PARIS INTERNATIONAL AGRICULTURAL SHOW 2013 (SIA)

Transkriptio

1 1 PARIS INTERNATIONAL AGRICULTURAL SHOW 2013 (SIA) Animal Judgement competition by young students (CJAJ) - karjanarviointikilpailu Saara Viitala, Koulutuskeskus Sedu Piia Pärnänen, Koulutuskeskus Sedu Nea Ahola, Hyria koulutus Oy Essi Puolakanaho, Hyria koulutus Oy

2 2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 3 2 MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET. 11

3 3 1 JOHDANTO CJAJ eli Animal Judgement competition by young students on Ranskassa, Paris International Agricultural Show 2013 (SIA), yhteydessä vuosittain järjestettävä karjanarviointikilpailu eurooppalaisille maatalousalan opiskelijoille (kuva 1). Jokaisesta kilpailuun osallistuneesta maasta oli syksyn 2012 aikana toteutetun hakuprosessin tuloksena valittu yksi varsinainen edustajaoppilaitos sekä toinen oppilaitos varaedustaksi. Molemmista oppilaitoksista valittiin kilpailuun kaksi opiskelijaa sekä heidän ohjaajakseen kotieläintuotannon opettaja. Suomen osalta varsinaiseksi edustajaoppilaitokseksi valittiin Seinäjoen Koulutuskeskus ja varaedustajaoppilaitokseksi Hyria koulutus Oy. Ennen joulua 2012 saimme kilpailuun edustajalta tiedon, että molemmat oppilaitokset Suomesta voivat osallistua kilpailuun. Seinäjoen koulutuskeskuksesta Sedu Ilmajoentieltä tapahtumaan osallistuivat toisen vuosikurssin ammatillisen peruskoulutuksen (maaseutuyrittäjä) opiskelijat Saara Viitala ja Piia Pärnänen sekä heidän opettajansa Kimmo Nissinen. Hyria koulutus Oy:stä Uudenmaan maaseutuopistolta kilpailuun osallistuivat kolmannen vuosikurssin ammatillisen peruskoulutuksen (eläintenhoitaja) opiskelijat Nea Ahola ja Essi Puolakanaho sekä heidän opettajansa Marjatta Tuikkanen. Kilpailun tarkoituksena on tehdä rakennearvostelu hakuprosessin yhteydessä valitsemilleen lehmä- ja sonniroduille. Pohdimme ryhmän kanssa jo menomatkalla ennakkoon tulevien päivien ajankäyttöä ja totesimme, että SIA - elintarvike-, alkutuotanto- ja puutarhanäyttelyn kanssa samanaikaisesti järjestettävään SIMA -konenäyttelyyn meillä ei ole mahdollisuuksia tässä aikataulussa lähteä, mikäli haluamme käydä tutustumassa myös Pariisin kaupunkiin ja edes pieneen osaan sen nähtävyyksistä.

4 4 2 MAANANTAI MATKAPÄIVÄ Kaksi kilpailijaa saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle Hyvinkäältä ja kaksi Seinäjoelta opettajineen. Tapasimme toisemme kentällä hetkeä ennen lennon lähtöä kohti Ranskaa. Lentomme oli Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä pahimpaan ruuhka-aikaan. Pariisissa järjestettävien SIA ja konenäyttely SIMA:n ensimmäinen informaatiopiste oli jo lentoasemalla, mikä osaltaan kuvaa ranskalaisten ylpeyttä omasta maataloustuotannosta ja halusta kertoa siitä myös muille. Lentoasemalla saimme myös erittäin hyvät matkustusohjeet meidän hostelliin Centre Kellermanniin, joka sijaitsi lähellä Porte d Italie metroasemaa. Jatkoimme matkaa julkisilla kulkuneuvoilla majapaikalle, jossa ilmoittautumisaika oli menossa umpeen. Metroissa ja junissa oli myös esimerkillisesti huomioitu järjestettävät näyttelyt ja niiden kohdepysäkit oli merkitty hyvin reittikarttoihin. Matkalaukkujen kanssa liikkuminen metro- ja junavaunuissa ruuhka-aikaan oli elämys. Matkustimme Pariisin alueelle RER-junalla ja siitä edelleen metrolla majapaikkaan. Opimme nopeasti lukemaan reittikarttoja ja olimme sovittuun aikaan perillä Centre Kellermannissa. Ilmoittauduimme, saimme kulkukortit näyttelyalueelle sekä yleistä informaatiota näyttelyä ja karjanarviointikilpailua koskien. Majoituimme huoneisiimme ja lähdimme läheiseen ravintolaan syömään. Ruuan jälkeen ennen nukkumaanmenoa kertasimme yhdessä vielä tulevan päivän kilpailuun liittyvää materiaalia. 3 TIISTAI KARJANARVIOINTIKILPAILU JA EUROPEAN BUFFET Aamupalan syötyämme majoituspaikalla matkasimme raitiovaunulla kohti valtavaa messualuetta, joka sijaitsi Porte de Versaillesissa. Oli suoranainen ihme, että karjanarviointikilpailuun osallistuva ryhmä kokonaisuudessaan mahtui täpötäyteen raitiovaunuun järjestävän tahon Marc Oberheidin johdolla. Näyttelyalue oli jo ulkoisilta puitteiltaan erittäin vaikuttava. Näyttelyalueella karjanarviointikilpailu järjestettiin näyttelyhalli 7 alimmaisessa kerroksessa.

5 5 KUVA 1. SIA näyttelyalueen pääsisäänkäynti. (Tuikkanen 2013) Ensin suoritettiin ilmoittautuminen (kilpailijoille ja opettajille oli tullut postitse ennakkoon virallinen kutsukirje tähän tapahtumaan) ja arviointilomakkeiden jako. Kello 9 olimme arviointi- kehässä ja pian sen jälkeen aloitimme lehmien arvostelun kehässä kameroiden edessä. Arvostelimme kaksi Holstein -rotuista lypsylehmää (kuva 2) ja kaksi Charolais -rotuista sonnia (kuva 3). Arvioinneissa kiinnitettiin huomiota eläinten yleiskuntoon, rungon rakenteeseen, lihaksikkuuteen ja jalkarakenteeseen sekä lehmillä lisäksi utarerakenteeseen annetun arviointiasteikon pohjalta. Eläinten arvioinnissa ei saanut käyttää mitään apuvälineitä kuten esimerkiksi mittanauhaa. Englanninkieliset arviointikaavakkeet olivat myös osaltaan haastavia, vaikka olimme saaneet ne ennakkoon sähköpostitse kilpailun järjestäjiltä. Kaikki kilpailijat arvostelivat lehmiä samanaikaisesti ja kilpailutilanne oli rento, mutta samanaikaisesti erittäin tiivis kokonaisuus. Varsinainen arviointikilpailun osuus päättyi klo 10. Yhteenvetona voi todeta, että Ranskassa käytettävä rakennearvostelu ja sen optimien painotukset eroaa jossain määrin meillä Suomessa käytettävästä rakennearvostelusta. Huomio kiinnittyi myös lypsyrotuisten eläinten lypsytyyppisyyteen ja liharotujen lihakkuuteen. Eläimet oli opetettu käyttäytymään esimerkillisesti talutettaessa suuressa yleisötapahtumassa. Iltapäivällä oli vuorossa

6 6 viinin maistamiskilpailun ohjeistus ja harjoitukset, mutta emme osallistuneet tähän kilpailuun. KUVA 2. Toinen arvioiduista Holstein -lehmistä. (Tuikkanen 2013) KUVA 3. Toinen arvioiduista Charolais -sonneista. (Tuikkanen 2013)

7 7 Karjanarviointikilpailun jälkeen suuntasimme kaupungille metrolla. Kävimme syömässä ja sen jälkeen menimme ihastelemaan Pariisin maisemia Eiffel-tornin huipulta. Alas päästyämme kävimme matkamuistokaupassa sekä kahvilassa. Helmikuinen sää Pariisissa oli kolea ja talvitakit sekä lapaset olivat tarpeeseen, mutta onneksemme aurinko näyttäytyi meille matkalla Eiffel-tornille. Metro on suuressa kaupungissa nopea ja edullinen tapa siirtymisiin. KUVA 4. Jykevärakenteinen Eiffel-torni. (Ahola ja Puolakanaho 2013) Palasimme klo 18 takaisin messualueelle, jossa alkoi European Buffet -tapahtuma näyttelyhallissa 4 Ranskan maatalousministeriön osastolla (kuva 5). Kaikki kilpailijat olivat tuoneet kotimaastaan syötäviä ja juotavia, joita kierreltiin pöydästä toiseen maistelemassa. Me olimme tuoneet ruisleipää, hapankorppuja, pullaa, Fazerin suklaata, salmiakkia, mämmiä, Gefilus-juomaa, Koskenkorvaa, juustoja, metwurstija Wilhelm- makkaroita sekä levitteitä leivän päälle.

8 8 Pöydän antimet kävivät hyvin kaupaksi ja erityisesti suomalainen pulla, suklaa ja lihatuotteet näyttivät maistuvan. Tilaisuudessa vieraili myös Ranskan maa- ja metsätalousministeri Stéphane Le Foll, jolle kukin maa sai esitellä tuomiaan elintarvikkeita. Saara Viitala oli meiltä lavalla tuotteita esittelemässä. Ilta kului vieraita herkkuja maistellen ja ihmisten kanssa jutellen. Tilaisuuden jälkeen suuntasimme uupuneina majapaikalle. KUVA 5. European Buffet -tapahtuma. (Tuikkanen 2013) 4 KESKIVIIKKO SIA NÄYTTELYYN TUTUSTUMINEN JA KARJANARVIOINTIKILPAILUN TULOKSIEN JULKISTAMINEN Aamupalan syötyämme matkasimme porukalla tutustumaan näyttelyalueeseen. Nähtävää oli usean hallillisen verran. Karjanarviointikilpailuhallissa oli kattavasti esillä tuotantoeläimiä. Eläimet olivat roduittain ja rotukirjo oli valtava. Karsinat oli kuivitettu paksusti oljilla ja eläintilat olivat siistit. Yleisö pääsi aivan lähelle eläimiä ja yleisömäärästä päätellen tapahtuma kiinnosti ranskalaisia. Hallissa oli myös lampaiden lypsyasema sekä tilaisuus seurata kananpoikien kuoriutumista. Naudoille oli varattu oma näyttelyhalli ja sioille (kuva 6) sekä lampaille oma näyttelyosastonsa. Rodun arvostelutilaisuuksissa huomio kiinnittyi taas siihen, miten eläimet oli koulutettu näyttelyyn. Aivan pieni poika saattoi taluttaa aikuista nautaa. Rotunsa parhaat talutettiin korokkeelle ja tuomari kertoi eläimen rakenteen hyvät puolet mikrofoniin samalla, kun eläintä kuvattiin videoscreenille. Myös palkintojenjakoseremoniat olivat juhlalliset.

9 9 Hevoset, koirat ja kissat olivat yhdessä hallissa, jossa oli myös paljon myyntiosastoja. Ranskan ja lukuisten muiden maiden ruoka- ja juomakulttuuria esiteltiin hallissa, jonka peräosassa oli siipikarjaosasto. Samassa hallitilassa leikattiin tuoretta lihaa ja kanat kotkottivat käytävän toisella puolella. Yhdessä hallissa oli erittäin kattava puutarhaosasto. Näyttelyssä olisi voinut viettää monta päivää. KUVA 6. Emakko porsaineen näyttelykehässä. (Tuikkanen 2013) Puolilta päivin osallistuimme palkintojenjakotilaisuuteen. Tässä tapahtumassa palkittiin karjanarviointikilpailun kolme parasta osallistujaa. Kilpailun voitto meni tänä vuonna Luxenburgiin. Tulokset kokonaisuudessaan ilmoitettiin vasta illan toisessa yhteisessä tilaisuudessa, jolloin saimme kirjalliset tuloslistat ja kunniakirjat kilpailuun osallistumisesta. Keskipäivän palkintojenjakotilaisuuden jälkeen lähdimme Riemukaarelle (kuva 7) ja teimme ostoksia pääkadun Avenue de Champs Elysees in kauppaliikkeissä.

10 10 KUVA 7. Riemukaari Avenue de Champs Elysees illä. (Viitala ja Pärnänen 2013) Ostokset tehtyämme menimme takaisin messualueelle, jossa osallistuimme kilpailun lopputapahtumaan. Karjanarviointikilpailussa oli osallistujia 43. Essi Puolakanaho sijoittui kahdeksanneksi, Nea Ahola oli 24, Piia Pärnänen 32 ja Saara Viitala 40. Illalla kului nopeasti, kun juttelimme kilpailusta ja kävimme syömässä. 5 TORSTAI PALUU KOTIIN Torstaina lähdimme aikaisin liikkeelle. Hotellilta matkustimme metrolla ja junalla lentokentälle, jossa söimme aamupalan. Lento Helsinkiin sujui aikataulun mukaisesti (kuva 8). Kotimaan lentokentällä kokosimme vielä porukan kasaan ja juttelimme hetken. Matka oli sujunut kommelluksitta ja olimme saaneet uusia ystäviä ja elämyksiä. Etukäteen jännitti, miten kielen kanssa selviää, mutta hyvin selvisimme. Nähtävää Pariisissa olisi riittänyt vielä viikkokausiksi.

11 11 KUVA 8. Matkalla sinivalkoisin siivin. (Viitala ja Pärnänen 2013) 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kilpailumatka oli hieno elämys. Kotimaassa on ehkä opintojen puitteissa vähemmän mahdollisuuksia päästä arvostelemaan liharotujen rakennetta kattavasti, mikä vaikutti ehkä hieman kilpailumenestykseen. Myös vieraskieliset lomakkeet ja eroavuudet arvostelupainotuksessa toivat oman jännityksensä. Tänä vuonna kahden mitalistin äidinkieli oli Ranska. Kilpailu oli erinomaisesti järjestetty. Meille oli etukäteen suositeltu julkisia välineitä nopeimmaksi liikkumistavaksi Pariisissa. Taksilla eteneminen ruuhka-aikaan voi kestää yllättävän kauan. Junametromatka lentokentältä majoittumispisteeseen kestää noin 1½ tuntia, mikä on hyvä ottaa huomioon lentoja varattaessa. Metroliput ovat halvempia suuremmassa erässä ostettuina. Opimme kaikki nopeasti lukemaan metrokarttaa. Omia ruokia maistelutilaisuuteen vietäessä kylmäketjun säilyvyys mietitytti meitä etukäteen. Olimme ottaneet mukaan pienen kylmäkassin. Hotellissa saimme tuotteet aulapalvelun jääkaappiin, mutta kilpailupaikalla tuotteet olivat kylmäkassimme varassa. Makkaratuotteet kiinnostivat selvästi maistajia. Kotoinen pullapitko maistui hyvin ja oli säilyvyydeltään helppo kuljetettava. Näyttelypaikalla oli melko niukasti

12 12 tarjolla tarjoiluastioita, mikä on myös jatkossa hyvä ottaa huomioon tähän vastaavan tapahtumaan osallistuttaessa. Olimme ottaneet mukaan myös pienen Suomenlipun pöytämme somisteeksi. Joillakin mailla oli esimerkiksi pöytäliina matkassa. Ranskalaisten ylpeys maatalouselinkeinostaan näkyi kaikkialla näyttelyssä ja myös näyttelyalueen ulkopuolella. Saisimme ottaa siitä mallia Suomessakin. Kiitokset, että saimme osallistua matkalle. Suosittelemme vastaavaa kokemusta kaikille, joille se on mahdollista.