Viikinmäki, Kivikaupunki / Ajatuksia valosta Raportti 20.09.2007
VALAISTUKSEN KONSEPTI Illan hämärtyessä vuorenrinteessä uinuvan Italialaisen vanhan kivikaupungin, Loreto Aprutinon, herkkä valaistus innostaa ihmiset kävelemään mieltä stimuloivilla kivikujilla. Ihmiset etsivät paikkaa nauttia katukahvilassa muutama lasillinen Limocelloa. Viikin kivikaupunki henkii ajattomalla arkkitehtonisella otteellaan selkeästi samaa tunnelmaa. Valaistuksen tulisi rakentua ajatukselle tukea Helsingin aivan uudenlaisen arkkitehtuurin omaleimaista otetta juuri tässä paikassa. On syytä yhdessä pohtia voisiko tämä alue nimenomaisesti saada omanlaisensa, ansaitsemansa valon riippumatta siitä minkälaista valoa lähiympäristössä on aiemmin tai on jo käytetty. Hieno arkkitehtuuri ei voi olla alistettuna standardiratkaisulle ko. alueella, vaan päinvastoin. Lisää raportissa jäljempänä. Arkkitehdin jämäkät, mutta herkät materiaalivalinnat suosivat luonnostaan valkoisen valon käyttöä. Vaakatasojen pinnoilla, kuten teillä, kaduilla riittää konfliktitilaluokituksen AE3.- luokka, jossa ajoradan pinnan keskimääräinen valaistusvoimakkuusarvo on Eh = 15lx ja kokonaistasaisuus Uo= 0,4. (Havaitsemistodennäköisyys kuitenkin on 75% luokkaa jo tälläkin valomäärällä). Kevytliikenneväylillä ja aukioilla voidaan käyttää K3- luokitusta, jossa Ehk.= 7,5lx ja Ehmin. = 1,5lx. Luokituksista voidaan tinkiä tarvittaessa esimerkiksi siinä tapauksessa että valaistusratkaisun tilarytmi on liian häiritsevä. Tämä on mahdollista koska häikäisyä ei yksinkertaisesti ole (Vanha G- arvo olisi hyvä saada välillä 8-9). Ratkaisuissamme silmän verkkokalvolle ei muodosta kontrastinerotusta häiritsevää harsoluminanssia, vaan kontrastit erottuvat selkeästi ja yleisesti ottaen alueella oleileminen ja oleminen on mukavaa. Teillä ja kaduilla valo tulisi tuottaa jämäkästi kadulle eikä rikkomaan herkkää arkkitehtuuria. (Normaalisti esimerkiksi tievalaisimien kokonaisvalovirran tuotosta vain n. 30% osuu tielle). Master Plan- suunnitteluvaiheessa on hyvä käyttää valoisuusasteleikkauksia, joiden avulla tilaan sävelletään valosävellys. Lisää raportissa tuonnempana. Käytettyjen valaisimien tulee toimia häikäisemättömästi ja olla mittasuhteiltaan inhimillisiä anonyymejä elementtejä, jotka eivät kilpaile tilan arkkitehtuurin kanssa, mutta eivät myöskään tavanomaisella tylsyydellään pilaa sitä. On herkullista ajatella tätä tilaa suosivaa tosiseikkaa, että ihminen aistii 75% pystysuorilta pinnoilta näköaistinsa normaaleissa katsesuunnissa. Rakkaus & Viha, Ääni & Hiljaisuus, Onni & Tuska, Valo & Varjo. Näissä on elämisen makua. Summa summarum: Tila otetaan esille korostaen pystysuoria pintoja. Teillä ja kaduilla konfliktialueiden normaaleja, alarajojen suosituksia. Valo ohjataan funktionaalisesti sinne mihin se on tarkoityettu: Teillä teille, ei julkisivuihin, pystysuorilla pinnoilla pystysuorille pinnoille ei silmiin. Oikeasti tilasta tulisi upea ilman tie- ja katuvalaistuksia, mutta koska vaakatason pinnalta aistitaan vain osa ilmeestä, se on ok. Arkkitehtuuria tuetaan valon oikeilla värivalinnoilla.
IDEOITA/ VALAISIMIA
IDEOITA/ TILAKONTRASTIT PUISTO
MATRIAALI JA VALO VALOMATERIAALINA
IDEOITA/ TUOTTEITA IGUZZINI PLANE IGUZZINI LINEALUCCE IGUZZINI JULLE OKSANEN & OLIVER WALTER SKELETTON PUUVALAISIN
IDEOITA/ SKELETON
IDEOITA/ PLANE
IDEOITA/ PUISTO