Aluetekijöiden tarkastelua julkisessa työnvälityksessä

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT-muistioita 73 Aluetekijöiden tarkastelua julkisessa työnvälityksessä Anne Kiiskinen Helsinki 2005

Sisällys 1. Johdanto 1 2. Aineiston muuttujat 2 3. Yleiskatsaus julkisen työnvälityksen avointen paikkojen profiiliin koko maassa 3 4. Julkisen työnvälityksen täyttöprosessin tehokkuus toimenpiteet ja kestot 4 4.1 Avointen paikkojen täyttö ja työvoimatoimistojen työnhakijat 4 4.2 Avoimiin paikkoihin tehdyt työhönosoitukset ja työpaikkatiedotteet vuonna 2004 7 4.3 Julkisen työnvälityksen rekrytointiprosessin kestotekijät vuonna 2004 8 5. Julkisen työnvälityksen alueellista tarkastelua: TE-keskusalueet 9 5.1 Julkisen työnvälityksen avointen paikkojen hoitaminen ja sijainti TE-keskusalueilla 10 5.2 Työpaikkojen täyttötapojen eroavaisuudet hoitavissa TE-keskuksissa 12 5.3 Rekrytointiprosessin keston eroavaisuudet hoitavissa TE-keskuksissa 13 5.4 TE-keskusalueiden julkisen työnvälityksen työnantajat ja työpaikat: ominaisuuksia ja eroavaisuuksia 14 5.4.1 TE-keskusalueiden työnantajat 15 5.4.2 TE-keskusalueiden työpaikat 17 5.5 Avoimen paikan rekrytointiprosessin kestoon ja työhönosoituksesta täyttöön vaikuttavat tekijät TE-keskusalueille 22 5.5.1 Rekrytointiprosessin kesto 22 5.5.2 Työhönosoituksen käyttö työpaikan täytössä 26 6. Julkisen työnvälityksen alueellista tarkastelua II: TE-keskuspaikkakunnat 28 6.1 Julkisen työnvälityksen avointen työpaikkojen hoitaminen ja sijainti TE-keskuspaikkakunnilla 30 6.2 Työpaikkojen täyttötapojen eroavaisuudet TE-keskuspaikkakuntien työvoimatoimistoissa 30 6.3 Rekrytointiprosessin keston eroavaisuudet TE-keskuspaikkakuntien työvoimatoimistoissa 32 6.4 TE-keskuskaupunkien työnantajat ja työpaikat: ominaisuuksia ja eroavaisuuksia 33 6.4.1 TE-keskuskaupunkien työnantajat 33 6.4.2 TE-keskuskaupunkien työpaikat 35 6.5 Avoimen paikan rekrytointiprosessin kestoon ja työhönosoituksesta täyttöön vaikuttavat tekijät TE-keskuspaikkakunnille 37 6.5.1 Rekrytointiprosessin kesto 38 6.5.2 Työhönosoituksen käyttö työpaikan täytössä 40 7. Johtopäätökset 42 Lähteet 45 Liitteet 46

1 1. Johdanto Työnvälityksen analysoinnilla on aivan viime vuosiin asti ollut marginaalinen osa työvoimapoliittisessa tutkimuksessa. Julkisessa työnvälityksessä tapahtuvaa työvoiman hankintaa on kuitenkin kartoittanut esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Heikki Räisänen vuosina 2004 ja 2005 ilmestyneissä tutkimuksissaan (Räisänen 2004; 2005). Tämä raportti on jatkoa edellä mainittuihin tutkimuksiin. Keskeisinä mielenkiinnon kohteina ovat tässä raportissa laajemmin TE-keskusalueiden ja suppeammin 15 TE-keskuspaikkakunnan työnvälitys. Julkisen työnvälityksen tarpeellisuus perustuu pitkälti ensinnäkin työmarkkinoilla vallitsevaan toimijoiden epätäydelliseen informaatioon ja toiseksi aktiivisen työnvälityksen mahdollistamaan työnantajien tehokkaampaan työvoiman hankintaan sekä työnhakijoiden työmahdollisuuksien parantamiseen. Toisin sanoen työnvälityksessä keskeisen yhteensovitusprosessin lisäksi julkinen työnvälitys lisää työmarkkinoiden toimivuutta erityisesti kattavan työmarkkinainformaation ansiosta. (Calmfors & al. 2002, 17; Räisänen 2004, 2.) Työvoimatoimistot ovat merkittävin työvoiman hankintakanava suorien kontaktien ja omalle henkilökunnalle tiedottamisen jälkeen: vuonna 2004 37 % kaikista työnantajista käytti työvoiman hankinnassaan työvoimatoimistoa. Työvoimatoimiston merkityksellisyys työvoiman rekrytoinnissa kasvoi puolestaan viime vuonna, kun työvoimatoimiston välityksellä tapahtuneet rekrytoinnit nousivat vuoden 2003 26 prosentista 30 prosenttiin. (Hämäläinen 2005, 5.) Julkisella työnvälityksellä on tärkeä rooli koko maan työmarkkinoiden toiminnan ja toimivuuden kannalta. Tästä syystä tämän työvoiman hankintakanavan rekrytointiprosessien yhä tarkempaa tutkimusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Tämän koko maan kattavan palvelujärjestelmän toimintaympäristö on laaja ja tästä syystä myös hyvin vaihteleva. Tämän raportin tavoitteena onkin tuottaa lisätietoa erityisesti julkisen työnvälityksen alueellisten näkökohtien kannalta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu vuoden 2004 julkisen työnvälityksen avointen työpaikkojen rekisteriaineistoon, joka sisältää tiedot 345 140 avoinna olleesta työpaikasta. Kyseisen vuoden aineisto on organisoitu 193 400 työpaikkailmoitukseksi, jotka toimivat analyysien havaintoyksikköinä. Raportissa lähdetään liikkeelle hyödynnettävän aineiston muuttujien ominaisuuksista, jonka jälkeen kartoitetaan julkisen työnvälityksen avointen paikkojen yleistä profiilia vuonna 2004. Seuraavassa osiossa keskitytään työnvälityksen toimenpiteisiin avointen paikkojen täytössä sekä rekrytointiprosessin kestoon. Tämän jälkeen perehdytään ensinnäkin, TE-keskusalueiden ja toiseksi, TEkeskuspaikkakuntien työnvälitykseen. Näissä osioissa hyödynnetään paljon kuvailevia analyysejä, joiden avulla havainnollistetaan alueilla rekrytoivien työnantajien ja avointen työpaikkojen rakennetta. Nämä tarkastelut luovat puolestaan omalta osaltaan pohjaa eri alueiden julkisen työnvälityksen rekrytointiprosesseihin ja avointen paikkojen täyttötapaan vaikuttavien tekijöiden yksityiskohtaisemmalle analyysille.

2 2. Aineiston muuttujat Työministeriön avointen työpaikkojen rekisteriaineistossa on 28 valmista muuttujaa. Kyseiset muuttujat sisältävät ensinnäkin työpaikkailmoitusten avoimia paikkoja koskevia perustietoja. Näitä ovat mm. työpaikkailmoituksen, hoitavan työvoimatoimiston, työpaikan sijaintikunnan, ammatin ja toimialan numero. Työpaikan ominaisuuksista alkuperäinen muuttujalista sisältää työajan, työsuhteen keston ja työpaikan tyypin (palkka tai muu) sekä työantajan ominaisuuksista työnantajan sektorin ja henkilöstömäärän. Rekrytointiprosessiin liittyvistä muuttujista aineistosta on saatavilla avoimen paikan avoinnaolon alkamis- ja päättymispäivämäärä sekä paikan viimeinen hakupäivämäärä ja työn aiottu alkamispäivämäärä. Työvoimatoimiston avoimeen paikkaan tekemistä toimenpiteistä on saatavilla tieto työhönosoitusten ja työpaikkatiedotteiden määrästä. Avoimen paikan muutostieto, ts. onko paikka esimerkiksi täytetty työhönosoituksesta tai peruutettu, sisältyy aineiston alkuperäisiin muuttujiin. Seuraavaksi käydään läpi raportin sisältämien analyysien kannalta keskeisten muuttujien konstruointien periaatteet. Aluemuuttujat Tutkimuksessa hyödynnettävät aluemuuttujat (TE-keskus-, suurkaupunki-, seutukuntamuuttujat ja tilastollinen kuntatyyppi) on konstruoitu avoimen työpaikan täyttöä hoitavan työvoimatoimiston ja työpaikan sijaintikunnan tietojen perusteella riippuen siitä, kummasta näkökulmasta avoimen paikan ominaisuuksia ja siihen kohdistuvia toimenpiteitä tarkastellaan. Pääammattiryhmät ja toimialat Pääammattiryhmämuuttuja on aggregoitu aineiston sisältämästä ammattinumerosta ja sen perustana on käytetty Pohjoismaisen ammattiluokituksen 5-numerotason luokitusta (Työministeriö 2001). Toimialaluokituksessa on käytetty aineiston toimialakoodimuuttujaa, josta on saatu 15-luokkainen muuttuja Tilastokeskuksen vuonna 2002 päivitetyllä toimialaluokituksella. Toimialaluokituksen tarkoituksena on ryhmitellä luokkiin samankaltaisia toimintoja, ts. aktiviteetteja, jotka ovat tuottamiensa hyödykkeiden, tuotantopanostensa sekä tuotantoprosessinsa mukaan samankaltaisia. (Tilastokeskus 2002.) Rekrytointiongelma-ammatit Kahden rekrytointiongelma-ammattiluokituksen pohjana ovat olleet työministeriön ja tilastokeskuksen tietolähteet. Ensiksi mainittu perustuu työvoimatoimistoissa toteutettavaan työhallinnon rekrytointiongelmien seurantajärjestelmään, jossa työvoimatoimistot toimittavat työministeriölle raportit vaikeasti täytettävistä avoinna olevista paikoista kolmesti vuodessa. Työhallinnon rekrytointiongelmien kärkiammatit ovat osin samoja eri aikoina, ja päällekkäisten ammattien poistamisen jälkeen niistä on muodostettu 17- luokkainen muuttuja, jonka luokat edustavat noin 18 % aineistosta (edellisvuonna 20

3 %). Viimeksi mainittu tietolähteen pohjana on puolestaan työministeriön Tilastokeskuksella teettämä työnantajahaastattelu. Tämän haastattelun perusteella tutkimukseen on otettu mukaan 11 kärkiammattia, johon lukeutuu noin 13 % avoimista työpaikoista (edellisvuonna 12 %). On kuitenkin huomattava, ettei kärkiammattien kohdalla pystytä aineistossa erottelemaan varsinaisia ongelmapaikkoja muista saman ammatin paikoista. Rekrytointiongelma-ammateista kokin, koneistajan ja sairaanhoitajan ammatit esiintyvät kummassakin tietolähteessä. Tarkastellessani rekrytointiongelma-ammattien kokonaismäärää aineistossa olen yhdistänyt kaksi edellä mainittua ryhmittelyä yhdeksi 25- luokkaiseksi muuttujaksi, josta on poistettu päällekkäiset ammatit. Kestomuuttujat Tutkimuksen yhtenä keskeisenä osana tarkastellaan rekrytointiprosessin kestoa julkisessa työnvälityksessä. Näihin tarkasteluihin liittyen aineiston alkuperäisistä muuttujista on muodostettu omat muuttujansa avoinnaolon kestolle, rekrytointiajalle sekä täyttöviiveelle. Näiden muuttujien laskukaavat ja perustelut ovat samat kuin aiempien vuosien tutkimuksissa (ks. Räisänen 2004, 8-9; 2005, 9-10). 3. Yleiskatsaus julkisen työnvälityksen avointen paikkojen profiiliin koko maassa Kuten aiempinakin vuosina, lähes kaksi kolmasosaa avoimista työpaikoista on yritysten ilmoittamia (ks. liite 1). Yhtälailla, kunnat sekä yksityiset työnantajat ja yhteisöt olivat seuraavaksi eniten julkisen työnvälityksen kautta rekrytoivia tahoja. Valtion, kuntainliiton ja kotitalouksien osuudet ovat muutamia prosentteja. Työvoimatoimiston kanssa asioivien toimipaikkojen koko on vastaavasti melko pieni, sillä lähes kolmannes näistä työnantajista työllistää alle viisi henkilöä (ks. liite 2). Työnantajan koko ja työvoimatoimiston asiakkuus korreloivat keskenään negatiivisesti ja niiden välinen yhteys on paria toimipaikan henkilöstön kokoluokkaa lukuunottamatta lineaarinen. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että mitä pienempi työnantaja on kyseessä, sitä useammin rekrytointi tapahtuu työvoimatoimistojen kautta. Työpaikoista noin 66 % sijaitsee kaupunkimaisissa kunnissa, 17 % maaseutumaisissa kunnissa ja vajaat 15 % taajaan asutuissa kunnissa. Ulkomaan paikkojen osuus aineistossa on 2,5 %. Vuoden 2002 ja 2003 avointen työpaikkojen rekisteritietoihin verrattaessa voidaan havaita maaseutumaisissa kunnissa sijaitsevien paikkojen lievää vähenemistä ja vastaavasti kaupunkimaisissa kunnissa ja ulkomailla olevien paikkojen asteittaista lisääntymistä. Vuonna 2004 julkisen työnvälityksen kautta tarjotut paikat ovat tyypiltään lähes 90- prosenttisesti palkkatyötä, jonka osuus on yhä noussut edellisistä vuosista. Vastaavasti sekä provisio-, yrittäjä- että vuorotteluvapaapaikkojen määrä on vähentynyt niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Kaikista avoimista paikoista ensiksi mainittuja on 2-3 % ja vuorotteluvapaapaikkoja noin 6 %. Työsuhteen tyypillisyyttä ja erityisesti lyhytkestoisia määräaikaisuuksia tarkastellessa karkeana arviona voidaan todeta, että alle 11 päivän 6 kuukauden mittaisten työjaksojen määrä on vähentynyt jonkin verran. Työajan avulla analysoitu työsuhteiden epätyypillisyys osoittaa kuitenkin, että osapäivä- ja

4 viikonlopputyön sekä muu osa-aikatyön osuudet ovat kasvaneet lievästi edellisiin vuosiin verrattuna. Pääammattiryhmittäisessä vertailussa julkisessa työnvälityksessä noin viidennes paikoista oli sosiaali- ja terveysalalta sekä vastaavasti palvelutyön alalta. Seuraavaksi eniten avoimia paikkoja ilmoitettiin julkiseen työnvälitykseen kaupallisen ja teollisen työn aloilta (kokonaiskuva pääammattiryhmistä, ks. liite 3). Toimialojen välinen tarkastelu puolestaan osoittaa liike-elämän palveluiden hakevan työvoimaa selvästi muita toimialoja useammin julkisessa työnvälityksessä. Liike-elämän palveluiden yli viidenneksen osuus kaikista avoimista paikoista on lähes kaksinkertainen seuraavana tulevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalaan. Huomionarvoista on, että lähtökohtaisestikin hyvin pienestä osuudestaan huolimatta kansainvälisten järjestöjen ja ulkomaan edustustopaikkojen määrä on parissa vuodessa laskenut alle kuudennekseen vuoden 2002 luvuista. 4. Julkisen työnvälityksen täyttöprosessin tehokkuus toimenpiteet ja kestot Heikki Räisänen (2004, 2005) on perehtynyt erityisesti julkisen työnvälityksen rekrytointiprosessiin sekä sen kestoihin ja tehokkuuteen Suomessa. Tutkimusten tuloksena on ollut työhönosoitusten huomattavan työpaikan täyttöä tehostavan vaikutuksen korostuminen työpaikkatiedotteen käyttöön verrattuna. Aiempiin vuosiin nähden aineiston laatu on parantunut työhönosoitusten ja tiedotteiden määrien analysointia ajatellen, sillä datassa valmiina olevan ilmoitusrivi-muuttujan avulla myös useampi-kuin yksirivisten työpaikkailmoitusten sisältämistä toimenpidetiedoista on mahdollista saada tarkempaa informaatiota. Seuraavassa osiossa syvennytään julkisessa työnvälityksessä avoimina olevien paikkojen täytön piirteisiin uusimman aineiston valossa. 4.1 Avointen paikkojen täyttö ja työvoimatoimistojen työnhakijat Julkisen työnvälityksen tehokkuuden ja vaikuttavuuden perusta on ensinnäkin siinä, että mahdollisimman suuri osa avoimista paikoista täyttyy nopeasti. Toiseksi, on tärkeää, että työnvälityspalveluiden avulla kyettäisiin rekrytoimaan työvoimaa etenkin niihin paikkoihin, joiden täyttäminen koetaan yleisesti ongelmalliseksi. Lisäksi, muun muassa työttömyyden kustannusten ja työnhakijoiden työllistymismahdollisuuksien kannalta olisi ihanteellista, mikäli mahdollisimman monen työvoimatoimistojen työhakijoiden ominaisuudet vastaisivat työnantajien vaatimuksia. Tällöin julkisen työnvälityksen asema työvoiman hankintakanavana vahvistuisi entisestään. Viimeksi mainittuun liittyen, olen tarkastellut työvoimatoimistojen työnhakijoiden asemaa julkisen työnvälityksen avointen paikkojen täytössä. Kaikista julkisessa työnvälityksessä avoinna olevista paikoista n. 45 % täytetään toimiston työnhakijalla joko työhönosoituksesta tai muuten. Vastaava luku on 77 %, kun avoimiin paikkoihin ei lasketa mukaan hakupaikkoja. Viimeksi mainitut paikat ovat niitä, joissa viimeinen hakupäivämäärä on määritelty (esim. julkiset virat). Työvoimatoimistoihin ilmoitettujen avointen paikkojen täyttöä muutoin kuin toimiston hakijalla on kuviossa 1 tarkasteltu työnantajan sektorin mukaan.

5 Kuvio 1. Avointen paikkojen täyttö työnantajasektoreittain muutoin kuin toimiston työnhakijalla, pl. hakupaikat. 30 % työpaikan täyttö muutoin kuin työvoimatoimiston hakijalla 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 12,3 % 13,5 % 21,1 % 27,1 % 28,8 % 13,6 % yritys yks. työnant., yhteisö 0 % valtio kunta yks.hlö, kotitalous kuntainliitto työantajan sektori Kuviosta voidaan havaita eri työnantajan sektoreilla olevien julkisen työnvälityksen paikkojen täyttyvän toimiston ulkopuolisella hakijalla yksityisellä sektorilla selvästi julkista sektoria useammin. Yksityishenkilöiden ja kotitaloussektorin paikoista lähes kolmannes ja yksityistenkin työnantajien vakansseista yli viidennes täytetään muutoin kuin työvoimatoimiston hakijalla. Yritysten tarjoamista paikoista puolestaan yli neljännes täytetään työvoimatoimiston ulkopuolisella hakijalla. Erityisesti yritykset kuitenkin ilmoittavat avoimista paikoistaan julkisessa työnvälityksessä selvästi muita työnantajatahoja enemmän (ks. liite 1) ja julkisen työnvälityksen voidaankin katsoa toimivan suuressa osassa rekrytointeja hyödylliseksi koettuna työmarkkinainformaation kanavana. Kuviossa 2 samaa työpaikan täytön ulottuvuutta on tarkasteltu toimialoittain, jolloin toimistojen ulkopuolisilla hakijoilla täytön prosentuaaliset osuudet vaihtelevat toimialasta riippuen noin 12-36 %:n välillä.

6 Kuvio2. Avointen paikkojen täyttö toimialoittain työvoimatoimiston ulkopuolisella hakijalla 1. 40 % työpaikan täyttö muutoin kuin työvoimatoimiston hakijalla 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 36,5 % 30,3 % 29,0 % 27,5 % 27,5 % 27,1 % 25,3 % 23,9 % 21,1 % 21,1 % 13,8 % 12,1 % 14,5 % 20,7 % rakentaminen 0 % teollisuus kauppa alkutuotanto liike-elämän palvelut majoitus ja rav.toiminta muut ta-kotitaloudet muut palvelut sosiaali- ja terveydenhuolto koulutus julk.hallinto, maanpuolustus kulj., varastointi, tietoliikenne rahoitus, vakuutus Toimiala Vähiten toimiston ulkopuolisella hakijalla täyttöä näyttäisi tapahtuvan rahoitus- ja vakuutusalalla sekä toisaalta julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialalla. Jälkimmäisen kohdalla tulos on melko luonnollinen seuraus julkisen sektorin suuremmista osuuksista toimiston hakijalla täytöissä. Myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla vakanssien täyttö muilla kuin työvoimatoimiston hakijalla on verraten vähäistä. Julkisessa työnvälityksessä avoimeksi ilmoitetun työpaikan täyttö muutoin kuin toimiston hakijalla on puolestaan yleisintä toimialalla muut 2 sekä liike-elämän palveluissa. Toisaalta myös alkutuotannon alalla avoimiin paikkoihin työllistyy suhteellisen usein työvoimatoimiston ulkopuolinen hakija. Työnantajat käyttävät työvoiman hankinnassaan useimmiten useampaa kuin yhtä hankintakanavaa, jolloin julkinen työnvälitys voi olla yksi vaihtoehto esimerkiksi suorien henkilökontaktien lisäksi. Vuonna 2004 esimerkiksi omalle henkilökunnalla tiedottaminen oli julkista työnvälitystä käytetympi kanava. Kuten jo aiemmin kuitenkin mainittiin, julkisen työnvälityksen kautta tapahtuneet rekrytoinnit ovat olleet kasvussa, joten tulevaisuudessa voi olla mahdollista nähdä lisäystä myös työvoimatoimistojen hakijalla täytöissä. 1 Toimialaluokituksen ulkopuolelle on tässä tarkastelussa jätetty kansainvälisten järjestöjen ja ulkomaan edustustopaikkojen toimiala, koska kyseisen luokan paikkamäärät jäivät hyvin pieniksi. 2 Toimialalla muut tarkoitetaan niitä työpaikkoja, joita ei voida luokitella kuuluviksi muihin kuviossa 1 esitettyihin toimialoihin.

7 4.2 Avoimiin paikkoihin tehdyt työhönosoitukset ja työpaikkatiedotteet vuonna 2004 Taulukossa 1 on tilastollisin tunnusluvuin esitetty vuoden 2004 avointen työpaikkojen rekisteriaineiston sisältämää informaatiota julkisessa työnvälityksessä tehtyjen työhönosoitusten ja työpaikkatiedotteiden määristä. Erityisen mielenkiinnon kohteeksi on tässä kohtaa nostettu informaatio, joka koskee täyttyneisiin paikkoihin tehtyjä osoituksia ja tiedotteita. Aiemmin mainittua työpaikkailmoituksen rivimäärää kontrolloivaa muuttujaa on hyödynnetty kyseissä muuttujissa. Taulukko 1. Työhönosoitusten ja työpaikkatiedotteiden tunnuslukuja. Muuttuja keskiarvo keskihajonta % 3 N Osoitusten määrä kaikkiin paikkoihin 0,2 0,4 14,8 % 28 581 Osoitusten määrä kaikkiin paikkoihin, pl. hakupaikat 4 0,1 0,4 14,5 % 28 028 Tiedotteiden määrä kaikkiin paikkoihin, pl. hakupaikat 0,2 0,4 18,2 % 35 271 Tiedotteiden määrä kaik- 0,5 0,5 50,7 % 98 015 kiin paikkoihin Osoitusten määrä täyttyneisiin paikkoihin / työpaikkailmoituksen rivimäärä 0,1 0,3 13,5 % 26 087 5 Osoitusten määrä täyttyneisiin paikkoihin / työpaikkailmoituksen rivimäärä, pl. hakupaikat Tiedotteiden määrä täyttyneisiin paikkoihin / työpaikkailmoituksen rivimäärä, pl. hakupaikat Tiedotteiden määrä täyttyneisiin paikkoihin / työpaikkailmoituksen rivimäärä, pl. hakupaikat 0,1 0,3 11,2 % 21 724 0,5 0,5 49,0 % 93 535 0,2 0,4 17,0 % 31 949 3 Prosentuaaliset osuudet on laskettu koko aineistosta. 4 Hakupaikkojen vaikutus on jätetty analyysin ulkopuolelle. 5 Osoitusten ja tiedotteiden lukumäärät on jaettu työpaikkailmoituksessa olevien rivien lukumäärällä. Näissä muuttujissa osoitus tai tiedote katsotaan tapahtuneeksi, kun laskutoimituksen tulos on 1.

8 Edellä olevasta taulukosta voidaan havaita, että työhönosoitusten määrä pysyy kutakuinkin samana niin kaikissa avoinna olleissa kuin pelkästään täyttyneissä paikoissa riippumatta siitä lasketaanko osoitusten määrä kaikille vai ainoastaan muille kuin hakupaikoille. Aineistossa kuitenkin enemmistö on juuri hakupaikkoja, jolloin tulos viittaa osoitusten selvästi yleisempään käyttöön muissa kuin hakupaikoissa. Työpaikkatiedotteiden kohdalla tilanne on sen sijaan päinvastainen, sillä hakupaikkojen poistaminen analyysista pudottaa tiedotemäärät noin kolmannekseen. Ero säilyy merkittävänä myös silloin, kun huomioidaan edellä mainittu aineiston piirre hakupaikkojen ja muiden kuin hakupaikkojen osuuksista. Näiden toimenpiteiden käytön erilaisuus kyseessä olevan työpaikan ominaisuuden perusteella voisi selittyä esimerkiksi siten, että hakupaikkojen (kuten julkiset virat) täytössä työvoimaviranomaisten keinot paikan täytön edistämisessä rajoittuvat enimmäkseen työpaikkatiedotteen tekoon, ja useimmiten tämä vaihtoehto myös hyödynnetään. Kaikkien avoinna olleiden paikkojen kohdalla sekä hakupaikat sisältävä että poissulkeva analyysi osoittaa, että erot työhönosoitusten ja tiedotteiden määrissä ovat samaa luokkaa vuoden 2003 tietoihin verrattaessa. Vertailua on mahdollista tehdä vuoden 2002 osalta ainoastaan osoituksia koskevasta informaatiosta, sillä kyseinen aineisto ei sisällä tiedotteiden tietoja. Osoituksien määriä tarkastelemalla voidaan havaita niiden laskeva trendi vuodesta 2002 vuoteen 2004. Kahdessa vuodessa kaikkiin avoimiin paikkoihin suhteutettu osoitusten määrä on laskenut n. 21 %:sta ensin n. 19 %:iin päätyen edellisvuonna alle 15 %:iin. Jättäessämme hakupaikat pois analyysista suunta on pitkälti sama: osoituksien käyttö on kahdessa vuodessa laskenut noin kahden prosenttiyksikön vuosivauhtia. Samanaikaisesti vuoden 2003 ja 2004 tiedotemäärät ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla. Työhönosoitusten kohdalla nykyinen kehitys viestii varmasti osaltaan tämän perinteisen julkisen työnvälityksen keinon asteittaisesta väistymisestä taka-alalle esimerkiksi modernimman verkossa tapahtuvan työpaikan täytön saadessa yhä vankemman jalansijan. Toisaalta mainittuja keinoja ei voida varmastikaan pitää toisiaan poissulkevina, vaan pikemminkin toisiaan täydentävinä, sillä ne perustuvat hyvin erilaiseen toimintakulttuuriin. Työhönosoitus vaati työvoimatoimistoilta ja työnantajilta korostuneen läheistä yhteistyötä, jotta osoitusta vastaava hakija olisi mahdollista löytää toimiston asiakkaiden joukosta. Verkossa tapahtuvassa työnvälityksessä työnantajan kynnys julkisen työvoiman hankintakanavan käyttöön on puolestaan laskettu mahdollisimman alas toimenpiteen helppouden ansiosta. 4.3 Julkisen työnvälityksen rekrytointiprosessin kestotekijät vuonna 2004 Avoimiin paikkoihin tehdyt tiedotteet ja mahdolliset työhönosoitukset ovat osa julkisen työnvälityksen rekrytointiprosessia. Kuten jo edellä on mainittu näiden toimenpiteiden vaikutukset prosessin kestotekijöihin eroavat toisistaan huomattavasti. Aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna taulukossa 2 esitetyt rekrytointiprosessin kestot vaikuttaisivat pidentyneen, lukuunottamatta muiden kuin hakupaikkojen viivekorjatun rekrytointiajan keskiarvoa, joka on lyhentynyt hieman yli vuorokaudella. Taulukon muuttujien enimmäiskestojen ylärajaksi on määritelty 365 päivää. Tämän arvon ylittävät kestoja ei lasketa, vaan ylipitkät havainnot saavat arvoksi kyseisen 365 päivää.

9 Taulukko 2. Kestomuuttujien tunnuslukuja 6. Muuttuja keskiarvo, vrk keskihajonta, vrk N Avoinnaolon kesto, kaikki paikat 22,1 33,0 193 400 Avoinnaolon kesto, pl. hakupaikat 20,6 41,6 87 836 Viivekorjattu rekrytointiaika, kaikki paikat 35,8 43,7 104 964 Viivekorjattu rekrytointiaika, pl. hakupaikat 23,9 37,8 61 505 Täyttöviive, vain viivepaikat 8,8 40,2 23 666 0-korjattu täyttöviive, kaikki paikat 1,1 14,4 193 400 0-korjattu täyttöviive, pl. hakupaikat 1,8 19,5 87 836 Edellisten tutkimustulosten valossa ei voi välttyä spekuloinnilta vähentyneiden työhönosoitusten ja pidentyneiden kestojen välisestä yhteydestä. Toisaalta taas muiden kuin hakupaikkojen rekrytointiajan lyhentyminen viestisi työnvälityksen osittaisesta tehostumisesta. Näin ollen muiden kuin hakupaikkojen avoinnaolon keston venyminen keskimäärin yli kolmella vuorokaudella vuoteen 2003 verrattuna (ks. Räisänen 2004, 13) on hienoinen yllätys, sillä lyhentyneen rekrytointiajan voisi ennustaa tarkoittavan myös lyhyempää avoinnaoloa. 5. Julkisen työnvälityksen alueellista tarkastelua: TE-keskusalueet Aineiston kokonaisominaisuuksien tarkastelun jälkeen tutkimuksessa syvennytään seuraavaksi varsinaiseen pääaiheeseen, joka on julkisen työnvälityksen ja yleisemmin työmarkkinoiden alueelliset näkökohdat. Pyrkimyksenä on tuoda esille sekä työnantajien että toisaalta työpaikkojen yleisiä piirteitä ja eroavaisuuksia aluetasolla. Työmarkkinoiden rakenteellisten ominaisuuksien selvittämisen jälkeen tavoitteena on analysoida lisäksi julkisen työnvälityksen työpaikkojen täyttöprosessia ja sen tehokkuutta samoista lähtökohdista käsin. Aluetarkastelussa lähdetään liikkeelle Työvoima- ja elinkeinokeskusperustaisesta (TEkeskus) jaosta, jolloin tutkimusongelmia lähestytään 15 alueellista työvoimapolitiikkaa toteuttavan keskuksen kautta. TE-keskuksittaiseen analyysiin on tässä kohtaa sisällytetty omina alueinaan Ahvenanmaa sekä Työlinja/ulkomaan paikat, jolloin alueita on yhteensä 17. TE-keskusalueita ja -paikkakuntia on tarkasteltu sekä rekrytointiprosessia hoitavista työvoimatoimistoista että työpaikan sijaintikunnista käsin, jolloin on pyritty selvittämään mahdollisia työnantajien ja työpaikkojen siirtymäominaisuuksia. Analyysien yh- 6 Muuttujien vaihteluvälin ylärajaksi on määritelty 365 päivää.

10 teydessä on raportoitu näiden kahden katsantotavan aiheuttamista huomionarvoisista vaikutuksista tuloksiin. 5.1 Julkisen työnvälityksen avointen paikkojen hoitaminen ja sijainti TE-keskusalueilla Työpaikan sijainnin tarkastelu TE-keskuksittain osoittaa, että kaikista julkisen työnvälityksen avoimista paikoista lähes kolmannes keskittyy Uudellemaalle. Seuraavaksi eniten rekrytointia esiintyy Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla, joiden osuudet ovat 10 % kummallakin puolella. Pienimmät osuudet, alle 2 % avoimista paikoista, ovat Ahvenanmaalla ja Kainuussa. TE-keskuksittainen julkisen työnvälityksen avointen paikkojen tarkastelu lähtee liikkeelle TE-keskusalueilla hoidettavia ja siellä sijaitsevia paikkoja sekä niistä koostuvien työpaikkailmoitusten volyymeja koskevasta analyysista (ks. taulukko 3). TE-keskusalueista Uudenmaan lisäksi Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Hämeen kasvualueet erottuvat selvästi muusta maasta: kaikista julkisessa työnvälityksessä avoinna olleista paikoista noin kaksi kolmasosaa sekä hoidetaan kyseisten alueiden työvoimatoimistoissa että sijoittuu näille alueille. Kasvualueilla hoidettujen ja niille sijoittuvien avoimien paikkojen balanssista voidaan myös päätellä, että kyseisillä alueilla tapahtuvan työnvälityksen vaikutusalue ulottuu muita TE-keskusalueita selvemmin myös oman alueen ulkopuolelle. Taulukko 3. TE-keskuksissa hoidetut sekä niihin sijoittuvat avoimet työpaikat. hoitava TE-keskus avoimista paikoista alueella hoidetut avoimista paikoista alueelle sijoittuvat hoidetut ilmoitukset työpaikan sijainti ilmoituksessa työpaikkoja keskimäärin hoidetussa ilmoituksessa työpaikan sijainti sama kuin hoitava TEkeskus, % Uusimaa 103 103 91 886 59 731 55 195 1,7 96,3 % Varsinais-Suomi 32 099 29 056 17 087 15 935 1,9 94,3 % Satakunta 14 506 15 220 7 042 7 380 2,1 90,5 % Häme 24 203 23 681 13 209 13 152 1,8 90,5 % Pirkanmaa 31 229 31 200 18 009 17 798 1,7 93,9 % Kaakkois-Suomi 15 965 17 064 8 463 9 038 1,9 90,4 % Etelä-Savo 8 349 8 742 5 424 5 578 1,5 91,6 % Pohjois-Savo 16 229 16 752 8 513 8 819 1,9 92,5 % Pohjois-Karjala 9 732 9 843 5 037 5 191 1,9 93,1 %

11 Keski-Suomi 12 489 12 593 7 746 7 931 1,6 91,6 % Etelä-Pohjanmaa 12 415 12 469 8 098 8 189 1,5 94,9 % Pohjanmaa 13 660 13 868 7 560 7 625 1,8 91,4 % Pohjois- 23 902 23 797 13 733 13 831 1,7 94,9 % Pohjanmaa Kainuu 5 410 5 441 3 195 3 202 1,7 93,8 % Lappi 12 394 12 976 6 319 6 716 2,0 91,3 % Ahvenanmaa 2 738 3 968 1 910 3 039 1,4 62,4 % Työlinja/Ulkomaat 7 6 717 16 584 2 324 4 781 2,9 - Verrattaessa TE-keskusalueen työvoimatoimistojen hoitamien työpaikkailmoitusten määriä ja työpaikkojen sijoittumista maassa voidaan havaita, että alueesta riippuen keskimäärin noin 4-10 % toimistojen hoitamista paikoista sijaitsee niiden oman toimialueen ulkopuolella. Varsinaisten TE-keskusalueiden lisäksi kyseisessä tarkastelussa on mukana myös Ahvenanmaa, jossa vastaava luku on lähes 40 %. Tämä huomattava poikkeama voi osittain johtua alueella paljon työllistävien varustamoiden paikoista, joiden työn sijaintipaikaksi voi tietyissä tapauksissa määräytyä esimerkiksi jokin mantereella sijaitseva satamakaupunki. Muiden TE-keskusalueiden osalta voidaan todeta, että suhteellisesti eniten työvoimaa välitetään oman alueen ulkopuolelle Kaakkois-Suomen, Satakunnan ja Hämeen työvoimatoimistoissa. Vähiten tällaista nk. siirtymää esiintyy puolestaan Uudellamaalla, mikä viestii osaltaan alueen työmarkkinoiden laajuudesta ja kattavuudesta. Julkisen työnvälityksen avoimia paikkoja hoitavan TE-keskusalueen ja toisaalta työpaikan sijainnin kohtaannon tarkempi kartoittaminen voidaan toteuttaa ns. siirtymämatriisin avulla (ks. liite 14). Matriisi esittää alueiden kokonaissiirtymän lisäksi myös sen, miten tuo avoimien paikkojen osuus jakautuu eri alueille. Lukuja tarkastelemalla voidaan havaita, että Satakunnan aluetta lukuunottamatta kaikkien TE-keskusalueiden siirtymäpaikat keskittyvät enimmäkseen Uudellemaalle. Voidaankin todeta, että Uudenmaan työmarkkinoiden kysynnästä tietty osa jakautuu jossain määrin koko maan laajuudelle. Jäljelle jäävistä siirtymäosuuksista suurin osa sijoittuu puolestaan läheisille TE-keskusalueille, joten siirtymien alueellinen hajautuminen on vähäistä. Siirtymän määrä on suhteellisesti vähäisintä Uudellamaalla ja se jakautuu jonkin verran muita TEkeskusalueita tasaisemmin ympäri maata. 7 Taulukosta 3 puuttuvat tiedot työlinjan/ulkomaan paikkojen sijainnin ja paikkoja hoitavan tahon kohtaannosta. Työlinja on puhelinpalvelu, jolloin paikoille ei voida antaa samalla tavoin sijaintia kuin fyysisille TE-keskusalueille ja näin ollen kohtaantoa ei ole mielekästä laskea.

12 5.2 Työpaikkojen täyttötapojen eroavaisuudet hoitavissa TE-keskuksissa Julkisen työnvälityksen yhtenä päätehtävänä on aktiivisen työnvälitystoiminnan avulla tyydyttää työnantajien työvoiman tarve ja parantaa työntekijöiden työnsaantimahdollisuuksia (Konle-Seidl, Walwei 2001, 44.) Työvoimatoimistojen tavoitteena on täten muun muassa tehostaa työnantajan ja työntekijän yhteensovitusprosessia (Calmfors & al. 2002, 17). Tähän julkisen työnvälityksen keskeiseen toimintoon liittyen kuviossa 3 on tarkasteltu työpaikan täyttötapaa muissa kuin hakupaikoissa kunkin vakansseja välittävän TEkeskusalueen näkökulmasta. Kaikkien kolmen tässä tarkasteltavan täyttötavan osalta voidaan todeta aluekohtaisten erojen olevan merkillepantavia. Kuvio 3. Työpaikan täyttötapa hoitavassa TE-keskuksessa, hakupaikat pl. hoitava TE-keskus Työlinja/Ulkomaat Ahvenanmaa Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Häme Satakunta Varsinais-Suomi Uusimaa koko maa työhönosoitus täytetty muuten tston hakijalla täytetty muutoin 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % prosenttia Hieman yli 40 % julkisen työnvälityksen muista kuin hakupaikoista täytetään työhönosoituksesta ja 35 % puolestaan muuten toimiston hakijalla. Selkeimmät TEkeskuskohtaiset erot näyttäisivätkin puolestaan koskevan juuri työhönosoitusten käyttöä, joka on yleisintä Lapissa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Vähiten työhönosoituksia tehdään puolestaan Uudellamaalla, Hämeessä ja Pohjanmaalla sekä erityisesti työlinjan/ulkomaan paikoille. Viimeksi mainitun kohdalla työpaikan täyttö lopulta muuten työvoimatoimiston hakijalla on vastaavasti huomattavasti yleisempää kuin varsinaisilla TE-keskusalueilla. Lapin alueella työhönosoituksesta täyttö on puolestaan jopa niin yleistä, että muuten toimiston hakijoilla tapahtuneet täytöt jäävät suhteessa hyvin vähäisiksi. Varsinaisista TE-keskusalueista Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Pohjanmaan toimistojen kautta hoidettavissa vakansseissa paikan saa keskimääräistä useammin ulkopuoli-

13 nen hakija. Myös Ahvenanmaalla avoin paikka täytetään verraten useammin toimiston ulkopuolisella hakijalla. 5.3 Rekrytointiprosessin keston eroavaisuudet hoitavissa TE-keskuksissa Kuten jo edellä (ks. s. 4) mainittiin, työpaikan täyttötavalla on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan merkittävä vaikutus avoimen paikan täyttöprosessin kestotekijöiden kannalta. Tähän viitaten TE-keskusalueilla havaittujen työpaikan täyttötapojen erojen voidaan vastaavasti olettaa aiheuttavan eroja myös alueiden työpaikkojen avoinnaolon ja rekrytointiajan kestoihin. Taulukossa 4 on esitetty työpaikan täyttöprosessin keston vuorokausitason eroja avoimia paikkoja hoitavissa TE-keskuksissa. Erityisen kiinnostavina julkisen työnvälityksen tehokkuuden kuvaajina voidaan pitää lukuja, joissa ei ole huomioitu hakupaikkojen vaikutusta. Näin ollen tarkasteluun valikoituvat sellaiset työpaikat, joiden rekrytointiprosessin kesto muodostuu markkinoilta käsin. Tulosten raportoinnissa Ahvenanmaa ja työlinja/ulkomaan paikat on eroteltu varsinaisista TE-keskusalueista. Taulukko 4. Kestomuuttujien tunnuslukuja hoitavassa TE-keskuksessa (lyhyimmät kestot lihavoitu, pisimmät kestot tummennettu) 8. Hoitava TE-keskus avoinnaolon kesto, vrk viivekorjattu rekrytointiaika, vrk keski- keskihajontarvhajonta keski- keski- arvo Uusimaa 22,8 28,0 23,2 38,2 38,2 41,5 26,3 36,3 viivekorjattu rekrytointiaika, pl. hakupaikat, vrk keskiarvo keskihajonta avoinnaolon kesto, pl. hakupaikat, vrk keskiarvo keskihajonta Varsinais- Suomi 21,6 31,8 20,2 40,3 34,7 45,8 22,6 37,1 Satakunta 26,8 44,4 26,2 51,1 44,2 46,3 34,3 43,0 Häme 22,3 28,9 21,8 37,9 40,6 41,0 27,2 32,8 Pirkanmaa 21,3 35,8 21,9 47,3 33,9 45,9 26,4 43,2 Kaakkois-Suomi 29,2 43,4 25,7 46,1 40,7 47,7 26,8 37,1 Etelä-Savo 24,5 37,6 24,2 43,6 40,9 48,0 28,7 43,0 Pohjois-Savo 22,1 35,8 21,1 43,7 41,6 52,5 24,6 39,5 Pohjois-Karjala 21,3 29,2 18,0 33,8 38,3 43,6 25,5 36,3 Keski-Suomi 21,0 32,6 20,0 41,3 36,1 44,9 25,2 38,7 Etelä-Pohjanmaa 16,3 26,8 12,4 26,7 23,2 36,2 15,0 28,2 Pohjanmaa 22,9 37,5 20,2 45,4 43,3 45,6 29,6 45,2 Pohjois-Pohjanmaa 15,6 26,4 10,5 30,1 24,0 34,0 14,2 29,0 Kainuu 18,5 36,7 15,8 40,1 24,9 41,8 16,3 35,1 8 Muuttujien vaihteluvälin ylärajaksi on määritelty 365 päivää.

14 Lappi 19,1 34,8 14,0 35,1 33,5 48,3 15,6 37,8 Ahvenanmaa 9 40,0 70,5 - - 46,7 62,1 - - Työlinja/Ulkomaat 10 24,9 22,8 12,8 17,7 49,8 43,7 - - koko maa 20,1 33,0 20,6 41,6 35,8 43,7 23,9 37,8 Vertailtaessa ensin työpaikkojen avoinnaolon kestoa muissa kuin hakupaikoissa voidaan todeta kestojen vaihtelevan melkoisesti eri TE-keskusalueiden välillä. Koko maan keskiarvoon nähden huomattavimmat poikkeamat löytyvät varsinaisilla TE-keskusalueilla Satakunnan ja Pohjois-Pohjanmaan väliltä, joista ensiksi mainitussa työpaikan avoinnaolon kesto on lähes 2,5 kertaa niin pitkä kuin viimeksi mainitussa. Avoinnaolon kesto näyttäisi olevan korostuneen lyhyt myös Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa. Työlinjan/ulkomaan paikkojen avoinna olo muodostui vastaavasti 1,5 kertaa maan keskiarvoa lyhyemmäksi. Keskihajontoja tarkastelemalla voidaan toisaalta havaita, että korkean avoinnaolon keston alueilla havaintojen väliset erot kestoissa saattavat olla hyvinkin suuria, mikä voi osaltaan vaikuttaa keskiarvoa kohottavasti. Työpaikan avoinnaolo on sinällään osa rekrytointiaikaa, jolloin pitkiä avoinnaolon kestoja seuraa luonnollisesti pitkät rekrytointiajat ja päinvastoin. Tämän perusteella TEkeskusalueista pisin rekrytointiaika löytyy odotetusti Satakunnasta, jossa se on lähes 1,5 kertaa pidempi kuin koko maassa keskimäärin. Vastaavasti lyhyimmiksi rekrytointiajat jäävät Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Mielenkiintoisin havainto liittyy kuitenkin Pohjanmaan TE-keskusalueeseen, missä työpaikan avoinnaolon kesto on selvästi maan keskiarvoa lyhyempi, mutta rekrytointiaika puolestaan huomattavasti tätä keskiarvoa pidempi muodostuen varsinaisista TE-keskusalueista pisimmäksi heti Satakunnan jälkeen. Aiemmin työpaikkojen ilmoitusmäärillä suurimmiksi osoittautuneiden TE-keskusalueiden (ks. taulukko 3) kohdalla Pohjois-Pohjanmaan kaltaisista pituuksista jää eniten Uusimaa, kun taas rekrytointiajan perusteella kyseisistä alueista perää pitää Häme. 5.4 TE-keskusalueiden julkisen työnvälityksen työnantajat ja työpaikat 11 : ominaisuuksia ja eroavaisuuksia Seuraavissa osioissa pureudutaan työnantajan ja työpaikan ominaisuuksiin TE-keskusalueilla. Tämä luo osaltaan pohjaa sille, että analyysissä on mahdollista siirtyä tarkastelemaan lähemmin työpaikan täyttötapaan ja rekrytointiprosessin kestoon vaikuttavia tekijöitä sekä niiden tarjoamaa mahdollista selvennystä TE-keskusalueiden eroavaisuuksiin näillä julkisen työnvälityksen keskeisillä osa-alueilla. Analyysi keskittyy varsinaisiin TE-keskusalueisiin, mutta myös Ahvenanmaan ja työlinja/ulkomaan paikat on 9 Ahvenanmaalle ei saatu luotettavaa arvoa ilman hakupaikkoja lasketuille avoinnaolon ja rekrytointiajan kestoille. 10 Työlinjan/ulkomaan paikkojen kohdalla hakupaikat poislukeva viivekorjatun rekrytointiajan tarkasteluun valikoitui aineistosta hyvin vähäinen määrä tapauksia, joten niitä koskeva informaatio on jätetty analyysin ulkopuolelle. 11 TE-keskusalueiden ja jäljempänä seuraavien TE-keskuspaikkakuntien analyyseissä avoimiin paikkoihin on sisällytetty muut kuin hakupaikat (ks. hakupaikkojen määritelmä s. 4).

15 eroteltu omiksi kategorioikseen. Viimeksi mainittujen osalta tuloksissa raportoidaan lähinnä huomattavat poikkeamat varsinaisiin TE-keskusalueisiin nähden. 5.4.1 TE-keskusalueiden työnantajat TE-keskusalueittain työnantajia on tarkasteltu ensinnäkin kuviossa 4, jossa on esitetty eri alueiden kolmen eniten avoimia paikkoja tarjoavan työnantajan sektori. Yritysten huomattava osuus julkisen työnvälityksen kautta rekrytoijina näkyy edelleen selvästi. Työnantajien suhteelliset osuudet noudattavat myös muilta osin melko pitkälti koko maan jakaumaa. Alueiden välillä esiintyy kuitenkin myös joitakin merkillepantavia eroja, jotka säilyvät kutakuinkin ennallaan, mikäli samaa asiaa tarkastellaan työpaikkaa välittävän TE-keskuspaikkakunnan työvoimatoimiston sijaan työpaikan sijainnin mukaan (ks. liite 4) 12. Seuraavassa analyysissä keskitytään ensisijaisesti varsinaisiin TEkeskusalueisiin. Kuvio 4. Työnantajien osuudet avoimista paikoista hoitavassa TE-keskuksessa, kolmen kärki 13. valtio kunta yks.työnant./yhteisö yritys yks.hlö/kotitalous kuntainliitto hoitava TE-keskus Työlinja/Ulkomaat Ahvenanmaa Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Häme Satakunta Varsinais-Suomi Uusimaa koko maa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % prosenttia 12 Varsinaisista TE-keskusalueista poiketen Ahvenanmaan ja työlinjan/ulkomaan paikat noudattavat eri kaavaa. Ensiksi mainitussa valtion, kunnan ja kotitaloussektorin osuudet ovat jonkin verran suurempia työpaikan sijainnin mukaan tarkasteltaessa. Viimeksi mainitussa puolestaan yritysten osuus on suurentunut muiden työnantajasektoreiden kustannuksella. 13 Keski-Suomen ja Satakunnan kohdalla tarkastelussa on mukana kolmen sijasta neljä luokkaa, koska näillä alueilla kolmanneksi suurimman osuuden avoimista paikoista sai kaksi eri työnantajasektoria.

16 Edellä olevassa kuviossa suurimman rekrytoijan, yrityssektorin, osuus on korkeimmillaan Uudellamaalla, Hämeessä ja Pirkanmaalla. Valtion rekrytointiosuudet ovat korkeimmillaan Varsinais-Suomessa, Lapissa ja Keski-Suomessa. Kunnan asema työntarjoajana on vahvimmillaan Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Yksityiset työnantajat ja yhteisöt rekrytoivat puolestaan eniten Etelä-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kuntainliiton avoimia paikkoja on vastaavasti suhteellisesti eniten Keski- Suomessa. Työlinjan/ulkomaan sekä Ahvenanmaan paikkojen kohdalla voidaan havaita varsinaisista TE-keskusalueista selvästi poikkeavat työnantajaprofiilit: ensiksi mainitussa kotitaloussektorin osuus avoimista paikoista on huomattava, kun taas Ahvenanmaalla suurimmassa osassa rekrytoijana on yksityinen työnantaja tai yhteisö. Julkisen työnvälityksen kautta eniten rekrytoivien toimipaikkojen kokoluokassa esiintyy myös jonkin verran melko selkeitä eroja eri TE-keskusalueiden välillä (ks. kuvio 5). Koko maan profiiliin verrattaessa suurimmat eroavaisuudet hoitavan TE-keskuksen avoimissa paikoissa on havaittavissa Keski-Suomessa, missä henkilöstömäärältään suurimpien toimipaikkojen osuudet ovat huomattavia. Selityksen tähän tarjoaa osaltaan alueella vahvasti edustettuna olevat kuntainliiton tarjoamat paikat, sillä kyseisellä sektorilla toimipaikat painottuvat suurempiin henkilöstömääriin (ks. liite 5). Kuvio 5. Julkisen työnvälityksen kautta eniten rekrytoivien toimipaikkojen henkilöstömäärä hoitavissa TE-keskuksissa, kolmen kärki. hoitava TE-keskus 0-4 hlö 5-9 hlö 10-19 hlö 20-49 hlö 100-199 hlö 1000 hlö Työlinja/Ulkomaat Ahvenanmaa Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Pirkanmaa Häme Satakunta Varsinais-Suomi Uusimaa koko maa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % prosenttia Kuten jo aiemmin kävi ilmi aineiston alustavassa kuvailussa (ks. liite 1) alle viisi henkilöä työllistävät toimipaikat rekrytoivat selvästi enemmän julkisen työnvälityksen kautta kuin muun henkilöstökoon työnantajat. Näiden työnantajien osuudet varsinaisilla TEkeskusalueilla ovat korkeimmillaan Varsinais-Suomessa, Kainuussa ja Pirkanmaalla. Viimeksi mainitulla alueella, Lapissa ja Etelä-Pohjanmaalla eniten rekrytoivat toimipaikat ovat kaikki alle 50 henkilöä työllistäviä työnantajia. Etelä-Savossa ja Pohjanmaalla on puolestaan TE-keskusalueista suhteellisesti vähiten alle 10 hengen toimipaikkoja.