Nurmijärven Rotary-klubille 28.11.2012 Buenas noches Nurmijärven Rotary-klubi! Ja aurinkoiset terveiset Perusta! Ei uskoisi, että tänään tuli täyteen neljä kuukautta! Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta oikeasti se on mennyt niin nopeasti! Syys-lokakuun vaihteessa olin vaihtareille järjestetyllä matkalla ja vierailimme Perun etelä-osassa. Arequipa oli monen suosikki, eikä ihme, sillä sää oli aurinkoinen ja valkeasta vulkaanisesta sillar-kivestä rakennettu kaupunki hohti taustalla kolme tulivuorta, joista tunnetuin on Misti. Niin kaunis paikka! Seuraavana kohteena oli Colca Cañon. Voi sitä syvyyttä ja mikä kontrasti korkeiden lumihuippuisten vuorien kanssa! Siellä liiteli kondoreja, isoja, arvostettuja lintuja. Kondori merkitsi inkojen uskomuksissa uskollisuutta, sillä linnulla on vain yksi puoliso elämänsä aikana. Lisäksi se syö vain kuolleita eläimiä ja näin vie ruumiin ja sielun korkeuksiin kohti toista maailmaa. Inkojen maailmankuva jakautui siis kolmeen osan ja kondori on jumalten maailman symboli. Yövyimme Chivayn pikkukylässä, josta teimme kävelyretken ylemmäs rinteille, rentouduimme luonnostaan kuumassa kylvyssä ja illalla oli paikallinen perinnemusiikki- ja tanssiesitys. Sieltä suuntasimme Tacnaan sekä Chilen puolelle, jossa sattui hauska kohtaaminen. Kävelin Arican kadulla. Tutkailin juuri jotain turistikojua, kun kuulin Hei, puhutko sinä suomea?. Eräs chileläinen poika oli ollut muutama vuosi sitten Suomessa vaihtarina ja tunnisti hupparistani suomenlipun. Siinä sitten naurettiin ja puhuttiin huonoa suomea, molemmat! Matkan jälkeen arki jatkui, mutta päivät vilistivät entistäkin nopeammin Arkipäivisin koulussa, iltaisin Marinera-tanssitunteja, Rotary-toimintaa tai oleskelua ja puuhastelua perheen kanssa. Host-klubini, San Borja Sur järjestää paljon kaikkea toiminta. Olen ollut mukana mm. liikenneonnettomuuksien torjuntakampanjapäivässä, suunnittelemassa joulun aktiviteettejä, piirin 4450 järjestämässä espanjan opetuksessa, pelaamassa ja leikkimässä erään orpokodin lasten kanssa sekä piirin 4450 Interact-klubien kokouksessa, jossa pidin puheen. Minulla on ollut tämän lisäksi myös kaksi muuta esitelmää, joiden aiheina oli kertoa ensimmäisestä matkastamme etelään ja esitellä seuraavan matkan kohteita. Ja lisäksi Rotary-toimintaan kuuluvat tietysti keskiviikkoiset klubi-kokoukset. Olen saanut paljon kavereita, tätejä ja setiä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia ja touhutaan kampanjoiden parissa! Viime sunnuntaina vierailin tulevan host-perheni isovanhemmilla, sillä viikonloppuisin heillä on tapana kokoontua abuelan ja abuelon kotiin viettämään vapaapäivää. Tapasin viisi uutta tätiä, isovanhemmat, kaksi serkkua, serkun tyttären, kodinhoitajan, tulevan äitini, siskoni, veljeni sekä perheen koiran! Ja paikalla oli siis vain osa isänpuolen suvusta! On kiva, että on suuri perhe, mutta täytyy myöntää, etten millään muista kaikkien tätien nimiä! Varmaan tulen kysymään niitä monet kerrat! Mutta, qué tal mi español? Kieli on alkanut sujua! Olen edistynyt mielestäni nopeasti ja pystyn jo ilmaisemaan itseäni ja keskustelemaan. Nyt pitäisi syventyä synonyymeihin ja vaikeampaan sanastoon. On aivan mielettömän hyvä mieli, kun ymmärtää jo niin paljon! Sain paljon enemmän irti viimeisimmästä matkastamme. Se suuntautui Cuscoon, inkojen pääkaupunkiin, sademetsän puolelle ja Punoon. Cuscossa kiertelimme oppaan kanssa kiviraunioilla, Puerto Maldonadossa, Machu Picchulla sekä Punossa myös, joten jos en ymmärtäisi tai osaisi kysellä, olisi mennyt paljon ohi ja hukkaan. Sademetsän puolella teimme kävelyretkiä ja tutustuimme jonkin verran lajistoon. Kävimme mm. luonnonsuojelualueella ja aamuvarhaisella kiikaroimassa papukaijoja. Puerto Maldonadossa on ympäri vuoden 35 45 C lämmintä ja
kosteutta 85 95%, joten oli ihana virkistäytyä joessa! Machu Picchua en osaa edes kuvailla! Kylmät väreet menivät pitkin selkää, kun noustiin bussilla rinnettä ylös ja sitten näkyi Inkojen kadonnut kaupunki! Otin paljon kuvia, sillä maisema on yksinkertaisesti sanoinkuvaamaton! Cuscon jälkeen suuntasimme Punoon. Titicaca-järvellä kävimme kelluvilla Uros-saarilla, jotka siis ovat pääosin kaislasta tehtyjä saaria ja noin 200 ihmistä asuu niillä! Nykyisin saarten pääelinkeinona on turismi, mutta oikeasti yhteisö on asunut tällä tavoin noin 800 vuotta. Lisäksi vierailimme Amantani-saarella ja yövyimme perheissä. Iltasella pukeuduimme saaren kansallispukuihin ja tanssimme saarelaisten kanssa! Oli yksi matkan mieleenpainuvimmista kokemuksista! Viimeisenä päivänä kävimme Taquile-saarella, joka on tunnettu käsityöperinteestään. Titicaca-järvi sijaitsee siis noin 4 kilometrin korkeudessa ja vaikka aurinko paistaa, veden lämpötila on n. 8 C. Siitä huolimatta kolme meistä 37:stä vaihtarista uskaltautui uimaan! USA:lainen sekä belgialainen poika ja minä. Nyt voi sanoa, että on uinut maailman korkeimmalla sijaitsevassa purjehduskelpoisessa järvessä! Kotiin oli kuitenkin mukava palata! Host-perheeni on niin ihana! Lisäksi tällä hetkellä host-isäni veli on vierailulla. Hän asuu Hollannissa, mutta tulee aina silloin tällöin lomalle Peruun. Nyt koulupäivät alkavat pikkuhiljaa vähentyä. Enää kaksi normaalia päivää ja sen jälkeen parin viikon ajan vaihtelevia ja puolikkaita päiviä. Aurinko on paistanut joka päivä viime perjantaista asti ja luulen, että viimein kevät on tullut! Myös joulu on tulossa ja monet ovat sanoneet, että se on yksi vaihtarivuoden vaikeimmista juhlapyhistä. Vaikka haikailenkin vähän joulutorttujen ja pipareiden tuoksua ja tämä joulu tulee olemaan erilaisin joulu tähän mennessä, niin uskon selviäväni hyvin, sillä ruoka täällä on niin herkullista, ettei jouluruoka voi poikkeusta tehdä! Hyvää joulunodotusta! Saludos, Sofia Sarmala Luokkakuva
Colca Cañon Harjoittelen Marinera-tanssia yhdessä amerikkalaisen vaihtarikaverini kanssa. Kuvassa Tracy (vas.), opettajamme (kesk.) ja minä (oik.)
Aktiviteettejä:
Machu Picchu!