Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille http://www.satuhassi.net/2011/kantelu-valtioneuvoston-oikeuskanslerille/ Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi on tänään jättänyt kantelun oikeuskanslerille sen johdosta, että Talvivaaran kaivoksen nykyisessä luvassa ei ole mainintaa uraanista, vaikka kaivos on tosiasiassa erottanut malmista uraanin toimintansa alusta alkaen. Kantelu PDF-muodossa Kantelu kokonaisuudessaan alla Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille Kantelija: Satu Hassi, Euroopan parlamentin jäsen Osoite, toimisto: Fredrikinkatu 33 A, 00150 Helsinki satu.hassi@europarl.europa.eu Kantelun aihe: Alla mainitut viranomaiset ovat toiminnallaan myötävaikuttaneet siihen, että Kainuun Talvivaaraan on ilman asianomaisia lupia perustettu kaivos, joka erottaa malmista uraanin ja on siinä mielessä ollut uraanikaivos toimintansa alusta alkaen. Samalla valtioneuvosto on asetettu tapahtuneiden tosiasioiden eteen, koska kaivokseen on tehty mittavat investoinnit ennen kuin ydinenergialain mukainen lupahakemus uraanikaivoksen perustamiseksi on tullut valtioneuvoston käsittelyyn. Viranomaiset, joiden toimintaa kantelu koskee: Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (nyk. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) vuoden 2007 vesi- ja ympäristöluvan myöntäneenä viranomaisena Kainuun ympäristökeskus (nykyinen ELY-keskus), Talvivaaran kaivoksen vuoden 2005 YVA-prosessin yhteysviranomaisena Kauppa- ja teollisuusministeriö (nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö) kaivoslain mukaisena lupa- ja valvontaviranomaisena. Geologinen tutkimuskeskus (GTK) lausunnonantajana. Pyydän valtioneuvoston oikeuskansleria tutkimaan Talvivaaran kaivokselle myönnettyjen lupien myöntämismenettelyn oikeellisuuden. Erityisesti pyydän selvittämään, johtuuko viranomaisten osaamattomuudesta vai tietoisesta laiminlyönnistä, että lupamenettelyssä on jätetty huomioonottamatta uraanin ja toriumin esiintyminen malmissa ja se, että kaivoksessa käytettävä prosessi erottelee malmista uraanin. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että alueen uraaniesiintymät ovat olleet tiedossa, samoin kaivoksessa käytetyn prosessin luonne. Pyydän selvittämään myös, tulisiko Talvivaaran kaivokselle vuonna 2007 myönnetty lupa peruuttaa, koska kaivosyhtiö on alkuperäisessä lupahakemuksessaan salannut olennaisia seikkoja. page 1 / 5
Korostan, että kyse on myös ennakkotapauksesta. Jos hyväksytään se, että perustetaan kaivos, joka erottelee malmista uraanin ja hakee lupaa uraanikaivostoiminnalle vasta jälkikäteen, vastaavia tapauksia voi tulla lisää useita. Selostus tapahtumista: Kainuun Talvivaarassa sijaitsevan kaivoksen omistajayhtiö Talvivaara Sotkamo Oy on 20.4.2010 jättänyt valtioneuvostolle kaivos- ja rikastustoimintaa koskevan lupahakemuksen, jolla se hakee ydinenergialain (990/1987) 16 :ssä tarkoitettua lupaa kaivos- ja rikastustoimintaan. Tätä hakemusta koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on tullut ilmi, että kaivos on toimintansa alusta alkaen erottanut malmista myös uraanin. Kaivos aloitti toimintansa 2008 ja ympäristölupa myönnettiin 2007. Uraanin erottamista malmista ei ole käsitelty nykyisen luvan hakuprosessissa, ei myöskään uraanipitoisen jätteen muodostumista kaivoksessa. Kaivosyhtiön verkkosivujen mukaan "Talvivaaran kaivoksen ympäristölupahakemus jätettiin Pohjois-Suomen ympäristökeskukselle maaliskuussa 2006, ja Talvivaara sai ympäristöluvan maaliskuun 29. päivänä 2007. Kaivoksen teollisuusalue, joka rakennetaan Talvivaaraan, sijaitsee teollisuuskäyttöön varatulla asemakaava-alueella. Sotkamon kunta sekä Kainuun ympäristökeskus ovat vastuussa teollisuus- ja muulle kaivosalueelle tarvittavien rakennus- ja poikkeuslupien sekä suunnittelutarveratkaisujen myöntämisestä. Lisäksi Suomen teknisen turvallisuuden valvontaviranomainen (TUKES) vastaa alueen yleissuunnitelman hyväksymisestä." Talvivaaran kaivos irrottaa malmista metallit bioliuotustekniikalla, joka on Suomessa uusi. Bioliuotus erottaa malmista uraanin ja yhtiö tiesi sen jo ennen kaivoksen nykyisten lupien käsittelyä. Jo ennen nykyisten lupien käsittelyä tutkittiin myös sitä, pystytäänkö uraani saamaan talteen kaupallisesti hyödynnettävässä muodossa. Alueen malmin uraanipitoisuus on ollut tiedossa 1970- ja 80-lukujen vaihteesta alkaen. Helsingin Sanomat 12.2.2010 kertoo: "Uraanin pitoisuudet Talvivaaran malmissa ovat alhaisia ja aiemmin arvioitiin, että tuotanto ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Jos uraania ei oteta talteen, se päätyy kaivoksen kipsisakka-altaaseen, jossa säteilyarvot ovat normaalin taustasäteilyn luokkaa. 'Olemme tutkineet asiaa vuosia ja löytäneet keinon kannattavaan tuotantoon', [toimitusjohtaja Pekka] Perä kertoo. Kannattavuus perustuu kaivokseen valtavaan volyymiin ja edulliseen tuotantoprosessiin. Kun kiveä louhitaan satoja miljoonia tonneja, saadaan uraania alhaisillakin pitoisuuksilla huomattava määrä. Uraani liukenee kivestä samassa bioliuotuksessa, jolla muutkin metallit erotellaan." Kaivososakeyhtiön teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhanen kertoi luentotilaisuudessa Sotkamossa 1.2.2011. Me ajettiin näitä bioliuotuksen talteenottokokeita Kokkolassa silloisen OMG:n tiloissa. Silloin katsottiin hyvin tarkkaan, että mihinkä uraani menee näissä sakoissa. Ja kaikissa niissä kokeissa, joita koeliuotuksen aikana tehtiin, niin uraani meni kipsisakkaan, ja todettiin että sille ei ollut mitään tehtävissä. Samassa tilaisuudessa Riekkola-Vanhanen totesi: page 2 / 5
Vuonna 2006 me selvitettiin Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston kanssa tätä uraanin talteenottoa tästä liuoksesta, ja silloin TEKES oli sitä osaltaan kustantamassa. Katsottiin vuoden verran talteenottoa läpi. Silloin todettiin, että ei löydy semmoista tapaa, jolla uraani saataisiin sieltä talteen taloudellisesti. Ja se jäi sitten siihen. Se tutkimusraportti on varmaan vielä olemassa. Edelleen: Kaksi vuotta sitten, niin Outotechissä kehitettiin uusi uuttosysteemi, jolla saadaan näinkin pienet uraaniprosentit talteen. Ja sitähän me on nyt pilotoitu ja ajettu ja todettu, että se todella onnistuu. Ja siksihän me on lähdetty oikein hakeen lupaa uraanin talteenottoon. Talvivaaran kaivoksen nykyisessä vesi- ja ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole mainintaa uraanista edes sivutuotteena, vaikka edeltä käy ilmi, uraanin erottaminen myyntiin on ollut yhtiön suunnitelmissa alusta alkaen ja vaikka kaivoksessa käytettävän prosessin tiedettiin irrottavan malmista uraanin. Uraanista ei mainita kaivoksen nykyisen luvan hakemuksessa eikä ympäristövaikutusten arvioinnin (2004-2005) asiakirjoissa. Yhtiön voidaan siis katsoa salanneen alkuperäisen lupaharkinnan kannalta olennaisen seikan. Myöskään viranomaiset eivät ole kaivoksen nykyistä lupaa käsiteltäessä puuttuneet uraanikysymykseen, vaikka Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) etsinnöissä vuosina 1977-1983 Talvivaaran alueelta löytyi uraaniesiintymiä. GTK:n tutkija Olli Äkäs kirjoitti Talivaaran uraanilöydöstä raportissa 1980. Vuonna 1981 Talvivaaran uraaniesiintymä kirjattiin Suomen uraanivarantoihin kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tehdyssä maaraportissa ja se tuli IAEA:n punaiseen kirjaan. Tieto Talvivaaran uraanista on esiintynyt noin 30 vuoden ajan useissa eri julkaisuissa. Talvivaaran kaivoksesta antamassaan lausunnossa GTK ei kuitenkaan mainitse uraanista. Mutta päivää sen jälkeen, kun kaivosyhtiö oli kertonut aikeistaan uraanin talteenottoon, GTK:n erikoistutkija Äikäs oli yhtiön tiedotustilaisuudessa kertomassa, ettei uraanista ole vaaraa. Mainittakoon, että GTK:n lausunnon allekirjoittanut pääjohtaja Elias Ekdahl on vahvistanut Apu-lehdelle (artikkeli 29.9.2010) omistavansa kaivosyhtiön osakkeita ja että hän omisti ne jo kun GTK antoi lausuntonsa kaivoksen alkuperäisestä ympäristöluvasta. Talvivaaran kaivoksen lupia käsiteltäessä viranomaisten olisi tullut kiinnittää huomiota uraaniin kahdestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että jo vuosikymmeniä on ollut tiedossa, että alueella on uraaniesiintymiä. Toiseksi siksi, että Suomen kallioperä sisältää lähes kaikkialla jonkin verran uraania, minkä vuoksi Suomesta on hankala löytää yhtään malmiesiintymää, josta bioliuotustekniikka ei irrottaisi myös uraania. Yhtiön ilmoituksen mukaan malmista irronnut uraani on pääosin varastoitu kipsisakan yhteydessä jätealtaaseen. Kuitenkaan kaivoksella ei ole asianmukaista jätehuoltosuunnitelmaa. Tätä uraania ei ole käsitelty ongelmajätteenä eikä yhtiöllä ole siihen liittyviä lupia. Viime vuoden keväällä yhtiön jätealtaassa tapahtui suurehko vuoto, jossa ympäristöön pääsi uraanipitoista lietettä. Kainuun ympäristökeskuksen (nykyinen ELY-keskus) vuonna 2008 tekemässä Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelmassa lausuntokierroksella eräs lausuja nosti esiin kysymyksen siitä, miksi suunnitelmaluonnos ei sisällä tarkkailua uraanista tai radioaktiivisuudesta edes sivukivitarkkailuihin. page 3 / 5
Viranomaisten vastauksen mukaan "Talvivaaran malmikivessä uraanin määrä on vähäinen edustaen tavanomaista pitoisuutta mustaliuskeille. Jos uraanista aiheutuisi haittaa, niin sen seuranta ja valvonta kuuluisi pikemminkin työsuojelu-kuin ympäristöviranomaisille." Tein 3.3.2010 EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen siitä, onko mahdollista ilman erillistä lupakäsittelyä muuttaa muuta kaivannaistoimintaa varten perustettu kaivos uraanikaivokseksi. 3.5.2010 antamassaan vastauksessa komission jäsen Gunther Oettinger toteaa, että uraanin talteenottoa varten kaivoksen lupa tulisi saattaa ajan tasalle. Vastauksessa mainitaan useita Euratomin ja EU:n perustamissopimuksien sekä muun EU-lainsäädännön velvoitteita, joita lupaviranomaisten ja kaivoksen olisi noudatettava: - Direktiivin 96/29/Euratom[1] 4 artiklan 1 kohdan a alakohta - Euratomin perustamissopimuksen 37 artikla - Euratomin perustamissopimuksen 41 42 artiklat ja neuvoston asetus (Euratom) N:o 2587/1997[2] - Komission asetus (Euratom) N:o 302/2005[3] - Direktiivi 2006/21/EY[4] - Direktiivi 85/337/EY (YVA-direktiivi), direktiivin 4 artikla ja direktiivin liitteet I ja II (kohdat 2 ja 13) sekä direktiivi 97/11/EY[5] - Komission asetus (Euratom) N:o 302/2005[3] http://www.satuhassi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1644:talvivaaran-kaivoksenmuuttaminen-uraanikaivokseksi&catid=20:kysymykset-komissiolle&itemid=29. Lisäksi Suomen oman lainsäädännön mukaan uraanikaivoksen perustamislupa käsitellään erillislain, ydinenergialain, mukaisessa järjestyksessä. Talvivaaran kaivoksen lupamenettelyn oikeellisuuden tutkimisella on mielestäni yleisempääkin merkitystä, koska bioliuotusta kaavaillaan käytettäväksi muissakin kaivoksissa ja koska, kuten edellä totean, Suomen kallioperässä on uraania jonkin verran lähes kaikkialla, bioliuotus tuottaa missä tahansa kaivoksessa vähintäänkin uraanipitoista jätettä. Esimerkiksi Polar Miningin Rukatunturin läheisyydessä sijaitsevassa kaivospiirissä on uraania suurempina pitoisuuksina kuin Talvivaarassa. Rukan uraanivyöhykkeellä on myös Belvedere-yhtiön valtaus. Kaivosrekisterin karttapalvelun mukaan yhtiö on kiinnostunut vain kullasta ja kuparista, mutta yhtiön vuonna 2008 pitämän esitelmän mukaan yhtiötä kiinnostaa myös uraani. Myös Levitunturin ja Ylläksen välissä on alue, jota GTK:n nettisivuilla nimitetään uraanivyöhykkeeksi, ja jolla on useita kaivosvaltauksia. Näistä yhtiöistä yksikään ei kerro julkisesti olevansa kiinnostunut uraanista, vaan vain kullasta ja kuparista. Nyt käsittelyssä olevassa Talvivaaran lupahakemuksessakaan ei ole mainintaa toriumista, vaikka alueen page 4 / 5
Powered by TCPDF (www.tcpdf.org) Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille - 04-12-2011 kallioperän toriumpitoisuus on noin kolmannes sen uraanipitoisuudesta. Myös torium on ydinenergialailla säädelty ydinaine. Olen tehnyt tästä samasta asiasta kirjallisen kysymyksen myös EUn komissiolle. Mielestäni tulisi selvittää myös, onko kaivosyhtiö vuodesta 2008 lähtien: - syyllistynyt rikoslain 44 luvun 10 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun ydinenergian luvattomaan käyttöön, tai saman luvun 12a :n mukaiseen radioaktiivisen aineen hallussapitorikokseen. - syyllistynyt ydinenergialain vastaiseen ympäristön turmelemiseen, josta rangaistus on säädetty rikoslain 48 luvun 1-4 :ssä - syyllistynyt säteilylain 15 luvun 60 :n 1-3 momenteissa mainituilla tavoilla rikokseen - syyllistynyt säteilylain 15 luvun 61 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun säteilyrikkomukseen laiminlyömällä laissa säädetyn turvallisuusluvan hakemisen - syyllistynyt työturvallisuusmääräysten rikkomiseen altistamalla työntekijänsä radioaktiivisia hiukkasia sisältävälle pölylle ja ovatko valvovat viranomaiset näiltä osin laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Brysselissä 12.4.2011 Satu Hassi Euroopan parlamentin jäsen page 5 / 5