Venäläisten Sukuseuran 20-vuotisjuhla 6.6.2009
Sisällysluettelo Puheenjohtajan tervehdys... 3 Sukuseuran syntytaipaleelta, Kirsti Kekäle.. 4 Venäläisten sukuseura 2009, Tarja Pirkkalainen. 5 Suku on paras, Pirjo Reinikainen... 6 Kuvien kertomaa: Erkki Venäläisen kuva-albumista.. 8 Hannen muistelot, Hanne Venäläinen.. 11 Kuvia sukukokouksista Ruokkeelta.. 12 Kuvia sukukokouksista ja sukuneuvostosta. 13 Keitä Venäläiset ovat?, Seppo Venäläinen.. 14 Sukuseuran lyhyt historiikki, Seppo Venäläinen.. 16 Sukukokousväkeä aiemmilta vuosilta. 17 Kuvia aiemmilta ajoilta 18 Sukukokous ja juhla kesällä 2009. 20 Kuvat: Erkki Venäläinen, Aila Valkeapää, Anja Venäläinen ja Seppo Venäläinen Toimitus: Seppo Venäläinen 2
Puheenjohtajan tervehdys Tervetuloa tänne kauniin Puruveden rannoille, Ruokkeelle! Me, Venäläiset, olemme kokoontuneet jo 20. kerran tapaamaan sukulaisiamme ja viettämään aikaa yhdessä. Kuten Kirsti-tätini sukuseuraa ideoidessaan totesi: Olisi mukava nähä sukulaisia vaikka kerran vuoteen, mie oon vähän suku rakas mummo. Toimintamme ei olisi ollut mahdollista ilman aktiivisia seuran jäseniä, erityisesti sukuneuvoston toimijoita. Haluankin kiittää seuran aiempia puheenjohtajia Erkki Venäläistä, Tarja Pirkkalaista, Seija Turtiaista ja Pertti Härköstä sekä toimeliaita sihteereitä Riitta Pulkkista ja Aila Valkeapäätä, jota voisi jo sanoa seuraikoniksi. Tänä viikonloppuna on mukava muistella mitä kaikkea on näiden 20 vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Tässä apuna toimii tämä pikkujulkaisu, johon olen saanut kuvia Erkiltä, Ailalta ja Anjalta. Tekstejä kirjoittivat Kirsti, Tarja ja Pirjo sekä Hanne. Kiitos teille panoksestanne! Kiitos myös kaikille teille, jotka vuosien varrella olette pitäneet yllä sukukokousperinnettämme ja saapuneet tuomaan terveisiä kauempaakin! Viettäkäämme iloinen, yhteinen tapahtuma sukumme kunniaksi! Ruokkeella 6.6.2009 Seppo Venäläisten Sukuseura Ry:n puheenjohtaja 3
Sukuseuran syntytaipaleelta 4
Tarja Pirkkalainen Venäläisten sukuseuran juhla 6.6.2009 Ruokkeen Lomakylässä Kesälahdella VENÄLÄISTEN SUKUSEURA 2009 Sukuseuramme sääntöjen mukaan: Venäläisten Sukuseuran kotipaikka on Punkaharju. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa ja kunnioittaa menneiden sukupolvien muistoa. Yhdistys pyrkii toteuttamaan tarkoitusperiään: - järjestämällä kokouksia, joissa jäsenet voivat tutustua toisiinsa - kokoamalla, luetteloimalla ja säilyttämällä suvun vaiheita koskevia asiakirjoja - selvittämällä suvun vaiheita sekä saattamalla tutkimustyön tulokset jäsenten tietoon - luetteloimalla suvun jäsenet, nekin jotka eivät ole liittyneet yhdistykseen. Nettisanakirjassa sukulaisuus-sana kuvataan seuraavasti: tilanne tai olotila, joka vallitsee sellaisten henkilöiden välillä, joiden esivanhemmista joku on yhteinen. Sanan sukulaisuus rinnakkaissana on klaani. Molemmat sanat ovat erinomaisen mielenkiintoisia ja sopii meistä jokaisen pohtia mitä ja minkälaisia ajatuksia niistä mieleemme juolahtaa. Koen molemmat sanat myönteisinä, myös sanan klaani sukulaisuuden yhteydessä. Ihmishistoriaan perehtyneet puhuvat ensisijaisesti klaaneista eri suvuista kertoessaan. Tyypillistä näille vanhoille sukuklaaneille oli vahva tunneside keskenään. Tämä side tarkoitti vahvaa yhteenkuuluvaisuutta ja huolehtimista sekä välittämistä. Näillä sanoilla kuvattuna mielestäni voimme ylpeästi puhua myös Venäläisten sukuklaanista. Minulle ja monelle serkuistani tämä sukumme konkretisoituu Liittolahden mummoon ja pappaan, Iidaan ja Albiniin. He ovat henkilöitä, joiden elämäntyötä ja oppeja kunnioitan sekä ihailen edelleen. Sodan aikana ja sen jälkeen oli suuria haasteita jokapäiväisessä elämässä. Heillä oli silti voimia ja tarmoa kasvattaa omat lapsensa ja myös lapsenlapsiaan vahvalle arvopohjalle. Mummon ja papan lapset; tädit ja enot ovat perheineen mitä läheisimmät. Kiitollisin mielin muistelen vierailuja lapsena ja nuorena yksin ja myöhemmin perheeni kanssa luonanne. Ikäisteni serkkujen kanssa on leikitty monet leikit, tapeltu muutamat tappelut ja kurinpalautukset mummolta. Saimme kerran jopa Hennin kanssa mielestämme aiheettomasti mummolta piiskaakin siellä vanhan kellarin luona Liittolahdessa jonkin riidan päätteeksi Mamppo oli mielestämme sillä kertaa oikea syyllinen. Toivottavasti meissä on äitejä ja isiä tai mummoja ja ukkeja siirtämään Liittolahden mummon ja papan antamat opit tuleville sukupolville. Tähän sukulaisuuteen liittyy myös se, että tunnemme toisemme hyvin. Meillä ei ole mitään tarvetta näissä kokoontumissamme olla mitään muuta kuin oma täydellinen itsemme. Kaikki toiset paikalla olijat tietävät meidän upean luonteemme kommervenkit ja muutkin kompuroinnit sekä ilomme elämässämme. Tämä on mielestäni nykymaailmassa mitä parhain asia. Täällä nämä viikonvaihteet yhdessä tai muuten tavatessamme voimme olla juuri sellaisia kuin olemme. Tähän liittyy myös se ilo ja riemu sekä pohdinta, että voiko elämässämme olla parempaa kuin se, että esimerkiksi yllättäen Pariisin lentokentällä ihana serkkutyttö tunnistaa toisensa naurunrätkätyksestä jo kaukaa. Tai tapaat vuosien jälkeen serkkupoikasi puolisoineen Kuopion torin alla parkkihallissa. Ja monet muut ihanat ja yllättävät kohtaamiset. Yhteistä näille on se tunne, että tapasimme hetki sitten vuosista huolimatta ja nyt voimme jatkaa juttua siitä eteenpäin. Toivon näitä kohtaamisia riittävän tulevaisuudessakin ja voimme pitää kotiemme ovet avoimina sekä kynnyksen matalana toisillemme. 5
Tämänkaltaisen yhteisöllisyyden ja toisesta välittämisen toivon meillä säilyvän ja toivottavasti osaamme siirtää sen omille lapsillemme. Olemme sen vanhemmiltamme ja suvultamme perinnöksi saaneet. Itse arvostan tämän perinnön korkeammalle kuin mitään aineellista perintöä. Näitä siltoja toistemme välille toivon meidän rakentavan ja vanhoja siltoja vahvistettavan entistä lujemmaksi. Vaikeina elämänhetkinä voi tämän sillan luottavaisin mielin ylittää ja saa varmasti korvat kuuntelemaan sekä käden tukemaan. Yleisesti 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kiinnostus sukututkimukseen lisääntyi merkittävästi ja onneksemme meidänkin suvussamme virisi halu sekä innostus kokoontua yhteen. Nämä kokoontumiset olivat ja ovat edelleen meille huikean hyvä mahdollisuus pitää säännöllisesti yhteyttä toisiimme. Jos aina ei pääse mukaan, niin tietää kuitenkin toisten olevan koolla ja samalla toivoo itse pääsevänsä seuraavan kerran mukaan. Näiden sukukokoontumisten aloitteen tekijöille, ideoijille ja käytännön toteuttajille haluan lausua suuret yhteiset kiitoksemme. Minulla oli ilo kymmenisen vuotta sitten toimia hetki sukuseuramme puheenjohtajana. Olen edelleen kiitollinen ja ylpeäkin siitä mahdollisuudesta, jonka minulle silloin soitte. Haluan kiittää toisia sukuseuran puheenjohtajia hyvästä työstänne. Erkki-eno oli ennen minua puheenjohtajana ja hänelle erikoiskiitokset tuesta sekä opastuksesta. Puheenjohtajakauteni aikana juhlimme sukukokoontumisiemme ensimmäisen kymmenen täyttymistä ja nyt olemme saamassa toiset kymmenen kokoon. Aika vierii nopeasti, sen havaitsee vuosi vuodelta useammin. Pian huomaamme, että pohdimme kolmikymmenvuotisjuhliamme. Voimme vahvasti tuntea olevamme osa sukumme ketjua, joka jatkuu meidänkin jälkeemme. Sukumme vaiheiden ja sukupuun kokoamisesta ja kirjaamisesta haluan antaa kiitokset Orvo Valkeapäälle. Orvo teki uraauurtavaa ja sinnikästä työtä tuntejaan laskematta. Samoin haluan kiittää osaltani sukuseuran pitkäaikaista sihteeriä Aila Valkeapäätä. Sukuseuran hallituksessa olleiden ohella haluan kiittää Ruokkeen Lomakylää ja Teitä Raija, Pentti sekä Mari ja Mika perheineen: olette kerta kerran jälkeen ottaneet meidät tänne vastaan. Meitä odottaa täällä iloinen vastaanotto, maailman kauneimmat puitteet sekä mitä parhain ruokapöytä sekä grillin luona runsas määrä istuimia sekä aina kuivia puita. Meitä on pidetty kuin piispaa pappilassa. Voin kertoa, että koko vuoden odotus huipentuu tänne sekä talven tuiskut unohtuvat, kun pääsen saunasta Puruveteen uimaan ensimmäisen kerran talven jälkeen tietäen, että kohta tänne tulevat kaikki toisetkin sukulaiset. Runsaimmat kiitokset haluan antaa meille kaikille, jotka olemme täällä tänään tai jotka ovat olleet täällä kanssamme vuosikymmenien saatossa. Kaksikymmentä vuotta sitten vastasyntyneet sukumme vesat ovat tänään parikymppisiä nuoria aikuisia. Toisaalta monet mukanaolleista ja keskellämme vaikuttaneista olemme saattaneet näiden vuosien aikana kotiseuduilleen ikilepoon. Venäläisten sukuklaani on pysynyt koossa ja toivottavasti näin on jatkossakin. Tämän haasteen ja jopa velvoitteen jätän nuoremmilleni. Toivon meille kaikille tätä sukulaisuuden vaalimista, on se sitten yhteenkuuluvaisuutta, välittämistä tai toisesta huolehtimista. Siitä saamme jokainen voimia arkeemmekin. Hyvää 20-vuotiskokoontumista meille kaikille! 6
SUKU ON PARAS TAAS KOKONTUU RUOKKEEN RANNALLA YHTEEN VENÄLÄISEN SUKU, TÄLLÄ KERTAA YLLÄÄN JUHLAPUKU VIETTÄMÄÄN JUHLAA SUURTA JA SOITTAMAAN SUUTA. MUISTELLAAN VANHOJA JUTTUJA JA TAVATAAN KAIKENLAISIA TUTTUJA. ON KOKOONNUTTU YHTEEN JO 20 VUOTTA EIKÄ IHAN VARMASTI SUOTTA. ON TUTKITTU SUVUN JUURIA JA TEHTY PÄÄTÖKSIÄ SUURIA, MUISTETTU SYNTTÄRISANKAREITA JA KUNNOITETTU POISNUKKUNEITA. KUKA OLEN, MISTÄ TULEN, MIETIT SINÄ, MIETIN MINÄ. JOSTAIN ON KAIKKI ALKAVA, MYÖS TÄMÄN SUVUN TARINA. LÄHIPIIRIN TUNTEE KAIKKI, MUTTA ALKUJUURIA HARVA MAIKKI. SIISPÄ TARVITTIIN SUKUTUTKIJA, TUO OIVA TIEDONANTAJA, JOKA AHKERASTI KIRKONKIRJOJA ON TUTKINUT JA MERKINTÖJÄ TULKINNUT. LÖYTYY MIELENKIINTOISTA TIETOA, MONENLAISTA UKKOA JA AKKAA, NIMIEN JA AMMATTIEN KIRJO EI LAKKAA. ON OLLUT MONELLA AIKOJA KOVIA, PULA-AIKAA JA JOPA SOTIA. ISOJA PERHEITÄ ELÄTETTY OLOISSA ANKARISSA, VALITTAMATTA JA SUURIA VAATIMATTA. KUNNIA JA KIITOS HEILLE, OIKEILLE ARJEN SANKAREILLE. KUKAAN EI TIEDÄ ONKO AIKAA PALJON VAI VÄHÄN, KUN YHTÄKKIÄ HUOMAA SE LOPPUIKIN JO TÄHÄN. NIINPÄ TÄYSILLÄ ELÄKÄÄMME JA TOISISTA HUOLTA PITÄKÄÄMME, TÄSSÄ JA NYT, ENNEKUIN AIKAMME ON PÄÄTTYNYT. LÄHIMMÄISIÄ RAKASTAKAAMME JA HEIDÄN TÄRKEYDESTÄ ÄÄNEEN KERTOKAAMME. TUNNE MIULLA ON HYVÄ, SYDÄMEEN ASTI SYVÄ, KUN VENÄLÄISEN SUKUUN KUULUA SAAN, VAIKKA SEN HISTORIAAN OMAN PIENEN JÄLKENI JÄTÄN VAAN. KAIKKI MUU ELÄMÄSSÄ VOI MUUTTUA, VAIN SYNTYMISEEN OMAAN SUKUUN EI VOI PUUTTUA. NÄITÄ MIETTEITÄ KIRJOITTELI TEILLE, TÄRKEILLE JA RAKKAILLE SUKULAISILLE PIRJO, TYTÄR VANHIN ELVIN JA ERKIN ANTAEN JUHLINNALLE LUPAMERIN. NYT PERINTEITÄ VAALIKAA, ILOLLA JUHLIKAA JA TOISTENNE SEURASTA NAUTTIKAA. 7
Kuvien kertomaa: Erkki Venäläisen kuvaalbumista vuosien varrelta Sukuseuralle voi nostaa maljan kunnon konjakkilasin kera Sukuseuran perustamista valmistelemaan valittiin johtokunta, johon kuuluivat kuvassa olevat henkilöt vasemmalta lukien: Seija Savolainen (Voutilainen), Marju Taurula, Matti Venäläinen, Kirsti Kekäle, Erkki Venäläinen (sukuseuran I pj), Marja-Liisa Kotro, Veikko Putkonen, edessä istumassa Pertti Vaalamäki. Lisäksi johtokuntaan kuului Pirjo Pullinen. Lähes samat henkilöt jatkoivat seuraavana vuonna perustetun sukuseuran sukuneuvostossa, vain Marju Taurula ja Marja-Liisa Kotro vaihtuivat. Heidän tilalleen tulivat sittemmin seuran sihteeriksi valittu Aila Valkeapää ja kerimäkeläinen Aulis P. Venäläinen. 8
Sukulaisia on tavattu ja sukuseuran asioita puitu niin kahvikupin kuin grillinuotion ääressäkin. Vanhempi väki kokoontuu kahvipöydän ääressä: Mauno Laamanen, Emil Vaalamäki, Veikko Venäläinen, Lyydi Korhonen ja Ida Venäläinen Nuorempi väki istuu iltaa nuotiolla 9
Ensimmäisissä sukukokouksissa kuvattua Toimintamme alkuvuosina kuvatut Kalle ja Nelly Vahimaa, joka tällä hetkellä (24.5.2009) on sukumme vanhin, 89-vuotias Vuonna 1990 oli suvun vanhin Emil Vaalamäki, 90-v ja nuorin Mira Löppönen, 10-kk, mukana myös Lyydi Korhonen Puheenjohtaja Erkki kasvattaa uusia toimijoita sukuun Sukulaisia kauempaakin oli paikalla: Pirjo Pullinen sekä Arja ja Pauli Pitkänen Sukuseura-aktiivit Veikko Putkonen, Aila Valkeapää, Erkki Venäläinen ja Orvo Valkeapää vaihtamassa kuulumisia 10
Hannen muistelot Sukukokoukset ovat kuuluneet elämääni reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Aina odotettu viikonloppu on antanut kerta toisensa jälkeen muistelun ja muistojen arvoisia hetkiä. Ilot, surut ja huolet on jaettu aina yhdessä ja jokainen on päässyt sisälle sukuun kuka minkin rituaalin kautta. Vaikka sukukokous itsessään on aina ollut pelkästään lauantaina, olen odottanut joka kerta viikonloppua kokonaisuutena. Pienenä kylläkin vain pelattiin jalkapalloa ja minigolfia sekä uitiin ja välillä jututettiin vanhempia. Mutta nykyisin odotan viikonlopulta itse kokouksen lisäksi mukavia keskusteluja sekä hetkiä joista voi puhua vielä vuosienkin jälkeen. Joka vuosi on upeaa huomata kun sama vakioporukka, tietenkin uusien kasvojen kera kurvaa perjantaina vakiomökkien pihoihin, korkkaa kylmät huurteiset ja aloittavat siihen mistä edellisenä kesänä jäivät. On tärkeää, että sukukokouksessa on pyritty pitämään perinteistä kiinni: perustajajäsenten ideoima paikka sekä perinteiset kilpailut jotka saavat joka vuosi lisää kannatusta sekä ei varmastikaan kokouksen vähäisin asia eli yhteiset hetket ilta(yö)nuotiolla ovat pysyneet perinteinä. Uusia perinteitäkin on muodostunut: suosituimmaksi kilpailuksi on varmasti kehittynyt Kuka istuu viimeisenä nuotiolla - kilpailu joka vuosittain saa uusia edustajia ja tietenkin myös uusia voittajia. Lisäksi sukukokouksissa on vietetty niin pehmolelun ristiäisiä, solmittu uusia ystävyyssuhteita kuin seurattu uskomattomia urheilusuorituksia kuten viime vuonna 1- vuotias tyttö heitti tikassa loistavan tuloksen yltäen näin kisan parhaimmistoon. Mikä sitten saa eritoteen meidät nuoret tulemaan joka vuosi uudelleen ja uudelleen viettämään aikaa oman suvun kanssa. Itselleni tärkein tekijä on juuri aika, jonka saan viettää sukulaisteni kanssa, sekä loistava tunnelma, joka syntyy heti Ruokkeelle päästessä. Vaikka monia sukulaisia näkee vain kerran vuodessa juuri sukukokousviikonloppuna, tuntuu silti yhteisen sävelen löytäminen helpolta joka kerta. Vaikka saattaa kuulostaa oudolta, sukukokous Ruokkeenniemellä on ollut yksi kesäni kohokohdista vuosien ajan, sillä jo pienenä odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Myönnän ettei tänäkään vuonna ollut vaikeaa päättää lähteäkö Ruokkeelle vai jäädäkö kotiin. - - Hanne 11
Sukukokouksemme on AINA pidetty Ruokkeella. Eikä sen parempaa kohtaamispaikkaa olekaan! Sukumme on innokasta kilpailemaan, niin myös sukujuhlien yhteydessä 12
Iso osa rahainhankinnasta tapahtuu arpojen myynnillä Sukuneuvosto toimii, kun on noheva sihteeri ja aktiiviset jäsenet Seppo, Pertti, Pasi, Kirsti, Hilkka ja Aila v. 2007 Kirsti täti Aila-sihteeri Mika, Kirsti, Pertti, Satu ja Helena v. 2008 13
Seppo Venäläinen Venäläisten Sukuseura Ry:n vuosikokous 6.6.2009 Keitä Venäläiset ovat? Moni meistä Venäläisistä on varmaan kuullut kysymyksen: Oletko selvittänyt mistä on peräisin tuo sukunimesi? Ovatko esi-isäsi venäläisiä? Ryssittelyäkään emme ole välttäneet. Jotkut ovat vaihtaneet sukunimensäkin. Valtiotieteen maisteri Pentti Venäläinen on Sukuviesti-lehdessä, nro 4/1982, todennut, että sukunimemme on vanhimpia suomalaisia sukunimiä, siis savolaista aatelia. Se on ilmeisesti peräisin Pähkinäsaaren rauhan (1323) ajoilta, jolloin Ruotsin ja Venäjän (itse asiassa Ruotsin holhoojahallituksen ja Novgorodin kauppatasavallan) raja kulki perinteisten tulkintojen mukaan Viipurin itä- ja pohjoispuolelta nykyisen Savon ja mm. Pihlajaveden Särkilahden kautta suunnilleen nykyisen Oulaisten alueella Pohjanlahteen Raahen pohjoispuolelta. Rajan kulusta on tosin monia ristiriitaisia näkemyksiä ja sen aikainen elämänmeno oli enemmänkin kiinni kalavesistä ja riistamaista kuin kartoilla sovituista viivoista. http://www.kolumbus.fi/jukka.karvonen/htm/ Images/Pahkinasaari.jpg Meidän Venäläisten kannalta tärkeintä lienee se, että rajanveto aiheutti tuolloin suuren muuttoliikkeen idästä länteen ja lännestä itään. Idästä tulleet saivat nimen Venäläinen (Venheläinen, Wänäläin, Venäläin) ja lännestä tulleet olivat ruohteja eli Ruotsalaisia. Historioitsija Pekka Lappalainen on sukulaistemme Orvo Valkeapään ja Juha Laamasen sukututkimuksen perusteella nimennyt kantaisäksemme Pekka Venheläisen, joka asui Riikolassa ja oli syntynyt n. 1540. Voinemme siis kuvitella, että esi-isämme ovat ainakin jossain määrin olleet rakentamassa Olavinlinnaakin, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1475. Hain Suomen Sukutukimusseuran Hiski-eli Historiakirjat-tietokannan (http:// hiski.genealogia.fi/hiski/) avulla Venäläisen sukuun kastettuja. Tietokanta sisältää 1700- luvun alkupuolelta 1800-luvun loppupuolelle kirkonkirjoihin tallennettuja henkilötietoja. Etelä-Savon alueelta löytyi haun perusteella 1334 kastettua. Eniten kastettuja löytyi Kerimäeltä, 465, runsaasti myös Kangasniemeltä, 326, Juvalta, 193 ja Rantasalmelta, 88. Pohjois- Savon alueelta löytyi haun perusteella 1065 kastettua. Suurin kastettujen määrä oli Kuopion maaseurakunnassa, 382, monia myös Maaningalla, 188, Kaavilla, 158 ja Karttulassa, 86. Keski-Suomen alueelta löytyi 114 kastettua, joista Hankasalmella oli 79. Muissa maakunnissa Venäläisiä löytyi vain muutamia jos ollenkaan. Tämäkin pienimuotoinen tutkailu osoittanee siis sukunimemme alkuperän ylläkuvatun mukaiseksi. 14
Nykyisin (18.5.2009) Väestörekisterikeskuksen Sukunimipalveluhaun (http://192.49.222.187/nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp) perusteella meitä Venäläisiä on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään 5648, joista elossa 3905. Venäläinen Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla Nykyisenä nimenä 2675 1383 1292 2564 111 Entisenä nimenä 1230 114 1116 1174 56 Kuolleilla 1743 742 1001 1664 79 Yhteensä 5648 2239 3409 5402 246 Omaan sukurekisteriimme olen tallentanut tiedossa olevia, sukumme oletetun esi-isän Pekka Venäläisen jälkeläisiä oheisen taulukon mukaisesti. Nämä tiedot ovat puutteellisia, erityisesti aiemmilta sukupolvilta. Vertaa esim. Antti Henrikinpojan jälkeläisten määrään jo varmennettujen tietojen osalta, siis Pekan 14. sukupolvesta alkaen. Venheläinen Pekka, s. 1450 - (89) Venäläinen Erik Erikinpoika, s. 10.04.1779, k. 26.05.1848 - (69) Venäläinen Antti Henrikinpoika, s. 10.10.1867 Kerimäki, k. 12.01.1930 - (25) Päähenkilöt 2 Päähenkilöt 3 Päähenkilöt 3 puolison vanhempia 0 puolison vanhempia 2 puolison vanhempia 0 Lapsia 3 Lapsia 7 Lapsia 9 3. sukupolvi 2 3. sukupolvi 4 3. sukupolvi 31 4. sukupolvi 1 4. sukupolvi 32 4. sukupolvi 88 5. sukupolvi 1 5. sukupolvi 56 5. sukupolvi 130 6. sukupolvi 1 6. sukupolvi 107 6. sukupolvi 26 7. sukupolvi 1 7. sukupolvi 145 8. sukupolvi 1 8. sukupolvi 26 9. sukupolvi 1 10. sukupolvi 1 Jälkeläisiä yhteensä 377 Jälkeläisiä yhteensä 284 11. sukupolvi 2 puolisoja 173 puolisoja 131 12. sukupolvi 2 puolison vanhempia 56 puolison vanhempia 54 13. sukupolvi 7 14. sukupolvi 4 Kaikki yhteensä 611 Kaikki yhteensä 472 15. sukupolvi 32 16. sukupolvi 56 17. sukupolvi 107 18. sukupolvi 145 19. sukupolvi 26 Jälkeläisiä yhteensä 393 puolisoja 187 puolison vanhempia 60 Kaikki yhteensä 642 Meitä Venäläisiä on siis melkoinen määrä täällä Suomenmaassa. Olkaamme siis ylpeitä suvustamme ja sukujuuristamme, olemmehan savolaista aatelia! 15
Sukuseuran lyhyt historiikki Venäläisten suku kokoontui ensimmäisen kerran 1.9.1990. Tällöin paikalla oli 90 suvun jäsentä. Ajatus sukuseuran perustamisesta syntyi Kirsti Kekäleeltä. Ensimmäisessä kokoontumisessa puhetta johti Veikko Putkonen ja sihteerinä toimi Marja-Liisa Kotro. Tuolloin sukuseuran perustamista valmistelemaan valittiin johtokunta, johon kuuluivat puheenjohtajanaan Erkki Venäläinen (hänestä tuli myös sukuseuran ensimmäinen puheenjohtaja), Kirsti Kekäle, Marja-Liisa Kotro, Pirjo Pullinen, Veikko Putkonen, Seija Savolainen (Voutilainen), Marju Taurula, Pertti Vaalamäki ja Matti Venäläinen. Varsinainen sukuseuran perustava kokous pidettiin 17.8.1991, jossa läsnä oli 63 sukuun kuuluvaa jäsentä. Tuolloin hyväksyttiin Venäläisten Sukuseuran säännöt. Vuonna 1995 seura rekisteröitiin Venäläisten Sukuseura ry:ksi. Koko tämän ajan seuran puheenjohtajan toimi Erkki Venäläinen. Vuosikokousten ja sukuseuran sihteerinä on toiminut ja toimii edelleen ansiokkaasti Aila Valkeapää. Uudeksi puheenjohtajaksi sukuseura valitsi vuonna 1995 Tarja Pirkkalaisen. Hän sai vastuulleen myös seuramme 10-vuotisjuhlien järjestelyt vuonna 1999. Seija Turtiainen hoiti puheenjohtajan tehtäviä vuosina 2000-2004. Hänen kieltäydyttyä jatkamasta lupasi Pertti Härkönen toimia puheenjohtajana: Vain sen aikaa, että Venäläisen suvusta polveutuva puheenjohtaja löytyy. Seuraavana vuonna sellainen sitten taas löydettiin, kun Seppo Venäläinen lupautui tehtävään, joka on jatkunut toistaiseksi. Sukuseuran virallinen toiminta on keskittynyt lähinnä vuosikokousten ympärillä tapahtuvaksi toiminnaksi. Sukuneuvostojen valmistelemat kesäiset kokoontumiset ja tapaamiset ovat keränneet Venäläisten sukua Ruokkeen Lomakylään vuosittain 50-100 henkilöä. Maksaneita jäseniä oli viime vuonna 80. Virallisen kokouksen ohella on kisailtu mitä erilaisimmissa lajeissa unohtamatta tietenkään perinteistä tikanheittoa. Mitäpä olisi seuramme ilman Kaija Härkösen ja vireitten seuralaisten järjestämiä arpajaisia. Ainakin rahapula olisi jatkuva tai jäsenmaksu kaksinkertainen. Lisäksi olemme nauttineet Raija, Pentti, Mika ja Mari Laukkasen valmistamista maittavista herkuista. Erityisesti paikalliset Puruveden muikut ja muut kalaruuat ovat maistuneet hyvässä seurassa. Monesti olemme saaneet myös nauttia merkkipäiviään viettäneiden tarjoamista kakkukahveista ja jopa konjakeista. Ilta ja yönuotiolla onkin sitten ollut hyvä kertoilla ja kuulla vapaamuotoisemmin suvun tapahtumista. Pisimpään nuotiolla istuneilla on jokin salaisuus, josta olen kuullut vain epämääräisiä huhuja! Monet tulevatkin mökeilleen jo hyvissä ajoin ennen viikonloppua, etteivät menetä parhaita paloja. Varsinaista sukututkijaa ei joukossamme tällä hetkellä ole, mutta Orvo Valkeapää ja Juha Laamanen ovat tehneet suuren työn jo kymmenisen vuotta sitten keräämällä sukumme tietoja seurakuntien kirkonkirjoista ja maakunta-arkistosta. Nykyinen puheenjohtaja on hankkinut Sukujutut-tietokoneohjelman, jonka avulla Venäläisten sukua on syötetty tietokantaamme. Tällä hetkellä oletetun esi-isämme, Pekka Venheläisen, suoraan polveutuvia jälkeläisiä tietokannassa on 393 ja kun otetaan puolisot mukaan niin meitä on 580. Uutta on ollut myös seuramme internet-sivujen avaaminen. Seurallamme on omistuksessa venalaiset.fiverkkotunnus. Näiden sivujen kautta onkin tullut useita yhteydenottoja muilta Venäläisiltä eripuolilta Suomea ja muualtakin maailmasta. Sukulaisten välinen yhteydenpito sähköpostein ja tekstiviestein on selvästikin lisääntynyt. Historiikin kirjoitteli Seppo Venäläisten Sukuseuran puheenjohtajat Erkki Venäläinen, 1991-1995 Tarja Pirkkalainen, 1996-1999 Seija Turtiainen, 2000-2004 Pertti Härkönen, 2005 Seppo Venäläinen, 2006-2009 16 Puheenjohtajia yhteiskuvassa
Sukukokousväkeä aiemmilta vuosikymmeniltä Sukukokousväkeä 1990-luvulla Sukukokousväkeä 2000-luvulla 17
Kuvia aiemmilta ajoilta Antti Venäläisen perhettä Emil Vaalamäen 70-vuotisjuhlilla oli sukua paljon koolla 18
Albin Venäläisen perhettä Otto Venäläisen perhettä Emil ja Hinni Lyydi Kuvia mm. Ailan, Anjan ja Erkin albumeista 19
Sukukokous ja juhla kesällä 2009 pe 5.6.2009 la 6.6.2009 klo 19 Rantakala Ruokkeella - Karaoke-harjoitukset - Grillausta nuotiolla Aamiainen klo 12 Ruokailu Arpajaiset klo 14 Sukukokous, jonka päätteeksi 20-vuotisjuhla - avajaismalja - muistamiset - musiikkia, Isto ja kumppanit - juhlapuhe Tarja Pirkkalainen - yhteislaulua - kahvi ja kakku - vapaa sana kahvitarjoilun aikana klo 16 Joukkue-/ yksilökilpailuja - luontorata - kilpailu tai seikkailurata nuoremmille - kilpailuja rantahiekalla - tikanheitto Palkintojen jako su 7.6.2009 klo 21 Juhlatanssiaiset - esiintyy Ipe & Harmaa Aavistus Aamiainen klo 10.00 Jumalanpalvelus Punkaharjun kirkossa, jonka jälkeen - käynnit sukuhaudoilla klo 14 Lounaspöytä Ruokkeella 20