VUOSIKERTOMUS 2008
Toimitus Virve Pehkonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu Taina Ståhl, Mainostoimisto Visuviestintä Oy Kansikuva www.sxc.hu Paino Edita Prima Oy, Helsinki 2009
3 Vuosikertomus ilmestyy nyt ensimmäisen kerran koko syyttäjälaitoksen yhteisenä kertomuksena. Se tarkoitettu tietolähteeksi ensisijaisesti syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon henkilöstölle, mutta kertomuksesta löytyy hyödyllistä tietoa syyttäjäntoiminnasta myös poliisille, asianajajille, alan opiskelijoille, tiedotusvälineille ja yksittäisille kansalaisille. asiahakemisto. Vuosikertomuksen välissä on erillinen tilastoliite syyttäjälaitoksen toiminnasta vuonna 2008. Tiivistelmät Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista, toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista löytyvät nykyisin Valtakunnansyyttäjänviraston kotisivulta osoitteesta www.vksv.oikeus.fi. Vuosikertomuksessa esitellään syyttäjälaitoksen toimintaa kertomusvuonna, esimerkiksi syyteasioita, henkilöstöhallintoa, syyttäjälaitoksen koulutusta ja kansainvälistä toimintaa. Kertomuksen lopusta löytyvät keskeisimmät syyttäjiä koskevat lait ja asetukset sekä aakkosellinen Helsingissä, 3. päivänä huhtikuuta 2009 Viestintäpäällikkö Virve Pehkonen
Johdon katsaus Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske
5 Lukijalle 3 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: Suomalaisen syyttäjän identiteetti toive vai tosiasia 9 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske: Vakautta ja vaapuntaa 13 SYYTTÄJÄLAITOS 15 Valtakunnansyyttäjä 17 Apulaisvaltakunnansyyttäjä 18 Valtakunnansyyttäjänvirasto 19 Valtionsyyttäjät 19 Paikalliset syyttäjänvirastot 21 Syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmä 27 HALLINTO 29 Henkilöstö 31 Työhyvinvointi 32 Talous 34 SYYTEASIAT 37 Eräitä kertomusvuoden aikana ratkaistuja syyteharkinta-asioita 41 Sananvapausrikosasiat 48 Muutosharkinta-asiat 51 Kantelut 55 Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen syytemääräykset 58 Rikoslain 1 luvun syytemääräysasiat 58
6 Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa 58 Syyttäjänmääräysasiat 59 Poliisirikosasiat 59 Poliisin ja syyttäjän yhteistyö 61 Tullin ja syyttäjän yhteistyö 61 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 63 Erikoissyyttäjät 66 Avainsyyttäjät 68 Syyttäjien koulutus 72 Apulaissyyttäjien harjoittelujärjestelmä 76 Johtoryhmävalmennus 77 Toimistohenkilökunnan koulutus 77 Sidosryhmäyhteistyökoulutus 79 Kantelumenettely syyttäjälaitoksessa 79 KANSAINVÄLISET ASIAT 81 Pohjoismainen yhteistyö 83 Itämeren oikeusalueen yhteistyö 84 Euroopan unioni 86 Euroopan neuvosto 88 Muu kansainvälinen yhteistyö 88 Keskeisimmät syyttäjiä koskevat lait ja asetukset 91 Asiahakemisto 92
7
8 Kuva: Markku Ojala/Compic-Photos Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Johdon katsaus
9 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Suomalaisen syyttäjän identiteetti toive vai tosiasia Päättynyttä vuotta 2008 koskeva vuosikertomuksemme on aikaisempiin nähden muuttanut muotoaan. Kertomus tulee tästä lähtien toimimaan koko laitostamme koskevana, yhteisenä raporttina siitä, mitä kuluneen vuoden kuluessa syyttäjäntoimen osalta maassa on tapahtunut. Samalla se kuitenkin säilyttää ulkopuolisetkin lukijat huomioon ottavan, syyttäjäntoimintaa yleisesti kuvailevan luonteensa, yksittäisten paikallisvirastojemme työtä unohtamatta. Toimintavuosi 2008 oli ensimmäinen viidentoista syyttäjänviraston Suomessa. Kollega Jorma Kalske ottaa jäljempänä kantaa siihen, mitä kokemuksia kulunut vuosi meille toi. Kun syyttäjälaitoksen kehitysportaikossa on taas noustu uusi porras, lienee paikallaan pysähtyä hetkeksi perimmäisten ammatillisten kysymysten äärelle. Mitä voimme sanoa syyttäjän identiteetin tilasta vuoden 2008 päättyessä? Ensimmäisen syyttäjän Suomen niemellä tiedetään aloittaneen työnsä jo 1500-luvun Turussa. Modernin syyttäjätoiminnan perusteesit löytyvät kuitenkin vasta laitoksemme kantaisän lakitieteen tohtori Kaarlo Ignatiuksen vuonna 1900 tarkastetusta, virallisen syyttäjän organisatsioonia koskevasta visionäärisestä väitöskirjasta. Jos oikeushistorian seuraavia sivuja harpaten halutaan nykyiselle syyttäjäidentiteetille etsiä jokin konkreettinen lähtökohta ja sen myötä otollinen kasvualusta, voidaan sellaisena pitää oikeuskansleri Olavi Hongan vuonna 1959 syyttäjille antamaa määräystä siitä, että syyte tuli tekojen luonnehtimiseksi laatia kirjalliseen muotoon. Enää ei riittänyt, että syyttäjä vaati rangaistusta poliisitutkintapöytäkirjoista ilmenevistä rikoksista. Syytteet jäivät silti vielä pitkäksi aikaa ylimalkaisiksi ja usein vain viittailuiksi lainkohtiin väljine teonkuvauksineen. Syytesidonnaisuus mitähän se mahtoi silloin tarkoittaa? Inkvisitorisen rikosprosessimme aatemaailmaan ei tuollaisten asioiden pohtiminen kuulunut. Johdon katsaus
10 Rikosprosessimme tila oli vielä 50 vuotta sitten sellainen, että varsinaiselle syyttäjän ammatilliselle identiteetille ei ollut katetta. Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö lähtivät siitä, ettei syyttäjän roolilla ollut rikosprosessin onnistumisen ja rikosvastuun toteutumisen kannalta suurempaa merkitystä. Poliisin kuului hoitaa esitutkinta, jossa kertynyt aineisto, syyttäjän oikeuden pöydälle kantamana, muuntui käräjillä tuomion pohjana olevaksi oikeudenkäyntiaineistoksi. Oikeuden puheenjohtaja puolestaan hoiteli käräjillä suvereenisti asian kaikinpuolisen selvittelyn, niin hyvin syytetyn puolesta kuin häntä vastaankin. Myöskään todellisesta syyttäjäorganisaatiosta ei ennen 1990-luvun paikallishallintouudistusta oikeastaan voinut puhua, siinä määrin hajanainen ja osapäivätoiminen se oli. Tyypillisen esimerkin tilanteesta antoi Suomenmaan kruununnimismiehille osoitettu johtosääntö, jossa muun ohella kerrottiin, että syytepakon lisäksi nimismiehen tuli olla käräjillä läsnä syyttäjänä ja poliisipäällikkönä. Karkean johtopäätöksen mukaan siis syyttäjän pelkkä läsnäolo oikeudessa riitti, oikeus toteutui ilman sen kummempaa aktiivisuutta syyttäjän taholta. Ruotsin prosessilainsäädäntö oli alun perin samoista lähtökohdista ehtinyt laukata vuosikymmeniä itäisen naapurimaan edellä. Molempien maiden uudistustavoitteet olivat ennen toista maailmansotaa olleet verraten yhteneväiset, mutta ruotsalaisten kyetessä uudistamaan vuonna 1948 koko prosessilainsäädäntönsä oli sodan uuvuttaman Suomen tyytyminen kiireelliseen todistelulainsäädännön uusimiseen. Mutta ilman lainsäädännön muutoksiakin alkoivat uudet eurooppalaiset tuulenvireet rajojen madaltuessa puhallella oikeudelliseen ajatteluumme. Viimeistään 1970-luvulla rupesi syyttäjän rooli saamaan akkusatorisen ajattelutavan vahvistumisesta uutta painoa. Syytetyn oikeusturvan keskeiseksi takeeksi kasvanut syytesidonnaisuus alkoi sekin vaiheittain versoa. Muutokset olivat hitaita ja niiden tavoitteet kyseenalaistettiin tavan takaa. Vielä 1980-luvun puolivälissä korkein oikeus antoi prejudikaatin (KKO 1984:154), jonka mukaan tuomioistuimella oli varkaussyytteen hylätessään valta muitta mutkitta tuomita syytetty varkauden sijasta kätkemisrikoksesta. Syyttäjän vetoamistaakka oli vielä nurkan takana piilossa. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos tosin havaitsi sen jo ennakoiden eriävässä lausunnossaan tulevia aikoja. Syyttäjistön identiteettivaje ei kuitenkaan akkusatorisuuden vahvistumisen myötä vielä hellittänyt, koska syyttäjän uutta roolia selkeästi tukevaa lainsäädäntöä ei ollut. Käytäntö, millä nähdä syyttäjän tehtävä, vaihteli suuresti. Monissa tuomioistuimissa syyttäjä saatettiin edelleen kokea etupäässä poliisin työrukkasena tai tuomioistuimen apurina, eräänlaisena jutun esittelijänä käräjillä. Alusta alkaen hyvin suunnitellun syyttäjäkoulutuksen käynnistyminen vuonna 1979 oli omiaan vahvistamaan syyttäjistön uskoa itseensä ja lainkäytölliseen tehtäväkenttäänsä rikosprosessin olennaisena osana. Koulutus ei tosin aina ollut aivan mutkatonta. Kaikkia syyttäjiä kehityksen kulku ei yksinkertaisesti miellyttänyt. Uudet tavat lisäsivät työn tekemisen tuskaa. Syntyihän siinä painetta osallistua oikeudenkäyntiin erilaisella intensiteetillä kuin mihin oli vanhastaan totuttu. Tosiasiaksi kuitenkin tässäkin suhteessa ajan oloon muodostui Tempora mutantur! Johdon katsaus
11 Tänä päivänä voimme ammatillisesti ylpeinä todeta, että syyttäjä on oikeutettu nykyaikaisen rikosprosessin keskeisenä toimijana laajaan ja vastuulliseen tehtäväkenttäänsä nähden myös velvollinen vahvaan identiteettiin. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että lainsäädännössämme toteutettiin kaksi asiaan merkittävästi vaikuttanutta uudistusta. Yhtäältä rikosasioiden oikeudenkäynti saatettiin eurooppalaisittain modernille tasolle ja toisaalta päätoimisista syyttäjistä tuli alusta alkaen riippumattomia lainkäytön ammattilaisia. Muutokset johtivat kokonaan uusiinkin rikosvastuun toteutumista takaaviin tehtäviin. Lakiin perustuen syyttäjän on vastattava siitä, että rikosasia, nykyisin usein myös monitahoisin kansainvälisin liitynnöin, valmistellaan pääkäsittelyä varten kunnolla jo esitutkinnan yhteydessä ja että oikeudelle esitettävä aineisto on kaikin puolin laillinen ja asianmukaisin tavoin hankittu. Tästä huolehtiminen sekä vetoamisvelvollisuuden tarkkaan täyttämiseen pohjautuva vastuu rikosoikeudenkäynnin saattamisesta loppuun asti asettavat syyttäjän työlle ne normatiiviset pilarit, joiden varaan syyttäjän tulee ammatillinen identiteettinsä rakentaa. Mitä sitten tuomioistuinten ja syyttäjistön suhteisiin tulee, ajat ovat siinäkin suhteessa muuttuneet. Uuden rikosprosessilain omaksumiseksi järjestetyissä koulutustilaisuuksissa tuomarikouluttajan ensimmäinen kysymys auditoriolle kuului: Kuka on uuden rikosprosessin onnistumisen keskeisin toimija? Oikeaksi vastaukseksi hyväksyttiin syyttäjä. Oikeusjärjestelmän yleisellä tasolla varmasti näin onkin. Kirjoittaahan muun muassa professori Antti Jokela prosessioikeuden perusteoksessa Oikeudenkäyntimenettely II, Helsinki 2002 (s. 7) seuraavasti: Syyttäjät ovat nykyisin avainasemassa koko rikosoikeudenhoidon onnistumisessa sekä laillisuusperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä. Oikeushistoriaan on siten siirtynyt kuva käräjätuvassa pönäkästi seisovasta virkapukuisesta vallesmannista, yksioikoisesti päällekäyvästä yleisestä syyttäjästä Sen sijaan yksittäisen rikosjutun osalta prosessinjohdon onnistumisesta vastuullisena ja lopullisen tuomion antajana tuomari on luonnollisesti edelleen käräjätuvan suvereeni herra. Mutta lukuisien prosessitoimien jääminen nykyisin syyttäjän vastuulle on omiaan korostamaan syyttäjän aikaisempaa laajempaa tehtäväkenttää ja sen myötä uudenlaista asemaa myös itse oikeudenkäyntimenettelyssä, ylempiä oikeusasteita myöten. Aikaisemmin kaivatut identiteetin rakennuspalikat ovat siis tältäkin osalta olemassa. Hyvin kehittyneen identiteettimme säilyminen puhtaana myös alati muuttuvissa oloissa saa tukea koko syyttäjälaitoksen itselleen vahvistamista arvoista: lainmukaisuuttakin laajemmasta oikeudenmukaisuuden hyveestä, vahvaan eettiseen perustaan nojaavasta ammattitaidosta ja jaksamista vahvistavasta hyvinvoinnista työssä. Emeritusarkkipiispa John Vikströmin viisaat sanat Varjelkaa arvoja, niin arvot varjelevat teitä on hyvä muistaa kaikissa vaikeissa tilanteissa. Tämä koskee myös toimistohenkilökuntaamme, syyttäjäidentiteetin rakennustyön elintärkeätä tukijoukkoa. Johdon katsaus
12 Kuva: Markku Ojala/Compic-Photos Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske Johdon katsaus
13 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske Vakautta ja vaapuntaa Keskeinen lähtökohta vuositarkastelussa on luonnollisesti syyttäjälaitoksen kokonaistyömäärä ja siitä suoriutuminen. Saapuvien asioiden määrä on vakiintunut noin 86 000 asian tasolle, ja vaihtelut eri vaikeusasteisten asioiden välillä ovat hyvin pieniä. Ilmeistä kuitenkin on, että vaativat asiat ovat tulleet entistäkin vaativammiksi, vaikka tilastoista se ei suoraan ilmene. Siksi tilastointia tulee kehittää ja huomioida niin tulostavoitteissa kuin virastojen välisessä resurssijaossa nykyistä paremmin erityisen vaativat ja laajat asiat. Myös rasistiset rikokset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin koko rikostoimintoketjussa, jotta näiden rikosten erityispiirteet tulisivat huomioon otetuiksi seuraamuskeskustelussa. Parannusta on kuitenkin tapahtunut siinä, että suoritetilastot ovat nyt vertailukelpoisia edellisiin vuosiin nähden. Vuoden 2008 tulos on kokonaisuutena varsin hyvä. Tämä johtuu edellistä vuotta paremmista resursseista ja aiempaa tiiviimmästä joh- tamisotteesta paikallisissa syyttäjänvirastoissa. Vuoteen 2007 verrattuna kertomusvuonna oli 25 syyttäjähenkilötyövuotta enemmän, mikä on merkinnyt ratkaisukapasiteetin palautumista vuosien 2005 2006 tasolle. Syyttäjien määrä ei kuitenkaan vielä vastaa oikeusministeriön työryhmän käsitystä painotetusta kokonaistyömäärästä (OM 2008:20). Toimistohenkilökuntaa on vähennetty henkilöstösuunnittelun linjausten mukaisesti. Kirjallisen menettelyn tehostunut käyttö ja sihteerivalmistelun kehittyminen ovat auttaneet voimavarojen kohdentamista vaativien asioiden käsittelyyn. Syyteharkinta-asioissa ratkaisujen määrä on ylittänyt tulostavoitteen. Pitkään avoinna olleiden asioiden määrä on vähentynyt merkittävästi, vaikkakaan tulostavoitteita niissä ei ole saavutettu. Erityistä huolta herättävät edelleen yli vuoden vanhat asiat, vaikka ratkaisuteho onkin niiden kohdalla parantunut. Kertomusvuoden lopussa näitä asioita oli kaikkiaan 353, Johdon katsaus
14 joista niin sanottuja erittelemättömiä ja vaativia asioita on noin 80 %. Kun esityksissä kirjalliseen menettelyyn on saavutettu miltei 45 %:n kattavuus, mikä selvästi ylittää tulostavoitteen, on täysi syy lähteä siitä, ettei tavanomaisissa asioissa ole enää jatkossa yli vuoden vanhoja asioita. Tähän vaikuttavat suotuisasti myös virastojen ja poliisilaitosten rikosasioiden esikäsittelyjärjestelyt (REK). Ratkaisutehon kohentuminen on johtanut siihen, että keskimääräiset syyteharkinta-ajat ovat hieman pidentyneet, kaikkein selvimmin niin sanotuissa erittelemättömissä ja vaativissa asioissa. Tosin vuoden 2007 resurssitilanteen ja juttuvaraston jälkeen kaikki tulostavoitteet eivät olleet aivan realistisia. Ratkaisuprofiilein tarkasteltuna syyttäjien ratkaisut ovat kehittyneet tavoitteiden suuntaisesti. Esimerkiksi kun esitutkinnan rajoittamispäätökset ovat lisääntyneet, erityisesti prosessuaalisen syyttämättäjättämisen osuus on laskenut. Vakautta ilmentävästä kokonaistyömäärästä on kuitenkin mainittava selvänä poikkeamana kertomusvuonna käsittelyyn tullut ns. WinCapitajuttu, johon joudutaan keskittämään usean syyttäjän työpanos pitkäksi aikaa. Myös sananvapausasiat ovat sitoneet erityisesti Valtakunnansyyttäjänvirastossa huomattavasti ennakoitua enemmän voimavaroja sekä syyteharkinnassa että itse juttujen ajamisessa. Koulusurmien heijastusvaikutuksia nettikirjoittelussa on jouduttu tutkimaan rikosoikeudellisesti. Lisääntynyt maahanmuutto on näkynyt niin sanottujen viharikosten kasvuna. Arvelut siitä, ettei sananvapausasioiden syyteoikeuden siirrolla yksinomaan valtakunnansyyttäjälle olisi juurikaan vaikutusta työmäärään Valtakunnansyyttäjänvirastossa, ovat osoittautuneet virheellisiksi. Työtyytyväsyysindeksi on parantunut merkittävästi, mikä kertoo organisaation asettumisesta paikoilleen vuoden 2007 uudistuksen jälkeen. Tähänastisten hyvien kokemusten perusteella on vain entisestään vahvistunut käsitys siitä, että syyttäjälaitoksen kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa täytyy panostaa esimiestyön sisältöön ja kohdistaa siihen riittävästi voimavaroja. On nähty, että työssään sinänsä itsenäiset syyttäjät tarvitsevat tuekseen ajoittain voimastakin esimiehen ohjausta. Jatkossa muun muassa töiden priorisoinnin merkitys korostuu. Tyytyväisyyden kasvuun ovat vaikuttaneet myös resurssitason ja palkkauksen kohentuminen. Tämä jäänee kuitenkin toistaiseksi väliaikaiseksi ajatellen tulevan TTS-jakson 2010 2013 toimintamäärärahojen edellyttämiä vähennyksiä henkilötyövuosiin. Johdon katsaus
15
16 Syyttäjäorganisaatio on kaksiportainen. Valtakunnansyyttäjänviraston lisäksi paikallisia syyttäjänvirastoja on 15. Paikallisissa syyttäjänvirastoissa on yhteensä 50 palvelutoimistoa. Syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitoksen organisaatio Apulaissyyttäjät 359 Syyttäjälaitos
17 Valtakunnansyyttäjä Suomen perustuslain 104 :n mukaan syyttäjälaitosta johtaa ja ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Hänen tehtävänään on syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen. Tässä tehtävässään hän muun muassa nimittää kaikki paikallissyyttäjät sekä ohjaa ja valvoo syyttäjien toimintaa. Hän voi myös antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita. Valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa. Hän voi kaikkien yleisten syyttäjien esimiehenä ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian. Hän voi myös määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt (syytemääräys) taikka määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan (syyttäjänmääräys). Valtakunnansyyttäjä ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa silloin, kun eduskunta on päättänyt syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä, valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan sekä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi valtakunnansyyttäjä ratkaisee kansainvälisiä suhteita koskevat asiat. Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet Jokaisella syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Lain mukaan valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa syyttäjille yleisiä määräyksiä ja ohjeita, joilla pyritään muun muassa edistämään syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Ne saatetaan ennen julkistamista oikeusministeriön tietoon. Syyttäjälaitos
18 Valtakunnansyyttäjä antoi kertomusvuonna kaksi yleistä ohjetta ja määräystä syyttäjille: VKS:2008:1 PAIKALLISEN SYYTTÄJÄVIRANOMAISEN ILMOITUSVELVOLLISUUS Määräyksellä on saatettu ajan tasalle paikallisten syyttäjien ilmoitusvelvollisuus valtakunnansyyttäjänvirastolle käsiteltäväkseen tulleista jutuista. Samalla aikaisempi määräys VKS:1998:1 kumottiin. Määräyksessä on lueteltu ilmoitettavat asiat sekä annettu ohjeita menettelystä ja määräyksen soveltamisesta. VKS:2008:2 SYYTTÄJÄLLE ILMOITETTAVAT RIKOSASIAT, ILMOITUSMENETTELY JA SYYTTÄJÄN TOIMEN- PITEET Ohjeella on täsmennetty sitä, millaisista rikosasioista poliisin esitutkintalain 15 :n 1 momentin perusteella on ilmoitettava syyttäjälle ja annettu ohjeita ilmoitusmenettelystä. Poliisi luokittelee ilmoitettavat asiat A- tai B-luokkaan sen mukaan, edellyttääkö asia syyttäjän reagointia. Ohjeessa on käsitelty myös syyttäjän velvollisuuksia hänen saatuaan ilmoituksen. Ohje on annettu sisäasiainministeriön toimesta samansisältöisenä myös poliisille. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen tehtävien jako VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ RATKAISEE ENSISIJAISESTI ASIAT, JOTKA KOSKEVAT: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta; ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ RATKAISEE ASIAT, JOTKA KOSKEVAT: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) palkkaustoimivaltaa; 3) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 4) sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 24 :ssä tarkoitettua syyteoikeutta; 5) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 6) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 7) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja Syyttäjälaitos
19 8) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä. Syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta päättää valtakunnansyyttäjä. Hän määrää myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen tehtävien jaon mukaisesti sananvapausrikosasiat kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäviin. Sananvapausrikosasioista ks. lisää s. 48. Valtakunnansyyttäjänvirasto Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena huolehtia siitä, että syyttäjille kuuluvat rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvät tehtävät voidaan hoitaa asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Valtakunnansyyttäjänvirastoa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa valtakunnansyyttäjä. Tässä tehtävässä hänellä on apunaan ja neuvoa-antavana elimenä johtoryhmä. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten virastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, ohjaus- ja kehittämisyksikkö sekä kansainvälinen yksikkö. Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskenteli kertomusvuonna 41 henkilöä. Viraston johtoryhmään kuuluvat valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (puheenjohtaja), apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Christer Lundström, valtionsyyttäjä Pekka Koponen, valtionsyyttäjä Olavi Lippu ja viestintäpäällikkö Virve Pehkonen. Syyttäjälaitoksen resursseista vastaa oikeusministeriö, jonka kanssa Valtakunnansyyttäjänvirasto käy syyttäjälaitosta koskevat tulosneuvottelut. Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii syyttäjälaitoksen sisäisestä tulosohjauksesta. Valtionsyyttäjät Valtionsyyttäjillä on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Heidän tulee huolehtia syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Heidän tehtävänään on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjät toimivat syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan valtionsyyttäjä voi ratkaista muutosharkintapyyntöä koskevan asian, jos asiaa ei ole tarpeen enemmälti tutkia, koska ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa syyttäjän päätöstä eikä asialla laatunsa tai laajuutensa puolesta ole tavanomaista suurempaa merkitystä. Syyttäjälaitos
20 Paikalliset syyttäjänvirastot Syyttäjänvirasto 1. Helsingin syyttäjänvirasto 2. Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto 3. Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto 4. Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto 5. Päijät-Hämeen syyttäjänvirasto 6. Kaakkois-Suomen syyttäjänvirasto 7. Varsinais-Suomen syyttäjänvirasto 8. Pirkanmaan syyttäjänvirasto 9. Satakunnan syyttäjänvirasto 10. Pohjanmaan syyttäjänvirasto 11. Keski-Suomen syyttäjänvirasto 12. Itä-Suomen syyttäjänvirasto 13. Oulun syyttäjänvirasto 14. Lapin syyttäjänvirasto 15. Ahvenanmaan maakunnan syyttäjänvirasto Päätoimipaikka 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. Syyttäjälaitos Helsinki Espoo Vantaa Järvenpää Lahti Kouvola Turku Tampere Pori Vaasa Jyväskylä Mikkeli Oulu Rovaniemi Maarianhamina Kansainväliset asiat 15 Palvelutoimisto 9 7 10 8 2 Lohja, Tammisaari Porvoo Forssa, Hyvinkää, Hämeenlinna, Riihimäki Heinola Imatra, Kotka, Lappeenranta Kaarina, Kemiö, Loimaa, Raisio, Salo Ikaalinen, Kangasala, Mänttä, Nokia, Valkeakoski, Vammala Kankaanpää, Kokemäki, Rauma Kauhajoki, Kokkola, Lapua, Närpiö, Pietarsaari, Seinäjoki Jämsä, Äänekoski Iisalmi, Joensuu, Kuopio, Nurmes, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus Haapajärvi, Kajaani, Kuusamo, Raahe, Ylivieska Ivalo, Kemi, Kemijärvi, Sodankylä, Tornio 4 11 1 5 14 3 13 6 12
21 Valtionsyyttäjät osallistuvat myös paikallisen syyttäjäntoimen ohjaukseen ja kehittämistyöhön. He toimivat Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjänvirastojen välisinä yhteyshenkilöinä, tukevat syyttäjänviraston päällikköä johtamisessa, seuraavat syyttäjäntoimintaa ja osallistuvat aloitteellisesti alueen kehittämistyöhön. Lisäksi heidän tulee edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista ja osallistua tulosneuvotteluihin, valmistella seurantakäynnit sekä huolehtia niiden käytännöllisestä toteutuksesta. Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimi kertomusvuonna 13 valtionsyyttäjää. rikos, jolla voidaan katsoa olevan poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sanan- tai painovapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai rikoslain 11 luvun sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan taikka 14 luvun rikos poliittisia oikeuksia vastaan. Paikalliset syyttäjänvirastot Yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat Valtionsyyttäjien hoidettaviksi kuuluvat yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat voivat olla esimerkiksi: varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristö- tai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virkaaseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; Helsingin syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA HELSINKI, EI PALVELUTOIMISTOJA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka, apulaispäälliköt Eija Velitski, Tove Myhrberg ja Tapio Nyrhilä sekä henkilöstösihteeri Hanna Ilpala. Henkilötyövuodet 2008: 73,4 Helsingin syyttäjänvirastossa yli viikon käräjäoikeuskäsittelyn vaatineet rikosasiat ovat kaksinkertaistuneet vieden kertomusvuonna jo yli 21 syyttäjien henkilötyövuotta ja vastaavan määrän tuomareiden henkilötyövuosia. Saapuneiden esitutkintapöytäkirjojen määrä kasvoi edellisvuodesta 9 % ollen 16 345 kappaletta vuonna 2008. Riittävien resurssien lisäksi menestyksen edellytyksenä on, että vaativa talousrikosasia on voitava hoitaa esitutkinnasta lähtien yhtenä projektina 1 3 syyttäjän ohjauksessa ja vastaavasti tavanomainen rikosasia maksimaalisen ekonomisesti. Syyttäjälaitos
22 Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA ESPOO, PALVELU- TOIMISTOT LOHJALLA JA TAMMISAARESSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström, apulaispäälliköt Harri Lindberg ja Tapio Mäkinen sekä hallintosihteeri Anne Rodas. Henkilötyövuodet 2008: 33,5 Virasto on kertomusvuoden aikana käyttänyt useissa vaativissa rikosasioissa onnistuneesti syyttäjäpareja. Syyttäjäparien käyttäminen vaativissa jutuissa on huomattu edesauttavan syyttäjiä jaksamaan ja kestämään kohujuttujen julkisuuspaineen sekä pitkien prosessien aiheuttamat muut henkiset ja fyysiset paineet. Kun toinen syyttäjistä on kokemattomampi, järjestelyllä toteutuu myös koulutuksellinen elementti. Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA VANTAA, PALVELUTOIMISTO PORVOOSSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Söderlund, apulaispäälliköt Jukka Haavisto ja Leena Hurmala sekä hallintosihteeri Linda Leskinen. Henkilötyövuodet 2008: 29,9 Kertomusvuosi oli selvästi ennakoitua työläämpi, sillä arviot saapuvien asioiden määrästä ylittyivät merkittävästi. Virastoon saapui yhteensä 5 688 asiaa. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 476 asiaa eli 9,1 %. Huolimatta asiamäärien huomattavasta kasvusta toimintavuodelle asetetut tulostavoitteet saavutettiin poikkeuksetta, joiltakin osin jopa selvästi ylittäen. Auki olevien asioiden määrä väheni, syyteharkinta-aika parani ja ennen kaikkea vanhojen, yli vuoden syyteharkinnassa olleiden asioiden määrä väheni. Kaiken kaikkiaan toimintavuotta voi kuvata menestykselliseksi. Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA JÄRVENPÄÄ, PALVELUTOIMISTOT FORSSASSA, HYVINKÄÄLLÄ, HÄMEENLINNASSA JA RIIHIMÄELLÄ Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki, apulaispäälliköt Eeva-Liisa Olkinuora ja Matti Torkkel sekä hallintosihteeri Seija Paljakka. Henkilötyövuodet 2008: 31,5 Kanta-Hämeen syyttäjänviraston eräänä merkittävänä saavutuksena voidaan kertomusvuonna pitää kirjallisen menettelyn kehitystä. Vuonna 2008 (tilasto 30.09.2008) kirjallisessa menettelyssä käsiteltiin rikosasioista 41 %, kun valtakunnallinen keskiarvo oli noin 34 %. Edellisenä vuonna viraston vastaava luku oli 36 %, joten kehitystä tapahtui 5 %. Päijät-Hämeen syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA LAHTI, PALVELUTOIMISTO HEINOLASSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen, apulaispäällikkö Pasi Pälsi (ma. johtava kihlakunnansyyttäjä 1.3.2009 lukien, ma. apulaispäällikkö Pertti Kemppi 1.4.2009 lukien) ja hallintosihteeri Tuula Kallio. Henkilötyövuodet 2008: 19 Syyttäjänvirasto saavutti kertomusvuoden syksyllä ensimmäisenä ja ainoana tilanteen, jossa virastossa ei ollut avoinna yhtään yli yhden vuoden vireillä ollutta asiaa. Ratkaisematta olevien asioiden määrä kyettiin muutenkin pitämään Syyttäjälaitos
23 pienenä. Toinen kertomusvuoden menestystekijä oli viraston osaava ja motivoitunut henkilökunta, jonka työn tuloksena toiminta on ollut tehokasta. Henkilöstö on toiminut virastossa pitkään eikä tarvetta muualle hakeutumisen ole ollut. Kaakkois-Suomen syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA KOUVOLA, PALVELUTOIMISTOT IMATRALLA, KOTKASSA JA LAPPEENRANNASSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela, apulaispäälliköt Heikki Pohjalainen ja 1.8.2008 lukien Tiina Pirinen sekä hallintosihteeri Aira Laari. Henkilötyövuodet 2008: 27,6 Kertomusvuosi oli Kaakkois-Suomen syyttäjänvirastossa erittäin vaikea henkilöstövajeen vuoksi. Kaikkia syyttäjän virkoja ei saatu täytettyä edes määräaikaisilla syyttäjillä. Siitä huolimatta tulosta tehtiin hyvin ja mikä tärkeintä henkilökunta pysyi joitain pieniä poissaoloja lukuun ottamatta terveenä. Henkilökunnan jaksaminen vaikean tilanteen keskellä oli todella merkittävä saavutus. Varsinais-Suomen syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA TURKU, PALVELUTOIMISTOT KAARINASSA, KEMIÖSSÄ, LOIMAALLA, RAISIOSSA JA SALOSSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki, apulaispäälliköt Kai Selander (ma. johtava kihlakunnansyyttäjä 10.10.2008 lukien, sijaisena Petri Vaaja 1.1.2009 lukien) ja Ilpo Lähtinen sekä hallintosihteeri Seija Lehtonen. Henkilötyövuodet 2008: 37 Varsinais-Suomen syyttäjänviraston keskeisin saavutus kertomusvuonna oli se, että työtyytyväisyystutkimuksen perusteella henkilökunta pääasiassa viihtyy ja on motivoitunutta työssään. Kyselytutkimuksen perusteella työtyytyväisyys on korkeaa tasoa ja kehittynyt edelleen positiivisesti edellisvuodesta. Pirkanmaan syyttäjänvirasto PÄÄTOIMIPAIKKA TAMPERE, PALVELUTOIMIS- TOT IKAALISISSA, KANGASALALLA, MÄNTÄSSÄ, NOKIALLA, VALKEAKOSKELLA JA VAMMALASSA Johtoryhmä: johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen, apulaispäälliköt Mika Mäkinen ja Hannele Selin-Hakala (sijaisena ma. apulaispäällikkö Timo Kokkomäki 11.8.2008 lukien) sekä hallintosihteeri Auli Kanerva. Henkilötyövuodet 2008: 39,4 Kertomusvuonna moni Pirkanmaan syyttäjänviraston kokeneimmista syyttäjistä oli syystä tai toisesta poissa. Vaikka sijaisten valinnassa onnistuttiinkin varsin hyvin, lisääntyi riviin jääneiden kokeneempien syyttäjien työtaakka voimakkaasti. Viraston huipputasoiset syyttäjät osoittivat kuitenkin taas mahtavan venymiskykynsä ja vaikeuksien yli taisteltiin talkoohengessä ilman tappioita. Näissäkin oloissa juttujen läpivirtaus onnistuttiin pitämään hyvänä ja juttuvarasto pienenä sekä samalla vielä yli kuuden kuukauden ikäisten juttujen suhteellinen osuus koko maan kärkitasolla. Kun lisäksi työtyytyväisyyskyselyn keskiarvo nousi edellisen vuoden 2,99 pisteestä 3,50 pisteeseen, täytyy tulosta pitää loistavana. Syyttäjälaitos