koskevaan säännökseen. FiCom kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää kunnioittaen seuraavaa: Yhteenveto - Hakemistopalveluiden osalta esitys tulisi valmistella uudelleen. - Käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuuden muutosesitystä FiCom vastustaa, koska: muutokselle ei ole perusteita, sillä komissio ei ole esittänyt pitäviä juridisia perusteita eikä pakollisia velvoitteita esiinny myöskään direktiivissä komissiolla ei ole toimivaltaa arvioida parlamentaariselle lainsäädännölle asetettuja perustuslain vaatimuksia voimassa oleva laki on implementoitu selkeästi ja tehokkaasti esitys ei vastaa perusoikeuksien rajoitusedellytysten täsmällisyysvaatimuksia ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä siinä ei ole tehty kansainvälistä selvitystä luovutusvelvollisuuden täytäntöönpanoista esitys ei vastaa suhteellisuusperiaatetta esityksessä ei ole esitetty käytännön tarvetta muutokselle esityksessä ei ole suoritettu sen investointi- ja kustannusvaikutuksia ja kohtuullisuusarviointia luovuttavan teleyrityksen osalta esityksessä ei ole selvitetty luovutusvelvollisuuden piiriin kuuluvien elementtien omistus- ja hallintaoikeuksia esitys on vastoin viestintämarkkinalain ja hallitusohjelman tavoitteita. Yleistä esitetyistä muutoksista FiCom vastustaa esitettyä käyttöoikeuksien muutosta Sille ei ole oikeudellisia perusteita, koska komission virallinen huomautus on perusteeton, se perustuu virheellisille päätelmille ja se on vastoin yhteisön omia oikeusperiaatteita. Esitys on myös erittäin poikkeuksellinen suomalaisessa oikeusjärjestyksessä, koska hallintoviranomaiselle ollaan siirtämässä ratkaisuvalta omaisuuden käyttöoikeuden osalta ilman laista ilmenevää yksiselitteistä täsmällisyysvaatimusta. Jos liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että käyttöoikeuksien muutosvalmistelua jatketaan, tulisi esityksen säännöksiä ja niiden perusteluita muuttaa jäljempänä esitetyllä tavalla. Puhelinluettelopalvelun ja muiden hakemistopalvelujen muutosesityksen tavoite ja käytäntö eivät kohtaa

Puhelinluettelopalvelun ja muiden hakemistopalvelujen muutosesityksen osalta FiCom toteaa, että esityksen tavoite ja sen käytännön toteutus eivät välttämättä kohtaa. Teleyrityksen tehdessä liittymäsopimuksen yritysasiakkaan kanssa se luovuttaa yleensä asiakkaalleen vaihteen kutsunumeron ja numeroavaruuden, eikä yrityksellä ole välttämättä tietoa käyttöön otettavista alanumeroista. Asiakkaan omaan harkintaan jää, mitä alanumeroita se haluaa ottaa käyttöön ja kenelle alanumeroita annetaan. Yksittäisistä alanumeroista ja niiden käyttäjistä ei ole syytä ja tarkoituksenmukaista sopia liittymäsopimusta tehtäessä. Liittymäsopimuksen tekemisen jälkeen asiakas voi omien tarpeidensa mukaisesti harkita, ryhtyykö hän hakemistopalveluyrityksen asiakkaaksi, joka itsenäisesti kerää tiedot. Koska teleyritykset eivät yleensä kerää kaikkia perustietoja, kuten alaliittymien numeroita, joten niillä ei voi olla julkaistavaa ja luovutettavaa tietoa. Hakemistopalvelujen luovutusvelvollisuuden esitystä kuvastaa sivulla 17 selostettu velvollisuuden tausta-ajatus. Esitetty perustelu ei vastaa sitä, miten markkinoilla tässä asiassa toimitaan nykyaikana. Teleyritykset eivät toimi hakemistopalvelumarkkinoilla, joten niille ei voi syntyä mitään etulyöntiasemaa. Alanumeroiden luovutus käytännössä haasteellista Muutosesityksen sivulla 9 todetaan, että hakemistopalvelun tarjoajat eivät enää luovuta keräämiään yritysasiakkaidensa alanumeroita kilpailijoilleen. Esityksen sivulla 15 mainitaan, että kustannussuuntautunut hinnoittelu koskee vain tietoja, jotka kerätään asiakkaalta liittymäsopimusta tehtäessä. Edelleen samalla sivulla todetaan, että hakemistopalveluyrityksen itse keräämät lisätiedot voidaan luovutustilanteessa edelleen hinnoitella vapaammin. Esityksestä ei tarkemmin ilmene, mitä keräämisellä tarkoitetaan. Asiakasyrityksen liittymäsopimuksen yhteydessä saama numeroavaruus ja hakemistopalveluyrityksen itse keräämät alanumerot eivät ole sama asia. Muutosesityksen käytännön vaikutus sillä tavoiteltuun päämäärään saattaa olla haasteellinen. Hakemistopalveluiden tarjonta ja kattavuus yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi Voimassa olevan viestintämarkkinalain 57 lähtee puhelinluettelojen kattavuudesta. Tämä todetaan myös muutosesityksen sivulla 9, jossa kuitenkin puhutaan hakemistopalveluiden kattavuudesta. Mainitulla sivulla on muutenkin yhdistetty hakemistopalvelut yleensä ja puhelinluettelopalvelun tarjonta sekä kattavuus yhdeksi kokonaisuudeksi. Sama virheellinen käsitys esitetään esityksessä jo mainitulla sivulla 17. Tältä osin esityksen perustelut eivät vastaa sitä, mitä pykälässä säädetään yhden palvelun kattavuudesta. Lisäksi voidaan kysyä sääntelyn tarpeellisuutta, kun sen eräs tavoite, puhelinluetteloiden kattavuus, riippuu käyttäjästä. Esityksestä on myös tyystin jätetty huomioimatta, miten kattavasti käyttäjien yhteystiedot ovat saatavilla sähköisistä puhelinluetteloista. Matkaviestinverkon liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän yhteystiedot (perustiedot) kerätään ja julkaistaan ja ne on myös luovutusvelvollisuuden piirissä toisin, kuin muutosesityksen sivulla 9 todetaan. Muutosesityksessä oleva viittaus Viestintäviraston antamaan päätökseen on virheellinen, sillä kyse oli viraston antamasta lausunnosta. Muutosesityksessä on ansiokkaasti selostettu hakemistopalvelumarkkinoita ja siellä toimivia palveluntarjoajia. Kuten esityksestä käy ilmi, Suomessa toimii lukuisia palveluntarjoajia. Tämä osoittaa, että kilpailu toimii markkinalähtöisesti. FiComin tietojen mukaan hakemistopalveluyritykset ovat keskinäisten neuvottelujen avulla päässeet ratkaisuun perustietojen luovutuksesta, joten lisäsääntely on tältäkin osin tarpeetonta. Esityksen keskeiset ongelmat hakemistopalveluiden osiossa ovat, että siinä on sekoitettu keskenään teleyrityksen ja hakemistopalveluiden tarjoajien toiminta, näiden yritysten saamat tai keräämät tiedot ja niiden luovutusvelvollisuus sekä kattavuuden laajentaminen koskemaan kaikkia palveluita. Edelleen esityksen ongelmallisuutta ja puutteellisuutta kuvastaa se, ettei siinä ole kyetty tekemään taloudellista vaikutusarviointia. Esitys tulisi hakemistopalveluiden osalta valmistella uudestaan, jos sen jatkaminen katsotaan edelleen aiheelliseksi. 15

16 FiCom kannattaa suojauksen purkujärjestelmää Suojauksen purkujärjestelmää koskevaa muutosehdotusta FiCom kannattaa, koska palvelujen käytettävyys loppukäyttäjien osalta on koko toimialan kannalta aivan keskeistä. Teleurakoitsijoiden maksuvelvollisuuden poisto ei ole tasapuolista Teleurakointia koskevan sääntelyn kumoamisen osalta FiCom toteaa, että erityissääntelyn purkaminen on sinänsä kannatettava asia. Kuten esityksestä ilmenee, Viestintävirasto ohjaa teleurakointitoiminnan teknistä laatua ja luotettavuutta. Lisäksi Viestintävirasto antaa jatkuvasti monipuolista neuvontaa teleurakointiin liittyvissä kysymyksissä. Hallinnon tasapuolisuuden kannalta ei voida pitää hyväksyttävänä sitä, että jonkin toimialan tyytymättömyys maksuihin poistaisi sen maksuvelvollisuuden viranomaisen palveluiden jatkuessa entisellään. Teleyritykset olisivat omalta osaltaan maksamassa toiseen toimialaan kuuluvia kustannuksia. Koska Viestintävirasto on nettobudjetoitu virasto, tulee toimintojen ja maksujen lähtökohtaisesti kohdentua tasapuolisesti kaikkiin valvontavelvollisuuden piirissä oleviin toimijoihin. FiCom korostaa, että muutosehdotuksesta ei saa aiheutua teleyrityksille kustannuksia ja tämä maksujen poisto tulee ottaa huomioon arvioitaessa Viestintäviraston menoja. Sähköisen viestinnän tietosuojain muutoksen osalta FiComilla ei ole huomautettavaa. Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuudesta Komission huomautuksen perusteluista: nähtävissä ylisääntelyä Komission virallinen huomautus lähtee siitä, että Suomi ei olisi varmistanut käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että kansallisella sääntelyviranomaisella - Viestintävirastolla - olisi riittävästi toimivaltaa asettaa saman direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteita. Komissio katsoo, että viestintämarkkinalain 18 :ssä rajoitetaan Viestintäviraston toimivaltaa vastoin käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohtaa. Yhteisön perustamissopimus jättää jäsenvaltiolle valittavaksi muodon ja keinot direktiivin implementoimiseksi, kunhan se on riittävän selkeä ja tehokas. Suomi on varmistanut viestintämarkkinalain 18 :n ja 23-36 :n nojalla Viestintävirastolle oikeuden asettaa puitedirektiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteet. Viestintävirastolla on tarvittavat valtuudet asettaa teleyritykselle käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuksia. Suomen viranomaiset ovat vastauksessaan todenneet muun muassa, että velvollisuus antaa käyttötukijärjestelmien tai samankaltaisten ohjelmistojärjestelmien käyttöoikeus terveen kilpailun varmistamiseksi palvelujen tarjonnassa sisältyy jo käyttöoikeuden myöntämistä koskeviin velvollisuuksiin. Suomi on varmistanut tämän luovutusvelvollisuuden perustamissopimuksen mukaisesti omalla tehokkaalla tavallaan. Komissio huomautus on sikäli erikoinen, että se painottaa direktiivin 12 artiklan 1 kohdan luettelon esimerkinomaisuutta, mutta kuitenkin edellyttää, että luettelossa koskevista velvollisuuksista tulisi säätää viestintämarkkinalaissa. Komission näkemys on myös vastoin mainittua artiklaa, koska siinä mainitut vaatimukset ovat ehdollisia (operaattoreilta voidaan vaatia). Luettelossa mainitut vaatimukset eivät ole ehdottomia ja pakottavia. Tältä osin komission esittämä huomautus on perusteeton. Huomautuksen perusteettomuuden lisäksi, komission esille ottamat esimerkit ovat osoitus spekuloinneista, joilla ei ole merkitystä käytännön toimintojen ja Suomessa tarjottavien palveluiden kannalta. Esimerkkinä mainitulla tekstiviestien lähettämisellä kiinteän puhelinverkon ja matkaviestinverkon välillä ei ole merkitystä puitedirektiivin tavoitteiden osalta. Komission huomautus on osoitus varmuuden vuoksi tapahtuvasta sääntelystä eli ylisääntelystä. Komissio toimii vastoin yhteisön oikeusperiaatteita, jotka edellyttävät sääntelyltä tarkkarajaisuutta, suhteellisuutta ja oikeusvarmuutta. Yleisen toimivallan siirtäminen lainsäätäjältä

hallintoviranomaiselle sisältää useita fundamentaalisia kysymyksiä, joista vähäisin ei ole oikeusjärjestykseltä edellytettävää pysyvyyttä ja ennakoivuutta. Komission huomautus on myös vastoin EU:n paremman sääntelyn hanketta tarpeettoman lainsäädännön vähentämisestä. Käytännössä ongelmia ei ole ollut, joka on selkeä osoitus siitä, että direktiivin implementointi viestintämarkkinalakiin on onnistunut ja että Viestintävirastolla on tarvittava toimivalta asiassa. Komission toimivallasta erillinen liite FiCom on pyytänyt käyttöoikeutta koskevassa asiassa asiantuntijalausuntoa oikeustieteen tohtori, professori Kaarlo Tuorilta. Professori Tuorin lausunto on FiComin lausunnon liitteenä ja tältä osin FiCom viittaa asiantuntijalausuntoon ja pyytää liikenne- ja viestintäministeriötä huomiomaan siinä esitetyt argumentit ja loppupäätelmät komission toimivallasta direktiivien implementoinnissa ja lakitasoisen sääntelyn sääntelyssä. Käyttöoikeutta koskeva muutosesitys Muutosehdotuksen mukaan käyttöoikeuden luovutusta koskevan uuden yleisvelvoitteen ensisijaisena tavoitteena on vastata komission viralliseen huomautukseen ja siten välttää kanne EYtuomioistuimessa. Edellä on kuitenkin osoitettu, että komission huomautus ei anna perusteita ja tarvetta muuttaa käyttöoikeutta koskevia säännöksiä. Jos käyttöoikeuksien muutosvalmistelua kuitenkin jatketaan, niin se edellyttäisi ehdottomasti ainakin seuraavia muutoksia: Perusoikeudet Ehdotuksen 36 a :ssä esitetään, että Viestintävirasto voi 18 :n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle, jolla on huomattava markkinavoima, velvollisuuden luovuttaa teleyritykselle 23 36 :ssä tarkoitettuun käyttöoikeuteen verrattavan muun käyttöoikeuden tiettyyn viestintäverkkoelementtiin tai sen toimintoon. Ehdotukseen perusteluissa todetaan, että lakiin tulisi lisätä jokin nykyisiä säännöksiä yleisempi verkkoelementin tai sen erityistoiminnon luovutusvelvollisuus. Edelleen ehdotuksessa perusteluissa todetaan että uuden omaisuuden luovutussäännöksen tulee lisäksi täyttää perustuslain tulkintakäytännössä asetetut vaatimukset sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Muutosehdotuksessa ei ole riittävästi huomioitu perustuslain omaisuuden suojaa ja 80 :n 1 momentin koskevia säännöksiä ja perusoikeuksien rajoittamisen yleisiä edellytyksiä. Viestintämarkkinalain hallituksen esityksessä (112/2002) omaisuuden suojaa koskevassa kohdassa 3.4 todetaan: Käyttöoikeuden luovutus perustuu tarkkarajaisiin ja täsmällisiin lain säännöksiin. Tämän vuoksi ehdotus ei ole ristiriidassa perustuslain omaisuuden suojan kanssa. Muutosesitys ei vastaa mitä voimassa olevien normien perusteluissa on todettu. Perustuslakivaliokunta on voimassa olevaa viestintämarkkinalakia koskevassa lausunnossaan (61/2002) lausunut, että Viestintämarkkinalakiehdotus sisältää useita säännöksiä teleyritykseen kohdistuvista käyttöoikeuden luovuttamista merkitsevistä velvoitteista Nyt arvioitavina olevat velvoitteet ovat kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen sopusoinnussa perustuslain kanssa, jos ne perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia. Kun muutoksen ensisijaisena tavoitteena on välttää kanne yhteisön tuomioistuimessa, ovat toimet tässä tapauksessa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi aivan liian ylimitoitettuja tavoiteltavaan päämäärään nähden. Samalla toimitaan vastoin hallinnon suhteellisuusperiaatetta. Nyt ehdotettu muutos ei täytä perustuslain säännöksiä, perusoikeuksien rajoittamisen yleisiä edellytyksiä ja perustuslakivaliokunnan kantaa, vaan se on selkeästi ristiriidassa näiden kanssa. FiCom viittaa myös tässä kohtaa professori Tuorin asiantuntijalausuntoon ja pyytää liikenne- ja 17

viestintäministeriötä huomioon lausunnossa esitetyt argumentit ja loppupäätelmät säännösten täsmällisyydestä. FiComin näkemyksiä ja ehdotuksia esitetyistä käyttöoikeuspykälistä FiCom korostaa, että se ensisijaisesti vastustaa esitettyä muutosehdotusta. Muutosehdotuksessa ei ole tarkemmin pohdittu, edellyttääkö direktiivi ylipäätään nyt esitettyä muutosta. Käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohdasta ilmenee säännöksen ehdollisuus ( voi asettaa, voidaan vaatia ). Muutos perustuu pelkästään komission huomautukseen. Lisäksi muutosesityksestä ei tuoda esille sitä, että käytännössä muutoksen perusteena käytettyjä ongelmia ei ole esiintynyt. Voimassa oleva säädäntö on toiminut halutulla ja tavoiteltavalla tavalla. Jos mahdollisia ongelmia ilmaantuisi, voi tältä osin lainsäädäntöä muuttaa tai täydentää. FiCom katsoo, että nämä asiat olisi avattava myös muutosesityksessä. Edelleen muutosesityksessä ei ole lainkaan käsitelty ohjelmistojärjestelmien omistus- ja hallintaoikeuksia suhteessa käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuuteen. Ohjelmat ja ohjelmistot saattavat olla jonkun kolmannen osapuolen omistuksessa, hallinnassa ja ylläpidettävissä, jolloin teleyrityksen käyttöoikeus tai muu rajoitettu oikeus perustuu tarkoin määriteltyihin sopimuksiin. Omistus- ja hallinto-oikeus koskee myös laitetiloja. Oikeussuhteita koskeva asia olisi syytä avata muutosesityksessä ja selvitettävä sen vaikutus luovutusvelvollisuuteen. Muutosesityksen kansainvälisen vertailun osiosta ei ilmene, miten ja millaisia käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuuksia on asetettu muissa jäsenvaltioissa. Asialla olisi merkitystä säännösten mahdollisen soveltamisen ja täytäntöönpanon kannalta. Velvoitteet eivät välttämättä kohtuullisia Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä ilmenee, että asetettujen velvoitteiden tulee olla omistajan kannalta kohtuullisia. Esityksestä ei mitenkään ilmene, miten yleinen luovutusvelvollisuus täyttää kohtuullisuusvaatimuksen. FiComin käsityksen mukaan saattaa olla jopa kohtuutonta ja vastoin sopimusta velvoittaa teleyritystä luovuttamaan käyttöoikeus ohjelmistojärjestelmään tai verkonhallintajärjestelmään. Näitä luovutusvelvoitteita säädettäessä ja asetettaessa asiaa tulisi peilata ja tarkastella suhteessa muuhun yritys- ja elinkeinoelämään. Koska Suomessa lain perustelut ovat erittäin merkittäviä lain soveltamisen kannalta, tulisi perusteluiden kirjoittamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Kuten käyttöoikeusdirektiivistä ilmenee, on siellä mainittu luettelo ainoastaan esimerkinomainen, ei pakottava. Äärimmäisen herkkien ja komplisoitujen asioiden esille nostamista perusteluissa tulisi välttää ilman tarkempia selvityksiä. Jos valmistelua vastustuksesta huolimatta jatketaan, tulisi velvoitteen alaiset viestintäverkkoelementit määritellä kuten voimassa olevassa viestintämarkkinalaissa lakitasoisesti (18 ) ja pykäläkohtaisesti (23-36 ). Tällöinkin tavoitteena tulisi olla, että muutos olisi vain liitännäinen ja tällä hetkellä voimassa oleva 18 ja siinä viitatut pykälät olisivat pääsääntöjä. Jos liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että säännöskohtainen määrittely ei ole mahdollista, FiCom ehdottaa, että esitetyn 36 a :ään lisätään uusi virke tai momentti, jossa edellytetään liikenne- ja viestintäministeriön tarvittaessa määrittelevän asetuksella edellä mainitun tai 1 momentissa mainitun muun käyttöoikeuden. Verkkoelementtien määrittelyn tulisi tapahtua nimenomaisesti ministeriön asetuksella, koska muutosesityksellä on huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen ja teleyritysten toimintaan. Verkkoelementit voisi määritellä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella Yhteisön oikeus jättää direktiivin kansallisen implementoimisen muodon ja keinon jäsenvaltion valittavaksi. Tästä syystä FiCom ei näe periaatteellista eikä oikeudellista ongelmaa siinä, että verkkoelementit voisi tarvittaessa määritellä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella, koska 18

ministeriöllä on muissakin viestintämarkkinoita koskevissa merkittävissä asioissa asetuksenantovaltuutus. Laissa tarkkarajaisesti säädetty ministeriön asetuksenantovaltuutus täyttäisi komission vaatimuksen toimivaltuuksista ja siten vastaisi myös muutosesityksen ensisijaista tavoitetta. Asetuksenantovaltuutus mahdollistaisi myös kansallisen liikkumavaran, se todennäköisesti täyttäisi perustuslain vaatimukset ja se olisi oikeassa suhteessa tavoiteltaviin päämääriin. Se ei myöskään edellyttäisi vielä lainmuutosvaiheessa teleyrityksiä ryhtymään ennakoiviin toimenpiteisiin, mikä merkittävästi säästäisi teleyritysten resursseja ja kustannuksia. Esityksen yksityiskohtaisista perusteluista Muutosehdotuksen 36 a :ssä todetaan, että 23 36 :ssä tarkoitettuun käyttöoikeuteen verrattavan muun käyttöoikeuden. Perusteluosion sivuilta 14 ja 15 kuitenkin ilmenee, että luovutusvelvollisuus voisi kohdistua mihin tahansa viestintäverkkoon tai minkä tahansa viestintäverkon verkkoelementtiin. Tältä osin perusteluita tulisi täsmentää. Lisäksi FiCom viittaa edellä lausumaansa ohjelmistojärjestelmien osalta. FiCom kannattaa 38 :ään tehtävää lisäystä, mutta samassa yhteydessä oleva viittaus kohtaan 4.1 saattaa olla virheellinen. Perusteluiden sivulla 15 on mainita siitä, että käytännössä säännöksen soveltamisala jäisi riippuman komission tulevaisuudessa tekemistä toimenpiteistä. Jos esitys hyväksyttäisiin esitetyssä muodossa, olisi se voimassa olevaa oikeutta ja sellaisenaan sovellettavissa, jolloin luovutusvelvollisuuskysymys voisi konkreettisesti aktualisoitua minä hetkenä tahansa. Kustannuksia on mahdoton ennakoida Muutosesityksessä ei ole selvitetty sen taloudellisia kustannusvaikutuksia luovutusvelvolliseen teleyritykseen. Teleyrityksen on itse mahdotonta varautua ja ennakoida velvoitteiden kustannuksia, koska esityksessä annetaan Viestintävirastolle määrätä velvoite kohdistumaan mihin tahansa verkkoelementtiin. Näin ollen myös velvollisuuden kohtuullisuuselementti jää jälkikäteen arvioitavaksi. FiCom katsoo, että esitys ei saa aiheuttaa luovutusvelvollisille teleyritykselle kustannuksia. Jos esitysluonnos hyväksyttäisiin esitetyssä muodossa, jo pelkkä lainmuutos saattaisi aiheuttaa kustannuksia teleyritysten toimintaan, koska teleyritykset voisivat joutua varautumaan Viestintäviraston päätöksiin tekemällä muutoksia muun muassa ohjelmisto- ja verkonhallintajärjestelmiin. Mikäli teleyrityksille aiheutuisi lainmuutoksesta tai sen nojalla annetuista säädöksistä tai päätöksistä tai uusien käyttöoikeuksien luovutuksista kustannuksia, tulisi muutosesityksestä selkeästi käydä ilmi, että teleyrityksellä on oikeus periä sille aiheutuneet kustannukset hinnoissaan. Tämä luovutusvelvollisen teleyrityksen oikeus tulisi ilmetä jo itse lakitekstistä. Toimialan investointinäkymiä ei saa entisestään hämärtää Kuten muutosesityksestä ilmenee, niin toimialan investointinäkymät ovat edelleen vaisut. Eräs merkittävä syy investointihaluttomuuteen on alan erityissääntely. Yleisluontoisilla säännöksillä, joissa hallintoviranomaiselle annetaan avoin valtakirja, eivät ole omiaan lisäämään teleyritysten investointihalukkuutta. Tällainen sääntely lisää entisestään merkittävästi markkinoilla jo nyt vallitsevaa epävarmuutta tulevaisuuteen. Tämä on vastoin viestintämarkkinalain tavoitetta, joka lain perusteluiden mukaan saavutetaan parhaiten huolehtimalla siitä, että teleyrityksillä on suotuisat olosuhteet toimia markkinoilla. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus laatii ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä viestintäalan investointeja innovaatioita. Edelleen hallitusohjelmassa todetaan, että viestinnän infrastruktuuria kehitetään ensisijaisesti kaupallisin ehdoin ja kilpailevilla teknologioilla. Kuitenkaan esitysehdotuksessa ei ole kartoitettu sen investointivaikutuksia yleisiä kommentteja lukuun ottamatta. 19

20 Muutosesityksessä siteerataan Viestintäviraston investointiselvitystä. FiCom on selvitykseen antamassaan lausunnossa muun muassa todennut, ettei tietoliikennesektorin investointitasoa ja - tarvetta tule verrata muihin sektoreihin. Vertailuja tulisi tehdä saman toimialan sisällä kansainvälisesti. FiComin lausunto on kokonaisuudessaan nähtävillä osoitteessa http://www.ficom.fi/lausunnot/index_1.html?id=1170678277.html Lopuksi FiCom pitää sinänsä positiivisena lähtökohtaa, että muutosesityksessä on pyritty kiinnittämään huomiota teleyritysten investointikyvyn säilyttämiseen sekä oikeuksiin kuten omaisuuden suojaan ja taloudellisiin vaikutuksiin. Jos esityksen valmistelua jatketaan ja jotta mainitut seikat tulisi aidosti huomioiduksi, tulisi esitystä ehdottomasti laajentaa, syventää ja täsmentää vähintään yllä esitetyiltä osin. Koska muutosesityksellä on merkittäviä vaikutuksia perustuslailla turvattuun omaisuudensuojaan ja viranomaisen oikeudesta kaventaa tätä suojaa, FiCom esittää, että asiasta pyydettäisiin Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto. FiCom haluaa vielä tuoda esille hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen erityisregulaation vähentämisestä ja EU:n paremman sääntelyn hankkeen tarpeettoman lainsäädännön vähentämisestä. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Reijo Svento toimitusjohtaja