VUOSIKERTOMUS 2007 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO

Transkriptio

1 VUOSIKERTOMUS 2007 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO

2 Valtakunnansyyttäjänvirasto Albertinkatu 25 A Helsinki Toimitus Virve Pehkonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu ja taitto Taina Ståhl, Mainostoimisto Visuviestintä Oy Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2008

3 Lukijalle Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus, joka ilmestyy nyt kymmenennen kerran, on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensisijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon henkilöstölle. Kertomuksesta löytyy hyödyllistä tietoa syyttäjäntoiminnasta myös poliisille, asianajajille, alan opiskelijoille ja yksittäisille kansalaisille. Vuoden 2007 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan pitkälti edellisten vuosien kertomuksia. Monin paikoin käsitellään voimaan tullutta paikallisorganisaatiouudistusta. Vuosikertomuksen lopussa on tilastotietoja niin Valtakunnansyyttäjänviraston kuin koko syyttäjälaitoksen toiminnasta. Liiteosasta löytyvät Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys ja aakkosellinen asiahakemisto. Tiivistelmät Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista, toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista löytyvät nykyisin Valtakunnansyyttäjänviraston koti- sivulta osoitteesta Helsingissä, 17. päivänä huhtikuuta 2008 Viestintäpäällikkö Virve Pehkonen

4 Sisällysluettelo Lukijalle 3 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: uue uue ajalaku alkamie jlkee ajalaku alkamie jlkee 6 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma kalske: kau kau Vaa ei ekau Vaa ekau 9 Syyttäjälaitos 11 VALakuaYYTTÄJÄ 16 APULAISVALakuaYYTTÄJÄ 18 VALakuaSYYjVIRASTO 18 VALiYYTTÄJÄT 20 PAIKALLISORGaiaaiuuiu 21 SYYTTÄJÄLaike jaujjeelmä 21 SYYTTÄJÄLaike avot 23 SYYTTÄJÄLaike ekilöstötilipäätös JA TYÖTYYTYVÄISYYSKYSELY 25 HALLINTO 26 ja 27 ekilöstö 27 imitysasiat 28 Muu ekilöstöasiat 29 KERTOMUSVue ulokselliuue kuvaus 31 Viei 35 SYYTEASIAT 37 ja 38 SYYeakia-ASIAT 38 aavapausrikosasiat 44 Muuakia-ASIAT 48 kaelut 54 ikeukalei ja eukua OIKEUSASIAMiee YYTEMÄÄRÄYKSET 54 Rikoslai 1 LUVu YYTEMÄÄRÄYSASIAT 55 Muukeaku kkeimmassa OIKEUDESSA 55 SYYTTÄJÄMÄÄRÄYSASIAT 56 TALOUSRIKOSSYYTTÄJÄT 56 HUUMauaie-ERIKOISSYYTTÄJÄT 57 POLIISIRIKOSASIAT 58 POLiii ja YYj YHTEISTYÖ 59 TULLi ja YYj YHTEISTYÖ 59

5 Kehittäminen ja koulutus 60 ja 61 AVaiYYTTÄJÄT 61 Valtakuallie YYjäpäivä 64 SYYTTÄJÄLaike kulutus 66 VALakuaSYYjVia ekilöstökoulutus 68 JOHTAMISKOULUTUS 68 SYYjie kulutus 69 Syyttäjie Muu koulutus 70 TOIMiekiLÖkua kulutus 72 SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖKOULUTUS 72 APULAISSYYjie ajielujärjestelmä 73 akkee 73 VALVa 73 KANSAINVÄLISET ASIAT 76 Johda 77 Pohjoismaie Yeistyö 78 Itämere ikeusaluee Yeistyö 79 Vejä 80 Viro 81 Euroopa uii 83 Euroopa euvosto 85 Muita kaaivlisiä tapahtumia 86 Syyttäjälaitokse kaaivlisiä vieraita 87 KaaiVLise YYjäyhdistykse 12. vuosikferei 88 Paikallissyyttäjie jaus ja euva kaaivlisissä asioissa 89 ViraMaisyhteistyö 89 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 90 Lausu 91 Muut asiauijatehtävät 92 TILASTOTIETOJA 93 ValtakuaYYjVirasto 94 Syyttäjie imiatilastoja 99 ValtakuaYYjVira ekilökua 108 Liite: VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON TYÖJÄRJESTYS 110 LIITE: Asiahakemisto 116

6 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki UUDEN AJANLASKUN ALKAMISEN JÄLKEEN Päättyneen vuoden tapahtumain kulussa siirtyminen uuteen organisaatioon oli laitoksessamme niin merkittävä asia, että keskityn tämänkertaisessa kirjoituksessani pelkästään sen herättämiin ajatuksiin. Kollega Jorma Kalske luo omassa esityksessään katsauksen muuhun varteenotettavaan. Totesin vuoden 2002 vuosikertomuksen johdannossa, miten olemme...usean vuoden muutosmyllerryksen jälkeen vähin erin lähestymässä tasapainoisempaa toimintatilaa.... Tosiasiaksi jää, että vähänpä tuolloin tiesin. Yllättävää oli se nopeus, jolla yleinen yhteiskunnallinen tilanne kypsyi siirtämään kihlakunnat historiaan ja luomaan siinä yhteydessä puitteet syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen toteuttamiselle. Aprillipäivänä 2007 kuin viimeisenä kaikuna tämän pitkäaikaisen tavoitteen viipyilystä haavetasolla valtakuntaan perustettiin 15 uljasta syyttäjänvirastoa. Työ ei tietenkään ollut tällä tehty, se vasta alkoi. Niinpä johdon voimavarat on kuluneena vuonna melko tarkkaan käytetty uuden organisaation rakentamiseen ja muutoksen tekemiseen. Hallinnossa ja epäilemättä erityisesti paikallisjohdossa on venytty ylittämäänkin se, mitä kohtuudella oikeastaan voitaisiin ihmisen voimavaroista edellyttää työlle kuuluvan. Kuin huonoimmalla mahdollisella onnella myös juuri kertomusvuonna vallinnut laitoksen lyhyen historian pahin resurssikurjuus on pakottanut laitoksen koko väen entisestään lisäämään ponnistelujaan. Kireän vaiheen nyt hiljalleen alkaessa lientyä, olisi erityisen tärkeätä löytää edellytykset pieneen palautumiseen. Toisaalta on aivan turha enää kenenkään uskotella itselleen, että muutos on jonkinlaista siirtymistä staattisesta tilasta toiseen. Viimeistään nyt pitää tunnistaa ja tunnustaa ajan henki: nyky-yhteiskunnassa nopea muutos ja jatkuva liike ovat arkipäivää kaikessa työssä ja toiminnassa. Syyttäjälaitoksessa vauhdilla toteutettu muutos on ollut organisatorisesti suuri. Sellaisiin liittyy aina omia, ilmeisen yleispäteviä johtamisen haasteita. Hyvin tunnistettavasti niitä on käsitelty muun muassa Valtiokonttorin Kaiku-palvelujen julkaisemassa kirjasessa Työhyvinvointi muutoksessa (2006), jonka lukemista suosittelen kaikille.

7 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Teoksessa kuvattua välivaiheen kaaosmielialaa tuskin edes voidaan välttää, eikä lie tarpeenkaan. Se kun kuuluu elimellisenä osana jokaiseen isompaan muutosprosessiin. Kuluneena vuonna kertyneet kokemukset näyttäisivät vahvistavan tämän teorian. Vaikka asiat olisivat miten tarkasti järjestyksessä ja etukäteen suunniteltuja, ehkä parhaimmillaan osittain jo toteutettuinakin ennen virallista muutoshetkeä, kaaosvaihe tulee silti. Ensi sijassa lieneekin kysymys tunteesta. Tunne voi myllerryksen keskellä olla ihmisille tärkeämpi kuin todellisuus

8 eli se, miten asiat ulkopuolisen tarkkailijan toteamina ehkä ovat. Selvää kieltä muutostilanteen mekaniikasta puhuu sekin, että syyttäjälaitoksen työtyytyväisyysluvut laskivat viimeisimmässä mittauksessa joulukuussa Erityisesti huomiota kiinnittää johtamisen ja tiedonkulun osa-alueilla tapahtunut putoaminen alle kolmen pisteen rajan. Viestinnän roolia ei voi milloinkaan korostaa liikaa. Johdon puheita analysoidaan aina tarkasti niin koko valtakunnan kuin paikallistasonkin osalta mutta eritoten muutostilanteissa. Niistä löydetään tuon tuostakin asioita, joita puhuja itse ei mitenkään voi tunnistaa omikseen. Kokemus osoittaa myös, että näkyvästikään esitetty viesti ei mene perille. Ei aina, ei kerralla eikä kaikille. Asioista voidaan tiedottaa Ilonassa tai virastojen omilla ilmoitustauluilla, mutta päällikkö tietää silti törmäävänsä kysymykseen miksi tästä ei ole kerrottu. Vastapainoksi huhut syntyvät ja leviävät tehokkaasti. Erityisesti sota-ajalta tuttu hevosmiesten tietotoimisto lyö tänäkin päivänä laudalta STT:n monessa yhteydessä. Niinpä samaa viestiä pitää toistaa yhä uudestaan. Viestin sisältö täytyy pitää yksinkertaisena. Useimmiten on käytettävä useita viestintäreittejä. Paljon työtä ja vaivaa tämä kaikki tietysti vaatii samalla kun pitäisi viedä niitä tuhansia asioita eteenpäin. Päättäjän rooliin myös kerta kaikkiaan kuuluu olla organisaationsa ukkosenjohdatin, eräänlainen tunteiden tynnyri, johon jokainen käy vuorollaan kaatamassa. Tunteiden käsittelylle pitääkin muutostilanteessa järjestää tilaa. Tämä voinee parhaiten onnistua järjestämällä niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla yhteisiä tilaisuuksia, joissa ihmiset saavat esittää heitä askarruttavia kysymyksiä ja ajatella ääneen, purkaa tuntojaan. Lastenlapsilleen Muumi-kirjoja lukeva kirjoittaja on tosin vanhoilla päivillään joskus rohjennut peilin edessä esittää itselleen hieman ilkikurisen kysymyksen: mutta kuka lohduttaisi Nyytiä!? Organisaation, tavoitteiden ja työskentelyn kannalta on kuitenkin selvää, ettei tunteiden työstäminen voi jäädä kellumaan epämääräiseksi ajaksi. Sovitut asiat ja tehdyt päätökset on toteutettava, ja ne koskevat kaikkia. Yhtä lailla meillä kaikilla osaltamme myös on oma vastuu työilmapiiristä ja -tyytyväisyydestä. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja mielipiteisiinsä, mutta työyhteisössä niiden ilmaisemiseen liittyy myös velvollisuuksia. Itse kunkin pitää miettiä, miten ilmaisisi mielipiteensä niin, että toinen jaksaa ottaa ne vastaan. Millaista ilmapiiriä itse luon työyhteisöön? Maalaanko asioista liikaa katastrofikuvia? Kykenenkö ilmaisemaan itseäni oikein, syyllistämättä muita? Ja lopultakin: Uusissa virastoissa pidetään ehkä kahvikuppeja toisin päin kaapissa ja lusikoiden varretkin osoittavat laatikossa eri suuntiin. Oleellinen on kuitenkin sama kuin ennen. Näin eräs paikallispäällikkö positiiviseen tapaan asiat ilmaisi, ja sehän pitää paikkansa. Tehdään tuttua työtä tutuin tavoittein ennestään tuttujen ihmisten kanssa. Kenenkään ei ole tarvinnut muuttaa kotoaan. Voitaisiinko sittenkin ajatella, että työmme maailma ei ole kaatumassa päälle. Ehkä se päin vastoin on ajan oloon järjestymässä entistä paremmaksi, onhan muutos aina samalla myös mahdollisuus - ja iso muutos suuri mahdollisuus. Tästä selvitään, asioilla on tapana järjestyä. Kun muutostöiden pöly hieman laskee ja lähimmät yhteistyökumppanit vielä saavat omat organisaationsa uudistettua, ovat toimintaedellytyksemme huomattavasti menneitä vuosia paremmat. Mutta vuosi, pari vuotta siihen vielä menee. Tarvitaan ripaus uskoa ja kärsivällisyyttä ja tiedän valistuneelta ammattikunnaltamme sitä edelleen löytyvän.

9 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske NOTKAHDUS VAAN EI RETKAHDUS Paikallisissa syyttäjävirastoissa oli vuonna 2007 käytössä 17,6 syyttäjähenkilötyövuotta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vastaava vähennys toimistohenkilötyövuosissa oli 11,7. Toimistohenkilöstön vähentäminen on ollut suunnitelmien mukaista, mutta syyttäjäresurssin vähentäminen oli niukkojen määrärahojen sanelemaa. Tulostavoitteiden saavuttamisessa paikallisen syyttäjäntoimen organisaatio- ja rakenneuudistuksen edellyttämät täytäntöönpanotoimet yhdessä syyttäjäresurssien vajeen kanssa muodostivat erittäin haasteellisen tilanteen. Tästä lähtötilanteesta huolimatta tulostavoitteet kuitenkin saavutettiin kohtuullisen hyvin. Organisaatiouudistus käynnistyi ja eteni suunnitelmien mukaisesti. Henkilöstön kannalta on ollut rauhoittavaa, että pitkään avoimena olleita syyttäjävirkoja on täytetty. Muutoinkin syyttäjänvirastojen toiminta on vakiintunut loppuvuotta kohden. On selvästi nähtävissä, että organisaatiouudistuksella on voitu merkittävästi parantaa virastojen toimintaedellytyksiä. Virastojen päälliköiden, apulaispäälliköiden ja hallintosihteerien esimiestyö on yhdenmukaistanut ja jäntevöittänyt yksiköiden toimintaa niin sisäisesti kuin virastojen välillä. Organisaatiota ollaan edelleen tiivistämässä. Nykyinen palvelutoimistoverkko on tarpeettoman tiheä. Oikeusministeriössä onkin vireillä asetuksen muutos, joka vähentäisi palvelutoimistoja seitsemällä kappaleella. Saapuneissa rikosasioissa ns. painotettu työmäärä on pysynyt edellisten vuosien tasolla. Keskimääräinen syyteharkinta-aika on ollut lähes enna- koidun mukainen. Sen sijaan yli vuoden syyteharkinnassa olleiden asioiden määrän vähentämisessä ei ole onnistuttu. Toteuma ylittää selvästi tulostavoitteiden mukaisen enimmäismäärän, joka sekin oli merkittävästi edellisen vuoden toteumaa korkeampi. Myös yli kuusi kuukautta syyteharkinnassa olleiden asioiden määrä oli huomattavasti suurempi kertomusvuoden päättyessä kuin vuonna Pitkään syyteharkinnassa avoimena olevien asioiden tehokas priorisoiminen tulee siis edelleenkin pitää keskeisenä tavoitteena. Esitutkintayhteistyötä on voimavaraongelmista huolimatta pystytty jonkin verran tehostamaan. Esitutkinnan rajoittamispäätösten määrä on edelleen noussut. Jo puolivuotisraportissa saatettiin todeta resurssivajeen näkyvän myös syyteharkintaratkaisujen sisällössä kriminaalipoliittisesti arvelluttavalla tavalla. Edellisenä vuonna alkanut kehitys näytti jatkuvan jopa aiempaa huolestuttavampana. Tulostavoitteiden mukainen esitutkinnan rajoittamisen osuuden nousu ei ollut vähentänyt syyttämättäjättämistä. Puolivuotisraportissa tosin arvioitiin, että vuoden 2008 talousarvion mahdollistamilla toimenpiteillä voidaan syntynyttä tilannetta korjata. Loppuvuoden tuloskehitys korjasikin jo merkittävästi sanottua tunnuslukujen vääristymää. Esitutkinnan rajoittamispäätösten määrän kasvu ei kuitenkaan merkitse yksinomaan positiivista kehityssuuntausta. On oletettavaa, että syyttäjän rajoitettavaksi on tarjottu aiempaa enemmän sellaisia asioita, joissa poliisi suoritti aiemmin itsenäisesti karsintaa. Tähän viittaa se,

10 10 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske että esitutkinnan rajoittamisen määrän kasvu ei ole vähentänyt syyttämättäjättämistä. Työtyytyväisyysindeksi on edelliseen mittaukseen verrattuna hieman laskenut ja asetettu tavoite, indeksin nostaminen, ei toteutunut. Tämä selittynee ainakin osaksi organisaatiouudistuksen aiheuttamalla jonkinasteisella hämmennyksellä paikallisissa syyttäjäyksiköissä. Johtamisotteen tiivistyminen on kyseenalaistanut ja muuttanut vanhoja toimintamalleja, mikä puolestaan on saattanut heijastua po. mittaukseen. Vuoden 2007 tulos osoittaa varsin selvästi yhtäältä syyttäjäresurssien välittömän vaikutuksen toimintaan ja toisaalta sen, että syyttäjävoimavarojen osalta parhaimpinakin vuosina on toimittu kapasiteetin äärirajoilla. Vaativat ja ns. erittelemättömät rikosasiat tulevat jatkossa sitomaan entistä enemmän juttukohtaisesti voimavaroja sekä esitutkinnassa että oikeudenkäyneissä. Laajentuvan sovittelun ja summaarisen kirjallisen menettelyn tuomat resurssisäästöt eivät tasapainota tätä tilannetta täysimääräisesti.

11 SYYTTÄJÄLAITOS 11

12 SYYTTÄJÄLAITOS 12 Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta. Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Organisaatiokaavio HALLINTO Valtakunnansyyttäjänvirasto SYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjä, Apulaisvaltakunnansyyttäjä 15 syyttäjänvirastoa Valtionsyyttäjät (13) 50 palvelutoimistoa Johtavat kihlakunnansyyttäjät Kihlakunnansyyttäjät (322) Syyttäjälaitos lukuina (paikalliset syyttäjäyksiköt) HTV 480 Henkilömäärä 502 Syyttäjiä 322 Toimisto- ym. henkilökuntaa 180 Syyttäjänvirastoja 15 Syyttäjälaitoksen määrärahat euroa Syyttäjän ratkaisemia asioita Syyte Syyttämättäjättäminen

13 SYYTTÄJÄLAITOS 13 Uudet syyttäjänvirastot alkaen Syyttäjänvirasto 1. Helsingin syyttäjänvirasto 2. Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto 3. Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto 4. Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto 5. Päijät-Hämeen syyttäjänvirasto 6. Kaakkois-Suomen syyttäjänvirasto 7. Varsinais-Suomen syyttäjänvirasto 8. Pirkanmaan syyttäjänvirasto 9. Satakunnan syyttäjänvirasto 10. Pohjanmaan syyttäjänvirasto 11. Keski-Suomen syyttäjänvirasto 12. Itä-Suomen syyttäjänvirasto 13. Oulun syyttäjänvirasto 14. Lapin syyttäjänvirasto 15. Ahvenanmaan maakunnan syyttäjänvirasto Päätoimipaikka Helsinki Espoo Vantaa Järvenpää Lahti Kouvola Turku Tampere Pori Vaasa Jyväskylä Mikkeli Oulu Rovaniemi Maarianhamina 15 Palvelutoimisto 9 7 Lohja, Tammisaari Porvoo Forssa, Hyvinkää, Hämeenlinna, Riihimäki Heinola Imatra, Kotka, Lappeenranta Kaarina, Kemiö, Loimaa, Raisio, Salo Ikaalinen, Kangasala, Mänttä, Nokia, Valkeakoski, Vammala Kankaanpää, Kokemäki, Rauma Kauhajoki, Kokkola, Lapua, Närpiö, Pietarsaari, Seinäjoki Jämsä, Äänekoski Iisalmi, Joensuu, Kuopio, Nurmes, Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus Haapajärvi, Kajaani, Kuusamo, Raahe, Ylivieska Ivalo, Kemi, Kemijärvi, Sodankylä, Tornio

14 SYYTTÄJÄLAITOS 14 Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmä valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (puheenjohtaja), apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Christer Lundström, valtionsyyttäjä Pekka Koponen, valtionsyyttäjä Olavi Lippu ja viestintäpäällikkö Virve Pehkonen Syyttäjänvirastot ja niiden päälliköt Helsingin syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Söderlund Keski-Uudenmaan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki Päijät-Hämeen syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen Kaakkois-Suomen syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela Varsinais-Suomen syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki Pirkanmaan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen Satakunnan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä Pohjanmaan syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin Keski-Suomen syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Martti Porvali Itä-Suomen syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Matti Nissinen Oulun syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Ilpo Virtanen Lapin syyttäjänvirasto johtava kihlakunnansyyttäjä Elsa Kauhanen Ahvenanmaan maakunnan syyttäjänvirasto Johtava maakunnansyyttäjä Jens-Erik Budd (ma.)

15 SYYTTÄJÄLAITOS 15 Uusien syyttäjänvirastojen päälliköt kokoontuivat päällikköpäiville ensimmäisen kerran toukokuussa Yhteiskuvasta puuttuu Ahvenanmaan johtava maakunnansyyttäjä.

16 SYYTTÄJÄLAITOS 16 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Suomen perustuslain 104 :n mukaan syyttäjälaitosta johtaa ja ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Hänen tehtävänään on syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen. Tässä tehtävässään hän muun muassa nimittää kaikki paikallissyyttäjät sekä ohjaa ja valvoo syyttäjien toimintaa. Hän voi myös antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita. Valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa. Hän voi kaikkien yleisten syyttäjien esimiehenä ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian. Hän voi myös määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt (syytemääräys) taikka määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan (syyttäjänmääräys). Valtakunnansyyttäjä ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa silloin, kun eduskunta on päättänyt syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä, valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan sekä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi valtakunnansyyttäjä ratkaisee kansainvälisiä suhteita koskevat asiat. Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet Jokaisella syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Lain mukaan valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa syyttäjille yleisiä määräyksiä ja ohjeita, joilla pyritään muun muassa edistämään syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Ne saatetaan ennen julkistamista oikeusministeriön tietoon. Valtakunnansyyttäjä antoi kertomusvuonna kuusi yleistä ohjetta ja määräystä syyttäjille: VKS:2007:1 Talousrikosasioiden käsittelyn tehostaminen Ohjeessa on muutettu päätoimisten talousrikossyyttäjien toiminnan ohjausta siten, että tietyiltä osin Valtakunnansyyttäjänviraston hoidettavana ollut juttujako (poliisin esikäsittely-yksikön toimialueella) on syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen nojalla siirretty syyttäjänvirastoille. Lisäksi ohjeessa on täsmennetty talousrikossyyttäjien toiminnan seurantaa ja henkilökohtaisen suorituksen arviointia.

17 SYYTTÄJÄLAITOS 17 VKS:2007:2 Esitutkinnan rajoittaminen Ohjeella on päivitetty esitutkinnan rajoittamista koskeva ohjeistus. Ohjaustarve johtui lainmuutoksesta, jossa uuden ETL 4.4 :n nojalla mahdollistettiin esitutkinnan rajoittaminen myös kustannusperusteella tai ns. prosessuaalisella perusteella. Ohjeessa on täsmennetty rajoittamispäätöksen perusteita ja kuvattu niitä tyyppitapauksia, joissa esitutkinnan rajoittaminen voi tulla kysymykseen. Lisäksi ohjeessa on käsitelty tärkeän yleisen ja yksityisen edun merkitystä rajoittamisen harkinnassa sekä päätöksentekomenettelyä tällaisessa asiassa. VKS:2007:3 Syyteharkintaratkaisun perusteleminen Ohjeella on pyritty yhdenmukaistamaan oikeus- ja todistustosiseikkojen arvioimista syyttäjien syyteharkinnassa sekä korostettu syytesidonnaisuuden ja oikeusvoiman merkitystä syyttäjän vetoamisvelvollisuuden toteuttamisessa. Valtakunnansyyttäjän ohjeilla ei ole aikaisemmin ohjattu syytteen nostamiseen päätyvän ratkaisun perustelemista. Kun syytteeseen ei sisälly kirjallisia perusteluja syyteharkintaratkaisulle, tulee haastehakemuksen todistelua koskevassa osassa kiinnittää erityistä huomiota todisteiden teemoitteluun. VKS:2007:4 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö Ohjeessa on koottu yhteen syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen laatimista koskeva ohjeistus siten, että aiemmat erilliset ja osin lainmuutosten vuoksi tarpeettomaksi käyneet ohjeet 2000:1, 2000:2 ja 2000:4 on voitu kumota. Samalla on täsmennetty erityisesti ratkaisukoodien 6 ja 7 (muu päättymisperuste, syyttäjän muu päätös) käytön perusteita sekä syytekohtien yhdistelyn käytön ohjeistusta. VKS:2007:5 Esitutkintayhteistyö ja syyttäjäparien käyttäminen vaativissa ja laajoissa rikosasioissa Esitutkintayhteistyön tehostaminen on jo pitkään ollut syyttäjäntoimessa keskeinen tulostavoite. Ohjeessa on todettu, että syyttäjänvirastojen päälliköiden tai apulaispäälliköiden tehtävänä on huolehtia siitä, että viraston syyttäjät osallistuvat esitutkintayhteistyöhön siten kuin valtakunnansyyttäjän ja poliisiylijohtajan asettaman esitutkintayhteistyön kehittämistyöryhmän loppuraportissa on todettu. Samoin ohjeessa on asetettu mainittujen päälliköiden tehtäväksi huolehtia siitä, että vaativissa ja laajoissa asioissa käytetään riittävästi syyttäjäpareja. VKS:2007:6 Avainsyyttäjätoiminnan kehittäminen Ohjeella on täsmennetty syyttäjälaitoksen erikoistumisjärjestelmää avainsyyttäjätoimintaa suppeamman, virastokohtaisen erikoistumisen osalta. Syyttäjänvirastoille asetettiin velvoite ilmoittaa Valtakunnansyyttäjänvirastoon ne syyttäjät, jotka vastaavat virastossa yhteydenpidosta kuhunkin avainsyyttäjäryhmään. Lisäksi ohjeella päivitettiin avainsyyttäjätoiminnan ryhmänjako. Ryhmien määrä lisättiin aiemmasta kuudesta seitsemään siten, että muodostettiin erilliset ryhmät ennen yhtenä ryhmänä toimineista 1) erityisistä henkilöön kohdistuvista rikoksista ja 2) tietotekniikka- ja sananvapausrikoksista sekä rasistisista ja muista viharikoksista.

18 SYYTTÄJÄLAITOS 18 APULAIS- VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen tehtävien jako Valtakunnansyyttäjä ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta; ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) palkkaustoimivaltaa; 3) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 4) sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 24 :ssä tarkoitettua syyteoikeutta; 5) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 6) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 7) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja 8) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä. Syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta päättää valtakunnansyyttäjä. Hän määrää myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen tehtävien jaon mukaisesti sananvapausrikosasiat kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäviin. Sananvapausrikoksia koskeva työnjako on lisätty Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestykseen, joka on tämän kertomuksen liiteosassa s Sananvapausrikosasioista ks. lisää s. 44. VALTAKUNNAN- SYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena huolehtia siitä, että syyttäjille kuuluvat rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvät tehtävät voidaan hoitaa asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Valtakunnansyyttäjänvirastoa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa valtakunnansyyttäjä. Tässä tehtävässä hänellä on apunaan ja neuvoaantavana elimenä johtoryhmä. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten virastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, ohjaus- ja kehittämisyksikkö sekä kansainvälinen yksikkö. Valtakunnansyyttäjänviraston henkilöstövahvuus kertomusvuonna oli 36 henkilöä. Viraston henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa.

19 SYYTTÄJÄLAITOS 19 Oikeusministeri Tuija Brax (keskellä) ja oikeusministeriön entinen kansliapäällikkö Kirsti Rissanen olivat Valtakunnansyyttäjänviraston vieraina kesäkuussa 2007.

20 SYYTTÄJÄLAITOS 20 Syyttäjälaitoksen resursseista vastaa oikeusministeriö, jonka kanssa Valtakunnansyyttäjänvirasto käy syyttäjälaitosta koskevat tulosneuvottelut. Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii syyttäjälaitoksen sisäisestä tulosohjauksesta. Kertomusvuoden tuloksellisuuden kuvauksesta ks. s. 31. VALTIONSYYTTÄJÄT Valtionsyyttäjillä on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Heidän tulee huolehtia syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Heidän tehtävänään on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjät toimivat syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Työjärjestyksen mukaan valtionsyyttäjä voi ratkaista muutosharkintapyyntöä koskevan asian, jos asiaa ei ole tarpeen enemmälti tutkia, koska ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa syyttäjän päätöstä eikä asialla laatunsa tai laajuutensa puolesta ole tavanomaista suurempaa merkitystä. Valtionsyyttäjät osallistuvat myös paikallisen syyttäjäntoimen ohjaukseen ja kehittämistyöhön. He toimivat Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjänvirastojen välisinä yhteyshenkilöinä, tukevat syyttäjänviraston päällikköä johtamisessa, seuraavat syyttäjäntoimintaa ja osallistuvat aloitteellisesti alueen kehittämistyöhön. Lisäksi heidän tulee edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista ja osallistua tulosneuvotteluihin, valmistella seurantakäynnit sekä huolehtia niiden käytännöllisestä toteutuksesta. Valtionsyyttäjien alueohjaustehtävistä ks. s. 22. Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimi kertomusvuonna 13 valtionsyyttäjää. Yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat Valtionsyyttäjien hoidettaviksi kuuluvat yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat voivat olla esimerkiksi: varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristö- tai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virkaaseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; rikos, jolla voidaan katsoa olevan poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sanan- tai painovapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai rikoslain 11 luvun sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan taikka 14 luvun rikos poliittisia oikeuksia vastaan.

21 SYYTTÄJÄLAITOS 21 PAIKALLIS- ORGANISAATIOUUDISTUS Syyttäjälaitoksen organisaatiota uudistettiin kertomusvuoden aikana siten, että lukien paikallisyksikköinä toimivat aikaisemmista yhteistoiminta-alueista muodostetut syyttäjänvirastot sekä Helsingin syyttäjänvirasto ja Ahvenanmaan maakunnan syyttäjänvirasto. Kittilän ja Käsivarren nimismiehille ennen kuuluneista syyttäjäntehtävistä vastaa nykyisin Lapin syyttäjänvirasto. Paikallissyyttäjät hoitavat syyttäjäntehtäviä oman virastonsa alueella kaikissa niissä asioissa, joissa alueen käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia. Syyttäjänvirastoja on 15 ja kussakin virastossa työskentelee keskimäärin syyttäjää sekä 4 10 toimistohenkilöä. Helsingin syyttäjänvirastossa on kuitenkin 50 syyttäjää ja 20 toimistotyöntekijää sekä Ahvenanmaan maakunnan syyttäjänvirastossa kaksi syyttäjää ja yksi toimistotyöntekijä. Jokaisella syyttäjänvirastoilla on päätoimipaikka, jonne viraston hallinnolliset työt on keskitetty. Useimmilla virastoilla on lisäksi sivutoimipaikkoja, joita kutsutaan palvelutoimistoiksi. Palvelutoimistoja oli kertomusvuoden päättyessä yhteensä 50 ja ne sijaitsevat lähes kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla on ennenkin ollut syyttäjä. Rikostutkintaa suorittavan poliisin toimipaikoilla sekä käräjäoikeusoikeusverkostolla on ollut merkitystä palvelutoimistojen sijaintia harkittaessa. Syyttäjänviraston päällikkönä toimii johtava syyttäjä, joka vastaa viraston toiminnan tuloksellisuudesta sekä seuraa ja valvoo syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuutta virastonsa alueella. Hän osallistuu myös syyttäjälaitoksen valtakunnalliseen ohjaukseen siten kuin siitä erikseen määrätään. Johtavan kihlakunnansyyttäjän apuna toimii vähintään yksi apulaispäällikkö sekä hallintosihteeri. Apulaispäälliköiden ja hallintosihteerien tehtävistä on tarkemmin määrätty virastojen työjärjestyksessä. Organisaatiouudistuksella pyrittiin tehostamaan syyttäjälaitoksen ohjausta ja toimintaa yleensäkin, parantamaan laatua ja yhdenmukaisuutta, lisäämään erikoistumista sekä varmistamaan aikaisempaa tasapuolisemmat syyttäjäpalvelut eri puolilla maata. Uudistuksella haluttiin myös korostaa johtamisen ja esimiestaitojen merkitystä. Uudistuksen yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota ruotsinkielisten syyttäjäpalvelujen turvaamiseen kaksikielisten syyttäjänvirastojen toimialueilla. Uudistuksen jälkeen entistä useammilta syyttäjiltä vaaditaankin ruotsinkielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa. Paikallisissa syyttäjäyksiköissä työskenteli kertomusvuonna 322 syyttäjää ja 180 toimistohenkilöä. SYYTTÄJÄLAITOKSEN OHJAUSJÄRJESTELMÄ Syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmää uudistettiin valtakunnansyyttäjän allekirjoittamalla ohjausjärjestelmäasiakirjalla ja sen liitteenä olevilla valtakunnansyyttäjän päätöksillä syyttäjälaitoksen ohjausryhmästä, valtionsyyttäjien alueellisesta ohjauksesta, yhteistoiminta-alueiden päälliköiden kokouksesta, avainsyyttäjätoiminnasta ja syyttäjälaitoksen alueellisesta koulutuksesta. Uudistus toteutettiin lukien. Organisaatiouudistuksen seurauksena valtakunnansyyttäjä asetti työryhmän selvittämään ja tekemään ehdotuksia valtionsyyttäjien alueohjauksen sekä ohjausryhmän ja päälliköiden kokouksen mahdollisista uudistamistarpeista. Työryhmä luovutti raporttinsa valtakunnansyyttäjälle

22 SYYTTÄJÄLAITOS 22 Valtionsyyttäjien alueellinen ohjaus Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen 7a :n (90/2007) mukaan valtionsyyttäjän tehtävänä on avustaa valtakunnansyyttäjää syyttäjäntoiminnan ohjauksessa, kehittämisessä ja seurannassa valtakunnansyyttäjän antamien määräysten mukaisesti. Valtionsyyttäjien alueellisesti toteutetun syyttäjäntoimen ohjauksen keskeisenä sisältönä on syyttäjäntoiminnan laadun kehittämiseen osallistuminen yhteistyössä syyttäjänviraston päällikön kanssa. Laadun varmistuksen lähtökohtana ovat Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjänviraston välisissä tulosneuvotteluissa sovitut toiminnalliset ja tehokkuustavoitteet. Alueellinen syyttäjäntoimen ohjaus tapahtuu tulosneuvotteluissa sovituin tavoin, seurantakäyntien yhteydessä sekä muutoin valtakunnansyyttäjän erikseen antamien määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Alueohjaavat valtionsyyttäjät kokoontuivat kertomusvuoden aikana kaksi kertaa. He osallistuivat myös oman alueensa koulutustilaisuuksiin, tulosneuvotteluiden valmisteluun ja tulosneuvotteluihin sekä pitivät muutoinkin yhteyttä omaan alueeseensa. Päälliköiden kokoukset Syyttäjälaitoksen ohjausryhmä oli siirtymävaiheen järjestely ja sen toiminta päättyi kertomusvuoden lopussa. Vuoden 2008 alusta lukien johtavat kihlakunnansyyttäjät ottavat osaa syyttäjälaitoksen valtakunnalliseen ohjaukseen pääsääntöisesti osallistumalla valtakunnansyyttäjän johdolla pidettäviin päälliköiden kokouksiin. Kokouksia järjestetään vähintään neljä kertaa vuodessa ja niissä käsitellään syyttäjäntoiminnan linjakysymyksiä ja muita koko syyttäjälaitoksen kannalta keskeisiä asioita. Valtionsyyttäjille määrätyt ohjausalueet (syyttäjänvirastot) olivat kertomusvuoden lopussa seuraavat: Helsinki Länsi-Uusimaa ja Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kaakkois-Suomi Varsinais-Suomi ja Satakunta Pirkanmaa Pohjanmaa ja Ahvenanmaa Keski-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi VS Jorma Äijälä VS Leena Metsäpelto VS Raija Toiviainen VS Anu Mantila VS Pekka Koponen VS Ari-Pekka Koivisto VS Christian Lundqvist VS Mika Illman VS Ritva Sahavirta VS Jarmo Rautakoski VS Jukka Rappe VS Olavi Lippu

23 SYYTTÄJÄLAITOS 23 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmä toimii edelleenkin neuvoa-antavana elimenä paitsi Valtakunnansyyttäjänvirastoa myös koko syyttäjälaitosta koskevissa asioissa. Valtakunnansyyttäjä voi käsiteltävästä asiasta riippuen kutsua kokouksiin myös johtavia kihlakunnansyyttäjiä. Johtavat kihlakunnansyyttäjät (aikaisemmin yt-päälliköt) osallistuivat kertomusvuoden aikana neljään ohjausryhmän kokoukseen. Päälliköiden kokouksia järjestettiin kaksi ja niihin osallistuivat johtavien kihlakunnansyyttäjien lisäksi myös apulaispäälliköt ja hallintosihteerit. Avainsyyttäjätoiminta Ks. avainsyyttäjätoiminnasta s. 61. Alueellinen koulutus Ks. alueellisesta koulutuksesta s. 61. SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOT Oikeudenmukaisuus, ammattitaito, työhyvinvointi Viranomaistoiminnan arvojen ja etiikan merkitys on kasvanut. Syyttäjäntoiminnan suuret muutokset ja voimakas kansainvälistyminen ovat aiheuttaneet sen, että vakiintuneet toimintatavat eivät välttämättä enää anna vastauksia kaikkiin tilanteisiin. Muutokset edellyttävät viranomaisten ja virkamiesten käyttäytymisen jatkuvaa arviointia. Valtioneuvosto on linjannut valtionhallinnon yhteisen arvoperustan periaatepäätöksessään ja edellyttänyt, että viranomaiset rakentavat arvonsa tälle yhteiselle perustalle ja että arvokeskustelujen kautta yhteisesti määritellyt arvot myös saadaan osaksi käytäntöä. Syyttäjälaitoksen arvot ovat oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja työhyvinvointi. Arvojen muuttaminen käytännön toimintatavoiksi vaatii jatkuvaa työyhteisön sisäistä keskustelua. Tätä on käyty syyttäjäyksiköissä eri tilanteissa. Arvojen sisäistämisen prosessi on antanut eritoten esimiestyöhön lisää työkaluja ja johtanut paremmin perusteltuihin päätöksiin. Toiminta on sitä kautta voinut entistä paremmin saavuttaa koko henkilöstön hyväksynnän. Esimerkiksi nimitystilanteita ja koulutuksen tarpeellisuutta tai oikeudenmukaiseen juttujakoon liittyviä kysymyksiä on onnistuttu aikaisempaa paremmin ratkomaan yhteisesti vahvistettujen arvojen kautta. Arvojen toteutumista tulee seurata. Luontevimmin se tapahtuu jokapäiväisessä työssä: jokainen työyhteisön jäsen voi antaa palautetta ja esittää kysymyksiä siitä, onko jokin toimintatapa ollut arvojen mukaista. Arvojen toteutumista voi seurata myös työtyytyväisyyskyselyin. Kertomusvuonna järjestettiin syyttäjälaitoksen sisäinen työtyytyväisyyskysely. Yhteenvedon mukaan arvojen selkeys ja ymmärrettävyys oli omaksuttu hyvin. Sen sijaan arvojen toteutumiseen käytännössä henkilöstö suhtautui kriittisemmin. Arvojen sisäistäminen niin, että kaikki työyhteisön jäsenet ymmärtävät ne toimintaa ohjaaviksi, vie pitkän aikaa. Jotta tässä onnistutaan, on arvoihin liittyvää keskustelua käytävä jatkuvasti ja määrätietoisesti. Arvot olivat kertomusvuonna nimenomaisesti omana aiheenaan esillä syyttäjien peruskoulutusohjelmassa. Uutta arvoprosessin saralla oli myös se, että valtakunnansyyttäjä päätti perustaa arvoihin pohjautuvan syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinnon. Päätöksen mukaan sellainen myönnetään työssään ansioituneelle virkamiehelle tai henkilöryhmälle kolmen vuoden välein. Korkean ammattitaidon lisäksi arvioperusteina pidetään mm. hyvää virkamiestapaa, ansiokasta toiminnan

24 SYYTTÄJÄLAITOS 24 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Oulun kihlakunnansyyttäjä Lahja Kyllönen-Kaitaniemi palkittiin ensimmäisellä syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinnolla valtakunnallisella syyttäjäpäivällä marraskuussa Palkinnon luovuttivat valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valintalautakunnan puheenjohtajana toiminut professori Martti Majanen.

25 SYYTTÄJÄLAITOS 25 kehittämistä ja esimerkillistä sidosryhmäyhteistyötä. Ehdokkaat nimetään yksiköistä. Erillinen valintalautakunta, joka muodostuu poliisin, tuomioistuinlaitoksen, asianajajien, tiedeyhteisön ja tiedotusvälineiden edustajista, tekee varsinaisen valinnan. Ensimmäinen syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinto myönnettiin Oulussa toimivalle kihlakunnansyyttäjälle Lahja Kyllönen-Kaitaniemelle. Tunnustuspalkinto luovutettiin hänelle valtakunnallisilla syyttäjäpäivillä. SYYTTÄJÄLAITOKSEN HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS JA TYÖTYYTYVÄISYYS- KYSELY Syyttäjälaitoksessa on laadittu vuosittainen henkilöstöraportti vuodesta 2003 alkaen. Kertomusvuonna se toteutettiin kolmannen kerran henkilöstötilinpäätöksen muodossa. Henkilöstötilinpäätökseen on koottu tietoa henkilöstön määrästä ja rakenteesta sekä koulutuksesta ja työajan käytöstä, mm. poissaoloista ja sairastavuudesta. Kertomusvuonna sairauspoissaolojen määrä laski huomattavasti jo toista vuotta peräkkäin. Erityisesti tämä johtui pitkien sairauspoissaolojen vähenemisenä. kijällä oli mahdollisuus antaa arvionsa työyhteisön tilasta ja kehityksestä. Kyselyssä esitettiin kysymyksiä työtyytyväisyydestä, motivaatiosta, osaamisesta ja työkyvystä. Tammikuussa tehtyyn kyselyyn vastasi 291 henkilöä eli 55 % henkilöstöstä. Valtionhallinnon yhteisten kysymysten keskiarvoksi eli työtyytyväisyysindeksiksi tuli 3,16, mikä oli hiukan heikompi kuin edellisenä vuonna toteutetussa kyselyssä. Joulukuussa tehtyyn kyselyyn vastasi 307 henkilöä eli 58 % henkilöstöstä. Kysymysten keskiarvoksi tuli 3,10. Tämä oli kolmas tutkimus, jossa keskiarvo laski. Viimeisessä kyselyssä pääkohdista palkkauksen, työolojen ja työnantajakuvan keskiarvot nousivat. Vastaavasti johtamisen, työilmapiirin ja yhteistyön sekä tiedonkulun keskiarvot laskivat. Kuitenkin osioista korkeimman arvon kummassakin tutkimuksessa sai työilmapiiri ja yhteistyö. Kysymykset työn sisällöstä ja haasteellisuudesta sekä kehittymisen tuki ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Työtyytyväisyysbarometri on yksi syyttäjälaitoksen johtamisen ja kehittämisen väline, jolla tullaan jatkossa säännöllisesti seuraamaan työyhteisön tilaa ja kehitystä. Tulokset kertovat johdolle, esimiehille ja koko henkilöstölle, mitkä asiat ovat hyvin ja mitä asioita työyhteisössä on tarvetta parantaa. Syyttäjälaitoksen sairauspoissaolot päivää päivää yli 60 päivää Yhteensä Kertomusvuonna tehtiin syyttäjälaitoksessa kaksi työtyytyväisyyskyselyä. Kyselyssä jokaisella työnte- Johtaminen Työn sisältö ja haasteellisuus Palkkaus Kehittymisen tuki Työilmapiiri ja yhteistyö Työolot Tiedon kulku Työnantajakuva Yhteensä / /2007 3,30 3,30 3,23 2,99 3,57 2,46 3,34 3,77 3,41 3,36 3,03 3,28 3,58 2,34 3,27 3,78 3,39 3,19 3,08 3,25 3,47 2,39 3,20 3,73 3,27 3,09 2,84 3,16 3,45 2,50 3,22 3,48 3,31 2,75 2,95 3,10

26 26 HALLINTO

27 HALLINTO 27 JOHDANTO Valtakunnansyyttäjänviraston hallintoyksikkö käsittelee ne hallintoasiat, jotka koskevat viraston ja koko syyttäjälaitoksen taloutta, tulosohjauksen sisältöä ja koordinointia sekä henkilöstö-, virkajärjestely- ja nimitysasioita. Syyttäjiä koskevia nimitysasioita käsitellään myös ohjaus- ja kehittämisyksikössä. Hallintoyksikössä käsiteltäviin asioihin kuuluvat lisäksi viestintä-, kirjaamo-, arkistointija tietotekniikka-asiat. HENKILÖSTÖ Hallituksen kehyspäätöksessä edellytetään julkisten palvelujen ja hallinnon tuottavuuden kehittämistyön olennaista tehostamista. Kehyspäätöksen mukaan vuoden 2011 loppuun mennessä täytetään keskimäärin puolet valtion henkilöstön poistuman johdosta vapautuvista työpaikoista. Syyttäjälaitoksen alustava säästövelvoite on 38 henkilötyövuotta. Koska uudelleen kohdentaminen ja säästöt ovat Syyttäjälaitoksen henkilötyövuodet ovat kehittyneet seuraavasti: Paikalliset syyttäjänvirastot 513,1 509,7 480,4 joista syyttäjiä 324,1 321,6 304,0 joista toimistohenkilöitä 189,0 188,1 176,4 Valtakunnansyyttäjänvirasto 35,3 36,3 35,3 mahdollisia ns. luonnollisen poistuman avulla, on tärkeää arvioida vanhuuseläkkeelle siirtyvät ja ennustaa muu poistuma. Syyttäjälaitoksessa 65- vuoden iän saavuttaa vuoteen 2011 mennessä Valtakunnansyyttäjänvirastossa kolme henkilöä ja paikallisissa syyttäjänvirastoissa 30 henkilöä. Uusi paikallisorganisaatio Uusissa syyttäjänvirastoissa on yhteensä 15 johtavan kihlakunnansyyttäjän virkaa, 15 hallintosihteerin virkaa sekä 25 apulaispäällikön tehtävää. Virkarakennetta on korjattu myös tarkistamalla 35 S11-vaativuustason syyttäjän virkaa vaativuustasolle S12. Lisäksi on perustettu kaksi uutta S12- vaativuustason virkaa. Tehdyillä korjauksilla on pääsääntöisesti toteutettu yleistä tavoitetta, jonka mukaan kolmasosa syyttäjän viroista tulisi olla S11-vaativuustasolla tai sitä alemmalla vaativuustasolla (apulaissyyttäjät S8) ja kaksi kolmasosaa S12 tai sitä ylemmillä vaativuustasoilla. Päätoimisia talousrikossyyttäjiä on määrätty viisi lisää. Syyttäjänvirastoissa toimivien 22 vakinaisen talousrikossyyttäjän lisäksi syyttäjänvirastoissa on kertomusvuonna ollut 10 määräaikaista talousrikossyyttäjää. Huumausainerikossyyttäjiä on ollut yhteensä seitsemän. Vuoden 2007 lopussa koko syyttäjälaitoksessa syyttäjien virkoja ja määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 339 ja toimistohenkilökunnan virkoja ja muuta henkilöstöä yhteensä 205. Rakenne- ja resurssityöryhmän esitysten pohjalta paikallisista syyttäjänvirastoista on luonnollisen poistuman kautta vähennetty toimistohenkilökunnan määrää yhteensä 12 viralla.

28 HALLINTO 28 NIMITYSASIAT Tasavallan presidentti nimittää valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän. Valtioneuvosto nimittää valtionsyyttäjät. Valtakunnansyyttäjä nimittää kaikki kihlakunnansyyttäjät sekä Valtakunnansyyttäjänviraston muun henkilökunnan kuin valtionsyyttäjät. Valtakunnansyyttäjänvirasto Nimitykset Ma valtionsyyttäjä Mika Illman nimitettiin valtionsyyttäjän virkaan lukien. Koulutussuunnittelija Pia Meri koulutuspäällikön virkaan lukien. Kasvatustieteen kandidaatti Tuula Koponen nimitettiin koulutussuunnittelijan virkaan lukien. Tiedotussihteeri Virve Pehkonen nimitettiin viestintäpäällikön virkaan lukien. Toimistosihteeri Anneli Nikkola nimitettiin toimistosihteerin virkaan lukien. Virkajärjestelyt virkavapaana tultuaan nimitetyksi neljäksi vuodeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi Strasbourgiin lukien. Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta oli virkavapaana asti. Ylitarkastaja Tuuli Eerolainen oli edelleen virkavapaana ja toimii erityisasiantuntijana Virossa asti. Ylitarkastaja Johanna Jalas oli edelleen virkavapaana ja hänen virkavapautensa jatkui koko vuoden. Ylitarkastaja Outi Mustajoki oli virkavapaana alkaen ja toimii avustavana lakimiehenä Euroopan neuvostossa asti. Henkilöstöpäällikkö Sirpa Nousiainen oli vuorotteluvapaalla alkaen, jatkuen asti. Osastosihteeri Riitta Kuronen oli virkavapaana asti. Toimistosihteeri Tiina Rantanen oli opintovapaalla asti. Irtisanoutumiset JA eläkkeellejäämiset Ylitarkastaja Robin Harms lukien. Koulutuspäällikkö Annikki Alhava lukien (eläkkeelle). Valtionsyyttäjä Matti Nissinen lukien. Osastosihteeri Marjo Kauppila lukien. Viestintäpäällikkö Marja Lehtonen lukien (eläkkeelle). Osastosihteeri Kerstin Johansson apulaisvaltakunnansyyttäjän sihteerin tehtävään lukien. Osastosihteeri Satu Sarkala tarkastajan virkaan lukien. Osastosihteeri Riitta Kuronen tarkastajan virkaan lukien. Virkavapaudet Valtionsyyttäjä Petri Jääskeläinen oli edelleen virkavapaana ja toimi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä koko vuoden. Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski oli edelleen virkavapaana ja hoitaa Eurojust-kansallisen jäsenen tehtäviä Haagissa asti. Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä oli Määräaikaista virkasuhdetta hoitamaan nimitetyt Anu Mantila valtionsyyttäjän virkaan asti ja Christian Lundqvist valtionsyyttäjän virkaan ajaksi Tom Laitinen ylitarkastajan virkaan ajaksi Kirsti Jakobsson henkilöstöpäällikön virkaan ajaksi Anneli Nikkola tarkastajan virkaan ajaksi Sirkku Melasniemi-Multala osastosihteerin virkaan ajaksi Tiina Rantanen toimistosihteerin virkaan ajaksi Vuokko Sirviö toimistosihteerin virkaan ajaksi

29 HALLINTO Jukka-Pekka Sirviö toimistosihteerin virkaan ajaksi Jaana Lehto harjoittelijaksi ajaksi Virkamiesvaihdossa Valtakunnansyyttäjänvirastossa virkamiesvaihdossa oli kertomusvuonna Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksesta rikostarkastaja Ismo Siltamäki. Kihlakunnansyyttäjä Marianna Semi Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirastosta oli vaihdossa Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksessa. Luettelo Valtakunnansyyttäjänviraston henkilökunnasta on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa. Syyttäjäyksiköt Valtakunnansyyttäjä nimitti kertomusvuonna yhteensä 66 kihlakunnansyyttäjää. Viran vaativuustaso Miehiä Naisia Yhteensä S S Yhteensä Virkakohtaiset hakijamäärät vaihtelivat 2 42 välillä. Hakijoita virkoihin oli yhteensä 1215, joista miehiä 624 (51,4 %) ja naisia 591(48,6 %). Nimitetyistä 36 (54,5 %) oli miehiä ja 30 (45,5 %) naisia. Kertomusvuonna uusia apulaissyyttäjiä ei määrärahojen niukkuudesta johtuen nimitetty lainkaan. MUUT HENKILÖSTÖASIAT Työhyvinvointi Työhyvinvointiin ja henkilöstön jaksamiseen on panostettu jo useana vuonna. Yhtenä keinona on käytetty Aslak-kuntoutusta, joka on ammatillisesti syventävää lääketieteellistä kuntoutusta ja tarkoitettu tukemaan työelämässä selviytymistä. Valtakunnallisia kursseja on syyttäjillä ollut kaikkiaan neljä ja toimistohenkilöstöllä kaksi. Sekä syyttäjien että toimistotyöntekijöiden ryhmissä on ollut osallistujia myös Valtakunnansyyttäjänvirastosta. Kertomusvuoden marraskuussa aloitti toimistohenkilökunnalle suunnattu Aslak-kuntoutus. Vuonna 2008 alkaa seuraava Aslak-kuntoutus, joka on suunnattu syyttäjille. Kertomusvuonna kuten aikaisempinakin vuosina henkilökunnalla on ollut mahdollisuus käyttää yksi tunti viikossa työaikaa työkykyä ylläpitävään liikuntaan omassa virastotalossa. Yhtenä vaihtoehtona on ollut kuntosalin käyttö. Joogajaksamisryhmä, joka suunniteltiin Valtakunnansyyttäjänviraston tarpeisiin helpottamaan henkisesti raskasta ja kuormittavaa työtä, järjestettiin virastossa ensimmäisen kerran jo vuonna Kurssin tavoitteen oli saada mielen ja kehon voimavarat uusiutumaan muun muassa oppimalla keskittymistä ja parantamalla kykyä rentoutua ja levätä. Kurssi jatkoi kertomusvuonna joogaryhmänä. Henkilökunnalla on ollut mahdollisuus osallistua myös Rikosseuraamusviraston ja vakuutusoikeuden järjestämiin ohjattuihin liikuntaryhmiin kerran viikossa. Liikuntaryhmät on toteutettu yhteistyössä muiden virastotalon virastojen kanssa.

30 HALLINTO 30 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Syyttäjälaitos ja KRP kohtasivat syyskuussa perinteisessä pesäpallon haasteottelussa. Vaikka joukkueen henki oli korkealla, se ei tällä kertaa riittänyt syyttäjien voittoon.

31 HALLINTO 31 KERTOMUSVUODEN TULOKSELLISUUDEN KUVAUS Työtilanteen kehitys päivien määrä alioikeuksissa on jonkin verran laskenut ja hovioikeuksissa noussut. Tarkemmat luvut työtilanteen kehityksestä löytyvät sivulta 101. Syyteharkinnan joutuisuus ja suoritemäärät Syyteharkinnan joutuisuudelle oli asetettu oheisesta taulukosta ilmenevät keskimääräisen syyteharkinta-ajan enimmäismäärää kuukausina sekä yli kuusi kuukautta ja yli vuoden syyteharkinnassa avoinna olleiden asioiden enimmäismäärää kappaleina koskevat tavoitteet. Taulukkoon sisältyy myös toteuma vuonna 2007 sekä vertailu toteumaan vuosina Syyttäjänvirastoihin saapui vuonna 2007 yhteensä noin asiaa, joista varsinaisia rikosasioita oli noin Saapuneiden asioiden määrä oli kutakuinkin vuoden 2006 tasolla. Nousua tapahtui liikennejuopumusasioiden kohdalla. Muiden tavanomaisten sekä erittelemättömien rikosasioiden määrä laski, kun taas vaativien rikosasioiden määrä pysyi lähes ennallaan. Saapuneiden rikosasioiden painotettu työmäärä laski hieman edellisestä vuodesta. Painotettu työmäärä lasketaan siten, että liikennejuopumusasioissa käytetään kertoimena lukua 1, muissa tavanomaisissa rikosasioissa lukua 2,35, erittelemättömissä rikosasioissa ja muissa kuin rikosasioissa lukua 5,45 sekä vaativissa rikosasioissa lukua 38,89. Rangaistusmääräysasioiden kerroin on 0,05. Kertoimet perustuvat syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän vuonna 2005 tekemiin laskelmiin. Syyttäjät ratkaisivat syyteharkinnassa vuonna 2007 yhteensä noin asiaa, mikä merkitsee 2,6 prosentin laskua edelliseen vuoteen verrattuna. Käsittelyratkaisut mukaan lukien ratkaistuja asioita oli noin , missä on 3,8 prosentin lasku vuoteen 2006 verrattuna. Ratkaisuperusteissa syytteiden määrä vähentyi 2,3 ja syyttämättä jättämisten 5,4 prosenttia sekä syyttäjän käyttämien rangaistusmääräysten peräti 37,5 prosenttia. Esitutkinnan rajoittaminen lisääntyi 14,6 prosenttia. Rangaistusmääräysten (poliisialoitteiset) kokonaismäärä oli noin kappaletta. Määrä on noussut noin 10 prosenttia vuodesta Syyttäjillä oli istuntopäiviä käräjäoikeuksissa noin ja hovioikeuksissa noin Istuntotot tot tot tav tot Keskimäärin syyteh. /kk 1,6 1,8 1,9 2,0 2,1 yli 6 kk yli vuoden Keskimääräinen syyteharkinta-aika oli lähes tavoitteen mukainen. Sen sijaan yli kuusi kuukautta syyteharkinnassa avoinna olleiden asioiden osalta tavoitetta ei saavutettu. Yli vuoden syyteharkinnassa avoinna olleiden asioiden osalta kehityksen ennakoitiinkin resurssivajeesta johtuen olevan huomattavan negatiivinen, mutta toteuma ylitti vielä tämänkin enimmäismäärän. Pitkään syyteharkinnassa avoinna olevat asiat ovat asianosaisten oikeusturvan ja rikosvastuun toteutumisen kannalta ongelmallisia. Resurssivaje huomioon ottaen kokonaistilanne oli vielä kohtuullinen, mutta erityisesti yli vuoden avoinna olleet asiat vaativat jälleen erityistoimenpiteitä.

32 HALLINTO 32 Syyteharkintakäytännön yhdenmukaisuus ja oikeudellinen laatu Tavoitteena oli syytekynnyksen asettuminen tasolle, joka ottaa tasapainoisesti huomioon rikosvastuun toteutumisen ja asianosaisten oikeussuojan asettamat vaatimukset. Käytännön toimenpiteistä luopumisessa tuli olla yhdenmukaista ja tarkoituksenmukaista. Menettelyn asioissa, joissa on nostettu syyte tuli olla oikeudellisesti laadukasta. Seurattavana tunnuslukuna oli syytteiden ja rangaistusmääräysten (syyttäjäaloitteiset) yhteismäärä. Nämä luvut kuvaavat lähtökohtaisesti rikosvastuun toteuttavia ratkaisuja. Vain pieni osa nostetuista syytteistä hylätään. Syyksilukevat päätökset syyttämättä jättämisestä ovat myös seuraamusluonteisia, mutta niiden sanktioluonne on niin heikko, ettei niitä ole sisällytetty tunnuslukuihin. Alla olevista taulukoista ilmenevät valtakunnalliset ratkaisuprofiileja kuvaavat tunnusluvut vuonna 2007 sekä vuosina Ylemmässä taulukossa ilmoitetaan asiakohtaiset suhdeluvut (ko. perusteen osuus kaikista syyttäjän ratkaisuista, pl. siirrot ja yhdistämiset, koko asia on päättynyt perusteen mukaiseen ratkaisuun, perusteet ankaruuden mukaan porrastettuina). Alemmassa taulukossa ratkaisuprofiilit ilmoitetaan päätöskohtaisesti ratkaisuperusteittain (niinikään pl. siirrot ja yhdistämiset). Syyttämättä jättäminen saadaan toistaiseksi perusteittain eroteltua ainoastaan ratkaisukohtaisesti. Syytteiden ja rangaistusmääräysten yhteenlasketun suhdeluvun vaihteluväli on vuosina Asiakohtainen toteuma Syyte 81,3 % 81,0 % 78,7 % 78,9 % Rangaistusmääräys 3,2 % 3,1 % 2,9 % 2,2 % Syyttämättäjättäminen 12,8 % 12,6 % 13,5 % 13,1 % Esitutk. rajoittaminen 1,3 % 1,9 % 2,9 % 3,5 % Muu päätös 1,3 % 1,4 % 2,0 % 2,3 % Toimenpidekohtainen toteuma (henkilöittäin) Syyte 62,9 % 63,5 % 60,9 % 61,4 % Rangaistusmääräys 3,5 % 3,4 % 3,0 % 2,4 % Prosessuaal. sjp 19,0 % 19,0 % 19,6 % 18,7 % Seuraamusl. sjp 5,5 % 5,5 % 6,1 % 6,4 % Esitutk.rajoittaminen 1,4 % 2,0 % 3,0 % 3,9 % Muu päätös 4,4 % 2,7 % 4,8 % 4,7 % Muu päätt.peruste 3,3 % 3,9 % 2,6 % 2,7 %

33 HALLINTO ollut noin prosenttia. Vuonna 2006 alkanut lasku on tasaantunut kertomusvuoden alkupuolelle jatkuneen laskun jälkeen. Esitutkinnan rajoittaminen on lisääntynyt, joskin sen kasvu on taittunut jälkimmäisellä vuosipuoliskolla. Syytteiden ja rangaistusmääräysten yhteenlaskettu suhdeluku on vuosina vaihdellut välillä noin prosenttia. Kertomusvuoden alkupuolella sanottu tunnusluku oli vain vajaat 61 %, joten koko vuoden toteuma on palautunut normaalille tasolle. Esitutkinnan rajoittamisen lisääntynyt käyttö ei ole enää yhtä epäloogisessa suhteessa syyttämättä jättämiseen. Prosessuaalisen syyttämättä jättämisen osuus on hieman laskenut, kun taas syyksilukevien ratkaisujen määrä on edelleen hienoisessa nousussa. Kertomusvuoden alkupuolella tunnusluvuissa näkynyt huolestuttava kehitys on näin ollen valtaosin normalisoitunut. Esitutkinnan rajoittamisen osuuden nousu on tulostavoitteiden mukaista. Näiden päätösten määrän kasvun tulisi kuitenkin selvemmin vähentää syyttämättä jättämistä. Tarkoituksenmukaista ei ole, että esitutkinnan rajoittamispäätösten kasvu johtuisi osin siitä, että esitutkintaviranomainen on siirtänyt syyttäjän ratkaistavaksi sellaisiakin asioita, jotka ennen on päätetty esitutkintaviranomaisen toimesta. Jos taas tällaista siirtymää ei ole tapahtunut, ei syyksilukevan syyttämättä jättämisen osuuden tulisi nousta. Syyteharkinnan yhdenmukaisuutta ja oikeudellista laatua koskevien tulostavoitteiden voidaan kokonaisuutena tarkastellen katsoa pääosin saavutetun. Näin varsinkin huomioon ottaen, että Valtakunnansyyttäjänvirasto on jo aiemmin useissa yhteyksissä viitannut vaaraan siitä, että resurssivaje aiheuttaa siirtymää syyttämisestä syyttämättä jättämiseen sellaisissakin tapauksissa, joissa tämä ei ole oikeudellisesti perusteltua. Esitutkintayhteistyön tehostaminen Tavoitteena oli, että syyttäjät pyrkivät omalta osaltaan edistämään esitutkintaresurssien järkevää kohdentamista ja varmistamaan sen, että esitutkinnassa otetaan laajasti huomioon todennäköisesti käytettäväksi tulevan rikosprosessin tarpeet. Mittareina käytettiin esitutkintayhteistyöhön TARMOn mukaan kohdentuvaa työaikaa, poliisin ETL 15 :n 1 momentin mukaisesti tekemiä ilmoituksia syyttäjälle sekä syyttäjän ETL 4 :n 3 ja 4 momentin nojalla tutkinnanjohtajan esityksestä tekemiä päätöksiä esitutkinnan rajoittamisesta. toteuma Työaika TARMOn mukaan 6 % 5 % 6 % ETL 15 1 ilmoitukset ETL 4 3 päätökset 2039 päätöstä 3081 päätöstä (1515 asiaa) (2311 asiaa) ETL 4 4 päät. näyttöperuste ETL 4 4 päät. kust.peruste

34 HALLINTO 34 Esitutkintayhteistyöhön kohdentuvaa syyttäjän työajan määrää on kertomusvuoden aikana pystytty jonkin verran kasvattamaan, ei kuitenkaan siinä määrin kuin tehokkaan yhteistyön toteuttamiseksi olisi ollut tarpeen. Voimavarapuutteet ovatkin rajoittaneet mahdollisuuksia täysipainoiseen esitutkintayhteistyöhön. (Myös TARMOn avulla tapahtuvaan tilastointiin liittyy edelleen merkittäviä epävarmuustekijöitä, sillä esitutkintayhteistyöhön kohdentuva aikaa kuvaava luku on tarkastelutavasta riippuen 5,8 9,5 %). ETL 15 :n 1 momentin mukaisten ilmoitusten käyttö on saatu vakiinnutettua vähintään kohtuulliselle tasolle, joten näihin ilmoituksiin ei kohdistu erityisiä tehostamistarpeita. Esitutkinnan rajoittamisen käyttö on kertomusvuonna edelleen voimakkaasti lisääntynyt. Kasvua on tapahtunut ETL 4 :n 3 momentin mukaisissa seuraamusluonteisissa päätöksissä noin 20 prosenttia. Käytettävissä olevaa mahdollisuutta rajoittaa esitutkintaa myös ETL 4 :n 4 momentin nojalla näyttö- tai kustannusperusteella on käytetty melko runsaasti. Potentiaalisesti 4 :n 4 momentin soveltamisala on laaja, mutta näin alkuvaiheessa on vaikea arvioida tulevaisuuden käyttöalaa taikka vakiintuvaa käyttöastetta, koska säännöksen soveltamisedellytykset ovat jonkin verran tulkinnanvaraiset. Vuonna 2007 rajoittamismahdollisuuden laajentamisen resurssivaikutus on kuitenkin ollut vähäistä ja säästöt ovat kertyneet pääosin 4 :n 3 momentin soveltamisesta. Syyttäjäyksiköitten määrällisten tulostavoitteiden toteutuminen 2007 Toteutuma Arvio/tavoite Toteutuma v vuodelle 2007 v SAAPUNEET ASIAT kpl kpl RATKAISTUT ASIAT kpl kpl Syyttäjällä avoinna kpl kpl HENKILÖSTÖMÄÄRÄ 509,7 htv 509,7 htv kpl kpl kpl 480,4 htv TOIMINTAMENOT TULOT TALOUDELLISUUS toimintamenot/ ratkaistut asiat 325 /kpl 333 /kpl 340 /kpl TUOTTAVUUS ratkaistut asiat/htv 168 kpl/htv 161 kpl/htv 172 kpl/htv

35 HALLINTO 35 Nuorten tekemien rikosten käsittelyn nopeuttaminen Tavoitteena oli lyhentää nuorten tekemissä rikoksissa kokonaiskäsittelyaikaa (poliisi, syyttäjä, käräjäoikeus) siten, ettei se missään yksikössä ylitä 100 vuorokautta. Tavoiteajan puitteissa ei täysin pysytty, vaan keskimääräisen kokonaiskäsittelyajan vaihteluväli oli virastoittain vuorokautta. Pitkään viipyneet yksittäistapaukset aiheuttavat sen, että käsittelyajan mediaani on pääsääntöisesti ollut tätä lyhyempi. Kirjallinen menettely Kirjallinen menettely ei erikseen sisältynyt vuoden 2007 tulostavoitteisiin. Kirjallisen menettelyn soveltamisasteella on kuitenkin olennainen merkitys syyttäjänvirastojen voimavarojen käytön kannalta. Virastojen ilmoitusten mukaan syyttäjän kirjalliseen menettelyyn esittämien juttujen osuus kaikista käräjäoikeuteen siirretyistä jutuista on virastoittain vaihdellut välillä prosenttia. Käräjäoikeuksien työtilastojen mukaan vuonna 2007 ratkaistiin kirjallisessa menettelyssä 30 prosenttia rikosasioista (noin asiaa). Käyttöasteen vaihteluväli käräjäoikeuksittain oli 13,8 51,2 prosenttia. Näiden lukujen nojalla ja koska alkuvuonna määrä oli noin 26 prosenttia, kirjallisen menettelyn käytön voidaan arvioida käynnistyneen ja vakiintuneen ennakoidulle tasolle erittäin hyvin. Järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikollisuuden torjunnasta, talousrikollisuuden torjunnasta sekä kansainvälisestä toiminnasta ks. s. 56, 57 ja 76. VIESTINTÄ Valtakunnansyyttäjänviraston viestintä toteuttaa julkisuuslaissa säädettyä velvoitetta tuottaa ja jakaa tietoa aktiivisesti vastaanottajan tarpeet huomioon ottaen. Viestintä on osa toimivaa asiakaspalvelua ja käytännössä myös yhteistyötä koko syyttäjälaitoksen henkilöstön, erilaisten yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa. Hyvä tiedottaminen vaatii suunnitelmallisuutta. Viestinnän periaatteet, keinot ja vastuut on kirjattu ylös viraston viestintäsuunnitelmaan. Julkisuus- ja viestintäasiat otetaan huomioon myös syyttäjälaitoksen henkilökunnan koulutuksessa. Valtakunnansyyttäjällä on kokonaisvastuu syyttäjälaitoksen ja Valtakunnansyyttäjänviraston viestinnän linjauksista. Viestintäpäällikkö kehittää viestintää, valmistelee viestintään liittyviä asioita, seuraa tiedotusvälineissä käytävää syyttäjälaitoksen toimintaa koskevaa keskustelua, toimittaa julkaisut sekä vastaa www-sivujen ja intranetin kehittämisestä ja ylläpidosta. Yksittäisissä asioissa pääasiallinen tiedotusvastuu on asian käsittelijällä. Valtakunnansyyttäjänviraston alusta lähtien viestinnästä vastannut Marja Lehtonen jäi kertomusvuonna eläkkeelle. Uudeksi viestintäpäälliköksi nimitettiin Virve Pehkonen, joka toimi aikaisemmin viraston tiedotussihteerinä. Ulkoinen viestintä Viestinnän tavoitteena on oikean, riittävän ja ymmärrettävän tiedon välittäminen kaikille tiedon tarvitsijoille syyttäjälaitoksen asemasta lainkäyttöviranomaisena ja syyttäjälaitoksen tehtävistä sekä Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnasta ja ratkaisuista. Virasto tiedottaa niin avoimesti ja nopeasti kuin se lakien puitteissa on mahdollista. Viestinnän tavoitteena on myös lisätä Valtakunnansyyttäjänviraston ja koko syyttäjälaitoksen

36 HALLINTO 36 tunnettuutta sekä tukea syyttäjien työtä ja vaikuttavuutta. Tiedontarvitsijoita kohdellaan tasapuolisesti. Kielilain mukaisesti asiakkaita palvellaan molemmilla kansalliskielillä, ja kaikki keskeinen viestintäaineisto: tiedotteet, tärkeimmät www-sivustot, esitteet ja vuosikertomukset tuotetaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Osa viestintämateriaalista tuotetaan myös englanninkielisenä. Valtakunnansyyttäjänviraston internet-sivuilla ( on monipuolista tietoa syyttäjälaitoksesta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Paikallisilla syyttäjäyksiköillä on lisäksi omat palvelusivunsa. Kertomusvuonna aloitettiin suunnittelutyö palvelusivujen siirtämisestä uuteen julkaisujärjestelmään. Projekti jatkuu vuonna Osa syyttäjälaitoksen ulkoista viestintää on myös sen visuaalinen ilme asiakirjoissa ja painotuotteissa. Kertomusvuonna syyttäjälaitoksessa otettiin käyttöön yhteinen ulkoinen ilme. Visuaalinen ilme koskee asiakirjapohjia, kirjekuoria, käyntikortteja ja muita painotuotteita. Asiakirjoissa käytetään syyttäjälaitoksen nuolitunnusta. Virastossa järjestetään vuosittain yhteistyökumppaneille ja muille vieraille neuvottelutilaisuuksia ja tutustumiskäyntejä, jotka mahdollistavat suoran tietojenvaihdon. Kertomusvuonna virastossa vierailivat oikeusministeri Tuija Brax, sisäasiainministeri Anne Holmlund ja oikeusministeriön uusi kansliapäällikkö Tiina Astola. Virasto sai vieraakseen myös johdon edustajat keskusrikospoliisista, liikkuvasta poliisista, Rajavartiolaitoksesta ja Tullilaitoksesta. Vierailulla kävivät lisäksi mm. Rahoitustarkastus, Konkurssiasiamiehen toimisto ja Poliisiammattikorkeakoulun päällystökurssi. Kansainvälisten asioiden yhteydessä (s. 76) selostetaan ulkomaisten vierailijoiden käyntejä Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Sisäinen viestintä Ilona-intranetin kehittämistyö ja uuteen julkaisujärjestelmään siirtämisen valmistelu jatkui kertomusvuonna. Siirtoprojektissa kiinnitetään huomiota erityisesti Ilonan sisällön entistä parempaan järjestämiseen ja hakutoimintoihin. Projektin valmistuminen siirtyi vuoteen Ilona on syyttäjälaitoksen sisäisen tiedottamisen tärkein väline. Se tavoittaa kaikki käyttäjät samanaikaisesti ja tasapuolisesti. Lisäksi se on vähentänyt olennaisesti sähköpostia kuormittavien liitetiedostojen käyttöä. Sähköposti on intranetin ohella edelleen erittäin käytetty ja nopea tiedottamisen väline. Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti Akkusastoori ilmestyi kertomusvuonna kahdeksan kertaa sekä paino- että verkkoversiona. Sisällön keskeiset teemat käsittelevät ajankohtaisia syyttäjäntoimintaa koskevia periaatteellisia ja käytännön asioita, viranomaisten ratkaisuja, lainmuutoksia, koti- ja ulkomaan tapahtumia sekä henkilöstöasioita. Syyskuun alussa virassaan aloittanut uusi viestintäpäällikkö kiersi syyskaudella 14 syyttäjänvirastoa. Virastovierailujen tarkoituksena oli keskustella kentän edustajien kanssa syyttäjälaitoksen viestintään liittyvistä asioista ja kerätä kehittämisehdotuksia tiedonkulun parantamiseksi. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistus heijastuu sisäiseen tiedonkulkuun, kun yhteisiä toimintakäytäntöjä ollaan vasta rakentamassa ja virastojen väki ei kaikkialla vielä tunne toisiaan. Suorat yhteydenotot, kurssit, kokoukset, neuvottelupäivät ja muu henkilökohtainen vuorovaikutus on aikaisempien vuosien tapaan toiminut tehokkaasti sisäisen viestinnän hyväksi.

37 SYYTEASIAT 37

38 SYYTEASIAT 38 JOHDANTO SYYTEHARKINTA-ASIAT Syyteasiainyksikössä käsitellään asiat, jotka koskevat rikosvastuun käytännön toteuttamista syyttäjälaitoksessa. Valtionsyyttäjät huolehtivat syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa (syyteharkinta-asiat). Yksikössä hoidetaan myös kihlakunnansyyttäjien ratkaisutoimintaa koskevat muutoksenhaun luonteiset kanteluasiat (muutosharkinta-asiat) ja muita kanteluasioita sekä syyttäjän esteellisyyttä koskevat asiat. Lisäksi yksikössä käsitellään muun muassa syyttäjien edustamiseen korkeimmassa oikeudessa liittyvät asiat ja syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskevat asiat sekä ne asiat, jotka koskevat syyttäjänmääräyksiä paikallisille syyttäjille ja määräyksiä poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan johtajaksi. Kertomusvuonna toteutettiin syyttäjälaitoksen organisaatiouudistus, joka työllisti valtionsyyttäjiä alueellisessa ohjaustehtävässä. Kertomusvuonna on panostettu edelleen erityisesti syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskeviin asioihin. Yksikkö on virkavapauksista ja tiukasta budjetista johtuen toiminut kertomusvuonna vajain resurssein. Kanteluiden määrä yksikössä on pysynyt varsin vakiona ja kantelut on pystytty pääosin ratkaisemaan alle vuodessa. Uusia yleisistä syyttäjistä annetun lain 7 :n 2 momentin tarkoittamia yhteiskunnalliselta kannalta merkittäviä syyteharkinta-asioita on kertomusvuonna lisääntyneistä muista tehtävistä ja resurssien puutteesta johtuen voitu ottaa ajettavaksi vain 5 kpl. Syyteharkinta-asioilla tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä asioita, joissa ensimmäinen syyteharkinta on tehty Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Jos paikallissyyttäjä on jo suorittanut asiassa syyteharkinnan ja asia otetaan Valtakunnansyyttäjänvirastossa uuteen syyteharkintaan, kysymys on ns. muutosharkinta-asiasta (ks. jäljempänä jakso sivulla 48). Edelliseltä vuodelta kertomusvuodelle siirtyi 8 syyteharkinta-asiaa. Rikosdiaariin merkittiin 31 uutta syyteharkinta-asiaa ja niitä ratkaistiin yhteensä 24. Seuraavalle vuodelle siirtyi 14 asiaa. Lisäksi valtionsyyttäjät osallistuivat vuoden vaihteessa esitutkintaan 13:ssa esitutkintalain 15 :n mukaan ilmoitetussa asiassa. Syyteharkinnan tuloksena nostettiin syyte 12 jutussa ja 11 juttua päättyi kokonaan syyttäjällä syyttämättä jättämiseen. Syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin yhteensä 32 kpl. Yksi juttu päätettiin esitutkinnan rajoittamispäätöksellä. Seuraavassa selostetaan eräitä keskeisiä syyteharkinta-asioita, joiden syyteharkinta on tehty kertomusvuonna. Lisäksi on seurattu edellisissä vuosikertomuksissa selostettujen juttujen tuomioistuinkäsittelyjä. Myös muutosharkinta-asioista on selostettu joitain periaatteellisesti tärkeitä, kertomusvuonna ratkaistuja juttuja sekä seurattu edellisinä vuosina selostettujen juttujen tuomioistuinkäsittelyt. Valtakunnansyyttäjänviraston kotisivulta osoitteesta löytyvät lyhyet selostukset kertomusvuonna ratkaistuista, toimenpiteeseen johtaneista syyteharkinta-, muutosharkintaja kanteluasioista.

39 SYYTEASIAT 39 Eräitä kertomusvuoden aikana ratkaistuja syyteharkintaasioita Ulkomaalaisten vedonlyöntiyhtiöiden arpajaisrikosasia Valtionsyyttäjä katsoi ulkomaalaisten vedonlyöntiyhtiöiden suomalaisten edustajien syyllistyneen arpajaisrikokseen, mutta jätti syytteet nostamatta vähäisyysperusteella Valtionsyyttäjä katsoi syyttämättäjättämispäätöksissään, että ne kolme suomalaista henkilöä, jotka edustivat ulkomaalaisia vedonlyöntiyhtiöitä Suomessa, ovat syyllistyneet arpajaisrikokseen. Hän on kuitenkin jätti syytteen ko. henkilöitä vastaan nostamatta, koska heidän syyllisyyttään kokonaisuutena arvioiden oli pidettävä vähäisenä ja koska rikoksesta ei ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Samaan tulokseen valtionsyytäjä tuli erään lehden päätoimittajan osalta, joka oli julkaissut vedonlyöntiyhtiöiden mainoksia lehdessään. Henkilöt olivat toimineet vedonlyöntiyhtiöiden edustajina Suomessa ja osallistuneet yhteydenpitoon eri viestintävälineiden kanssa muun muassa sopiessaan yhtiöiden mainonnasta. Yhtiöitä oli mainostettu eri lehtien verkkojulkaisuissa, radiokanavilla sekä joukkoliikenteessä olevissa linja-autoissa ja takseissa. Tästä toiminnastaan he olivat saaneet merkittävää rahallista korvausta vedonlyöntiyhtiöiltä. Toiset henkilöt olivat vedonlyöntiyhtiöiden puolesta allekirjoittaneet varsinaiset mainontaa koskevat sopimukset. Vedonlyöntiyhtiöillä ei ole ollut valtioneuvoston myöntämää lupaa arpajaistoimintaan. Toiminnallaan henkilöt olivat edistäneet vedonlyöntiyhtiöiden toimintaa Suomessa ja siten syyllistyneet arpajaisrikokseen. Esitutkinnassa epäiltyinä olleet henkilöt olivat kertoneet, etteivät yhtiöt olleet toimeenpanneet arpajaispelejä Suomessa ja ettei laillisesti ulkomailla toimeenpannun arpajaispelin mainonta Suomessa ole rikos. Yhtiöt olivat kääntäneet pelisivustonsa suomeksi ja avanneet pankkitilejä suomalaisissa pankeissa. Näiden tilien kautta pelaajat voivat tehdä suorituksia omille pelitileilleen sekä nostaa mahdollisia voittovaroja. Yhtiöiden pelitoimintaa oli markkinoitu suomalaisilla maksullisilla radiokanavilla ja verkkojulkaisuissa. Näillä Suomen markkinoille suunnatuilla toimenpiteillä yhtiöt olivat valtionsyyttäjän käsityksen mukaan toimeenpanneet arpajaispelejä myös Suomessa. Päätöksessään valtionsyyttäjä nojautui korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun (KKO 2005:27), jonka mukaan kysymys siitä, milloin arpajaispeli on järjestetty Suomessa, on ratkaistava arpajaislain tarkoituksen perusteella. Arpajaislain mukaan rahapelitoiminta on rajoitettua: toteutus tapahtuu lupajärjestelmällä, joka perustuu yksinoikeuteen. Arpajaisrikoksen rangaistussäännöksen tarkoitus on suojata rajoituksia ja lupaan perustuvaa yksinoikeutta. Eräs yhtiöistä oli tosin hakenut lupaa mainittua toimintaa varten, mutta valtioneuvosto oli hylännyt yhtiön hakemuksen. Korkein hallinto-oikeus oli tuomiossaan (KHO:2007:28) katsonut, että valtioneuvosto on voinut hylätä hakemuksen sillä perusteella, että vastaava lupa oli myönnetty yksinoikeutena Oy Veikkaus Ab:lle. Suomen arpajaislain mukaista yksinoikeusjärjestelmää voitiin kokonaisuutena arvioiden pitää EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen unionioikeuden mukaisena. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus oli arvioinut asiaa huomioiden myös viimeaikaisinta EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Syyttämättäjättämispäätöksessään valtionsyyttäjä totesi, että syyteharkinnassa olevat tapahtumat ajoittuivat pääosin aikaan ennen yllä mainittua korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua. Tätä ennen Turun hovioikeudella oli ollut pelitoimintaa salliva kanta. Rahalliset korvaukset liittyivät osin sallittuun lobbaustoimintaan. Näillä

40 SYYTEASIAT 40 perusteilla valtionsyyttäjä katsoi, että epäiltyinä olleiden henkilöiden syyllisyyttä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä vähäisenä. (R 05/46) Rovajärven kranaatinheitinonnettomuus Yhden varusmiehen kuolema ja useiden vakava loukkaantuminen raskaan kranaatinheittimen räjähdyksessä joulukuussa 2005 johtui heittimen miehistöön kuuluneiden varusmiesten huolimattomuuden seurauksena syntyneestä kaksoislatauksesta. Valtionsyyttäjä ei kuitenkaan nostanut syytteitä tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta, koska se olisi ollut kohtuutonta varusmiesten itsensä saamien vammojen sekä ammuntaa koskevien varomääräyksien riittämättömyyden vuoksi. Valtionsyyttäjän tekemissä syyttämättäjättämispäätöksissä todettiin neljän räjähtäneen kranaatinheittimen miehistöön kuuluneen varusmiehen rikkoneen huolimattomuudesta erilaisia kranaatinheitinammuntaa koskevia määräyksiä onnettomuuteen päättyneen tuli-iskun ampumisen aikana. Uusi kranaatti ladattiin ja heitin laukaistiin tuhoisin seurauksin, vaikka putkessa ollutta edellistä kranaattia ei ollut vielä ammuttu. Heittimen panostajana toimineen varusmiehen osalta ei ollut näyttöä määräysten vastaisesta menettelystä. Ammunnan valvojana toimineen yliluutnantin ja hänen avukseen toiseksi valvojaksi määrätyn luutnantin syyllistymisestä tehtäviensä laiminlyömiseen ei myöskään ollut näyttöä. Puolustusvoimien varomääräykset edellyttävät vain yhden valvojan asettamista kolmen kranaatinheittimen muodostaman heitinjoukkueen ammuntaan. Valvojan velvollisuutena on valvoa erityisesti, ettei kaksoislatausta tapahdu. Valtionsyyttäjä totesi tämän velvollisuuden täyttämisen olevan kuitenkin mahdotonta tilanteessa, jossa tuli-iskua ammutaan samanaikaisesti kolmella useiden kymmenien metrien etäisyydellä toisistaan olevalla heittimellä. Vaikka onnettomuusammuntaan oli määrätty ylimääräinenkin valvoja, pääsi onnettomuus tapahtumaan heidän ollessaan hoitamassa tehtäviään joukkueen kahden muun heittimen luona. Kaksoislatauksen syntymiseen johtanutta varusmiesten toimintaa kolmannella heittimellä ei tosiasiallisesti valvottu lainkaan. Valtionsyyttäjä katsoi onnettomuutta edeltäneistä tapahtumista kuvatun videotallenteen osoittavan, että kaksoislatauksen syntyminen olisi voitu havaita ja heittimen laukaiseminen mahdollisesti estää, jos heittimen luona olisi ollut valvoja. (SO 06/37) Tuomioistuimessa vireillä olleita valtionsyyttäjän ajamia syyteasioita SYYTERATKAISUT HAKA OY:N JA SEN TYTäRYHTIöIDEN KONKURSSIPESää KOSKEVASSA ASIASSA Törkeitä petoksia Valtionsyyttäjä nosti yhdessä kahden kihlakunnansyyttäjän kanssa kymmentä henkilöä vastaan syytteet Haka Oy:n ja sen kolmen tytäryhtiön konkurssipesiin kohdistuvista törkeistä petoksista. Asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä, että konkurssipesien kiinteistöyksikköä johtanut ja kaksi muuta yksikössä työskennellyttä henkilöä erehdyttivät pesänhoitajina toimineita kolmea asianajajaa ja velkojia hyväksymään alihintaisia kiinteistökauppoja. Pesänhoitajilta salattiin erityisesti se, että kiinteistöyksikön johtaja ja työntekijä ottivat kiinteistöjen ostajilta vastaan huomattavia rahapalkkioita alihintaisten kauppojen hyväksyttämisestä pesänhoitajilla. Pesänhoitajilta salattiin myös se, että työntekijät valmistelivat ja

41 SYYTEASIAT 41 Kuva: Lehtikuva Valtionsyyttäjä ei nostanut syytteitä Rovajärvellä tapahtuneesta kranaatinheitinonnettomuudesta, jossa yksi varusmies kuoli ja useita loukkaantui.

42 SYYTEASIAT 42 esittelivät pesänhoitajille kauppoja, joissa tietyissä kaupoissa ostajana oli toisen työntekijän osaomistama yritys ja tietyissä kaupoissa toisen työntekijän läheisen omistama yritys. Lisäksi pesien omaisuutta kierrätettiin alihintaisesti edellä mainittujen johtajan ja työntekijöiden omaan tai läheisten varallisuuspiiriin. Syytteen saaneet ostajat toimivat rakennusalalla tai sijoittajina. Syytteiden mukaan konkurssipesät myivät erehdytettyinä alihintaan noin 110 kohdetta, mistä aiheutui konkurssipesille taloudellista vahinkoa noin euroa. Haastehakemuksiin sisältyi myös huomattavia vahingonkorvauksien turvaamistoimia sekä vaatimuksia rikoshyödyn menettämiseksi. (R 05/13 ja R 06/14) Törkeä kavallus Valtionsyyttäjä nosti Lujatalo Oy:n entistä varatoimitusjohtajaa ja neljää muuta henkilöä vastaan syytteet Lujataloon kohdistuneesta törkeästä kavalluksesta. Asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä, että aiemmin konkurssipesissä kiinteistöyksikköä johtanut henkilöä anasti uudessa työpaikassaan hallussaan olleita yhtiön varoja noin euroa hyväksikäyttämällä neljän henkilön laatimia Lujatalolle kohdistettuja tekaistuja tai ylisuuria laskuja. (R 05/13) Käräjäoikeus tuomitsi päätekijöinä kaksi henkilöä. Kiinteistöyksikköä johtanut henkilö tuomittiin neljäksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen kuudestatoista törkeästä petoksesta ja yhdestä törkeästä kavalluksesta. Toinen päätekijöistä sai kolmen vuoden vankeustuomion kuudesta törkeästä petoksesta ja lisäksi avunannosta törkeään petokseen. Kiinteistöjä ostaneita tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja sakkorangaistuksiin. Kaikkiaan tuomittuja oli 13. Käräjäoikeus hylkäsi osan syytteistä. Kaikki osapuolet valittivat päätöksestä hovioikeuteen. Asian käsittely on kesken. Luottamusaseman väärinkäyttö Valtionsyyttäjä nosti syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä kolmea entistä Haka Oy:n ja sen kolmen tytäryhtiön konkurssipesien pesänhoitajaa vastaan. Valtionsyyttäjän mukaan asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä, että pesänhoitajat väärinkäyttivät luottamusasemaansa vuosina laiminlyömällä tehtäviänsä sekä ylittämällä toimivaltansa aiheuttaen konkurssipesille vahinkoa sekä vahingonvaaraa. (R 06/31) Käräjäoikeus hylkäsi suurimman osan syytteistä vanhentuneina. Syyttäjä on valittanut päätöksestä hovioikeuteen. Jäljelle jääneitä syytekohtia käsitellään käräjäoikeudessa myöhemmin. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 41.) KÄSIVARREN NIMISMIEHELLE JA LAPIN LÄÄNINHALLITUKSEN KANSLIA- PÄÄLLIKÖLLE SYYTTEITÄ Valtionsyyttäjä nosti syytteitä laajassa Lapin lääninhallituksen virkamiesten ja lääniin kuuluvan kihlakunnan nimismiehen tekemiksi epäiltyjä lukuisia rikoksia koskevassa asiassa. (R 05/42) Lapin käräjäoikeus tuomitsi kansliapäällikön ja nimismiehen sakkorangaistuksiin. Käräjäoikeus katsoi kansliapäällikön syyllistyneen kolmeen tahalliseen ja viiteen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja nimismiehen kymmeneen tahalliseen ja kolmeen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen sekä yhdeksään petokseen. Käräjäoikeus hylkäsi osan syyttäjän esittämistä syytekohdista sekä nimismiestä koskeneen viraltapanovaatimuksen. Vastaajat valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kansliapäällikön tuomiota, mutta hylkäsi nimismiehen osalta petoksia koskeneet syytekohdat. Vastaajat ovat hakeneet KKO:n valituslupaa. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 43)

43 SYYTEASIAT 43 HUS:N LääKäRI SYYTTEESEEN VIRKARIKOKSESTA Valtionsyyttäjä nosti marraskuussa 2004 syytteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (HUS) palveluksessa ollutta keuhkosairauksien ylilääkäriä vastaan törkeästä virkaaseman väärinkäyttämisestä. (R 04/22) Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki asiassa kantelun johdosta uuden syyteharkinnan, jossa hän katsoi ylilääkärin syyllistyneen törkeään kavallukseen, virka-aseman väärinkäyttämiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Ylilääkärin lähimpänä esimiehenä toimineen ylilääkärin apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi laiminlyöneen hänelle kuuluneen valvontavelvollisuuden ja syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Uudet syytteet yhdistettiin jo vireillä olleeseen syytteeseen. (590/21/04) Käräjäoikeudessa syytteet ylilääkäriä ja tämän esimiestä vastaan hylättiin. Syyttäjä ja asianomistaja ovat valittaneet hovioikeuteen. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 45, v kertomuksessa s. 48 ja v kertomuksessa s. 41.) TIEDOTTAMISRIKOS JA TÖRKEÄ SISÄPIIRINTIEDON VÄÄRINKÄYTTÖ Valtionsyyttäjä nosti syytteet pörssiyhtiön osakeantiin ja -myyntiin liittyvästä tiedottamisrikoksesta yhtiön silloista toimitusjohtajaa, hallituksen jäseniä ja talousjohtajaa vastaan sekä pääjärjestäjän edustajaa vastaan avunannosta tiedottamisrikokseen. Valtionsyyttäjä vaati lisäksi rangaistusta avunannosta ko. rikokseen konserniin kuuluvan norjalaisen tytäryhtiön silloiselle toimitusjohtajalle. Haastehakemukseen sisältyi myös huomattava menettämisseuraamusvaatimus. Pörssiyhtiön pääjärjestäjänä toimineeseen pankkiiriliikkeeseen valtionsyyttäjä kohdisti yhteisörangaistusvaatimuksen. Valtionsyyttäjä nosti lisäksi myöhemmin syytteet saman pörssiyhtiön johtohenkilöitä vastaan helmikuussa 2000 toteutetun osakeannin ja -myynnin yhteydessä tapahtuneeksi epäillystä törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä. (R 05/3 ja R 05/20) Helsingin käräjäoikeus hylkäsi suurimman osan syytteistä. Käräjäoikeus katsoi ainoastaan yhden tiedottamisrikossyytteen tulleen näytetyksi ja tuomitsi kaksi yhtiön keskeistä vastuuhenkilöä sakkorangaistuksiin. Syyttäjä valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus tuomitsi toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sekä kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta ehdollisiin kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. Lisäksi kumpikin tuomittiin menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä lähes 7,8 miljoonaa euroa. Yhtiön talousjohtajana toiminut henkilö tuomittiin ehdolliseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen avunannosta osaan rikoksista. Itse yhtiö tuomittiin euron yhteisösakkoon. Hovioikeus kuitenkin jätti yhtiöön kohdistetun menettämisseuraamuksen tuomitsematta. KKO myönsi valitusluvan syyttäjälle, jonka valituksessa on kysymys toimitusjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle tuomituista rangaistuksista ja menettämisseuraamuksista. Lisäksi syyttäjän valituksessa on kysymys yhtiölle tuomitusta yhteisösakosta sekä syyttäjän yhtiöön kohdistamasta hyödyn menettämistä koskevasta vaatimuksesta, jonka hovioikeus hylkäsi. Toimitusjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle valituslupa myönnettiin heille tuomittujen rangaistusten ja menettämisseuraamusten osalta. Yhtiölle valituslupa myönnettiin yhteisösakon mittaamisen osalta. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 46 ja v kertomuksessa s. 40.)

44 SYYTEASIAT 44 SANANVAPAUS- RIKOSASIAT Vuoden 2004 alussa tuli voimaan laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, ns. sananvapauslaki (460/2003). Samalla kumottiin painovapauslaki (1/1919) ja radiovastuulaki (219/1971). Sananvapauslain voimaan tullessa oikeusministeriön painokannevalta lakkasi ja syyteoikeus kaikissa julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa siirtyi valtakunnansyyttäjälle. Uudella sananvapauslailla annetaan perustuslain sananvapaussäännöksessä edellytettyjä tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lain 24 :n 1 momentin mukaan syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta päättää valtakunnansyyttäjä. Hän määrää myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen tehtävien jaon mukaisesti sananvapausrikosasiat kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäviin. Sananvapauslaki ei tarkemmin määrittele, mitä virallisen syytteen alaisia rikoksia syyteoikeutta koskevassa säännöksessä tarkoitetaan. Myös lain esityöt jättävät varsin paljon tulkinnan varaa. Säännöksessä tarkoitettu viestin sisältöön perustuva rikos on käsitteenä avoin ja verraten tulkinnanvarainen, eikä sen soveltamisalaa ole vielä kattavasti arvioitu tuomioistuinten ratkaisukäytännöissä. Kertomusvuoden päättyessä korkeimmassa oikeudessa oli vireillä yksi asia, jonka osalta valtakunnansyyttäjä oli erityisesti kiinnittänyt huomiota sanotun syyteoikeussäännökseen mahdolliseen merkitykseen. Valtakunnansyyttäjän antama ohje ja ratkaisukäytäntö yhdenmukaistavat kuitenkin tulkintaa. Tässä ratkaisukäytännössä sananvapauslain 24 :n tarkoittamina sananvapausrikoksina on pidetty sellaisia Suomessa harjoitettavassa julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa tehtyjä virallisen syytteen alaisia rikoksia, joissa viestin sisällön julkaiseminen tai muunlainen yleisön keskuuteen levittäminen kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön. Tyypillisiä sananvapausrikoksia, joiden osalta valtakunnansyyttäjällä on yksinomainen syyteoikeus, ovat siten kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja esimerkiksi julkinen kehottaminen rikokseen ja näihin liittyvät päätoimittajarikkomukset. Asianomistajarikoksina käsiteltävät sananvapausrikokset ja niihin liittyvät päätoimittajarikkomukset kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan. Kunnianloukkausrikokset ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisrikokset ovat tavallisimmat paikallissyyttäjän toimivaltaan kuuluvat sananvapausrikokset. Kertomusvuonna virastoon saapui kymmenen valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteoikeuteen kuuluvaa varsinaista syyteasiaa. Ratkaisuja annettiin sanottuna vuonna kahdeksassa tähän ryhmään kuuluvassa asiassa. Tämän lisäksi kertomusvuonna virastoon saapui toista kymmentä sananvapausrikosta koskevaa tutkintapyyntöä, esitutkinnan rajoittamisesitystä ja pyyntöä rikoslain 24 luvun 12 :n 2 momentissa tarkoitetun syyteoikeuden käyttämisestä. Näistä valtaosa ratkaistiin kertomusvuoden aikana.

45 SYYTEASIAT 45 Kuva: Lehtikuva Tyypillisiä sananvapausrikoksia ovat esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja julkinen kehottaminen rikokseen. Viestien välityskanavana käytetään usein internetiä.

46 SYYTEASIAT 46 Eräitä kertomusvuonna ratkaistuja sananvapausrikosasioita 1. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta kahdeksasta törkeästä kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta (R 07/11) Keskusrikospoliisin suorittaman esitutkinnan perusteella apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen kahta Tampereen seudulla asuvaa henkilöä vastaan epäillyistä törkeistä kunnianloukkausrikoksista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta. Esitutkinnan perusteella oli todennäköisin syin syytä epäillä, että epäiltyinä kuullut henkilöt olivat internetissä perustaneet verkkosivuja eräiden viranomaishenkilöiden, kansanedustajien ja yksityishenkilöiden nimissä ja sanotuilla sivuilla levittäneet perättömiä tietoja kyseisistä henkilöistä sekä tietoja ja manipuloituja kuvia, jotka olivat kohdehenkilöitä halventavia. Esitutkinnan kohteena olevilla sivuilla oli myös levitetty tiedonantoja ja lausuntoja, joilla solvattiin ja paneteltiin eräisiin uskonnollisiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä ja joilla loukkaamistarkoituksessa herjattiin, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä. Kertomusvuoden päättyessä asia oli vireillä Tampereen käräjäoikeudessa (R 07/3284). 2. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (R 07/17) Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen suorittaman esitutkinnan perusteella apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen Helsingissä asuvaa henkilöä vastaan, joka oli kirjoittanut ja painattanut Syitä ja seurauksia -otsikoidun kirjan. Esitutkinnan perusteella oli todennäköisin syin syytä epäillä, että henkilö oli jakamalla kirjaa yleisön keskuuteen syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kirjassa esitettiin muun muassa, että turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista koostuvia ja niihin rinnastettavia kansanryhmiä vastaan tulisi ryhtyä suoriin toimiin heidän poistamiseksi maasta. Lausunnoissa oli myös pidetty kolmannessa valtakunnassa toimeenpantua eräisiin kansanryhmiin kohdistunutta joukkotuhontaa hyväksyttävänä ja toivottuna toimenpiteenä. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kirjan kirjoittajan syytteen mukaisesti sakkorangaistukseen ja määräsi kirjoittajan hallussa olevat levitykseen tarkoitetut kirjat valtiolle menetetyiksi (R 07/8571). Tuomio on lainvoimaa vailla. 3. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (R 07/16) Espoon kihlakunnan poliisilaitoksen suorittaman esitutkinnan perusteella apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen Espoossa asuvaa henkilöä vastaan, joka oli internetissä perustamallaan ja ylläpitämällään verkkosivulla levittänyt tiedonantoja ja lausuntoja, joissa muun muassa esitettiin, että maahanmuuttajat ovat vaarallisia, koska he ovat niin väkivaltaisia ja koska he syyllistyvät rikoksiin niin usein. Verkkosivulla esitettiin myös, että sanottuun kansanryhmään kuuluvat ihmiset ovat muiden kustannuksella eläviä loisia ja että heitä on pidettävä kurissa villieläinten lailla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että verkkosivu oli todennäköisin syin sisällöltään lainvastainen, koska siinä oli vahvasti yleistäen kuvattu kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, rikollisina

47 SYYTEASIAT 47 ja loisina. Asia oli kertomusvuoden lopussa vireillä Espoon käräjäoikeudessa (R 07/2058). 4. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (R 07/20) Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen suorittaman esitutkinnan perusteella apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen Järvenpäässä asuvaa henkilöä vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Henkilö oli internetissä ylläpitämällään verkkosivulla levittänyt tiedonantoja ja lausuntoja, joissa muun muassa esitettiin, että turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat ovat vaarallisia, koska he ovat niin väkivaltaisia ja koska he syyllistyvät rikoksiin niin usein. Sivuston sisältö muodostui joukkotiedotusvälineissä julkaistuista rikosuutisista, joita epäilty oli koostanut sivustolleen, ja hänen omista niiden yhteyteen laatimista kommenteistaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että eräät kirjoittajan omista kommenteista olivat todennäköisin syin rikostunnusmerkistön mukaiset, koska niissä oli vahvasti yleistäen kuvattu kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, rikollisina ja loisina. Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi sivustosta vastuussa olevan syytteen mukaisesti sakkorangaistukseen ja määräsi syytteessä tarkoitetun verkkoviestin hävitettäväksi (R 07/1264). Tuomio on lainvoimaa vailla. 5. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta perättömästä vaarailmoituksesta (R 07/33) Lappeenrantalaisen koulun entinen oppilas oli laatinut ja toimittanut internetissä yleisön saataville nimettömän tiedonannon, jossa oli viitattu Jokelan koulukeskuksessa tapahtuneeseen useita kuolonuhreja vaatineeseen ampumavälikohtaukseen ja jossa oli ilmoitettu, että samanlainen välikohtaus tulee tapahtumaan kyseisessä Lappeenrantalaisessa koulussa Kirjoitus oli julkaistu Internetissä olevalla Wikipedia-sivustolla, jolla kerrottiin edellä tarkoitetusta, suurta julkisuutta saaneesta ampumavälikohtauksesta. Kirjoittaja oli menettelyllään jäljitellyt Jokelan koulukeskuksessa toiminutta ampujaa, joka oli julkaissut tiedonannon suunnittelemastaan iskusta hetkeä ennen sen täytäntöönpanoa. Kirjoittaja oli erityisen ohjelman avulla pystynyt salaamaan oman ip-osoitteensa. Kirjoittajalla tai kellään muulla ei ollut ollut todellista aikomusta toteuttaa tiedonannossa kuvattua tekoa. Julkaistu tiedonanto oli kuitenkin aikaansaanut levottomuutta ja pelokkuutta oppilaiden ja henkilökunnan keskuudessa ja muutama oppilas oli katsonut aiheelliseksi poistua koulusta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että kirjoittaja oli kuvatulla menettelyllään tehnyt vakavasta vaarasta perättömän ilmoituksen. Koska ilmoituksessa oli suoraan viitattu Jokelan koulukeskuksessa juuri ennen tapahtuneisiin surmatekoihin, oli kirjoittajan tekemä perätön vaarailmoitus sisältönsä ja asiayhteytensä vuoksi ollut omiaan aiheuttamaan pelastus- tai turvallisuustoimen taikka pakokauhua. Asian katsottiin kuuluvan ylimmän syyttäjän syyteharkintavaltaan, koska teko perustui julkaistun viestin sisältöön ja koska epäilty rikos oli virallisen syytteen alainen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi samalla, ettei kirjoittajan menettely ollut täyttänyt laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä. Tämä johtui siitä, että esitutkinnassa ei ollut saatu selvitystä siitä, että koulun oppilaiden tai henkilökunnan joukossa olisi ollut henkilöitä, jotka olisivat kyseisen rikostunnusmerkistön edellyttämällä tavalla pelänneet henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti myös huomiota siihen, että säännökseen johtaneessa hallituksen esityksessä 94/1993 vp on

48 SYYTEASIAT 48 viitattu siihen, että esimerkiksi perättömiä pommiuhkauksia tulisi yleensä arvioida rikoslain 34 luvun 10 :n perusteella. Kirjoittajan viestiä voitiin tässä asiassa pitää verrannollisena perättömään pommiuhkaukseen. Asia oli kertomusvuoden päättyessä vireillä Lappeenrannan käräjäoikeudessa (R 07/1225) Tuomioistuimessa vireillä ollut sananvapausrikosasia Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös syytteen nostamisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja päätoimittajarikkomuksesta (R 06/27) Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan asiassa, joka koski mielipidekirjoituksen julkaisemista kahdessa sanomalehdessä. Syyte nostettiin erästä henkilöä vastaan, joka oli laatinut Lähi-idän konfliktia koskevan kirjoituksen, jossa hän oli esittänyt kolmannen valtakunnan juutalaisiin kohdistaman joukkotuhonnan hyväksyttävänä ja toivottavana toimenpiteenä. Kirjoitus oli julkaistu kahden sanomalehden mielipidesivulla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti samalla syytteen nostamisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan toisen kirjoituksen julkaisseen lehden toimituspäällikköä vastaan, koska tämä oli päättänyt kirjoituksen julkaisemisesta. Toisen kirjoituksen julkaisseen lehden vastaavan toimittajan osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti syytteen päätoimittajarikkomuksesta. (Dnro R 06/27) Käräjäoikeus katsoi syytteessä tarkoitetun lauseen täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön kuitenkin niin, että se ei pitänyt lausetta kansanryhmään kohdistettuna uhkauksena. Käräjäoikeus katsoi myös, että kirjoituksen julkaisemisen hyväksynyt toimituspäällikkö oli menettelyllään syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Myöskin päätoimittajarikkomusta koskevan syytteen käräjäoikeus katsoi näytetyksi. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat sakkorangaistuksiin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Tuomio on lainvoimainen. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 49.) MUUTOSHARKINTA- ASIAT Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 :n 2 momentin ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 10 :n nojalla valtakunnansyyttäjä voi omasta aloitteestaan tai esimerkiksi kantelun johdosta ottaa uudelleen käsiteltäväksi alaisensa syyttäjän ratkaiseman asian. Näissä ns. muutosharkintaasioissa on kysymys siitä, että kantelija on tyytymätön syyttäjän syyteharkinnan lopputulokseen. Muutosharkinta-asiat ratkaisee valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen työnjaon mukaan pääsääntöisesti apulaisvaltakunnansyyttäjä. Valtionsyyttäjä voi ratkaista muutosharkinta-asian, jos asiaa ei ole tarpeen enemmälti tutkia, koska ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa syyttäjän päätöstä eikä asialla laatunsa tai laajuutensa puolesta ole tavanomaista suurempaa merkitystä (Työjärjestys 17 ). Muutosharkinta-asioita saapui kertomusvuonna 303 (lisäksi edellisiltä vuosilta siirtyneitä oli 146) ja niitä ratkaistiin 347, joista syytemääräyksiin johti 21 asiaa. Seuraavalle vuodelle siirtyi 102 asiaa. Kertomusvuonna syytemääräyksiin johtaneiden asioiden oikeuskäsittelyissä vuonna 2007 tuomittiin rangaistukseen yhdessä asiassa, yhdessä asiassa teot luettiin syyksi, mutta jätettiin rangaistukseen tuomitsematta ja kahdessa asiassa syytteet hylättiin kokonaan. 17 asiaa oli vielä käsittelemättä käräjäoikeudessa.

49 SYYTEASIAT 49 Eräitä kertomusvuonna ratkaistuja muutosharkintaasioita, joilla on periaatteellista merkitystä SYYTTÄJÄN VELVOLLISUUS PERUSTELLA PÄÄTÖS Tutkinnanjohtajana toiminut kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, ettei hänen käsiteltävänään olleessa asiassa ollut syytä epäillä kahden poliisimiehen syyllistyneen rikokseen. Kihlakunnansyyttäjän asiassa tekemästä päätöksestä ei kuitenkaan käynyt selvästi ilmi, että hän oli harkinnassaan päätynyt esitutkinnan toimittamatta jättämiseen. Päätöstä ei myöskään ollut perusteltu, vaan siihen oli ainoastaan tehty merkintä: Ei rikosta. Asia oli mainitulla päätöksellä kirjattu poliisin tietojärjestelmään päättyneeksi. Asian tultua kanteluasiana vireille Valtakunnansyyttäjänvirastossa, kihlakunnansyyttäjä oli laatinut esitutkinnan toimittamatta jättämisestä päätöksen, joka oli päivätty yli vuotta myöhemmin kuin alkuperäinen päätös. Asian käsittely oli syyttäjän diaarissa päätetty vasta tällä toisella päätöksellä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei katsonut asiassa esitetyn selvityksen perusteella olevan syytä epäillä poliisimiesten syyllistyneen rikokseen eikä hän siten määrännyt esitutkintaa toimitettavaksi. Kihlakunnansyyttäjän menettelyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että vaikka poliisin tekemiksi epäiltyjen rikosten tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille ei ole annettu erillistä määräystä tai ohjetta esitutkintaan liittyvien päätösten laatimisesta, viranomaisilla on jo perustuslain 21 :n nojalla velvollisuus perustella ratkaisunsa. Perusteluvelvollisuuteen oli myös kiinnitetty huomiota tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille järjestetyissä koulutustilaisuuksissa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä käsitteli päätöksessään myös tutkinnanjohtajan velvollisuutta huolehtia päätösten ilmoittamisesta asianomistajalle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen perustella antamansa päätökset sekä siihen, että syyttäjän tulee saattaa hänellä vireillä olevat asiat asianmukaisesti ja viipymättä päätökseen. (301/21/05) SYYTEMÄÄRÄYS LAITTOMASTA UHKAUKSESTA Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen määräsi syytteen nostettavaksi laittomasta uhkauksesta asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt ilmoitustyyppisen syyttämättäjättämispäätöksen. Kihlakunnansyyttäjä katsoi, että asiassa oli kyse vain suunsoitosta ja jätti asian tällä perusteella syyttämättä. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että perhekotiin sijoitettua lasta omien vanhempiensa luota noutamaan tullutta perhekodin kasvatusjohtajaa oli lapsen isä julkisella paikalla suullisesti uhannut tappamisella ja pahoinpitelyllä. Kasvatusjohtajalla oli esitutkinnassa selvitetyissä olosuhteissa perusteltu syy omasta puolestaan pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Poliisin läsnäolo paikalla ei antanut aihetta arvioida tilannetta toisin. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen on totesi, että valtakunnansyyttäjän antaman syyttämättäjättämispäätöksen laatimista ja sisältöä koskevan yleisen ohjeen (VKS:2000:2) mukaan jokaisesta esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuulustellusta henkilöstä, jota vastaan syyte jätetään nostamatta, tehdään erillinen syyttämättäjättämispäätös, josta ilmenee syyttäjän kannanotto kaikkiin niihin tekoihin, joista esitutkinta-aineiston valossa on vaadittu rangaistusta. Päätös on asianomistajan kannalta tärkeä, koska se mahdollistaa asianomistajalle oman syytteen nostamisen. Kihlakunnansyyttäjä oli nostanut syytteen asiakokonaisuudessa toisiin asianomistajiin kohdistuneesta vahingonteosta, mutta oli ensivaiheessa jättänyt syyteharkinnan

50 SYYTEASIAT 50 kokonaan tekemättä kasvatusjohtajaan kohdistuneesta uhkailusta. Tämän asian ilmoitusluontoisen päättämisen kihlakunnansyyttäjä teki vasta kasvatusjohtajan asiamiehen tiedusteltua syyteharkinnan lopputulosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että asian esitutkinnan ja vakiintuneen oikeuskäytännön valossa todennäköiset syyt syytteen nostamiseksi laittomasta uhkauksesta löytyivät. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kiinnitti syyttäjän huomiota kattavan syyteharkinnan suorittamiseen, laittoman uhkauksen tunnusmerkistötekijöihin sekä syytteen nostamisen edellyttämiin todennäköisiin syihin. (117/21/06) Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan laittomasta uhkauksesta sakkorangaistukseen. Vastaaja valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Tuomio on lainvoimainen. SYYTEMÄÄRÄYS TÖRKEÄSTÄ PETOKSESTA Yhtiö A oli tilannut yhtiöltä B muovisettejä, joiden toimituksista ja määrästä asianosaiset olivat eri mieltä. Yhtiön B edustajan mukaan muovisettejä oli tilattu yhteensä 1935 kappaletta. Yhtiölle A oli toimitettu 1060 muovisettiä, jonka jälkeen toimitukset oli keskeytetty maksamattomien laskujen vuoksi. Tilauksesta oli jäänyt maksamatta 800 muovisettiä, joiden arvo oli noin euroa. Yhtiön A edustaja X oli myöntänyt tilanneensa ja yhtiön vastaanottaneen vain 260 muovisettiä. Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt X:n syyttämättä ei näyttöä -perusteella. Apulaisvaltakunnansyyttäjä suoritutti asiassa lisätutkinnan, jossa kuultiin muun muassa muovisettejä vastaanottaneita työntekijöitä sekä selvitettiin yhtiön ulosottovelkoja tilaushetkellä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi suorittamassaan uudessa syyteharkinnassa olevan todennäköisiä syitä epäillä X:n syyllistyneen törkeään petokseen, kun hän on hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt yhtiön B edustajaa toimittamaan neljällä eri toimituksella 800 muovisettiä, salaamalla yhtiön B edustajalta, ettei hänellä yhtiönsä taloudellisten vaikeuksien vuoksi ollut alunperinkään aikomusta ja kykyä maksaa kaikkia tilaamiaan tuotteita, tai vaihtoehtoisesti on todennäköisiä syitä epäillä X:n syyllistyneen törkeään kavallukseen, kun hän on vastaanotettuaan yhtiön B erehdyksessä toimittamat 800 muovisettiä anastanut haltuunsa saamat muovisetit ja myynyt ne edelleen yhtiölle C. Yhtiölle B on aiheutunut noin euron taloudellinen vahinko. Teolla on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja siitä on aiheutunut yhtiölle B huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota siihen, että asia tulee olla selvitetty esitutkinnassa riittävässä laajuudessa ennen syyteharkinnan suorittamista. (183/21/06) Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan kavalluksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomio ei ole lainvoimainen. Tutkinnanjohtajan päätöksen perusteleminen Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen tutkinnanjohtajana perustella esitutkintapäätökset asianmukaisesti. Kihlakunnansyyttäjä ei ollut käyttänyt väärin poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajan harkintavaltaa, kun hän oli päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei ollut syytä epäillä poliisimiesten syyllistyneen asiassa rikokseen. Ratkaisut eivät kuitenkaan olleet asianmukaisesti perusteltuja. Päätöksistä eivät käyneet ilmi ne säännökset, joiden perusteella tapahtumaa oli arvioitu, eivätkä ne säännöksiä vastaavat tapahtumatiedot,

51 SYYTEASIAT 51 joiden toteutumista päätöksessä olisi tullut arvioida. Päätöksistä ei myöskään ilmennyt, millä perusteella oli arvioitu asiassa esitettyä riidanalaista todistusaineistoa. Ratkaisuista ei käynyt ilmi, miksi asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Oikeus saada perusteltu päätös kuuluu perustuslaissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Asianosaisilla on oikeus tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta. Poliisin ampuma-aseen käytölle on asetettu tiukat edellytykset. Poliisin luodista haavoittuneella henkilöllä on oikeus saada perusteltu päätös siitä, miksei poliisin suorittaman ampumisen johdosta toimiteta esitutkintaa. Päätöksen perustelut mahdollistavat lisäksi ratkaisujen ulkoisen kontrolloitavuuden. Niillä on myös merkitystä ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä ratkaisija joutuu perusteluja kirjoittaessaan pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä. Perusteluilla on merkitystä myös viranomaisen toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta. Erityisesti tämä korostuu poliisin tekemäksi epäiltyjen rikosten kohdalla, joiden tutkinnan johto on säädetty syyttäjille yleisön esitutkinnan puolueettomuutta kohtaan tunteman luottamuksen ylläpitämiseksi. (16/21/07) Syyteoikeuden vanhentuminen JA Syyttämättäjättämispäätöksen perusteleminen Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhentumista koskeviin säännöksiin ja syyttäjän velvollisuuteen perustella syyttämättäjättämispäätökset selkeästi. Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt saman henkilön syyksi epäillystä samasta tekokokonaisuudesta useita eri syyttämättäjättämispäätöksiä eri rikosnimikkeiden osalta, mikä oli omiaan vaikeuttamaan selkeän kuvan saamista syyteharkintaratkaisun perusteista. Yhdessä syyttämättäjättämispäätöksessä oli virheellisesti arvioitu kahta tekoa vain työsyrjinnän osalta ja todettu syyteoikeuden olevan vanhentunut, vaikka tekoja olisi kuulunut arvioida myös epäillyn virkarikoksen osalta, jonka syyteoikeus ei ollut vanhentunut. Toisessa epäiltyä työturvallisuusrikosta koskevassa syyttämättäjättämispäätöksessä oli harhaanjohtavasti esitetty, että tapahtumia voitiin arvioida vain viimeisen kahden vuoden ajalta. Kuitenkin työturvallisuusrikoksen osalta tämä riippui siitä, oliko viimeisen kahden vuoden aikana tehty rikollinen teko ja jos oli, muodostiko se yhdessä aiemmin tehtyjen tekojen kanssa sillä tavoin yhtenäisen asiallisen ja ajallisen kokonaisuuden, että tekoja on luonnollisen katsantokannan mukaan pidettävä yhtenä rikoksena, jonka viimeisestä teosta syyteoikeuden vanhentumisaika on laskettava. Lisäksi väitetyn työturvallisuusrikoksen käsittäviä kahta vuotta vanhempia tekoja olisi tullut arvioida myös epäillyn virkarikoksen osalta, jonka syyteoikeus ei ollut vanhentunut. (152/21/07) SYYTTÄJÄN VELVOLLISUUS HAKEA MUUTOSTA Valtakunnansyyttäjänvirastoon otettiin omasta aloitteesta käsiteltäväksi varkautta koskeva asia, jossa kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt hakematta muutosta poikkeukselliseen käräjäoikeuden tuomioon. Tampereen käräjäoikeus oli katsonut, että vastaajan tuomitseminen rangaistukseen olisi ollut hänen tilanteessaan kohtuutonta. Ratkaisuun vaikuttivat vastaajan esittämä katumus, työnsaantimahdollisuuksien menettäminen ja anastetun omaisuuden korvaaminen työnantajalle. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan teon vakavuus, korkeimman oikeuden kannanotot (KKO:2001:24 ja KKO:2001:25) rikoksella hankitun hyödyn korvaamisen merkityksestä rangaistukseen ja käräjäoikeuden tuomion ongelmallisuus erityi-

52 SYYTEASIAT 52 sesti yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta olisivat edellyttäneet, että syyttäjän olisi tullut hakea asiassa muutosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota vastaisen varalta syyttäjän velvollisuuteen hakea muutosta, kun tuomioistuimen ratkaisu poikkeaa usein esiintyvien rikosten kohdalla selvästi vallitsevasta ratkaisukäytännöstä ja on perusteiltaan vastoin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. (92/45/07) SYYTEMÄÄRÄYS PAHOINPITELYSTÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi syytteen nostettavaksi asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että epäillyn syyllisyyden tueksi ei ollut todennäköisiä syitä. Kihlakunnansyyttäjä oli päätynyt ratkaisuun siitä huolimatta, että esitutkintapöytäkirjaan liitetty lääkärinlausunto osittain tuki asianomistajan kertomusta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyteharkinta perustuu kirjalliseen esitutkintamateriaaliin, jolloin näytön arviointi varsinkin henkilötodisteiden kohdalla on välillistä. Mahdollisuus ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen ja kannanotto ristiriidan syihin on pelkän kirjallisen aineiston perusteella rajoitettua. Suullinen ja välitön oikeudenkäynti sen sijaan antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet syyteharkintatilannetta tarkempaan ja laadukkaampaan henkilötodisteiden luotettavuuden arvioimiseen. Pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiaineisto voi kysymysten seurauksena myös rikastua. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että esitutkintapöytäkirjaan liitetty lääkärinlausunto huomioon ottaen ja siltä osin, kuin tämä lausunto tuki asianomistajan kertomusta, asiassa oli todennäköisiä syitä tukemaan rikoksesta epäillyn syyllisyyttä epäiltyyn tekoon. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi edelleen, että teolla aiheutettujen vammojen asteeseen viittaavista lääkärinlausunnon toteamuksista huolimatta tekoa oli arvioitava pahoinpitelynä eikä lievänä pahoinpitelynä, koska se oli tehty lyömällä ainakin kaksi kertaa nyrkillä uhrin kasvoihin. (90/21/07) SYYTEMÄÄRÄYS LAITTOMASTA UHKAUKSESTA Asianomistajan miesystävän entisen puolison oli epäilty lähettäneen häiritseviä ja osin uhkaavia tekstiviestejä sekä miehen että tämän naisystävän matkapuhelimeen. Kihlakunnansyyttäjä jätti epäillyn syyttämättä epäillystä laittomasta uhkauksesta ja kotirauhan rikkomisesta näytön riittämättömyyden vuoksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi osaksi asiassa ilmenneen uuden selvityksen perusteella, että epäilty oli todennäköisin syin syyllistyneen laittomaan uhkaukseen ja määräsi syytteen nostettavaksi. Epäillyn kotirauhan rikkomisen osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi oikeuskäytännön olevan epäyhtenäistä sen suhteen, voitiinko asiattomien tekstiviestien lähettämistä kotirauhan piirissä olevalle henkilölle pitää kotirauhan rikkomisena. Rikoslain mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla. Lainkohtaa koskevaan hallituksen esitykseen viitaten apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että häiritsevien tekstiviestien lähettäminen voi olla muulla vastaavalla tavalla tapahtuvaa kotirauhan rikkomista. Syyte määrättiin nostettavaksi. (475/21/07) SYYTEMÄÄRÄYS LAPSEN SEKSUAALISESTA HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näytön riit-

53 SYYTEASIAT 53 tämättömyyden perusteella. Epäilty oli kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Ainoa näyttö rikoksesta oli lapsen kertomus ja hänen huoltajansa kertomus siitä, mitä lapsi oli hänelle kertonut tapahtumien kulusta. Lapsella oli kehityshäiriö, joka heikensi lapsen kertomuksen luotettavuutta. Muutosharkintapyynnön johdosta apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uuteen syyteharkintaan. Asiassa määrättiin myös lisätutkinta suoritettavaksi. Esitutkinta-aineistoa täydennettiin eräillä asiantuntijalausunnoilla, joiden mukaan lapsen kertomusta oli syytä pitää luotettavana. Uudessa syyteharkinnassa apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että syyte oli nostettava. Vaikka näyttöön liittyi myöskin tiettyjä epävarmuustekijöitä, painotti jutun selvittämisvaatimus syytteen nostamista. Lääkärinlausunnon mukaan lapsen henkilökohtainen kuuleminen pääkäsittelyssä saattaisi vaarantaa hänen henkistä terveyttään (vrt OK 17:21). Lapsen esitutkinnassa antama kertomus oli tallennettu videolle, mutta epäilylle ei ollut varattu mahdollisuutta esittää lapselle kysymyksiä. OK 17:11:n 2 mom. asetetut edellytykset videotallenteen käyttämiselle todisteena pääkäsittelyssä eivät siten täyttyneet. Asiassa oli kuitenkin osittain samankaltainen asetelma kuin ennakkopäätöksessä KKO:2006:107 esillä ollut tilanne. KKO:n tutkimassa jutussa videotallenne oli poikkeuksellisesti hyväksytty näyttönä, vaikka syytetylle ei ollut varattu mahdollisuutta esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi tämän vuoksi, että syytemääräyksen saavan syyttäjän tulee vedota videotallenteeseen näyttönä. Koska videotallenteen kelpoisuus näyttönä oli tulkinnanvarainen, tulee syyttäjän erityisesti kiinnittää oikeuden huomiota sen todisteena käyttämiseen liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin. Syyte nostetaan Mustasaaren käräjäoikeudessa. (335/21/05) Tuomioistuimessa vireillä olleita muutosharkinta-asioita SYYTEMÄÄRÄYS TAPON YRITYKSESTÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi syytteen nostettavaksi tapon yrityksestä asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen riittävän näytön puuttumisen vuoksi. Kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että huolimatta siitä, että puukotuksen uhri ja toinen rikoksesta epäilty olivat esitutkinnassa kertoneet epäillyn puukottaneen uhria, oli näyttö ristiriitainen kahden muun paikalla olleen henkilön kerrottua asiasta toisella tavalla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyteharkinta perustuu kirjalliseen esitutkintamateriaaliin, jolloin näytön arviointi varsinkin henkilötodisteiden kohdalla on välillistä. Mahdollisuus ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen ja kannanotto ristiriidan syihin on pelkän kirjallisen aineiston perusteella rajoitettua. Suullinen ja välitön oikeudenkäynti sen sijaan antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet syyteharkintatilannetta tarkempaan ja laadukkaampaan henkilötodisteiden luotettavuuden arvioimiseen. Pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiaineisto voi myös kysymysten seurauksena rikastua. Lisäksi selvitysintressi epäillyssä henkirikoksen yrityksessä on yleisesti ottaen korostuneempi kuin monessa muussa rikostyypissä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi ottaen huomioon asianomistajan sekä toisen epäillyn yhdensuuntaiset kertomukset puukotustapahtumasta ja puukottajasta sekä rikosepäilyn selvittämisintressin, että asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä tätä henkilöä tekijäksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä arvioi teon tapon yritykseksi, koska pitkäteräisen keittiöveitsen isku selkään oli tunkeutunut noin 10 sentin syvyyteen vahingoittaen keuhkoa. Tekijä oli ymmärtänyt, että tämän kaltainen lyönti voi varsin todennäköisesti aiheuttaa toisen kuoleman. (52/21/05)

54 SYYTEASIAT 54 Turun käräjäoikeus tuomitsi vastaajan syytteen mukaisesti tapon yrityksestä vankeusrangaistukseen. Vastaaja valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus hylkäsi syytteen tapon yrityksestä. Tuomio on lainvoimainen. (Asiaa on selostettu v kertomuksessa s. 53.) KANTELUT Syyttäjän päätöksiin kohdistuvien edellä selostettujen muutosharkintapyyntöjen lisäksi kantelu voi kohdistua myös syyttäjän menettelyyn. Usein kysymyksessä on syyteharkinnan viivästyminen. Tällaisia kanteluasioita käsitellään tarkemmin jaksossa Valvonta sivulla 73. Kolmas kanteluryhmä on ns. toimivaltaan kuulumattomat kantelut, jotka voivat myös johtaa toimenpiteeseen. Seuraavassa kaksi esimerkkiä apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisusta, jossa saatetaan kihlakunnansyyttäjän tietoon ohjaava käsitys: Syyteharkinnan joutuisuus Epäiltyjen luvattoman käytön ja palvelusrikoksen syyteharkinta oli kestänyt yli puolitoista vuotta siten, että syyteoikeus oli vanhentunut ennen syyteharkintaratkaisua. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteharkinnan suorittamiseen syyteoikeuden vanhentumisajan kuluessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti myös kihlakunnanviraston syyttäjäosaston huomiota syyttäjällä avoinna olevien asioiden seurannan järjestämiseen siten, ettei syyteoikeuden menetyksiä pääse tapahtumaan. (166/41/06) Rikosasioiden keskittäminen Samaa vastaaja koskevia rikosasioita oli samanaikaisesti vireillä useissa syyttäjäyksiköissä eri puolilla Suomea. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti asianomaisten syyttäjäyksiköitten huomiota apulaisvaltakunnansyyttäjän rikosasioiden keskittämistä koskevan ohjeen Dnro 054/32/04 noudattamiseen sekä erityisesti johtavien kihlakunnansyyttäjien huomiota ohjeen noudattamisen valvontaan asianomaisissa syyttäjäyksiköissä. (138/45/06) OIKEUSKANSLERIN JA EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN SYYTEMÄÄRÄYKSET Valtionsyyttäjän tehtävänä on yleisistä syyttäjistä annetun lain 7 :n nojalla ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Kertomusvuonna annettiin kaksi tällaista syytemääräystä: Virkavelvollisuuden rikkominen Valtionsyyttäjä nosti apulaisoikeuskanslerin määräämät syytteet käräjätuomaria vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä. Käräjätuomari oli rikkonut virkavelvollisuutensa yhteensä 21 eri tapauksessa laiminlyömällä antaa 14 päivän kuluessa kansliatuomiota pääkäsittelyn päättymisestä, laiminlyömällä antaa 14 päivän kuluessa jäljennöstä tuomioista jutuissa, joissa oli ilmoitettu tyytymättömyyttä, laiminlyömällä antaa jäljennöksiä

55 SYYTEASIAT 55 tuomioista 30 päivässä kirjallisena tai laiminlyönyt toimittaa asiakirjoja hovioikeuteen viipymättä. Lisäksi käräjätuomarin epäiltiin tahallaan rikkoneen virkavelvollisuutensa ratkaisemalla hakijan kertaalleen esittämät vaatimukset kahteen kertaan sekä saattamalla aikaisemmin julistamansa päätöksen jälkikäteen lopputulokseltaan olennaisesti erilaiseen kirjalliseen muotoon kuin millaisena oli sen julistanut. (R 06/30) Hovioikeus katsoi, hyläten syytteen viiden kohdan osalta, eri tuottamuksellisten virkavelvollisuuksien rikkomisten muodostavan yhden teon, sekä että käräjätuomarin menettely ei virkavelvollisuuden rikkomisen ja virka-aseman väärinkäyttämisen osalta ole ollut tahallista. Hovioikeus luki käräjätuomarin syyksi kaksi tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista. Hovioikeus jätti käräjätuomarin rangaistukseen tuomitsematta katsoen, että käräjätuomarin syyllisyyteen nähden tekoja oli pidettävä kokonaisuutena arvostelleen rikoslain 6 luvun 12 :ssä tarkoitetulla tavalla vähäisinä huolimatta siitä, että teot ovat olleet haitallisia. Esitutkinnan viivästyminen Valtionsyyttäjä nosti apulaisoikeusasiamiehen määräämät syytteet tutkinnanjohtajana ja rikostutkijana toiminutta ylikonstaapelia vastaan virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä tutkinnanjohtajana toiminutta toista ylikonstaapelia vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kysymys oli neljän rikosasian esitutkinnan aiheettomasta viivästymisestä ja syyteoikeuden vanhentumisesta tutkinnan aikana. Apulaisoikeusasiamies oli jo aikaisemmin antanut samoille poliisimiehille huomautuksen eräiden muiden syyteasioiden vanhentumisesta esitutkinnan aikana. (R 07/12) Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat syytteen mukaan. Tuomio on lainvoimainen. Rikoslain 1 LUVUN SYYTEMÄÄRÄYSASIAT Valtakunnansyyttäjä on antanut syytemääräyksen rikoksista, joiden on epäilty tapahtuneen: Suomen talousvyöhykkeellä (ympäristön turmeleminen ja alusjäterikkomus) 236/23/07 Ruotsissa (huumausainerikos) 262/23/07 Virossa (törkeä huumausainerikos) 527/23/07 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valtakunnansyyttäjän yhtenä tehtävänä on syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa. Valtakunnansyyttäjä päättää syyttäjän valituslupahakemuksen tai ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen toimittamisesta korkeimmalle oikeudelle. Korkeimmassa oikeudessa syyttäjänä toimii pääsääntöisesti se syyttäjä, joka on ajanut asiaa alemmissa tuomioistuimissa. Varsinainen muutoksenhaku Syyttäjän valituslupahakemuksia korkeimpaan oikeuteen tehtiin kertomusvuonna 47. Vuoden loppuun mennessä korkein oikeus oli myöntänyt luvan 18 tapauksessa, 26 tapauksessa lupaa ei taas myönnetty ja 17 oli vielä ratkaisematta. Syyttäjän vastauksia muun asianosaisen valituslupahakemuksen tai valituksen johdosta annettiin kertomusvuonna 56.

56 SYYTEASIAT 56 SyyttäjIEN VALITUSLUVAT VUOSINA HAKEMUKSIA MYÖNNETTY LUPA LUPAA EI MYÖNNETTY VIELÄ RATKAISEMATTA Ylimääräinen muutoksenhaku Ylimääräistä muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen koskevia asioita oli kertomusvuonna 12. Näistä oli tuomion purkamista tarkoittavia syyttäjän hakemuksia neljä. Korkeimman oikeuden vastauspyyntöjä syyttäjiltä muiden asianosaisten hakemusten johdosta oli kahdeksan. SYYTTÄJÄN- MÄÄRÄYSASIAT Syyttäjänmääräyksiä on kertomuskautena annettu kaikkiaan 104 kpl. Syyttäjänmääräyksissä on kysymys ollut pääasiassa joko syyttäjän esteellisyydestä tai toimivallasta. Syyttäjän esteellisyys määräytyy yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 :n nojalla ja toimivalta kihlakunnansyyttäjistä annetun lain 6 :n nojalla. Valtakunnansyyttäjä voi omasta aloitteestaan tai esimerkiksi kantelun johdosta ottaa arvioidakseen syyttäjän esteellisyyden ja tarvittaessa määrätä juttuun toisen syyttäjän. Työnjaollisia syyttäjän toimivaltaa koskevia syyttäjänmääräyksiä on annettu erityisesti talousrikos- ja huumausainerikosasioissa. TALOUSRIKOSSYYTTÄJÄT Talousrikoksella tarkoitetaan yrityksen tai muun yhteisön liiketaloudellisen toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvaa oikeudettomaan, taloudelliseen hyötyyn tähtäävää rangaistavaa tekoa. Käsitteen piiriin on luettu myös muut liiketoimintaan verrattavassa toiminnassa tapahtuvat, huomattavaan taloudelliseen hyötyyn tähtäävät tai suunnitelmalliset teot. Talousrikosasioiden käsittelyä on tehostettu Valtioneuvoston toimintaohjelmilla talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi alkaen jo vuodesta Päätoimisten talousrikossyyttäjien virat ja määräaikaiset virkasuhteet perustuvat näihin periaatepäätöksiin. Valtioneuvosto on hyväksynyt neljännen talousrikosohjelman vuosille Syyttäjälaitoksessa vaativimmat talousrikosasiat on keskitetty päätoimisille talousrikossyyttäjille. Talousrikossyyttäjinä toimii kaksi valtionsyyttäjää ja 31 kihlakunnansyyttäjää. Päätoimisille talousrikossyyttäjille saapuneiden asioiden määrä on vuosina ollut suurempi kuin mitä on pystytty ratkaisemaan. Tämä on johtanut asioiden ruuhkautumiseen ja syyteharkinta-aikojen kasvuun. Vuoden 2007

57 SYYTEASIAT 57 tehokkaan ratkaisutoiminnan ja vuoden 2006 keskimääräistä pienemmän saapuneiden asioiden määrän ansiosta keskimääräinen syyteharkintaaika on kertomusvuonna laskenut 207 vuorokauteen edellisen vuoden 287 vuorokaudesta. Uhkana tälle kehitykselle on kuitenkin se, että vaikka ratkaistuissa asioissa päästiin päätoimisten talousrikossyyttäjien toiminnan suurimpaan tuotokseen 314 asiaan, myös saapuneiden asioiden määrä on ollut ennätyksellisen suuri 382 asiaa. Keskeisimmät rikostunnusmerkistöt olivat kertomusvuonna seuraavat: kirjanpitorikoksia 111 kpl, törkeitä veropetoksia 91 kpl, törkeitä kirjanpitorikoksia 80 kpl ja törkeitä velallisen epärehellisyyksiä 76 kpl. Liiketoimintakieltoasioita oli kirjattu kaikkiaan 42 kpl. Talousrikossyyttäjät nostivat syytteen ratkaisemissaan asioissa 91 prosentissa asioista ja 9 prosentissa asioista koko juttu päättyi syyttämättä jättämiseen. Edellisenä vuonna vastaavat luvut olivat syyte 84 prosentissa asioista ja syyttämättä jättäminen 16 prosentissa asioista. Talousrikossyyttäjien syyteprosentti vuonna 2007 on selvästi suurempi kuin syyttäjäntoiminnassa yleisesti. Syyteprosentin nousua voidaan lähtökohtaisesti pitää tavoitteiden mukaisena, koska syytteiden hylkäysprosentti ei ole ollut syyttäjäntoimessa ongelmallisen korkea. Kumulatiivisesti laskettu syytteiden hylkäysprosentti talousrikosasioissa oli 8 %, mikä on korkeampi kuin syyteasioissa keskimäärin, mutta asioiden vaikeusaste huomioon ottaen kohtuullisen alhainen. Päätoimiset talousrikossyyttäjät ovat kyenneet hoitamaan vain kaikkein vaativimmat poliisin tutkimat talousrikosasiat. Tämän vuoksi talousrikosasioiden käsittelyä on tehostettu myös ns. osatoimisten, osittain talousrikoksiin erikoistuvien syyttäjien avulla. Laajimmissa asioissa on lisäksi pyritty lisäämään usean syyttäjän työskentelyä samassa asiassa ns. parityöskentelynä. Niukat voimavarat ovat kuitenkin toistaiseksi merkittävästi rajoittaneet syyttäjäparien käyttöä. HUUMAUSAINE- ERIKOISSYYTTÄJÄT Syyttäjälaitoksessa oli vuonna 2007 seitsemän huumausaine-erikoissyyttäjää. Heistä kolme on sijoitettu Helsinkiin, yksi Vantaalle, Espooseen, Turkuun ja Tampereelle. Vuoden 2007 loppupuolella määrättiin lisäksi kolme uutta erikoissyyttäjää. Heidän sijoituspaikkansa ovat Oulu, Vantaa ja Kouvola. Huumausaine-erikoissyyttäjien tehtävien painopisteenä ovat huumausainerikokset, erityisesti kaikista vakavin ammattimainen huumausainerikollisuus, johon liittyy kansainvälisiä kytkentöjä ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Vuonna 2007 huumausaine-erikoissyyttäjille jaettiin syyteharkintaan yhteensä 934 sellaista juttua, jossa diaariin merkitty päänimike oli törkeä huumausainerikos (185 kpl), huumausainerikos (607 kpl) tai huumausaineen käyttörikos (142 kpl). Vangittuja vastaajia näissä jutuissa oli yhteensä noin 200 kappaletta. Laajimmat näistä jutuista olivat poliisin alueellisiksi ja valtakunnallisiksi vakavan rikollisuuden torjuntakohteiksi valitsemia ns. maalijuttuja, joiden pääkäsittelyt kestivät useita viikkoja. Juttujen ajamisen lisäksi huumausaine-erikoissyyttäjien tehtäviin kuuluu muita huumausainerikollisuuden torjuntaan tähtääviä tehtäviä. He käyttivät vuonna 2007 työajastaan noin 12 % muiden syyttäjien koulutukseen ja neuvontaan, erilaisiin työryhmiin ja viranomaisneuvotteluihin osallistumiseen, esitutkintayhteistyön kehittämiseen sekä huumausainealaan liittyvään kouluttautumiseen oman ammattitaidon monipuoliseksi kehittämiseksi.

58 SYYTEASIAT 58 Kuva: Tulli Tullin tilastojen mukaan takavarikoidun khat-huumeen määrä on tällä vuosituhannella kasvanut yli kymmenkertaiseksi. POLIISIRIKOSASIAT Esitutkintalain 14 :n mukaan poliisin tekemäksi epäillyssä rikoksessa tulee esitutkinnanjohtajana olla syyttäjä. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen 1 :n 3 momentin (1017/1997) nojalla valtakunnansyyttäjä määrää ns. poliisirikosten esitutkinnanjohtajat. Kertomusvuonna määrättiin 21 kihlakunnansyyttäjää tutkinnanjohtajiksi vuodelle 2008 apulaisvaltakunnansyyttäjän määräyksellä Dnro 51/32/07. Poliisimiehen tekemäksi epäiltyjä rikoksia oli kertomusvuonna 678 kpl (646 kpl vuonna 2006). Valtakunnansyyttäjänvirastosta annettiin vuonna 2007 kihlakunnansyyttäjille 29 erillistä määräystä tutkinnanjohtajaksi poliisirikosasioissa. Valtionsyyttäjä määrättiin tutkinnanjohtajaksi poliisirikosasiaan kahdessa asiassa.

59 SYYTEASIAT 59 Poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinnan kehittäminen Poliisirikosten tutkinnanjohtajakoulutus Tutkinnanjohtajakoulutuksesta ks. s. 71. POLIISIN JA SYYTTÄJÄN YHTEISTYÖ Neuvottelukunta Poliisin ja syyttäjän välistä yhteistyötä kehittämään perustettu neuvottelukunta on kertomusvuonna jatkanut työtään. Virkamiesvaihto Virkamiesvaihtoa jatkettiin Valtakunnansyyttäjänviraston ja keskusrikospoliisin välisen virkamiesvaihtosopimuksen mukaisesti. Kertomusvuonna Valtakunnansyyttäjävirastoon on ollut sijoitettuna Helsingin poliisilaitoksesta rikostarkastaja Ismo Siltamäki ja Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Marianne Semi on vastaavasti ollut Helsingin poliisilaitoksessa. Esitutkintayhteistyökoulutus Valtakunnansyyttäjänvirasto järjesti kertomusvuonna seitsemännen kerran tutkijoina toimiville poliiseille ja tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille yhteistyössä Tampereen poliisikoulun kanssa viikon kestävän esitutkinnan yhteistyökysymyksiin keskittyvän koulutuspaketin. Kurssille kutsuttiin 12 tutkinnanjohtajaa ja 12 syyttäjää. Koulutuksen tavoitteena oli luoda yhteinen näkemys poliisille ja syyttäjälle esitutkinnasta, syyteharkinnan perusteista ja niistä esitutkinnan menettelyistä, jotka ovat tarpeellisia pääkäsittelyssä. Seminaarin teemoina olivat esitutkinnan rajoittaminen, kirjallinen menettely ja todistajan suojelu. Vuoden 2007 aikana valtakunnansyyttäjä ja poliisiylijohtaja Markku Salminen jatkoivat yhteistyötä esitutkinnan kehittämiseksi asettamalla työryhmän laatimaan ohjeen poliisin ilmoittamisvelvollisuudesta ja ilmoituksesta syyttäjälle seuraavista velvollisuuksista. Esitutkintayhteistyökoulutuksesta ks. myös s. 72. TULLIN JA SYYTTÄJÄN YHTEISTYÖ Tullin kanssa pidettiin yhteistyöseminaari, jossa käsiteltiin päivystyskäytäntöä ja tullijuttujen ongelmakohtia.

60 60 Kehittäminen ja koulutus

61 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 61 JOHDANTO Valtakunnansyyttäjänviraston ohjaus- ja kehittämisyksikössä käsitellään asiat, jotka koskevat syyttäjäntoiminnan ohjaamista ja kehittämistä, syyttäjälaitoksen koulutusta, paikallisten syyttäjien nimityksiä, syyttäjälaitoksen tulosohjauksen sisältöä, syyttäjäntoiminnan seurantaa ja valvontaa, syyttäjäntoimintaan liittyvää tutkimusta sekä kanteluita syyttäjän menettelystä. Viraston sisäistä työnjakoa on täsmennetty siten, että tulosohjauksen sisältöä ja paikallisten syyttäjien nimityksiä koskevat asiat kuuluvat entistä selvemmin ohjaus- ja kehittämisyksikölle, kun taas hallintoyksikkö keskittyy voimavaroja koskevaan ohjaukseen. Koulutus on keskeinen syyttäjäntoiminnan ohjausväline. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen toteutumisen jälkeen syyttäjänvirastot ovat voineet ottaa aikaisempaa suuremman vastuun alueellisesta koulutuksesta. Virastot vastaavat itse tarvitsemastaan paikallisiin tarpeisiin perustuvasta koulutuksesta. Tämänkin koulutuksen tulee kuitenkin tukea valtakunnallista koulutusta. Lisäksi osa valtakunnallisesti suunnitellusta koulutuksesta toteutetaan alueellisesti joko virastokohtaisesti taikka useamman viraston yhteisinä koulutustilaisuuksina. Näin voidaan koulutustarpeen sitä edellyttäessä nopeasti tavoittaa koko syyttäjälaitoksen henkilöstö. Lisäksi tämä koulutusmuoto on kustannustehokas. Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisten syyttäjänvirastojen väliseen koulutusyhteistyön tehostamiseksi kussakin syyttäjänvirastossa on johtava kihlakunnansyyttäjä tai apulaispäällikkö nimetty koulutuksesta vastuussa olevaksi henkilöksi. Ohjaus- ja kehittämisyksikkö kutsuu koulutuksesta vastaavat päälliköt käsittelemään koulutuskysymyksiä kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi koulutusasioita käsitellään päälliköiden kokouksissa. Avainsyyttäjäryhmille on kertomusvuonna annettu merkittävä vastuu aihealueensa koulutuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Tällä tavoin on koulutuksessa voitu laajemmin hyödyntää avainsyyttäjien erikoistumista ja yleensäkin virastojen henkilöstön ammatillista osaamista. Samalla on koulutukseen pystytty kohdentamaan lisää henkilövoimavaroja. AVAINSYYTTÄJÄT Avainsyyttäjätoiminnan tarkoituksena on seurata ja edistää syyttäjäntoiminnan laatua ja yhdenmukaisuutta, kehittää ja syventää avainsyyttäjien erikoisosaamista sekä valmistella avainsyyttäjäryhmien aihealueisiin kuuluvia asioita valtakunnansyyttäjän päätöksentekoa varten. Tämän ohella avainsyyttäjät opastavat muita syyttäjiä tulkintaja ongelmatilanteissa sekä hoitavat itse aihealueidensa vaativimpia rikosasioita. Valtionsyyttäjien vetämien avainsyyttäjäryhmien aihealueet ovat 1) huumausainerikokset ja järjestäytynyt rikollisuus, 2) talousrikokset, 3) erityiset henkilöön kohdistuvat rikokset, 4) tietotekniikka- ja sananvapausrikokset sekä rasistiset ja muut viharikokset, 5) työ-, virka-, sotilas- ja korruptiorikokset, 6) ympäristö- ja luonnonvararikokset, 7) kansainväliset asiat, prosessioikeus ja rikoslain yleinen osa.

62 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 62 Avainsyyttäjäryhmien toiminta Huumausainerikokset ja järjestäytynyt rikollisuus Vuoden 2007 aikana huumausainerikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden avainsyyttäjäryhmän koko pieneni tilapäisesti osan sen jäsenistä siirryttyä muihin tehtäviin. Avainsyyttäjien erikoistumisalueet ja maantieteelliset palvelualueet määriteltiin heidän ja huumausainerikosten erikoissyyttäjien yhteisessä toimintasuunnitelmassa. Avainsyyttäjiä oli vuoden 2007 lopussa kaksi aikaisemman kuuden sijasta. Heidän sijoituspaikkakuntansa olivat Turku ja Lahti. Vuoden 2007 aikana avainsyyttäjät hoitivat oman yksikkönsä suurimpia huumausainerikosjuttuja, kouluttivat syyttäjien huumekursseilla, poliisien kursseilla ja toimivat tietolähteinä muille syyttäjille. Lisäksi kaksi heistä koulutti keskusrikospoliisin paikallisyksiköille järjestäytyneen rikollisuuden juridista määritelmää. Henkilöön kohdistuvat rikokset, sananvapausrikokset ja tietotekniikkarikokset Avainsyyttäjäryhmä on kokoontui kertomusvuoden aikana kolme kertaa. Lisäksi henkilön kohdistuvien rikosten avainsyyttäjät pitivät keskenään kokouksia ja sananvapaus- ja tietotekniikkarikosten avainsyyttäjät ovat kokoontuivat erikseen yhden kerran. Avainsyyttäjäryhmä teki opintomatkan Tukholmaan, jossa ryhmä vieraili oikeuskanslerinvirastossa ja Tukholman kaupungin ylläpitämässä ns. Lastentalossa. Avainsyyttäjäryhmä toteutti seksuaalirikoskurssin. Ryhmän avainsyyttäjinä kertomusvuonna toimivat kihlakunnansyyttäjä Kukka-Maaria Kankaala, kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen (virkavapaalla), johtava kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen, johtava kihlakunnansyyttäjä Kari Ranta, kihlakunnansyyttäjä Leena Salovartio, kihlakunnansyyttäjä Hannele Selin-Hakala ja kihlakunnansyyttäjä Tea Talvela. Yhdyshenkilöinä toimivat valtionsyyttäjät Jarmo Rautakoski ja Mika Illman. Avainsyytäjäryhmä jaettiin lukien kahdeksi ryhmäksi: erityiset henkilöön kohdistuvat rikokset, vetäjinä valtionsyyttäjät Anu Mantila ja Mika Illman, sekä tietotekniikka- ja sananvapausrikokset sekä rasistiset ja muut viharikokset, vetäjinä valtionsyyttäjät Jarmo Rautakoski ja Mika Illman. Työ-, virka-, sotilas- ja korruptiorikosten avainsyyttäjät Avainsyyttäjinä toimivat kertomusvuonna syyttäjälaitoksen organisaation uudistamiseen saakka kihlakunnansyyttäjät Elsa Kauhanen, Timo Luosma, Heikki Pohjalainen, Krista Soukola ja Tuire Tamminiemi. Ryhmän jäsenistä Luosma ja Tamminiemi ovat sotilasoikeudenkäyntiasioita hoitamaan määrättyjä syyttäjiä. Ryhmän yhdyshenkilöinä Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimivat valtionsyyttäjät Jorma Äijälä ja Jukka Rappe. Organisaatiouudistuksen yhteydessä Kauhanen, Luosma ja Pohjalainen siirtyivät uusien syyttäjänvirastojen päällikkötehtäviin, joten he eivät voineet jatkaa ansiokasta toimintaansa avainsyyttäjinä. Uusien suurten syyttäjänvirastojen muodostamiseen liittyneiden laajojen valtakunnallisten nimityskierrosten jatkuttua pitkälle vuoden 2008 puolelle ei ryhmän täydentäminen uusilla avainsyyttäjillä vuoden 2007 aikana ollut tarkoituksenmukaista. Näissä olosuhteissa kertomusvuosi muodostuikin työ-, virka-, sotilas- ja korruptiorikosten avainsyyttäjätoiminnan osalta eräänlaiseksi välivuodeksi, joka aikana keskityttiin kehittämishankkeiden sijasta avainsyyttäjäpalvelujen

63 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 63 vähimmäistason turvaamiseen kahden jäljelle jääneen avainsyyttäjän sekä yhdyshenkilöiden voimin. Entiset avainsyyttäjät antoivat tässä vaiheessa korvaamatonta apua uusista vaativista tehtävistään huolimatta muun ohella osallistumalla valtakunnallisen virkarikoskurssin ja sotilasasioiden syyttäjien neuvottelupäivän järjestämiseen. Ympäristö- ja luonnonvararikokset Ympäristö- ja luonnonvararikosten avainsyyttäjäryhmä on pieni, mutta toimiala laaja käsittäen rikoslain 48 ja 48a luvuissa sekä eräissä erityislaeissa säännellyt rikokset, joita on ympäristön turmelemisesta, jäte- ja alusjäterikosten kautta metsästykseen, kalastukseen sekä metsän talouskäyttöön liittyviin rikoksiin. Kertomusvuonna ympäristö- ja luonnonvararikosten avainsyyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät Marjo Ikäheimonen, Heidi Nummela ja Heikki Ylisirniö sekä Harri Ala-Lahti asti. Ryhmän vetäjänä on toiminut valtionsyyttäjä Christian Lundqvist sen jälkeen, kun valtionsyyttäjä Matti Nissinen nimitettiin Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavaksi kihlakunnansyyttäjäksi lukien. Ryhmä piti kertomusvuonna kaikkiaan neljä päivän työkokousta ja lisäksi toukokuun lopussa Vaasassa kaksipäiväisen koulutustilaisuuden, jonka ulkoilmaosuuden muodostivat opastetut tutustumiset Vaasan Merenkurkun luontokeskukseen Terranovaan ja Unescon Suomen ensimmäiseksi maailman luonnonperintökohteeksi nimettyyn Merenkurkun luonnonperintöalueeseen. Toimintavuoden aikana ryhmän jäsenet osallistuivat suunnittelijoina ja luennoitsijoina Suomen ympäristökeskuksen ympäristörikoksia koskevaan kaksipäiväiseen seminaariin sekä eri ympäristökeskuksien ja sidosryhmien ympäristörikoksia käsitteleviin koulutustapahtumiin. Ryhmä osallistui myös kaikille syyttäjille tarkoitetun ympäristö- ja luonnonvararikokset -kurssin suunnitteluun ja siinä muiden syyttäjien koulutukseen. Avainsyyttäjiä osallistui lisäksi alan kansainvälisiin kokouksiin Haagissa, Sloveniassa ja Tallinnassa. Koska toimintasektori on erittäin monitahoinen ja laaja, on avainsyyttäjäryhmän sisällä jaettu sisäiset erikoistumisalueet. Enenevää huomiota on kiinnitetty syyttäjän menettämisseuraamuksia koskevien vaatimusten selvittämiseen ja ajamiseen ympäristö- ja luonnonvararikoksissa. Avainsyyttäjiltä on kulunut avaintehtäviin keskimäärin 21 % kokonaistyöajastaan. Kansainväliset asiat, prosessioikeuden ja rikoslain yleisen osan asiat Kertomusvuonna kansainvälisten asioiden avainsyyttäjinä toimivat kihlakunnansyyttäjät Johanna Hervonen, Leena Koivuniemi ja Vilja Kutvonen ja prosessioikeuden ja rikoslain yleisen osan avainsyyttäjinä kihlakunnansyyttäjät Mikko Jaatinen, Tea Kangasniemi ja Mari Voutilainen. Avainsyyttäjien yhdyshenkilöinä jatkoivat Valtakunnansyyttäjänviraston kansainvälisen yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen ja ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Täydessä kokoonpanossa avainsyyttäjät pitivät kokouksia kaksi kertaa ja kansainvälisten asioiden avainsyyttäjät kokoontuivat vielä keskenään kolmannen kerran. Ryhmän perustamisen yhteydessä syyttäjien kesken sovittiin maantieteellisistä vastuualueista ja hoidettavien asioiden erikoistumisalueista, joita myös kertomusvuonna noudatettiin. Toimintasuunnitelma rytmitettiin valtakunnalliseen tulosneuvotteluaikatauluun. Laadulliset tavoitteet asetettiin niin, että prosessioikeuden ja rikoslain yleisen osan avainsyyttäjät keskittyivät erityisesti toimiin, joilla voitiin kehittää kirjallisen menettelyn haastehakemusten

64 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 64 oikeudellista laatua. Lisäksi päätettiin kehittää menettelytapoja pääkäsittelyjen peruuntumisten vähentämiseksi. Kansainvälisten asioiden avainsyyttäjät puolestaan keskittyivät erityisesti seuraamaan ja analysoimaan syyttäjien tekemiä ilmoituksia käsiteltävinään olevista kansainvälisluonteisista rikosasioista sekä seuraamaan sitä, miten hyvin syyttäjät osaavat soveltaa kansainvälisiä instrumentteja. Valtakunnallisen ja alueellisen koulutuksen tarve kartoitettiin ja koulutuspäällikkö Pia Meri valjastettiin tämän avainsyyttäjäryhmän koulutusasiantuntijaksi. Ryhmässä käynnistettiin systemaattinen merkityksellisten oikeustapausten ja oikeuskäytännön kartoitus sekä laadittiin ajan tasalla olevat avainsyyttäjäryhmän sähköiset palvelusivut. Kansainvälisten asioiden avainsyyttäjät suunnittelivat ja toteuttivat valtakunnallisen kansainvälisiä erityiskysymyksiä käsitelleen kurssin syyttäjille sekä toimivat muutoinkin kouluttajina. Heillä oli myös erilaisia asiantuntijatehtäviä hoidettavanaan kuten työryhmäjäsenyyksiä ja mm. eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevan Suomen maatarkastuksen järjestelyä ja hoitamista. Avainsyyttäjä Koivuniemi määrättiin lisäksi toiseksi syyttäjäksi asiaan, jossa epäillään joukkotuhontarikosta. Avainsyyttäjät toimivat entiseen tapaan kollegoidensa apuna kansainväliseen rikosoikeudenhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Prosessioikeuden ja rikoslain yleisen osan avainsyyttäjät toimivat kertomusvuonna kouluttajina valtakunnallisessa, alueellisesti eri syyttäjänvirastoissa toteutetussa koulutuksessa, joka koski esitutkinnan rajoittamista ja jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi. Avainsyyttäjillä on ollut myös asiantuntijatehtäviä työryhmissä ja he ovat opastaneet syyttäjiä lukuisissa prosessioikeudellisissa kysymyksissä. Avainsyyttäjätehtäviä vastaavat tehtävät talousrikosasioissa Sanotuissa tehtävissä toimivat kertomusvuonna kihlakunnansyyttäjät Matti Jakosuo, Lilja Limingoja, Malla Sunell, Harri Tiesmaa ja Antti Vuorenmaa. Ryhmän vetäjinä toimivat valtionsyyttäjät Ritva Sahavirta ja Pekka Koponen (sekä valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto Sahavirran virkavapaan aikana). Syyttäjälaitoksen valtakunnallisia tulostavoitteita tukevana erityisenä hankkeena avainsyyttäjäryhmällä oli kertomusvuonna vaativien talousrikosasioiden käsittelyaikoja ja viivästysten syitä koskevan selvityksen tekeminen sekä selvitystä koskeva jatkoseuranta. Lisäksi selvitettiin vaativien talousrikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn tehostamista ja oikeudenkäyntikulujen arviointia laajoissa ja vaativissa talousrikosjutuissa. Ryhmän jäsenet osallistuivat syyttäjälaitoksen valtakunnallisen ja alueellisen koulutuksen järjestämiseen sekä sidosryhmien koulutustilaisuuksiin. Talousrikosasioiden jatkokoulutus on ollut pääosin ryhmän vastuulla. Ryhmän jäsenillä oli myös muita asiantuntijatehtäviä, mm. poliisin talousrikostutkinnan kehittämishankkeissa ja sähköisen esitutkintapöytäkirjan valmistelussa. Lisäksi päätoimisten talousrikossyyttäjien käytössä olevaa erityistä tilastollista seurantaohjelmaa on kehitettiin. Valtakunnallinen syyttäjäpäivä Valtakunnansyyttäjänvirasto järjesti valtakunnallisen syyttäjäpäivän Helsingin yliopiston juhlasalissa. Syyttäjäpäivä oli samalla Valtakunnansyyttäjänviraston 10-vuotisjuhla. Päivän teema kuului Rakenteet muuttuvat muuttuuko syyttäjän työ. Valtakunnalliseen syyttäjäpäivään

65 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 65 Tervetuloa valtakunnalliseen syyttäjäpäivään Välkommen till den riksomfattande åklagardagen Tervetuloa valtakunnalliseen syyttäjäpäivään Välkommen till den riksomfattande åklagardagen Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Kolmen vuoden välein järjestettävä valtakunnallinen syyttäjäpäivä pidettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa. Syyttäjäpäivä oli samalla Valtakunnansyyttäjänviraston 10-vuotisjuhla. Päivään osallistui yli 500 syyttäjälaitoksen ja sen eri sidosryhmien edustajaa.

66 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 66 osallistui yli 500 syyttäjälaitoksen ja sen eri sidosryhmien edustajaa. Valtakunnallinen syyttäjäpäivä järjestetään kolmen vuoden välein. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki käsitteli puheenvuorossaan syyttäjälaitoksen ja Valtakunnansyyttäjänviraston historian virstanpylväitä. Erityisesti hän korosti oikeudenkäynnin kaikkien eri osapuolten yhteistyön merkitystä. Kuusimäki nosti puheessaan esille myös koulutuksen merkityksen syyttäjälaitoksen kehityskaaressa. Joulukuun puolivälissä tuli kuluneeksi 30 vuotta syyttäjäkoulutuksen virallisesta aloituksesta. Oikeusministeri Tuija Brax muisteli puheenvuorossaan, millaisissa olosuhteissa uusi syyttäjälaitos aloitti kymmenen vuotta sitten. Syyttäjäntyön laatu on oikeusministerin mielestä nyt olennaisesti korkeammalla laadullisella tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Ministeri kiitti valtakunnansyyttäjää ja koko syyttäjälaitosta rakentavasta suhtautumisesta oikeushallinnon kehittämistyössä. Kansanväliset tervehdykset toivat Ruotsin valtakunnansyyttäjä Fredrik Wärsell ja Viron valtakunnansyyttäjä Norman Aas. Molemmat korostivat kansainvälisen yhteistyön merkitystä rikollisuuden torjunnassa. Tervehdysten jälkeen jaettiin Syyttäjälaitosmitali ja syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinto. Syyttäjälaitosmitali myönnettiin poliisiylijohtaja Markku Salmiselle. Ensimmäisen kerran jaetun syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinnon sai Oulun kihlakunnansyyttäjä Lahja Kyllönen-Kaitaniemi. Syyttäjäpäivällä kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja erilaisista aihealueista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Päivi Hirvelä puhui aiheesta Syyttäjä ja ihmisoikeudet. Filosofi Mikko Lahtinen taas tarkasteli syyttäjää kansalaisen silmin. Lahtinen oli huolestunut siitä, että yhä useampi suomalainen muodostaa kuvan syyttäjistä ja koko oikeuslaitoksesta sensaatiohakuiseen suuntaan muuttuneen valtamedian perusteella. Professori Yrjö Neuvo esitelmöi aiheesta Elämää virtuaalimaailmassa. Professori Matti Ylikoski Työterveyslaitokselta piti ajankohtaisen esityksen organisaation johtamisesta muutosvaiheessa. Syyttäjäpäivällä kuultiin myös keskeisten sidosryhmien edustajien puheenvuoroja. Puheenvuorot käyttivät korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, Oulun johtava kihlakunnansyyttäjä Ilpo Virtanen, poliisijohtaja Jorma Toivanen, Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Riitta Leppiniemi ja Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä. Valtakunnallisen syyttäjäpäivän päätteeksi järjestettiin oikeusministerin ja valtakunnansyyttäjän vastaanotto Säätytalon arvokkaissa puitteissa. SYYTTÄJÄLAITOKSEN KOULUTUS Syyttäjälaitos suunnittelee ja toteuttaa itsenäisesti oman koulutuksensa. Tällä tavoin koulutus voidaan räätälöidä tarkasti syyttäjälaitoksen tarpeita vastaavaksi ja muutoksiin nopeasti reagoivaksi. Näin koulutus myös parhaiten toimii syyttäjälaitoksen johtamisen ja ohjaamisen välineenä. Valtakunnallisen koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tätä keskitettyä koulutusjärjestelmää tukee alueellisesti toteutettava paikallinen koulutustoiminta. Kertomusvuonna valtakunnallisen koulutuksen suoritemäärät ovat hieman nousseet edellisestä vuodesta, jolloin suoritteiden määrässä oli selvä lasku. Koulutuspäivien määrä oli 74 ja oppilaspäivien määrä Näistä oppilaspäivistä 80 prosenttia kohdistui syyttäjäkoulutukseen ja 20 prosenttia toimistohenkilökunnan koulutukseen. Tämän ohella syyttäjälaitoksen henkilöstön osallistumisesta sidosryhmien järjestämään koulutukseen kertyi 217 oppilaspäivää. Koulutussuoritteiden määrään on alentavasti vaikuttanut se, että syyttäjien peruskurssin aloitus siirtyi organisaatiouudistukseen liittyvien nimitys-

67 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 67 KOULUTUSPÄIVÄT OPPILASPÄIVÄT KURSSILAISIA / henkilöä

68 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 68 kierrosten vuoksi vuodelle Myös apulaissyyttäjäkoulutus käynnistyy uudelleen vasta vuonna Toisaalta suoritteita on lisännyt se, että kertomusvuonna panostettiin voimakkaasti johtamiskoulutukseen ja järjestettiin myös valtakunnallinen syyttäjäpäivä. Koulutuksen toteuttamisessa on tehty laajamittaista sidosryhmäyhteistyötä erityisesti oikeusministeriön, yliopistojen, esitutkintaviranomaisten, asianajajaliiton ja tuomioistuinlaitoksen kanssa. Koulutuksen kohdentumisen ja vaikuttavuuden arviointia koulutusjaksojen yhteydessä on pyritty tehostamaan. VALTAKUNNAN- SYYTTÄJÄNVIRASTON HENKILÖSTÖKOULUTUS Valtakunnansyyttäjänvirasto on sekä keskushallintoviranomainen että asiantuntijaelin, jonka keskeisenä voimavarana on henkilöstö. Henkilöstökoulutuksen tavoitteena on pitää huolta siitä, että Valtakunnansyyttäjänvirastossa on osaamisestaan huolehtiva, ammattitaitoaan jatkuvasti ylläpitävä ja työssään sekä työyhteisössään viihtyvä henkilöstö. Henkilöstökoulutuksen suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa vuosittaiset tulostavoitteet, lainsäädännölliset uudistukset, toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset sekä työtyytyväisyyteen ja työssä jaksamiseen liittyvä asiat. Henkilöstökoulutus voi olla ammatillista perus-, täydennys- tai lisäkoulutusta. Kertomusvuonna toteutettiin koko henkilökunnalle protokollaan liittyvä tilaisuus ja syyslukukaudella 2007 järjestettiin sihteereille kerran viikossa ryhmässä tapahtuvaa ruotsin kielen opetusta. JOHTAMISKOULUTUS Syyttäjälaitoksen toiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi oli tärkeää varmistautua siitä, että uusien virastojen sisäinen johtamisjärjestelmä toimi asianmukaisesti heti alusta alkaen. Syyttäjänvirastoissa toimintaa johtaa ja ohjaa johtava kihlakunnansyyttäjä, jota tässä tehtävässä avustaa viraston johtoryhmä. Viraston johtamisjärjestelmän toimivuuden kannalta ratkaiseva merkitys on sillä, miten virastopäällikkö hyödyntää johtoryhmää päätöksentekonsa apuna ja millä tavoin johtoryhmän toiminta muuten on järjestetty. Kyse on myös johtoryhmätoiminnan osaamisesta. Kertomusvuonna käynnistettiin uusien syyttäjänvirastojen johtoryhmien johtoryhmävalmennus. Ammattitaitoisella ja laadukkaalla johtamisella turvataan organisaation toimintakyky ja tuottavuus, työhyvinvointi ja jatkuva uudistuminen. Ammattimaiseen johtamisotteeseen kuuluu halu ja kyky toimia johtajana sekä valmius ottaa henkilökohtaista vastuuta tuloksista. Syyttäjälaitoksen yhteiset arvot, oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja työhyvinvointi, ovat osana tukemassa laadukasta johtamista. Virastonpäällikköä avustaa johtoryhmä, joka muodostuu viraston päälliköstä puheenjohtajana, apulaispäälliköistä ja hallintosihteeristä. Johtoryhmä kokoontuu puheenjohtajan kutsusta. Syksyllä käynnistyi johtoryhmävalmennus syyttäjänvirastojen johtoryhmille. Se käsittää yhteisiä koulutuspäiviä, puheenjohtajien seminaaripäiviä, johtoryhmäkohtaista työskentelyn valmennusta ja arviointia. Valmennus käynnistyi yhteisellä koulutuspäivällä, jossa luotiin tiedollinen perusta ja yhteiset lähtökohdat johtoryhmien kehittämiselle. Toisessa vaiheessa käsiteltiin puheenjohtajien työseminaarissa syyttäjänvirastojen johtamista, tavoitteiden toteuttamista ja johtamisen työvälineitä. Kolmannessa vaiheessa käsiteltiin johtoryhmien toiminnan kehittämistä kahden johtoryhmän

69 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 69 yhteisissä kehittämisseminaareissa, joissa työstettiin osittain yhdessä ja osittain johtoryhmittäin johtoryhmän rooliin, tehtäviin ja kokoustyöskentelyyn liittyviä asioita. Valmennus jatkuu vuonna SYYTTÄJIEN KOULUTUS Syyttäjien peruskoulutusohjelma Peruskoulutusohjelma on syyttäjäkoulutuksen perusta. Opetussuunnitelman lähtökohtana on ollut luoda uusille jonkin verran työkokemusta jo omaaville syyttäjille peruskoulutusohjelma, joka antaa riittävän monipuolisen, moniulotteisen ja kattavan kokonaiskuvan syyttäjän roolista ja asemasta sekä syyttäjän työstä. Koulutusohjelma antaa hyvät valmiudet käytännön työssä huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta oikeudenmukaisella ja kriminaalipoliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla kaikkia syyttäjän käytössä olevia työvälineistä tehokkaasti hyödyntäen. Koulutusohjelma on kuuden viikon mittainen ja se toteutetaan noin 12 kuukauden sisällä. Koulutukseen sisältyy etätehtäviä, itseopiskelua, opintokäyntejä ja koulutusjaksoja. Kertomusvuonna ei järjestetty peruskoulutusta syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen vuoksi. Kokeneiden syyttäjien täydennyskoulutus Kertomusvuonna täydennyskoulutusta järjestettiin kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä. Koulutus oli kolmipäiväinen ja siihen kutsuttiin vuosikursseittain syyttäjien peruskurssin käyneet. Vuonna 2007 keväällä koulutukseen osallistuivat vuosikurssin ja syksyllä vuosikurssin käyneet syyttäjät. Lisäksi kutsuttiin vuosina peruskurssille osallistuneet syyttäjät, jotka eivät aiemmin olleet voineet osallistua täydennyskoulutukseen. Koulutuksesta on rakennettu mahdollisimman käytännönläheinen. Tavoitteena on päivittää kokeneiden syyttäjien tietämystä niistä työkaluista ja -menetelmistä, joita heillä nykymuotoisessa rikosprosessissa on käytettävissään ja rohkaista heitä käyttämään niitä samoin kuin uusia teknisiä apuvälineitä. Opetussuunnitelmassa painotetaan ihmisläheistä lähestymistapaa, jolla pyritään paitsi motivoimaan kokeneita syyttäjiä tähän koulutukseen myös luomaan yksilöllistä näkökulmaa työssä kehittymiseen ja työssä jaksamiseen sekä nuorempien syyttäjien neuvontaan. Talousrikoskoulutus Talousrikoskoulutus muodostaa merkittävän osan syyttäjäkoulutuksesta. Se rakentuu perus- ja jatkokoulutuksesta. Peruskoulutus antaa kaikille syyttäjille yleistä tietoa talousrikoksista. Peruskoulutuksiin kuuluvat verorikoksiin, velallisen rikoksiin ja kirjanpitorikoksiin liittyvät kurssit. Jatkokoulutus suuntautuu joko päätoimisille talousrikossyyttäjille tai sekä päätoimisille että osatoimisille talousrikossyyttäjille. Kertomusvuonna toteutettiin kolmipäiväinen verorikoskurssi. Kurssilla käsiteltiin mm. veropetosten tunnusmerkistöjä, tilintarkastusta veropetoksen näkökulmasta ja oikeudenkäyntimenettelyn sekä vahingonkorvausten erikoispiirteitä. Päätoimisille talousrikossyyttäjille järjestettiin ajankohtaisista talousrikosasioista kaksipäiväiset talousrikossyyttäjäpäivät. Päivät keskittyivät tarkastelemaan ulosottoa ja uutta tilintarkastuslainsäädäntöä. Pää- ja osatoimisille talousrikossyyttäjille toteutettiin kolmipäiväinen talousrikokset -kurssi. Kurssin aiheet liittyivät rahanpesurikoksiin, yrityssalaisuusrikoksiin, oikeushenkilön rangaistusvas-

70 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 70 tuuseen, liiketoimintakieltoon, verohallinnon ajankohtaisasioihin sekä sähköiseen esitutkintapöytäkirjaan ja esitystekniikkaan. Huumausainerikoskoulutus Huumausainerikoskoulutus käsittää perus- ja jatkokoulutuksen. Peruskurssi on viisipäiväinen ja jatkokurssi kolmipäiväinen. Kurssien sisältöä päivitetään vuosittain lainsäädännöllisten ja huumausainerikollisuudessa tapahtuvien muutosten mukaan. Huumausainerikoskoulutuksessa käsitellään uutena aihealueena järjestäytynyttä rikollisuutta. Huumausainerikokset -peruskurssilla opiskeltiin tunnistamaan eri huumausaineita ja niiden vaikutuksia, televalvonnalla ja -kuuntelulla saadun tiedon hyödyntämistä esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä ja eri huumausaineiden erityispiirteitä syyteharkinnan ja pääkäsittelyn kannalta. Käsiteltäviä aiheita olivat myös poikkeukselliset tutkintamenetelmät, esitutkintayhteistyö ja rikoshyöty huumausainerikoksissa. Huumausainerikosten jatkokurssilla käsiteltiin dopingaineita ja dopingrikosten oikeuskäytäntöä, huumausaineiksi luokiteltaviin lääkkeisiin liittyviä kysymyksiä ja laittomia laboratorioita. Kurssilla perehdyttiin järjestäytyneen rikollisuuden määritelmiin, järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöön ja tutkintaan Suomessa ja rikollisryhmiin. Kertomusvuonna järjestettiin yksi perus- ja yksi jatkokurssi. Syyttäjien muu koulutus Virka- ja korruptiorikoskurssi Kertomusvuonna järjestettiin virka- ja korruptiorikoksia käsittelevä kolmipäiväinen koulutus. Koulutuksessa käsiteltiin virkamiesten velvollisuuksia, virka- ja lahjusrikoksia, viranomaisten toiminnan julkisuutta ja virkasalaisuuden rikkomista. Unkarilaisella syyttäjällä oli esitys korruptiorikosten tutkinnasta ja syyttämisestä Unkarissa. Sotilasoikeudenkäyntiasioihin määrättyjen syyttäjien koulutus Sotilasoikeudenkäyntiasioihin määrätyille syyttäjille järjestettiin kertomusvuonna kaksipäiväiset neuvottelupäivät, joilla käsiteltiin ajankohtaisia sotilasoikeudenkäyntiasioita, kuultiin katsaus Niinisalon prikaatin oikeudenhoito- ja vahinkoasioihin ja tutustuttiin Niinisalon varuskunnan toimintaan. Rikosprosessin erityiskysymykset -kurssi Rikosprosessin erityiskysymykset -kurssi on kaikille syyttäjille tarkoitettu kansainvälisiin ja prosessioikeudellisiin kysymyksiin perehtyvä vuosittain toistuva koulutus. Kertomusvuonna kurssi antoi läpileikkauksen kansainvälisen rikosprosessioikeuden käytännön tilanteista, keskeisimmistä säännöksistä ja perehdytti suorien viranomaisyhteyksien käyttämiseen. Rikoksesta epäillyn luovuttamisesta koskevassa aihealueessa keskityttiin eurooppalaiseen pidätysmääräykseen. Prosessiosuudessa käytiin läpi ennakkotehtävien esiintuomat asiat liittyen haastehakemuksen todisteiden teemoitteluun ja uusiin tutkintamenetelmiin.

71 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 71 Sotilasrikossyyttäjät kokoontuivat neuvottelupäiville Niinisalon varuskuntaan elokuussa Ohjelmaan kuului myös rynnäkkökivääriammunta, jossa parhaiten menestyivät Matti Välinen, Anita Haapakoski ja Ilpo Lehto. Erityiset henkilöön kohdistuvat rikokset Kertomusvuonna järjestettiin syyttäjille seksuaalirikokset -kurssi, joka keskittyi lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Koulutuksessa käsiteltiin seksuaalirikoksia tunnusmerkistöjen, poliisitoiminnan, lapsen kuulemisen sekä julkisuus- ja salassapitokysymysten näkökulmasta. Poliisirikosten tutkinnanjohtajakoulutus Vuosittain järjestetään tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille koulutusta tutkinnanjohtovalmiuksien parantamiseksi. Kertomusvuonna koulutuksen aiheena olivat voimankäyttö, siihen liittyvät tilanteet ja poliisin kenttäjohtamisjärjestelmä ja viestintä tilanneorganisaatioissa. Koulutus suunniteltiin ja järjestettiin yhdessä poliisikoulun kanssa.

72 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 72 Ympäristö- ja luonnonvararikokset -kurssi vuosien aikana osallistunut yhteensä noin 100 henkilöä. Kertomusvuonna järjestettiin ympäristö- ja luonnonvararikoksia käsittelevä kaksipäiväinen koulutus. Kohderyhmänä olivat virastojen ympäristöasioista kiinnostuneet syyttäjät. Koulutuksen tavoitteena oli antaa ajantasainen ja yleispiirteinen kokonaiskuva aihealueen normiperustasta ja viranomaisista, seuraamusten erityiskysymyksistä ja oikeudenkäynnin erityispiirteistä. TOIMISTOHENKILÖ- KUNNAN KOULUTUS Toimistohenkilökunnan peruskoulutus Vuonna 2007 ei järjestetty peruskoulutusta, koska uusia koulutettavia ei ollut. Toimistohenkilökunnan peruskoulutus keskittyy perinteisesti perustiedon antamiseen ja perustietopohjan luomiseen uudelle henkilöstölle. Koulutusta järjestetään tarpeen mukaan. Hallintosihteeripäivät Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä nimettiin kertomusvuonna hallintosihteeri kaikkiin syyttäjänvirastoihin paitsi Ahvenanmaalle. Hallintosihteeri toimii lähiesimiehenä oman virastonsa sihteereille. Hallintosihteereille järjestetään vuosittain osastosihteeripäivien tapaan hallintosihteeripäivät. Päivien aikana käydään läpi ajankohtaisia talousja henkilöstöhallinnon muutoksia sekä alueellisen toiminnan kehittämistä. Päivien yhtenä teemana on myös hallintosihteereiden lähiesimiestoiminnan tukeminen. Vuonna 2007 järjestettiin hallintosihteereille hallintosihteeripäivien lisäksi kehityskeskusteluja suorituksen arviointi -koulutus. Koulutuksella pyrittiin antamaan tukea ja välineitä hallintosihteereiden vuoden 2008 alussa ensimmäistä kertaa pidettäville kehityskeskusteluille. Toimistohenkilökunnan jatkokoulutus Jatkokoulutuksen tavoitteena on laajentaa ja monipuolistaa toimistohenkilökunnan toimenkuvaa ja ammatillista osaamista niin, että henkilöstö pystyy vastaamaan tulevaisuudessa tapahtuviin muutoksiin ja uusiin ammatillisiin vaatimuksiin. Koulutus järjestetään kolmipäiväisenä ja sen tavoitteena on syventää toimistohenkilökunnan juridista osaamista ja antaa sihteereille valmiudet tehdä haastehakemuksen esivalmistelu yksinkertaisissa jutuissa. Vuonna 2007 järjestettiin Sihteerin lakitiedon jatkokurssi. Sihteerin lakitiedon jatkokurssille on SIDOSRYHMÄ- YHTEISTYÖKOULUTUS Esitutkintayhteistyökoulutus Valtakunnansyyttäjänvirasto ja poliisikoulu järjestivät yhteistyössä seitsemännen kerran poliiseille ja syyttäjille viikon kestävän esitutkinnan yhteistyökysymyksiin keskittyvän kurssin. Kurssin teemoina olivat esitutkinnan rajoittaminen, kirjallinen menettely ja todistajansuojelu. Kurssilaisista puolet on tutkinnanjohtajia ja puolet syyttäjiä. Esitutkintayhteistyöstä ks. myös s. 59.

73 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 73 Yhteiskoulutus Asianajajaliiton kanssa Vuosittain järjestetään syyttäjien ja asianajajien kanssa yhteiskoulutusta yhteisen suunnittelun mukaisesti. Kertomusvuonna järjestettiin kaksi koulutuspäivää, Helsingissä ja Tampereella. Päivän aiheena oli rikosprosessin kirjallinen suullinen valmistelu. Alueelliset koulutuspäivät jatkuvat vuonna APULAISSYYTTÄJIEN HARJOITTELU- JÄRJESTELMÄ Valtiontalouden tuottavuusohjelman vuoksi syyttäjälaitoksen voimavarat olivat vuonna 2007 koko kymmenen toimintavuoden niukimmat. Jottei määräaikaisia kihlakunnansyyttäjiä olisi jouduttu irtisanomaan, apulaissyyttäjien harjoittelu- ja koulutusohjelmaa ei toteutettu kertomusvuonna. sovellus otettavaksi käyttöön välittömästi vuodenvaihteen jälkeen. Projektin puheenjohtajana toimii neuvotteleva virkamies Virpi Jalkanen. VALVONTA Seurantakäynnit syyttäjänvirastoihin Valtakunnansyyttäjän seurantakäynnit ovat olleet osa hänelle laissa määrättyä syyttäjäntoiminnan yleistä johtamista ja kehittämistä sekä syyttäjien valvontaa (YSL 4 1 kohta). Syyttäjälaitoksen organisaatio uudistui ja uusien syyttäjänvirastojen eri toimintojen yhteensovittamiseen varattiin loppuvuosi. Tämän vuoksi seurantakäyntejä ei toteutettu vuonna Kanteluasiat HANKKEET Poliisin ja oikeushallinnon POOL-hanke POOL -hanke on poliisin ja oikeushallinnon tietohallinnon ohjausryhmä, johon valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski on osallistunut. Poliisi, syyttäjät ja muu oikeushallinto käsittelevät samaan rikosoikeudelliseen toimintaprosessiin liittyvää tietoa, jonka luotettavuus, ajantasaisuus ja helppo saatavuus on tärkeää kaikkien näiden tahojen johtamisessa, asiakaspalvelussa ja muussa toiminnassa. Kertomusvuonna hankkeessa on keskitytty erityisesti kehittämään etsintäkuulutus- ja rikesakkomenettelyn sähköistä muotoa. Vuonna 2007 saatettiin valmiiksi syyttäjien rangaistusmääräys- Kanteluasioiden käsittely on osa hallinnon valvontajärjestelmää ja kanteluasiat muodostavat merkittävän osan myös syyttäjäntoiminnan valvonnasta. Hallintokantelut ja muutosharkintapyynnöt antavat tietoa siitä, millaiseksi syyttäjäntoiminnan laillisuus, oikeudenmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus kansalaisten keskuudessa koetaan. Ne mittaavat omalta osaltaan sitä yleistä luottamusta, jota oikeuslaitosta kohtaan maassamme tunnetaan. Kantelu on valtakunnansyyttäjälle tehty ilmoitus hänen alaisensa virkamiehen menettelyn epäillystä lainvastaisuudesta tai virheellisyydestä, esimerkiksi syyteharkinnan viipymisestä tai syyttäjän esteellisyydestä. Tällaisen ilmoituksen käsittelyssä on kysymys hallintokantelusta. Muutosharkintapyyntö on syyttäjän ratkaisun lopputulokseen, esimerkiksi syyttämättä jättämiseen tai esitutkinnan rajoittamiseen tyytymättömän

74 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 74 henkilön pyyntö, että valtakunnansyyttäjä ottaisi asian devoluutio-oikeutensa nojalla uudelleen ratkaistavaksi ja muuttaisi ratkaisua. Muutosharkintapyynnön käsittely on lainkäyttöä. Kantelulla tai muutosharkintapyynnöllä ei ole määrämuotoa eikä määräaikaa ja sellaisen voi tehdä kuka tahansa kansalainen. Käytännössä Valtakunnansyyttäjänvirastossa käsitellään kuitenkin vain kirjallisia kanteluja ja muutosharkintapyyntöjä. Vaikka kihlakunnansyyttäjän tekemää ratkaisua ei muuteta, kaksi samansuuntaista näkemystä asiasta lisäävät järjestelmän uskottavuutta. Niissä tapauksissa, joissa kysymys on vielä ratkaisemattomasta asiasta, usein jo selvityspyynnön lähettäminen syyttäjälle edistää asian käsittelyä. Kanteluasioiden ratkaisuissa ja devoluutio-oikeutta omasta aloitteesta käytettäessä korostuu lisäksi kriminaalipoliittinen näkökulma. Kihlakunnansyyttäjän päätös on ollut lainmukainen, mutta se ei ole tyydyttänyt yhteiskunnassa vallitsevaa yleistä oikeustajua. Muutosharkinta-asioita ja eräitä niitä koskevia periaatteellisia ratkaisuja on käsitelty vuosikertomuksen jaksossa Syyteasiat sivulla 48. Kanteluasioita on käsitelty lyhyesti myös sivulla 54. Rangaistusmääräysasioiden seuranta Valtakunnansyyttäjä on seurannut syyttäjien ratkaisukäytäntöjä rangaistusmääräysasioissa yhteistyössä Oikeusrekisterikeskuksen (ORK) kanssa. Valtioneuvoston sakon täytäntöönpanosta antaman asetuksen (789/2002) 28 :n nojalla ja apulaisvaltakunnansyyttäjän antaman ohjeen mukaisesti ORK on lähettänyt jäljennöksiä rangaistusmääräyksellä tuomituista sakoista Valtakunnansyyttäjänvirastolle. Seurannan tarkoituksena on ollut saada valtakunnansyyttäjän tietoon rangaistusmääräysjärjestelmässä tai syyttäjän siihen liittyvässä toiminnassa olevia olennaisia virheellisyyksiä tai vääristymiä. Lisäksi saatua tietoa on käytetty hyväksi syyttäjälaitoksen koulutuksessa. Kertomusvuoden aikana valmistui oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön viranomaisyhteistyönä poliisiasiain tietojärjestelmän (Patja) osaksi toteutettu syyttäjän rangaistusmääräyssovellus (RM-sovellus). Sovelluksen käyttöönoton myötä ORK:n jälkikäteinen tallentamisvelvollisuus ja -mahdollisuus poistuu. Sovellus siirtää ORK:een vain täytäntöönpanoa varten tarvittavat tiedot, joten entisenlainen jäljennösten lähettäminen on mahdotonta. Edellä olevan vuoksi apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi kirjeessään dnro 4/44/07, että valtakunnansyyttäjän antama ohje kumotaan ja ORK:n velvollisuudesta lähettää rangaistusmääräysjäljennöksiä luovutaan.

75 KEHITTÄMINEN JA KOULUTUS 75 Tilasto erilaisista virhetyypeistä ja niiden lukumääristä ValtakuaYYjVira iedoksi tulleet ragaistusmääräysjäljeökset Ei edellytyksiä rangaistusmääräysmenettelyn käytölle 1.1. Teko ei ole ollut rangaistava rikkomus 1.2 Epäilty on ollut alle 15-vuotias Rikkomuksesta on tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä säädetty esillä olevien asianhaarain varalta yli 6 kuukautta vankeutta Rikkomus on virkarikos, sotilasrikos tai merioikeusasia 1.5 Asianomistajan suostumus tai merkintä asianomistajan syytteeseen panoilmoituksesta asianomistajarikoksissa on puuttunut Virhe rangaistusmääräysmenettelyssä 2.1 Rangaistusmääräys on annettu, vaikka rangaistusvaatimusta on vastustettu tai samassa asiassa on tehty syyttämättäjättämispäätös Samassa asiassa on annettu rangaistusmääräys ja käräjäoikeuden tuomio Samassa asiassa on annettu kaksi tai useampia rangaistusmääräyksiä Tiedoksianto on tapahtunut yli 2 vuotta tekopäivästä Ratkaisu on tehty yli 1 vuoden kuluttua tiedoksiantopäivästä Rangaistusmääräys on peruutettu 1 3. Virhe rangaistusvaatimuksessa tai -määräyksessä 3.1 Päiväsakkojen lukumäärä on yli Päiväsakon rahamäärä on alle 20 markkaa / alk. 40 markkaa/ alk On tuomittu vaadittua ankarampi rangaistus (ps:n lukumäärä, rahamäärä tai yhteissumma) tai menettämisseuraamus Menettämisseuraamus on ollut raha-arvoltaan yli markkaa/ alk Tiedoksiantomerkinnät, vastustamisosoitus tai viimeinen vastustamispäivä puuttuvat kokonaan eikä rangaistusmääräystä ole maksettu Virhe on korjattu RML:n 29 :n säännösten vastaisesti Oikea korjaaminen: rangaistusmääräyslomakkeiden käyttöohjeet 1993 kohta Muut toistuvat virheet esim. merkintä asian ratkaisusta puuttuu, merkintä menettämisseuraamuksesta puuttuu, vaikka menettämisvaatimus on esitetty tai lainkohdat puuttuvat kokonaan Yhteensä

76 76 KANSAINVÄLISET ASIAT

77 KANSAINVÄLISET ASIAT 77 Johdanto Syyttäjiä on ohjeistettu ilmoittamaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon rikosasioista, joissa on kansainvälinen liityntä. Tällä tarkoitetaan rikosasioita, joissa on ollut tarvetta oikeusapuun tai rikoksesta epäillyn luovutusmenettelyyn. Kertomusvuonna näiden ilmoitusten kautta saatiin tietoja siitä, millaisia toimenpiteitä syyttäjillä oli ollut vieraan valtion kanssa, kuinka paljon niitä oli ja mikä valtio oli kysymyksessä. Ilmoituksen teko edellytti manuaalista lomakkeen täyttämistä, sillä sähköinen rikosasioiden käsittelyjärjestys ei tuota tätä tietoa. Seurantatietojen mukaan noin 50 rikosasiassa oli toimenpide, joka edellytti syyttäjän yhteydenpitoa vieraan valtion kanssa. Kertomusvuonna ei enää kerätty tietoa tiedoksiantotoimenpiteistä, koska se on yksinomaan tuomioistuimen toimivallassa. Manuaalisesti kerättävä tieto on aina vain suuntaa antava. Käytännössä tapauksia on enemmän kuin mistä ilmoituksia tehtiin. Ilmoitettujen asioiden perusteella syyttäjillä oli selvästi eniten kanssakäymistä Ruotsin viranomaisten kanssa. Viro, Espanja, Saksa ja Venäjä tulivat seuraavina. Useiden muiden valtioiden kanssa oli vain yksittäisiä toimenpiteitä. Asiat, joita vieraan valtion kanssa hoidettiin, olivat useimmiten syytetoimenpiteiden siirtoja, todisteiden hankkimiseen liittyviä pyyntöjä tai kaksoisrangaistavuuskyselyjä. Eurooppalaiset pidätysmääräykset tilastoitiin erikseen. Syyttäjät tekivät kertomusvuonna 64 pidätysmääräystä ja vastaanottivat yhdeksän pidätysmääräystä täytäntöönpanoa varten. EU-jäädyttämislain mukaisia määräyksiä tilastoitiin yksi. Kansainvälisluonteisia toimenpiteitä tarvittiin pääosin tavanomaisissa rikosasioissa kuten rattijuopumukset, pahoinpitelyt ja petokset. Rikosten kirjo oli kuitenkin laaja, ja joukossa oli myös vakavaa rikollisuutta, esimerkiksi pari laajaa törkeän petoksen juttusarjaa sekä törkeitä varkauksia, törkeitä veropetoksia ja törkeitä huumausainerikoksia. Edellä mainittujen ilmoitusten yhteydessä syyttäjät arvioivat myös sitä, edistikö kansainvälisen liitynnän selvittäminen rikosvastuun toteutumista asiassa, onnistuivatko toimenpiteet sekä oliko syyttäjällä riittävästi ammattitaitoa hoitaa asiaa ja soveltaa täysimääräisesti kansainvälisiä instrumentteja. Seurantatietojen perusteella yhteistoiminta vieraan valtion kanssa oli olennaista rikosvastuun toteutumisen kannalta. Yhteistyö vieraan valtion viranomaisen kanssa sujui melko hyvin ja syyttäjät kokivat saaneensa asiantuntija-apua näiden tehtävien hoitamisessa. Viime vuosina kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on ollut keskeisenä teemana useilla foorumeilla ja viranomaisille on kehitetty jatkuvasti uusia instrumentteja ilmiön torjumiseen. Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on monialaista. Rikosjutut ovat näytöllisesti vaikeita ja niiden syyttämisjärjestelyjä on yhä useammin suunniteltava yhdessä vieraan valtion syyttäjän kanssa. Suomalaiselta syyttäjältä edellytetään aikaisempaa suurempaa aktiivisuutta jo esitutkintaa edeltävässä tiedustelu- ja tarkkailuvaiheessa ja tähän liittyen uusien työkalujen tehokasta käyttöönottoa, kuten kahden tai useamman maan yhteisiä torjuntakohteita ja yhteisiä tutkintaryhmiä. Kansainvälisen yksikön toiminnan kannalta edellä kuvattu tarkoittaa huolehtimista ensinnäkin siitä, että syyttäjälaitoksessa varaudutaan uusiin kansainvälisiin rikosilmiöihin ja että kansainväliset instrumentit otetaan täysimääräisesti käyttöön. Toisaalta yksikön voimavaroja on aikaisem-

78 KANSAINVÄLISET ASIAT 78 paa systemaattisemmin kohdennettava myös kansainvälisliityntäisten juttujen operatiivisen toiminnan koordinointiin. Lisäksi kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaan tiedonkeruuseen, analysointiin ja syyttäjien tietotason nostamiseen on panostettava aikaisempaa enemmän. Tavoitteena on pyrkiä ennakoimaan järjestäytyneen rikollisuuden kehittymissuuntauksista syyttäjälaitokselle aiheutuvat osaamis- ja resurssitarpeet. Vuoden 2007 aikana Suomi oli sopimusosapuolena kuudessa yhteisessä tutkintaryhmässä. Tutkintaryhmien toiminta keskittyi vakavaan huumausaine- ja omaisuusrikollisuuteen. Kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön osallistuttiin aktiivisesti kuten myöhemmin tässä jaksossa voi havaita. Kansainvälistyminen on perinteisen syyttäjäntoiminnan lisäksi mahdollistanut syyttäjien aktiivisen osallistumisen oikeusviranomaisten väliseen kansainväliseen yhteistyöhön. Yksi tällainen alue on syyttäjien osallistuminen siviilikriisinhallintatehtäviin, joissa suomalaisia syyttäjiä oli myös kertomusvuonna. Kihlakunnansyyttäjät Jarmo Helppikangas ja Heikki Wendorf toimivat Bosnia-Herzegovinassa ja kihlakunnansyyttäjä Tuomas Oja Brysselissä Euroopan unionin Kosovoon liittyvän suunnittelutyöryhmän (EUPT) tehtävissä. Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismaiden ylimmät syyttäjät ovat kokoontuneet yhteisiin tapaamisiin jo kymmenien vuosien ajan. Vuonna 1970 ylimmät syyttäjät allekirjoittivat yhteistyösopimuksen rikoksen syytteeseenpanosta toisessa Pohjoismaassa kuin siinä, missä rikos on tehty. Toimintasuosituksen luonteiseen sopimukseen perustuvia syyteasioiden siirtämisiä tehdään vuosittain. Pohjoismainen yhteistyö syyttäjien kesken jatkui kertomusvuonna perinteiseen tapaan. Käytännön rikosasioiden hoitaminen sujuu mutkattomasti vuosien saatossa syntyneiden suorien kontaktien avulla. Asiat hoituvat syyttäjien välillä suorien viranomaiskontaktien kautta ilman Valtakunnansyyttäjänviraston myötävaikutusta. Tukholmassa sijaitseva poliisiammattikorkeakoulu järjesti tammikuussa tietotekniikkarikoksia käsittelevän seminaarin, jossa oli esillä erityisesti tietoverkoissa tapahtuva tekijänoikeuksien rikkominen ja ns. piratismi. Suomesta seminaariin osallistui valtionsyyttäjä Mika Illman. Mika Illman teki matkan Ruotsiin vielä toistamiseen, kun hän helmikuussa tapasi Ruotsin valtakunnansyyttäjänviraston väkeä. Illmanin tuli valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen toimeksiannosta vertailla suomalaisen ja ruotsalaisen syyttäjän lainsäädännössä määriteltyjä toimenkuvia ja pyrkiä arvioimaan, eroavatko toimenkuvat ratkaisevasti toisistaan. Selvityksestä syntyi muistio, jota on eri tavoin voitu hyödyntää Suomen syyttäjälaitoksen kehittämistyössä. Ylimpien syyttäjien vuonna 2002 Islannissa tekemän päätöksen mukaisesti Pohjoismaiden syyttäjälaitosten edustajat jatkoivat kertomusvuonna syyttäjäntoiminnan laadun kehittämistä koskevaa keskustelua maaliskuussa Islannissa Reykjavikissa pidetyssä kokouksessa. Vuosittain pidettävien tapaamisten tavoitteena on ollut yhteistoiminnan kautta jakaa tietoa ja kokemuksia syyttäjäntoiminnan laadun merkityksestä, laadun valvonnasta ja mittaamisesta sekä soveltaa havaittuja hyviä käytäntöjä. Kukin Pohjoismaa on raportoinut edellisen kokoontumisen jälkeen toteutuneista laatuhakkeista ja selostanut vireillä olevia. Erityisesti Tanskan ja Suomen syyttäjälaitosten organisaatiouudistukset ovat olleet tarkastelun kohteena. Toukokuussa valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki osallistui Ruotsin valtakunnallisille syyttäjäpäiville, jotka järjestettiin Tukholmassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin esitelmöi toukokuussa Ruotsissa Uddevallassa Ruotsin ympäristörikossyyttäjien koulutuspäivillä, jossa muun ohella oli

79 KANSAINVÄLISET ASIAT 79 mahdollisuus vertailla ympäristörikoslainsäädäntöä ja menettelysäännöksiä Pohjoismaiden välillä. Marraskuussa Ruotsin antipiratismitoimisto järjesti pohjoismaisen konferenssin aiheen tiimoilta. Näitä yhteispohjoismaisia kokouksia on pidetty vuosittain ja niiden yhteydessä jaetaan tietoa piratismitilanteesta Pohjoismaissa, esitellään oikeustapauksia ja perehdytään uusimpiin tutkintatekniikoihin. Suomea konferenssissa edusti johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki. Perinteinen pohjoismaiden ylimpien syyttäjien kokous järjestettiin Islannissa Egilsstadirissa. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjät Christer Lundström ja Leena Metsäpelto edustivat Suomen syyttäjälaitosta. Valtakunnansyyttäjät antoivat katsauksensa maansa uusimmasta lainsäädännöstä ja kehittämishankkeistaan. Suomessa, Tanskassa ja Islannissa toteutetut syyttäjälaitosten organisaatiouudistukset puhuttivat jälleen. Tanskassa oli päädytty kahteentoista ja Islannissa viiteentoista poliisipiiriin, jotka samalla muodostivat myös syyttäjien toimialueet. Tanskassa ja Islannissa syyttäjät toimivat läheisessä yhteydessä poliisin kanssa. Molemmissa maissa massarikoksissa syyttäjänä toimii poliisisyyttäjä ja vain vakavammat rikokset tulevat juristisyyttäjän hoidettaviksi. Norjassa oli tehty laaja selvitys raiskausrikostapauksissa hylätyistä syytteistä tarkoituksin saada selville esitutkinnan tai syyttämisen mahdolliset puutteellisuudet. Keskusteluissa oli esillä myös Ruotsin lainsäädäntöhankkeet internetin kautta tapahtuvan alaikäisiin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden (ns. groomingin) kriminalisoimiseksi. Kokouksen juhlallisessa lopetuksessa muistettiin kiitoksin eläkkeelle jäävää Islannin valtakunnansyyttäjää Bogi Nilssonia ja kuningattaren palvelukseen siirtyvää Tanskan valtakunnansyyttäjää Henning Fodea. Pohjoismaiden ministerineuvosto asetti työryhmän, jonka tehtävänä on Pohjoismaisen syyttäjäyhteistyön kehittäminen ja syventäminen. Norja toimii työryhmän puheenjohtajana ja siinä on edustajia Norjan, Ruotsin, Tanskan sekä Islannin syyttäjälaitoksista ja oikeusministeriöistä. Tom Laitinen Valtakunnansyyttäjänviraston kansainvälisestä yksiköstä edustaa työryhmässä Suomen syyttäjälaitosta. Työryhmä aloitti työnsä huhtikuussa 2007 Oslossa pidetyllä kokouksella. Työryhmä on pitänyt kaikkiaan neljä kokousta: kaksi Oslossa, yhden Helsingissä ja yhden Reykjavikissa. Työryhmässä asetetun tavoitteen mukaisesti toimeksiantoa koskeva loppuraportti on tarkoitus saattaa valmiiksi 2008 toukokuun alkuun mennessä. Itämeren oikeusalueen yhteistyö Itämeren oikeusalueeseen luetaan Pohjoismaiden lisäksi Baltian maat, Saksa, Puola ja Venäjä. Valtioiden pääministerien edustajat päättivät vuonna 1996 ryhtyä yhteisvoimin torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta Itämeren alueella. Tämän seurauksena 1996 perustettiin pääministeritason yhteistyöfoorumi Task Force on Organised Crime in the Baltic Sea Region. Syyttäjät tulivat myöhemmin toimintaan mukaan ja syntyi Itämeren alueen ylimpien syyttäjien yhteinen kokous, joka pidettiin ensimmäisen kerran vuonna Ylimmät syyttäjät ovat sittemmin kokoontuneet säännöllisesti kerran vuodessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Vuonna 2007 järjestelyvuorossa oli Puola, mutta Puolan loppuvuoteen ajoittuneiden parlamenttivaalien vuoksi ylimpien syyttäjien kokousta ei onnistuttu järjestämään ennen vuodenvaihdetta ja tapaaminen siirtyi tulevan vuoden puolelle. Task-Force on perustanut operatiivista työtä varten erityisen komitean (Operative Committee, OPC), johon on pitkään osallistunut vain poliisihallinnon edustajia. Käytännön kokemusten kautta niin OPC kuin ylimmät syyttäjät havaitsivat, että myös Itämeren alueella poliisien ja syyttäjien tulisi

80 KANSAINVÄLISET ASIAT 80 keskustella näistä asioista yhdessä. OPC:n kokouksiin on viime vuosina osallistunut myös syyttäjiä. Itämeren pääministerikokous päätti vuonna 2004 valtuuttaa Task Force n jatkamaan toimintaansa vuoden 2008 loppuun saakka. Ympäristörikokset ja seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuva ihmiskauppa Näitä kahta asiaryhmää käsittelevät verkostot perustettiin Saksassa vuonna 1999 pidetyssä kokouksessa. Niiden toimesta on niin ikään laadittu käsikirjat, joista käy selville kunkin Itämeren valtion asianomaista rikollisuutta koskeva lainsäädäntö, menettelysäännöksiä, ilmi tulleita rikosjuttuja sekä asiantuntijavirkamiesten yhteystietoja. Ihmiskaupparikoksista tehty käsikirja on myös internetissä. Ihmiskauppaan erikoistuneet syyttäjät ovat useamman vuoden tehneet yhteistyötä vastaavan OPC:n asiantuntijaryhmän kanssa. Naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan torjunnassa pidetään tärkeänä, että niin esitutkintaviranomaiset kuin syyttäjät erikoistuvat näiden asioiden hoitamiseen. Syyttäjien asiantuntijaverkosto kokoontui keskinäiseen palaveriinsa syyskuussa Ruotsissa Karlskronassa. Suomea edusti johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen. Tapaamisessa keskusteltiin nyt myös ulkomaiseen työvoimaan kohdistuvasta työkiskonnasta, joka on huolestuttavasti lisääntynyt ja tarkoittaa sitä, että viranomaisten tulisi nähdä ihmiskauppa nykyistä laajempana ilmiönä. Osallistujat selostivat lainsäädäntömuutoksiaan ja oikeustapauksia. Esillä oli myös yhteisten tutkintaryhmien perustaminen. Ympäristörikossyyttäjät keskittyvät kahteen erityisalueeseen, joista toinen liittyy taisteluun merellä aiheutettuja öljytuhoja vastaan ja toinen vaarallisten jätteiden laittoman maahantuonnin ja maastaviennin torjuntaan. Myös uhanalaisten lajien salakuljetus ja laiton kauppa on muodostumassa vakavaksi ongelmaksi. Tähänastisen kokemuksen perusteella on käynyt selväksi, että tiedustelutiedon vaihtaminen ja rikosanalyysitoiminnan lisääminen ovat välttämättömiä toimia ympäristörikollisuuden torjunnan tehostamisessa. Verkosto jatkaa edelleen yhteistyötä HELCOM Sea n (Helsinki Commission) kanssa. Verkosto on mahdollistanut ympäristörikossyyttäjien keskinäisen tutustumisen ja edistänyt rajat ylittävää yhteydenpitoa. Itämeren alueen syyttäjät ovat vuodesta 2003 lähtien kokoontuneet yhdessä operatiivisen komitean vastaavan ryhmän kanssa. Aivan jokaisesta Itämeren valtiosta syyttäjälaitokset eivät ole lähettäneet edustustaan. Kertomusvuonna yhteispalaveri järjestettiin joulukuussa Tallinnassa. Siellä käytiin läpi esille tulleita ympäristörikostapauksia, erityisesti alusöljypäästöjä, kuultiin päivitetty CITES-työryhmän raportti ja jaettiin osallistujille päivitetty CITES -asioiden cd-rom. Asiantuntijaverkosto päätyi suosittelemaan OPC:lle ryhmän toiminnan jatkamista, vaikka OPC oli ennen kokousta viestittänyt säännöllisesti kokoontuvien työryhmien toiminnan lopettamisesta ja resurssien siirtämisestä projektityyppiseen toimintaan. Verkosto teki esityksen työryhmän perustamiseksi pohtimaan laittomaan jätteiden siirtämiseen liittyvää kansainvälistä ongelmaa. Verkosto piti tärkeänä myös koulutusseminaarin järjestämistä esitutkintaviranomaisille, syyttäjille ja sidosryhmille. Tavoitteena on tehokas viranomaisyhteistyö ja nykyistä parempi rikosvastuun toteutuminen. Suomea kokouksessa edusti kihlakunnansyyttäjä Marjo Ikäheimonen. Venäjä Suomen ja Venäjän syyttäjälaitosten säännöllinen yhteistyö on ollut suhteellisen vähäistä. Maittemme kesken on kuitenkin jatkuvasti vireillä rikos-

81 KANSAINVÄLISET ASIAT 81 asioita, joiden tehokas hoitaminen edellyttää keskinäistä viranomaisyhteistyötä. Yhteyksien ylläpitäminen on siten välttämätöntä. Kertomusvuoden merkittävin tapahtuma Venäjän kanssa oli valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen virallinen vierailu Venäjän pääsyyttäjänvirastoon. Isäntänä toimi pääsyyttäjä Jyri Tshaika. Kuusimäen seurueeseen kuuluivat valtionsyyttäjät Raija Toiviainen ja Leena Metsäpelto sekä kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski, joka toimi ennen nykyistä virkaansa kolme vuotta yhteysvirkamiehenä Pietarissa. Pääsyyttäjä Tshaika teki esityksen maittemme välisen yhteisen koulutusseminaarin järjestämisestä Venäjällä. Seminaarin suunnittelu aloitettiin kertomusvuonna. Oikeusministeriön aloitteesta ja ulkoasiainministeriön nimittämänä Pietarissa on vuodesta 2003 lähtien toiminut suomalainen venäjänkielentaitoinen yhteysvirkamies. Hänen tehtävänään on muun ohessa avustaa suomalaisia syyttäjiä yhteydenpidossa Venäjän viranomaisten kanssa sekä tehdä tunnetuksi suomalaista oikeudenhoitoa venäläisille kollegoille ja vastaavasti selvittää suomalaisille, miten Venäjän oikeuslaitos toimii. Yhteysvirkamiehen asiantuntija-apu on ollut merkityksellistä monissa Suomen ja Venäjän välisissä rikosasioiden hoidossa. Kertomusvuonna tässä tehtävässä on toiminut asianajaja Simo Pietiläinen. Mahdollisuus yhteisiin keskusteluihin ja kokemusten vaihtoon venäläisten kollegoiden kanssa toteutui kertomusvuonna myös toukokuussa, kun Suomen oikeusministeriö yhdessä Venäjän oikeusministeriön kanssa järjesti Moskovassa seminaarin kansainvälisten korruptiontorjuntasopimusten täytäntöönpanosta. Syyttäjälaitoksesta tilaisuuteen osallistui valtionsyyttäjä Jorma Äijälä. Korruptionvastainen toiminta oli esillä vielä lokakuussakin, kun Lapin lääninhallitus yhdessä venäläisten viranomaisten kanssa järjesti aiheesta seminaarin Murmanskissa. Teemaa tarkasteltiin varsin laaja-alaisesti, kun korruption vaikutuksia pohdittiin myös sosioekonomiselta kannalta, elinkeinoelämän näkökulmasta ja mm. tiedotusvälineiden roolin kannalta. Syyttäjälaitosta seminaarissa edusti valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto. Viro Suomi on vuonna 2000 ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenvaltiona lähettänyt yhteysvirkamiehen silloin vielä EU:n hakijavaltiona olleeseen Viroon. Yhteysvirkamiestoiminta käynnistettiin oikeusministeriön toimesta. Kertomusvuonna tehtävässä toimi kihlakunnansyyttäjä Tuuli Eerolainen. Viro lähetti maaliskuussa 2000 Suomeen oman yhteysvirkamiehensä, jonka toimikausi päättyi vuoden 2006 lopussa. Viro ei ole omalta puoleltaan enää jatkanut hanketta. Yhteysvirkamiehet ovat tarjonneet asiantuntemustaan oman maansa oikeusjärjestelmästä asemamaansa viranomaisille ja päinvastoin. He ovat hoitaneet tehtäväänsä niin suomen kuin viron kielellä. Kertyneet kokemukset ovat osoittaneet, että tämä järjestely on hyödyttänyt molempia valtioita merkittävällä tavalla. Yhteysvirkamiesten panos rikoksentekijän luovuttamisasioissa, oikeusapu- ja syytteensiirtotapauksissa sekä rikoshaasteiden tiedoksiantojen hoitamisessa on ollut usein keskeinen ja jopa ratkaiseva tekijä rikosvastuun toteuttamisessa. Yhteysvirkamiesten toiminta on ollut erityisen tuloksekasta tilanteissa, joissa todisteiden vastaanottaminen tai henkilöiden kuulusteleminen tuomioistuimessa on toteutettu videoyhteyden avulla. Tämä mahdollisuus on merkittävästi säästänyt resursseja. Yhteistyö Viron syyttäjälaitoksen kanssa on ollut vilkasta myös muuten. Vuonna 2005 alkanut huumausainerikollisuutta käsittelevä yhteistyö jatkui kertomusvuonna. Molempien maiden syyttäjät ja esitutkintaviranomaiset tapasivat lokakuussa Helsingissä, jossa hyvin käytännönläheisesti pureuduttiin aihealueen keskeisiin kysymyksiin.

82 KANSAINVÄLISET ASIAT 82 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Albanian valtakunnansyyttäjä Theodhori Sollaku vieraili Valtakunnansyyttäjänvirastossa toukokuussa Vierellä kansainvälisen yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen.

83 KANSAINVÄLISET ASIAT 83 Suomen ja Viron oikeusministeriöiden, syyttäjälaitoksien sekä poliisi- ja tulliviranomaisten välille jo perinteeksi muodostunut yhteistapaaminen järjestettiin toukokuussa Tallinnassa. Keskustelujen vakioaiheina ovat rikosoikeusapuasiat, rikoksentekijän luovuttamiseen liittyvät asiat sekä lainsäädäntökatsaukset. Myös muita aiheita käsitellään. Tallinnan kokouksessa keskusteltiin erityisesti oikeusapupyyntöjen laadusta, EAW-käytännöistä ja vaihdettiin ajatuksia yhteisten tutkintaryhmien (JIT) toiminnasta. Oikeusministeriöiden toimesta Suomen ja Viron välille perustettiin vuonna 2006 yhteisten tutkintaryhmien seurantatyöryhmä, jossa on myös syyttäjälaitoksen edustus. Ryhmä ei kokoontunut kertomusvuoden aikana. Suomessa vieraili kertomusvuonna virolainen alaikäisten tekemiin rikoksiin erikoistuneiden syyttäjien ryhmä. Valtakunnansyyttäjänviraston järjestämään koulutukseen osallistui kaksi virolaista syyttäjää: Lea Pähkel seksuaalirikosten kurssille ja Tristan Ploom ympäristö- ja luonnonvararikosten kurssille. Kertomusvuonna Helsingin ja Kaakkois-Suomen syyttäjävirastojen edustajat ovat kävivät opintomatkalla Virossa. Euroopan unioni Eurojust Kertomusvuonna Suomen Eurojust-jäsenä toimi valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski. Valtakunnansyyttäjä on antanut Suomen Eurojust-jäsenelle valtionsyyttäjän toimivaltaa vastaavan toimivallan Eurojust-tehtävän hoitamista varten. Eurojust-jäsenen avustajana toimi keskusrikospoliisin rikostarkastaja. Eurojust järjestää käsittelemissään rikosasioissa kolmen eri tason kokouksia, joista varsinaiset koordinaatiokokoukset ovat niitä, joihin rikosjutun syyttäjän on tarpeen osallistua. Kertomusvuonna suomalaiset syyttäjät ovat osallistuneet näihin kokouksiin. Suomen osasto avasi kertomusvuonna 30 tapausta ja otti hoitaakseen 17 muista maista Suomelle osoitettua tapausta. Eurojust järjestää myös asiantuntijakokouksia, joissa käsitellään tiettyjä rikollisuusilmiöitä ja verkostoidutaan. Suomesta osallistuttiin yhteen tämän tason kokoukseen. Valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto, joka on Eurojust-päätöksen 12 artiklan mukainen terrorismiyhdyshenkilö, osallistui Eurojustin kesäkuussa järjestämään terrorismiasioiden kokoukseen. Eurojust ja OLAF järjestivät yhdessä maaliskuussa konferenssin, jossa käsiteltiin korruptioon ja EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten yhteyttä. Syyttäjälaitoksesta oli paikalla kihlakunnansyyttäjä Mika Aalto. Eurojust ja EU:n puheenjohtajavaltio Portugal järjestivät yhdessä seminaarin lokakuussa Lissabonissa. Seminaarissa pohdittiin erityisesti kansallisen jäsenen ja kollegion toimivallan vähimmäistasoa, Eurojustin mahdollisuuksia saada tehtävänsä tehokkaaksi hoitamiseksi riittävästi tietoa jäsenvaltioista sekä suhdetta Euroopan rikosoikeudelliseen verkostoon (EJN) ja muihin sidosryhmiin. Syyttäjälaitosta edusti seminaarissa valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Eurojustin toiminnasta saa lisätietoja osoitteesta Euroopan rikosoikeudellinen verkosto Euroopan unionissa hyväksyttiin kesäkuussa 1998 yhteinen toiminta Euroopan rikosoikeudellisen verkoston (EJN) perustamiseksi. Kukin jäsenmaa on velvollinen nimeämään yhden tai useampia yhteysviranomaisia, joiden tehtävänä on helpottaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä rikollisuuden torjunnassa. Verkostossa olivat vuon-

84 KANSAINVÄLISET ASIAT 84 na 2007 syyttäjälaitoksen edustajina Valtakunnansyyttäjänvirastosta kansainvälisen yksikön päällikkö valtionsyyttäjä Raija Toiviainen ja kansainvälisen yksikön ylitarkastaja Tom Laitinen. Myös paikallisyksiköissä toimivat kansainvälisten asioiden avainsyyttäjät olivat verkoston yhteysviranomaisia: Tampereen kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi ja Helsingin kihlakunnansyyttäjät Johanna Hervonen ja Vilja Kutvonen. Verkosto kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Kokouksissa käsiteltiin erityisesti kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa hyödyllisiä oikeudellisia yhteistyömuotoja, kuten yhteisiä tutkintaryhmiä, valvottuja läpilaskuja, peitetoimintaa ja salaisia pakkokeinoja. Kokouksissa käsiteltiin myös verkoston toiminnan kehittämiseen tähtääviä tulevaisuudensuunnitelmia ja verkoston suhdetta Eurojustiin. Verkosto kehittää jatkuvasti käytännön oikeusaputyötä helpottavia välineitä oikeusviranomaisten käyttöön. Toiminta ja työvälineet on siirretty sähköiseen muotoon, mikä helpottaa ja tehostaa viranomaisten välistä yhteistyötä. Verkostolla on päätoiminen sihteeristö, jonka toimipaikka on Eurojustin toimitiloissa Haagissa. Sihteeristöön kuuluu suomalainen virkamies, jonka johdosta suomalaisilla viranomaisilla on mahdollisuus asioida sihteeristössä omalla äidinkielellään. Syyttäjälaitoksen edustajien lisäksi verkostossa on edustajia myös poliisiorganisaatiosta, oikeusministeriöstä ja Helsingin käräjäoikeudesta. Kansalliset edustajat kokoontuivat yhden kerran vuonna EJN-toiminnan kansallisen osan organisointi perustuu vuonna 2005 saavutettuun sopimukseen. Toiminnan koordinointi on keskitetty oikeusministeriön kansainväliseen yksikköön. Tällä ratkaisulla on haluttu varmistaa tehokas, yhdenmukainen ja jäsennelty toiminta. Verkostossa laadittujen suunnitelmien mukaisesti myös kansallista toimintaa tullaan tehostamaan ja kehittämään entisestään. EJN-verkoston toiminnasta saa lisätietoja osoitteesta Eurojustice Euroopan unionin jäsenvaltioiden ylimmät syyttäjät perustivat Alankomaiden johdolla vuonna 1998 Eurojustice-nimisen yhteistyöverkoston syyttäjille. Tarkoituksena on keskustella ajankohtaisista syyttäjän työhön liittyvistä asioista, perehdyttää jäsenmaiden syyttäjiä toistensa oikeusjärjestelmiin, tuoda esille syyttäjänäkökulmaa eurooppalaiseen kriminaalipoliittiseen keskusteluun ja valmisteilla oleviin rikosoikeudellisiin hankkeisiin sekä järjestää yhteistä koulutusta syyttäjille. Eurojustice-työtä koordinoi tiimi, johon kuuluu neljä ylintä syyttäjää: Alankomaista, jossa on verkoston pysyvä sihteeristö, sekä ylimmät syyttäjät konferenssin järjestäjämaasta sekä edellisestä ja tulevasta järjestäjämaasta. Eurojustice kokoontuu kerran vuodessa. Vuoden 2007 konferenssi pidettiin lokakuussa Portorozissa Sloveniassa. Konferenssiin on viime vuosina kutsuttu edustajia myös Euroopan unionin ulkopuolelta sekä Eurojustista, OLAF:sta, Euroopan neuvostosta ja kansainvälisestä syyttäjäyhdistyksestä. Slovenian konferenssin pääteemana olivat ympäristörikokset ja vähäisenä pidettävien rikosten käsittely. Suomesta konferenssiin osallistuivat valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto ja kihlakunnansyyttäjä Marjo Ikäheimonen. Eurojusticen toiminnasta saa lisätietoa osoitteesta Muita Euroopan unioniin liittyviä tapahtumia Euroopan unionin toimesta järjestettiin kertomusvuonna useisiin eri teemoihin liittyviä tilaisuuksia. Maaliskuussa järjestettiin Belgiassa OLAF:n toimesta EU-jäsenmaiden tullihallintojen keskinäistä avunantoa ja yhteystyötä (Napoli II -tulliyhteistyösopimus) koskeva kokous. Sen tavoitteena oli lisätä

85 KANSAINVÄLISET ASIAT 85 sopimuksen tunnettavuutta tulli- ja esitutkintaviranomaisten sekä syyttäjien keskuudessa. Suomen syyttäjälaitosta edusti kihlakunnansyyttäjä Vilja Kutvonen. Toukokuussa oli Alankomaissa Haagissa Euroopan unionin kansanmurha, sotarikos ja rikoksia ihmisyyttä vastaan toimivan verkoston neljäs kokous. Suomen syyttäjälaitosta edusti valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Komission ja SIPRI:n yhteisvoimin järjestettiin syyskuussa Ruotsissa Tukholmassa kansainvälinen seminaari, jossa EU:n jäsenvaltioiden edustajat pohtivat kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa ja näiden säännösten rikkomiseen liittyviä oikeustapauksia EU:n alueella. Syyttäjälaitosta edusti valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto. Komission tuella ja yhteistyössä mm. Suomen oikeusministeriön kanssa järjestettiin Italiassa Bolognassa lokakuussa syyttäjävirastojen sähköiseen tiedonhallintaan ja tiedonvaihtoon liittyvä konferenssi. Konferenssissa esiteltiin komission rahoittaman tutkimuksen tulokset. Valtionsyyttäjä Christian Lundqvist edusti Suomen syyttäjälaitosta. Portugalin puheenjohtajuuskaudella järjestettiin Tomarissa marraskuussa identiteettivarkauksiin ja -petoksiin liittyvä konferenssi. Kysymyksessä on uusi rikosilmiö, joka on rantautunut Eurooppaan ja tilannetta seurataan tiiviisti. Syyttäjälaitoksen edustajana oli paikalla johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki. EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön työryhmässä on järjestetty kokouksia, joissa on seurattu eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamiskäytäntöä jäsenvaltioissa. Ylitarkastaja Tom Laitinen osallistui työryhmään heinäkuussa. Lokakuussa keskusteltiin Haagissa muutaman jäsenvaltion edustajan voimin käsikirjaluonnoksesta, joka on tarkoitus laatia käytännön toimijoiden avuksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen käsittelyssä. Suomi oli kutsuttu tiimiin mukaan ja paikalla oli kansainvälisten asioiden avainsyyttäjä Johanna Hervonen. Euroopan Unionissa on sisä- ja oikeusasioiden alueella jo pidempään ollut käynnissä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon seurantaan liittyvä maatarkastuskierros. Suomi on aikanaan nimennyt omat asiantuntijansa maatarkastajien listaan. Kertomusvuonna Johanna Hervonen osallistui Ruotsin maatarkastukseen. Lisäksi Hervonen edusti syyttäjälaitosta syyskuussa Brysselissä, jossa EU:n sisä- ja oikeusasioiden monialaisessa työryhmässä (MDG) käsiteltiin Suomesta laadittua maatarkastusraporttia. Euroopan neuvosto GRECO Euroopan neuvostossa perustettiin vuonna 1998 komitea, GRECO (Group of States Against Corruption), jonka tarkoituksena on valvoa Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisten sopimusten implementointia GRECO:n jäsenmaissa. Syyttäjälaitos on kertomusvuoden aikana yhdessä muiden viranomaisten kanssa osallistunut GRECO:n Suomelle antamien suositusten täytäntöönpanoon toimimalla oikeusministeriön syksyllä 2002 asettamassa monihallinnollisessa korruptionvastaisessa yhteistyöverkostossa. Verkoston tehtävänä on koordinoida ja kehittää korruptionvastaista toimintapolitiikkaa sekä edistää lahjontarikosten ilmituloa, tutkintaa ja syytetoimenpiteitä. Verkostossa ovat edustettuina syyttäjälaitoksen lisäksi useat ministeriöt, poliisi- ja tulliviranomaiset sekä edustajat kuntasektorilta ja elinkeinoelämän piiristä. Syyttäjälaitosta edustaa valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Korruptionvastaisen työn tehostamiseksi oikeusministeriö on perustanut myös korruptionvastaisen yhteistyöryhmän, jonka tehtävät painottuvat strategiseen suunnitteluun, toiminnan koordinoimiseen ministeriötasolla ja tehtyjen päätösten

86 KANSAINVÄLISET ASIAT 86 täytäntöönpanon edistämiseen. Yhteistyöryhmässä on korkean tason edustus julkisesta hallinnosta. Puheenjohtajana toimii osastopäällikkö Jarmo Littunen oikeusministeriöstä. Myös syyttäjälaitos ja yksityinen sektori ovat työryhmässä edustettuina. Syyttäjälaitoksen edustaja on valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Edellä mainittujen tahojen vastuulla on myös seurata YK:n lahjonnanvastaisten sopimusten valmistelua ja sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa. GRECO valvoo yleissopimusten täytäntöönpanoa muun muassa tekemällä maa-arviointeja. Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta toimi asiantuntijana, kun GRECO marraskuussa suoritti kolmannen kierroksen maatarkastusta Islannissa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe toimi asiantuntijana GRECO:n yleisistunnossa Strasbourgissa joulukuussa, jolloin Suomen vastaava maa-arviointi oli GRECOn käsittelyssä. GRECO:n toiminnasta saa lisätietoja osoitteesta CCPE Eurooppalaisten syyttäjien neuvoa-antava komitea (CCPE) on perustettu seuraamaan ministerineuvoston syyttäjälaitoksille antaman suosituksen (2000)19 täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä tekemään esityksiä niiden edistämiseksi. Komitea laatii ministerineuvostolle osoitettuja kannanottoja. Komiteassa on mukana lähes jokainen Euroopan neuvoston valtio. Suomen syyttäjälaitosta siinä edustaa valtakunnansyyttäjä ja hänen sijaisenaan toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Komitean päätöksentekoa valmistelee alakomitea (Bureau), joka muodostuu kymmenen valtion edustajista. Toiviainen on tämän valmistelevan elimen jäsen. Alakomitea piti kertomusvuonna kolme kokousta, joista Toiviainen muiden virkatehtäviensä vuoksi osallistui vain yhteen, kesäkuussa Puolassa järjestettyyn kokoukseen. Kokouksessa valmisteltiin CCPE:lle kannanottoa kansainvälisen rikosoikeusavun ja viranomaistoiminnan sujuvuudesta. CCPE hyväksyi kannanoton Strasbourgissa marraskuun lopulla pitämässään kokouksessa. Valtakunnansyyttäjää tässä kokouksessa edusti valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Euroopan neuvosto järjesti kesäkuussa Puolassa yhdessä Puolan viranomaisten kanssa syyttäjille suunnatun konferenssin, jossa käsiteltiin kansainvälisen viranomaisyhteistyön tehostamiseen liittyviä asioita. Suomesta tilaisuuteen osallistuivat valtionsyyttäjät Leena Metsäpelto ja Raija Toiviainen. Kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervonen edusti syyttäjälaitosta syyskuussa Strasbourgissa Euroopan Neuvoston järjestämässä kokouksessa, jossa esiteltiin syyttäjille ja tuomareille sähköisen tiedonvälityksen mahdollisuuksia ja tietoturva-asioita rikosprosessimenettelyssä. Muita kansainvälisiä tapahtumia Yhdysvaltain Tallinnan suurlähetystö ja Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkivirasto järjestivät tammikuussa Tallinnassa seminaarin, jonka aiheena oli tekijänoikeusrikosten tutkinta ja syytteeseenpano. Suomesta paikalla oli johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki, joka myös esitelmöi seminaarissa. Pihlajamäki alusti myös Varsovassa toukokuussa, jossa käsiteltiin tiedotusvälineiden roolia korruptionvastaisessa taistelussa. Pihlajamäki valotti aihetta suomalaisen viranomaisen näkökulmasta. Tilaisuus järjestettiin Itämeren valtioiden neuvoston demokratiatyöryhmän toimesta. Kesäkuussa oli Kansainvälisen sota- ja sotilasoikeuden yhdistyksen Unkarin kansallisen alayhdistyksen perinteisesti kahden vuoden välein järjestämä kokous. Sen teemana oli juhlistaa Unkarin sotilasoikeudenhoidon 350-vuotista historiaa tarkastelemalla kulunutta aikaa ja tulevaa sotilas-

87 KANSAINVÄLISET ASIAT 87 oikeudenhoitoa huomioimalla myös kansainvälinen ulottuvuus. Suomesta tilaisuuteen osallistuivat kihlakunnansyyttäjä Timo Luosma ja valtionsyyttäjä Jukka Rappe, joka myös esitelmöi. Helsingissä järjestettiin kesäkuussa ERA:n kansainvälinen seminaari, jossa keskusteltiin kansainvälisestä oikeusavusta ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta. Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto ja ylitarkastaja Tom Laitinen osallistuivat seminaariin. Viron keskusrikospoliisi järjesti yhdessä Saksan vastaavan organisaation kanssa kansainvälisen konferenssin lokakuussa Tallinnassa, jossa käsiteltiin rahanväärennösrikoksia. Suomen syyttäjälaitoksesta oli paikalla kihlakunnansyyttäjä Timo Haikonen. Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta toimi rahanpesuasiantuntijana FATF:n Suomesta laatiman maatarkastusraportin käsittelyssä, joka pidettiin Pariisissa lokakuussa. Ulkoasiainministeriö järjesti yhdessä Etyjin anti-terrorismiyksikön ja YK:n huume- ja rikosyksikön kanssa kansainvälisen tilaisuuden, jossa pohdittiin oikeudellisen yhteistyön haasteita terrorismiin liittyvissä rikosasioissa. Syyttäjälaitoksesta tilaisuuteen osallistuivat valtionsyyttäjä Ari- Pekka Koivisto, kihlakunnansyyttäjät Eija Velitski ja Harri Lindberg sekä ylitarkastaja Tom Laitinen. EPAC (European Partners Against Corruption) järjesti joulukuussa Helsingissä kansainvälisen konferenssin, jossa korruptionvastaista toimintaa käsiteltiin lainvalvontaviranomaisten näkökulmasta. Syyttäjälaitoksesta olivat paikalla valtionsyyttäjät Jukka Rappe ja Raija Toiviainen. Johtava kihlakunnansyyttäjä Antti Pihlajamäki ja kihlakunnansyyttäjä Mika Aalto ovat kertomusvuonna toimineet asiantuntijoina Romaniassa toteutetussa EU-rahoitteisessa twinninghankkeessa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe toimi kertomusvuonna asiantuntijana YK:n vuonna 2003 hyväksymän korruption vastaisen yleissopimuksen täytäntöönpanon seurantaan liittyvässä hankkeessa, jossa maa-arvioinnin kohteena olivat Puola ja Itävalta. Syyttäjälaitoksen kansainvälisiä vieraita Kertomusvuonna Suomen syyttäjälaitokseen saapui kansainvälisiä vieraita seuraavasti: Toukokuu: Perun oikeusasiamiehen valtuuskunta Albanian valtakunnansyyttäjän valtuuskunta Kesäkuu: Romanian korruptionvastaisen viraston syyttäjävaltuuskunta Elokuu: Romanian oikeusministerin valtuuskunta Syyskuu: Korean tasavallan korruptionvastaisen yksikön K-Pact:n valtuuskunta Venäjän pääsyyttäjänviraston kansainvälisen oikeuden oikeusapuosaston päällikkö Kosovon oikeusministeriön hallinto-osaston päällikkö Lokakuu: Ruotsin oikeusministeriön syyttäjäyksikön valtuuskunta Euroopan Unionin komission rikosoikeusosaston johtaja Marraskuu: Albanialaisten tuomareiden ja oikeushallinnon virkamiesten valtuuskunta Joulukuu: ETYJ:n ihmiskaupan vastainen erityisedustaja Tämän lisäksi syyttäjälaitoksen toimintaan tutustuivat belgialainen syyttäjä ja romanialainen tuomari. Opintomatka toteutettiin Euroopan unionin tuomari- ja syyttäjävaihto-ohjelman mukaisesti.

88 KANSAINVÄLISET ASIAT 88 Kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen vuosikonferenssi pidettiin syyskuussa Hong Kongissa. Samalla kokoontui kuvassa oleva yhdistyksen hallitus, jonka jäsen valtionsyyttäjä Raija Toiviainen on. Kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen 12. vuosikonferenssi Kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen (International Association of Prosecutors) vuosittainen konferenssi pidettiin syyskuussa Hong Kongissa. Suomen syyttäjälaitosta edustivat valtionsyyttäjät Olavi Lippu ja Raija Toiviainen. Konferenssin pääteema Relations with Others: Accountability, Transparency and Independence käsitteli lukuisia hyödyllisiä syyttäjän perustyötä koskevia aiheita. Toiviainen toimi konferenssissa yhden osuuden puheenjohtajana ja paneelikeskustelun jäsenenä. Kansanedustaja Heidi Hautala esitelmöi tilaisuudessa avoimuudesta ja tarkasteli aihetta poliittisen päätöksentekijän ja viranomaisten välisen suhteen valossa. Toiviainen on yhdistyksen hallituksen jäsen. Hallitus piti konferenssin yhteydessä oman kokouksensa. Yhdistys järjesti maaliskuussa Alankomaissa Haagissa myös ns. minikonferenssin Euroopassa toimiville nuorille syyttäjille. Aiheena oli kansainvälinen rikosoikeusapu. Osanottajia oli useista Euroopan maista. Suomesta tilaisuuteen osallistui-

89 KANSAINVÄLISET ASIAT 89 vat kihlakunnansyyttäjät Heidi Nummela ja Leena Koivuniemi sekä ylitarkastaja Tom Laitinen. Yhdistyksen konferenssit ovat ammatilliselta anniltaan korkeatasoisia. Yhdistys on laatinut syyttäjälaitosta koskevat vähimmäistasonormit, ns. standardit, sekä tuottanut käsikirjoja ja oppaita sekä julkaissut tutkimuksia ja artikkeleita syyttäjien käyttöön. Syyttäjälaitoksen verkostoitumisen kannalta kansainvälinen syyttäjäyhdistys maailmanlaajuisena toimijana on erinomaisesti puolustanut paikkaansa hyödyllisenä yhteistyökanavana ja ammatillisena tietolähteenä. Valtakunnansyyttäjänvirasto on yhdistyksen organisaatiojäsen. Lisäksi yhdistykseen on liittynyt henkilöjäseniksi joukko suomalaisia syyttäjiä. Paikallissyyttäjien ohjaus ja neuvonta kansainvälisissä asioissa Syyttäjät ovat kertomusvuonna lähestyneet Valtakunnansyyttäjänvirastoa erilaisilla kansainväliseen rikosoikeudenhoitoon liittyvillä kysymyksillä. Syyttäjien avustaminen näissä asioissa kuuluu viraston kansainvälisen yksikön tehtäviin. Pääosin tiedustelut koskivat oikeusapuasioita, erityisesti kaksoisrangaistavuuden selvittämisiä, mutta myös syytteen siirtämiseen ja rikoksesta epäillyn luovuttamiseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin usein. Myös kansainväliset avainsyyttäjät toimivat syyttäjäkollegojen apuna näissä asioissa. Kansainvälinen yksikkö antoi paikallissyyttäjille kahdessa asiassa menettelysuositukset. Toinen liittyi eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä esitettyyn tuomitun henkilön palauttamista koskevaan ehtoon ja toinen käännätettäväksi toimitettavissa asiakirjoissa käytetyn kielen laatuun. Kertomusvuonna kansainvälisessä yksikössä laadittiin paikallissyyttäjien käyttöön myös kattavat intranetsivut tärkeimmistä kansainväliseen oikeusapuun ja rikoksesta epäillyn luovuttamiseen liittyvistä kansainvälisistä instrumenteista, menettelytapasuosituksista sekä yhteystiedot syyttäjälaitokselle tärkeistä organisaatioista ja verkostoista. Viranomaisyhteistyö Kansainvälinen yksikkö oli vuoden mittaan tiiviissä yhteistyössä erityisesti oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja keskusrikospoliisin kanssa, jotka toimivat kansainvälisen oikeusavun ja poliisiyhteistyön kentässä kansallisina keskusviranomaisina. Myös ulkoasiainministeriön kanssa oli säännöllistä yhteistoimintaa. Kansainvälisen yksikön päällikkö on jäsenenä oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, joka seuraa kansainvälisen rikosoikeudenhoidon alalla tapahtuvaa kehitystä ja muutoksia sekä tekee ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Kysymyksessä on monihallinnollinen työryhmä, joka edistää eri viranomaisten välistä tiedonvaihtoa oikeusapuasioissa ja rikoksesta epäillyn luovuttamisasioissa sekä antaa ajantasaista tietoa oikeus- ja sisäasioiden alueella tapahtuvista muutoksista, hankkeista ja lainsäädäntöön vaikuttavista asioista. Työryhmä kokoontui yhdeksän kertaa. Kansainvälisen yksikön toimesta on Valtakunnansyyttäjänvirastossa kokoontunut säännöllisesti eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen ja kansallisen lain soveltamiskäytäntöä seuraava monihallinnollinen tiimi. Asiantuntijatiimi perustettiin jo ennen puitepäätöksen voimaansaattamislakia, joten tähän uuteen instrumenttiin liittyvää keskustelua on käyty runsaat kolme vuotta. Syyttäjien lisäksi tiimin jäsenenä ovat tuomioistuinlaitoksen, esitutkintaviranomaisten, oikeusministeriön ja vankilaviranomaisten edustajat.

90 90 ASIANTUNTIJA- TEHTÄVÄT

91 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 91 Lausunnot Lainvalmisteluun liittyviä lausuntoja Lausunto Pohjoismainen luovuttamissopimus -työryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvistä lakiehdotuksista. (8/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi koskien EU:n konfiskaatiopuitepäätöksen täytäntöönpanoa. (17/62/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevistä yleisistä alioikeuksista annetun lain 1 :n muuttamisesta. (55/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain muuttamisesta ja laiksi rekisterihallintolain 3 :n muuttamisesta. (50/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ydinenergialain muuttamiseksi ja luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi ydinenergian käytön turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä (43/61/07) Lausunto luonnoksesta sisäasiainministeriön asetukseksi poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta. (46/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta rikostorjunnassa. (48/61/07) Esitys OM:lle rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentin muuttamiseksi. (59/61/07) Lausunto rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön toimivuudesta ja soveltamisesta. (66/61/07) Esitys OM:lle rikoslain 1 luvun 4 :n 2 momentin muuttamiseksi. (71/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi huumausainelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. (81/61/07) Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi Eurojust-yksikköä koskevan Euroopan unionin päätöksen eräiden määräysten täytäntöönpanosta. (82/61/07) /62/07 Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi koskien rikosperusteisten, tahdosta riippumattomien hoitoseuraamusten kansainvälistä täytäntöönpanoa. (76/62/07) Lainvalmisteluun liittyviin asiantuntijatehtäviin kuuluvat myös viraston edustajien lukuisat kuulemiset eduskunnan lakivaliokunnassa lakiesitysten käsittelyjen yhteydessä. Muita lausuntoja Lausuntopyyntö OM:n työryhmämietinnöstä 2006:21 Oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan. (7/62/07) Lausunto koskien Suomen ja Venäjän välisen rikostorjuntasopimuksen arviointia. (015/62/07)

92 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT Lausunto rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietinnöstä 2007:3. (25/62/07) Lausunto OM:n työryhmämietinnöstä 2007:4 Oikeusapulainsäädännön muutostarpeet. (37/62/07) Lausunto OM:n työryhmämietinnöstä 2007:2 Oikeudenkäynnin kokonaiskeston lyhentäminen. (33/62/07) Lausunto sisäisen turvallisuuden ohjelmaa valmistelevan hankkeen asettamispäätöksestä. (52/62/07) Kidutusrikostyöryhmä (OM) Kieliasiain neuvottelukunta (VNK) Korruptionvastainen yhteistyöryhmä ja korruptionvastainen yhteistyöverkosto (OM) Ohjausryhmä Schengenin tietojärjestelmän uudistamiseksi (SM) POOL3-ohjausryhmä (OM, SM) Sisäisen turvallisuuden ohjelman Arjen turvallisuus -asiantuntijaryhmä (SM) Muut asiantuntijatehtävät Valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten työryhmäjäsenyyksiä Valtakunnansyyttäjänvirastossa asetetaan vuosittain useita sisäisiä työryhmiä. Luetteloon on otettu vain joukko sellaisia ministeriöiden asettamia työryhmiä, joissa Valtakunnansyyttäjänvirastolla on ollut edustus vuonna Sisäisen turvallisuuden ohjelman Rajaturvallisuus -asiantuntijaryhmä (SM) Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunnan johtoryhmä (SM) Tietohallinnon yhteistyöryhmä (OM) Toimikunta, joka laatii ehdotuksen käräjäoikeudesta hovioikeuteen tapahtuvan muutoksenhaun kehittämiseksi (OM) Toimikunta, joka valmistelee ehdotuksen esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistukseksi (OM, SM) ETL 15 :n ilmoitusmenettelyn kehittämistyöryhmä (VKSV, SM) Huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä (STM) Kansainvälisten rikosoikeusapuasioiden koordinointityöryhmä (OM) Tuomarinvastuun toteuttaminen -työryhmä (OM) Työryhmä, joka kehittää ja uudistaa syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaa lainsäädäntöä sekä laatii ehdotuksen uudeksi yhtenäiseksi syyttäjälaitoksen hallintoa koskevaksi lainsäädännöksi (OM) Työryhmä, joka kehittää yleisten tuomioistuinten asianhallintaa (OM)

93 TILASTOTIETOJA 93

94 TILASTOTIETOJA 94 Valtakunnansyyttäjänvirasto Hallinnollinen diaari tilasto ajanjaksolta Siirtyneet ja saapuneet Ratkaistu Avoinna yhteensä Siirtyneet Saapuneet Yhteensä Ratkaistu Avoinna Siirtyneitten asioitten lukumäärä on tässä tilastossa pienempi kuin edellisenä vuonna avoimiksi jääneitten asioiden lukumäärä. Ratkaistuja asioita oli v tilastoituja enemmän. Ero johtuu kirjaustavasta: edellisen vuoden kirjauksia tehdään jonkin verran vasta vuodenvaihteen jälkeen.

95 TILASTOTIETOJA 95 Valtakunnansyyttäjän hallintoasiat yhteensä 81 ratkaistu vireillä Nimitysasiat 11 1 Henkilöstöhallinto 41 2 Muut viraston hallintoasiat Syyttäjälaitoksen hallintoasiat yhteensä 120 ratkaistu vireillä Nimitysasiat Henkilöstöhallinto Taloushallinto 0 3 Muut hallintoasiat 19 8 Syyteasiat yhteensä 713 ratkaistu vireillä Muutosharkinta-asiat OKA:n ja EOA:n syytemääräykset 1 0 RL 1 luvun muut syytemääräysasiat 4 0 Varsinainen muutoksenhaku KKO:ssa Ylimääräinen muutoksenhaku KKO:ssa 13 0 Syyttäjänmääräysasiat 95 4 Sananvapausrikosasiat 17 4 Muut syyteasiat 6 2 Kehittäminen, ohjaus ja koulutus yhteensä 62 ratkaistu vireillä Valtakunnansyyttäjän yleiset ohjeet 7 0 Muut ohjeet ja määräykset 7 1 Syyttäjälaitoksen koulutus Kehittämis- ja tutkimushankkeet työryhmät yms. 7 6 Valvonta yhteensä 226 ratkaistu vireillä Kantelut Muut kantelut Syyttäjätarkastukset 1 0 Rangaistusmääräysasioiden valvonta 1 2 Muu valvonta 5 8

96 TILASTOTIETOJA 96 Kansainväliset asiat yhteensä 58 ratkaistu vireillä Kansainvälinen oikeusapu 15 0 Pohjoismainen ja muu lähialuetoiminta 5 1 EU- ja EN-asiat 10 0 Muut kansainväliset asiat 19 4 Ihmisoikeustuomioistuinasiat 3 1 Asiantuntijatehtävät yhteensä 94 ratkaistu vireillä Lainvalmisteluun liittyvät lausunnot ja esitykset 20 2 Muut lausunnot ja asiantuntijatehtävät Muut asiat yhteensä 21 ratkaistu vireillä Tiedoksi tulleet 7 6 Muut asiat 6 2 Keskimääräinen käsittelyaika hallintoasioissa vuonna 2007 oli 3 kk 1 pv Ratkaistut/vireillä olevat hallintoasiat v /120 ratkaistu/vireillä /13 Syyttäjälaitoksen hallintoasiat Valtakunnansyyttäjän hallintoasiat 75/45 Syyteasiat 45/17 Kehittäminen, ohjaus ja koulutus 178/48 Valvonta 52/6 Asiantuntijatehtävät Kansainväliset asiat 78/16 13/8 Muut asiat

97 TILASTOTIETOJA 97 Ratkaistut hallintoasiat toimenpiteittäin Ad-acta Ei toimenpidettä Esitys...8 Huomautus...2 Jätetty tutkimatta...3 Kurssi tai seminaari Käsitys tai ohje Lausunto Mietintö...3 Muistio...2 Muu hallinnollinen päätös Muu määräys...6 Muu päätös Nimittämiskirja Palautettu...4 Siirretty Syytemääräys Syyttäjänmääräys Syyttämättäjättämispäätös...6 Tiedoksi...3 Varsinainen muutoksenhaku Vastaus Virkavapauspäätös...2 Yleinen ohje tai määräys...10 Ylimääräinen muutoksenhaku YHTEENSÄ

98 TILASTOTIETOJA 98 Syyteharkinta-, muutosharkinta- ja kanteluasioiden käsittely vuonna 2007 Syyteharkinta-asiat kpl Siirtyi edell. vuosilta 8 Saapui vuonna Ratkaistiin vuonna Siirtyy vuodelle Muutosharkintakantelut kpl 31 % 18 % 10 % 41 % Siirtyi edell. vuosilta 146 Saapui vuonna Ratkaistiin vuonna Siirtyy vuodelle % 11 % 16 % 34 % Kantelut (syyttäjiin kohdistuneet) kpl Siirtyi edell. vuosilta 40 Saapui vuonna Ratkaistiin vuonna Siirtyy vuodelle Muut kantelut (toimivaltaan kuulumattomat) Siirtyi edell. vuosilta 23 Saapui vuonna Ratkaistiin vuonna Siirtyy vuodelle % 37 % 6 % 44 % 22 % 28 % 10 % 40 % Keskimääräiset käsittelyajat Syyteharkinta-asiat ei diarioitua tietoa Muutosharkinta-asiat 5 kk 13 pv Kantelut (syyttäjiin kohdistuneet) 4 kk 29 pv Muut kantelut 3 kk 12 pv

99 TILASTOTIETOJA Rikosdiaari ajalta Rikosdiaariin kirjattuja uusia asioita oli vuonna 2007 yhteensä 31 kpl. Valtionsyyttäjien kertomusvuonna ratkaisemat 25 syyteharkinta-asiaa johtivat ratkaisuihin seuraavasti: asioittain henkilöittäin syyte jätetty syyttämättä jätetty syyttämättä Näiden lisäksi yksi juttu päätettiin esitutkinnan rajoittamispäätöksellä. Syyttäjien toimintatilastoja Saapuneet, ratkaistut ja siirtyneet asiat Paikallisiin syyttäjäyksiköihin saapui kertomusvuonna asiaa. Syyttäjät ratkaisivat yhteensä asiaa. Syytteitä nostettiin asiassa (=haastehakemukset). Syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin henkilölle, seuraamusluontoisia syyttämättäjättämispäätöksiä näistä oli Syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin asiassa (edellisenä vuonna asiassa). Keskimääräinen syyteharkinta-aika oli 2,1 kuukautta. Syyttäjillä avoimia asioita (seuraavalle vuodelle siirtyneitä) oli kertomusvuoden lopussa (edellisenä vuonna ). Taulukossa (seuraavalla sivulla) on esitetty syyttäjäyksiköihin saapuneiden, ratkaistujen ja siirtyneiden asiamäärien kehitys vuosina Saapuneitten, ratkaistujen ja siirtyneitten asiamäärien osalta Syyttäjäyksiköittäin lasketut tilastoluvut sisältyvät oikeusministeriölle annettuun syyttäjälaitoksen toimintakertomukseen vuodelta 2007.

100 TILASTOTIETOJA 100 Saapuneet, ratkaistut ja siirtyneet asiat Saapuneet Ratkaistut Siirtyneet Saapuneiden asioiden painotettu työmäärä Helsinki Länsi-Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kaakkois-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Satakunta Pohjanmaa Keski-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Koko maa

101 TILASTOTIETOJA Paikallisten syyttäjäyksiköiden suoritemäärät Toteutunut Toteutunut Toteutunut Muutos kpl % Saapuneet asiat ,7 % niistä rikosasioita ,2 % niistä tavanomaisia asioita ,2 % niistä liikennejuopumusasioita ,9 % niistä muita tavanomaisia asioita ,2 % niistä erittelemättömiä ,5 % niistä vaativia asioita ,9 % niistä muita kuin rikosasioita ,3 % poliisilta tulleet ETL 15 :n ilmoitukset ,7 % Ratkaistut asiat ,8 % Käsittelyratkaisuja ,9 % niistä siirretty toiseen yksikköön ,4 % niistä yhdistetty toiseen asiaan ,8 % Syyteharkinnassa päättyneet asiat ,6 % niissä syyte ,3 % niissä rangaistusmääräys ,5 % niissä syyttämättäjättäminen ,4 % niissä esitutkinnan rajoittaminen ,6 % niissä muu päätös ,7 % keskimääräinen syyteharkinta-aika (kk) 1,8 1,9 2,1 0,2 9,5 % Käräjäoikeudessa päättyneet asiat ,0-1,7 % Rangaistusmääräykset ,9 % Istuntopäivät KO:ssa ,7 % Istuntopäivät HO:ssa ,8 % 101 Henkilötyövuodet 513,1 509,7 480, ,1 % Toimintamenot ,5 % Tuottavuus ratk.asiaa/htv ,2 % Taloudellisuus /ratk.asia ,3 % Toteutunut Toteutunut Toteutunut Muutos Ratkaisut toimenpiteittäin kpl % Syytteet (haastehakemukset) ,3 % Rangaistusmääräys (henkilöiden lkm) ,3 % Esitutkinnan rajoittaminen (henkilöiden lkm) ,2 % Alla mainittujen päätösten vastaajien määrä ,2 % Syyttämättäjättämispäätökset (henk. lkm) ,5 % prosessuaaliset (henkilöiden lkm) ,0 % seuraamusluontoiset (henkilöiden lkm) ,1 % Muu päätös (henkilöiden lkm) ,6 % Muu päättymisperuste (henkilöiden lkm) ,5 % Haastehakemus saattaa sisältää useita vastaajia. Rangaistusmääräykset ovat tässä syyttäjäaloitteisia syyttäjän antamia rangaistusvaatimuksia.

102 TILASTOTIETOJA 102 Syyttäjänvirastojen työtilit Syyttäjänvirasto Saapuneet asiat Ratkaistut asiat (själlä+ko:ssa) Syyteharkinnassa avoinna Avoinna yli 1v Avoinna yli 6 kk Käräjäoikeudessa avoinna Rangaistusmääräykset Istuntopäivät KO:ssa Istuntopäivät HO:ssa Helsinki Länsi-Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kaakkois-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Satakunta Pohjanmaa Keski-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Yhteensä

103 TILASTOTIETOJA Saapuneet, vaativat ja tavanomaiset rikosasiat Syyttäjänvirasto Saapuneet rikosasiat Tavanomaiset asiat Niistä liikennejuopumuksia Tavanomaisten asioiden osuus kaikista asioista % Vaativat asiat Vaativien asioiden osuus kaikista asioista % Helsinki ,6 % 560 4,8 % Länsi-Uusimaa ,8 % 301 5,6 % Itä-Uusimaa ,4 % 171 3,6 % Kanta-Häme ,7 % 192 3,7 % Päijät-Häme ,4 % 139 3,9 % Kaakkois-Suomi ,9 % 219 4,2 % Varsinais-Suomi ,2 % 235 3,4 % Pirkanmaa ,1 % 261 3,7 % Satakunta ,3 % 138 3,7 % Pohjanmaa ,8 % 250 4,2 % Keski-Suomi ,4 % 119 3,0 % Itä-Suomi ,6 % 337 3,8 % Oulu ,3 % 236 3,7 % Lappi ,4 % 129 4,2 % Ahvenanmaa ,6 % 12 2,2 % VKSV ,1 % 15 46,9 % Koko maa ,2 % ,0 %

104 TILASTOTIETOJA 104 Syyteharkinnassa ratkaistut asiat 2007 Syyttäjänvirasto Aikavälillä käsiteltävänä olleet asiat Aikavälillä tehdyt käsittelyratkaisut syyttäjillä avoinna kauden alussa saapuneet asiat yhteensä toiseen asiaan yhdistetyt toiseen yksikköön siirretyt asiat Helsinki Länsi-Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kaakkois-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Satakunta Pohjanmaa Keski-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Ahvenanmaa VKSV Koko maa

105 TILASTOTIETOJA Syyteharkinnassa ratkaistut asiat Syyttäjävirasto syyte Aikavälillä syyteharkinnassa päättyneet asiat rangaistusmääräys syyttämättäjättämispäätös esitutkinnan rajoittaminen muu päätös KM syyteharkintaaika päiviä syyttäjillä avoinna aikavälin lopussa Helsinki Länsi-Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kaakkois-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Satakunta Pohjanmaa Keski-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Ahvenanmaa VKSV Koko maa , , , , , , , , , , , , , , , , ,

106 TILASTOTIETOJA 106 Syyttämättä jättäminen Syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin vuonna 2007 eri perustein yhteensä (henkilöittäin), joista Valtakunnansyyttäjänvirastossa 32. Syyttämättä jättämistä tarkasteltaessa tulee pitää erillään a) prosessuaalinen ja b) seuraamusluonteinen syyttämättäjättäminen. Niiden lukumäärien osalta on syytä huomata, että ensiksi mainittu on jossain määräin altis prosessijärjestelmän, juttujen kirjaamisen ja muun teknisen käsittelyn muutoksille, kun taas viimeksi mainittu heijastelee muutoksia kriminaalipoliittisessa ilmapiirissä. Prosessuaalinen syyttämättä jättäminen voi perustua siihen, että: 1) tutkittu teko ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, 2) epäillystä rikoksesta ei ole syytteen nostamiseksi riittävää näyttöä, mistä laissa käytetään ilmaisua todennäköiset syyt, 3) syyteoikeus on vanhentunut, tai 4) syyttäjällä ei ole syyteoikeutta - esimerkiksi sen vuoksi, että tutkittu teko on ns. asianomistajarikos, eikä asianomistaja ole esittänyt siitä syytepyyntöä. Kun on kyse seuraamusluonteisesta syyttämättä jättämisestä, syyttäjä on lakiin perustuvan harkintavaltansa nojalla päättänyt jättää syytteen nostamatta selvitetyksi katsomastaan rikoksesta. Perusteena voi silloin olla 1) rikoksen vähäisyys, 2) rikoksentekijän nuoruus, 3) oikeudenkäynnin ja rangaistuksen kohtuuttomuus tai tarkoituksettomuus, tai 4) se, että rikos ei rikosten yhtymistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Syyperusteiden jakautuminen on kuvattu viereisen sivun graafeissa.

107 2 % 9 % 7 % 2 % 10 % Syyttämättäjättämispäätökset toimenpidekohtaisesti ,2 % 0,1 % 0,6 % 3 % 0,6 % 3 % 62 % Ei rikos 674 Ei näyttöä Syyteoikeus vanhentunut 614 Ei syyteoikeutta Vähäisyys Nuoruus 393 Kohtuus Konkurenssi 869 TieliikenneL RL 35:7 22 RL 50:7 151 Muu 44 TILASTOTIETOJA % YHTEENSÄ Seuraamusluonteinen syyttämättäjättäminen toimenpidekohtaisesti ,3 % 0,7 % 2 % 2 % 36 % Vähäisyys Nuoruus 393 Kohtuus Konkurenssi 869 TieliikenneL RL 35:7 22 RL 50:7 151 Muu 44 6 % 39 % YHTEENSÄ 6 397

108 TILASTOTIETOJA 108 Valtakunnansyyttäjänviraston henkilökunta Valtakunnansyyttäjä Apulaisvaltakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, OTL, VT Jorma Kalske, VT Hallintoyksikkö Yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Christer Lundström, VT Viestintäpäällikkö Virve Pehkonen Henkilöstöpäällikkö Sirpa Nousiainen, ekon, vv. sijainen Kirsti Jakobsson, VTM Tarkastaja Marja-Leena Turunen, oa Tarkastaja Riitta Kuronen Tarkastaja Satu Sarkala Osastosihteeri Kerstin Johansson Osastosihteeri Merja Terävä Kirjaaja Marja Sevón Toimistosihteeri Jukka-Pekka Sirviö (osaksi ohjaus-ja kehittämisyksikössä) Virastomestari Tero Hopeakangas Syyteasiainyksikkö Yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, VT Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä, OTT, VT, vv. sijainen Anu Mantila, OTL, VT Valtionsyyttäjä Mika Illman, OTT, VT Valtionsyyttäjä Pekka Koponen, OTT, VT, hoitaa toista virkaa, sijainen Ari-Pekka Koivisto, VT Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski, VT, vv. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe, VT Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta, VT Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä, VT Ylitarkastaja Johanna Jalas, OTL, LL.M (Brügge), VT, vv. Rikostarkastaja Ismo Siltamäki, rikoskomisario (virkamiesvaihdossa VKSV:ssä) Tarkastaja Kirsti Jakobsson, VTM, hoitaa toista virkaa, Toimistosihteeri Anneli Nikkola, sijaistaa tarkastaja Kirsti Jakobssonia Toimistosihteeri Tiina Rantanen Toimistosihteeri Vuokko Sirviö

109 TILASTOTIETOJA 109 Kuva: Kimmo Brandt Compic-Photos Oy Ohjaus- ja kehittämisyksikkö Yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Petri Jääskeläinen, OTT, VT, vv., sijainen Pekka Koponen, OTT, VT Valtionsyyttäjä Olavi Lippu, VT Valtionsyyttäjä Christian Lundqvist, VT, sijaistaa valtionsyyttäjä Maarit Loimukoskea Ylitarkastaja Virpi Jalkanen, VT Koulutuspäällikkö Pia Meri, KM Koulutussuunnittelija Tuula Koponen, kasvatust.kand. Osastosihteeri Tuula Avonius Koulutussihteeri Taina Keinonen Kansainvälinen yksikkö Yksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, VT Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto, VT Ylitarkastaja Tuuli Eerolainen, VT, vv., sijainen Tom Laitinen, VT Osastosihteeri Sirkku Melasniemi-Multala, KTM Harjoittelija Jaana Lehto, oik.yo

110 110 LIITE VALTAKUNNAN- SYYTTÄJÄNVIRASTON TYÖJÄRJESTYS

111 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys 111 VALTAKUNNAN- SYYTTÄJÄNVIRASTON TYÖJÄRJESTYS Dnro 21/03/07 Annettu Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2007 Yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 16 :n nojalla vahvistan, apulaisvaltakunnansyyttäjää ja viraston yhteistyökomiteaa kuultuani, seuraavan Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen, jolla kumotaan annettu työjärjestys (Dnro 10/03/06). Yleistä 1 Soveltamisala Syyttäjälaitoksen ohjauksesta, Valtakunnansyyttäjänviraston yksiköiden ja virkamiesten tehtävistä ja sijaisista, asioiden valmistelusta sekä siitä kenen virkamiehen ratkaistavaksi asia kuuluu on säädöksissä annettujen määräysten lisäksi voimassa tämän työjärjestyksen määräykset. 2 Viraston toiminta-ajatus Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on huolehtia yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä siten, että lain tarkoittamalla tavalla itsenäisesti ja riippumattomasti toimivalle syyttäjälle rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Viraston kaikessa toiminnassa noudatetaan syyttäjälaitoksen arvoja: oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja työhyvinvointi. Viraston organisaatio 3 Viraston yksiköt Virastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, ohjaus- ja kehittämisyksikkö ja kansainvälinen yksikkö, joiden päälliköt ja heidän sijaisensa määrää valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä päättää henkilöstön sijoittamisesta yksiköihin. 4 Johtoryhmä Syyttäjälaitosta ja Valtakunnansyyttäjänvirastoa sekä niiden toimintaa koskevien asioiden käsittelyä varten on neuvoa-antavana elimenä johtoryhmä. Johtoryhmään kuuluvat puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä jäseninä yksiköiden päälliköt, päälliköiden kokouksen pääsihteeri ja viestintäpäällikkö. (muutettu lukien) Johtoryhmä kokoontuu valtakunnansyyttäjän kutsusta.

112 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys (kumottu lukien) 6 Yhteistoiminta ja yhteistyökomitea Yhteistoiminnassa viraston ja sen henkilöstön välillä noudatetaan, mitä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (651/1988) säädetään ja sen nojalla tehdyissä sopimuksissa sovitaan. Virastossa on yhteistyökomitea. Syyttäjälaitoksella on yhteistoimintakokous. 7 Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen työnjako 5) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 6) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 7) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja 8) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä. Valtakunnansyyttäjä voi jonkin asian tai asiaryhmän käsittelemisestä määrätä toisinkin kuin mitä tässä työjärjestyksessä on määrätty. 8 Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisuus Apulaisvaltakunnansyyttäjän estyneenä ollessa hänen sijaisenaan toimii virkaiässä vanhin yksikön päälliköksi määrätty valtionsyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta; ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) palkkaustoimivaltaa; 3) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 4) sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 24 : ssä tarkoitettua syyteoikeutta; Yksiköiden tehtävät 9 Hallintoyksikkö Hallintoyksikössä käsitellään asiat, jotka koskevat syyttäjälaitoksen ja viraston: 1) taloutta; 2) tulosohjauksen sisältöä ja koordinointia; 3) henkilöstöä, virkajärjestelyjä ja nimityksiä; 4) viestintää: 5) tietotekniikkaa; ja 6) arkistoa. 10 Syyteasiainyksikkö Syyteasiainyksikössä käsitellään: 1) asiat, jotka koskevat rikosvastuun käytännön toteuttamista syyttäjälaitoksessa ja syyttäjälaitoksen tulosohjauksen sisältöä;

113 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys 113 2) yleisistä syyttäjistä annetun lain 7 :n 2 momentissa tarkoitetut syyteharkinta-asiat; 3) syyttäjien ratkaisutoimintaa koskevat muutoksenhaun luonteiset kanteluasiat (muutosharkinta-asiat) ja ne muut kanteluasiat, jotka määrätään yksikössä käsiteltäväksi; 4) syyttäjien edustamiseen korkeimmassa oikeudessa liittyvät asiat; 5) syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskevat asiat; 6) asiat, jotka koskevat syyttäjänmääräyksiä paikallisille syyttäjille ja määräyksiä poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan johtajaksi; ja 7) asiat, jotka koskevat syyttäjän esteellisyyttä. 4) käsitellään Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevia asioita ja asioita, jotka koskevat syyttäjälaitoksen tulosohjauksen sisältöä, sekä syyttäjiin kohdistuvia kanteluita. 13 Yksikön päällikön tehtävät Yksikön päällikön tehtävänä on johtaa ja kehittää yksikön toimintaa. Yksiköiden päälliköiden tulee tarpeen vaatiessa sopia työtehtävien hoitamisesta yksiköiden kesken toisinkin. Hallintoyksikön päällikkö vahvistaa ne työnjaolliset järjestelyt, jotka koskevat yhteisesti kaikkia yksiköitä. 11 Ohjaus- ja kehittämisyksikkö Ohjaus- ja kehittämisyksikössä käsitellään asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjäntoiminnan ohjaamista ja kehittämistä; 2) syyttäjälaitoksen koulutusta; 3) paikallisten syyttäjien nimityksiä; 4) syyttäjäntoiminnan seurantaa ja valvontaa sekä syyttäjälaitoksen tulosohjauksen sisältöä; 5) syyttäjäntoimintaan liittyvää tutkimusta; 6) kanteluita syyttäjien menettelystä; ja 7) viraston kirjastoa. 12 Kansainvälinen yksikkö Kansainvälisessä yksikössä: 1) huolehditaan syyttäjälaitokselle kuuluvien kansainvälisluonteisten tehtävien kokonaishallinnasta: 2) huolehditaan kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien asioiden seurannasta; 3) huolehditaan syyttäjäntoiminnan kansainvälisestä yhteistyöstä; ja 14 Eräiden virkamiesten tehtävät Neuvotteleva virkamies osallistuu syyttäjäntoiminnan seurantaan, ohjaukseen ja kehittämiseen siten kuin siitä erikseen määrätään. Viestintäpäällikkö vastaa viraston ja syyttäjälaitoksen viestinnästä valtakunnansyyttäjän antamien määräysten mukaisesti. Henkilöstöpäällikkö vastaa yhdessä hallintoyksikön päällikön kanssa syyttäjälaitoksen henkilöstöpolitiikasta, esittelee ja ratkaisee apulaisvaltakunnansyyttäjän määräämät asiat sekä huolehtii toimistohenkilökunnan työnjohdollisista järjestelyistä yksiköiden kesken. Koulutuspäällikkö vastaa yhdessä ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikön kanssa syyttäjälaitoksen eri henkilöstöryhmien keskitetyn ja alueellisen koulutuksen suunnittelusta, kehittämisestä ja toteuttamisesta.

114 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys 114 Asioiden ratkaiseminen 15 Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Valtakunnansyyttäjänvirastossa käsiteltävät asiat ratkaisee valtakunnansyyttäjä tai apulaisvaltakunnansyyttäjä, jollei säännöksistä, tästä työjärjestyksestä tai valtakunnansyyttäjän erikseen antamasta määräyksestä muuta johdu. 16 Yksiköiden päälliköt Hallintoyksikön päällikkö ratkaisee: 1) nimittämisen enintään vuoden mittaiseen virkasuhteeseen; 2) asiat, jotka koskevat viraston toimintaa varten käytettävissä olevien määrärahojen käyttöä (taloussäännön mukainen menon ja tulojen hyväksyminen), ellei näitä asioita ole eri määräyksellä osoitettu muun virkamiehen ratkaistavaksi; 3) vuosilomajärjestyksen vahvistaminen henkilökuntaa kuultuaan; 4) virkamiesten enintään kolmen kuukauden poissaolot 5) apulaisvaltakunnansyyttäjän määräämät muut asiat. (muutettu lukien) Syyteasianyksikön päällikkö ratkaisee: 1) mitkä rikosasiat otetaan yksikössä käsiteltäväksi ja antaa niihin liittyvät syyttäjänmääräykset; sekä 2) asiat, jotka koskevat syyttäjänmääräyksiä paikallisille syyttäjille ja määräyksiä poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan johtajaksi. 17 Valtionsyyttäjät Valtionsyyttäjä ratkaisee muutosharkintapyyntöä koskevan asian, jos asiaa ei ole tarpeen enemmälti tutkia, koska ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa syyttäjän päätöstä eikä asialla laatunsa tai laajuutensa puolesta ole tavanomaista suurempaa merkitystä (A valtakunnansyyttäjänvirastosta 6 3). 18 Asiakirjojen julkisuutta koskevat asiat Asiakirjojen julkisuutta koskevat asiat ratkaisee Valtakunnansyyttäjänvirastossa vireillä olevan asian osalta se, jonka käsiteltävänä olevaa asiaa pyyntö koskee. Muussa tapauksessa ja arkistossa olevien asiakirjojen osalta siitä päättää hallintoyksikön päällikkö. 19 Päätöksenteon muoto Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisevat asiat esittelystä, elleivät he yksittäistapauksessa päätä toisin. Yksikön päällikkö voi määrätä ratkaisuvaltaansa kuuluvan asian hänelle esiteltäväksi. Valtionsyyttäjän ratkaisuvallan perustuessa Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen 6 :n 3 momentin ja tämän työjärjestyksen säännökseen, toimituskirjaan on merkittävä Valtakunnansyyttäjän valtuuksin, valtionsyyttäjä N.N. 20 Esittelijät Valtionsyyttäjä, neuvotteleva virkamies, viestintä-, henkilöstö ja koulutuspäällikkö, ylitarkastaja, koulutussuunnittelija ja tarkastaja toimivat esittelijöinä. Valtakunnansyyttäjä voi määrätä muunkin virkamiehen esittelijäksi.

115 Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestys 115 Esittelijät hankkivat asioiden valmistelua ja ratkaisemista varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä. Erinäisiä määräyksiä 21 Saapuneet asiat Saapuneisiin asiakirjoihin merkitään välittömästi saapumisleima. Apulaisvaltakunnansyyttäjän tutustuttua saapuneisiin asiakirjoihin hän jakaa ne yksiköissä tai virkamiehille käsiteltäväksi. Yksikön päällikön suorittaman asiajaon jälkeen saapuneet asiakirjat kirjataan ja niihin sekä diaariin tehdään merkintä siitä, minkä yksikön tai virkamiehen käsiteltäväksi asia kuuluu. Muille virkamiehille matkamääräyksen antaa ja matkaennakon hyväksyy hallintoyksikön päällikkö, jolle matkamääräyksen antaa apulaisvaltakunnansyyttäjä. 25 Muut säännöt ja ohjeet Kassantarkastuksen ja viraston irtaimen omaisuuden tarkastuksen suorittaa hallintoyksikön päällikön määräämä virkamies. Tämän työjärjestyksen lisäksi on noudatettava, mitä viraston arkistosäännössä määrätään. Toiminnassa on otettava huomioon viraston toiminta- ja taloussuunnitelma sekä muut virastoa koskevat suunnitelmat, ohjelmat ja ohjeet 26 Voimaantulo 22 Päätösluettelo Virastossa ratkaistavista asioista, joista ei laadita toimituskirjaa, pidetään päätösluetteloa. 23 Tämä työjärjestys tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Valtionsyyttäjä Christer Lundström (kumottu lukien) 24 Virkamatkat Virkamatka edellyttää matkaesitystä, jossa on ilmoitettava matkasuunnitelma ja matkan kustannusarvio. Matkamääräyksen valtakunnansyyttäjälle antaa apulaisvaltakunnansyyttäjä, jolle matkamääräyksen antaa valtakunnansyyttäjä. Matkamääräyksen ulkomaille antaa apulaisvaltakunnansyyttäjä.

116 116 LIITE ASIAHAKEMISTO

117 ASIAHAKEMISTO 117 A Apulaissyyttäjä 73 Apulaisvaltakunnansyyttäjä 18 Arpajaisrikos 39 Arvot 23 Avainsyyttäjät 61 E Esitutkinnan viivästyminen 55 Esitutkintayhteistyö 33, 59, 72 H Hankkeet 73 Henkilöstö 27 Henkilöstötilinpäätös 25 Huolimattomuus 40 Huumausaine-erikoissyyttäjät 57 I Internet 46, 47 J Johtava kihlakunnansyyttäjä 14 Jokelan koulusurmat 47 Joutuisuus 55 Julkiset hankinnat 42 K Kansainväliset asiat 76 Kantelut 54, 73 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 46, 47, 48 Kirja 46 Kotirauhan häiritseminen 52 Koulutus 60 Kuolemantuottamus 40 L Laiton uhkaus 47, 49, 52 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 52 Lausunnot 91 Lääninhallitus 42 M Menon hyväksyminen 42 Muutoksenhaku 51, 55 Muutosharkinta-asiat 48 N Nimismies 42 Nimitysasiat 28 Näytön arviointi 51, 53 O Ohjausjärjestelmä 21 Organisaatiokaavio 12 Organisaatiouudistus 21 P Pahoinpitely 52 Paikallisorganisaatiouudistus 21 Perätön vaarailmoitus 47 Petos 42 Poliisi 42, 59 Poliisin tekemäksi epäilty rikos 50 Poliisirikosasiat 58 Päätoimittajarikkomus 48 Päätöksen perusteleminen 49

118 ASIAHAKEMISTO 118 R Rangaistusmääräysasiat 74 Rikosasioiden keskittäminen 54 Rikoslain 1 luvun syytemääräysasiat 55 S Saman vastaajan jutut 54 Sananvapausrikos 44, 46, 47, 48 Selvitysintressi 53 Sotilasrikos 40 Suullisen näytön arvioiminen 53 Syyteasiat 37 Syyteharkinnan joutuisuus 54 Syyteharkinnan laajuus 49 Syyteharkinta-asiat 38 Syytemääräykset 48, 54, 55 Syyteoikeuden vanhentuminen 51 Syyttäjä tutkinnanjohtajana 49 Syyttäjälaitoksen arvot 23 Syyttäjälaitoksen koulutus 60 Syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmä 21 Syyttäjälaitos 11 Syyttäjän selvittämisvelvollisuus 50 Syyttäjänmääräysasiat 56 Syyttämättäjättämispäätöksen perusteleminen 51 Syyttämättäjättämispäätöksen tekeminen 49 T Talousrikossyyttäjät 56 Tapon yritys 53 Tiedottamisrikos 43 Tilastotietoja 93 Todennäköiset syyt 49 Todistelu 53 Tuloksellisuus 31 Tuottamuksellinen palvelusrikos 40 Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen 42, 54, 55 Tutkinnanjohtajan päätöksen perusteleminen 50 Työhyvinvointi 29 Työjärjestys 110 Työryhmät 92 Työtyytyväisyyskysely 25 Törkeä kavallus 40, 50 Törkeä kunnianloukkaus 46 Törkeä petos 40, 50 Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö 43 Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen 43 U Uskonrauhan rikkominen 46 V Valtakunnallinen syyttäjäpäivä 64 Valtakunnansyyttäjä 16 Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet 16 Valtakunnansyyttäjänvirasto 18 Valtionsyyttäjä 20 Valvonta 73 Videotallenne 52 Viestintä 35 Virkamatka 42 Virkavelvollisuuden rikkominen 42, 54, 55 Y Yhdenvertaisuusperiaate 51 Yksi vai useampi teko 54

119 Valtakunnansyyttäjänvirasto PL 333, HELiki Albertinkatu 25 A, 4. krs. Puhelin Tiedotus Faksi