Hallitus 42 26.03.2013 LIPPUJEN HINNOITTELUPERIAATTEET JA HINTASUHTEET UUDESSA VYÖHYKEMALLISSA 1/07/72/720/2010 hall 42 Esittelijä Toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi Valmistelija Osaston johtaja Pirkko Lento puh. 4766 4210, Satu Rönnqvist puh. 4766 4218 Helsingin seudun matkakorttijärjestelmä uusitaan ja koko seudulle toteutetaan ajantasainen matkustajainformaatiojärjestelmä vuoden 2015 loppuun mennessä (LIJ2014-hanke). Samassa yhteydessä valmistellaan seudun tariffijärjestelmän uudistamista. Uudessa vyöhykemallissa vyöhykekaarten rajat perustuvat ensisijaisesti etäisyyteen Helsingin keskustasta. Pääkaupunkiseudun alueella (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) on minimiostoksena kaksi kaarta. HSL:n hallitus päätti kaarten rajoista kesäkuussa 2012. Selvitykset lippujen hinnoitteluperiaatteista ovat nyt valmistuneet. Vaihtoehdot koskevat lippujen hintasuhteita kaarten ja lippulajien välillä sekä eri asiakasryhmien lippujen hinnoitteluperiaatteita. Tavoitteena on, että HSL:n nykyinen hallitus linjaa päävaihtoehdot ja pyytää niistä kuntien lausunnot. HSL:n uusi hallitus tekee kuntien lausuntojen pohjalta lippujen hintasuhteita, asiakasryhmiä sekä muita tariffipoliittisia kysymyksiä koskevat linjaukset vuoden 2013 loppuun mennessä. Lippujen hinnat päätetään vasta kaarimalliin käyttöönottoa edeltävän vuoden syksyllä. Uusi kaarimalli otetaan käyttöön aikaisintaan vuoden 2016 alussa. Tausta ja tavoitteet Tulevaa taksa- ja lippujärjestelmää (TLJ) on valmisteltu vaiheittain vuodesta 2006 lähtien, jolloin käynnistettiin matkakorttijärjestelmän uudistamishanke (LIJ2014). Teknisen järjestelmän uudistaminen antaa mahdollisuuden uusia myös taksa- ja lippujärjestelmän periaatteita sekä varautua sen alueelliseen laajentamiseen. (Suunnitteluvaiheet on kuvattu liittessä 1.) Taksa- ja lippujärjestelmän kehittämistyön tavoitteena on ollut, että uusi järjestelmä on kasvavan Helsingin seudun tarpeisiin soveltuva, hyvin toimiva sekä asiakkaan kannalta selkeä ja oikeudenmukainen järjestelmä, jota voidaan sen elinkaaren aikana tarvittaessa laajentaa vaiheittain. Nykyjärjestelmä perustuu vyöhykkeisiin, jotka määräytyvät kuntarajojen mukaan. Nykyjärjestelmän epäkohtiin kuuluvat kalliit lyhyet kuntarajan ylittävät matkat. Korkea hintaporras kuntarajalla ei tue kuntien yhteistoimintaa palvelujen järjestämisessä yli kuntarajojen. Helsingin seutu muodostaa yhteisen työssäkäyntialueen, jossa kuntarajoja ylitetään päivittäin säännöllisillä matkoilla. Seudun kunnat ovat pyrkineet kehittämään palvelujaan yhä enemmän yhdessä siten, että palveluja voidaan käyttää yli kuntarajojen. Nykyinen tariffijärjestelmä ei tue tätä kehitystä. HSL:n hallitus käsitteli tulevan vyöhykemallin kaarten rajojen sijaintia ja lippujen hintasuhteita kokouksessaan 12.6.2012. Hallitus päätti kuntien lausuntoihin perustuen - tulevan taksa- ja lippujärjestelmän vyöhykekaarien rajoista. Uloimmat
kaarten rajat tarkentuvat sitä mukaa, kun uusia kehyskuntia liittyy HSL:n jäseniksi. Kahden kaaren minimiosto on periaatteena A-, B- ja C-kaarten alueella kaikissa päälipputyypeissä eli kausi-, arvo- ja kertalipuissa. (Kuvat liitteissä 2-3) - lisävyöhykelipusta. Uudessa vyöhykemallissa otetaan käyttöön ns. lisävyöhykelippu. Kausilipun käyttäjä voi laajentaa matkustusaluettaan ostamalla matkakortin arvolla lisävyöhykelipun. Hallitus päätti, että lisävyöhykelipun hinta on sama kuin arvolipun hinta sillä vyöhykkeellä tai vyöhykkeiden yhdistelmillä, jolle matkustajan voimassa oleva kausilippu ei ulotu. - raitiovaunulipusta. Nykytyyppinen, vain raitiovaunuissa kelpaava arvolippu toteutetaan myös uudessa järjestelmässä. Lisäksi hallitus päätti, että lippujen hinnoittelusta valitussa kaarimallissa käynnistetään lisäselvitys. Hallituksen edellyttämät selvitykset ovat nyt valmistuneet. Työssä on selvitetty lippujen hintasuhteita kaarten ja lippulajien välillä sekä eri asiakasryhmien lippujen hinnoitteluperiaatteita. Vaihtoehtojen vaikutuksia on arvioitu joukkoliikenteen käytön ja kuntatalouden näkökulmista sekä selvitetty keinoja lieventää kuntien tariffijärjestelmään käytettävien maksuosuuksien kasvua Tavoitteena on, että - HSL:n nykyinen hallitus linjaa päävaihtoehdot ja pyytää niistä kuntien lausunnot. Vaihtoehdot koskevat lippujen hintasuhteita kaarten ja lippulajien välillä sekä eri asiakasryhmien lippujen hinnoitteluperiaatteita. - HSL:n uusi hallitus tekee kuntien lausuntojen pohjalta päätökset lippujen hintasuhteita, asiakasryhmiä sekä muita tariffipoliittisia kysymyksiä koskevista linjauksista vuoden 2013 lopulla. Linjaukset tarvitaan, jotta kaarten ja lippujen hintojen väliset hintasuhteet pysyvät tasapainoisina jatkossakin ja mahdolliset muutokset linjataan kokonaisuuden näkökulmasta. Yksityiskohtaiset lippujen hinnat päätetään vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelman yhteydessä, jolloin kustannusten muutosten perusteella tehtävät hintojen muutokset voidaan tehdä tasapainoisesti ja hintasuhteet säilyvät ennallaan. Uusi taksa- ja lippujärjestelmä voidaan ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun matkalippujärjestelmän tekninen uudistus on toteutettu nykyjärjestelmään vuoden 2015 loppuun mennessä. Tariffiuudistus voidaan siten toteuttaa aikaisintaan vuonna 2016. Uuden tariffijärjestelmän varsinaisista lippujen hinnoista päätettäisiin näin ollen syksyllä 2015 vuoden 2016 talousarvion yhteydessä. Kaarimalli muuttaa lippujen hinnoittelua Kaarimallin vaikutukset matkustajille ja kunnille riippuvat kaarten alueellisen rajauksen lisäksi olennaisesti lippujen hinnoitteluperiaatteista. Nykyisessä tariffijärjestelmässä vyöhykerajat noudattavat kuntarajoja. Matkan hinta ei vastaa matkan pituutta. Kunnan sisäiset matkat ovat edullisia. Kahden vyöhykkeen seutumatkat ovat hinnaltaan noin kaksinkertaisia, vaikka matkaa olisi vain yhden pysäkki- tai asemavälin verran.
Kaarimallissa matkojen hinnoittelu perustuu nykyistä enemmän etäisyyteen Helsingin keskustasta/keskustaan. Helsingin keskusta on metropolialueen keskus, jonne maantieteellisistä ja historiallisista syistä suuntautuvat sekä ajoneuvoliikenteen pääväylät että raideliikenneyhteydet. Kaarimallissa nykyistä pääkaupunkiseudun kuntien alueella kelpaavaa kahden vyöhykkeen seutulippua vastaa ABC-lippu. Sillä matkustettu matka on aina pitkä, jolloin lipun hinta vastaa nykyistä paremmin matkan pituutta. Maankäytön kehittyessä Helsingin seudun laajenemisen myötä kehämäisten liikenneyhteyksien kehittäminen on noussut yhä tärkeämpään asemaan ja tulevaisuuden painopistealueeksi. Kaarimalli tukee matkustamista kaaren sisällä poikittaisilla joukkoliikenneyhteyksillä. Hyviä yhteyksiä on jo nyt Kehä I:n tasolla varsinkin kuntien aluekeskusten välillä (Jokerilinja 550). Kysynnän kasvaessa poikittaislinjoja kehitetään vahvistettujen suunnitelmien mukaan. Periaate kahden kaaren minimiostosta ABC-alueella lieventää vyöhykerajojen vaikutusta siten, että niistä ei aiheudu nykyisen kaltaisia suuria hintaportaita vyöhykkeiden välille. Vyöhykerajat muuttuvat, joten hintaporras tulee eri paikkaan kuin nykyisin, esim. kunnan sisälle. Espoon, Vantaan ja Helsingin sisäisten hintaportaiden suuruuteen vaikutetaan AB- ja BC-kaarten hinnoittelulla. Valitusta kaarimallista laaditut vaikutustarkastelut Kaarimalliin liittyviä vaikutustarkasteluja on tehty jo useassa aikaisemmassa vaiheessa (ks. liite 1). Nyt tehdyissä jatkoselvityksissä tarkastelut on tehty vain HSL:n hallituksen päättämien vyöhykerajojen mukaisessa mallissa. Tarkastelut koskevat lippujen hintasuhteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia seuraaviin: - joukkoliikenteen käytön/ matkustajamäärien muutokset, kun lippujen hinnoittelua muutetaan - joukkoliikenteen kysynnän muutosten vaikutukset joukkoliikenteen palvelutasoon ja kustannuksiin - joukkoliikenteen tulojen ja kustannusten muutosten vaikutus kuntien rahoitusosuuksiin (HSL-kuntaosuudet) - lippujen hinnoittelun vaikutukset kuntien ja valtion verotuloihin (arviot). Matkustajamäärät ja liikenteen palvelutaso Hinnoitteluvaihtoehtojen vaikutuksia matkustajamääriin on arvioitu liikennemallitarkastelujen avulla. Tuloksena saadaan muutostietoja liikkumisesta ja joukkoliikennevälineiden kuormituksesta. Niiden perusteella on arvioitu vaikutuksia joukkoliikenteen tarjontaan. Mallitarkastelujen kiinteinä lähtökohtina ovat vuoden 2020 maankäyttö (asukkaat ja työpaikat) sekä liikenneverkko, jossa Kehärata ja metro Matinkylään ovat käytössä. Muuttuvana tekijänä on aikuisten kausilipun hinta 30 päivän kohdalla eri vyöhykkeillä. Kaarimallissa lippujen käyttöalueet laajenevat suurella osalla matkustajia nykytilanteeseen verrattuna. Suurin laajennus on ABC-alueella, missä on
kahden kaaren minimiostos. Samalla alueella ovat myös suurimmat joukkoliikenteen käyttäjämäärät sekä paras palvelutaso. Matkustus joukkoliikenteellä kuntarajojen yli kasvaa huomattavasti, koska erityisesti lyhyet kuntarajat ylittävät matkat halpenevat. Lisäksi kaarimalli tukee poikittaista joukkoliikennettä, jonka käytön voidaan olettaa lisääntyvän. Lisävyöhykelippu alentaa voimassa olevan kausilipun haltijoiden kausilippualueen ulkopuolelle ulottuvien matkojen hintaa. Mallitarkastelujen mukaan erityisesti espoolaiset ja vantaalaiset lisäävät joukkoliikenteen käyttöä. Kasvava kysyntä edellyttää jossain vaiheessa liikenteen palvelutason lisäämistä, esim. pidempiä junia tai bussivuorojen tihentämistä. Tämä lisää liikennöintikustannuksia. Kuntien rahoituskustannukset HSL:n järjestämän joukkoliikenteen kustannukset rahoitetaan pääosin lipputuloilla ja jäsenkuntien verovaroistaan maksamilla kuntaosuuksilla. Vuonna 2012 lipputulot muodostivat 47,7 % ja kuntaosuudet 49,2 % tuloista. Valtion tuki oli 1 % ja muut tulot 2,1 %. Joukkoliikenteen tuotantokustannuksiin vaikuttavat matkan pituuden lisäksi monet muut tekijät, jotka vaihtelevat liikennemuodon mukaan (bussi, juna, metro, raitiovaunu, lauttaliikenne). Kaarimallissa suuri osa nykyisistä pääkaupunkiseudun seutulipun käyttäjistä ei tarvitsekaan seutulippua vastaavaa ABC-lippua, vaan heille riittää AB- tai BC- lippu. Näiden lippujen hinnoittelu vaikuttaa merkittävästi etenkin Espoon ja Vantaan kuntaosuuksiin. Jos näiden lippujen hinnat noudattelevat nykyistä kuntien sisäisten lippujen hintatasoa, Espoolle ja Vantaalle kohdennetut lipputulot vähenevät ja kuntien rahoitusosuudet kasvavat. Helsingin osuus seutuliikenteen liikennöintikustannuksista voi alentua, koska espoolaisten ja vantaalaisten joukkoliikennematkustuksen kasvaessa Espoo ja Vantaa maksavat nykyistä suuremman osuuden liikenteen kustannuksista. Kehyskuntien (Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo) ja Helsingin keskustan väliset matkat (ABCD-lippu) on malleissa hinnoiteltu nykyistä hintatasoa vastaavasti. ABC-alueen lippujen hinnoittelulla ei nykyisillä matkustajamäärillä ole merkittäviä vaikutuksia kehyskuntien rahoitustarpeeseen. Kunnat ovat olleet lausunnoissaan varsin yksimielisiä siitä, että kuntien rahoitusosuuden tulisi kaarimallissakin olla enintään 50 %. Lippujen hinnoittelun vaikutukset kuntien ja valtion verotuloihin Tuleva taksa- ja lippujärjestelmä muuttaa todennäköisesti työmatkakuluista saatavien verovähennysten määrää. Muutoksen suuruus riippuu siitä, mikä tulee olemaan aikuisten 30 päivän kausilipun hinta ABC-alueella ja missä määrin verottaja ottaa huomioon uuden tariffijärjestelmän hinnoittelun hyväksyessään työmatkavähennyksiä. Tarkastelussa käytettyjen hinnoitteluvaihtoehtojen mukaan kunnallisverotulojen on arvioitu kasvavan Helsingissä 3-5 miljoonaa euroa vuodessa, Espoossa 1,5-3 miljoonaa euroa vuodessa ja Vantaalla 1-2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskuntien osalta kausilippujen hinnoittelu säilyy nykytyyppisenä eikä vaikuta verovähennyksiin. Myös valtion verotulot voivat kasvaa tulevan taksa- ja lippujärjestelmän hinnoittelumuutosten myötä noin 5-10 miljoonaa euroa vuodessa.
Vyöhykekaarten väliset hintasuhteet Selvityksessä on laadittu useita erilaisia hinnoitteluvaihtoehtoja vyöhykekaarten välisille hinnoille. Muuttuvana tekijänä on ollut aikuisten kausilipun hinta 30 päivän kohdalla (5 euron tarkkuudella) ABC-alueen vyöhykkeillä. Vaikutusarviot koskevat liikennöintikustannuksia, lipputuloja ja kuntien rahoitustarpeita vuonna 2020 verrattuna nykytyyppiseen tariffijärjestelmään. Rahoitustarpeen muutokset koskevat tässä vain lippujen hintoihin kohdennetun subvention muutoksia. Esimerkiksi suuret, rakenteilla olevat liikennejärjestelmän kehittämishankkeet (kehärata, länsimetro) tulevat joka tapauksessa lisäämään kuntien joukkoliikennekustannuksia merkittävästi nykytasosta. Tarkastellut vaihtoehdot ja niiden vaikutukset tiivistettyinä: VE 1a: AB-kaari 50 euroa, BC-kaari 50 euroa ja ABC-kaari 100 euroa/kk: Espoon ja Vantaan lipputulot vähenevät lippujen hintojen alenemisen johdosta. Liikennöintikustannukset kasvavat, koska liikenteen palvelutarjontaa on lisättävä matkustajamäärien kasvaessa. Espoon rahoitustarve olisi noin 8,6 milj. euroa/vuosi ja Vantaan 7,7 milj. euroa/vuosi suurempi nykytyyppiseen järjestelmään nähden. Helsingin rahoitustarve alenisi hieman (-1,0 milj. euroa/vuosi), koska AB-liput ovat hieman kalliimpia kuin nykyinen Helsingin sisäinen lippu. Kehyskuntien osalta rahoitustarve on lähellä nykytasoa. VE 1b: AB-kaari 50 euroa, BC-kaari 50 euroa ja ABC-kaari 90 euroa/kk: Vaihtoehtoon 1a verrattuna on alennettu ABC-kaaren hintaa 10 eurolla. Vaikutukset kohdentuvat ensisijaisesti Espoolle ja Vantaalle, joiden lipputulot vähenevät jonkin verran ja vastaavasti liikennöintikustannukset kasvavat kysynnän lisäyksen johdosta hieman. Kummankin rahoitusosuus kasvaa vaihtoehtoon 1a verrattuna noin 1 milj. euroa/vuosi (Espoon lisärahoitustarve 9,6-9,8 milj. euroa/vuosi ja Vantaan 8,7-8,9 milj.euroa/vuosi). VE 2a: AB-kaari 50 euroa, BC-kaari 60 euroa ja ABC-kaari 100 euroa/kk: BC-kaaren lipun hinta on korkeampi kuin vaihtoehdossa 1. Lipputulot eivät vähene yhtä voimakkaasti kuin vaihtoehdossa 1. Liikenteen kysyntä ei myöskään kasva yhtä voimakkaasti, joten palvelun lisäystarpeet ja liikennöintikustannusten kasvu jäävät pienemmiksi. Espoon rahoitustarve olisi 5,8 milj. euroa ja Vantaan 4,7 milj. euroa suurempi kuin nykytyyppisessä järjestelmässä (3 milj. euroa vähemmän kuin vaihtoehdossa 1). Helsingin rahoitustarve pienenee tässäkin vaihtoehdossa hieman (-1,4 milj. euroa). VE 2b: AB-kaari 50 euroa, BC-kaari 60 euroa ja ABC-kaari 90 euroa/kk: Vaihtoehtoon 2a verrattuna on alennettu ABC-kaaren hintaa 10 eurolla. Vaikutukset ovat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa 1b. Espoon ja Vantaan rahoitusosuudet kasvaisivat vaihtoehtoon 2a verrattuna noin 1 milj. euroa/vuosi (Espoon lisärahoitustarve 6,8-7,0 milj. euroa/vuosi ja Vantaan 5,7-6,0 milj.euroa/vuosi). VE 3: AB-kaari 60 euroa, BC-kaari 60 euroa ja ABC-kaari 100 euroa/kk: AB-kaaren lipun hintaa on nostettu 10 eurolla vaihtoehtoihin 1 ja 2 verrattuna. Muutoksella olisi eniten vaikutuksia Helsingille ja jonkin verran Espoolle. Helsingin lipputulot kasvaisivat ja matkustajamäärät vähenisivät muihin vaihtoehtoihin ja nykytyyppiseen järjestelmään verrattuna, jolloin rahoitustarvekin pienenisi. Joukkoliikennematkoja voisi siirtyä autolla, kävellen tai pyöräillen tehtäviksi. Espoossa matkustajamäärät kasvavat nykytyyppiseen järjestelmään verrattuna, mutta vähemmän kuin vaihtoehdoissa 1 ja 2. ABC-kaaren hinnan muuttaminen 90 euroon vaikuttaa Espoolle ja Vantaalle
kuten vaihtoehdoissa 1b ja 2b. VE 4: AB-kaari 50 euroa, BC-kaari 70 euroa ja ABC-kaari 100 euroa/kk: BC-kaaren lipun hintaa on nostettu 10 eurolla vaihtoehtoihin 1, 2 ja 3 verrattuna. Muutoksella olisi eniten vaikutuksia Espoolle ja Vantaalle. Lipputulot olisivat hieman suuremmat, mutta matkustajamäärän kasvu hieman pienempi kuin em. vaihtoehdoissa. C-alueella asuvien edullisin lipputuote olisi 20 euroa korkeampi kuin viereisillä kaarilla B tai D asuvilla. Espoon rahoitustarpeen kasvu olisi noin 4 milj. euroa/vuosi ja Vantaan 3 milj.euroa/vuosi. ABC-kaaren hinnan muuttaminen 90 euroon vaikuttaa Espoolle ja Vantaalle kuten vaihtoehdoissa 1b ja 2b. Muissa HSL-kunnissa muutokset ovat melko pieniä kaikissa tarkastelluissa vaihtoehdoissa. Lippulajien väliset hintasuhteet Päälippulajit ovat kausilippu, arvolippu ja kertalippu. Kausilippu ladataan matkakortille 14-366 vuorokauden jaksolle ja sillä voi tehdä ladatun kauden aikana rajattoman määrän matkoja valitun lipun kelpoisuusalueella (yksi tai useampia vyöhykkeitä). Arvolippu ostetaan matkakortille ladatulla arvolla. Kertalippu ostetaan automaatista tai liikennevälineessä kuljettajalta tai konduktööriltä. Kerta- ja arvolippuihin sisältyy vaihtoaika. Vaihtoajat on määritelty niin, että matkustaja ehtii normaalisti tehdä lipulla yhden matkan lipun kelpoisuusalueella (vyöhykkeellä) siten, että matkaketjun viimeiseen kulkuneuvoon ehtii nousta lipun voimassaoloaikana. Kestävän tariffipolitiikan näkökulmasta olisi hyvä, jos lippulajien väliset hintasuhteet olisi määritelty. HSL:n toiminta- ja taloussuunnitelman yhteydessä tarvitsisi silloin vuosittain päättää vain siitä, nostetaanko hintatasoa joukkoliikenteen kustannustason nousua vastaavasti vai vähemmän tai enemmän. Yksittäiset lippujen hinnat määräytyisivät sovittujen hintasuhteiden mukaan, jolloin hintasuhteet säilyisivät vakaina vuodesta toiseen. Mahdolliset muutokset hintasuhteisiin päätettäisiin tarvittaessa erikseen. Lippujen hinnan määrittelyn lähtökohdaksi sopii parhaiten aikuisten kausilippu 30 päivän kauden kohdalla. Lähes 80 % HSL:n joukkoliikenteen käyttäjistä matkustaa kausilipulla. Vaikka ladattavan kauden pituuden voi määritellä joustavasti, suuri osa ihmisistä suunnittelee tulonsa ja menonsa kuukausirytmillä. Näin myös joukkoliikenteessä noin 30 päivän kausi (+/- muutamia päiviä) on suosituin valinta. Lippujen hintaan sisältyvä kuntien subventio on kohdistettu ensisijaisesti kausilippuihin, jotta työ- ja koulumatkat sujuisivat mahdollisimman helposti ja joustavasti sekä käyttäjän että liikenteen sujuvuuden ja luotettavuuden kannalta. Kausilippua käyttävä saa tehdä rajattomasti lisämatkoja valitsemallaan kelpoisuusalueella ilman lisämaksua. Kausilipun käyttäjän ei tarvitse näyttää matkakorttiaan kortinlukijalle raideliikenteessä ja bussissakin kortin näyttö on nopea tapahtuma. Kausilippujen suosio on perusteltua turvata myös tulevaisuudessa ja säilyttää lippu kilpailukykyisenä jo melko pienillä matkamäärillä. Arvolippu sopii niille matkustajille, jotka eivät käytä joukkoliikennettä useita kertoja viikossa tai haluavat ajoittain tehdä kausilippunsa kelpoisuusaluetta laajemmalle ulottuvan matkan. Arvolipun osto on liikennevälineissä sujuvampaa ja nopeampaa kuin kertalipun osto. Arvolipun hinnan tuleekin olla
edullisempi kuin kertalippu, jotta se houkuttelee matkustajia matkakortin käyttöön. Arvolipun hinta voidaan silloin määritellä 30 päivän kausilipun hinnasta jakamalla se luvulla 25-26, mikä noudattelee pääosin nykytasoa. Arvolipun hinta ei alene niin paljon, että se vähentäisi kausilipun kysyntää. Arvolippua käyttää nykyisin noin 10 % matkustajista. Uudessa tariffijärjestelmässä käyttöön otettavan lisävyöhykelipun hinta on sama kuin arvolipun hinta. Esitetyllä hintasuhteella lisävyöhykelipun hinta pysyy käyttäjän kannalta edullisena. Liian halpa hinta voisi vääristää lippujen hintasuhteita ja käyttöä. Kertalipun hinta määriteltäisiin arvolipun hinnasta kertoimella. Kerroin tulisi määritellä siten, että lippujen hintaero säilyy ja edistää arvolipun käyttöä. Kertalipun hinnoittelulla voidaan vaikuttaa myös liikenteen sujuvuuteen, koska lipun osto kuljettajalta hidastaa bussi- ja raitiovaunuliikennettä. Selvityksessä suositellaan, että kertalipun hinta lasketaan arvolipun hinnasta kertoimella 1,9-2,2. Kertalipun hinnan tulee olla sopiva kolikoilla maksettavaksi, minkä vuoksi hintasuhde olisi ohjeellinen. Kertalippumatkustajat tekevät hieman alle 10 prosenttia Helsingin seudun joukkoliikennematkoista, mutta kertaliput muodostavat yli 20 prosenttia kaikista joukkoliikenteen lipputuloista. Helsingin seudulla on tätä nykyä kansainvälisesti (HSL, Tukholma, Göteborg, Kööpenhamina, Oslo ja Lontoo) vertailtuna halvimmat kertaliput ja myös niiden osuus käytetyistä lipuista on muita korkeampi. Kertalippujen hintoja korottamalla voidaan satunnaisia joukkoliikennematkustajia kannustaa hankkimaan matkakortti ja tekemään matkoja arvolipulla. Matkakortin hankkineen on helppo lisätä joukkoliikenteen käyttöään ja siirtyä tarvittaessa vakituiseksi kausilipun käyttäjäksi. Kertalippujen hinta ei ole yhtä herkkä hintajoustolle kuin muiden lippujen hinta, koska osa matkustajista kuitenkin ostaa kertalipun satunnaisiin matkoihin. Kertalippujen myynti liikennevälineissä kuitenkin luultavasti vähenisi, mikä nopeuttaisi matkatekoa. Joukkoliikenteen sujuvuuden ja luotettavuuden lisääminen on kaikkien matkustajien etu ja lisää joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Matkailijoille ja muille alueille vieraileville on kohtuuhintaisia vuorokausilippuja, joilla voi matkustaa rajoituksetta lipun kelpoisuusalueella sen voimassaoloaikana (1-7 vrk). Kertalipun hinnankorotuksella voitaisiin tukea kaarimallin kausilippujen edullista hintatasoa. Selvityksessä lasketun esimerkin mukaan pääkaupunkiseudun kaupunkien tariffijärjestelmään kohdistuva rahoitustarve pienenisi noin 6 milj.euroa/vuosi, jos aikuisten kertalipun hinta olisi AB-kaarella 3,50 euroa, BC-kaarella 4,00 euroa ja ABC-kaarella 7,00 euroa. Asiakasryhmät Asiakasryhmä ja asiakkaan kotikunta määrittävät, millaisia lippuja asiakas voi ostaa. Nämä lippujen osto-oikeustiedot tallennetaan henkilökohtaiselle matkakortille. Alennus- ja vapaalippuihin ovat oikeutettuja vain HSL-kunnissa vakinaisesti asuvat (poikkeuksena ulkomaiset vaihto-opiskelijat). Nykytilanne Seudun joukkoliikenteen tärkeimmät asiakasryhmät ovat aikuinen (17 v täyttäneet) ja lapsi (7-16 -vuotiaat). Näiden lisäksi on useita alennuksiin oikeutettuja asiakasryhmiä, joista suurin ryhmä on opiskelijat, sekä
vapaalippuihin tai maksuttomiin matkoihin oikeutettuja. Aikuisten ja lasten subventoituja lippuja saavat ostaa HSL-kunnissa vakinaisesti ja tilapäisesti henkilöt. Alennus- ja vapaalippuja myönnetään vain HSL-kunnissa vakinaisesti asuville. Joukkoliikennelippujen hintoihin kohdistetun subvention takia aikuisen kausilippukin on alennushintainen, kun sitä verrataan kausilipun omakustannushintaan. Omakustannushinta tarkoittaa tässä yhteydessä sellaista teoreettista joukkoliikennelipun hintaa, jonka asiakas maksaisi, jos lipun hinnalla katettaisiin joukkoliikenteen järjestämisen kustannukset ilman kuntien rahoitusta. Esimerkiksi Helsingin sisäisen kausilipun (30 päivää) omakustannushinta on 125,60 euroa eli aikuisten kausilipun hintaa on todellisuudessa alennettu 65 % tukemalla sitä verovaroin. Lasten lippujen hinnat ovat 50 % aikuisten lipun (jo subventoidusta) hinnasta. Esim. Helsingin sisäisessä lasten kausilipussa alennusta on omakustannushintaan verrattuna 85 %. Nykyisessä tariffijärjestelmässä on kahdenlaisia erityisryhmien alennuslippuja. Alennusryhmään 1 kuuluvat saavat 25 %:n alennuksen aikuisten kausi- ja arvolippujen hinnoista. Tähän ryhmään kuuluvat eläkeläiset, jotka saavat vähennettyä kansaneläkettä (muu Kelan myöntämä eläke paitsi takuueläke) sekä invalidit, joilla on liikuntakykyä heikentävä pysyvä vamma tai pysyvä pitkäaikainen sairaus. Alennusryhmään 1 kuuluvia on huomattavasti vähemmän kuin alennusryhmään 2 kuuluvia. Alennusryhmään 2 kuuluvilla alennus on 50 % aikuisten kausi- ja arvolippujen hinnoista. Tähän ryhmään kuuluvat opiskelijat ja Kelan myöntämää takuueläkettä saavat eläkeläiset. Vapaalippuja myönnetään sokeille, sotainvalideille ja rintamaveteraaneille. Lisäksi on erilaisia tariffimääräyksiä, jotka koskevat mm. oikeutta matkustaa ilman lippua, oikeutta saattajaan sekä pyörätuolia ja rollaattoria käyttäviä matkustajia. Nykyjärjestelmän alennus- ja vapaalippujen myöntämisperusteet ovat joiltain osin sidoksissa muiden viranomaisten päätöksiin ja lainsäädäntöön. Ajan tasalla pysyminen edellyttää säännöllistä yhteydenpitoa näiden alojen asiantuntijoiden kanssa sekä ao. lainsäädännön seuraamista. Lippujärjestelmän kannalta olisi yksinkertaisempaa, jos tällaisia riippuvuussuhteita ei olisi. Muilla aloilla (esim. kuntien sosiaalitoimi, Kela) asiantuntijat sovittelevat yhteen asiakkaan eri tahoilta saamia etuuksia, mutta joukkoliikenteen lippujärjestelmässä tällaista asiakkaan kokonaistilanteen arviointia ja tarveharkintaa ei ole perusteltua eikä mahdollistakaan tehdä. HSL käsittelee vuosittain keskimäärin toistakymmentä lausuntopyyntöä tai aloitetta, joissa esitetään laajennuksia alennus- tai vapaalippujen saajiin tai oikeuksiin matkustaa ilman lippua. Näihin on viime aikoina vastattu kieltävästi. Vastauksissa on viitattu käynnissä olevaan selvitykseen ja todettu, että tavoitteena on tehdä pidemmän aikavälin tariffipoliittisia linjauksia, joihin kuuluvat myös erityisryhmille myönnettäviä alennus- ja vapaalippuja koskevat periaatteet. Kaarimallin vaikutus asiakasryhmiin Uuden tariffijärjestelmän käyttöönotto ja uusien vyöhykkeiden lanseeraus tulee olemaan haastava tehtävä. Tehtävää helpottaa, jos tariffijärjestelmää
voidaan nykytilanteesta selkeyttää ja yksinkertaistaa mm. kehittämällä ja yhtenäistämällä alennus- ja vapaalippuoikeuksia. Erityisryhmiä koskevia määräyksiä ja oikeuksia on perusteltua tarkastella uudelleen lippujen hinnoitteluperiaatteissa ja hintasuhteissa tapahtuvien muutosten vuoksi. Kaarimalli alentaa monien seutulippujen käyttäjien kustannuksia, kun osa nykyisistä seutumatkoista muuttuu AB- tai BC-vyöhykkeen matkoiksi. Alennusprosentit lasketaan aikuisten lipun asiakashinnasta. Uuteen tariffijärjestelmään siirtyminen luo mahdollisuuksia yhtenäistää alennusten suuruus ja ottaa käyttöön vain yksi yhteinen alennusprosentti 25 %:n ja 50 %:n sijaan. Euromääräiset lippujen hinnat voivat osalla nykyisen seutulipun käyttäjistä laskea nykytasosta, vaikka alennus olisi pienempi kuin 50 %. Selvityksessä on arvioitu esimerkein muutamien eri alennusprosenttien vaikutuksia. Alennusryhmien yhtenäistäminen ja 30 prosentin alennus pienentäisi kaarimallin lippujen hinnoitteluun tarvittavaa lisärahoitustarvetta pääkaupunkiseudun kuntien osalta runsaat 4 milj. euroa/vuosi. Siirtyminen 35 %:n alennukseen pienentäisi lisärahoitustarvetta noin 3 milj. euroa ja 40 % alennus 2 milj.euroa. Lapset ja nuoret Lastenlipulla saavat matkustaa 7-16 -vuotiaat lapset. Hinta on 50 prosenttia aikuisten lipun asiakashinnasta. Lapsille on kausi-, arvo- ja kertalippuja. Nuorisolle ei ole löydettävissä yksiselitteisiä ikärajoja. VR:llä lastenlipun ikäraja on 6-16 vuotta. Matkahuollon lipuissa lapsia ovat 4-11-vuotiaat ja nuorisoa 12-16-vuotiaat. Vuoden 2013 alussa voimaan tullut nuorisotakuu katsoo nuoriksi alle 25-vuotiaat tai alle 30-vuotiaat vastavalmistuneet. Jos nuoriksi luetaan kaikki alle 25-vuotiaat, heillä voi HSL:n nykyisessä taksaja lippujärjestelmässä olla käytössään lastenlippu (alle 17-vuotiaat), kunnan koulutoimen myöntämä ja maksama koululaislippu, opiskelijalippu tai aikuisten lippu. Opiskelijalippu voi lisäksi olla 25-29-vuotiailla sekä niillä 30 vuotta täyttäneillä opiskelijoilla, joilla on Kelan päätös opintotuesta. 17 vuotta täyttäneellä voi myös olla eläkeläisen lippu, jos hän saa Kelan myöntämää kansaneläkettä. Lasten ja nuorten lippujen hinnoitteluun selvityksessä esitetään kahta vaihtoehtoista mallia: VE 1: Nykytyyppinen vaihtoehto, jossa lastenlipulla saavat matkustaa 7-17-vuotiaat ja opiskelijalipulla esim. 18-29-vuotiaat. Lastenlipun ikärajaa korotettaisiin yhdellä vuodella, mikä lisäisi kuntien kustannuksia noin miljoona euroa nykytilanteeseen verrattuna. Alennus olisi edelleen 50 % aikuisen lipun hinnasta. Opiskelijalippujen hinnat säilyisivät edullisina (alennus 50 % tai mahdollisesti pienempi, jos aikuisten kausilippujen hintataso muodostuu sellaiseksi, että opiskelijalippujen euromääräiset hinnat pysyvät kohtuullisina). Selvityksessä suositellaan opiskelijalipun myöntämisperusteiden tarkistamista mm. siten, että opiskelupaikan sijainti rajattaisiin joko HSL-alueelle tai Helsingin seudun työssäkäyntialueelle. Opiskelija-alennus on tarkoitettu ensisijaisesti edistämään asunnon ja oppilaitoksen välisten matkojen tekemistä joukkoliikenteellä. VE2: Lastenlippu-nuorisolippu-opiskelijalippu. Lastenlipun yläikäraja olisi tässä vaihtoehdossa alempi kuin nykyinen, esim.
14 tai 15 vuotta. Alennus olisi edelleen 50 % aikuisen lipun hinnasta. Lastenlipun jälkeen olisi käytössä nuorisolippu esim. 20 tai 21 ikävuoteen asti. Nuorisolipun alennus olisi pienempi kuin lastenlipussa (30-40%). Nuorisolipun ikärajan ylittäneillä olisi tarjolla opiskelijalippu esim. 29-vuotiaaksi asti. Opiskelijalipun alennusprosentti olisi sama kuin nuorisolipussa. Opiskelijalipun myöntämisperusteet tarkistettaisiin aluerajauksen osalta kuten vaihtoehdossa 1. Nuorisolipun käyttöönotto tukisi yleisesti nuorten joukkoliikennematkoja ja vähentäisi opiskelijoiden osto-oikeuksien tarkistustyötä. Monet nuoret pitävät välivuoden tai pari harkitessaan tulevaisuuttaan tai eivät saa hakemaansa opiskelupaikkaa. Alennuksella pyrittäisiin edistämään nuorten joukkoliikenteen käyttöä myös ajokortti-iän saavuttamisen jälkeen. Nykyinen opiskelijalippukäytäntö ruuhkauttaa ja työllistää HSL:n ja kuntien palvelupisteiden lisäksi oppilaitosten henkilökuntaa parin kuukauden ajan joka syksy. Muutaman nuorimman ikäluokan saaminen pois näistä ruuhkista helpottaisi ja sujuvoittaisi kaikkien asiakkaiden palvelua. Esitetyt periaatteelliset vaihtoehdot vastaavat muutamien muiden suomalaisten ja pohjoismaisten kaupunkien käytännöistä kerättyjä tietoja. Lastenlipun ikäraja on korkeampi silloin, jos erillistä nuorisolippua ei ole. Lapsille tarjottavat alennukset ovat pääsääntöisesti 50 prosenttia ja nuorten sekä opiskelijoiden noin 30 prosentin luokkaa. Vaihtoehdon 2 kustannukset vaihtelevat sen mukaan, mitkä ovat lastenlipun, nuorisolipun ja opiskelijalipun ikärajat ja alennusprosentit. Ikäihmiset HSL-alueella vakituisesti asuvat ikäihmiset voivat nykyisin saada alennus- tai vapaalippuja, jos he kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä: - Eläkeläinen, jolle on myönnetty Kelan maksama takuueläke tai vähennetty kansaeläke. (Saajat ovat vähävaraisia, koska muut eläkkeet vähentävät Kelan maksamaa eläkettä tai sitä ei saa lainkaan.) - Invalidi, jolla on liikuntakykyä heikentävä pysyvä vamma tai sairaus, jonka haitta-aste on vähintään 55 prosenttia (näkövamman osalta vähintään 75 prosenttia). - Sokea, sotainvalidi tai rintamaveteraani, joille myönnetään seutuvapaalippu pääkaupunkiseudulle. Keravalla ja Kirkkonummella asuville myönnetään kolmen vyöhykkeen lähiseutuvapaalippu. Alennusliput ovat kausi- tai arvolippuja, kertalipuista ei myönnetä alennusta. HSL:n käsiteltäväksi tulleet aloitteet ja esitykset alennus- ja vapaalippuoikeuksien laajentamisesta ovat koskeneet pääosin ikäihmisten joukkoliikennematkoja. Aloitteissa on toivottu joko alennushintaisia tai maksuttomia matkoja tietyn ikärajan ylittäneille (esim. 75 v tai 85 vuotta täyttäneille tai ennen vuotta 1926 syntyneille). Maksutonta joukkoliikennettä ruuhka-ajan ulkopuolella on esitetty mm. 68 vuotta täyttäneille. Aloitteen tekijöille on vastattu, että näitä kysymyksiä selvitetään osana taksa- ja lippujärjestelmän kehittämistä ja mahdollisista muutosesityksistä tullaan pyytämään jäsenkuntien lausunnot.
Ikäihmisten joukkoliikennematkojen tukemisella voidaan houkutella autoilevia ikäihmisiä siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi ainakin pääkaupunkiseudulla tehtävillä matkoilla.turvallisilla ja kohtuuhintaisilla liikkumismahdollisuuksilla on arvioitu olevan myönteinen vaikutus myös ikääntyneiden ja heidän lähipiirinsä elämän laatuun. Selvityksessä esitetään, että ikäihmisten joukkoliikenteen käyttöä edistetään ottamalla käyttöön aikarajattu seniorilippu arvolippuna. Matkakortin arvolla ostettava lippu kelpaisi ruuhkahuippujen ulkopuolella klo 9-14 välisenä aikana alkavilla matkoilla. Lipun alennus olisi 50 % aikuisten arvolipun hinnasta. Muina aikoina seniorin matkakortilta veloitettaisiin normaali aikuisten arvolipun hinta. Seniorien arvolipun kustannukset kunnille vaihtelevat sen mukaan, minkä ikäisille lipun osto-oikeus myönnettäisiin. Jos lippualennus tarjotaan jo 65 vuotta täyttäneille, kuntien rahoituskustannukset lippusubventioihin kasvavat noin 4 milj. euroa/vuosi. 70 vuotta täyttäneille tarjottu alennus kasvattaisi kuntien rahoituskustannuksia runsaat 2 milj. euroa/vuosi. Ikäperusteinen subventio on melko helposti toteutettavissa niin teknisesti kuin tariffijärjestelmän kannalta. Toteutus ei lisää byrokratiaa toisin kuin erilaisia todistuksia edellyttävät myöntämisperusteet. Hallituksen suositukset Selvityksessä tarkasteltuja vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia esiteltiin hallitukselle iltakoulussa 6.3.2013 ja päiväkoulussa 19.3.2013. Käydyn keskustelun perusteella hallitus piti asiakkaiden, joukkoliikenteen käytön ja kuntatalouden kannalta suositeltavimpina vaihtoehtoina päätösehdotuksessa esitettyjä vaihtoehtoja. Ehdotus (SR) Hallitus päättää 1) merkitä saadut selvitykset tiedoksi 2) esittää jäsenkunnille, että lippujen hinnoitteluperiaatteet uudessa vyöhykemallissa (kaarimalli) ovat pääpiirteissään seuraavat (listatekstistä ilmenevin perusteluin): - Vyöhykekaarten väliset hintasuhteet: Aikuisten kausilipun hintataso 30 päivän kohdalla (5 euron tarkkuudella) on AB-kaarella 50 euroa, BC-kaarella 60 euroa, ABC-kaarella 90 euroa, D-kaarella 50 euroa ja ABCD-kaarella 140 euroa. - Lippulajien väliset hintasuhteet: Hinnoittelun lähtökohtana on aikuisten kausilippu/30 päivää. Arvolipun hinta saadaan kausilipun hinnasta jakamalla luvulla 25-26. Kertalipun hinta saadaan kertomalla arvolipun hinta luvulla 1,9-2,2. - Lapset ja nuoret: Lastenlipun yläikärajaa korotetaan yhdellä vuodella, jolloin lipun voivat ostaa 7-17-vuotiaat. Opiskelijalippu myönnetään 18-29-vuotiaille vakinaisesti HSL-alueella asuville sekä ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoille, jotka täyttävät muut opiskelijalipun myöntämisperusteet. Lasten ja opiskelijalippujen hinnat ovat 50 % aikuisten lipun hinnasta (kuten nykyisin). - Ikäihmiset: Perustetaan seniorilippu 70 vuotta täyttäneille
vakinaisesti HSL-alueella asuville. Lippu on päiväliikenteessä klo 9-14 alkavilla matkoilla kelpaava arvolippu. Lipun alennus on 50 % aikuisten arvolipun hinnasta. 3) Pyytää kuntien kannanottoa siitä, voidaanko muiden alennus- ja vapaalippuihin sekä ilman lippua matkustamaan oikeutettujen ryhmien joukkoliikennematkojen tukeminen alennus- tai vapaalipuin siirtää kuntien ostopalveluiksi. Tällaisia ostopalveluita ovat jo nykyisin koululaisten lukukausiliput (kuntien opetus- ja sivistystoimet) sekä vammaispalvelulain piiriin kuuluville myönnetyt joukkoliikenteen vapaaliput (Espoon ja Helsingin sosiaali- ja terveystoimet). Muutos lisäisi kuntalaisille eri sektoreiden kautta annetun tuen läpinäkyvyyttä ja siirtäisi harkinnanvaraisten sosiaalisten tukien myöntämisen oikealle sektorille. 4) velvoittaa HSL:n valmistelemaan lausuntopyynnön ja laatimaan lausunnon antajien käyttöön tietopaketin selvityksessä tehdyistä tarkasteluista ja laskelmista. Käsittely Keskustelun aikana Nina Knaapila teki Hanna Valtasen kannattamana pohjaehdotuksesta poikkeavan vastaehdotuksen "hallitus päättää esittää jäsenkunnille, että lippujen hinnoitteluperiaatteet vyöhykekaarten välisten hintasuhteiden osalta ovat: Aikuisten kausilipun hintataso 30 päivän kohdalla (5 euron tarkkuudella) on AB-kaarella 50 euroa, BC-kaarella 50 euroa ja ABC-kaarella 90 euroa". Koska oli tehty pohjaehdotuksesta poikkeava muutosesitys, oli suoritettava äänestys. Puheenjohtaja totesi, että äänestyksessä pohjaehdotus on JAA ja Knaapilan esitys EI. Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 9 JAA-ääntä (Jukka Hako, Tarja Kantola, Juha-Veikko Kurki, Jaana Pelkonen, Laura Rissanen, Hanna-Kaisa Siimes, Hannele Kerola, Arto Välikangas, Tatu Rauhamäki) ja 4 EI-ääntä (Nina Knaapila, Osmo Soininvaara, Hanna Valtanen, Finn Berg). Poissa oli 1 (Weckman). Puheenjohtaja totesi, että pohjaehdotus oli voittanut äänin 9-4 (yksi poissa). Keskustelun aikana Hanna Valtanen teki Osmo Soininvaaran kannattamana pohjaehdotuksesta poikkeavan vastaehdotuksen, jonka mukaan "hallitus päättää esittää jäsenkunnille, että lippujen opiskelija-alennukset säilyvät nykyisen mukaisina". Koska oli tehty pohjaehdotuksesta poikkeava muutosesitys, oli suoritettava äänestys. Puheenjohtaja totesi, että äänestyksessä pohjaehdotus on JAA ja Valtasen esitys EI. Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä annettiin 10 JAA-ääntä (Jukka Hako, Tarja Kantola, Juha-Veikko Kurki, Jaana Pelkonen, Laura Rissanen, Hanna-Kaisa Siimes, Hannele Kerola, Finn Berg, Arto Välikangas, Tatu Rauhamäki) ja 3 EI-ääntä (Nina Knaapila, Osmo Soininvaara, Hanna Valtanen). Poissa oli 1 (Weckman). Puheenjohtaja totesi, että pohjaehdotus oli voittanut äänin 10-3 (yksi poissa). Päätös Liitteet Hallitus päätti hyväksyä ehdotuksen. 1. Uuden taksa- ja lippujärjestelmän suunnitteluvaiheet 2.Kaarimallin yleiskuvat (Hallituksen päätöksen 12.6.2012 mukaan) 3.Kaarimallin vyöhykerajat nykyisellä HSL-alueella (Hallituksen päätöksen
12.6.2012 mukaan)