LOHJANJÄRVEN LÄNSIOSAN HAJAKUORMITUSSELVITYS - Karjalohja, Tammistonniemi, Tallaanniemi ja Lohjansaaren länsipuoli

LOHJANJÄRVEN LÄNSIOSAN HAJAKUORMITUSSELVITYS - Karjalohja, Tammistonniemi, Tallaanniemi ja Lohjansaaren länsipuoli LIFE Environment Sanna Turunen LOHJAN YMPÄRISTÖLAUTAKUNTA, JULKAISU 4/05

LOHJANJÄRVEN LÄNSIOSAN HAJAKUORMITUSSELVITYS Karjalohja, Tammistonniemi, Tallaanniemi ja Lohjansaaren länsipuoli Sanna Turunen LOHJAN YMPÄRISTÖLAUTAKUNTA, JULKAISU 4/05 LOHJA 2005

Kansikuvat: Sanna Turunen, Lohjanjärven länsiosan ympäristöä Kartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 184/MYY/04 Lohjan ympäristölautakunta ISSN 0787-0817 ISBN 952-9518-72-2 Lohja 2005

Sisällysluettelo 1. Johdanto...1 1.1. Hajakuormitus...1 1.2 Jätevedet ja niiden aiheuttamat haitat...2 2. Muuttuva lainsäädäntö...3 2.1 Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005...4 2.2. Jätevesihuollon lainsäädäntö haja-asutusalueella...4 2.2.1 Vesihuoltolaki 119/2001...4 2.2.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000)...5 2.2.3 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 524/2003...7 2.2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999)...8 2.2.5 Terveydensuojelulaki (763/1994) ja asetus (1280/1994)...8 2.2.6 Muita säädöksiä...9 2.2.7 Karjalohjan ympäristönsuojelumääräykset...9 2.3 Työn tarkoitus ja tavoitteet...11 3. Aineisto ja menetelmät...12 3.1 Yleiskuvaus selvitysalueesta...12 3.1.1 Selvitysalueen lähi- ja kaukovaluma-alueet...13 3.2 Vedenlaatu...14 3.2.1 Happitilanne...14 3.2.3 Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet...15 3.2.4 Näkösyvyys...18 3.2.4 Levätilanne ja klorofyllipitoisuudet...19 3.3 Kiinteistöille lähetetty kysely...20 3.4 Kuormitusselvitys...21 3.4.1 Maa- ja metsätalous...21 3.4.2 Laskeuma ja luonnonhuuhtouma...22 3.4.3 Asutus...22 4. Tulosten tarkastelu...23 4.1 Kyselyn tulokset...23 4.1.1 Lähivaluma-alueen kiinteistötiedot ja tontin käyttö...24 4.1.2 Vedenhankintatapa...26

4.1.3 Jätevesien käsittelymenetelmät...28 4.1.4 Kiinteistön ja jätevesien käsittelyjärjestelmien ikä...35 4.1.5 Tiedot jätevesien käsittelypaikasta...35 4.1.6 Kompostityyppi ja biojätteiden käsittely...38 4.1.7 Lisätietoja...39 4.2 Maastohavaintoja...40 5. Kuormitusselvitys...41 5.1 Arvio lähivaluma-alueen hajakuormituksesta...41 5.1.1 Laskeuma ja luonnonhuuhtouma...41 5.1.2 Maa- ja metsätalous...41 5.1.3 Haja-asutus...42 5.2 Selvitysalueen kokonaiskuormitus...43 5.4 Virhelähteet kuormituksen arvioinnissa...45 6. Suositukset jätevedenkäsittelymenetelmistä...45 6.1 Jätevesijärjestelmän valvonta...46 6.2 Kustannukset...46 6.3 Rahoitustuki talousjätevesien käsittelyyn...47 6.4 Jätevesien käsittelymenetelmän valinta...48 6.5 Vaihtoehdot jätevesien käsittelyssä...49 6.6 Kuvaukset käsittelyjärjestelmistä...50 6.6.1 Esikäsittely...50 6.6.2 Jatkokäsittely (maaperäkäsittely)...53 6.6.3 Käymäläjärjestelmät...61 6.6.4 Eri käymälävaihtoehtoja...62 6.6.5 Kokemuksia käymälöistä...70 6.7 Selvitykset käsittelymenetelmän valintaa ja sijoituspaikkaa varten...72 6.7.1 Jätevesien käsittelypaikan olosuhteet...72 6.7. 2 Maapuhdistamojen etäisyyksistä ja sijoituspaikoista...73 7. Tiivistelmä...78 7.1 Hajakuormituksen vähentäminen...80 8. Lähteet...83 9. Liitteet...86

1. Johdanto Vesiensuojelun tavoitteena on vesien hyvä tila. Vesien tilaa heikentävät pääasiassa maan- ja vesivarojen käyttö sekä päästöt teollisuudesta, maa- ja metsätaloudesta, yhdyskunnista ja liikenteestä. Vesistöjen kokonaiskuormitukseen vaikuttavat pistemäinen kuormitus (teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus, turvetuotanto), hajakuormitus (pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus), sekä laskeuma ja luonnonhuuhtouma. Laskeuman kautta tuleva kuormitus on peräisin teollisuudesta, maataloudesta ja liikenteestä. 1.1. Hajakuormitus Suomessa yli miljoona ihmistä asuu haja-asutusalueella, kunnan viemäriverkoston ulkopuolella. Loma-asukkaita haja-asutusalueella on huomattavasti vakituisia asukkaita enemmän, noin 1,7 miljoonaa. Uusia vapaa-ajanasuntoja Suomessa rakennetaan vuosittain noin 5000. Kaikki nämä joutuvat hoitamaan jätevesien käsittelyn kiinteistökohtaisesti. Hajakuormitus on laajalta alueelta kertyvää ravinnekuormitusta, joka aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Hajakuormitus koostuu maatalouden, metsätalouden, viemäröimättömän haja- ja loma-asutuksen sekä laskeuman ja luonnonhuuhtouman päästöistä. Hajakuormitus on ihmisen toiminnan johdosta maaperän kautta tai suoraan vesiin muun kuin yhteen purkupaikkaan tulevien aineiden aiheuttamaa kuormitusta (Leinonen 1988). Lohjan vesistöalueella hajakuormituksen suhteellinen osuus on nykyisin 80-90 % kokonaiskuormituksesta (Lohjan kaupunki 2003). Hajakuormituksen määrä vaihtelee ajallisesti ja on riippuvainen hydrologisista olosuhteista. Kuormituksen laatu vaihtelee ajallisesti ja hajakuormituksen aiheuttamat ongelmat ovat pahimpia tulvien aikana tai jälkeen. Hajakuormituksen ja pistemäisen kuormituksen yhtenä erona on se, että pistekuormitusta säätelee laki ja hajakuormitusta yhteiskunta sekä suuressa määrin yksilöt. Hajakuormituksen päästöt aiheuttavat mm. rehevöitymistä, saastumista, happiongelmia, samentumista ja liettymistä, suolaantumista ja happamoitumista. 1

Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat valtakunnallisessa mittakaavassa maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa (Suomen ympäristökeskus 2001). Haja-asutusalueilla talousvesien puutteellinen käsittely huonontaa ympäröivän vesistön laatua sekä lisää etenkin rantavesien rehevöitymistä, koska ne ovat halutuimpia kesämökkien paikkoja. Suomessa haja-asutusalueiden aiheuttama jätevesikuormitus on 1,5-kertainen kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvien jätevesikuormitukseen verrattuna. Järvien vedenlaatuun ja pohjaveden säilymiseen puhtaana vaikuttavat huomattavasti viemäröimättömän asutuksen jätevesien käsittelyn taso (Jätevesien puhdistusopas haja-asutusalueen kiinteistöille). Tehostamalla haja-asutuksen jätehuoltoa pyritään vähentämään vesistöjen kuormitusta, pohjavesien pilaantumisen vaaraa sekä ympäristöhygieenisiä haittoja (Ympäristöministeriö 2001). 1.2 Jätevedet ja niiden aiheuttamat haitat Jäteveden määrä riippuu vedenkulutuksesta ja jätevesien laatu on riippuvainen asukkaiden määrästä sekä jätevesityypeistä. Harmaisiin jätevesiin luetaan asumisesta muodostuvat pesuvedet, kuten peseytymis-, astianpesu- ja pyykinpesuvedet. Musta jätevesi on jätevettä, joka sisältää pesuvesien lisäksi vesikäymälän huuhteluvedet. Nykyaikaisen suomalaisen kotitalouden jätevedet muodostuvat seuraavista toiminnoista: Peseytyminen 45%, ruuanlaitto ja astianpesu 20%, WC:n huuhtelu 15%, pyykinpesu 15% sekä siivous ja muut toiminnot 5% (Kujala-Räty & Santala 2001). Hajakuormituksen aiheuttamat ongelmat näkyvät vesistöjen pilaantumisena ja elinympäristön laadun yleisenä heikkenemisenä (Suomen ympäristökeskus 2001). Vesistöjen hygieenisen tilan heikkeneminen ja pohjavesien pilaantuminen ovat puutteellisesti käsiteltyjen jätevesien aiheuttamia uhkia. Eloperäinen aines, jota jätevesi sisältää, kuluttaa vesistöjen happivaroja. Fosforia ja typpi rehevöittävät vesistöjä, jonka seurauksena ojat umpeutuvat, rannat kaislottuvat, vesi samenee planktonin määrän kasvun vuoksi ja kalastossa tapahtuu muutoksia roskakalakantojen lisääntymisenä (Rontu & Santala 1995). Jätevesien bakteerit ja muut taudinaiheuttajat voivat pilata uimarantoja ja kaivoja jos jätevedet johdetaan väärin (Kujala-Räty & Santala 2001). Haitalliset muutokset näkyvät ensisijaisesti luonnontilaisten vesistöjen vähenemisenä, vesiluonnon monimuotoisuuden pienenemisenä sekä vesistöjen pilaantumisena. 2

Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa. Jätevesien sisältämä fosfori on yleensä liukoisessa muodossa ja siten saman tien veteen päästyään levien käytössä. Ongelmia syntyy usein siis oman rannan lähellä (Suomen kuntaliitto 2004). 2. Muuttuva lainsäädäntö Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien käsittely on tehostunut huomattavasti ja samalla haja-asutuksen aiheuttama vesistökuormitus on tullut selvemmin näkyviin. Suurin osa vakituisen haja-asutuksen jäteveden käsittelylaitteista vaatisi tehostamista laitteiden vanhentuneisuuden, toimimattomuuden tai ympäristönsuojelullisesti riittämättömän tehon vuoksi (Suomen ympäristökeskus 2001). Myös hajaasutusalueen varustelutaso on kehittynyt vesijohtojen rakentamisen myötä. Samalla vedenkulutus on kasvanut ja mm. vesivessojen määrät lisääntyneet. Muun kehityksen lisäksi kesämökkejä sekä niille johtavia teitä on pyritty parantamaan niin, että niiden vuotuinen käyttöaika pitenee (Wahlström ym. 1996). Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan yli 16% vuosina 1940-50 syntyneistä kaupungissa asuvista ihmisistä suunnittelee pysyvää muuttoa maaseudulle (Hunnakko & Palm 2002). Vapaa-ajanasuntoja tullaan tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän kakkosasuntoina, koska yli puolet tämänhetkisestä työvoimasta toimii informaatioon liittyvissä ammateissa ja näin ollen etätyön määrä lisääntyy. Haja-asutuksen aiheuttamaa ongelmaa pahentavat siis varustelutason kehitys, veden käytön kasvu, vapaa-ajanasuntojen lisääntynyt käyttöaika vuodessa ja niiden seurauksena lisääntyvien jätevesien puutteellinen käsittely rasittavat ympäröiviä vesistöjen ja pohjaveden tilaa. Ne huonontavat vesien laatua, rehevöittävät rantoja, likaavat kaivoja ja aiheuttavat hajuja ja muita ympäristöhygieenisiä haittoja. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää mökin ym. jätehuolto ja viemäröinti kunnan vaatimalle tasolle. Haja-asutuksen jätehuollon kannalta tärkeimmät lait ja asetukset on käsitelty seuraavissa kappaleissa. Lisätietoja vesihuollon lainsäädännöstä löytyy Suomen ympäristökeskuksen internet-sivuilta. 3

2.1 Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005 Valtioneuvoston vuonna 1998 tekemän periaatepäätöksen mukaan vesiensuojelun päätavoitteena on rehevöitymisen vähentäminen ja ehkäiseminen. Toiminta keskitetään ensisijaisesti päästöjen syntypaikkoihin. Haja-asutuksen osalta vesiensuojelun tavoitteet 2005 ovat biologisen hapenkulutuksen vähentäminen 60 % ja fosforikuormituksen vähentäminen 30 % 1990-luvun alun kuormitustasosta. Tärkeillä pohjavesialueilla tiheästi rakennetut alueet on viemäröitävä ja jätevedet käsiteltävä pohjavesialueen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa kymmenien tuhansien vanhojen kiinteistöjen jätevesienkäsittelyjärjestelmän tehostamista (Kujala-Räty & Santala 2001). Lähiaikoina jätevesien käsittelyä tullaan tehostamaan ympäristön hygieenisen tilan parantamiseksi. Typpikuormitusta vähentäviä jätteiden ja jätevesien käsittelyjärjestelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla olevat, tiheästi rakennetut haja-asutusalueet viemäröidään ja jätevedet johdetaan käsiteltäviksi pohjavesialueiden ulkopuolelle. 2.2. Jätevesihuollon lainsäädäntö haja-asutusalueella 2.2.1 Vesihuoltolaki 119/2001 Vesihuoltolaki (VHL 119/2000) astui voimaan 1.3. 2001. Lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti (VHL 1 ). Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta sen mukaan kuin tässä laissa ja muussa laissa säädetään (VHL 6 ). Jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, kunnan tulee huolehtia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. (VHL 6 ). Kunnan ei välttämättä tarvitse laajentaa vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta, vaan kunta voi 4

tarvittaessa tukea esimerkiksi osuuskuntamuotoisen vesihuollon organisointia tai jopa kiinteistökohtaisia ratkaisuja (Suomen kuntaliitto 2004). Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on VHL 10 :n mukaan liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi kuitenkin vapauttaa kiinteistön liittymisvelvollisuudesta (VHL 11 ). Vesihuoltolaitosta, kiinteistön omistajaa tai haltijaa sekä alueellista ympäristökeskusta on kuitenkin kuultava ennen vapautuksen myöntämistä. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on pyydettävä vapauttamisesta kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 :ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta tässä pykälässä säädetyin perustein. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy, vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella tai jätevesiviemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista (VHL 11 ). 2.2.2 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Uudessa ympäristönsuojelulaissa (YSL, 86/2000) asetetaan yleinen jätevesien puhdistamisvelvollisuus (YSL 103 ). Laki astui voimaan 1.3. 2000. Kaikki jätevedet on johdettava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Säännös velvoittaa muun muassa huolehtimaan asianmukaisesti jätevesien käsittelylaitteistojen ja johtamisjärjestelmien huollosta ja kunnossapidosta. Lain mukaan esim. vesikäymälän jätevedet on aina puhdistettava ennen niiden johtamista maahan tai veteen. Tämä tarkoittaa jätevesien käsittelyn tehostamista etenkin vesikäymälän omaavilla haja-asutusalueiden kiinteistöillä. Pelkkä saostuskaivo ei ole 5

riittävä käsittelymenetelmä, vaan jätevedet on käsiteltävä puhtaammiksi pidemmälle viedyllä käsittelyllä (Suomen kuntaliitto 2004). Ympäristönsuojelulain mukaan viemäriverkostoon kuulumattomien kiinteistöjen (YSL 103) vesikäymälän jätevedet sekä muut talousvedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 :n mukaiseen uomaan tai altaaseen siten, että jätevesien puhdistus vastaa vähintään 18 :n nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettujen puhdistustoimien tehoa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelulain (YSL 103) asetuksien mukaisesti jätevesien puhdistusvaatimukset kiristyvät. Orgaanisen aineen (BHK7) osuutta tulee vähentää 90%, kokonaisfosforia vähintään 85% ja kokonaistyppeä vähintään 40% laskennallisen hajakuormituksen lukuihin verrattuna. Jokaisella kiinteistöllä tulee olla määräaikaan mennessä tehtynä selvitys jätevesien käsittelyjärjestelmästä ja sille käyttö- ja huolto-ohjeet. Samoin jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamisesta tai parantamisesta on laadittava suunnitelma. Lietteen tai muun jätteen kuljetus muualle vietäväksi on toteutettava jätelain 10 :n mukaisena järjestettynä jätteenkuljetuksena. Uusissa rakennuskohteissa asetus otetaan käyttöön soveltuvin osin ja vanhoissa kiinteistöissä jätevesien käsittelymenetelmät on saatettava asetuksen mukaiseen käyttöön 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Jätevesien käsittelyjärjestelmäselvitykseen tarkoitettuja lomakkeita on saatavilla Karjalohjan osalta Suomen vesiensuojeluyhdistysten liiton ylläpitämältä sivustolta (www.jatevesi.fi). On muistettava, että kiinteistöllä on aina viimekädessä vastuu jätevesien käsittelystä (YSL 5 selvilläolovelvollisuus). Kiinteistönhaltijan tulee olla selvillä aiheuttamastaan ympäristövaikutuksesta ja riskeistä sekä noudattaa ympäristönsuojelulain varovaisuus- ja huolellisuusperiaatetta, haittojen minimoinnin periaatetta, ennaltaehkäisyn periaatetta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan mahdollisen toimintatavan periaatetta. (Suomen kuntaliitto 2004). 6

Ympäristönsuojelulain (YSL 85 ) mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tällöin kiinteistön jätevesien käsittelyn tehostamista voidaan edellyttää jo ilman ympäristönsuojelulain asetustakin (Suomen kuntaliitto 2004). Ympäristönsuojelulaki 103 ei päde alueilla, joilla jätevesien käsittelyvaatimukset ovat tiukemmat (Suomen kuntaliitto 2004). Tässä tapauksessa kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain 19 perusteella paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. 2.2.3 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 524/2003 Tarkoitus ja käsittelyvaatimukset Valtioneuvoston asetuksen tarkoituksena on vähentää talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista. Asetus on säädetty 4.2.2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 18 :n nojalla. Asetusta, joka annettiin 11.6.2003, sovelletaan talousjätevesien käsittelyyn, johtamiseen sekä jätevesijärjestelmien rakentamiseen ja ylläpitoon. Myös jätevesistä muodostuvat lietteet, niiden keräily ja käsittely ovat asetuksen kohteena. Asetus pyrkii rajoittamaan talousjätevesistä tulevaa kuormitusta seuraavasti: orgaanisen aineen osalta kuormitusta on vähennettävä 90%, kokonaisfosforin osalta vähintään 85% ja kokonaistypen osalta vähintään 40%. Asetuksen kuormitusarvoja ei sovelleta kunnissa, joissa on annettu kuntakohtaisen ympäristönsuojelumääräyksen mukaiset jätevesien kuormitusarvot. Siirtymäsäännökset Huolto- ja hoito-ohje sekä selvitys jätevesijärjestelmästä, jonka avulla voidaan arvioida jätevesistä aiheutuva kuormitus ympäristöön, tulee tehdä viimeistään kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, eli 1.1.2006. Kiinteistöt, joilla ei ole vesikäymälää, tulee laatia selvitys jätevesijärjestelmästä sekä käyttö- ja huoltoohjeista viimeistään neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, eli viimeistään 1.1.2008. Ennen asetuksen voimaantuloa rakennettujen kiinteistöjen olemassa olevat 7

käyttökelpoiset jätevesijärjestelmät on saatettava vastaamaan edellä mainittuja kuormitusarvoja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua asetuksesta, viimeistään 1.1. 2014. Kiinteistöillä, joilla suoritetaan uudisrakentamista vastaavia korjaus- tai muutostöitä, lisärakentamista, tai jätevesijärjestelmän muutostöitä, joihin vaaditaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuslupa, toimenpidelupa tai rakentamista koskeva ilmoitus, on kuormitusta vähennettävä edellä mainittujen määrien mukaisesti. 2.2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) Laki astui voimaan vuoden 2000 alussa ja sen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistää ekologisesti, taloudellisesta ja kulttuurillisesti kestävää kehitystä. Maankäyttö ja rakennusasetuksen 50 teknisten vaatimuksien mukaan rakennuksesta ei saa aiheutua mm. jätevesien puutteellisen käsittelyn johdosta terveyden tai hygienian vaarantumista. Asemakaavan ulkopuolisilla alueilla rakennuslupa edellyttää mm., ettei kunnalle aiheudu erityisiä kustannuksia vedenhankinnasta eikä viemäröinnin järjestämisestä. Pysyvään asumiseen käytettyjen kiinteistöjen tulee laatia käyttö- ja huolto-ohje (koskee varsinaisia asuinrakennuksia) myös jätevesijärjestelmälle. Tämä auttaa kiinteistön hallintaa sen elinkaaren aikana sekä lisää kiinteistönhaltijan taitoja huolehtia kiinteistöstä. Ranta- ja loma-asutuksen yleis- ja asemakaavan sisältövaatimuksissa tulee ottaa huomioon vesiensuojelu (MRL 73 ). Kiinteistön haltija on velvollinen pitämään rakennuksen ympäristöineen sellaisessa kunnossa, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Kunnan ympäristöviranomainen voi puuttua asiaan ja määrätä rakennuksen korjattavaksi ja ympäristön siistittäväksi (MRL, 166 ). 2.2.5 Terveydensuojelulaki (763/1994) ja asetus (1280/1994) Tervesydensuojelulain (TSL 22 ) mukaan jätevesien johtaminen ja puhdistus on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Viemäri siihen liittyvine puhdistus- ja muine laitteineen on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja kunnossapidettävä siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa (TSL 22 ). Voimassa olevan terveydensuojeluasetuksen mukaan (TSA 11 ) viemäri on sijoitettava, rakennettava ja hoidettava niin, ettei siitä aiheudu talousveden tai yleiseen käyttöön tarkoitetun 8

uimarannan tai maaperän terveydellisen laadun huonontumista. Nestemäisten jätteiden kokoaminen tiiviiseen säiliöön tai imeyttäminen maahan on tehtävä siten, ettei siitä aiheudu maaperän tai talousveden pilaantumisen vuoksi terveyshaittaa (TSA 11 ). Asetuksen 14 mukaan käymälässä tulee olla riittävä ilmanvaihto, jonka tulee olla järjestetty siten, että hajun leviäminen muihin tiloihin estyy. Käymälässä tai sen välittömässä läheisyydessä on lisäksi oltava mahdollisuus käsien pesuun. Kuivakäymälä tulee sijoittaa tiiviille alustalle, niin ettei käymälästä aiheudu hajun, talousveden tai maaperän likaantumisen vuoksi terveyshaittaa (TSA 11 ). 2.2.6 Muita säädöksiä Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta, laki eräistä naapuruussuhteista, jätelaki, valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista ja valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä ovat esimerkkeinä säädöksistä, joita voidaan käyttää kiinteistökohtaisen jätevesihuollon ohjauksessa. (Suomen kuntaliitto 2004). 2.2.7 Karjalohjan ympäristönsuojelumääräykset Seuraavassa käsitellään haja-asutuksen kannalta tärkeimmät säädökset Karjalohjan ympäristönsuojelumääräyksistä. Jätevesiviemäriverkon ulkopuolella sijaitsevat alueet Jätevesiviemäriverkon ulkopuolella olevilla, asema-kaava-alueilla jätevedet on käsiteltävä rakennusmääräyksessä olevien määräysten ja ympäristönsuojelulain jätelain nojalla annetun asetuksen talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla asetettujen säännösten mukaisesti. Suojaetäisyydet Alla esitettyjä suojaetäisyyksiä tulee noudattaa riittävän pinta- ja pohjavesien laadun turvaamiseksi siinä tapauksessa mikäli alueen maaperä pystyy suodattamaan jätevettä. Mikäli taulukossa 1 esitetyt suojaetäisyydet eivät täyty, määritellään kunkin 9

kiinteistön jätevesien käsittely tapauskohtaisesti (Vismanen Kari, henkilökohtainen tiedonanto 22.3.05). Taulukko 1. Suojaetäisyydet muilla alueilla. Yhteenveto Karjalohjan kunnan määräyksistä. (www.jatevesi.fi ) Kohde Suojaetäisyys vähintään kohteesta (m) Ilman Käymäläjätevedet käymäläjätevesiä Talouskaivo (huonosti läpäisevä 20 50 maaperä) Talouskaivo (hyvin läpäisevä maaperä) 30 100 Vesistö 50 100 Tontin raja tai oja 5 10 Suojakerros pohjavesitason yläpuolella 0,5 0,5 (maasuodatuksessa) Suojakerros pohjavesitason yläpuolella (imeytyksessä) 2 2 Ilmoitus jätevesijärjestelmän rakentamisesta tai muuttamisesta Kiinteistöistä, jotka eivät kuulu kunnalliseen viemäriin tai muuhun keskitettyyn jätevesien käsittelyjärjestelmään, ja joissa syntyy jätevettä, tulee kiinteistönomistajan, haltijan tai toiminnanharjoittajan tehdä aina rakennusluvan hakemisen yhteydessä kirjallinen ilmoitus. Ilmoitus tulee tehdä myös vesikäymälän rakentamisen yhteydessä, jätevesienkäsittelyjärjestelmää olennaisesti muutettaessa tai jäteveden laadun tai määrän olennaisesti muuttuessa. Tällöin jätevesienkäsittely voidaan tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa ja torjua haitalliset ympäristövaikutukset. Kiinteistön haltijan tulee selvittää kohteen maaperän soveltuvuus imeytykseen ja maaperän laadusta sekä arvioidusta pohjavedenkorkeudesta tulee esittää selvitys ympäristöviranomaiselle. Selvityksellä pyritään ohjaamaan kiinteistön haltijaa valitsemaan parhaiten soveltuva jätevesienkäsittelymenetelmä. Ongelmia on esiintynyt erityisesti maaperän soveltumattomuudessa jätevesienkäsittelymenetelmiä rakennettaessa, erityisesti jäteveden maaperäimeytyksessä. Kiinteistön haltijan tulee huolehtia jätevesien puhdistuslaitteistojen toimivuudesta ja tehosta, jonka tulee vastata parhaimmalle käyttökelpoiselle tekniikalle asetettuja vaatimuksia. Nämä velvollisuudet perustuvat ympäristönsuojelulain 4 ja 5 :ien 10

mukaisiin yleisiin periaatteisiin ja velvollisuuksiin. Määräyksen perusteella ympäristönsuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön haltijan selvittämään puhdistuslaitteiden toimivuuden, jos perustellun epäilyn vuoksi laitteistossa puhdistettu jätevesi ei vastaa asetettuja vaatimuksia ja siitä oi aiheutua pilaantumista, joka on määritelty YSL 3 :ssä. Kiinteistön haltijan kirjanpitovelvollisuus (YSL 5 ) velvoittaa haltijan säilyttämään puhdistuslaitteiden tarkastuksista, huolloista, säiliöiden tyhjennyksestä ja mahdollisista näytteenotoista saadut tositteet vähintään viiden vuoden ajan. Umpikaivot ja saostuskaivojen lietetilat sekä muut vastaavat jätesäiliöt tulee tyhjentää tarvittaessa riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran vuodessa jätevedenpuhdistamolle tai muuhun asianmukaiseen, viranomaisen hyväksymään käsittelypaikkaan. Perusteet poikkeuksille Hakemuksen perusteella voidaan myöntää poikkeus määräyksistä, mikäli poikkeamisesta ei arvioida aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Loma-asutuksen muuttaminen vakituiseen asumiskäyttöön Härjänvatsan osayleiskaavan alueella on mahdollista ottaa loma-asunto vakituiseen käyttöön ilman poikkeuslupamenettelyä seuraavin ehdoin: rakennuspaikan koko tulee olla vähintään 5000 m², rakenteet ja eristeet tulee olla Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaiset, puhtaan veden saanti tulee olla esitetty, jätevesien käsittely tulee olla hoidettu kunnan jätevesien käsittelyn ohjeiden mukaisesti, kiinteistön tulee liittyä järjestettyyn jätteenkuljetukseen ja rakennuspaikalle tulee olla kiinteä tieyhteys (Insinööritoimisto P. Ristola 2001). 2.3 Työn tarkoitus ja tavoitteet Hajakuormitusselvitys liittyy Lohjanjärven käyttöarvon parantamishankkeeseen, joka on osana Karjaanjoki LIFE hanketta. Selvitysalueeseen kuuluvat Karjalohjanselkä (Härjänvatsasta etelään), Tammistonniemi, Tallaanniemi sekä Lohjansaaren länsipuolen lähivedet. Selvityksen tarkoituksena on arvioida selvitysalueen lähivaluma-alueen ravinnekuormitusta keskittyen haja-asutuksen aiheuttamaan 11

kuormitukseen sekä alueen jätevesien käsittelymenetelmiin. Tässä työssä lähivalumaalue tarkoittaa aluetta, jolta vedet kertyvät tiettyyn vesistöön pintavaluntana maanpintaa tai uomavaluntana ojia ja puroja pitkin sekä pohjavesivaluntana maanpinnan alapuolelta järveen. Hajakuormitusselvityksiä on tehty myös Lohjanjärven muissa osissa ja nämä ovet vertailukelpoisia tämän työn tulosten kanssa. Lohjanjärven länsiosan hajakuormitusselvitys on jatkoa vuonna 2003 tehdylle työlle Karstunlahdella ja osassa Karjalohjanselkää (Turunen 2003). Muita selvitysalueita ovat Maikkalanselkä (Luoto 2001), Hormajärvi (Valjus 2003) ja Lohjanjärven eteläosa (Hållsnäsfjärden- Kyrköfjärden) (Valjus 2003). 3. Aineisto ja menetelmät 3.1 Yleiskuvaus selvitysalueesta Selvitysalueeseen kuuluva alue (Karjalohjanselkä, Tallaanniemi ja Lohjansaaren eteläosa) muodostaa pääosan Lohjanjärven länsiosasta ja kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen (23), jonka pinta-ala on n. 2000 km² ja järvisyys n. 12% (Ekholm 1993) (Liite 1). Selvitysalueen ranta-alueet kuuluvat Karjalohjan kuntaan. Lohjanjärvi luokitellaan eutrofiseksi (Koivujärvi 1990), mutta järven eri osien rehevyystila vaihtelee merkittävästi (Kärmeniemi 1990). Karjalohjanselkä kuuluu Lohjanjärven puhtaimpiin alueisiin. Karjaanjoki LIFE- hanke on suorittanut alueella mm. koeverkkokalastuksia kesä- ja talviaikaan. Kalastorakennetta selvitettiin kaikuluotauksin ja alueella tehtiin myös selvitys sulkasääskien määristä. Vapaaehtoiset ovat tehneet alueella näkösyvyysmittauksia ja osallistuneet leväseurantaan. Vuosi 2002 oli intensiivivuosi vedenlaadun seurannassa, jolloin tehtiin myös Pro gradutyö kasviplanktonin laskentamenetelmistä alueelta otettujen kasviplanktonnäytteiden perusteella. Alue kuuluu myös hankkeen matemaattisen mallinnuksen piiriin. Matkalla Karjaanjoen vesistön maisemissa oppaasta saa tietoa alueen retkeily- ja matkailupalveluista. Opas on luettavissa Karjaanjoki LIFE- hankkeen sivuilta (www. karjaanjokilife.fi). 12

Paikallisia ongelmia vedenlaadussa alueella on ajoittain aiheuttanut mm. Karjalohjan jätevedenpuhdistamo, joka on toiminut alueella vuodesta 1988 lähtien (Saarinen 2004). Härjänvatsan alueen pohjavesiesiintymä on tärkeä vedenhankintaan varten (kts. kartta www.ymparisto.fi). Alueelle tullaan vetämään vesi- ja viemäriverkosto (Insinööritoimisto P. Ristola 2001, Härjänvatsan osayleiskaava). 3.1.1 Selvitysalueen lähi- ja kaukovaluma-alueet Selvitysalueen piiriin kuuluvat Pellin saarten länsipuoli, Tammistonniemi, Tallaanniemi ja Lohjansaaren länsipuoli aina Ruosniemen nokkaan asti. Ulkopuolelle rajautuu Karkalinniemi, joka on osana Natura 2000-verkostoa. Lähivaluma-alue määriteltiin YVA Oy:n laskelmien perusteella ja peruskarttaa (1:20 000) apuna käyttäen. Alueen vesipinta-ala on noin 10 km². ja sen keskisyvyys on noin 10 m. Suurin syvyys on noin 38 m (Taulukko 2, liite 2). Tilavuutta lahdella on noin 0,096 km³. Selvitysalueen lähivaluma-alue on muodoltaan pitkänomainen ja muodoltaan vaihteleva. Lähivaluma-alueelle ei laske yhtään jokea, puroja n. 14 kpl. Hotopohjanoja laskee Hauraveteen. Taulukko 2. Lähivaluma-alueen hydrologiset tiedot. (Ekholm 1993, YVA Oy 22.3.2005). Vesipinta-ala 10 km² Suurin syvyys Keskisyvyys Tilavuus Lähivaluma-alue Kaukovaluma-alue 38 m 10 m 0,096 km³ 26 km² 38 km² (Puujärvi) 8 km² (Syväjärvi) Lähivaluma-alueen kokonaispinta-ala on noin 26 km², josta maa-ala on noin 16 km². Peltoa maa-alasta on noin 5,5 km², joka on keskittynyt pääosin kumpuilevalle rantaalangolle Härjänvatsan, Lohjantaipaleen ja Pellonkylän alueilla. Kasvillisuus vaihtelee rehevistä lehdoista karuihin kallioalueisiin. Metsämaan tyypit vaihtelevat lehdosta kuivempaan kankaaseen. Metsää alueella noin 10 km². Soiden osuus pintaalasta on vähäinen. Vakituinen asutus on keskittynyt pääosin Karjalohjan keskustan 13

tuntumaan ja loma-asutus rannan tuntumaan, ollen tiheintä Härjänvatsan ja Tallaanniemen alueella sekä Lohjansaaren länsipuolella. Lähivaluma-alueen topografia on hyvin vaihtelevaa mäkimaastoa. Alueen korkeuserot merenpintaan nähden vaihtelevat ranta-alueen reilusta 30 metristä yli 80 m korkeisiin mäkiin. Karjalohjanselän vedenpinnan taso on noin 31,6 m merenpinnan yläpuolella. Suurimmat moreenialueet lähivaluma-alueella sijaitsevat Taallaaniemen, Tammistonniemen ja Härjänvatsan pohjoisosassa. Pääosa Härjänvatsan alueesta on silttiä. Savi dominoi Pellonkylän, Kourjoen ja Pappilan alueita (mm. Kourjoenlahden tuntumassa). Laajimmat kalliopaljastumat sijaitsevat alueen eteläosassa, mutta myös pohjoisosassa kalliota on jonkin verran. Alueella on myös jonkin verran turvetta, soraa ja hiekkaa. (Peruskarttalehti 1:50 000 ja Yva Oy 2004). Kaukovaluma-alueen muodostavat Puujärven (23.023) ja Syväjärven (23.022) valuma-alueet. Puujärven valuma-alueen pinta-ala on 38 km² ja järvisyys 18 %. Syväjärven valuma-alueen koko on n. 8 km² ja järvisyys n. 9% (Ekholm 1993). Puujärvi on osana Natura 2000-verkostoa. Järvi on karu ja kirkasvetinen, ja sen valuma-alue on pienehkö. Vedenlaatu on luokiteltu erinomaiseksi. Järvi on melko syvä ja vesi vaihtuu hitaasti, viipymä on n. 7 vuotta. (Uudenmaan ympäristökeskus 2004). Syväjärvi laskee Hauraveden eteläosaan ja valuma-alueelta tulevan veden vaikutus lähivaluma-alueeseen riippuu virtauksista. 3.2 Vedenlaatu Vedenlaatutiedot on otettu pinnanläheisestä vedestä (0-2 m), syvänteiden happipitoisuuksia lukuun ottamatta, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Osa aineistosta on Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokannasta. Viimeksi otetut vedenlaatutiedot on saatu suoraan Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ltä. Näkösyvyystiedot ovat peräisin Karjaanjoki LIFE-hankkeen omaehtoisen seurannan näkösyvyysmittauksista. 3.2.1 Happitilanne 14

Karjalohjanselän (piste 24, 40 m) happipitoisuudet olivat normaaleja syvänteissä esiintyviä pitoisuuksia maalis- ja elokuun ajalta (6,6-9,2 mg/l). Selvää happivajetta syvänteen alueella oli kuitenkin havaittavissa maaliskuussa 2002 (2,2 mg/l) (Kuva 1). Pisteeltä 77 (30 m), myös Karjalohjanselkää, alin mitattu happipitoisuus oli elokuulta 2000 (6,9 mg/l). Happipitoisuudet vaikuttivat normaaleilta ajankohtaan nähden. Ristisalmen havaintopisteeltä (64, 12 m) alin mitattu happipitoisuus havaittiin elokuussa 2002 (4,9 mg/l, 45%). Happea on silti riittänyt syvänteen alueella. happi mg/l mg/l Kyll.% 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 happi mg/l 24 20.03.2000 20.07.2000 20.11.2000 20.03.2001 20.07.2001 20.11.2001 20.03.2002 20.07.2002 20.11.2002 20.03.2003 20.07.2003 20.11.2003 20.03.2004 20.07.2004 14 12 10 8 6 4 2 0 20.03.2000 20.09.2000 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kyll.% 77 happi mg/l 20.03.2001 20.09.2001 20.03.2002 20.09.2002 20.03.2003 20.09.2003 20.03.2004 Kuva 1. Alusveden happipitoisuudet (mg/l) ja kyllästysaste (%) havaintopisteillä 24 (40 m), 64 (12 m) ja 77 (30 m) maalis- ja elokuussa 2000-2004. 14 12 10 8 6 4 2 0 20.03.00 20.09.00 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 20.03.01 Kyll.% 20.09.01 20.03.02 mg/l 20.09.02 Kyll.% 64 20.03.03 20.09.03 20.03.04 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kyll.% mg/l Kyll.% 3.2.3 Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet 15