Hyvän vuoden päiväkirja (elokuu 2012-heinäkuu 2013) Juha Itkonen
LUKU 1 ELOKUU Missä olet nyt Rufus Lontoossako jo kotona Notting Hillissä tai Camdenissa tai Sussexissa jossain siellä, en tiedä missä Lontoossa sataa, Lontoossa on olympialaiset siellä sinä olet omassa huoneessasi ja luet läksyjä teet koulutehtäviä, soitat viulua, sinä olet kunnollinen poika isäsi on töissä Cityssä äiti vararehtorina yksityiskoulussa valmistautuu tulevaan lukuvuoteen tätä minä en keksi, tämän minä kuulin äitisi on vararehtorina koulussa jossa aloitat viidennen luokan näin sanoit hotellin pihalla kanssasi jutelleelle amerikkalaisnaiselle naisella oli kotona sinun ikäisesi poika niin hän sanoi poika oli kyllin vanha lentääkseen yksin Atlantin yli epäselväksi jäi vain miksi hänen täytyi oliko amerikkalainen nainen eronnut pojan isästä oliko hän mennyt uudestaan naimisiin oliko hänen kahdella pienellä tyttärellään eri isä kuin hänen pojallaan 1
tällaisia minä mietin nyt ja istun tässä, tuhansien kilometrien päässä sinusta Rufus vielä äsken istuimme joka ilta vierekkäisissä pöydissä makasimme aurinkotuoleilla saman uima-altaan laidalla aurinko oli armottoman kuuma Toscanan aurinko, liikaa meille molemmille liikaa myös sinun isällesi joka makasi mahallaan aivan liian pitkään ja luki Daily Mailia hänen selkänsä oli jo palanut karrelle hänen nahkansa kuoriutui hänen yltään isäsi ei välittänyt sillä hän oli kesälomalla kerrankin vapaana, kerrankin lämpimässä silloin tällöin hän haki pienen tuopin olutta yläkerran baarista muttei koskaan toista heti perään selvästi hyvä mies, hyvä isä hivenen liikuttava niin kuin sinäkin Rufus teidän ruskeat surumieliset silmänne teidän siististi kammatut hiuksenne teidän yläluokkaiset aksenttinne, teidän hohtavan valkoiset shortsinne yhtenä iltapäivänä kävelitte tenniskentälle ja pelasitte puoli tuntia enempää siinä helteessä ei voinut, sekin oli liikaa kuitenkin isä pelasi mieluummin tennistä kuin tuli uima-altaaseen kanssasi jostain syystä hän ei pitänyt uimisesta Would you rather step into this pool or die, sinä kysyit häneltä Well that s a tough question, given how much I hate that pool Siitä minä en pitänyt hänen asenteensa oli väärä totta kai hänen olisi pitänyt tulla kanssasi uimaan 2
sukeltaa pinnan alle ottaa sinut harteilleen heittää ilmaan vähintä mitä hän olisi voinut tehdä pikku juttu, hänen velvollisuutensa isänä hän ei vain tajunnut sitä hän oli joko liian vanha tai liian rikas tai liian brittiläinen tajutakseen ehkä hänellä oli ikäviä kokemuksia 70-luvulta jostain sisäoppilaitoksesta joku isompi väkivaltaisempi poika oli painanut hänen päänsä veden alle yrittänyt hukuttaa hänet mistä minä tiedän, en mistään minä en tiedä mutta minulla on mielikuvitus en osaa olla käyttämättä sitä en edes saa se on minun instrumenttini, minun on pakko viulisti ei voi olla soittamatta, kirjoittaja kuvittelematta ajattelematta ajattelen sinua Rufus, ajattelen viime viikkoa ajattelen kesää ja lomaa ja Italiaa ja sinua jota en tunne ja autot nousevat Itäväylälle sadepilviä kerääntyy taivaalle, keltaiset rakennukset kiiltävät auringossa tässä minä taas olen, tässä minä istun istun tässä päivästä toiseen eikä sinulla ole siitä aavistustakaan ei tietenkään, ihmisiä on niin suunnaton määrä niin paljon ihmisiä maailmassa, niin paljon kasvoja jotka päivittäin vain ohittaa olen tallentanut sinun kasvosi mieleeni Rufus siellä ne ovat muiden kasvojen joukossa, ajattelen sinua silloin tällöin sinä et tunne sitä, mutta sinä olet ajatus sinä olet olemassa 3
Taas kerran tässä puuteroitavana, paijattavana, käteltävänä, taputeltavana omituinen sekoitus hemmottelua ja väkivaltaa ihmisten seuraa ja yksinäisyyttä niin outoa yksinäisyyttä että se on melkein pahempaa kuin jokapäiväinen yksinäisyyteni yksinäisyyttä ihmisten joukossa levottomuutta, alastomuutta alituista odotusta tietämättä mitä varsinaisesti odottaa sietämätöntä miten helvetissä minä selviän? nostan leuan ylös, otan taas sen ilmeen ilmeeni on sama sillä ilmeeni ei ikinä muutu mikään ei muutu samaan virtaan ei voi astua kahdesti paitsi tässä tapauksessa virta on kirjasyksy, se on täsmälleen sama syksyllä kirjoja käy sääliksi, Saarikoskikin sanoi nehän hukuttavat toisensa niin se on ja yksi hukkuva on minun, yritän pelastaa sen vaikka turhaa sekin on kaikki hukkuvat lopulta pintaan jää ehkä yksi pää ja sitten sekin painuu näkymättömiin mitä siitä, ei minun elämäni ole tästä kiinni ei tämä ole vakavaa, tällä ei ole mitään merkitystä tiedän tämänkin ikävä kyllä jos myöntää yhden asian merkityksettömäksi 4
lähestyy saman tien tyhjyyttä joko kaikki on merkityksellistä tai mikään ei ole ei voi vilpittömästi sanoa rakastavansa vain lapsia ja vanhuksia saavansa nautintoa vain tuulen huminasta ja aaltojen liplatuksesta puhtaista ajatuksista ja hyvistä teoista minä haluan myös haluan kaiken itselleni, haluan viedä sen muilta ei mikään puuteri, ei mikään meikkivoide riitä peittämään itsekkyyteni määrää se puskee huokosista läpi pahinta on jos tästä kaikesta vielä valittaa niin kuin minä teen juuri nyt jos ihmiselle on annettu etuoikeus olla itsekäs, on opittava olemaan sitä puhuttava itsestään ja ajatuksistaan niin kuin ainoana olisi ymmärtänyt maailman minä sitä paitsi pidän tästä olen ammattilainen puhun rauhallisella äänellä muodostan selviä lauseita katson Aalto-Setälää silmiin odotan klaffin napsahdusta hymyilen hymyilen yhä hymyilen edelleen, en osaa muutakaan joku nainen sanoi kerran että hymyilen aina, hymyä ei saa pyyhittyä kasvoiltani en ole varma halusiko hän hymy on aito, en huijaa yhtä aito kuin mikä tahansa hymy tässä maailmassa jossa ihmiset esittävät itseään muille toisin sanoen maailmassa ihminen on oma itsensä vain ollessaan yksin eikä sekään pidä paikkaansa tiedän kyllä yksinäisyydestä enemmän kuin moni muu, olen kokeillut sitä 5
harjoitan sitä päivittäin, olen vain hetkeksi poistunut kolostani se tästä tekeekin niin merkillistä mies on kyyristynyt kameran taakse, toinen pitelee mikkipuomia kolmas istuu kuulokkeet päässä ohjaajantuolilla huoneen nurkassa koivupöllin muotoiset kaiuttimet joista kuuluu linnunlaulua linnunlaulua koivupöllin muotoisista kaiuttimista tsirp tsirp, tsirp tsirp, mitä helvettiä nauran niin kuin kaikki muutkin kaikki ihmiset nauravat, haluan nauraa yhdessä kaikkien muiden ihmisten kanssa lintu saadaan vaiennettua, nauru lakkaa Jatketaanko Juha? Joo, mikäs siinä. Jatketaan vaan. Runoilija polki vastaan Sörnäisten rantatiellä en ollut tunnistaa häntä, hän ei näyttänyt ollenkaan runoilijalta kypärä päässä, suojukset polvissa hän oli menossa harrastamaan sitä kummallista lajiaan muistin että hän olisi jo lopettanut sen niin hän olikin, hän oli aloittanut uudestaan Sitä vain tarvitsee jotain johon fokusoida ajatuksensa keinon taistella tätä keski-ikäistymisen vitutusta vastaan kun istuu trial-pyörän selässä kansallisen tason kilpailuissa se on maailman vakavin asia sillä hetkellä ainoa asia sitä ei yksinkertaisesti ajattele mitään muuta ei ikäviä eikä surullisia asioita 6
ei sitä miten itse vanhenee ja aika juoksee ihmisen ohi Ihmiset ärtyivät seisoskelustamme siinä siirryimme syrjemmälle pyörätien laitaan liikennevalot piipittivät ajattelin että tiesin täsmälleen mistä runoilija puhui on saavutettu piste jossa aikuisen ihmisen suurin ongelma elämässä on hänen oma ikääntymisensä mitään oikeaa ongelmaa ei ole, juuri se on ongelma tätä on edistys tätä on vaurastuminen tähän minua edeltäneet sukupolvet pyrkivät ja tähän se on johtanut vai olenko sittenkin väärässä onko näin ollut aina onhan aina ollut aika ja ihmisellä ongelmansa ajan kanssa ihmisen paikka ajassa aina yhtä epäselvä Sinulta on tulossa kirja, runoilija sanoi, huomasin Facebookissa muistelin heti oliko hän tykännyt siitä nostanut peukkuaan ylös Miltä nyt tuntuu, jännittääkö? Onko paineita menestyä? Edellinenhän oli vähän niin kuin ensimmäinen epäonnistuminen ihmiseltä joka aina onnistuu kaikessa Hämmentävää että runoilija puhui näin suoraan ei se haitannut, en suuttunut hänelle ajattelin että hänkin on kilpaurheilija, hänenkin luonteensa on häiriintynyt kenties hän ymmärtää mistä minä puhun 7
Noinhan se juuri on, tuollainen on minun tilanteeni. Vittumaista vain että on olemassa kilpailu jossa ei voi nousta radalle ja antaa kaikkeaan Minä siis yritän olla ajattelematta koko asiaa vaikka eihän se onnistu, varmaan tiedät En minä tiedä, runoilija vastasi Minä kirjoitan marginaaliin, sinä kirjoitat ihmisille Yrität tavoittaa mahdollisimman suuren ihmisjoukon ja koskettaa heitä Mitä sinä sitten yrität, minä ajattelin runoilijoiden kanssa on vaikea keskustella silloinkin kun he ovat kohteliaita tuntuu helposti siltä kuin he pohjimmiltaan vihaisivat minua alentuisivat tasolleni No niin, tämä yksi sanoi kun kerroin hänelle uuden romaanini teemoista Sinä olet asettunut taas ruotuun Suomalaisen proosan suuri haaste on modernisaation prosessin tekeminen ymmärrettäväksi suurelle lukijakunnalle Se on ollut sitä Väinö Linnasta alkaen, se on tärkeä tehtävä runoilija kiristi kypäränsä kaulahihnaa, tarttui pyörän kahvoista kiinni oli yhä vaikeampi sanoa oliko hän tosissaan minähän jo sanoin, runoilijoiden kanssa on vaikea keskustella halusin kerran runoilijaksi mutten tosissani onnistuin kuvittelemaan itseeni ripauksen runoutta mutta se vaati suurta tahdonvoimaa vähän niin kuin olisi mailerina yrittänyt juosta sataa metriä runous on helpompaa kuin keihäänheitto, se onnistui kyllä muttei hyvin ja minä halusin onnistua helvetin hyvin haluan yhä 8
runoilija haluaa myös, näin sen hänestä Tsemppiä sitten vaan sinne hän lähti, ajoi jonnekin Herttoniemeen tasapainoilemaan kivien päälle häivyttämään keski-iän tuskaa, unohtamaan vitutustaan ei hän sitä mihinkään unohda hänhän on runoilija, purkaa sen sanoiksi hän palaa kotiin, istuu koneen ääreen ja kirjoittaa täsmälleen niin kuin minä, vain vähän vaikeammilla sanoilla sama tauti, erilaiset oireet sama pakkomielle, sama suru ikuisuuden ongelma keskellä modernisaation prosessia Väistän tarinaa, koska en jaksa kertoa sitä liikutella ihmisiä sinne tänne laittaa kävelemään tai juoksemaan, kuljetella heitä ovista kuvitella tuulenvirettä heidän ihollaan paikassa jota ei ole se on niin suunnattoman vaivalloista runoilijat eivät usko mutta se on jos se olisi helppoa hekin tekisivät niin, nyt he vain soittavat suutaan asettuvat tämän maallisen vaivan yläpuolelle kuin pahantuuliset jumalat esseistit ovat samaa rotua pahempia vielä, jopa vakuuttuneempia omasta viisaudestaan esseistit ovat muodissa, lehdessä on taas yksi hän on käynyt Tiibetissä ja löytänyt sieltä rauhan Jos minulla on jotain sanottavaa maailmasta, miksi minun pitäisi laittaa joku Pekka sanomaan se? 9
miksi ei, niinhän on tehty aina aina rustattu runoja, kirjoitettu esseitä, kerrottu tarinoita yksi tapa jäsentää maailma, nyt se muka yhtäkkiä olisi muuttunut käyttökelvottomaksi eihän niin voi olla rakkaat esseistit, avatkaa silmänne hengittäkää syvään vihollinen ei ole täällä, vihollinen on toisaalla, se on meidän yhteinen vihollisemme Pekassa ei ole mitään vikaa Pekka on ok toisaalta miksi edes yrittää rakentaa siltaa jos kukaan ei ole siitä kiinnostunut ihminen ei ole saari, kirjailija on sitä paitsi ymmärrän esseistejä, olen samaa mieltä harmittaa se että ihmiset vaativat kirjailijoilta tarinoita tarinoita aina vain tarinoita, jännittäviä käänteitä, koskettavia henkilöhahmoja en ole mikään tarinatehdas en mikään liukuhihna, en tavaramerkki en ole allekirjoittanut mitään tuotelupausta saatan kirjoittaa sellaistakin joka sisältää pähkinää kirjoitan mitä kirjoitan, nyt kirjoitan näin haluaisin kirjoittaa kaiken, tavoittaa maailman sellaisenaan haluaisin kirjoittaa nopeammin kuin sormeni ehtivät haluaisin niin ettei mitään viivettä olisi, ei erikseen aivoja ja sormia jokainen ajatukseni olisi saman tien lause julkaisisin ne kaikki, en jättäisi mitään pois 10
Juoksen taas juoksen kun en muutakaan keksi kaikkein nopein tapa hoitaa kuntoaan, kaikkein mielikuvituksettomin urheilua ihmisille jotka eivät jaksa opetella mitään uutta minä en jaksa, olen lukinnut mielenkiintoni kohteet kuusivuotiaana kirjoitin jo silloin, juoksin juoksen ja kirjoitan yhä päivisin kirjoitan, iltaisin juoksen joen oikeaa laitaa sillalle, sitten sillan yli ja vasenta laitaa takaisin juoksen uimarannan kautta, jalkani uppoavat hiekkaan katselen siideripissiksiä ja lökäpöksypoikia, loppukesän päättäväistä huolettomuutta vielä on kesää jäljellä kesää vielä hetki, koulu alkaa kohta Pajarit 2012, lökäpöksypojat ovat spreijanneet pukukopin kylkeen luultavasti viikonloppuna, viime viikolla seinä oli puhdas minä olen ollut unessa ja pajarit valvoneet täällä jännityksestä kihelmöiden tehneet ilkivaltaa noin iso töherrys ei synny hetkessä vaaditaan valmistautumista, vaaditaan työnjakoa vahva tahtotila, vakaumus teon oikeutuksesta pajarit kai pajauttelevat polttelevat siis pilveä olen niin vanha että hädin tuskin tunnen koko sanaa olen polttanut tasan kerran, se oli kyllä hauskaa syksy 1996, ruoho oli levitetty keittiön pöydälle Kirkko ja kaupunki -lehden päälle K kääri siitä sätkiä lauloimme Thunderballin teemaa ulvoimme naurusta 11
And he strikes like Thunderball... yhtäkkiä J meni kalpeaksi ja alkoi oksentaa minulla ei ollut hätää, nauroin yhä pilvi sopi minulle, ehkä pitäisi pajautella lopettaa tämä helvetin juokseminen juoksen siideripissisten ohi Hyvä perse, he huutavat minulle heidän äänensä jäävät Chrissie Hynden äänen alle I m only human on the inside jään miettimään omaa persettäni ehkä se sitten on hyvä pitäisikö pysähtyä ja kääntyä ja sanoa kiitos ei tietenkään, minä vihaan heitä heidän nuoruutensa pelottaa, heidän töherryksensä sattuvat silmiini olen siinä iässä jossa ihminen pitää puhtaista pinnoista kyse on kai selkeyden kaipuusta elämä on niin ruuhkaista muuten, asioita aivan liikaa niin paljon enemmän asioita kuin seitsemäntoistavuotiaana merkityksellisempiä asioita joskus ne vain tuntuvat merkityksettömiltä, tämä on se ansa ansa johon ei saa astua, juoksen sen ohi pajarit eivät tiedä mikä heitä odottaa jonain päivänä hekin alkavat juosta juosta pakoon omia ajatuksiaan, karkuun hitaasti lähestyvää kuolemaa vastaan juoksee nelikymppisiä markkinointipäälliköitä ja minä mietin vain mitä he pakenevat 12
mitä me pakenemme kaikki mikä taakka meitä painaa joka pajarien harteilta puuttuu? Jokainen eletty minuutti on ihme jokainen havainto on istua nyt esimerkiksi tässä mustassa vuosimallin 2012 Skoda Octavia Combissa itähelsinkiläisellä omakotialueella odottaa poikaansa Särkänniemestä, hän on siellä serkkujensa kanssa kohta hän tulee muttei vielä, istun tässä ja odotan ympärilläni omakotilähiön rauha kalliisti tuunatut pakettitalot, trampoliinit pihoilla kivetykset ja grillikatokset ja puutarhavajat, kahden auton tallit kaikilla täällä on collegehousut kaikilla samanlaiset sandaalit sen huomasin tosin jo viime kerralla, nyt ketään ei näy kello on varttia vaille yhdeksän, perheet vetäytyneet sisätiloihin on mentävä ajoissa nukkumaan syötävä aina samaan aikaan ulkoiltava riittävästi vältettävä päihteitä vältettävä raskaita ruokia ja kofeiinipitoisia juomia iltaisin vältettävä myös liiallista työntekoa, vältettävä mieltä kiihdyttäviä ajatuksia vältettävä suuria suunnitelmia kaikkea sopivasti, ei mitään liikaa sellaista on onnellinen elämä yksinkertaista periaatteessa vaatii vain niin helvetisti tahdonvoimaa olla ajattelematta 13
kaikkea sitä mikä näillä ehdoilla rajautuu elämän ulkopuolelle luojan kiitos en asu täällä en halua asua, en ikinä tee sitä virhettä en koskaan käytä collegehousuja, en muovisandaaleja, en hanki trampoliinia minä lupaan toisaalta trampoliinilla on kyllä mukava pomppia viimeksi täällä ollessani pompin pitkään leikkimme pallohippaa, heittelin lapsia superpallolla Juuhaa Juuhaa mätämunaa, he huusivat se oli hauskaa ei mitään syytä vihata trampoliineja tämän asuinpaikan hyvät puolet sitä paitsi luonto lähellä, tuollaiset kauniit kalliot olen aina pitänyt kallioista, en tiedä miksi kerran Solvallassa ehkä viisitoistavuotiaana voitin elämäni ainoan suunnistuskisan pompin vaivatta kallioilta alas sellaista tein siihen aikaan ihmeellistä mitä kaikkea sitä ehtiikään tehdä vaikka niin usein on tekemättä mitään elämä on pitkä siihen mahtuu niin monta tällaista minuuttia, ehkä miljardi nyt on kulunut neljä istun autossani yhä, Bon Iver tulvii kaiuttimista Bon Iver on mies nimeltä Justin Vernon jostain Wisconsinista viisi vuotta hän sitten hän sulkeutui mökkiin kitaransa kanssa ja sävelsi siellä nipun lauluja ihmiset pitivät niistä 14
vähintään yhtä paljon he pitivät hänen tarinastaan noin herkkä mies, ottaa rakkauden noin vakavasti noin vahva parrankasvu, noin jumalainen ääni näyttää tukkijätkältä mutta laulaa kuin enkeli olin samaa mieltä Justin Vernonista tuli kuuluisa hän muutti Los Angelesiin tutustui siellä räppäreihin käytti luultavasti kokaiinia asettui uuteen ihmeelliseen elämäänsä eilen näin hänet keikalla Suvilahdessa hänellä oli typerät välispiikit ja aivan liian iso orkesteri Justin Vernon ei saisi unohtaa mökkiä josta kaikki lähti ei unohtaa suruaan, antaa menestyksen turruttaa itseään jostain syystä olen onnellinen juuri nyt en tiedä mistä se johtuu Musta tuntuu että sä olet päässyt elämässäsi aika helpolla niin hän sanoi minulle tänään suutuin niin helvetisti, mistä hän sen tietää ehkä se oli totta, minä olen nyt he tulevat, musta Subaru kaartaa pihaan irrotamme lapset istuimista, yksi kerrallaan he pomppivat ulos otan omani ja ajan hänen kanssaan kotiin hän ei halua kuunnella Bon Iveriä hän pitää musiikista mutta ei hitaasta eikä masentuneesta Laita City, hän huutaa City laita City, aina hän huutaa niin 15
toisinaan laitankin You ve been...thunderstruck! muistan Hesen huoneen, Angus Young -julisteet hänen seinällään kaikista AC/DC-faneista Hese oli kovin, hän ei kuunnellut mitään muuta oikeasti ei mitään, hän oli perusasioiden äärellä Cos I m TNT, I m dynamite! Hese ei osannut laulaa mutta kylläkin matkia Brian Johnsonia Teddy ja Hese, lahjakkaimmat imitaattorit Policen Roxanne, heidän toinen bravuurinsa Rooooxanne! tämä kaikki tulvii mieleen kun kuulen nuo kaiutetut rummut, vittumaisen kitaran nännännännännänänänänänänännännännänänä vo-o-o-oo-o-o-oo-o-o kotitalon edessä biisi on edelleen kesken, kuuntelemme sen loppuun nyrkit pystyssä hyvä biisi, minun poikani huutaa hyvä biisi eikö ookin on se voi helvetti miten se onkin hyvä Rakkaus sysäsi sinut käyntiin kuin paksun kultakellon ja niin edelleen istuin synnytyssalin nurkassa ja itkin Mitä sinä itket, kätilö kysyi lopulta Kaikki on hyvin, mitään itkettävää ei ole sitä minä kai juuri itkinkin kaikki oli hyvin vaikka kiveksesi olivat sinipunaiset ja turvonneet 16
tulit takapuoli edellä ja luulin palleja pääksi ajattelin että jotain oli pahasti pielessä en tiennyt mistään mitään silti minua ei lainkaan hävettänyt häpeä on heikko tunne, vahvemmat tunteet pyyhkivät sen vaivatta pois tänään istut vieressäni raitiovaunussa matkalla keskustaan olemme kahden niin kuin usein olemme tämä vaivaton läsnäolo tämä että luet Aku Ankan taskukirjaa vieressäni, tämä jokapäiväinen ihme Kätilöopiston ylimmässä kerroksessa puristin sinua rintaani vastaan ja yritin kuvitella tulevaisuutta nyt se on tässä Kamppi viimeisenä päivänä ennen koulun alkua äitejä ostoksilla ekaluokkalaistensa kanssa, teinejä Narinkkatorilla vedän sinua perässäni läpi ihmisjoukon sinun kätesi on lämmin etusormesi sisäpinnalla on syylä tunnen sinut läpikotaisin, niin kuvittelen menemme McDonald siin haluaisit valita huolellisesti leluasi mutta myyjällä on kiire saat Madagaskarin leijonan, sinulla on se jo nousemme portaat yläkertaan yläkerrassa istuu A kaverinsa kanssa Hei, hän sanoo iloisesti, mitä kuuluu? Kiitos hyvää, minä vastaan Mitä sinä täällä teet, minä ajattelen 17
et sinä voi olla täällä yksin, sinähän olet lapsi muistan hyvin sinun syntymäsi Kid A oli ilmestynyt edellisenä syksynä sinun isäsi soitti Kid A:ta synnytyssalissa, siksi sinun nimesi alkaa A:lla niin hän sanoi, hemmetin hullu takertuva isä niin kuin minäkin, miten ikinä me opimme päästämään irti en tiennyt että ikääntyminen on tällaista jokainen kohtaaminen käynnistää muistojen ketjun keskipäivän valo tulvii toisen kerroksen ikkunoista poika kirjoittaa tekstiviestiä, tyttö raahaa tarjottimella kalahampurilaisia alakerrasta selailen Kaupunginteatterin mainoslehteä se on yhtä ruma kuin aina, rumuuden täytyy olla tietoista he eivät halua olla elitistejä ja vieraannuttaa yleisöä tavallaan siinä on jotain sympaattista Kansiksenkin pullistelu alkaa jotenkin hiertää miksi niin harvoin saa tuoreita ranskalaisia näitä vetisiä minä inhoan Älä nyt lipitä sitä kaikkea limua me ollaan menossa leffaan En mä mitään lipitä sulla on vaan isompi Sä ite otit Happy Mealin siihen kuuluu pieni Tietenkin mä otin Happy Mealin. Miks siinä muuten on pieni? Säästetään vähän jos me kerran ostetaan poppareita Ostetaan me. Et sä muista mulla on se alennuslippu. Se pitää käyttää A nousee pöydästä A:lla on nahkatakki musta nahkatakki, tuollainen pusakkamallinen ja enkelinkiharat 18
pitkät vaaleat kiharat ja leikkisät siniset silmät posket joihin mahtuisi superpalloja piiloon kaunis ihana A vuosi sitten meillä käydessään hän leikki vielä kuin lapsi, laittoi minut vankilaan Onko kivaa mennä viidennelle, minä kysyn Ihan kivaa Alkaako teillä uusia aineita? No mantsa ja hissa ja bilsa Ei sitten muuta kun tsemppiä vaan. Ja terveisiä kotiin. Mä sanon. Terveisiä kanssa. A menee, tartut minua kädestä syylä on siinä yhä, samassa kohdassa kävelemme kadun yli Tennispalatsiin uppoamme punaisiin pehmeisiin tuoleihin, laitamme lasit silmillemme tässä me olemme tänään, sinä ja minä me kaksi sinä et tietenkään ajattele näin mutta minä ajattelen olen isä mutta olen myös poika tiedän suurin piirtein mistä tässä on kyse, tiedän mitä on odotettavissa tiedän miten kauas toisistamme elämä meidät vielä heittää Kesäteatteriesitys elokuussa olen ollut täällä ennenkin, olen yksi näyttelijöistä astun portista sisäpihalle ja saan lasin käteeni Onneksi olkoon Kiitos 19
Me ollaan sitten naapureita taas Me puhuttiin minä-kertojasta tässä juuri onko minä-kertoja sulle jotenkin läheisempi? Vaikea sanoa, tykkään molemmista, minä-kertoja vaatii enemmän panosta Onneksi olkoon. Onneksi olkoon. Onneksi olkoon. Kiitos tuossa juovat runoilijat, en pelkää heitä tänään kehun Vesan runoa se ei oikeastaan ollut runo, sen takia varmaan tajusin sen tajuan kyllä millaista on ajaa perheautoa kehäteillä aamutuimaan Hienoa että kehä kolmoselta kirjoitetaan kokeellista runoutta tarkoitan tätä vilpittömästi sydämeni on puhdas keskustelu sujuu hyvin, kunnes Hermunen keskeyttää sen niin tapahtuu täällä aina, Hermunen tulee, tuntuu että aina samassa paikassa täsmälleen tässä, telttakatoksen keskellä, voisin piirtää liidulla rastin asfalttiin tällä kertaa Hermunen on sitä mieltä että olen mokannut mediastrategiani antanut haastattelun Annaan liian aikaisin Hesari haukkui sun kirjasi mutta mä aion kuitenkin lukea sen no jaa laaja, syvä ja huolella rakennettu, Hesarissa itse asiassa sanottiin rakentaa ajankuvaa upeasti ok, myös ehdottomasti pitkäpiimäinen, mutta silti: haukkui ainakaan en ole ainoa mielisairas kirjailija kaikki kirjailijat ovat lukevat kritiikkejä kuin piru raamattua, sitten vielä väittävät etteivät lue niitä 20
vihaan meitä kaikkia tunnen suunnatonta myötätuntoa meitä kohtaan kriitikoita kohtaan kieltämättä en, tätä yhtä en ainakaan pitkäpiimäinen voi helvetti mistä sinulle maksetaan jos ei lukemisesta, yritä nyt hyvä ihminen jaksaa lukijat jaksavat vielä lukea, kriitikot eivät missä on Pekka Tarkka missä on Pentti Saarikoski tuolla on Saarikosken poika näin hänet viimeksi Mäkelänrinteen uimahallin lastenaltaassa siellä tapaa ihmisiä aina, paikka ei vain ole otollinen kohtaamisille seistä nyt siinä uimahousuisillaan ja jutella mukavia ajatella että tuossa seisoo Hesarin kulttuurin esimies portinvartija, ylituomari, mahdollisesti teloittaja älkää soittako meille, me soitamme teille Pentti ei ikinä käynyt Saskan kanssa uimassa, se on varma ehtikö Pentti tavata Rita Tainolaa Rita seisoo äkkiä edessäni, Maija K. on tuonut hänet siihen Sähän olet siinä Hyvissä ja huonoissa uutisissa Ei, en ole. En ole Miika Nousiainen tämä ei ole uutta, en ota tätä henkilökohtaisesti minulta on jo monta kertaa pyydetty nimikirjoitusta Vadelmavenepakolaiseen Rita ei sitä paitsi tunne ketään näin mitättömiä Kukas sinä olet ja mitä sinä olet tehnyt, hän aloittaa hän on ulkoistanut tämän osan työstään, siirtänyt sen haastateltavan vastuulle No Juha Itkonen olen ja olen kirjoittanut kirjan 21
Niin tietysti no millaisen kirjan Sellaisen sukupolviromaanin Etkös sä ole joskus saanut jonkun palkinnon Joo, olen se riittää, Rita on saanut kaksi lausettaan, muuta hän ei halua tuollainen katse, miten se syntyy miten voi tuijottaa suoraan silmiin ja katsoa samalla täydellisesti ohitse ihminen ilman muistia puhtaasti hetkeen kiinnittyvä ihminen ja häntä vastapäätä minä joka muistan kaiken, Ritankin kesällä 2000 olimme yhdessä Hampurissa haastattelemassa George Clooneya lensimme samalla iltakoneella takaisin, kilistelimme kuohuviinilaseja Itämeren yllä bisnesluokassa tietysti, Rita oli upgreidannut minut seurakseen Sä olet tuollainen unelmavävy, Rita sanoi kun kone alkoi laskea Seutulaan pitäisikö ottaa tämä puheeksi nyt sanoa että minulla oli mukavaa silloin minulla oli, hän oli ystävällinen ihminen tänään hän on kone joka tekee työnsä heittelee turskat hihnalle ja pistää pakettiin olen pieni turska mutta kuitenkin turska myönnän että se tuottaa minulle tyydytystä vuonna 1997 en ollut mitään olin BMG:n pikkujouluissa juomassa ilmaista viinaa Rita oli sielläkin sillä kertaa hän kysyi Kie von Hertzeniltä kuka sinä olet ja mitä sinä olet tehnyt Kie von Hertzeniltä ei kysytä sellaista 22
hän hermostui Ritalle Maija K. oli paikalla myös, tuli siihen väliin rauhoittamaan tilannetta oli ihmeellistä todistaa tätä vierestä Kie von Hertzen oli oikea rocktähti Rita Tainola ja Maija K. olivat vaikutusvaltaisia ihmisiä he kaikki elivät eri maailmassa kuin minä satumaisessa maailmassa johon minäkin halusin päästä sellaista oli nuoruus, oli ihmeellistä vain olla kaikki oli ihmeellistä ja se oli oikea asenne elämään sillä kaikki on on yhä, se on vain paljon helpompi unohtaa onko normaalia muistaa näin paljon muistaako kukaan muu, minä tahtoisin tietää voihan olla että muutkin muistavat kaikki muut, jopa Rita Tainola oikeissa olosuhteissa hän muistaisi Hampurin-koneen ja puheensa siellä aika levittäytyy ympärillämme rajattomana altaana uimme ajassa kaikki toisinaan raajamme hipaisevat toisiaan, siitä syntyy yhteys meidän välillemme se on niin liikuttavaa etten osaa kuvata sitä sanoilla yritän silti muisti repii ihmisen kahtia jossain ollessaan on aina samaan aikaan myös jossain toisaalla etukäteen ei voi tietää missä samaan aikaan kaikkialla, en ymmärrä sitä ja se on täydellistä juuri sen takia voin kirjoittaa siksi etten ymmärrä 23
minun poikani nyt, viiden kilometrin päässä tästä pihasta vanhempi pelaa ehkä jalkapalloa, nuorempi istuu keinussa päiväkodin pihalla jotain sellaista he tekevät jotain todellista sillä aikaa kun minä puhun paskaa ja kohottelen maljoja vaikka lapsuus on leikkiä, teatteria se ei ole ei yhtä jatkuvaa esittämistä niin kuin aikuisuus joka ainoa päivä lapseni kulkevat aikuisuutta kohti nyt jo erillään minusta, silti vielä paksuilla langoilla kiinni tunnen syyllisyyttä siitä, etten ajattele heitä joka hetki yhtä hyvin saatan ajatella heitä liikaa tunnen aina heidän läsnäolonsa tunnen sen koko ajan, oman ankkurini jos minut erotettaisiin heistä nyt, kohoaisin ilmaan kadottaisin kokonaan suunnan, eksyisin tälle pihalle sentimentaalista mutta totta totuus on sentimentaalinen, sitä on mahdotonta olla lähestymättä sentimentaalisesti jos pelkää tunnetta, pettää elämän Puhelin piippaa Huomenta Suomen lämpiössä Pekka, minä ajattelen se on ensimmäinen ajatukseni hän tekstasi aina kun olin ollut televisiossa ei niin pientä esiintymistä ettei enoni olisi huomannut sitä radion kanssa hän oli yhtä tarkka, onnistui kuulemaan kaiken raportoi minulle kuulemastaan Sinä esiinnyt niin hienosti ja rauhallisesti. Olen niin ylpeä sinusta 24
ja siskostasi ja veljestäsi. Varmasti tekee hyvää kirjanmyynnille. Pekka-eno sama viesti aina sama sisältö vähän erilaisina versioina kirjoitusvirheitä vähän tai paljon riippuen hänen lääkityksensä asteesta kolmekymmentä vuotta hän soi lääkkeitä niin hirvittävän määrän lääkkeitä, en edes tiedä mitä mieli tarvitsee jotain mitä ruumis ei kestä lopulta se luovuttaa eikä Pekka-enoa enää ole ei ketään joka katsoisi Huomenta Suomea keskiviikkoaamuna varttia vaille yhdeksän tekstiviesti on operaattorin mainos Elokuun EtuKysely tuo taas uudet palkinnot ja kysymykset Pekka on tuhkaa nyt toteutimme hänen toiveensa, sirottelimme hänet Vanajaveteen ratkaisevalla hetkellä kukaan ei halunnut tarttua uurnaan lopulta nuorempi sisarista avasi kannen äkkiä jostain tuli tuulenpuuska ja heitti pikkuveljen hänen silmilleen muistan tätini ilmeen muistan miten seisoimme siinä laiturilla miten hämillään me olimme, miten selvästi olimme elossa, myös sen tarvitaan kuolema kirkastamaan elämä kaikki on niin sameaa muuten, sumua vain, mutaa mutaa Vanajaveden pohjassa menin kotiin ja kirjoitin siitä päivästä niinhän minä aina teen, kirjoitan kaikesta kirjoitin Pekan hautajaisista ja yritin ujuttaa sen romaaniin 25
Ei käy, sanoivat molemmat Antit, liian pateettista olin samaa mieltä miten kamalaa että edes yritin ryöstää hänen hautajaisensa vai onko, ehkä hän olisi vain ilahtunut ollut vain tyytyväinen siitä että ajattelin häntä kirjoittaessani Valoa minä nimittäin ajattelin ajattelin mitä hän olisi ajatellut minun kirjastani olisiko hän tunnistanut itseään siitä lukiko hän minun kirjojani, en tiedä lukiko hän lopulta enää mitään, pystyikö lukemaan ehkä ei kolmikymppisenä enollani oli hyvin varustettu kirjahylly Tikkasen osoitekirjat siinä siististi rivissä joskus myöhemmin hän tunnusti ettei ollut edes lukenut niitä kuului vain kirjakerhoon asui Haminassa kuului kirjakerhoon työskenteli ekonomina jossain siivousalan firmassa rakasti naista jota ei koskaan saanut ei onnistunut muodostamaan pysyviä ystävyyssuhteita, luomaan yhteyksiä ihmisiin kun hänen haimansa poksahti ihmisten kohtaaminen kävi entistä vaikeammaksi aiemmin alkoholi oli taittanut ahdistuksen, nyt hän alkoi taittaa sitä lääkkeillä jonain päivänä hän katsoi ulos ikkunasta eikä enää kestänyt sitä mitä näki niin ihmiselle voi käydä toisinaan pelkään että niin käy minulle onko se eläytymistä vai vain kusipäisyyttä, minä en tiedä ehkä olen turvassa 26