SYÖMISHÄIRIÖT mistä on kyse? Ensitieto-opas syömishäiriöön sairastuneiden lasten ja nuorten vanhemmille
Oppaan tilaukset: Syömishäiriöliitto-SYLI ry puh. 02 251 9716 info@syomishairioliitto.fi www.syomishairioliitto.fi Syömishäiriöt mistä on kyse? Ensitieto-opas syömishäiriöön sairastuneiden lasten ja nuorten vanhemmille Syömishäiriöliitto-SYLI ry Työryhmä: Tea Viljanen, aluesihteeri, ENSISYLI-projekti (toim.) Hallituksen opastyöryhmä: Sirkku Mikkola, TtM, ft. Sirpa Santala, sairastuneen äiti Paula Rekilä, syömishäiriön sairastanut ENSISYLI projektin ohjausryhmä Kuvitus ja taitto: Tanja Holmberg Terveyden edistämisen keskus ry:n arvioima, arviointilauseke tuotteesta: Opas antaa selkeästi jaoteltuna monipuolista tietoa syömishäiriöistä ja toimii erinomaisena ensitietomateriaalina syömishäiriöön sairastuneiden läheisille. Teksti ja kuvat: Syömishäiriöliitto-SYLI ry ISBN 978-951-97419-3-2 Kopijyvä Oy, Jyväskylä, 2009 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
SISÄLTÖ Lukijalle 4 Mistä syömishäiriöissä on kyse? 5 Mikä on häiriintynyttä syömistä? 5 Syömishäiriön muotoja 6 Kuinka yleistä? 7 Kauanko kestää? 8 Mistä tunnistan syömishäiriön? 10 Mitkä ovat anoreksian ja epätyypillisen laihuushäiriön oireet? 10 Mitkä ovat bulimian ja epätyypillisen ahmimishäiriön oireet? 12 Syömishäiriön kulku 14 Mistä syömishäiriöt johtuvat? 18 Mistä apua ja millaista hoitoa? 21 Kuinka nopeasti hoitoon? 1 Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon rooli Hoito erikoissairaanhoidossa 3 Milloin osastohoitoon? 4 Milloin pakkohoitoon? 5 Mitä on psykoterapia ja miten sellaista saa? 5 Lastensuojelun avohuollon tukitoimet 6 Vertaistuki 7 Syömishäiriö perheessä vanhempien ajatuksia 29 Tunteet ja jaksaminen 9 Arki sairastuneen kanssa 31 Vanhempien selviytymisprosessi 34 Taloudellinen tuki 37 Syömishäiriöt - mistä on kyse? 3
Lukijalle Tämä opaskirja on kirjoitettu ensisijaisesti syömishäiriöön sairastuneiden lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten vanhemmille. Se toimii tiiviinä ensitietomateriaalina silloin, kun sairaus on perheessä uusi. Vanhemmat voivat löytää oppaasta omaan tilanteeseensa sopivaa tietoa ja tukea myös sairauden myöhemmässä vaiheessa. Oppaasta on hyötyä lisäksi niille, jotka työssään tai harrastustoiminnan parissa kohtaavat syömishäiriöön sairastuneita sekä heidän perheitään. Tässä oppaassa etsitään vastauksia yleisimpiin vanhempien esittämiin kysymyksiin. Oppaan toivotaan lisäävän vanhempien ymmärrystä lapsen sairaudesta ja rohkaisevan vanhempia hakemaan apua sekä lapselleen että itselleen. Oppaassa on kuvattu eri syömishäiriötyypit. Ydinajatuksena on, että kaikkiin ilmenemismuotoihin on suhtauduttava yhtä suurella vakavuudella ja että syömishäiriön eri muodoissa on enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Sairastavien kokemusmaailmat ovat yllättävän yhteneviä oireilun erilaisuudesta huolimatta. Oppaaseen on koottu keskeisiä vanhempia askarruttavia teemoja. Kysymys siitä, miksi juuri minun lapseni sairastui, mietityttää varmasti jokaista syömishäiriön kohdannutta vanhempaa. Sairauden kulkuun liittyy usein varsin yksilöllisiä piirteitä ja vanhempien voi olla vaikea ymmärtää, mistä koko sairaudessa on kysymys. Syömishäiriön oireet ovat hämmentäviä ja välillä raivostuttaviakin, eikä syömishäiriöille tyypillinen sairauden kieltäminen mitenkään helpota tilannetta. Syömishäiriöt ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja kaikissa muodoissaan vakavasti otettavia sairauksia. Lapsen tai nuoren sairastuminen ja toipumisen läpikäyminen on monimutkainen tie, joka horjuttaa usein koko perheen hyvinvointia ja verottaa kaikkien voimavaroja niin fyysisten, henkisten kuin sosiaalistenkin ulottuvuuksien osalta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että syömishäiriöillä on hyvä ennuste ja että suurin osa sairastuneista toipuu. 4 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
1 Mistä syömishäiriöissä on kyse? Mikä on häiriintynyttä syömistä? Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja muutoksina sairastuneen fyysisessä tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös käsitys itsestä ja omasta kehosta on usein vääristynyt. Lapsilla ja nuorilla sairaus vaikuttaa kehityksen eri osa-alueisiin ja voi pitkään jatkuessaan vaarantaa normaalin psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen kehityksen¹. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä on kuvailtu seuraavasti: Oireesta muodostuu häiriö, kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä (ihmissuhteita, koulua, työntekoa, harrastuksia) tai fyysistä terveyttä. Häiriössä syöminen tai syömättömyys nousee elämän pääsisällöksi tavalla, joka alkaa sotkea normaalia arkea. Elämä kiertyy oireilun ympärille ja oireet alkavat sanella valintojen tekemistä ². Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin on sairastuneelle selviytymis- tai ratkaisukeino. Syömiseen, liikuntaan ja oman kehon hallintaan suunnatut ajatukset ovat keino välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä tai traumaattiset kokemukset aiheuttavat. Syömisen ja oman kehon kontrollointi vie ajatukset pois pahaa oloa aiheuttavista asioista ja tuottaa sairastuneelle tunteen itsensä ja elämänsä hallinnasta. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä. Ahmimalla syöty ruoka vie mielipahan ja ahdistuksen mennessään helpottaen oloa hetkellisesti. Syömishäiriöille on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas. Läheiset huolestuvatkin tilanteesta lähes poikkeuksetta paljon aiemmin kuin sairastunut itse. Sairastunut kokee oireilusta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Edetessään sairaus kuitenkin tiukentaa otettaan. Syömishäiriön aiheuttamat pakkoajatukset ja häiriintynyt käyttäytyminen hallitsevat sairastunutta, eikä sairastunut pysty toimimaan muulla tavalla. Tässä mielessä syömishäiriö muistuttaa muita riippuvuussairauksia. Syömishäiriö ei siis ole tietoisesti valittu toimintamalli, vaan kyse on nimenomaan sairaudesta. Nuorta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan. Vahvan paranemismotivaation tueksi tarvitaan lähes aina ammattiapua sekä läheisten tukea. Syömishäiriön muotoja Syömishäiriön tunnetuimmat muodot ovat anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa) ja bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa) sekä epätyypillinen laihuushäiriö ja epätyypillinen ahmimishäiriö. Anoreksia ilmenee syömisen välttelynä ja säännöstelynä, jota seuraa painon putoaminen. Syömisen välttelyn lisäksi sairastunut liikkuu usein paljon. Bulimiassa keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut kadottaa tunteen syömisen hallinnasta. Kohtauksen jälkeen sairastunut pyrkii ruuasta eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla. 6 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Epätyypillisen syömishäiriön muodot saattavat olla hyvin samankaltaisia kuin anoreksia tai bulimia, mutta jokin diagnoosin kannalta keskeinen oire puuttuu tai esiintyy lievempänä. Myös epätyypillisissä syömishäiriöissä syömiskäyttäytyminen on selvästi häiriintynyttä ja haittaa sekä sairastuneen että hänen perheensä normaalia elämää. Huolimatta termistä epätyypillinen, epätyypilliset syömishäiriöt ovat hyvin yleisiä. Arvioidaan, että vähintään puolet syömishäiriöiden vuoksi hoitoon hakeutuvista sairastaa epätyypillistä syömishäiriötä². Epätyypillisen ahmimishäiriön aladiagnoosiksi on erotettu BED (binge eating disorder). BED:stä voidaan suomen kielessä käyttää myös termiä lihavan ahmimishäiriö. Toisin kuin bulimiassa, BED:ssä ahmitusta ruuasta ei pyritä eroon, vaan ajan kuluessa seurauksena on usein vaikea lihavuus. Julkisuudessa melko usein tarkasteltu ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin². Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva. Syömishäiriön muotojen rajat ja määritelmät ovat jossain määrin keinotekoisia, eikä ole ollenkaan epätavallista, että syömishäiriöön sairastunut kärsii useamman syömishäiriön muodon oireista samanaikaisesti tai peräjälkeen. Kahta samanaikaista syömishäiriödiagnoosia henkilöllä ei kuitenkaan voi olla. Diagnoosit ovatkin ensisijaisesti lääketieteen ja terveydenhuollon tarpeisiin laadittuja määritelmiä. Sairastuneen tai hänen läheistensä kannalta lääkärin tekemä diagnoosi on merkityksellinen, koska se liittyy hoitoon pääsyyn, hoidon toteutukseen, ja on myös yhteydessä hoitojen korvausperusteisiin. Kuinka yleistä? Syömishäiriöt ovat melko tavallisia sairauksia. Vaikka valtaosa sairastuneista onkin tyttöjä ja naisia, poikien ja miesten oireilun oletetaan lisääntyneen, tai ainakin heidän oireilunsa osataan Syömishäiriöt - mistä on kyse? 7
tunnistaa aiempaa paremmin. Kaikista syömishäiriöön sairastuneista poikien ja miesten osuuden arvioidaan olevan noin 10 prosenttia, hieman syömishäiriötyypistä riippuen. Syömishäiriö yhdistetään usein virheellisesti pelkästään laihuuteen. Kuitenkin vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista on niin laihoja että lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit täyttyvät. Suurin osa on joko normaali- tai ylipainoisia³. Anoreksiaa ja bulimiaa esiintyy yleisimmin 15 20 -vuotiailla. Syömishäiriöön voivat kuitenkin sairastua jo alle 10 -vuotiaat lapset, eikä aikuisiällä sairastuminenkaan ole epätavallista. Arvioiden mukaan anoreksiaa sairastaa noin 0,5 1 prosenttia ja bulimiaa noin 1-3 prosenttia 12 24 vuotiaista tytöistä ja naisista. Epätyypillisiä syömishäiriöitä arvioidaan esiintyvän 5 10 prosentilla nuorista. 4 Ahminta, ylensyönti ja muu häiriintynyt syöminen ovat ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla niin yleisiä, että niiden esiintymistä olisi tärkeää arvioida jokaisen ylipainoisen nuoren kohdalla. Syömishäiriön mahdollisuus lihavuuden taustalla tiedostetaan kuitenkin toistaiseksi vielä huonosti. Jopa kolmasosa lihavista (painoindeksi 30 tai yli) nuorista kärsii lihavan ahmimishäiriöstä (BED). Tästä syömishäiriön muodosta kärsiviä on poikia noin kolmasosa. Tutkimusten mukaan lihavan ahmimishäiriön laajasti määriteltyä muotoa esiintyy länsimaisissa väestöissä joka 20. teini-ikäisellä tytöllä.³ Kauanko kestää? Syömishäiriöt ovat luonteeltaan pitkäkestoisia sairauksia. Vakavimmissa tapauksissa on kyse useiden vuosien mittaisesta prosessista. Näkyvät oireet saattavat jäädä pois ja paino normalisoitua suhteellisen nopeasti, mutta mielen toipuminen ja häiriintyneistä ajatuksista irtipääseminen voi kestää pitkään. On tärkeää, että sairastuneelle annetaan aikaa parantua, ja että häntä ei vaadita olemaan terveempi kuin hän todellisuudessa on. 8 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
On hyvä tietää, että syömishäiriö voi muuttaa muotoaan tyypistä toiseen. Esimerkiksi anoreksiasta voi sen pitkittyessä kehittyä bulimia ja bulimia voi muuttua BED:ksi tyhjentäytymiskeinojen jäädessä pois. Oireilun muuttuminen anoreksiasta bulimiseksi saattaa myös olla osa toipumisprosessia: arvion mukaan neljännes tai jopa puolet anoreksiaa sairastaneista käy läpi vaihtelevanpituisen bulimisen vaiheen. Yleensä on kyse ohimenevästä vaiheesta ennen toipumista.² Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa sairastuneista paranee. Anoreksiasta ja epätyypillisestä laihuushäiriöstä kaksi kolmesta paranee viiden vuoden sisällä ja kolme neljästä nuoreen aikuisikään mennessä. Bulimiaa tai epätyypillistä ahmimishäiriötä sairastavista selvästi yli puolet paranee viidessä vuodessa. Tutkimusten mukaan kaikista sairastuneista 80 prosenttia toipuu niin hyvin, että voi elää normaalia elämää.² Paranemisennuste on siis varsin hyvä. Syömishäiriön aiheuttamat fyysiset vauriot saattavat kuitenkin vaikuttaa elämässä vielä pitkään toipumisen jälkeenkin. Vakavimmillaan syömishäiriöt voivat olla hengenvaarallisia sairauksia. Tutkimusten mukaan pitkäkestoisessa anoreksiassa kuolleisuus on noin 5 prosentin luokkaa. Bulimian ja epätyypillisten syömishäiriöiden vaikutusta kuolleisuuteen on sen sijaan tutkittu vähän. Kuolinsyyt anoreksiassa ovat yleensä puolustusmekanismin romahtaminen, sydän- ja verenkierto-ongelmat tai itsemurha. Hengenvaarallisia rytmihäiriöitä voi ilmetä joskus myös bulimiaa sairastavalla. Itsemurhariskin arvioidaan olevan kohonnut myös muita syömishäiriöitä kuin anoreksiaa sairastavien keskuudessa.² Lähteet: 1) Psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, LT Jaana Ruuska 2) Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim. 3) LT Anu Raevuori 4) Psykiatrian erikoislääkäri, LT Taina Hätönen Syömishäiriöt - mistä on kyse? 9
2. Miten tunnistan syömishäiriön? Nykymaailmassa tuntuu olevan normaalia olla jatkuvasti laihdutuskuurilla tai ainakin suunnitella sellaisen aloittamista. Trendikkäät liikuntalajit, erilaiset dieetit ja laihdutuskeinot ovat asioita, joita tarjotaan avaimiksi onneen ja joita jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen tulisi harrastaa. Toisaalta lihavuus on yhä yleisempää ja merkittävästi ylipainoisten määrä suurempi kuin koskaan. Mikään muu aihe on tuskin saanut yhtä paljon palstatilaa mediassa viime vuosina kuin ylipaino, lihavuus ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Normaalin ja epänormaalin syömisen määritteleminen tuntuu tässä valossa melko vaikealta. Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen on pitkä prosessi. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii myös salaamaan oireensa. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun oireet alkavat haitata normaalia arkea. Sairastuneen elämässä syöminen ei ole enää luonnollinen osa päivärutiineja, vaan siihen sisältyy pakkoa, hallinnantunteen menettämistä, pelkoa, kieltäytymistä, itseinhoa ja ahdistusta. Oli kyseessä sitten anoreksia, bulimia tai jokin epätyypillisen syömishäiriön muoto, sairastuneen elämässä ruoka ja syöminen sisältävät arvoja ja määreitä, joilla mitataan onnistumista ja epäonnistumista viimekädessä ihmisarvoa. Mitkä ovat anoreksian ja epätyypillisen laihuushäiriön oireet? Anorektinen oireilu alkaa yleensä innostuksella syödä terveellisesti ja lisätä liikuntaa. Alkuvaiheessa nuori saa laihtumisestaan yleensä positiivista palautetta, ja hän tuntuu uuden elämäntapansa myötä usein energisemmältä ja itsevarmemmalta. Ruuasta kieltäytymisen ja laihtumisen nuori kokee onnistumisena. Sairastunut tuntee hallitsevansa itseään ja elämäänsä pudottamalla painoa vielä vähän. Terveellinen, sallittu ruokavalio tarkoittaa vähiä kaloreita ja liikunta keinoa pudottaa painoa. 10 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Syöminen, eritoten kiellettyjen ruokien syöminen, tuntuu sairastuneesta repsahtamiselta, josta aiheutuu ahdistusta ja itsesyytöksiä. Päinvastoin kuin yleensä luullaan, anoreksia ei useinkaan vie sairastuneen ruokahalua. Ruokaan liittyvät ajatukset ovat sairastuneen mielessä yleensä lähes taukoamatta. Nuori kuitenkin pelkää lihomista yli kaiken ja näkee tai kokee itsensä lihavana alipainosta huolimatta. Laihtumisen aikaansaama nälkiintymistila pahentaa häiriintynyttä käyttäytymistä psyykkisiä oireita (mm. vihamielisyys, unettomuus, masentuneisuus). Suuri osa anoreksiaa sairastavista liikkuu paljon ja pakkomielteisesti. Joillain anoreksiaa sairastavilla esiintyy myös oksentamista tai esimerkiksi nesteenpoisto- ja ulostuslääkkeiden käyttöä, joskus myös viiltelyä ja muuta itsetuhoista käyttäytymistä. Oireilu epätyypillisessä laihuushäiriössä voi olla hyvin samankaltaista kuin anoreksiassa. Anoreksian tyypillisiä oireita ja seurauksia: laihtuminen, alipaino syömisen rajoittaminen (mahdollisesti myös muiden perheenjäsenten ruokailutottumuksiin puuttuminen) ruokalajien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin yletön kiinnostus ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan lihomisen pelko, itsensä kokeminen tai näkeminen lihavana kuukautisten poisjääminen (voi aiheuttaa jatkuessaan luukatoa tai hedelmättömyyttä) ärtyisyys, uhmakkuus, raivonpuuskat yliaktiivisuus, rauhattomuus, pakkoliikunta erityisesti ruokaan, syömiseen ja liikuntaan liittyvät säännöt ja rituaalit eristäytyneisyys, ulkopuolisuuden tunne hiusten lähteminen ja oheneminen lihasvoiman heikentyminen, lihasmassan väheneminen paleleminen, ruumiin lämpötilan lasku, hidas pulssi ja matala verenpaine untuvainen lanugo-karvoitus kasvoilla tai muualla kehossa Syömishäiriöt - mistä on kyse? 11
Mitkä ovat bulimian ja epätyypillisen ahmimishäiriön oireet? Bulimiassa laihduttaminen, ahmiminen ja ahmitusta ruuasta eroon pääseminen muodostavat sairastuneen elämää hallitsevan noidankehän. Bulimisesti oireilevan itsetunto on yleensä suorassa suhteessa painoon ja kehon ulkomuotoon. Hän pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan samaan tapaan kuin anoreksiaa sairastava. Jatkuva ruuan säännöstely johtaa kuitenkin ahmimiseen, jolloin sairastunut menettää syömisen hallinnan. Ahmimiskohtausten aikana sairastunut voi syödä ruokamääriä, jotka terveestä ihmisestä tuntuvat käsittämättömän suurilta. Ahmiminen aiheuttaa sairastuneelle paitsi fyysistä pahaa oloa myös häpeää ja itseinhoa. Pahasta olosta pyritään eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä tai runsaalla liikunnalla. Tyhjentäytymistä seuraa toistuvasti päätös paremman elämän aloittamisesta, eli lupaus laihduttaa. Bulimia ei välttämättä näy sairastuneen painossa, koska paino vaihtelee tyypillisesti normaalirajoissa. Bulimiaa ei usein pidetäkään niin vakavana sairautena kuin alipainoon johtavaa anoreksiaa. Bulimia on kuitenkin sekä mielelle että keholle erittäin ankara sairaus. Pitkään jatkuva oksentaminen voi vaarantaa vakavasti elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainon. Bulimiseen käyttäytymiseen voi liittyä anoreksiaa enemmän myös viiltelyä ja muuta itsetuhoista käyttäytymistä. Oireilu epätyypillisessä ahmimishäiriössä, esimerkiksi BED:ssä, on samankaltaista kuin bulimiassa. Erottavana tekijänä on se, että BED:tä sairastava ei pyri eroon ahmimastaan ruuasta, ja näin ollen tyhjentäytymiskeinot ja niistä aiheutuvat seuraukset jäävät pois. On hyvä muistaa, että oireilu aiheuttaa henkistä kärsimystä ja alemmuuden tunteita iästä riippumatta varsinkin kun se liittyy ylipainoisuuteen¹. 12 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Bulimian tyypillisiä oireita ja seurauksia: jatkuva ahdistus ja häpeä omasta ulkonäöstä ja painosta toistuva, salassa tapahtuvaa ahmiminen piilotettuja karkkipapereita, keksipaketteja yms. ahmimiskohtauksen jäljiltä suurien rahamäärien käyttäminen ruokaan ja herkkuihin kotona pakastin ja ruokakaapit tyhjenevät kuin itsestään masentuneisuus, itseinho, eristäytyneisyys, itsetuhoisuus vatsakivut, ruuansulatusongelmat oksentaminen sairastunut katoaa vessaan heti ruokailun jälkeen - verestävät silmät oksentamisen jälkeen - rystysiin ilmestyy ruhjeita, jotka syntyvät, kun sormet työnnetään kurkkuun ja hampaat raapivat ihoa - oksentaminen aiheuttaa jatkuessaan sylkirauhasten turpoamista, äänen käheytymistä, hammaskiilteen vaurioitumista, mahdollisesti rytmihäiriöitä ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö laihduttaminen, paastoaminen ja runsas liikunta painonvaihtelusta johtuva kuukautisten epäsäännöllisyys Lähde: 1) LT Anu Raevuori Syömishäiriöt - mistä on kyse? 13
3. Syömishäiriön kulku Syömishäiriön kulkua kuvataan usein monivaiheisella kaarella. Käsitys syömishäiriöistä vaiheittaisena prosessina auttaa ymmärtämään syömishäiriöön sairastuneen käyttäytymistä. Eri vaiheiden kesto on yksilöllistä ja riippuu monesta tekijästä. Sairauden kulku ei myöskään aina tapahdu suoraviivaisesti, vaan takapakit ja paluu aiempaan vaiheeseen ovat todennäköisiä. Syömishäiriön muodoista kaari kuvaa parhaiten anoreksian ja bulimian etenemistä. KÄRSIMYSVAIHE TOIVE MUUTOKSESTA KUHERRUS/VIEHTYMYSVAIHE MUUTOSTEN TEKEMINEN SAIRAUDEN ALKAMINEN PARANEMINEN Kuva: Pia Charpentier, Syömishäiriökeskus Sairaus alkaa laihduttamisella tai laihdutusyrityksellä. Laihduttaminen ja pyrkimys terveellisempään elämäntapaan ovat keinoja, joilla pyritään lievittämään psyykkistä pahaa oloa, jota aiheuttavat esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, menetykset ihmissuhteissa tai traumaattiset kokemukset. Kuherrusvaiheessa sairastunut kokee uudenlaisen elämäntapansa pelkästään positiiviseksi. Laihtuminen huomataan, ja usein siitä saatavat kommentit ovat ihailevia ja kannustavia. 14 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Sairastunut kokee itsetuntonsa kohenevan kehujen ja laihtumisen myötä. Sairastuneen mielestä niukka kalorimäärä ja runsas liikunta tarkoittavat terveellistä ja kunnollista elämää. Tällaisen elämäntavan kurinalainen toteuttaminen vahvistaa sairastuneen tunnetta elämän hallinnasta. Olo tuntuu hyvältä ja kevyeltä. Ajatukset siirtyvät aiemmin psyykkistä pahaa oloa ja ahdistusta aiheuttaneista asioista uuden elämäntavan sisältämiin asioihin: ruokaan, syömiseen tai syömättömyyteen, liikuntaan ja omaan kehoon. Ruuasta pidättäytyminen, oksentaminen tai muihin kyseenalaisiin tyhjentäytymiskeinoihin turvautuminen ei sairastuneesta tunnu millään tavoin epänormaalilta. Läheisten huoli ja yritykset keskustella siitä, mikä on normaalia, tulevat tässä vaiheessa poikkeuksetta torjutuiksi. Kärsimysvaiheessa syömiseen, ruokaan, liikuntaan ja muihin asioihin liittyvät pakkoajatukset ja rituaalit vahvistuvat. Sairastunut ei välttämättä edelleenkään koe olevansa sairas, vaikka sairauden sanelemat säännöt rajoittavatkin hänen arkielämäänsä. Tässä vaiheessa sairastuneen ja hänen läheistensä välille syntyy helposti riitoja. Sairastuneen toiminta tuntuu läheisistä raivostuttavalta, käsittämättömältä ja pelottavalta. Samalla kun elämä kotona muuttuu sekasortoiseksi, muuttuvat myös muut nuoren sosiaaliset suhteet. Syömättömyyteen, syömiseen ja liikuntaan energiansa suuntaava nuori yleensä eristäytyy ja kadottaa kiinnostuksensa ystäviin ja harrastuksiin. Kavereiden kanssa olemisesta tulee ajanhukkaa ja uhka syömiseen ja liikuntaan liittyvien suunnitelmien toteuttamiselle. Nuoren sairaus vaikuttaa usein myös vanhempien ihmissuhteisiin. Paitsi että parisuhde joutuu koetukselle, vaikuttaa sairaus yleensä myös vanhempien suhteisiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Kärsimysvaiheessa elämässä alkaa olla enemmän huonoja kuin hyviä puolia myös sairastuneen omasta mielestä. Väsymys, keskittymiskyvyn puute ja fyysinen epämukavuus viestivät sairastuneelle, että jokin on pielessä. Usein sairastunut on kuitenkin itse yhtä pihalla omasta käyttäytymisestään kuin hänen läheisensä, eikä käsitä mitä hänelle on tapahtumassa. Nuori näyttää ulospäin usein pärjäävältä ja vahvalta. Todellisuudessa hänen mielensä täyttyy kuitenkin peloista, pakkomielteistä ja ristiriidoista. Hän haluaisi syödä, mutta ei uskalla. Hän haluaisi levätä, Syömishäiriöt - mistä on kyse? 15
mutta ei pysty. Hän toivoisi ymmärrystä ja lohdutusta, mutta ei osaa pyytää. Nuori on hämmentynyt ja peloissaan. Syömishäiriön oireet, paastoaminen, ahmiminen ja oksentaminen, tuovat helpotusta tähän mielessä vellovaan tauottomaan kaaokseen. Toive muutoksesta -vaiheessa sairastunut tajuaa, että kyse on syömishäiriöstä. Sairauden myöntäminen itselleen ja muille tuntuu vaikealta. Myöntäminen on tuskallista jo pelkästään siksi, että sairastuneen oikeaksi uskoma toimintatapa osoittautuu sairaudeksi. Sairastunut kokee myös häpeää syömis- ja muun käyttäytymisensä kummallisuudesta. Tunne siitä, että kukaan ei voi ymmärtää häntä, voivat olla esteenä avun pyytämiselle. Tässä vaiheessa sairastunut haluaa parantua, mutta hänellä ei ole keinoja siihen. Sairastuneesta tuntuu, että hänen päässään on kahdet ajatukset, sairaat ja terveet. Nämä ajatukset käyvät keskenään jatkuvaa sotaa siitä, mitä sairastunut voi tai ei voi tehdä. Vaihe on sairastuneelle henkisesti raskas. Hän tietää, että elämä ei voi jatkua samalla tavalla, mutta muutokseen liittyy paljon pelkoja ja voimattomuutta. Muutosten tekeminen on aluksi vaikeaa ja pelottavaa, koska sairauden sanelemien sääntöjen uhmaaminen ja tottelemattomuus aiheuttavat ahdistusta. Paraneminen voi tuntua mahdottomalta, koska epäonnistumiset ja takapakit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Huonona hetkenä luovuttaminen ja oireisiin palaaminen voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta. Pikku hiljaa terve käyttäytyminen vahvistuu pakkoajatusten ja oireiden vähetessä. Paraneminen tarkoittaa sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista eheytymistä. Häiriintyneet ajatukset jäävät taka-alalle ja sairastunut pystyy luottamaan kykyynsä selvitä vaikeistakin tilanteista. Paranemisen kannalta on tärkeää, että syömishäiriön sairastanut oppii keinoja käsitellä stressiä, epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita, joiden tukahduttamiseksi syömishäiriö alun perin kehittyi. Tukea antava ympäristö edistää osaltaan paranemista. 16 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
Suuri osa sairastuneista paranee syömishäiriöistä kokonaan. Osalla syömisellä oireilua ilmenee stressaavissa elämätilanteissa ja kriiseissä. Pitkään jatkuvassa syömishäiriössä sairaus jumiutuu kärsimysvaiheen ja toive muutoksesta vaiheen alueelle, eikä sairastunut pysty tekemään sellaisia muutoksia toiminnassaan, että paraneminen olisi mahdollista. Lähde: psykologi, psykoterapeutti Pia Charpentier, Syömishäiriökeskus. Syömishäiriöt - mistä on kyse? 17
4. Mistä syömishäiriöt johtuvat Nykykäsityksen mukaan syömishäiriön taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus. Vaikuttavia tekijöitä löytyy niin yhteiskunnasta, perheestä, ihmissuhteista, biologiasta kuin nuoruusiän kehityksestäkin. Perintötekijöiden arvellaan olevan yhteydessä oireilulle altistavaan persoonallisuuden rakenteeseen. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ajatellaan puhkeavan jonkin elämäntapahtuman aiheuttaman psyykkisen paineen tai stressin seurauksena. Itse tapahtumalla ei niinkään näyttäisi olevan merkitystä. Ratkaisevaa on sen sijaan se, miten yksilö kokee tapahtuman ja sen aiheuttaman elämänmuutoksen. Läheskään aina selvää laukaisevaa tekijää tai yksittäistä tapahtumaa ei kuitenkaan pystytä nimeämään selitykseksi. Taustalla vaikuttavista ja laukaisevista tekijöistä on hyvä olla tietoinen, mutta aikaa ja energiaa ei kannata tuhlata syömishäiriön syiden etsimiseen. Voimavarat on järkevää keskittää sairastuneen ja oman jaksamisen tukemiseen.¹ Syömishäiriöt näyttäisivät usein olevan seurausta nuoruusiän fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen liittyvistä vaikeuksista. Osalle nuorista murrosiän fyysiset muutokset aiheuttavat hämmennystä 18 Syömishäiriöt - mistä on kyse?
ja hallitsemattomuuden tunteita suhteessa omaan kehoon. Tyttöjen kohdalla tyytymättömyyttä omaan kehoon näyttäisi aiheuttavan normaaliin kehitykseen liittyvä painonnousu ja rasvakudoksen lisääntyminen. Poikien tyytymättömyys omassa kehossa vaikuttaisi kohdistuvan ennen kaikkea liian pieniin lihaksiin. Ulkonäön merkitys itsetunnolle on todettu olevan syömishäiriöön sairastuneille tytöille suurempi kuin heidän ikätovereilleen, joilla ei ole oireilua. Oireilussa voi olla kyse myös nuoren itsenäistymiseen ja irrottautumiseen liittyvistä vaikeuksista. Niin ikään perheen sisällä tai muissa läheisissä ihmissuhteissa olevat ristiriidat voivat vaikuttaa oireilun alkamiseen. Selvää syy-seuraussuhdetta perheen ongelmien ja syömishäiriöiden välillä ei kuitenkaan ole osoitettu.² Yleensä syömishäiriöön sairastuvan lapsen tai nuoren perhe on aivan tavallinen perhe, jossa on tavallisen perheen ongelmia. Perhesuhteissa tai perheen elämäntilanteissa tapahtuvat muutokset saattavat kuitenkin herättää nuoressa tunteita, joita hänen on vaikea käsitellä. Perheessä voi olla useita lapsia, mutta ainoastaan syömishäiriöön sairastunut oireilee. Tällöin vanhempia voi lohduttaa tieto siitä, että sairastunut on persoonaltaan ehkä tavallista herkempi. Hänen reaktionsa perheen tai ympäristön ongelmiin ja viesteihin on tästä syystä toisenlainen kuin muiden samassa perheessä kasvaneiden lasten. Sairastunut pärjää tietoa ja taitoja vaativissa asioissa yleensä hyvin, mutta on tunne-elämän kehitykseltään haavoittuva. Hänen voi olla vaikea hyväksyä ja ilmaista erityisesti kielteisinä pidettyjä tunteita, esimerkiksi kiukkua, häpeää tai avuttomuutta. Itsekriittisyys ja epäonnistumisen pelko ovat yleisiä piirteitä syömishäiriöön sairastuneiden keskuudessa. Mediassa ja yhteiskunnassa vallitsevia kauneusihanteita syytetään herkästi syömishäiriöongelmista. On totta, että nuoria ympäröivä maailma korostaa ulkonäköön liittyviä seikkoja ja laihuudesta on muodostunut ikään kuin itseisarvo. Keinoja, joilla laihuus saavutetaan, ei osata aina edes kyseenalaistaa. Samanaikaisesti nuoriin kohdistuu myös muita odotuksia ja paineita. Mahdollisuuksia on tarjolla rajattomasti ja vaihtoehdoista pitäisi pystyä valitsemaan omansa: monessa asiassa pitäisi olla myös Syömishäiriöt - mistä on kyse? 19
menestynyt ja menestys puolestaan liitetään herkästi laihuuteen. Nuorelle, jonka itsetunto ei ole vahva, ulkonäköön kohdistuvat paineet voivat tuntua raskailta. Nuori kenties kuvittelee, että laihduttaminen tekee hänestä sosiaalisesti hyväksyttävämmän ja suositumman. Joidenkin liikunta- ja urheilulajien, jotka korostavat esteettisyyttä tai edellyttävät tietyssä painorajassa pysymistä, tiedetään lisäävän sairastumisriskiä. Syömishäiriöt eivät kuitenkaan ole yksioikoisesti jonkin lajin aiheuttamia vaan esimerkiksi urheilujoukkueen yhteiset kauneusihanteet tai ankara valmennuskulttuuri voivat vaikuttaa siihen, että syömishäiriöitä esiintyy joukkueessa tavallista enemmän.² Joidenkin tutkimusten mukaan lapsuusiän pyöreys ja ylipaino lisäävät riskiä sairastua syömishäiriöön¹. Epäsäännöllinen ateriarytmi, jatkuva aterioiden välillä tapahtuva napostelu ja taipumus käyttää syömistä tunteiden säätelyyn (esim. mielipahaan tai jännittyneisyyteen) ennustavat ahminta-oireilua lapsilla ja nuorilla. Lisäksi taipumus masennukseen, ahdistusoireiluun, mielialan vaihteluihin ja itsekriittisyyteen yhdessä ahminta-oireen kanssa viittaavat lapsilla ja nuorilla syömishäiriöalttiuteen. Jos lapsella tai nuorella esiintyy edellä kuvattuja taipumuksia, varhaisella puuttumisella on mahdollista ehkäistä syömishäiriön puhkeaminen. Kannustavassa ilmapiirissä jaettu informaatio terveellisistä syömis- ja liikuntatottumuksista ei aiheuta eikä lisää lasten ja nuorten syömishäiriöitä.³ Lapsuusajan ylipaino saattaa vaikuttaa nuoren käsitykseen omasta kehostaan, ja kehonkuva vaikuttaa puolestaan lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymiseen. Lapsi tai nuori on saattanut joutua kiusaamisen kohteeksi ylipainon takia tai hän on voinut kokea painoon puuttumisen loukkaavana. Siihen, miten painosta ja ulkonäöstä puhutaan tai paino-ongelmiin tartutaan, pitäisikin kiinnittää huomiota. Lähteet: 1) Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim. 2) Psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, LT Jaana Ruuska. 3) LT Anu Raevuori. 20 Syömishäiriöt - mistä on kyse?