Maa-ainesten ottamista koskeva ja siihen liittyvä lainsäädäntö yleiskatsaus Ari Ekroos Talousoikeuden professori, Aalto ari.ekroos@aalto.fi, 0503734893 SISÄLLYS Lainsäädäntökehys Tausta ja kehitys Maa-aineslaki Muut lait ympäristönsuojelulaki (ympäristölupa), maankäyttö- ja rakennuslaki (kaavoitus ja luvat), vesilaki (luvat), luonnonsuojelulaki (suojeluohjelmat, natura, luontotyypit, lajit), muinaismuistolaki jätelaki, kaivoslaki (soveltamisala), maantielaki ja ratalaki Muutoksenhausta prof. Ekroos 1 prof. Ekroos 2 Sääntelyn tausta ja kehitys Ennen 1970 lukua (ajoitus epätarkka) Maa-ainesten ottaminen suhteellisen vapaata Hiekan ja soran ottoa 1970-1981 Toimenpidekiellot ja RakL 124 a :n mukainen lupa 1982 jälkeen (MAL voimaan 1.1.1982) Tulkintojen etsiminen Vakiintuminen Uudet kysymykset prof. Ekroos 3 Maa-aineslaki Muut lait ympäristönsuojelulaki (ympäristölupa), Yvalaki (yva), maankäyttö- ja rakennuslaki (kaavoitus ja luvat), vesilaki (luvat), muinaismuistolaki (kiinteät muinaisjäännökset) luonnonsuojelulaki (suojelualueet, suojeluohjelmat, natura, luontotyypit, maisemaalueet, lajit), jätelaki, maantielaki ja ratalaki yksityistielaki ja kiinteistönmuodostamislaki kaivoslaki (soveltamisalojen suhde) LAINSÄÄDÄNTÖ prof. Ekroos 4 Maa-aineslaki - yleistä Tavoitteet Ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla Soveltamisala Kivi, sora, savi ja multa - Poiskuljetus, varastointi tai jalostus - Ei koske: - Kaivoslakiin perustuvaa ottamista - Rakentamisen yhteydessä irrotettujen ottamista ja hyväksikäyttöä, kun perustuu lupaan - Jossakin määrin tulkinnanvarainen - Vesialueella ottamista, johon tarvitaan lupa YSL: ympäristölupa alueet LSL lajit yms. MAL - suhteet KAIVOS- LAKI MAA-AINESLAKI LUPA pohjavesi VESILAKI otto vesialueelta MRL: kaavat MRL: luvat MML: kiint. muin.jään. prof. Ekroos 5 prof. Ekroos 6 1
SUOJELU TALOUDELLINEN LAINSÄÄDÄNTÖKOKONAISUUS YLEINEN MRL: kaavallinen suunnittelu (yhteensovitus) VESILAKI maisematyölupa infralait YSL: luvat ERITYINEN MAA-AINESLAKI (käyttö) Luonnonsuojelulaki (suojelu) Muinaismuistot Luontotyypit prof. Ekroos 7 Lupa Pääsääntöisesti oltava lupa Ei lupaa: Tavanomainen kotitarvekäyttö asumiseen tai maa- ja metsätalouteen (tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksiin) Luvan myöntämisen edellytykset Ottamissuunnitelma Ei ristiriidassa 3 :n kanssa Toimenpiderajoitusalue Ei huomattavaa haittaa kaavan laatimiselle tai muuttamiselle Ei turmele kaupunki- tai maisemakuvaa Lupaviranomainen: kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Lausunto ELY:ltä, jos Luonnonsuojelu, vesiensuojelu, vaikutus toisen kunnan alueeseen Muut lausunnot: MAA 4 prof. Ekroos 8 Lupa (2) YSL - yhteiskäsittely Yhteiskäsittely, jos samaa hanketta koskee ympäristölupahakemus ja maa-aineslupahakemus (4 a, voimaan 1.7.2016) Jos maa-aineslupakäsittelyssä ilmenee että hanketta varten on tarpeen myös ympäristönsuojelulain mukainen lupa, luvan hakijan on lupaviranomaisen määräämässä kohtuullisessa ajassa tehtävä ympäristölupahakemus Voidaan jättää tutkimatta, jos ei hae Menettelyssä noudatetaan YSL 42 45, 84 86 ja 96 :iä säädetään + MAL 7.2 (lausunto) Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma tarpeen, jos ainesten ottamisessa tai niiden varastoinnissa tai jalostamisessa syntyy YSL 112.1 :n 2 kohdassa tarkoitettua kaivannaisjätettä prof. Ekroos 9 Lupa (3) Ottamissuunnitelma Ei jos hanke vähäinen Suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Jos yvavelvollinen (yli 25 ha tai yli 200 000 m3/a): yvaselostus Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, jos kaivannaisjätettä (YSL 45 a.1 : kivenlouhinta, -murskaus) Selostus, kartat, piirrokset (MAA 2 ) Ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maaainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. prof. Ekroos 10 Lupa (4) 3 : aineisten ottamisen rajoitukset: aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Asemakaava/yleiskaava katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa Maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten prof. Ekroos 11 Lupa (5) Lupa määräajaksi, enintään 10 vuodeksi Erityisestä syystä pidemmäksi ajaksi, ei yli 15 vuotta Kalliokivi 20 vuotta Jos lupa alle 10 v, voidaan jatkaa, max 10 v Lupamääräykset Haittojen välttäminen tai rajoittaminen Lupamääräykset on annettava: 1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista; 2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen; sekä 3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen. Lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa: 1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi; 2) ajasta, jonka kuluessa tämän pykälän nojalla määrätyt toimenpiteet on suoritettava; sekä 3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Määräykset eivät saa aiheuttaa luvan saajalle sellaista vahinkoa ja haittaa, jota on pidettävä hankkeen laajuuteen ja hänen saamaansa hyötyyn nähden kohtuuttomana. Lupaviranomainen voi määrätä, että ennen ainesten ottamista hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus prof. Ekroos 12 2
KHO 2015:129 kaunis? Hallinto-oikeus oli ELY-keskuksen valituksesta kumonnut kunnan maaaineslupaviranomaisen myöntämän luvan soran ja hiekan ottamiseen 5,8 hehtaarin ottamisalueelta. Ottamisalue sijaitsi noin kaksi kilometriä leveällä luode-kaakko-suuntaisella harjujaksolla, joka oli pinnanmuodoiltaan matalaprofiilista. Alue ei ollut muusta maisemasta selvästi erottuva eikä alueelta ollut laajaa näköalaa ympäristöön. Ottamisalue sijaitsi keskellä laajaa mäntyvaltaista kangasmetsäaluetta. Ottamissuunnitelman mukaisesta ottamisesta ei aiheutunut ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä merkittäviä maisemallisia vaikutuksia. Ottamisalue ei edustanut luvan myöntämisen esteenä olevaa maa-aineslain 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kaunista maisemankuvaa saman pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja eikä se muodostanut erikoista luonnonesiintymää. Maakuntakaavan arvokkaan harjualueen rajauksella (ge/2) ei ollut välitöntä oikeudellista merkitystä. Koska estettä luvan myöntämiselle ei ollut, hallintooikeuden päätös oli kumottava ja ympäristölautakunnan päätös saatettava voimaan. prof. Ekroos 13 KHO 2015:128 kaunis? Suunniteltu ottamisalue sijaitsi soistuneen alueen läpi kulkevan noin 1,6 kilometrin mittaisen kapean harjun eteläpäässä, josta oli aiemmin otettu vähäisessä määrin soraa. Harju oli Suomen Akatemian harjututkimuksessa luokiteltu arvoluokkaan IV kuuluvaksi geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittäväksi paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Harjun sijainti oli melko syrjäinen, sen matalampi eteläosa ei ollut kaukomaisemasta erityisesti erottuva eikä sieltä avautunut laajaa näköalaa ympäristöön. Näin ollen ottamissuunnitelman mukaisesta maa-aineksen ottamisesta ei aiheutunut ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä sellaisia merkittäviä maaaineslain 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja maisemallisia vaikutuksia, jotka muodostaisivat esteen luvan myöntämiselle. Asiakirjojen ja katselmushavaintojen perusteella harjuselänne oli kuitenkin, aiemmin tapahtuneesta ottamistoiminnasta huolimatta, pitkä ja kapea, matalan eteläosan ja jyrkemmän ja korkeamman pohjoisosan muodostama edustava ja yhtenäinen harjumuodostuma, joka edusti maa-aineslain 3 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvojaja oli lainkohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä. Vaikka nyt suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei ulottunut harjun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta olisi kuitenkin aiheuttanut sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia edellä kuvattuun kokonaisuuteen. Tämän vuoksi maa-aineslupahakemus oli hylättävä. prof. Ekroos 14 MAL - muuta Kunnan ja valtion lunastusvelvollisuus Jos lupa ainesten ottamiseen on lainvoimaisesti evätty eikä maanomistaja voi käyttää maataan maa- ja metsätalouteen, rakentamiseen tai muuhun vastaavaan kohtuullista hyötyä tuottavaan tarkoitukseen, on kunta tai, jos alueella on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä, valtio velvollinen omistajan niin vaatiessa lunastamaan alueen. Lunastamisessa noudatetaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia Ottajan korvausvelvollisuus Jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa tai haittaa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on kiinteistön omistajalla ja haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta hänelle aiheutuu. Korvausta on vaadittava viiden vuoden kuluessa vahingon tai haitan aiheutumisesta. Jollei korvauksesta sovita, kysymys oikeudesta korvaukseen ratkaistaan ja korvaus määrätään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia soveltuvin osin noudattaen toimituksessa, jota haetaan asianomaiselta maanmittauskonttorilta. prof. Ekroos 15 KKO 2015:79 korvausvelvollisuus Kiinteistöjen omistajat olivat hakeneet maa-aineslain 9 :n mukaista lunastustoimitusta, jossa heille määrättäisiin korvauksia X Oy:n kallioainesten ottamisen yhteydessä tekemien räjäytysten kiinteistöille aiheuttamista vahingoista. X Oy katsoi, että toimivalta tutkia korvausvaatimukset kuului yleiselle tuomioistuimelle eikä lunastustoimikunnalle. Maaoikeus katsoi välituomiossaan, että lunastustoimituksessa voitiin tutkia korvausvaatimukset sellaisten kiinteistöjen osalta, jotka sijaitsivat mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla maa-ainesten ottamispaikan lähistöllä. Koska tämä edellytys ei kysymyksessä olevien kiinteistöjen kohdalla täyttynyt, korvausvaatimukset tuli esittää yleisessä tuomioistuimessa. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että korvausvaatimukset räjäyttämisestä kiinteistöille aiheutuneista vahingoista voitiin tutkia maa-aineslain 9 :n mukaisessa lunastustoimituksessa ja että korvausvaatimusten tutkimisen edellytyksenä ei ollut se, että kiinteistöjen tuli sijaita maa-ainesten ottamispaikan vieressä tai lähistöllä. Maaoikeuden katsottiin menetelleen virheellisesti, kun se oli antanut asiassa välituomion. prof. Ekroos 16 Ympäristönsuojelulaki YSL 28 ja YSA 1 c) kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää; e) kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, joiden toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää; f) kiinteä tai tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä asfalttiasema; + NaapL 17 YVA YVAL 4, YVA 6.1 b) kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa 6 (yksit.tap.) prof. Ekroos 17 Maa-aineslain mukainen lupa YSL:n mukainen lupa VL:n mukainen lupa 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 prof. Ekroos 18 3
Maankäyttö- ja rakennuslaki VAT 4.4, erityistavoitteet Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon käyttökelpoiset kiviainesvarat sekä niiden kulutus ja kulutustarve pitkällä aikavälillä sekä sovitettava yhteen kiviaineshuolto- ja suojelutarpeet. Kiviainesten ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luonto- ja maisema-arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. Vaihemaakuntakaava Ottamispaikkojen osoittaminen Yleiskaava: Ottamispaikkojen osoittaminen erit. myönt. edel. Asemakaava: erit. myönt. edel. Maakuntakaava - maa-aines-asiat ottoalue prof. Ekroos 19 prof. Ekroos 20 KHO 2013:104 - yleiskaava Kunnanhallitus oli myöntänyt X Oy:lle maa-ainesluvan soran ja hiekan ottamiseen. Ottamisalueen pinta-ala oli noin kuusi hehtaaria ja otettava maa-aineksen määrä 780 000 kuutiometriä. Alueella oli voimassa aiemmin vuonna 2003 myönnetty maa-aineslupa. Kunnanvaltuuston vuonna 2004 hyväksymässä osayleiskaavassa alue oli osoitettu pääkäyttötarkoitukseltaan urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi (VU). Kysymyksessä olevalla ottamisalueella oli lisäksi maaainesten ottoaluetta koskeva kaavamerkintä eo. Kaavamääräyksen mukaan eo-alueella oli voimassa maa-ainesten ottolupa ja maaainesten oton päätyttyä alue tuli kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaiseksi. Osayleiskaavassa oli erikseen osoitettu maa-ainesten ottoalueet merkinnällä EO. Hallinto-oikeus oli kumonnut kunnanhallituksen päätöksen muun ohella sillä perusteella, että maa-ainesten ottamisen katsottiin vaikeuttavan alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. (jatkuu) prof. Ekroos 21 prof. Ekroos 22 KHO 2013:104 - yleiskaava Korkein hallinto-oikeus hylkäsi X Oy:n valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kaavamerkinnällä eo oli todettu olemassa olevaan lupaan perustuva maa-ainesten otto eikä sen perusteella aluetta ollut osoitettu tulevaan ottotoimintaan. VU-merkinnällä puolestaan osoitettiin laajat virkistys- ja vapaaajankeskusten, urheilukenttien ja hiihtokeskusten alueet, joilla merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ulkona. Edelleen korkein hallintooikeus totesi, ettei alueen osoittaminen urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi (VU) sinänsä muodostanut estettä maa-ainesten ottamiselle. Kun otettiin huomioon hakemuksessa tarkoitetun ottamisen laajuus ja suunniteltu syvyys suhteessa lähiympäristöön, hakemuksessa tarkoitettu hanke kuitenkin vaikeuttaisi alueen käyttämistä kaavassa osoitetun pääkäyttötarkoituksen mukaisesti. Tämän vuoksi kunnanhallituksen päätös oli ollut kumottava ja hakemus oli hylättävä maa-aineslain 3 :n 2 momentin vastaisena. Maankäyttö- ja rakennuslaki (2) Maisematyölupa, luvantarve 128 Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (toimenpiderajoitus): 1) asemakaava-alueella; 2) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään; eikä 3) alueella, jolla on voimassa 53 :ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty. Lupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Lupa ei ole myöskään tarpeen, jos toimenpide perustuu maantielain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain mukaiseen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan. (2.2.2007/112) Maisematyölupaa koskevia säännöksiä ei sovelleta sellaiseen maaainesten ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslaissa (555/1981) tarkoitettu lupa. prof. Ekroos 23 prof. Ekroos 24 4
Maankäyttö- ja rakennuslaki (3) Maisematyölupa, edellytykset 140 Alueella, jolla on voimassa asemakaava tai yleiskaava, maisematyölupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Alueella, jolle kunta on määrännyt rakennuskiellon asemakaavan laatimista tai muuttamista varten tai jolle yleiskaavan laatimista varten on määrätty toimenpiderajoitus, lupa voidaan myöntää, jollei toimenpide tuota huomattavaa haittaa kaavan laatimiselle taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Jos lupa kaivamiseen tai louhimiseen evätään yleiskaavassa olevan erityisen määräyksen nojalla taikka asemakaava-alueella, missä kaavaa ei ole päätetty muuttaa, lunastusvelvollisuudesta on voimassa, mitä maa-aineslain 8 :ssä säädetään. Jos lupa muuhun toimenpiteeseen mainituilla alueilla evätään eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen maataan, hänellä on oikeus saada kunnalta tai, jos alue on tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tältä korvaus vahingosta, joka hänelle siitä aiheutuu. prof. Ekroos 25 Vesilaki Ottaminen vesialueella, luvantarve: VL 3:3.1,9: maa-aineksen ottaminen vesialueen pohjasta muuhun kuin tavanomaiseen kotitarvekäyttöön; Ottaminen pohjaveteen liittyen Luvantarve VL 3:2.1, lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista (2) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä (5) Lupa 3:4: etuvertailu (+ehdoton luvanmyöntämiseste) prof. Ekroos 26 KHO 16.2.2015 T 409 pohjavesi Kunnan maa-aineslupaviranomainen oli myöntänyt maa-ainesluvan soranottoon jo olemassa olevalta soranottoalueelta, joka sijaitsi vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella, noin kilometrin päässä vedenottamosta. ELY-keskuksen arvion mukaan ottamisalue sijaitsi suurelta osin tämän vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä. Pohjaveden virtaussuunta oli ottamisalueelta kohti pohjavedenottamoa. Ottamisalueen lähellä sijaitsi myös kaksi tutkittua vedenottamon paikkaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian oikeudellisessa arvioinnissa oli ratkaisevaa, mikä merkitys maa-aineslain 3 :n 1 momentin 4 kohdan säännökselle vesilain mukaisesta luvasta oli annettava silloin, kun maa-ainesten oton vaikutus pohjaveden laatuun tai määrään oli vaikeasti etukäteen arvioitavissa. Maa-aineslain ja vesilain lainsäädännölliset lähtökohdat, tavoitteet ja lupajärjestelmät olivat erilaisia. Puheena oleva säännös kytki nämä järjestelmät yhteen silloin, kun maa-ainesten otolla oli siinä todettuja pohjavesivaikutuksia. Sääntelykokonaisuusja eri viranomaisten käytössä oleva asiantuntemushuomioon ottaen säännöstä tuli tulkita siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella vesilain mukainen lupa on maa-ainesten oton yhtenä edellytyksenä tilanteessa, jossa pohjavesivaikutukset ovat mahdollisia, vaikka niiden todennäköisyyttä pidettäisiinkin verrattain vähäisenä. Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa voitiin tarkemmin perehtyä hankkeen pohjavesivaikutuksiin. (jatkuu) prof. Ekroos 27 KHO 16.2.2015 T 409 pohjavesi Hakemukseen liitetyn ottamissuunnitelman mukaan pohjaveden pinnan ja alimman ottamistason väliin jäisi noin 17 metrin suojakerros. Kun kuitenkin otettiin huomioon, että ottamisalueen maaperä oli erittäin hyvin vettä läpäisevää, ja että pohjaveden virtaussuunta oli maa-ainesten ottamisalueelta kohti vedenottamoa, korkein hallintooikeus katsoi, että hanke saattoi, siltä osin kuin se sijaitsi ELY-keskuksen arvioimalla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä, johtaa pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden heikkenemiseen. Maa-aineslain 3 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan tällaiselle hankkeelle voitiin myöntää lupa vain, mikäli siihen oli saatu vesilain mukainen lupa. Hankkeelle ei ollut haettu vesilain mukaista lupaa. Maa-ainesten ottamisesta annetun asetuksen 5 :n 1 momentin säännös lupahakemuksen käsittelyn lykkäämisestä koski lupaviranomaista, ei tuomioistuinta. Näistä syistä hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumottiin ELYkeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksesta ja hakemus hylättiin siltä osin kuin kyse oli ELY-keskuksen arvioimalla vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä tapahtuvasta maa-ainesten ottamisesta. Muilta osin asia palautettiin lupaviranomaiselle. prof. Ekroos 28 Muinaismuistolaki Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta Ilman lupaa kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty kuuluu maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille Rajat Toimituksessa tai lunastettu Jos ei rajoja: suoja-alue 2 m lukien näkyvistä ulkoreunoista Kajoamislupa, ELY tuottaa sen merkitykseen verraten kohtuuttoman suurta haittaa Yleiset työhankkeet: hyvissä ajoin selko, VN ratkaisu prof. Ekroos 29 Luonnonsuojelu Luonnonsuojelusuunnittelu, LSL 2 luku Vanhat suojeluohjelmat, LSL 77 Luonnonsuojelualueet LSL 3 luku Kansallispuistot, luonnonpuistot, muut luonnonsuojelualueet pois metsätalouskäytöstä Valtion omistamat Yksityiset Vapaaehtoiset ja ei-vapaaehtoiset Luontotyyppien suojelu, LSL 4 luku Edellyttää ELY-keskuksen päätöstä rajoista Mm. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; katajakedot; lehdesniityt; avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Poikkeaminen mahdollista prof. Ekroos 30 5
Luonnonsuojelu (2) Maisemansuojelu, LSL 5 luku Maisema-alue, YM tai ELY-keskuksen päätös Käytännössä vähäinen merkitys Suurempi merkitys inventoinneilla ja periaatepäätöksillä Lajisuojelu, LSL 6 luku Rauhoitetut lajit (39 ) ei saa estää alueen käyttämistä metsätalouteen (LSL 48 ) Lajien esiintymispaikkojen suojelu (LSL 47 ) ELY-keskuksen päätös rajoista, poikkeaminen mahdollista Direktiivilajien suojelu (LSL 49 ) Yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen kielletty Poikkeaminen ELY:n päätöksellä (luontodirektiivin 16(1) perusteilla) Natura 2000, LSL 10 luku prof. Ekroos 31 KHO 2013:74 - hämähäkki Ympäristöluvanvarainen toiminta koski kallioaineksen louhintaa ja murskausta. Kysymyksessä olevalta kallioalueelta oli löydetty harvinaisiin hämähäkkieläimiin kuuluvia lajeja ja tieteelle mahdollisesti uusi laji. Alueelta löydettyihin hämähäkkieläinlajeihin liittyvät tutkimukselliset arvot osoittivat hankkeen vaikutusalueella mahdollisesti olevan merkitystä ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna erityisenä luonnonolosuhteena. Asiassa oli myös pidettävä selvitettynä, että toiminnasta aiheutuvat pölypäästöt huononsivat hämähäkkieläinlajien elinolosuhteita louhinta- ja murskaushankkeen vaikutusalueella. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon myös varovaisuusperiaate, tässä vaiheessa ei ollut edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiseen louhinta- ja murskaushanketta varten. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että luvan hakijan asiana oli esittää riittävä selvitys siitä, että hankkeen pölypäästöistä ja mahdollisista muistakaan ympäristöä pilaavista päästöistä ei aiheudu hankkeen vaikutusalueella ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevan seurauksen syntymisen vaaraa. Sitä vastoin yleinen mainittujen lajien tutkiminen ei kuulunut nyt Vaikutusten arviointivelv., poikkeaminen esillä olevaan lupa-asiaan. prof. Ekroos 32 Muut lait Maantielaki Liitännäisalueena ottopaikka Yksityistielaki 12 : välttämätöntä ottaa soraa, kiveä tai muuta tienpitoainetta, voidaan määrätä oikeus luovutettavaksi tietä varten Kiinteistönmuodostamislaki (halkominen ja uusjako): kiven, soran, hiekan, saven ottamista varten tarpeellinen alue Ratalaki (110/2007) Liitännäisalueena maa-ainesten ottopaikka Jos tarpeen, voidaan perustaa rakentamisen ajaksi (16 ) Muutoksenhausta MAL 20 - hallintovalitus Lupapäätökseen haetaan muutosta valittamalla hallintooikeuteen (voimaan 1.7.2016) Yhteiseen lupapäätökseen YSL 190, 191, 196 ja 197 :t eli Vaasan hallintooikeuteen Kuuleminen valituksesta HAO:n tiedotettava kuuluttamalla maa-aineslupapäätöstä koskevasta luvan hakijan valituksesta, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, vähintään 14 päivän ajan hallinto-oikeuden ja asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla Valitusasiakirjat nähtävillä kunnissa kuulutusajan HAO:n varattava luvan hakijan valituksen johdosta tilaisuus vastineen antamiselle niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee, sekä yleistä etua valvoville viranomaisille, jollei tämä ole ilmeisen tarpeetonta prof. Ekroos 33 prof. Ekroos 34 Muutoksenhausta (2) HAO:n päätös annettava julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu HAO:n päätös on toimitettava valittajalle ja päätöksen jäljennös sitä pyytäneille asianosaisille sekä lupaa koskevassa asiassa toiminnanharjoittajalle Jäljennös päätöksestä on lisäksi toimitettava kunnan valvontaviranomaiselle sekä ELY-keskukselle Ainesten ottaminen voidaan aloittaa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi Lupaviranomainen voi kuitenkin perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että ainesten ottaminen voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden niiden haittojen, vahinkojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan muuttaminen voi aiheuttaa. prof. Ekroos 35 Valitusoikeus (20 a ) Valitusoikeus lupapäätökseen on: 1) asianosaisella; 2) kunnan jäsenellä; 3) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät; 4) toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät; 5) ELY-keskuksella sekä toiminnan vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; 6) muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella. ELY-keskuksella on oikeus valittaa yleisen ympäristön- ja luonnonsuojeluedun valvomiseksi tai muusta perustellusta syystä sellaisesta päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on muuttanut kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tekemää lupapäätöstä tai kumonnut lupapäätöksen prof. Ekroos 36 6
prof. Ekroos 37 prof. Ekroos 38 7