PARIS INTERNATIONAL AGRICULTURAL SHOW 2015 Animal Judgement competition by young students Pariisin karjanarviointikisat 24.-25.2.2014 Johanna Virtanen, YSAO Anna-Leena Kivilahti, SASKY Jenna Partala, SASKY Juliana Roivainen, YSAO Henrikka Oksjärvi, YSAO TIISTAI 24.2.2015 OHJEISTUS JA MAISTAJAISET Majapaikasta lähdimme aamupalan jälkeen kiertelemään Pariisia metrolla ja raitiovaunulla; kävimme katsomassa Eiffel-tornia, ostoskeskuksia ja muutenkin kaupunkia. Kierreltyämme muutaman tunnin suuntasimme näyttelyalueelle ajoissa, jotta ehtisimme käydä myös itse näyttelyä(näyttelyhalleja oli kaikkiaan 7) läpi edes päällisin puolin ja kävimmekin hevoshallissa katsomassa työhevosnäytöstä, kymmeniä eri rotuja, aaseja sekä muuleja. Hevoshallista menimme nauta-, lammas- ja sika halliin, jossa oli ohjeistus/demonstraatio, kuinka Ranskassa arvioidaan eläimiä.
Ennen kuin demonstraatio alkoi, kehässä oli käynnissä jonkin Ranskan oman maatiaisrodun tuomarointi käynnissä. Kuvassa yksi kehässä olleista lehmistä. Hienoa oli, että monilla roduilla oli suuret ja koristeelliset lehmänkellot kaulassa kehässä, ja niitä jopa myytiin näyttelyalueella, tosin olivat hieman hintavia.
Yläkuvassa Holstein lehmä, joka oli esimerkkinä ja siitä näytettiin mitä kohtaa arvioidaan ja millä asteikolla. Kehässä oli myös samaan aikaan Charolais sonni samassa tarkoituksessa. Eläimet eivät paljon hermoilleet väkipaljoudesta tai kaiuttimista huolimatta ja ne olivat todella hyvin koulutettuja. Hyvinkin silmäänpistävää oli, kuinka lypsytyyppisiä ja ohut luisia lypsyrodut olivat ja liharotujen lihakkuus oli aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Aloimme myös ymmärtää, että ranskalaiset ovat aina muodikkaasti myöhässä. Kuvissa normandialaisia lypsylehmiä. Niiden tuotokset osuivat 7 500-11 000 kg välille. Olkia oli paksut patjat eläinten alla, mutta outoa oli, että kukaan ei ns. vahtinut eläimiä kuten esimerkiksi Suomessa tehdään. Lapsetkin saattoivat ihan helposti mennä silittämään jotakin eläintä ja se oli kuin ei mitään.
Ohjeistuksen jälkeen menimme kuuntelemaan Ranskan maatalousministeriä. Mutta siitä ei ollut paljonkaan iloa, sillä puhuttiin suuremmaksi osaksi vain ranskaa, tilaisuuden lopussa vain muutama sana englanniksi. Joten lähdimme kiertelemään siipikarja osastoa, jossa oli myös pupuja päällekkäisissä häkeissä lintujen kanssa. Häkkirivejä oli useita ja osa lajeista oli todella kiinnostavan näköisiä ulkonevien sulkien, höyhenten ja rintamustensa kanssa.
Samassa hallissa kuin ministeri tilaisuus ja siipikarja oli, löytyi myös muutamia possuja, lehmiä, hevonen ja aasi yllättävänkin läheltä toisiaan. Tilaisuuden jälkeen lähdimme maistajaisiin; ensin Ranskan omia erityisherkkuja ja sitten kansainvälisiä nauta-, sika- ja lammashallissa, jossa Suomi jakoi pöydän sopuisasti Ruotsin kanssa. Meillä oli mukana mämmiä&vaniljakastiketta, Salmiakkia, Fazerin sinistä, Kettukarkkeja, Tervaleijonia, Jenkkiä, hapankorppua tuorejuusto levitteellä, Ruisnachoja, 2 erilaista Gefiluspiimää sekä leipäjuustoa lakkahillolla. Leipäjuustosta todella monet pitivät, sekä mämmistä. Muilla mailla erityisen hyviä olivat irlantilaisten suklaat ja ne loppuivatkin kesken sekä virolaisten tumma leipä sillillä ja punasipulilla.(kuva) Kun lopulta pääsimme illalla myöhään majapaikkaan olimme niin väsyneitä, että suurin piirtein kaaduimme sänkyihin. Jalat olivat seisomisesta ja kävelemisestä aivan lopussa, mutta selvisimme kuitenkin hengissä päivästä. Juuri suihkuun jaksoi mennä ja sänkyyn heti.
KESKIVIIKKO 25.2.2015 KARJANARVIOINTI KILPAILU JA PALKINTOJEN JAKO SEKÄ TULOSTEN KERTOMINEN Aamupalan syötyämme lähdimme jälleen raitiovaunulla Porte de Versaillesiin näyttelyalueelle; nyt oli luvassa itse karjanarviointi kilpailu. Kun olimme menossa kehän laidalle, kuljimme vuohien ohi ja pikkuinen kili sattui harjoittelemaan kiipeilyä emänsä selässä. (kuva) Päästyämme perille odottelimme hetken ja totesimme, että lähdetään katselemaan eläimiä, mutta ei kauas. Ja hetken kuluttua alkoi näkyä tuttuja kasvoja, joten lähdimme takaisin kehälle.
Yllä Pie Rogue Des Plaines, joka vastaa luultavimmin suomalaista Ayrshireä.
Uuhia karitsoineen olkipohjalla Täytimme ensin ilmoittautumislomakkeen, jonka jälkeen saimme arviointikaavakkeen ranskaksi ja kävimme pyytämässä sen englanniksi. Tosin ei sekään auttanut paljon, sillä optimit olivat joissain arvosteltavissa ominaisuuksissa täysin päinvastaiset kuin Suomessa, mutta helpotti huomattavasti. Arvostelimme 2 Holstein lehmää ja 2 Charolais lehmää. Kilpailun jälkeen kehään tuli ilmeisesti tuomarointia varten Aubrac rotuisia sonneja ja lehmiä vasikoineen. Kaikki näyttivät kuin niilläkin olisi ollut kaksoislihakset. Sonneja kuljetettiin pitkän puuvarren päästä, jonka toinen pää oli nenä renkaassa kiinni sekä riimusta, mutta ne olivat kuitenkin aika rauhallisia.(kuva) Emme jääneet seuraamaan sen enempää vaan jatkoimme matkaa muihin halleihin katselemaan ja ihmettelemään. Jakauduimme pienempiin ryhmiin sillä suurena porukkana oli hieman vaikea kulkea ja jokainen sai katsoa, mitä halusi. Osa lähti kissa&koira halliin, osa ruokahalliin jne. Sovimme ajan ja paikan missä tapaisimme.
Alla kuvassa Claas - puutarhajyrsin, joka oli niistä harvoista koneista mitä paikan päällä oli.
Näin kanaa myytiin. Pään ja höyhentenkin kanssa jo kynityn raa`an vieressä. Montaa makua löytyi ruokahallista.
Tällainen paistinpannu löytyi myös hevoshallin toisesta ruokapäästä. Muulille oli tehty hieno taidonnäyte, kun karvat oli ajettu.
Löytyi myös Fjord horse eli Norjan vuonohevonen. Hevoshallissa oli myös 2 yli 1 000 kg(1086&1050kg) painoista työhevosta. Valtava kuivattujen hedelmien ja vihannesten valikoima.
Lypsyuuhia Uuhien lypsyasema, myös lehmille oli parsinavetta -kalusteista rakennettu lypsyasema, jossa toistakymmentä paikkaa ja lypsy-yksiköitä 2xenemmän kuin paikkoja.
Pikkuvasikoitakin oli muutamia ja ne olivat lasten suosikkeja. Puhdasta lypsy Simmentalia ei kovin usein näekään.
Ranskaksi on hyvin paljon hevos-, nauta- ja muuta tuotantoeläin - kirjallisuutta, mutta suomeksi tai edes englanniksi en kovinkaan paljon ole nähnyt. Näyttelyssä oli myös 1 660 kg:n painoinen Charolais sonni, joka oli kieltämättä hyvinkin kookas ja korkea. Sitten lähdimme syömään ja palkintojen jakoon(3 parasta) puutarha/pelto halliin, joka oli myöskin todella suuri. Samalla viinin maistajatkin saivat palkinnot. Myöhemmin illalla muut saimme tietää tuloksemme; meistä suomalaisista pärjäsi parhaiten 17. Juliana Roivainen, 21. Henriikka Oksjärvi, 41. Jenna Partala ja 43. Anna-Leena Kivilahti. Kun saimme tietää sijoituksemme lähdimme majapaikalle, suihkuun ja sänkyyn.