Kaikki ruokailevat 15.4. pe II ruokailussa. Eli ruokailuun siirrytään ohjelman loputtua, kun vieraat ovat poistuneet salista.

LIITE 1 PIISPAN VIERAILU Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vierailee Raahen lukiolla 15.4. Raahen seurakuntaan tehtävän piispantarkastuksen yhteydessä piispa vierailee myös Raahen lukiolla. Piispan seurueeseen kuuluvat: Piispa Samuel Salmi piispatar Hannele Salmi asessori, Kempeleen kirkkoherra Pekka Rehumäki lääninrovasti Erkki Piri notaari Anna-Leena Häkkinen kirkkoherra Tuomo Matala Raahen seurakunnan talousjohtaja Heikki Ilkko kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jukka Ingerttilä kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Sirkka Kankaala Päivän aikataulu Piispan ja seurueen kahvitus ruokalassa 10.35. Yhteinen ohjelma salissa 11.00 11.40 Piispan seurueen lähtö Rautaruukille 11.45 Järjestelyt Kaikki ruokailevat 15.4. pe II ruokailussa. Eli ruokailuun siirrytään ohjelman loputtua, kun vieraat ovat poistuneet salista. Aamun kolme ensimmäistä tuntia pidetään normaalisti. Kolmannelta oppitunnilta siirrytään opettajan johdolla valmiiksi saliin. Kaikki ovat siis paikalla piispan saapuessa. Iltapäivän loput tunnit normaalisti

b{}xäåt átä áát c áñt ftåâxä ftäåxç ä xüt Äâ ett{xç Äâ~ ÉÄÄt DHAGA g Ät áââwxç }âéçàtätàm ]ÉÉÇtá `tàà Ät }t \ àt ftäåxät gxüäxàâäét? ~ÉâÄâÇ }t Ñ áñtç áxâüâxxç xá ààxäç ;cù ä ^ ÑÑÉÄt? TÇÇxÄ `âáàt~tää É< ^tçàxäxàü ÉM T ÇÉ etâàt~éá~? ^tà etçàtät? XÄ át ]tt~éät gââä áx àt äâàà ~É äâç ÄtÜätÇA fâéåtät ÇxÇ ~tçátçáùäxäåù áéäa `xüä lä @it Ç É [ wxç~ ÜÇâ áa `A cé~xät bààx àt ÉÑÑ ÄttÇ ù w Ç~ xäxç xááxxáàù ` ÇÇx ÉÄxà ÅxÇÉáát fâéåxç ~ Ü~~É ctçxxä ~xá~âáàxäâ? ~çáçåç~á ù Ñ áñtääx _tâäâüç{åùm ]xçç _ Çw? bâà ^âüâ? Xxät ^x ÇùÇxÇ? ]âààt ^tää É? [tççt@^t át `tä Ç xå ^É~ÉÉÇÑtÇÉ ett{xç aâéü áé~âéüéç ÄtâÄt} áàta aâéü áé~âéüéç }É{àt}t ctâä lä àtäéa ]É itä~xx ttåâç àâääxç ç cátäätà áv{éätüâåa [x ~~ ^ÄxÅxà ^Ü àát? h~üt ÇtÄt ÇxÇ ~tçátçätâäâa cttäé ^ á~ _ÉÑÑâàxÜäx{wçá? Ñ áñt áxâüâx ÇxxÇ ÑÉ áàâätà átä áàt xçá ÅÅù á Çù

LIITE 2 Hyvä Raahen lukion väki Olemme saaneet tänään vieraita Oulun hiippakunnasta. Toivotan tervetulleeksi Oulun hiippakunnan piispan, esipaimenen Samuel Salmen, joka on luotsannut Oulun hiippakuntaa jo 10-vuoden ajan sekä piispantarkastukseen kuuluvan seurueen piispattaren Hannele Salmen asessorin ja Kempeleen kirkkoherran Pekka Rehumäen lääninrovasti Erkki Pirin notaari Anna-Leena Häkkisen Raahen seurakunnan kirkkoherran Tuomo Matalan Raahen seurakunnan talousjohtajan Heikki Ilkon Kirkkovaltuuston puheenjohtajan Jukka Ingerttilän Kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan Sirkka Kankaalan Arvoisa piispa. Vietitte 60-vuotispäiviänne viime kuussa. Juhlakirjastanne pohjoisen piispa luin merkittävän ajatuksen. Bengt Pohjasen sanoin en gräns är ingen linje den är ett tredje rum, en kammare. Raja ei ole linja, se on kolmas huone tai kamari. Tämän ajatuksen voinet allekirjoittaa Muoniosta kotoisin olevana. Toivoisin tämän tilaisuuden avaavan keskustelua, ei vastakkainasetteluja ja rajalinjoja, vaan yhteisen kohtaamisen kamaria, missä erilaiset näkemykset voivat kohdata. Seuraavaksi koulun rehtori Anneli Mustakallio saa puheenvuoron, jonka jälkeen juonnosta tulevat vastaamaan koulun oppilaat Iita Salmela ja Joonas Mattila.

LIITE 3 Piispa Samuel Salmen vierailu 15.4.2011 Arvoisat vieraat, hyvä koulun väki! Olemme iloisia siitä, että meille on suotu harvinainen kunnia tavata teidät koulullamme, arvoisat vieraat. Raahe on aina ollu koulukaupunki. Täällä on arvostettu koulutusta monella tavalla: on ollut opettajaseminaari, josta 1970-luvulla tuli Suomen ensimmäinen tietotekniikan oppilaitos, on yksityinen testamenttivaroin perustettu Raahen Porvari- ja Kauppakoulu. Tänne Raaheen on tultu opiskelemaan pitkienkin matkojen päästä, koska koulukaupungin maine on ollut hyvä. Meidän koulumme, nykyinen Raahen lukio, on saanut alkunsa runsaat 125 vuotta sitten, koulun 125-vuotis juhlaa vietettiin syksyllä 2009. Alkuaan koulu oli keskikoulu ja sen yksityiset jatkoluokat. Vuonna 1952 koulusta tuli valtion omistama Raahen yhteislyseo. Yhteislyseossa oli suurimmillaan yli 900 oppilasta 1970-luvulla. Omat muutokset toi mukanaan peruskouluun siirtyminen vuonna 1974 ja siitä lähtien koulun nimi on ollut Raahen lukio. tällä paikalla koulu on ollut vuodesta 1958, kun uusi koulurakennus valmistui. Vuosituhannen vaihteessa koulu kävi läpi perusteellisen remontin ja samaan aikaan Raahen lukiossa oli yli 700 opiskelijaa. Siitä lähtien lukion opiskelijamäärä on tasaisesti vähentynyt samoista syistä kuin koko valtakunnassamme: ikäluokat ovat pienentyneet, ammatillinen puoli vetää opiskelijoita jne. Tällä hetkellä Raahen lukiossa on keskimäärin 320 340 opiskelijaa vuosittain. Koulussamme toteutetaan lukion opetussuunnitelmaa painotettuna matemaattis-luonnontieteellisillä aineilla ja taideaineilla, joten valinnanvaraa on. Raahen lukio on mielestäni menestynyt hyvin, emme ole mikään eliittikoulu, vaan ihan tavallinen lukio. jossa on tilaa kaikenlaisille opiskelijoille, asiansa osaava opettajakunta antaa tarvittavan tuen, jotta opiskelijat saavat mahdollisimman hyvän pohjan jatko-opiskelulleen. Voisin vielä sanoa, että meidän opiskelijamme ovat mukavia aktiivisia nuoria. Siitä voimme olla kiitollisia. Näillä sanoilla toivotan teidät tervetulleiksi tutustumiskäynnille Raahen lukiolle. Toivon, että viihdytte meidän kansamme.

LIITE 4 Saana Törmänen 6. Kirkon suosio laskussa Suomen evankelisluterilaista kirkkoa on kritisoitu kovalla kädellä kuluneen vuoden aikana. Arvostelun kohteeksi on nostettu muun muassa kirkon näkemykset naispappeutta ja homoseksuaalisuutta kohtaan. Kirkosta eroaminen on lisääntynyt kasvavalla tempolla viime vuosian ja kirkosta eronneiden määrä suorastaan räjähti kasvuun viime syksynä Homoilta-keskustelun seurauksena. Kirkkoa kohdanneen kritiikin seurauksena osa vimmastuneista kristityistä puhui seurakunnissaan, että Jumala puhdistaa väkensä vääristä ihmisistä. Tahtomattaankin alkaa miettiä, mihin Suomen evankelisluterilainen kirkko on menossa? Jesse diggaa sua ehdoitta oli Suomen luterilaisen seurakunnan nuorille suunnattu mainoskampanja vuonna 2007. Se kohotti niin monien nuorten, kuin vanhempienkin päät ihmettelemään, miksi Jeesuksen nimi oli muutettu Jesseksi. Vastauksena lienee se, että nimi oli muokattu tuttavalliseen muotoon lempinimeksi, jolloin Jeesus voitiin nähdä helpommin nuorten vierellä kulkevana ystävänä. Jos tämä on ollut tarkoitus, syy muutokseen on mielestäni enintäänkin siedettävä. Olen sitä mieltä, että Jeesuksen nimi on niin pyhä, ettei sitä pitäisi muutella. Lapsesta saakka olen oppinut, että Jeesuksen nimessä on pelastus ja nimi on turvallinen ja mielestäni myös kaunis. Jesse-nimestä puolestaan pelastuksen kaiku jää kuulematta. Koko lause Jesse diggaa sua ehdoitta on muutenkin muokattu nuorten kieleen sopivaksi. Lauseessa on ehkä ajateltu myös 2007-vuoden rippikoululaisia, jolloin kaverillista Jesseä oli ehkä helpompi lähestyä. Nuorille suunnattujen kampanjoiden lisäksi kirkkoa on kritisoitu naispappien ja naispiispojen asemasta. Suurimmaksi osaksi keskustelu on ollut kirkon sisäistä ja osa luterilaisesta papistosta on kieltäytynyt työskentelemästä naispappien kanssa. Kieltäytymiset ovat johtaneet myös irtisanomisiin sekä kirkkokunnan vaihtamiseen. Kielteiseen asenteeseen vaikuttaa Paavalin kirjeessä oleva jae naisen tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Media sekä osa papeista tuntuu nostaneen

naispappeuden tasa-arvokysymykseksi, vaikkei sen pitäisi olla sitä. Naispapit ja piispa sekä naispappeuden hyväksyjät perustelevat naispappeuden asemaa Jeesuksen tasa-arvon näkemyksistä ja kutsumuksen saamisesta työhönsä. He kommentoivat myös usein, että tärkeintä on Jumalan sanan oikea julistaminen. Tämä taas herättää puolestaan kysymyksen, mikä on Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa oikeaa julistamista ja mitkä ovat kirkon näkemykset tämänhetkisiin kysymyksiin. Olen samaa mieltä Uusi Suomi-lehdessä (13.11.2007) julkaistun otsikon kirkosta asiakaslähtöinen kanssa siitä, että kirkosta on muodostumassa asiakastarpeista lähtevä instituutio, jolloin ihmisen katsotaan olevan synnitön. Mitään vääryyttähän ei ole olemassa. Minusta on erittäin tärkeää, että kristinuskon sanoma on yksiselitteinen ja että pysymme Raamatussa eli Jumalan sanassa menemättä yhteiskunnan menoon mukaan. Kirkon tulisi olla instituutio, jossa selitettään Jumalan tahto, sekä paikka, jossa tarjotaan pelastusta Jeesuksen nimessä. Tämänkin takia luterilaisen kirkon on aika pysähtyä miettimään omaa oppiaan suhteessa Raamattuun ja muistaa reformaation ajatus sola scriptura. Suomen kuvalehdessä (23.12.2008) otsikon kysymys: Miksi kirkon sanoma ei puhuttele? Vastauksena voisi olla juuri opetusten näkemyserot ja yhteiskunnan tilanne, joka tarjoaa tällä hetkellä hyvät rakennusaineet maalliseen elämään. On myös totta, että kun hätää ei ole, niin pelastus ei kiinnosta. Tämä voidaan nähdä sota-aikana, kun kirkot täyttyvät rauhaa rukoilevista ihmisistä, mutta rauhan aikana ne ovat tyhjillään. On surullista huomata, että ihmiset eroavat joukolla kirkosta. Se kertoo hyvin luterilaisen kirkon tilanteesta. Yhteiskunnassa kirkon vaikutus- ja arvovalta ovat laskussa. Myös uutisotsikot antavat osviitan siitä, että kirkko on kaaoksessa. Ehkä huolestuttavinta on, että paikallisille pitsin nypläys - kursseille jonotetaan, mutta kirkot kumisevat tyhjyyttään sunnuntaisin. Eikö ketään kiinnosta kuunnellan Jumalan sanaa?

LIITE 8 HENKILÖSTÖ 1. Seurakunnan virat ja viranhaltijat Seurakuntamestari Haverinen Jouko Seurakuntamestari Hanhisuanto Perttu Kappalainen Heinilä Kimmo Toimistonhoitaja Hänninen Kaija Talousjohtaja Ilkko Heikki Kappalainen Joensuu Harri Kiinteistöpäällikkö Juntunen Raimo Keittiömestari Järvelä Alpo Nuorisotyönohjaaja Järvelä Liisa Seurakuntapastori Karppelin Ville EI LÄSNÄ 16.4.2011 Diakonissa Kinnunen Anna-Liisa Toimistosihteeri Kinnunen Maria Nuorisotyönohjaaja Kippola Janne Nuorisotyönohjaaja Kolehmainen Petri SeurakuntapuutarhuriKoponen Aimo Toimistonhoitaja Kopponen Marja-Liisa Toimistonhoitaja Korkiakoski Anna-Liisa Nuorisotyönohjaaja Lackström Tuuli Nuorisotyönohjaaja Leinonen Maija-Liisa Lapsityönohjaaja Louhimaa Tyyne Diakonian viranhaltijaluoma Heli Seurakuntapastori Matala Marja-Liisa Kirkkoherra Matala Tuomo Seurakuntamestari Merikanto Tanja Taloussihteeri Männistö Sakari Kappalainen Määttä Veikko Lähetys- ja kv työnsiht.oksanen Henri Diakonissa Oksanen Nina Nuorisotyönohjaaja Paananen Terho Perhetyöntekijä Pahkasalo Kati C-kanttori Parttimaa Sanna B-kanttori Pietiläinen Jouni Diakonian viranhaltijapöyhtäri Niina Kassanhoitaja Raitala Ulla Nuorisotyönohjaaja Räsänen Paavo Perhetyöntekijä Salo Sakari Diakonissa Sassali Arja Diakonissan sij. Sassali Ritva Seurakuntapastori Tervo Petri Toimistosihteeri Tuomaala Eija Seurakuntapastori Tuukkanen Markus B-kanttori Vaitiniemi Sauli EI LÄSNÄ 16.4.2011 Seurakuntapastori Visuri Marko

HENKILÖSTÖ 2. Työsopimusuhteet ja toimihenkilöt Lastenohjaaja Halonen Helena Lastenohjaaja Hieta Anni Lastenohjaaja sij. Honkavuori Sini Lastenohjaaja Hämäläinen Tiina-Leena Emäntä os.aj.eläke Härkönen Irmeli Lastenohjaaja Jussila Leena Suntio oppi.sop. Järvelä Antti Keittäjä/siivooja Järvikangas Maria Seurakuntamestari Kerttula Tarja Laitosapulainen Ketonen Anne Emäntä Kärsämä Tuovi Arkistoija ma. Lackström Anna Keittäjä Laitinen Leena Lastenohjaaja Leinonen Erja Hautausmaan kesätt..leiviskä Maija-Liisa Keittäjä/siivooja Länkinen Raili Lastenohjaaja oppisop.länsikallio Katriina Kiinteistötyöntekijä Mahilainen Seppo Siivooja Manninen Katri Emäntä Martinmäki Piia Toimistosihteeri Mertomaa Pirjo Suntio oppisop. Myllymäki Jouni Toimistosihteeri Nikkilä Johanna Esikoulun opettaja Parvinen Pirkko Erityisammattimies Perkiömäki Tommi Toimistosihteeri Pietilä Tarja Lastenohjaaja Pärkkä Eija Lastenohjaaja Ranta-Pitkänen Marjatta Lastenohjaaja Salo Anna-Liisa Toimistosihteeri ma. Sassi Riitta Emäntä Siermala Eija Lastenohjaaja Taari Sinikka Lastenohjaaja Teppo Eila Siivooja Tuomikoski Anne Emäntä Törmälä Anja Lastenohjaaja Ukonaho Sinikka Lastenohjaaja Vainio Birgit Lastenohaaja Vedenoja Leena Lastenohjaaja Vedenoja Marja Toimistosihteeri Virtanen Liisa

LUOTTAMUSHENKILÖSTÖ 1. Seurakunnan luottamuselimet ja - henkilöt LIITE 9 Kirkkovaltuusto Jäsen Ahonen Saija Kotiäiti Kirkkovaltuusto Jäsen Flink Vesa Työnjohtaja Kirkkovaltuusto Jäsen Hallikainen Mikko Diblomi-insinööri Kirkkovaltuusto Jäsen Havia Risto Yrittäjä,rkm Kirkkovaltuusto Jäsen Hiltunen Sinikka Luokanopettaja Kirkkovaltuusto Jäsen Huhtala Martti Lehtori Kirkkovaltuusto Jäsen Kauppila Raija Yrittäjä Kirkkovaltuusto Jäsen Kippola Elina Perushoitaja Kirkkovaltuusto Jäsen Leinonen Sirkku Sihteeri Kirkkovaltuusto Jäsen Mattila Hanna-Leena Lehtori Kirkkovaltuusto Jäsen Nivala Mauri Projektipäällikkö Kirkkovaltuusto Jäsen Nuorala Olavi Maanviljeliä Kirkkovaltuusto Jäsen Nuutinen Mikko Tietotekniikaninsinööri Kirkkovaltuusto Jäsen Pietilä Eija Nuorisotoimenjohtaja Kirkkovaltuusto Jäsen Pietilä Kari Insinööri Kirkkovaltuusto Jäsen Rauhala Irja Tuote-esittelijä Kirkkovaltuusto Jäsen Rautakoski Jussi Suunnitteluinsinööri Kirkkovaltuusto Jäsen Salonsaari Pentti Varastotyöntekijä Kirkkovaltuusto Jäsen Sepponen Pasi Opiskelija Kirkkovaltuusto Jäsen Silvola Irja Kaarina Luokanopettaja Kirkkovaltuusto Jäsen Tilus Kaisa-Leena Osastonsihteeri Kirkkovaltuusto Jäsen Tokola Eeva Kotihoidon aluekoordinaattori Kirkkovaltuusto Varapj. Virta-Kangas Maija-Leena Lukion lehtori Kirkkovaltuusto Puh.joht. Vuokila Erik Toiminnanohjaaja Kirkkovaltuusto Jäsen Vähäkangas Juhani Kunnallisneuvos Kirkkovaltuusto Varajäsen Honkala Matti Erikoislääkäri Kirkkovaltuusto Varajäsen Härönoja Reijo Työsuhdepäällikkö Kirkkovaltuusto Varajäsen Juntunen Katri Diakoni Kirkkovaltuusto Varajäsen Keinänen Reijo Luokanopettaja Kirkkovaltuusto Varajäsen Lehtola Ritva Ravintolapäällikkö, eläk. Kirkkovaltuusto Varajäsen Majanen Eero Yrittäjä Kirkkovaltuusto Varajäsen Pieskä Timo Yksikönjohtaja Kirkkovaltuusto Varajäsen Suomalainen Unto Asemapäällikkö, eläk. Kirkkoneuvosto Jäsen Havia Risto Yrittäjä,rkm Kirkkoneuvosto Jäsen Hiltunen Sinikka Luokanopettaja Kirkkoneuvosto Varapj. Hyväri Erkki Toimitusjohtaja Kirkkoneuvosto Jäsen Ingerttilä Liisa Merkonomi Kirkkoneuvosto Jäsen Kauppila Raija Yrittäjä Kirkkoneuvosto Jäsen Nivala Terttu Pankkivirkailija Kirkkoneuvosto Jäsen Salonsaari Pentti Varastotyöntekijä Kirkkoneuvosto Jäsen Silvola Irja Luokanopettaja Kirkkoneuvosto Jäsen Vähäkangas Juhani Kunnallisneuvos

LIITE 10 Piispantarkastuspuheenvuoro 16.3. 2011 Arvoisat piispa ja piispatar, tarkastuskolleegio, hyvät läsnäolijat! Tässä tilanteessa kuuluisi ilmeisesti hallinnon edustajana tarkastella aikaa edellisen piispantarkastuksen jälkeen. Olen kuitenkin niin tuore luottamusmies, runsaat 3kk, etten pysty sellaista katsausta tekemään, niinpä kirkkoherra antoi luvan puhua mistä haluan. En tiedä onko hän puheen jälkeen enää samaa mieltä. Ajattelin tarkastella seurakuntaa ja ennen kaikkea sen yhteisöllisyyttä ja siihen liittyviä muutoksia oman historiani ja kokemukseni kautta tuolta laitakaupungin suunnalta. Pienestä pitäjästä ja sen kyläyhteisöstä tähän päivään, tähän seurakuntaan ja vähän maan rajojen ulkopuolellekin. Sain kasvaa sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ajan turvallisessa, välittävässä kyläyhteisössä Pattijoen Harakkamäellä. Lapsia oli paljon eikä leikkikavereista ollut puutetta. Leikkien lisäksi me lapset osallistuimme jo pienestä pitäen maatilojen töihin. Mieleen on jäänyt, että koko kesä tehtiin heinää. Seurakunta oli vahvasti läsnä, niin arjessa kuin juhlassakin. Tapana oli, että joka sunnuntai perheestä joku oli kirkossa. Vanhimpana poikana muistan usein istuneeni isän pyörän tarakalla matkalla kirkkoon. Jos kirkkoon ei jostain syystä päästy jumalanpalvelus kuunneltiin aina kiltisti radiosta. Silloin ei saanut lähteä mihinkään,eikä saanut edes leikkiä. Noita kirkkomatkoja väkevämpänä kokemuksena on kuitenkin mieleen jääneet seurat. Meillä kotona pidettiin paljon körttiseuroja. Äitini oli erinomainen seurojen organisoija tarjoiluineen ja muine järjestelyineen. Isän tehtävänä oli kantaa seurapenkit puojin vintin yliseltä. Tavallisten talosta taloon kiertävien seurojen lisäksi kaikkina kodin juhlapäivinä kuten syntymäpäivinä, hääpäivinä, valmistujais- ja lakkiaispäivinä pidettiin seurat. Näin nekin jotka eivät yleensä seuroissa käyneet olivat koolla. Seurat olivat hyvin yhteisöllisiä tilaisuuksia. Puheiden ja virsien lisäksi siellä kuultiin kylän kuulumiset ja muualta tulleiden seurapuhujien myötä kuulumisia joskus kauempaakin. Muistan pikkupoikana ihmetelleeni mitä varten tunnettu seurapuhuja Aku Räty heitti pirtin lattialla kuperkeikkaa. Taisi olla tavallista leikkisämpi mies. Yhteisöllisyyttä ylläpitivät myös erilaiset talkoot ja hyvin aktiivinen kyläily. Jos ei sunnuntaina ollut seuroja, mentiin kylään. Ensin hevosella ja myöhemmin traktorin peräkärryllä. 60-luvulle tultaessa tuo tuttu ja turvallinen kyläyhteisökin koki valtavia muutoksia. Tuli Rautaruukki ja televisio. Rautaruukin tulon myötä maakunnan nuoret miehet muuttivat töihin Raaheen. Muutaman kerrostalossa asutun vuoden jälkeen he perustivat perheen, kaipasivat varmaan jotenkin takaisin maaseudun rauhaan, rakensivat omakotitalon, monet Pattijoelle.

Niin nekin kotini pellot, joilla ennen vilja lainehti ja karja käyskenteli, muuttuivat tasakattoisiksi omakotialueiksi. Vaikka Rautaruukin tulo olikin positiivinen asia, se muutti voimakkaasti yhteisöä. Siihen tottuminen ei ollut aina helppoa. Muistan kuinka isäni, hyvin seurallinen mies, loukkaantui kun hän meni tervehtimään uutta pellollemme rakentanutta naapuria. Häntä ei pyydettykään sisälle, vaan kysyttiin: -- Oliko sulla jotain asiaa? Toinen voimakkaasti yhteisöllisyyttä muokannut tekijä oli television tulo. Seuraperinne harveni ja kyläilyt jäivät. Katsottiin kotona Peyton Placea! Voisi kuvitella, että kun seurakunta kasvoi 2000:sta 6000:een, niin kirkon penkitkin kävisivät ahtaiksi. Niin ei vain käynyt. Kävi päinvastoin, penkeissä oli entistä enemmän tilaa. Toki seurakunnan toiminta monipuolistui ja yhteisöllissyyttä voitiin kokea erilaisissa pienryhmissä. Minulle tärkeä yhteisö ja kasvun paikka oli partio. Eli seurakunnan kasvaminen ei automaattisesti merkitse seurakunnan aktivoitumista. Niin ei voi sanoa käyneen nytkään, kun kolme seurakuntaa Pattijoki, Raahe ja Saloinen yhdistyivät. Nyt vallalla oleva käsitys ja pyrkimys suurempiin yksiköhin saattaa olla hallinnollisesti ja taloudellisesti kannatettavaa, mutta toiminnallisesti vaarana on taantumista ja vieraantumista. Miten me sen ehkäisemme? Seurakuntien yhdistymisen jälkeenkin pidän tärkeänä, että entisten seurakuntien omaleimaisuus voisi säilyä. Tuttu ja turvallinen kirkonmäki eri toimintoineen. Ei pidä ajaa tieten tahtoen alueellisuutta alas ja lopettaa hyväksi havaittuja toimintamuotoja vain sen takia ettei niin toimita koko seurakunnan alueella. Viimeisin uhkakuva on viime päivinä kovasti keskustelua herättäneen tiettävästi Suomen ainoan kristillisellä arvopohjalla toimivan esikoulun mahdollinen lopettaminen Pattijoella. Esikoululuokka on ollut hyvin pidetty ja se on tuonut seurakunnan tutuksi monille perheille seitsemän vuoden ajan. Aivan toisenlaisiin seurakuntiin olen saanut tutustua vieraillessani tyttäreni luona Lontoossa. Vaikka hänen seurakuntaansa ei voi verratakaan meidän seurakuntaamme haluan kuitenkin kertoa kokemastani. Saimme poikani kanssa osallistua jumalanpalvelukseen. Kirkko muistutti oikeastaan aika paljonkin meikäläistä pientä kirkkoa. Massiiviset urut puuttuivat ja kirkon etualalla soitteli bändi. Rukouksen aikanakin joku näppäili kitaraa ja se toimi oikein hyvin. Vaatimaton kielitaitoni estää minua kertomasta saarnan sisällöstä, sen sijaan tunnelman aistin. Se oli hyvin välitön, iloinen ja lämmin. Lapset olivat alussa muiden mukana kirkkosalissa ja siirtyivät sitten omaan pyhäkouluunsa. Erityisesti jäi mieleeni ehtoollisen vietto. Kirkkosaliin tuotiin kaksi leipää ja kaksi viinipulloa. Ne siunattiin ja neljä nuorta lähti kiertämään niiden kanssa salia. Jokainen taittoi itse palan leivästä ja nautti pienen pikarillisen viiniä. Messun jälkeen kukaan ei poistunut kirkosta, vaan kirkkokansa jäi kahvittelemaan ja rupattelemaan salin takaosan kahvioon. Me vieraat olimme erityisen mielenkiinnon kohteena. Monet kävivät tervehtimässä ja kyselemässä kuulumisia.

Siinä kahvittelun lomassa tyttäreni houkutteli tuttaviaan lounaalle ja hetken päästä meitä oli tusinan verran hyvin kirjavaa ja kansainvälistä joukkoa matkalla halki puistojen yhteiselle lounaalle. Kellään ei ollut kiire, näppäilimme valokuvia ja nautimme kauniista kesäsunnuntaista. Kun illansuussa kävelimme takaisin tyttäreni asunnolle, minulle tuli hyvin vahvasti mieleen kolmas käsky: -Pyhitä lepopäivä! Olisiko tämä oikea tapa noudattaa tuota käskyä. Kiireetön päivä sanan ja sakramenttien ääressä ystävien kesken. Keskustelimme kotimatkalla seurakunnasta ja kysyin, että kuinka suuri seurakuntasi on. Noin 80 jäsentä! -No mutta kirkossahan olivat kaikki! Niin ne melkein olivat ja menevät illalla uudestaan. Mitenhän meille kävisi, jos kaikki seurakuntalaiset päättäisivät joku sunnuntai tulla kirkkoon? Seurakuntalaisten aktiivisuus ei siis ole millään tavalla verrattavissa seurakunnan kokoon. Olisiko meillä jotain opittavaa tuosta Lontoon pienestä baptistiseurakunnasta? Jumalanpalveluksen rakenne? Musiikki ja muu toiminta. Miten niiden avulla voitaisiin saavuttaa lämmin, läheinen ja iloinen tunnelma jota saatoin tuossa lontoolaisessa pienessä kirkossa kokea. Kirkkorakennuksemme estävät kahvittelun ja seurustelun. Kirkkokahveja ja ruokailuakin on toki tarjolla seurakuntataloilla ja pappilassa, mutta matkalla sinne on helppo pujahtaa omaan autoon ja kotiin. Saattaahan olla kyllä niinkin, että suomalaiseen luonteeseen kuuluu hiljentyä kirkon penkissä ja lähteä vähin äänin pois. Eivät kaikki välttämättä kaipaa muuta. Tämä joukko, työntekijät ja luottamushenkilöt olemme loppujen lopuksi paljon vartioina. Olemmeko valmiit kuuntelemaan seurakuntalaisten odotuksia ja toiveita ja vahvistamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä? Miten me kehitämme esimerkiksi jumalanpalvelusta? Vai koemmeko tarvetta kehittää sitä ollenkaan? Toimintasuunnitelmassamme on maininta että jumalanpalvelus olisi juhla josta kukaan ei halua jäädä pois. Se on kova tavoite. Miten me sellaisen juhlan rakennamme?

KERTOMUS RAAHEN SEURAKUNNAN TALOUDEN JA HALLINNON TARKASTUKSESTA 12.4.2011 LIITE 11 Raahen seurakunnan viraston, arkistotoimen, talouden ja hallinnon tarkastus toimitettiin tiistaina 12.4.2011 klo 14:00 20:00 seurakunnan kirkkoherranvirastossa. Neuvotteluun osallistuivat lääninrovasti Erkki Pirin ja pappisasessori Pekka Rehumäen lisäksi kirkkoherra Tuomo Matala, ja talousjohtaja Heikki Ilkko. Seurakunnan taloudellinen tilanne Raahen seurakunnan väkiluku oli vuonna 2010 yhteensä 18 946 henkeä, mikä tekee 83,9 prosenttia kunnan väkämäärästä. Kirkkoon kuuluminen on suunnilleen keskimääräinen hiippakunnan muihin kaupunkiseurakuntiin nähden. Kirkosta eroaminen 2010 nousi reilun kolmanneksen (332) edellisestä huippuvuodesta 2008 (209) ja lähes tuplaantui edellisvuodesta 2009 (179). Seurakunnan taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa, joskin talouden koko kuvassa on myös. Talous kehittyi positiivisesti koko 2000-luvun alun, ja erityisen hyviä olivat vuodet 2006 2008. Verotulojen kasvun odotettava tasaantuminen lähivuosina tuottaa sopeutustoiminen tarpeen, sillä vuoteen 2009 asti positiivinen vuosikate kääntyi negatiiviseksi vuonna 2010. Taloutta rasittaa tällä hetkellä erityisesti Raahen kirkon mittava kunnostustyö. Välttämättömään remonttiin otettu noin 2 milj. euron laina. Seurakunnan tulovero on viime vuodet ollut 1,5 prosenttia. Siinä on jonkin verran nostamisen varaa, ainakin lyhytaikaisesti, mikä on yksi vaihtoehto. Henkilöstö on seurakunnan tärkein resurssi, eikä henkilöstömenojen osuus (68,5 prosenttia) ole tälläkään hetkellä kohtuuton. Kiinteistöt ja maaomaisuus Raahen seurakunnalla on kolme perinteikästä kirkkoa: Saloisten kirkko (1932), Raahen kirkko (1912) ja Pattijoen kirkko (1912). Raahen satavuotiasta kirkkoa peruskorjataan parhaillaan. Seurakunnan kiinteistöistä on pidetty hyvää huolta, ja niitä on myös peruskorjattu runsaasti, sillä viimeisen viiden vuoden aikana Raahen seurakunta rakentanut tai korjannut uusia tiloja peräti viidellä miljoonalla eurolla. Lisäksi tulevat nyt Raahen kirkon noin 4,5 miljoonaan nousevat peruskorjaus. Hyvien vuosien tuottamia varoja on sijoitettu seurakuntatyön ulkoisiin puitteisiin. Työ- ja työskentelyolosuhteet seurakunnassa ovat kunnossa. Samoin seurakunta on keskittänyt kiinteistömassaansa kolmeen keskukseen Pattijokeen, Saloisiin ja kanta-raaheen, mm. myymällä vuokralla olleita kiinteistöjä. Vakuutukset on tarkastettu vuonna 2010. Kiinteistöissä on palo- ja murtohälytykset. Hautausmaita seurakunnan alueella on käytössä olevia kolme, joissa hautasijoja on vähintään sadaksi vuodeksi. Seurakunnalla on vasta hankittu Kirkon ympäristödiplomi (22.2.2011), ja erityisesti on mainittava, että seurakunnalla on myös ympäristökasvatusohjelma. Henkilöstö Raahen seurakunnalla on varsin suuri työntekijäjoukko, 86 päätoimista työntekijää. Siitä huolimatta henkilöstömenot eivät ole kuin 68,5 prosenttia toimintamenoista. Yhteiset työntekijäkokoukset ovat keskeinen johtamisen väline. Raahen kaltaisessa suuressa seurakunnassa on nykyisellään pakko kiinnittää huomiota tiimityöhön ja toimivaan väliesimiesjärjestelmään. Uudistettuun palkkausjärjestelmään sisältyvä harkinnanvaraisen palkanosan käyttöönotto ja erilaiset

ohjauskeskustelut edellyttää työsuoritusten jatkuvaa arviointia, mikä tekee lähiesimiesjärjestelmän välttämättömäksi. Näiden lisäksi seurakunnassa tulisi laatia yhdessä työterveyshuollon kanssa vielä tämän vuoden kuluessa varhaisen tuen toimintamalli. Näin 1-luokan kela-korvaus saadaan jatkossakin täysimääräisenä, puhumattakaan siitä että varhaisen tuen toimintamalli ohjaa huomioimaan entistä paremmin myös henkilöstön työhyvinvointia. Hallinto ja tilintarkastus Raahessa kirkkoon kuuluminen on kaupunkien keskimääräistä tasoa. Yhteishenki työntekijöiden ja luottamushenkilöiden välillä on erinomainen, kirkkoherran sanoin jos ei kymppi, niin kymppi miinus. Kirkkovaltuuston, kirkkoneuvoston ja johtokuntien pöytäkirjat on laadittu moitteettomasti. Päätökset on hallintomenettelylain mukaisesti annettu tiedoksi asianosaisille. Kirkkoneuvoston ja viranhaltijoiden päätökset pidetään seurakuntalaisten nähtävinä koko muutoksenhaun ajan. Kokoukset pidetään hyvässä hengessä, keskustelukulttuuri on kunnossa. Monet ohjesäännöt on laadittu ja päivitetty. Raahen seurakunnalla on ajanmukainen valmiussuunnitelma vuodelta 2010. Ympäristödiplomi on myönnetty pari kuukautta sitten. Seurakunnassa on valmisteilla ympäristökasvatussuunnitelma. Yhteistyötoimikunta on kokoontunut 9 kertaa, mikä osoittaa vireää ja aloitteellista yhteistoiminnallisuutta. Työntekijöiden käytössä on Työpaikalla nähtävissä oleva lainsäädäntö -kirja ja työehtosopimus. Toiminta- ja taloussuunnitelmat on laadittu selkeästi, työalojen tehtäviä ja tavoitteita on pohdittu perusteellisesti. Toimintakertomuksessa erityisesti kirkkoherran osuus alussa on havainnollinen. Tilintarkastuskertomukset eivät sisällä erityisiä huomautuksia seurakunnan taloudenpidon, hallinnon ja toiminnan suhteen. Kirkkovaltuuston työjärjestys tulisi päivittää, samoin hautaustoimen ohjesääntö tulisi saattaa uutta hautaustoimilakia vastaavaksi. Matkalaskujen hyväksymismenettelyä tulisi muuttaa niin, että kirkkoneuvoston puheenjohtajan matkalaskut hyväksyy kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Yhteenveto Tarkastuksessa on käynyt ilmi, että Raahen seurakunnan taloutta ja hallintoa on hoidettu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisesti. Seurakunnan kiinteistökanta on hallittavan kokoinen ja valtaosin hyvässä kunnossa. Seurakunnan pääkirkon remontin jälkeen kiinteistöt ovat erinomaisessa kunnossa. Talous tosin vaatii tarkkuutta, mutta näkymät kirkon perustehtävän toteuttamiselle Raahen seurakunnassa ovat valoisat. Raahe 17.4.2011 Pekka Rehumäki pappisasessori

Lausunto piispantarkastuksessa 17.4.2011 Seurakunnan Talous kehittyi positiivisesti koko 2000-luvun alun, ja erityisen hyviä olivat vuodet 2006 2008. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa, joskin talouden koko kuvassa on myös. Verotulojen kasvun odotettava tasaantuminen lähivuosina tuottaa sopeutustoiminen tarpeen, sillä vuoteen 2009 asti positiivinen vuosikate kääntyi negatiiviseksi vuonna 2010. Taloutta rasittaa tällä hetkellä erityisesti Raahen kirkon mittava kunnostustyö. Kiinteistöomaisuus on keskitetty. Hautausmaita seurakunnan alueella on käytössä olevia kolme, joissa hautasijoja on vähintään sadaksi vuodeksi. Monet on hyvällä mallilla, esim. rippikoulun paikallissuunnitelma. Työntekijöiden käytössä on Työpaikalla nähtävissä oleva lainsäädäntö -kirja ja työehtosopimus. Toiminta- ja taloussuunnitelmat on laadittu selkeästi, työalojen tehtäviä ja tavoitteita on pohdittu perusteellisesti, erityisesti kirkkoherran osuus alussa oli havainnollinen. Seuraavat pienet täsmennykset tulisi tehdä: - kirkkovaltuuston työjärjestys on päivitettävä; - johtavien viranhaltijoiden matkalaskujen hyväksymismenettelyä on muutettava; - varhaisen tuen toimintamalli on laadittava yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Raahen seurakunnalla on varsin suuri työntekijäjoukko, 86 päätoimista työntekijää. Siitä huolimatta henkilöstömenot eivät ole liian suuret, vain kuin 68,5 prosenttia toimintamenoista. Osoittaa talouden vahvuutta. Henkilöstö on selvinnyt hyvin rakennemuutoksesta, varsin suuri uusien työntekijöiden joukko osoittaa, että muutosvoimaa henkilöstössä on. Väliesimiesjärjestelmää tulisi edelleen kehittää, mielellään samoin tiimityötä. Siinä olisikin teille tehtävää. Monet on hyvällä mallilla, esim. rippikoulun paikallissuunnitelma. Toimintastrategia kirjoittaa uusiksi. Tilintarkastuskertomukset eivät sisällä erityisiä huomautuksia seurakunnan taloudenpidon, hallinnon ja toiminnan suhteen. Tarkastuksessa on käynyt ilmi, että Raahen seurakunnan taloutta ja hallintoa on hoidettu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisesti. Tarkistuslista - kirkkovaltuuston työjärjestys (pieni korjaus KJ 2004 mukaan); - matkalaskujen hyväksymismenettely (khran hyväksyy kn:n vpj ja talousjohtajan kn pj,); - varhaisen tuen toimintamalli (loppuvuoteen mennessä, työterveyshuollon kanssa); - väliesimiesjärjestelmän kehittäminen (tiimiesimiehet ja varahenkilöt sekä näiden johtosääntö, kokousrakenne); - strategia (yhdenmukaistus työalojen välillä); -

LIITE 12 Piispantarkastus Raahen seurakunnassa 15. - 17.4. 2011 Lääninrovastin suorittama viraston, arkiston ja kirjaston tarkastus 1.Taustaa Raahen seurakuntayhtymä purettiin neljä vuotta sitten. Noin vuoden kestävä prosessi oli mahdollista vain sen vuoksi, että johtavien viranhaltijoiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kesken saatiin aikaan tahtotila. Toiminnan ja hallinnon uudelleenorganisointi oli mahdollista yhteisen tahtotilan luomassa ilmapiirissä. 2.Virasto Raahen keskustassa sijaitseva uusi virastorakennus otettiin käyttöön v. 2007 Toimistotyöntekijöiden, kirkkoherran, pappien, taloushallinnon ym. työntekijöiden työskentelytilat ovat erinomaiset. Kirkkoheranviraston johtosääntö tulisi uusia, se on yhtymän ajalta vuodelta 1993 3.Käsiarkisto Käsiarkistot sijaitsevat itse kunkin työntekijän työtiloissa 4.Lähiarkisto Tutkijoiden käytössä olevat kirkonkirjat ovat virastossa. Arkistosuunnitelma on tehty yhdistymisen jälkeen 2010-11 Perhelehdet on digitoitu asianmukaisella tavalla. Vanhojen asiakirjojen hävitys tulisi suorittaa loppuu kuin myös osa vanhoista säilytettävistä asiakirjoista olisi konservoitava ja pöytäkirjat sidottava. 5. Kirjasto Kirjasto on nyt hajautettu kunkin työntekijän huoneisiin, teologista kirjallisuutta löytyy eniten kirkkoherran huoneesta. Ammattikirjallisuus kannattaisi koota samaan huoneeseen ja laatia asianmukainen luettelo. Museo- ja taide- esineet sekä tekstiilit on kuvattu ja digitalisoitu, CD on lähetetty Kirkkohallitukseen. Saloisten kirkossa olevat arvokkaat, keskiaikaiset puuveistokset on vakuutettu ja kirkko on palo- ja murtosuojattu. 6.Toimenpide- ehdotus: Pattijoella toimivan kirkkoherranviraston funktiota tulisi tarkastella yhden seurakunnan näkökulmasta ja tehdä toimintaa palveleva ratkaisu. Raahessa, piispantarkastuksessa 17.4. 2011 Erkki Piri Lääninrovasti

LIITE 13 Saarna palmusunnuntaina 2011, Joh 12:1-12. Piispantarkastuksen messu Evankeliumissa kuvattu hetki oli kuusi päivää ennen pääsiäistä. Todennäköisesti oltiin meidän ajanlaskumme mukaan huhtikuun alussa vuonna 30. Paikka oli tuttu Betanian kylä, lähellä Jerusalemia. Sapatti oli juuri päättynyt. Oltiin eräässä kodissa ilta-aterialla. Se oli juhla-ateria Jeesuksen ja Lasaruksen kunniaksi (12:2). Jeesus oli tehnyt erään suurimman ihmeensä. Hän oli herättämällä Lasaruksen voittanut kuoleman. Läsnä olivat kunniavieraitten lisäksi Lasaruksen sisaret, opetuslapsia ja muita vieraita. Martta palveli (vrt. Luuk 10:41). Kesken ateriaa tapahtuu jotain yllättävää, jotain sellaista, jonka tähden muistellaan tuota iltaa. Ovat toteutuneet Jeesuksen sanat: "Kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanomaa julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä" (Matt.26:13, KR92). Tuo yllättävä tilanne syntyi, kun yksi mukana olleista halusi ilmaista syvää kunnioitusta ja rakkautta Jeesusta kohtaan. Yllättäjä oli Maria, Lasaruksen sisar. Hänellä oli mukanaan varattuna nardus-kasvin juuresta valmistettua, voimakkaasti tuoksuvaa öljyä. Öljyn arvo oli 300 päiväpalkkaa. Maria tuhlasi jotain näin kallisarvoista voitelemalla Jeesuksen jalat. Kukaan ei voinut olla huomaamatta, mitä Maria teki. Mutta miksi tämä mielettömältä tuntuva tuhlaus? Hetkessä meni työläisen lähes vuoden palkka. Markus kertoo kuinka jotkut paheksuivat tällaista haaskausta ja moittivat naista ankarin sanoin (Mark 14:4-5). Juudas sanoi ääneen sen, mitä monet muutkin olivat jo ehtineet ajatella. Ja kuitenkin vähän myöhemmin Juudaksen saama hinta Jeesuksen kavaltamisesta oli vain kymmenesosa tuon voiteen arvosta. Niin eri tavoin Jeesusta arvioivat hänen lähellään olevat. Miksi tämä kuvaus on talletettu meille? Kunnian Kuninkaan syvin alennus- ja kärsimystie alkoi tällä kunnioitusta ja rakkautta täynnä olevalla voitelulla. Jeesus sanoi, että Maria teki tämän hänen hautaamistaan varten. Viikkoa myöhemmin Jeesus oli todella haudassa. Marian teko oli merkki (semeia). Se osoitti kohti Jeesuksen varsinaista elämäntehtävää, syntisten sovittamista Jumalan kanssa. Koko tilanne oli kodissa monella tapaa ristiriitainen. Jeesus oli kylässä kuolleista heränneen miehen talossa ja oli itse lähestymässä omaa kuolemaansa. Paikalla oli kaksi vastakohtaista henkilöä, Maria ja Juudas. Maria teki vertauskuvallisen teon voitelemalla Jeesuksen kuninkaaksi. Juudas puolestaan huolehti maallisista asioista eli rahoista. Maria on kristityn ihannekuva, Juudas edustaa itsekeskeisyyttä ja vilpillisyyttä. Mutta elämähän ei ole mustavalkoista, ei ollut Jeesuksen aikana eikä ole nytkään. Jokaisessa meistä on pala Juudasta, mutta toivottavasti myös pala Mariaa. Kutsuuko tämä kuvaus meitäkin tuhlaamaan Jeesukselle jotain itsestämme, ajastamme, omaisuudestamme? Onko suhteemme häneen liian järkevä? Onko tänään lähetystyöhön lähtö todellista voimien, ajan, ammattitaidon ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien haaskaamista? Eihän meihin tämän ajan kristittyihin ole tarttunut Jeesusta aliarvioiva, häpeilevä tai jopa pakoileva asenne? Eikö tässä ole jotain Paavalin tunnoista, kun hän sanoi pitävänsä kaikkea roskana Jeesuksen tuntemisen rinnalla (Fil 3:8)? Jeesukseen kohdistuu suuria odotuksia ja toiveita. Hänen vierailunsa innostaa jo etukäteen: siunattu olkoon tämä mies, meidän kuninkaamme. Jokainen aika muokkaa Jeesuksesta omien viehtymystensä mukaisen. Kannatushuutoja saa se Jeesus, joka vastaa minun toiveisiini ja odotuksiini. Helposti ihminen lukee Raamattua omien toiveittensa mukaisesti. Mutta miten Jeesus ei näytä vastaavan niihin odotuksiin, joita häneen kohdistuu? Kun kotona katsot omaa Raamattuasi, löydät jokaiseen raamatunjaksoon oman väliotsikon, joilla tiivistetysti ilmaistaan, mistä Raamattu nyt puhuu. Tämän palmusunnuntain evankeliumijaksoon sisältyy kaksi otsikkoa, ensin "Jeesus ratsastaa Jerusalemiin", mutta sitten hoosianna -kohtauksen jälkeen on otsikko "Jeesus puhuu kuolemastaan". On oikeastaan aika kummallista, että kansan innostuneiden hurraa-huutojen jälkeen Jeesus alkaakin puhua

synkkiä asioita. "Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon." Jeesuksen sanat ovat sanoja hänestä itsestään. Jos vehnänjyvä ei kuole, siis jos minä en kuole, minä jään vain yhdeksi jyväksi, yhdeksi aatteeksi muiden joukossa. Mutta jos minä kuolen, niin minä tuotan teille runsaan sadon, nimittäin anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Syvimmältään kristinusko on aivan muuta kuin meidän odotustemme ja toiveittemme täyttymistä. Kristus ei aina vie meitä helppoon eikä kivuttomaan elämään. Pikemminkin käy niin, että Jeesuksen vierailu voi tehdä meidän elämämme vaikeammaksi. Ilon sijasta Kristus alkaa puhua kuolemasta. Riemun sijasta edessä on kärsimystä. Jumalan rakkauden tie on uhritie, tai kuten tämän palmusunnuntain otsikko sanoo: "Kunnian kuninkaan alennustie". Jumalan rakkaus on toisenlaista kuin ihmisen toiveet ja odotukset. Meidän toiveemme ovat suuria ja korkeita, mutta Kristus kulkee alhaalla ja heikkojen keskellä. Me pyrimme itseämme parempaan seuraan, mutta Kristus etsiytyy niiden luokse, jotka ovat työn masentamia ja elämän kuormien uuvuttamia. "Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti." (Fil. 2:5-8) Vaikka Kristuksen alennustie on synkkä, siinä on jotain syvästi lohduttavaa. Muistathan, että hoosianna-huuto ei ole vain riemuhuuto kuninkaalle, vaan se on myös rukoushuuto, sanatarkasti: auta, pelasta, armahda. Kristus-vieraan syvin tuliainen on: auttaa, pelastaa, armahtaa.