Lohi ja taimen Oulujärvellä 2030? Selvitys Oulujärveen laskevien vesistöjen vaelluspoikastuotantopotentiaalista

Lohi ja taimen Oulujärvellä 2030? Selvitys Oulujärveen laskevien vesistöjen vaelluspoikastuotantopotentiaalista Matti Havumäki 15.3.2010

Suomen vesistöpalvelu osk. Siltamäenkatu 21, 15300 LAHTI Y tunnus: 1877486 4 puh. 040 732 6775, e mail: vesistopalvelu@vesistopalvelu.fi, kotisivu: www.vesistopalvelu.fi

Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Lohi ja taimen Kainuun vesillä 2 2.1 Lohen ja taimenen pyynnistä Oulujärvellä 2 2.2 Hyrynsalmen reitti 3 2.3 Sotkamon reitti 3 2.4 Oulujärveen laskevat joet 4 3. Aineisto ja menetelmät 6 4. Hyrynsalmen reitti 9 4.1. Hyrynsalmen reitti 9 4.1.1 Leppikosken ja Seitenoikean välinen alue 10 4.1.2 Seitenoikean ja Aittokosken välinen alue 11 4.1.3 Pyhännänjoen yläpuoliset alueet 11 5. Sotkamon reitti 12 6. Oulujärven laskevat joet 14 7. Nykyinen tila ja kunnostuskustannukset 15 7.1 Jokien ja purojen nykytila 15 7.2 Kunnostuskustannukset 16 8. Pohdittavaa 18 9. Henkilökohtaiset tiedonannot ja kirjallisuus 19 LIITTEET 5 kpl LIITE 1. Taulukko 1. Leppikosken voimalaitoksen yläpuoliset joet ja purot. 4 s. LIITE 2. Taulukko 2. Iso Pyhännän voimalaitoksen yläpuoliset joet ja purot. 2 s. LIITE 3. Taulukko 3. Seitenoikean voimalaitoksen yläpuoliset joet ja purot. 6 s. LIITE 4. Taulukko 4. Sotkamon reitin Koivukosken ja Kallioisen voimalaitosten väliset joet ja purot. 7 s. LIITE 5. Taulukko 6. Oulujärveen vapaana laskevat joet ja purot. 6 s.

1. Johdanto Tämän työn tarkoituksena on selvittää kuinka paljon Oulujärven vaikutusalueen joki ja puroalueilla olisi mahdollista kasvaa taimenen ja lohen poikasia/vaelluspoikasia. Jokivesistä on olemassa valmiita aineistoja, liittyen erilaisiin uittoselvityksiin ja kunnostuksiin sekä vesivoiman inventointeihin. Puroista ei juuri ole olemassa käyttökelpoisia valmiita aineistoja. Pienien uomien kalantuotantopotentiaali voi kuitenkin olla hyvin merkittävä ja purojen merkitys pyrittiin tässä selvityksessä myös huomioimaan. Puroista pyydetty taimen on ollut merkittävä osa kainuulaisten ruokapöytää menneinä aikoina ja kalaa on ollut saatavilla lähes jokaisesta purosta ennen tehometsätalouden aikakautta ja sen suoria vaikutuksia pienvesistöjen tilaan. Pienvirtavedet huomioidaan tarkemmin sellaisilla vesistöalueilla, joissa tiedetään puro ja järvitaimenta esiintyvän tai joskus esiintyneen. Lohen esiintymisalueeksi tiedetään muutamia isompia sivuvesiä reittivesien lisäksi. Raportti ei selvitä yksilöidysti pienvesistöjen ja jokien tämänhetkistä tilaa, vaan arvion niiden potentiaalista tuottaa kalanpoikasia. Reunaehtojensa puolesta arvio perustuu lähinnä vesistön luonnontilaisuutta vastaavaan tilaan huomioiden kuitenkin seikan, että isoihin jokiin laskeneiden sivupurojen merkitys on pienempi niiden nykyisin laskiessa patoaltaisiin eikä virtaaviin vesiin. Selvitys ei ota kantaa nykyiseen kalalajistoon tai niiden geeniperimän ohjaamaan vaellushalukkuuteen ym., istukkaiden laatuun (laitostuminen, varhaissukukypsyys ym.), luonnonmukaisten kalateiden mahdollisuuksiin lisätä poikastuotantopotentiaalia, eikä muihin mahdollisiin säännöstelyyn ja säännösteltyjen alueiden kunnostusratkaisuihin tai syönnösvaellusalueilla esiintyviin ongelmiin.

2. Lohi ja taimen Kainuun vesissä Taimenen ja lohen esteetön vaellusmahdollisuus Oulujoessa katkesi Merikosken voimalaitoksen valmistuttua 1948. Laitoksessa oli kalahissi, jonka vaatimaton menestys kalannousun turvaamiseksi jäi olemattomaksi Oulujoen tullessa kokonaan rakennetuksi 1957 mennessä. Viimeistään Oulujoen luusuaan 1952 valmistuneen Jylhämän voimalaitoksen valmistuttua loppui myös Oulujokeen Oulujärvestä kudulle laskevien taimenien, joita koutereiksi kutsuttiin, elinmahdollisuudet. Oulujärvessä on saattanut olla järvilohikanta tai sekakanta, jossa osa lohiyksilöistä on vaeltanut mereen osan jäädessä Oulujärven selille (Seppovaara 1962, henk. koht. tiedon anto Uski 1969). Kalatalousteknikko Onni Uski (Hurme 1969) sai Hakasuon kalanviljelylaitoksen taimenen emokalapyynnin yhteydessä usein myös lohia. Kantaa ei kuitenkaan koskaan tutkittu tai otettu säilytettäväksi emokalaparviin. Oulujärvelle syönnösvaelluksen tehneiden kalakantojen tila heikkeni dramaattisesti Kiehimä ja Emäjoen tullessa rakennetuiksi 1959 1963. Hurme (1969) selvittää Oulujärvellä olleen runsaasti järvitaimenta, mutta ei omissa tutkimuksissaan ole pystynyt selvittämään onko Oulujärvessä tavattu taimen tehnyt merivaellusta. Yleisesti kuitenkin tiedetään meritaimenen nousevan vesistöissä ylemmäs jokien latva ja sivupuroihin. 2.1 Lohen ja taimenen pyynnistä Oulujärvellä Tolvasen (1915) mukaan lohta ja taimenta pyydettiin Oulujärveltä nuotalla ja koukuilla sekä tuohustamalla yhteensä n. 1000 kg/v, josta taimenta 600 kg (200 kpl) ja lohta 400 kg (100 kpl). Hurmeen (1969) mukaan 1000 kg lohta ja taimenta on ilmeisen varovaisesti annettu arvio. Pyynti keskittyi enemmän jokiin ja suurempi osa määrittelemättömästä kokonaissaaliista pyydettiin virroista kalojen kutuvaelluksen aikaan. Tonkon eli purotaimenen pyyntiponnistusta on kuvattu ankaraksi, mutta vain tiettyyn osaa puroihin ja jokiin ulottuvaksi. Aikaisemminkaan tonkoa ja järvitaimenta ei ole toisistaan eroteltu. Pyyntitavat olivat onki, heittosiima (useita koukkuja ns. ootto onki), merta ja jopa yläjuoksulle veteen kaadettu tervan kusi (tervan polton sivutuote), joka tainnutti tai tappoi kalat pyydettäviksi. 2

2.2 Kiehimä ja Emäjoki Emäjoki on ollut Oulujärven alueella merestä nousseen lohen tärkein kutuvesi (Hurme 1969). Välijärviä reitillä on ollut oikeastaan vain kaksi, Ristijärven Iijärvi ja Hyrynsalmen Hyrynjärvi ennen Kiantajärveä. Emäjoessa on ollut runsaasti virtavettä 105 km matkalla, kun pudotuskorkeutta Kiantajärvestä Oulujärveen on ollut 75 m. Sivujoista lohi on noussut ainakin Hyrynsalmelle Lietejokeen saakka (Henking ja Sandman 1913, Wuorentaus 1942), mutta lohia on saatu myös Ämmänsaaren Sonninkalliolta (henk. koht. tiedon anto, Heikura T. 2010). Tarinat kertovat myös Kiantajärveen laskevasta Kuomanjoesta saadusta lohesta. Nousuestettä tuolle vaellukselle ei ole ollut. Sata vuotta sitten Oulujokeen nousevien lohien määrä on tuskin vastannut enää alkuperäisiä, luonnontilaisia määriä johtuen pyyntipaineesta ja joen muustakin käytöstä niin Oulujoessa alajuoksulla kuin Emäjoessa reitin yläjuoksulla (esim. 1800 luvun suuret perkaukset ja Ämmäkosken ruukin rakentaminen Emäjoen luusuaan Ämmänsaaressa 1841.) Kainuun perukoilla kauppatavara on ollut ennemmin terva, voi ja kapahauki. Tietoa lohisaaliista esim. verokirjoista tms. ei ole ja nousuhalukkuuskin on aikoinaan tullut huonosti dokumentoitua. Hurme (1969) selvittää mm. Onni Uskin ja Sakari Moisasen kertoneen, että Lietejoen suulta, Seitenoikesta ja Kalliokoskesta on saatu suuria 12 18 kg lohia, jopa 30 kg painoisia yksilöitä on saatu saaliiksi. Luvan reitin koskiinkin lohia on noussut. Vielä 1950 luvulla Mikitänjärvestä saatiin verkolla lohi, joka oli kalastajillekin yllätys (Henk. koht. tiedon anto, Heikkinen M. ja Romppainen J. 2010). Alempana Paltamossa ja Pyhäntäjoessa lohet olivat 8 12 kg:sia. Hurmeen (1969) tekemissä haastattelututkimuksissa selvisi, että Emäjoen lukuisat sivuammattikalastajat saivat saaliikseen vuosittain 20 30 kpl lohia ja taimenia sekä monet ammattikalastajat 50 60 kpl. Kalastajien määrän selvittäminen olisi avartanut joen kokonaistuottoa, mutta näistäkin luvuista selviää, että kalaa on kappalemääräisesti saatu ainakin satoja, jopa toista tuhatta kappaletta. Noin 10 kg:n keskipainolla arvioituna vaelluskalaa olisi saatu joka tapauksessa useampia tuhansia kiloja vuosittain. Hyrynsalmen reitti on koko matkaltaan ollut taimen ja lohipitoinen. Taimenta ja harjusta esiintyy luonnonvaraisena reitin sivu ja latvavesissä. 3

2.3 Sotkamon reitti Kuhmonreitillä kosket ovat olleet lähinnä reittiveden välisten altaiden virtapaikkoja, salmia ja koskia. Suurimmat niistä Ontojärven ja Iso Kiimasen välissä Ontojoessa (nykyisin säännöstelty kahdella voimalaitoksella; Kallioinen ja Katerma), Tenetin virta ja Kuhmon keskustan tuntuman kosket. Reitti on kuitenkin koko matkaltaan ollut taimenpitoinen (Arra 1935, Myrberg 1935, Huovinen 1949, Reinikka 1960, Vaalama 1960). Kajaaninjoki Sotkamo Kuhmoreitille lohi tai taimen ei tiettävästi ole päässyt nousemaan Kajaaninjoen Ämmäkosken 5,5 m putouksen yli (Nordqvist 1903). Ämmäkosken alla oli kesällä lohta, mutta kutuaikana syksystä kalaa ei enää tavattu. Henking ja Sandman (1913) olettivat lohen joskus kuteneenkin Ämmäkosken alaosalla. Oletusta tukee joen alaosalta entisinä aikoina syksyisin saadut runsaat taimensaaliit. Ämmäkosken putouksen yläpuolella on ollut runsaasti Nuasjärvestä alavirtaan kutuvaelluksen tehnyttä (Myrberg 1935) taimenta pyydettäväksi (Laitinen 1954, Vaalama 1960). 2.4 Oulujärveen laskevat joet Etelän puolelta virtaavat joet Hurmeen (1969) mukaan on ollut entuudestaan tuttua, etteivät Oulujärveen etelän suoalueilta laskevat joet ole olleet lohi ja taimenpitoisia. Joilla tarkoitetaan Vimpelinpuroa, Nimis, Vuoli Vuotto ja Mainuanjokea. Vuotto ja Vuolijoissa kuitenkin nykyisin esiintyy ainakin purotaimenta ja Vuolijokeen on kotiutettu myös harjus. Mainuanjoen alaosassa on ollut kallioköngäs, jonka on epäilty estäneen kalannousua ko. vesistöön. Mainuanjoki on Hurmeen (1969) mukaan eteläisistä joista ainoa, josta voitaisiin saada taimenen kutujoki. Aittojoki l. Leinosenjoki Hurmeen mukaan Aittojoessa ei koskaan ole esiintynyt lohta, taimenta, harjusta tai edes tammukkaa. Potentiaalia saattaisi kuitenkin olla Iso Laamasen järven alapuolisilla osilla. Pohjanjoki Pohjanjoessa on aikanaan ollut runsaasti taimenta ja jonkin verran isompikokoista syönnösvaelluksen tehnyttä taimenta. Tonkon pyyntiä on mainittu harrastettavan pääuomalla ahkerasti saaliin ollessa 100 500g painoista. (Hurme 1969, Henk. koht. tiedon anto, Rautianen 2010) 4

Miesjoki Miesjokeen nousi ennen runsaasti taimenta ja merilohta (Henking ja Sandman 1913, Anonyymi 1911) ja nykyisinkin joella on luontainen taimenkanta. Varis ja Kongasjoki Varis ja Kongasjoki ovat olleet tärkeitä lohen ja taimenen kutualueita. Kivesjärvi on ennen laskenut ainakin osan vetensä Alanteenjoen kautta Jaalangan suuntaan, mutta 1800 luvulla vedet johdettiin kokonaisuudessaan Varisjokeen. Varisjoessa on ollut useita vesilaitoksia, mutta kalannousu reitille loppui ilmeisesti 1930 luvulla. Myllyn rakentamisen ehtona oli kalannousun turvaaminen, mutta tarvittavat rakenteet jäivät kuitenkin rakentamatta. Tähän patoon loppui lohennousu Kivesjärveen ja Kongasjoen kutualueille. Kongasjoessa sanotaan olleen lohta niin paljon kun ottaa halusi (Väisänen Iivari henk. koht. tiedon anto, Hurme 1969). Reitiltä hyvänä taimenjokena on mainittu myös Kivesjärveen laskeva Vaarainjoki. Heini ja Melajoki Heini ja Melajoki Paltamossa ovat pieniä, mutta taimenpitoisia vesistöjä. 5

3. Aineisto ja menetelmät Aineistona on käytetty lähinnä lauttaussääntöjä, uittokatselmuksia ja uittosääntöjä sekä uittosääntöjen kumoamisia niiltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Tarkempaa tietoa on joidenkin jokien osalta saatu myös kunnostussuunnitelmista ja muiden tutkimusten sekä selvitysten yhteydessä (mm. Kainuun ympäristökeskuksen eri hankkeissa toteutetut osakaskunta kyselyt). Maastokäyntejä kohteille ei ole tehty kyseisen selvityksen aikana. Kootusti ja kattavaa, yksityiskohtaista tietoa koko Kainuun alueelta on aiemmissa julkaisuissa esitetty melko vähän. Mainittavia ovat mm. Koski inventointi (Vesihallitus 1980), Kainuun koskiselvitys (Seutukaavaliitto 1986), Kainuun uittokunnostettujen jokien nykytila (Korhonen & Huusko 2004, Kainuun ympäristökeskus) ja Ihmistoimintojen vesistövaikutukset Emäjoen valumaalueella (Korhonen ym. 2003, Kainuun ympäristökeskus). Viimeiseksi mainitun yhteydessä inventointityötä on tehty myös puroluokan vesiin asti. Taulukoihin on kerätty kaikki joet ja n. 1700 m pidemmät purot. Kirjallisuuden, puhelin haastatteluiden ja kartta aineiston perusteella on pyritty luokittelemaan virtavesikalojen elinympäristöksi sopivat joet ja purot. Aineisto perustuu pienempien uomien osalta kartta aineistoihin. Kartta aineistojen tarkkuus asettaa rajoitteita elinympäristöjen määrittämiseen, joten kaikkia virta alueita aineistossa ei ole. Kartoissa ei esiinny virtasuvantoja, nivoja eikä kaikkia poikas ja kutualueiksi kelpaavia ympäristöjä. Taimen pystyy hyödyntämään koko purouoman elinympäristönään ja usein muita kalalajeja esiintyy vain vähän. Pienempien purojen ja jokien osalta virta alueita sekä teoreettisia poikastuotantoalueita voidaan pitää vähimmäismäärinä vaikka taulukossa esiintyvä laskennallinen poikastuotantopinta ala joen latvoilla ja puro kohteilla hieman kasvaakin suhteellisen keskileveyden myötä. Kartta aineistoista mitatut luvut on esitetty taulukoissa vihreällä. Karttaaineistoihin perustuvat arviot on esitetty punaisella. Tunnettujen luontaisten nousuesteiden takaisia tuotantoalueita ei tässä selvityksessä tarkastella (ko. uomien tunnusluvut eivät ole mukana aineistossa). Puroluokan vesistössä nousuesteitä saattaa esiintyä, mutta karttatarkastelutarkkuudella niitä ei ole voitu huomioida. Pienien purojen merkitys vesistön kalakannalle voi olla merkittävä. Muun muassa Lietejoen latvoilla on vaaroilta ja hetteistä laskevia puroja, joissa taimen on kutenut ja poikastiheydet ovat olleet suuria (Keränen O. henk. koht. tiedon anto 2010). Kartta aineistoista ei voi ojitusten seasta 6

pieniä puroja tai hetevaikutteisuutta havaita, joten esimerkin mukaisia puroja aineistosta varmasti puuttuu, kuten myös toisin päin. Pieniä alle 2 km pituisia järviin laskevia puroja on jätetty suoraan tarkastelun ulkopuolelle, kuin myös kuivuviksi tai muuten merkityksettömiksi arvioituja (jyrkkyys, suo ojat, lyhyys) latvahaaroja. Tarkastelun ulkopuolelle jää kuitenkin vain muutamia vaarojen rinnepuroja sekä pieniä latva ja sivuhaaroja. Isommat purot on luokiteltu aineistossa joiksi. Puroiksi on luokiteltu uomat joiden keskivirtaama (MQ) on < 0,2 m³/s tai keskileveys on < 1,7 m). Suuria jokia ko. vesistöissä on hyvin vähän. Jaottelu on tehty osittain tilastollisen käsittelyn yksinkertaistamiseksi, mutta sillä pyritään mm. lisäämään hyvin vesittyneiden uomien määrää joiksi luokiteltujen uomien ryhmässä. Jokien hydromorfologista, saati puro ja jokiluonnon ekosysteemitason tilaa ei voi ilman maastotarkasteluja toteuttaa, joten arviot kuvaavat uomien potentiaalia. Latvajokien ja pienten purojen veden laatu voi ajoittain olla lisääntymistä rajoittava tekijä, mutta harvoilla kohteilla veden laatu on niin heikkoa ettei lisääntyminen ollenkaan onnistuisi. Virtavesien karkea tuotantopotentiaali laskettiin selvittämällä jokien ja purojen selvät virta alueet. Virta alueiden pinta alalla kerrotaan tutkimuksista ja seurannoista saatuja taimenen ja lohenpoikasten tuotantoarvioita. Tuloksista saadaan uomakohtainen arvio kohteen vuosittaisesta vaelluspoikastuotantopotentiaalista. Etelä Suomessa lohen ja taimenen vaelluspoikastuotannoksi on arvioitu keskimäärin n. 2000 smolttia/ha/v ja enimmillään jopa 4000 smolttia/ha/v (henk. koht. tiedon anto, M. Vaittinen 2010). Pohjois Suomen kylmät ja karummat olosuhteet hidastavat kasvunopeutta (smolttiutumisiän nousu) ja lisäävät jokipoikasvaiheen kuolleisuutta jo ennen smolttiutumista. Purovesistöjen tuotantopotentiaalia on kuitenkin arvioitu suuremmaksi kuin jokien, koska pienissä uomissa arvioidaan olevan enemmän poikaselinympäristöjä ja vähemmän mm. lajien välistä kilpailua. Taimenen vaelluspoikastuotannon arvioidaan tässä selvityksessä olevan 300 1000 smolttia/ha/v ja lohen 500 1000 smolttia/ha/v. Arvio perustuu yleisesti käytettyihin arvoihin ja Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiantuntijaarvioihin (Tiedonannot T. Vehanen, V. Vähä, E. Jutila ja M. Kaukoranta 2010). Taimenella smolttituotannon arviona on käytetty myös 200 poikasta/ha, mutta purovesistöjen tuotantokapasiteettia pidetään yleisesti parempana verrattuna suuriin jokiin. Lohen palauttaminen Oulu ja Lososinkajokiin hankkeessa (Toim. Laine A. 2008), Oulujoen sivujoessa, Kutujoessa tehdyn istutettujen lohien vaelluspoikasten rysäpyynnin perusteella arvioitiin joen pystyvän nykyisellään tuottamaan n. 300 smolttia/ha/v. Poikastiheyksien vaihtelu voi 7

olla erittäin suurta jokien ja joen koskien välilläkin esim. pohjoisista joista Tenolla on havaittu 1+ ja sitä vanhempien poikasten n. 2000 yksilön hehtaaritiheyksiä. Näätämön alaosilla 1990 luvun alussa havaittiin jopa 20 000 lohen poikasta hehtaarilla (Niemelä ym. 2003). Arvio vähimmäis ja enimmäismäärästä kuvaa myös vuosien välistä suurta vaihtelua ja ennen kaikkea enimmäisarvio voi kompensoida vain koskihehtaareissa mitatun tuotantoalan mahdollista ala arviota. Nykytietämyksen mukaan lohen poikaset käyttävät poikasalueinaan myös suvantoja ja jopa läpivirtausjärviä. (Esim. Haapala ym. 1998) Yleistäen samassa vesistöissä esiintyessään lohi kutee pääuomassa ja taimen lisääntyy pienemmissä vesistöissä eli pääuoman sivu ja latvajoissa sekä puroissa. Lohien jokipoikasten on kuitenkin todettu vaeltavan pääuomasta myös sivujokiin ja puroihin mm. Torniojoella (Vähä V. 2010). Rakennetuissa joissa Itämeren altaan lohen on todettu kutevan myös vähiten huonoihin paikkoihin esim. säännösteltyjen vesien sivupuroihin (Montan kalanviljelylaitoksen poistovesi uoma (Oulujoki) ja Isohaaran yläpuolisen altaan sivupuro (Kemijoki)). Lohen ja taimenen samanaikaista esiintymistä aineiston joissa ei tulkittu lohen hyväksi siten, että se mahdollisesti syrjäyttäisi taimenen. Taimenpitoisiksi vesiksi luokiteltiin lähes kaikki uomat, jos kyseisessä 2. jakovaiheen vesistössä tiedetään ko. kalaa esiintyvän tai esiintyneen. Lohen poikastuotannon kannalta potentiaalia arvioitiin olevan sen entisissä kutujoissa ja uomissa joiden keskivirtaama (MQ) on noin 1 m³/s. Esimerkiksi; Torniojoella lohi kutee 250 km päässä mereltä pääuomaan laskevaan sivujokeen (Pakajoki), jonka keskivirtaama (MQ) on n. 1,7 m³/s. Emäjoen sivujoessa, Lietejoella lohi kuti joen yläosan Syväjoessa, jonka keskivirtaama (MQ) on. 1,3 m³/s. Venäjällä Äänisen järvilohi nousee kudulle useampaan keskivirtaamaltaan n. 1,5 4 m³/s jokiin. Pienin tunnettu joki on Filippa, jonka keskivirtaama jää alle 1 m³/s (henk. koht. tiedon anto M. Kaukoranta 2010). 8

4. Hyrynsalmen reitti 4.1. Hyrynsalmen reitti Hyrynsalmen reitillä tarkastelualue ulottuu Leppikosken ja Aittokosken voimalapatojen väliselle osuudelle (Kuva 1). Kiehimäjoessa sijaitsevan Leppikosken voimalapadon alapuoliset alueet kuuluvat Oulujärven tarkastelualueeseen. Iso Pyhännän voimalaitoksen takaiset alueet Leppikosken ja Seitenoikean välisellä alueella käsitellään omana kokonaisuutenaan (Kuva 1). Kuva 1. Hyrynsalmen reitin tarkastelualue. Iso Pyhännän ja Seitenoikean voimalaitosten yläpuoliset valuma alueet on rajattu omiksi kokonaisuuksikseen. Tarkasteltavia uomajaksoja Leppikosken ja Aittokosken välisellä alueella on yhteensä 1206,7 km, joista selvästi virtaavaa vettä on vähintään 285,2 km. Virtavesien pinta alaksi muodostuu 76,8 hehtaaria. 190 joki ja 241 9

purojaksosta 121 joella ja 118 purolla arvioitiin olevan taimenen poikastuotanto alueita yhteensä 71,2 ha joista jokien ryhmässä 57,6 ha ja puroilla 13,6 ha. Lohelle poikastuotantoalueita on 21 joella tai jokijaksossa yhteensä 29,9 ha. Kokonaisuudessaan tarkasteltavan vesistöalueen vaelluspoikastuotannoksi arvioitiin 22 000 73 000 taimenen smolttia ja 15 000 31 000 lohismolttia (Taulukko 1). Tarkemmat joki ja vesistökohtaiset arviot on esitetty liitteissä 1,2 ja 3, taulukot 2,3 ja 4). Taulukko 1. Hyrynsalmen reitin tarkastellut joet ja purot. Uoman Taimen pituus km virtavettä yht./pot.* ha/km Kpl yht./pot.* Leppikoski Taimen smolttia/v Lohi virtavettä ha/km Lohi smolttia/v Joki 38/38 236,2/230,4 20,7/48 9,1/11 4 500 9 000 Puro 59/45 147,2/124,3 4,8/42 Yhteensä 97/83 383,4/354,7 25,5/90 7 700 26 000 9,1/11 4 500 9 000 Iso Pyhäntä Joki 21/20 90,2/89 4,9/13,8 3,3/15,9 1 600 3 300 Puro 16/9 58,2/37,7 0,7/5,1 Yhteensä 37/29 148,4/126,7 5,6/18,9 2 100 6 900 3,3/15,9 1 600 3 300 Seitenoikea Joki 72/65 360,4/337 32/68,5 18,3/98,2 9 000 18 300 Puro 91/64 314,5/241 8,2/71,6 Yhteensä 163/129 774,9/576 40,2/140,1 12 000 40 000 18,3/98,2 9 000 18 300 Yhteensä 331/239 1207/1057 71/249 21 000 72 900 33/125 16 100 30 600 * Potentiaalisiksi uomiksi arvioitujen lukumäärä tai pituus 4.1.1. Leppikosken ja Seitenoikean välinen alue. Suurimmat Leppikosken patoaltaaseen laskevat joet ovat Uvan reitiltä (vesistöalue 59.44) Tolosenjoki (MQ 2,80 m³/s), ylempänä reitillä Latvajoki (MQ 1,76 m³/s) ja Pyhännänjokeen laskeva Tervajoki (59.47,MQ 1,84 m³/s). Kokoluokkaa pienempiä ovat Siltajoki (59.41, MQ n. 1,3 m³/s), joka haarautuu pian Väljän ja Siltajoeksi ja Roukajoki (59.42, MQ n. 0,66 m³/s). Noin 0,4 m³/s keskivirtaaman suoraan altaaseen laskevia pieniä jokia on useampia; Varsajoki, Pajujoki, Möykkysenjoki ja Heikkisenjoki. Leppikosken ja Seitenoikean patojen välisellä vesistöalueella tarkasteltiin jokia ja puroja yhteensä 383,4 km matkalta. Selkeitä virtavesialueita uomissa on 10

arvioitu olevan n. 99,1 km. Virtavesien pinta alaksi arvioitiin yhteensä 26,6 ha. Aineistosta kalataloudellisesti potentiaalisiksi arvioitiin kaikki 38 jokea, joissa on 20,7 ha poikastuotantoaluetta ja 59 purosta 45 puroa, joissa on yhteensä 4,8 ha virtavettä (Taulukko 1 ja LIITE 1, taulukko 2). Taimenelle sopivia poikaselinympäristöjä on vähintään 25,5 ha ja lohen pienpoikasille koskipinta alaa on yhteensä n. 9,1 ha. Vesistöalueen vaelluspoikastuotannoksi on arvioitu 7700 26 000 taimenen smolttia ja 4500 9000 lohismolttia vuodessa (Taulukko 1). 4.1.2. Iso Pyhännän voimalaitoksen yläpuolinen alue Suurin Iso Pyhännän järveen laskeva virtavesi on Hiisijärvestä laskeva jokijakso (vesistöalue 59.48), jossa pienet välijärvet helminauhoittavat jokireittiä. Alaosaltaan reitin keskivirtaama (MQ) on n. 3,0 m³/s. Reitin alaosille viimeisten koskien alapuolelle laskee Tuomaanjoki, joka lisää joen keskivirtaamaa 1,6 m³/s. Muut valuma alueen joet ovat huomattavasti pienempiä. (Taulukko 2, LIITE 2.) Iso Pyhännän voimalaitoksen yläpuolisella vesistöalueella tarkasteltavia jokia ja puroja on yhteensä 148,4 km, joista selkeitä virtavesialueita n. 30 km. Virtavesihehtaareita on yhteensä 8,0 ha. Aineiston 21 joesta kalataloudellisesti potentiaalisiksi arvioitiin 20 jokea tai jokijaksoa ja 16 purosta 9 puroa. Taimenelle sopivaa poikastuotantoaluetta on yhteensä 5,6 ha ja lohen poikastuotantoon soveltuvia alueita 5 joessa tai jokijaksossa on n. 3,3 ha. Taimenen vaelluspoikastuotannoksi arvioitiin n. 2100 6900 ja lohen n. 1600 3300 smolttia vuodessa. (Taulukko 1 ja LIITE 2, taulukko 3) 4.1.3. Seitenoikean ja Aittokosken välinen alue. Suurimmat Emäjokeen laskevat joet ovat entisenä lohijokena tunnettu Lietejoki (59.45, MQ 2,3 m³/s), Tuomijoki (59.46, MQ 3,4 m³/s), Löytöjoki (59.47, MQ 1,8 m³/s) ja Luvan reittivesi (59.7), jossa on järvien välisiä koskialueita ja latvajokia. Mainittavimpana Nuottijoki (59.71, MQ 9,9 m³/s), Luvanjoki (59.72, MQ 8,8 m³/s) ja latvan Mikitänjoki (59.73, MQ 4,7 m³/s) sekä kokoluokkaa pienemmät Tervajoki (59.75, MQ 1,5 m³/s) ja Kokkojoki (59.76, MQ 1,7 m³/s). Pienempiä Emäjokeen suoraan laskevia jokia ovat mm. Korpijoki (Sakarajärvi), Lahnajoki, Varisjoki, Kangasjoki ja Oravijoki. 11

Seitenoikean ja Aittokosken patojen välisellä vesistöalueella tarkasteltiin yhteensä 674,9 km jokia ja puroja, joista selkeitä virtavesialueita on 157,7 km. Virtavesihehtaareita on yhteensä 42,3 ha. Aineiston 72 joesta kalataloudellisesti potentiaalisiksi arvioitiin 65 jokea, yhteensä 32 koskihehtaaria ja 91 purosta 64 puroa, yhteensä 8,2 ha virtavettä. Lohelle jokia tai jokijaksoja on 12 kpl (Tarkemmat kuvaukset liitteessä 3, taulukko 4). Taimenelle sopivia poikaselinympäristöjä on vähintään 40,2 ha ja lohelle n. 18,3 ha. Vaelluspoikastuotannoksi arvioitiin 12 000 40 000 taimenen ja 9 000 18 000 lohen vaelluspoikasta vuodessa. 5. Sotkamon reitti Kuva 2. Sotkamon reitille laskevien jokien ja purojen tarkastelualue. 12

Sotkamon reitillä Koivukosken ja Kallioisen voimalaitospatojen välisellä alueella (Kuva 2) tarkasteltiin jokia ja puroja yhteensä n. 808 km matkalta. Selkeitä virtavesiä on yhteensä 141 km, joiden pinta ala on 30,6 ha. Jokia aineistossa on 43 kpl yhteensä 309 km, joista virtavettä 38,6 km. Suurimmat joet ovat Jormasjoki (59.88, MQ n. 4 m³/s), Sapsojoki ja Kusianjoki (59.87 ja 59.83, MQ n. 3,6 m³/s) ja Tipas (59.85), Lappa (59.86) ja Tervajoki (59.84) (MQ n. 2,4 m³/s). Kokoluokkaa pienempiä ovat Talvijoki, Mustinjoki, Kontinjoki, Tuhkajoki ja Sapsojoen latvoilta Maunus ja Lontanjoki sekä Kusianjoen haara, Syväjoki. Puroja aineistossa on 155 kpl yhteensä 504 km. Virtavesiä puroissa on arvioitu olevan 103 km. Lyhyt yhteenveto on esitetty taulukossa 5 ja tarkemmat tiedot taulukossa 6 (LIITE 4). Poikastuotannon kannalta taimenelle soveliaiksi arvioitiin yhteensä 34 jokea, yhteensä 293,8 km (koskipituus 37,3 km, pinta ala 19,2 ha) ja 62 puroa yhteensä 251,2 km (koskipituus 49,4 km, pinta ala 5,7 ha). Virtavesien yhteen laskettu poikastuotantoala on n. 25 ha. Lohen poikastuotantoon soveliaita uomia tai uomajaksoja on 12 kpl yhteensä 122,6 km, joista koskialuetta 20,4 km ja 14,2 ha. Vaelluspoikastuotannoksi arvioitiin n. 7500 25 000 taimensmolttia ja n. 7000 14 000 lohismolttia vuosittain. Taulukko 6. Yhteenveto Sotkamon reitille Koivukosken ja Kallioisen voimalaitosten välille laskevista joista ja puroista. Kpl yht./pot.* Sotkamon reitti Uoman pituus km yht./pot.* Taimen virtavettä ha/km Taimen smolttia/v Lohi virtavettä ha (km) Lohi smolttia/v Joki 43/34 308,6/289,7 19,2/37,3 20,4/14,1 7 000 14 000 Puro 155/62 504,2/251,2 5,65/49,4 Yhteensä 198/96 813/541 25/87 7 500 25 000 20/14 7 000 14 000 * Potentiaalisiksi uomiksi arvioitujen lukumäärä tai pituus 13

6. Oulujärveen laskevat joet Kuva 3. Oulujärveen laskevien jokien ja purojen tarkastelualue. Oulujärven lähivesistössä tarkasteltavia jokia ja puroja on yhteensä 747 km, joissa on 108,6 km selkeitä virtavesiä. Virtavesihehtaareita on yhteensä 36,6 ha. Aineiston 53 joesta kalataloudellisesti potentiaalisiksi arvioitiin 38 jokea yht. 30 ha ja 104 purosta 24 puroa yht. 1,6 ha. Suurimmat Oulujärveen laskevat joet ovat Varisjoki (59.35, MQ 4,2 m³/s) Mainuanjoki (59.37, MQ 3,6 m³/s) sekä Aitto (59.34) ja Vuolijoki (59.39) (MQ) n. 2,6 m³/s keskivirtaamillaan. Varisjoen latvaveden, Kivesjärveen laskevan Kongasjoen keskivirtaama on 2,9 m³/s. Muita jokia ovat mm. Miesjoki (59.36), Pohjanjoki (59.36) ja Aittojoen Vanhajoki (Kuva 3). Taimenen poikastuotantoon soveltuvia alueita on 31,6 ha poikastuotantoarvion ollessa 9 500 32 000 vuodessa. Kokoluokaltaan lohelle 14

soveltuvia jokia on yhteensä 12 kpl kuudessa eri valuma alue kokonaisuudessa. Koski pinta alaa on yhteensä n. 22,3 ha. Lohismoltteja jokien on arvioitu tuottavan n. 11 000 22 000 kpl vuodessa. Uomien tiedot on esitetty tarkemmin taulukossa 7 (LIITE 5) ja lyhyt yhteenveto taulukossa 8. Taulukko 8. Yhteenveto Oulujärveen laskevista joista ja puroista. Kpl yht./pot.* Uoman pituus km yht./pot.* Taimen virtavettä ha/km Taimen smolttia/v Lohi virtavettä ha (km) Lohi smolttia/v Oulujärvi Joki 53/38 421/369,5 30/53,5 22,2/29,2 11 000 22 000 Puro 104/24 326/94,8 1,6/15,1 Yhteensä 157/62 747/465 32/69 9500 32 000 22/29 11 000 22 000 * Potentiaalisiksi uomiksi arvioitujen lukumäärä tai pituus 7. Nykytila ja kunnostuskustannukset 7.1 Jokien ja purojen nykytila Voimalaitosrakentaminen, louhitut alakanavat ja säännöstely ovat hävittäneet pääuoman sekä sivuhaarojen alaosien koski ja virtapaikat. Suurin osa lohen kudusta on oletettavasti tapahtunut pääuomassa niin Oulujoen kuin Oulujärveen laskevan Kiehimä ja Emäjoen osalta. Tervan, tukkien, ym. muun taloustavaran kuljetuksia varten Kainuun virtavesiä on perattu jopa kolmeen kertaan Oulujoella niiden alkaessa jo 1700 luvulla. Vaeltavien kalakantojen turmiona voidaan pitää kolmen tekijän yksittäisiä ja yhteisvaikutusta: voimalaitosten rakentaminen, 1950 luvun syrjäseutujen koskiin saakka yltäneet jokien koneperkaukset ja metsätalouden vaikutukset mm. veden laadun heikkeneminen ja heilahtelu. Purojen tila on heikentynyt purouittojen perkuissa, mutta suurin vaikuttavuus on ollut metsätalouden peruskuivatus ja ojitus. Puroja on kaivettu suoriksi ja syviksi siten ettei niitä juuri ojitusalueesta erota, hetteitä on kuivattu ja ojia ohjattu suoraan puroihin ja jokiin. Jokivesissä, mutta etenkin puroissa ongelmana on ojitusten kiintoainekuormitus, hienon hiekan ja turvemaan aiheuttama liettyminen. Korhosen ym. (2003) mukaan Emäjoen reitin puroista vain 1 % on luonnontilaisia. Luonnontilaisen kaltaisia purojaksoja esiintyi n. 40 % aineiston uomista, mutta jaksojen yläpuoliset toimenpiteet näkyivät myös näillä jaksoilla. Purokunnostuksia on Kainuussa tehty 1990 luvulta alkaen, mutta niiden vaikuttavuudesta ei käytännössä ole tietoa. 15

Kainuussa uittosäännön kumoamiseen liittyvät virtavesien kiveämisen alkoivat Suomussalmen Purasjoelta 1976. Noin puolet Kainuussa tehdyistä kunnostuksista ajoittuvat vuosille 1983 1987. Ennen 1990 lukua kunnostukset olivat vaatimattomia, kiveä käytettiin vähän eikä koskiin tehty yhtenäisiä rakenteita. Leveys ja syvyysvaihtelua ei tarkoituksellisesti lisätty ja uomaan jätettiin n. 2 3 m leveä ns. kriisiajan uittoväylä, jonka vaikutus etenkin alivirtaamilla oli joki elinympäristön kannalta hyvin negatiivinen. (Korhonen & Huusko 2004) Nykyisin virtavesikunnostuksissa ei enää jätetä kriisiajan uittoväyliä ja uoman luontaisia rakenteellisia ominaisuuksia pyritään palauttamaan. Uomien rakenteellista monimuotoisuutta lisäämällä saadaan koskiin suuri kirjo syvyyden, leveyden ja virtausnopeuden vaihtelua. Kainuussa ongelmaksi muodostuu lähinnä kunnostusmateriaali. Monilla kohteilla käytettävissä on vain karkeaa kivimateriaalia, vaikka kaikki perkuupenkereet purettaisiinkin. Etäisillekin kohteille pitäisi saada pienempää materiaalia täydentämään kunnostusrakenteita ja luomaan mm. sopivia kutualustoja. 7.2 Kunnostuskustannukset Purojen kunnostuskustannukset arvioitiin Kainuussa ja Koillismaalla vuosina 2006 2008 tehdyn Metsäpurojen kunnostushankkeen toteutuneiden kustannusten mukaisina (Purokunnostusopas Käsikirja metsäpurojen kunnostajille, Ahola M. & Havumäki M. 2008). Hankkeessa tehtiin uoma ja valuma alue kunnostuksia yhteensä 15 purolla. Kunnostustoimenpiteitä tehtiin lähinnä miestyönä, mutta myös kaivinkoneella yhteensä n. 26,6 km:n matkalla. Kunnostusten metrihinnaksi muodostui n. 5,1 33 euroa. Joka kaikkien uomien keskiarvona uomien kokonaispituudelle on 6,3 euroa/m. Kustannukset vaihtelivat välillä 2,2 14,1 euroa/m. Virtavesikunnostuksissa sovellettiin Pesiönjoen kunnostussuunnitelman (Havumäki M. & Majuri P., Kainuun ympäristökeskus 2007) mukaista kustannuskehystä. Pesiönjoki vastaa kooltaan ja virtamaltaan aineiston keskimääräistä jokea. Koskien perkuut ovat olleet maltillisempia verrattuna useimpiin muihin Kainuun uittoperattuihin jokiin. Kunnostuskohteelle tuotava soramäärä on suurempi kuin aiemmissa kunnostuksissa ja vastaa paremmin nykyistä käsitystä kutusoraikkojen määrästä (n. 5% koski pinta alasta). Pesiönjoen kustannusarvio on 19 000 + alv. Suunnitelma sisältää 6 virtavesikohdetta 2 km matkalla. Kunnostettavaa virtavettä on noin 1,1 km ja kunnostettavaa koskipinta alaa 1,7 ha. 16