Biodiversiteetti-indikaattorien kehittäminen MARMONI LIFE+ -projektissa 2010-14 Vivi Fleming-Lehtinen
Miksi tilanarviot ja indikaattorikehitys? EU vaatimukset ja kansainväliset sopimukset: EU Meristrategiadirektiivi EU Luontodirektiivi EU Vesipuitedirektiivi EU Lintudirektiivi HELCOM Baltic Sea Action Plan YK Biodiversiteettisopimus
Biodiversiteetin kolme tasoa meristrategiadirektiivin kautta nähtynä 1. Lajitaso o o o Lajilevinneisyys Populaatiokoko Populaation kunto 2. Luontotyyppitaso o o o Luontotyypin levinneisyys Luontotyypin laajuus Luontotyypin kunto 3. Ekosysteemitaso o Ekosysteemikomponenttien suhteet
Meristrategiadirektiivi ja muut vaatimukset Level Biodiversity indicators HD WFD BD CBD BSAP Speci es Habit at Ecosyste m Species distribution X X X X Distributional range X X Distributional pattern within the X distributional range (where appropriate) Area covered by the species (for sessile/ benthic species) X Population size X X X (x) Population abundance and/or biomass (as X X (x) appropriate) Population condition X Population demographic characteristics (x) Population genetic structure (where appropriate) (x) Habitat level Habitat distribution X (x) X (x) Habitat distributional range X (x) Habitat distributional pattern X Habitat extent X Habitat area X Habitat volume (where relevant) Habitat condition X (x) (x) (x) Condition of the typical species and X (x) (x) communities Relative abundance and/ or biomass, as X appropriate Physical, hydrological and chemical conditions Ecosystem level Ecosystem structure (x) Composition and relative proportions of (x) ecosystem components Connectivity consideration (x) (x) Resilience consideration
Millainen on hyvä biodiversiteetin indikaattori? Indikaattori kokoaa monimuotoista tietoa yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Yksinkertaisesti päivitettävissä mittausten avulla Heijastaa yhtä tai useampaa monimuotoisuuden aspektia Vastaa paineisiin odotetulla tavalla Voidaan hyödyntää eri maantieteellisillä alueilla Tavoitetason asettaminen mahdollista
Referenssitason ja tavoitetason konsepti Tavoitetaso Sallittu poikkeama Referenssitaso 1900 2000 2050
Biodiversiteetti-indikaattorien tavoitteenasattelussa on vaihtoehtoisia lähestymistapoja Yksi minimi tai maksimi tavoitetaso Tavoiteväli, jolla on ylä- ja alaraja Tavoitteena tietynlainen trendi
MARMONI projekti: Innovative approaches for marine biodiversity monitoring and assessment of conservation status of nature values in the Baltic Sea
Kaksivaiheinen lähestyminen indikaattoreihin 1. Käytössä olevien indikaattorien testaaminen Itämeren aineistolla, monitorointitarpeiden testaaminen 2. Uusien (innovatiivisten) Itämerelle sopivien indikaattorien kehittäminen ja niiden vaatimien monitorointitarpeiden arvioiminen
1. Olemassaolevien indikaattorien kartoitus - tilanne Itämerellä Nykyisellään useita biodiversiteettiä, tai siihen liittyviä ominaisuuksia mittaavia indikaattoreita on käytössä Itämerellä Tämänhetkiset monitorointiohjelmat on rakennettu pääasiassa rehevöitymisen (HELCOM COMBINE), vedenlaadun (VPD), kalakantojen tai haitallisten aineiden tilan arvioinnin tueksi ei biodiversiteetin
1. Olemassaolevien indikaattorien kartoitus - yhteenveto kaikkiaan 28 pohjayhteisöiden, pelagiaaliyhteisöiden tai kalayhteisöiden indikaattoria arvioitu Näistä 13 varsinaisesti kuvaavat monimuotoisuutta Suuri osa kuvaa paineita, pääasiassa rehevöitymistä tai kalastusta (Työ käynnissä)
2. Uusien indikaattorien kehittäminen - step by step lähestyminen Indikaattorikonseptia testataan ensin olemassaolevalla aineistolla Arvioidaan linkki paineisiin Testataan havainnointimenetelmiä kentällä Kokeillaan sopivuutta eri alueilla Määritetään tieteellisistä lähtökohdista tavoitetaso ja/tai referenssitaso
2. Uusien indikaattorien kehittäminen - Vaatimukset indikaattoreille Innovatiivisia: uusia menetelmiä, tai vanhojen yhdistelmiä Kustannustehokkaita Helppokäyttöisiä Tavoite asetettavissa Sovitettavissa Itämerenlaajuiseen biodiversiteetin arviointiin
Proportion of total biomass 0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 Kasviplankton indikaattori Algaline-dataa hyödyntäen Station 7, summer 2002 Yleisin laji > 80 % biomassasta 14 näytettä kesällä Toisiksi yleisin laji < 10 % 2 4 6 8 10 Species
Kasviplankton diversiteettiindikaattori Ongelma: harvinaisimpien lajien määrän arvioiminen lähes mahdotonta Indikaattorit joita testataan Yleisimpien lajien osuus biomassasta Taksonien määrä tietyssä biomassassa (esim. 10%, 90%) Sovellettu Shannon 95% biomassalle: ottaa huomioon sekä lajimäärän että tasaisuuden Funktionaalinen diversiteetti: työn alla Monitorointi: Algaline monitorointi, semikvantitatiivisen analyysimenetelmän ja perinteisen kvantitatiivisen menetelmän vertailu
Shannon diversiteetti Copepod biomassa Testattavat eläinplanktonindikaattorit Pieniä leviä syövän eläinplanktonryhmän biomassa Eläinplanktonin keskimääräinen koko
Automaattisen näytteenoton ja analyysin testaus
Testattavat makrofyytti-indikaattorit Ahdinparran pituuskasvu Tiettyjen indikaattorilajien alin kasvuraja Monivuotisten ja yksivuotisten lajien suhde 5 m A side scan sonar image.
Vuonna 2012 Pohjaeläin- ja habitaatti-indikaattorien kehittäminen Kenttätyöt Tvärminne-Saaristomeri alueella sekä Läntisellä Suomenlahdella Uusien indikaattorien lista valmis syksyllä 2012