Lähiöliikuttaja (liikunnanohjaaja) Mia Küttner Kun Helsingin lähiöt alkoivat rapistua, käynnistettiin aluesaneeraus. Pian huomattiin kuitenkin, että lähiöt ovat täynnä ihmisiä. Ulkoisten puitteiden kunnostaminen ei riitä, ihmisetkin tarvitsevat parannusta elämäänsä. Käynnistetyllä lähiöprojektilla ryhdyttiin rakennusten perusparannusten lisäksi torjumaan sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymisvaaraa. Samalla syntyi uusi lähiöliikuttajien ammattikunta. Se edistää liikunnan keinoin asukkaiden elämänlaatua, hyvää kuntoa ja terveellisiä elämäntapoja. Lähiöliikuttajana toimiva liikunnanohjaaja tekee suurelta osin ennalta ehkäisevää työtä. Minä työskentelen terveysliikunnan parissa ja ohjaan alueeni asukkaita liikuntaharrastusten pariin.työotteeni on pehmeä. Liikunnan kipinä saattaa syttyä aivan muusta kuin itse liikunnan tarpeesta. Se voi löytyä vaikkapa kesäisellä retkellä, kun pyöräillään maastoon paistamaan lettuja. Jokin lähiö soveltuu luontoretkeilyyn, toisesta löytyy sisäliikuntamahdollisuuksia. Lähiöliikuttaja levittää tietoa alueen liikuntamahdollisuuksista ja etsii sopivia tapoja liikuttaa ihmisiä. Lähiöliikunnan vakio-ohjelmaan kuuluvat muun muassa sulkapallo, sähly, jumpat, tanssit, lentopallo ja sauvailut. Liikumme paljon luonnossa ja teemme retkiä kaupungin ulkoliikuntapaikoille. Liikuntatapahtumat ovat kaikille asukkaille avoimia. Ostamalla lähiöliikuntapassin asukas pääsee mihin tahansa liikuntaryhmään. Ilman passiakin voi tulla kokeilemaan. Teen töitä myös erityisryhmien kanssa. Jumppaamme, keilaamme, luistelemme, lumikenkäilemme, melomme muun muassa mielenterveysryhmän, AA -ryhmän ja ongelmanuorten sekä heidän vanhempiensa kanssa. Lähiöprojektin alussa osattiin ennakoida liikunnan mahdollisuudet. Liikutettavia riittää. Ekonomista liikunnanohjaajaksi Olen harrastanut koko ikäni liikuntaa ja kilpaillutkin monessa lajeissa. Suunnittelin itselleni liikunnanopettajan uraa, mutta en päässyt jumpalle, aluksi en edes pääsykokeisiin. Vasta korotettuani ylioppilasarvosanoja saatoin yrittää. Kokeissa minut ohjattiin saliin ja kehotettiin toteuttamaan itseäni musiikin tahdissa. Vieressäni esiintyi ilmiselvä tanssija. Katsoin ihaillen hänen liikuntaansa enkä itse
keksinyt mitään. Luovuin liikuntatyön haaveistani. Pyrin ja pääsin kauppakorkeakouluun. Valitsin laskentalinjan ajattelematta lainkaan, missä työssä tulisin viihtymään. Valmistumiseni jälkeen työskentelin kymmenen vuotta ekonomin tehtävissä. Tein töitä yrityssuunnittelun ja budjetoinnin tehtävissä. Yhtäkkiä numerot eivät vain enää innostaneet. Työpäivät tuntuivat pitkiltä. Vanha suola alkoi janottaa. Halusin liikuntatyön pariin ja pääsinkin Solvallan urheiluopistoon. Ajattelin siinä samalla kohentaa ruotsinkielen taitoani. Sain työstäni opintovapaata ja valmistuin työn ohella liikunnanohjaajaksi ensimmäisenä aikuisopiskelijana. Opiskelun jälkeen toimin matkailun kehittämisprojektissa. Suunnittelin luontovirkistyspalveluja ulkomaalaisille lentomatkustajille, jotka odottelevat täällä jatkolentoaan. Tein asiakkaiden kanssa luontoretkiä, vierailimme maalaistaloissa, kuljimme metsässä, kävelimme laavulle ja keittelimme nokipannukahvia. Matkailuprojektin päättyessä minulle tarjoutui tilaisuus lähiöliikuttajan työhön. Hankkeesta tietoinen liikunnan ammattilainen muisti minut opiskeluajalta ja ehdotti tätä työtä. Aloitin Vuosaaren lähiöliikuttajana, jota työtä hoidan osin edelleenkin. Nyt työskentelen kuudetta vuotta Pihlajamäessä. Vastaan aseman toiminnasta yhdessä lähiöarkkitehdin kanssa. Tukikohtamme on määräajoin auki yleisölle. Nuoret pelaavat tietokonepelejä, eläkeläiset harjoittelevat tietokoneen käyttöä. Täällä pistäydytään. Yksi kysyy arkkitehdiltä alueen kaavoituksesta, toinen minulta tulevista tapahtumista, kolmas noutaa lähiöliikuntaohjelmia ja muita mainoksia. Liian vähän liikkuvat liikkeelle Ammatinvaihdostani ihmeteltiin. Siirtyä nyt hyväpalkkaisesta työstä tuollaiseen! Ihmettelin vähän itsekin. En moiti lainkaan ekonomityötäni, mutta tiesin saavani poltetta liikunnasta. Nyt voin tehdä työtä terveyden edistämiseksi. Siinä samassa hoituu osaksi omakin terveyteni. On haastavaa kohdata erityisryhmiä. Heille pystyn antamaan paljon. Nautin huomatessani, kuinka hyvää liikunta tekee vaikkapa mielenterveyspotilaille. He unohtavat hetkeksi omat ongelmansa, saavat uutta puhtia ja iloa elämäänsä. Kynnys liikunnan aloittamiseen on suuri, mutta toiminnan keskellä potilasrooli jää taustalle.
Pääkohderyhmämme eivät ole asukkaat, jotka itse aktiivisesti hakeutuvat liikunnan pariin. Emme kilpaile kuntokeskusten tai seurojen kanssa. Asiakkaamme eivät toimi liikuntajärjestöissä. Meillä harrastetaan matalan kynnyksen lajeja, joissa alkuun pääsy ei vaadi kovinkaan kummoista osaamista. Tärkeintä on kohottaa kuntoa, liikkua turvallisesti ja välttää vammoja. Jos huomaan vaaratekijöitä, annan tekniikkaopetusta - toki opetan muutenkin. Osaan lajeja laidasta laitaan. Nuorena harrastin mm. telinevoimistelua ja pikaluistelua. Kun kyllästyin, siirryin muihin lajeihin. Kilpailin maastojuoksussa ja sulkapallossa. Kilpailen edelleenkin golfissa, lisäksi hiihdän, melon ja kuntoilen monipuolisesti. Harrastukseni helpottavat työtäni. Voin ohjata melkein mitä tahansa lajia. Neuvon aloittelijoita, mutta en mene syvälle lajin salaisuuksiin. Lajikipinän puraisemat ohjaan liikuntaseuraan. Päätehtäväni on saada terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat liikkeelle. Kävelysauvat kirjastosta Tänä aamuna valmistelin Liikuntahulinat -päivää. Suunnittelimme lähiöliikuttajatiimin kanssa sunnuntaista perheliikuntatapahtumaa. Järjestelimme paikat ja tarkistimme välineet. Kohta menen liikuttamaan perhekuntoutusryhmää. Jaan mennessäni uuden retken mainokset ja käyn katsomassa pärjäävätkö lähiöliikkujat sulkapallosalilla. Opastan tarvittaessa. Illalla ohjaan rentoutusjumppatuokiota. Päivät ovat menemistä ja tulemista, sähköposteihinkin pitäisi ehtiä vastata. Viikoittaiset ja päivittäiset lajit pyörivät säännöllisesti. Osallistun kokouksiin toiminta- ja virkistyskeskuksissa, alueryhmässä, leikkipuistoissa, mielenterveys- ja aa-ryhmissä, lähiöliikuttajatiimissä ym. vastaavissa. Tapaan yhteistyökumppaneita urheiluseuroissa, nuorisotaloissa, leikkipuistoissa, virkistys- ja toimintakeskuksissa ja kirjastoissa. Teemme yhdessä ja keksimme kaikenlaista. Kuten lainattavat kävelysauvat, joita voi lainata tavallisella kirjastokortilla. Saan lähiöprojektin muilta ammattilaisilta vinkkejä ja lisää liikutettavia. Pyrin järjestämään toimintaa, joka ei tunnu ryppyotsaiselta ja totiselta. Järjestän lajikokeiluja. Alkoholistin terapiaryhmä innostui kovasti lumikenkäkävelystä, eläkeläiset punttisaliliikunnasta ja perheryhmä melomisesta. Sosiaaliset liikuntamuodot ovat suosittuja. Luontoretket ja talvipetankki kiinnostavat totta kai, mutta kaikki riemuitsevat uudesta villityksestä, meksikolaisesta. Siinä pingistä pelataan neljän sijasta isommalla joukolla. Lyöntivuoro vaihtuu jokaisella lyönnillä,
osallistujat pyörivät jonossa ja lyövät vuorollaan. Hirmu hauskaa. Väylä uusille kontakteille Arkitouhun keskellä suunnittelen seuraavaa kautta. Lähiöliikuttajan työn on kiireistä, tehokkuus korostuu meilläkin. Enemmän tekemistä, enemmän ryhmiä. Työn alkuvaiheessa aikaa jäi enemmän luovuudelle, nyt mennään tukka putkella. Kiire toisaalta osoittaa toiminnan tarpeellisuuden. Meidät lähiöliikuttajat tunnetaan alueella hyvin. Olemme luonteva väylä uusien kontaktien luomiseen. Yksinäiset hakeutuvat toistensa seuraan kauttamme. Eri-ikäiset ihmiset ja perheet pääsevät yhdessä harrastamaan. Lähiöliikunta lisää turvallisuuden tunnetta alueella. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja ympäristöönsä. Tuntuu mukavalta, kun metsää pelännyt kaupunkilainen kyselee jo seuraavaa retkeä. Aloittaessani lähiöliikuttajan työni jouduin totuttautumaan toisenlaiseen työkulttuuriin. Nyt olen jo sopeutunut kunnan organisaatioon. Yritän toimia valittamatta, en lyö päätä seinään, jos tiedän sen turhaksi. Paneudun asioihin, joita voin edistää ja kehittää. Positiivisuudella pääsee hyvin eteenpäin! Teen töitä samanhenkisten kollegojeni kanssa, ideamme jalostuvat helposti käytännön toiminnaksi. Koen olevani vastuussa ennen muuta itselleni, tietty myös esimiehille ja kollegoille. Kaiken pitää pyöriä häiriöttä, enkä kovin helpolla voi jäädä pois työstäni. Entisessä elämässäni vein työt kotiinkin, nyt pystyn paremmin keskittymään vapaa-aikana omiin harrastuksiini. Budjetteja, raportteja, suunnitelmia ja ihmisten liikuttamista Helsingin kaupungin palveluksessa on nyt viisi lähiöliikuttajaa. Työsarkaa riittäisi useammallekin kaupunkialueelle. Ylipaino ja huonokuntoisuus ovat nykypäivän ongelmia. Liikunnalla voitaisiin korjata tilannetta. Ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan. Tahtoa on, mutta löytyykö rahaa? En osannut aikanaan nauttia laskentatyöstä. Kun vaihdoin ammattialaa, halusin vain heittäytyä inspiroivaan ja innostavaan työhön. Vasta myöhemmin aloin miettiä elämänarvoja. En tainnut sittenkään tehdä hullumpaa ratkaisua. Kenties olen nykyisessä työssäni yhdistänyt molemmat osaamisalueeni. Laadin budjetteja, tilastoja ja liikutan ihmisiä. Toimistotyön välissä pääsen välillä vetämään jumpparyhmää, lumikenkäilemään tai sauvailemaan auringonpaisteeseen ja lumisateeseen. Entisessä työssä kaipasin sosiaalisuutta, nyt olen mennyt toiseen äärimmäisyyteen.
Aina löytyy lisää liikutettavia, tarvittaisiin vain lisää ohjausresursseja. Moni tosin hakeutuu vapaaehtoiseen ohjaustyöhön saadakseen itsensäkin liikkumaan. He vetävät liikuntaryhmiä omaksi ilokseen. Lisää tällaisia ihmisiä! Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle Kuvat: Jukka Uotila