KUVATAITEEN SANASTOA Aito vai väärennös?
Kaikki taide perustuu tavalla tai toisella aiempaan taiteen traditioon. Mikään ei synny tyhjästä. Taideteoksia voi kopioida luvallisesti tai luvatta. Kaikki kopiointi, lainaaminen tai mallista katsominen ei ole luvatonta. Jos lainaaminen tehdään huijaustarkoituksessa, se on rikos. Seuraavassa esimerkkejä siitä, mitä on LUVATON LAINAAMINEN eli väärentäminen!
Plagiaatti Jäljitelmä, joka on huijaamistarkoituksessa tehty toisen taiteilijan työstä, on varkaus. Taiteilijan tyylin matkiminen voi myös olla sitä. Jos kopiointia ei ole merkitty, kyseessä on väärennös.
Maria Primatšenko: Rotta matkalla. Guassi, 1963 Kristiina Isola: Metsänväki-kuosi 2007
Suomalaisnainen huomasi yhdennäköisyyden Barcelonasta ostamansa kassin ja vuonna 2003 ilmestyneen Marimekko-kankaan välillä. Nainen sanoo ostaneensa kassin vuonna 2001. Suunnittelija Maija Louekarin mukaan on kuitenkin todennäköistä, että hänen kangastaan on kopioitu, ei toisin päin. http://yle.fi/uutiset/marimekko-hammennys_-_miten_samalta_nama_kuosit_sinusta_nayttavat/6850657
Taideteosten kopiointi on kautta taiteen historian ollut merkittävä taideopiskelun menetelmä. Jäljentäminen harjaannuttaa tekijää kuvan tekemisen eri osaalueilla. Magnus Enckell: Narkissos, 1896-97 Taide ihailee itseään. Plagiaatti ei ole rikos, jos sillä ei huijata ketään. Teoksen signeeraukseksi tulee tietenkin kopioijan nimi. Erikseen mainitaan myös lähtökohtana ollut työ.
Väärennös Työ, jonka alkuperästä annetaan tarkoituksellisesti väärää tietoa. Väärennöksen teko on petos, siis rikos. Tavoitteena taloudellinen hyöty myytäessä aitona, arvokkaampana teoksena.
ESIMERKIKSI Jäljennetään vanhan mestarin työstä uusi kopio ja vanhennetaan se likaamalla ja maalipintaa kuluttamalla. Sitten väärennös myydään aitona. Matkitaan nimekkään taiteilijan tyyliä tai aihetta, tehdään uusi työ ja myydään aitona, aiemmin löytämättömänä. Otetaan muu työ samalta ajalta ja vaihdetaan tekijän nimi.
Albert Edelfeltin nimellä signeerattu, aiemmin Alf Wallanderin teoksena myyty pastellityö. Tekniikka poikkeaa ratkaisevasti Edelfeltin tavasta.
Väärennettäväksi valitaan usein juuri sellaisia TUNNETUN taiteilijan töitä, joiden aihe on taiteilijan suosima ja joita on taidekaupassa muita runsaammin. Albert Edelfelt: Eukko pärekoreineen, 1882 Helene Schjerfbeck: Sisarukset, 1913
Pekka Halonen: Lumisia männyntaimia, 1899 Signeeraamaton talvimaalaus, jota yritettiin myydä Pekka Halosen työnä
Menetelmiä taideteoksen aitouden tutkimiseksi Tieto taidehistoriasta: ajankuva, taiteilijan tyyli, aiheet, sivellinjälki ja käsiala. Tekniikan ja materiaalien (mm. väriaineet) tuntemus. Oletetun tekoajan vastaiset asiat teoksessa: tyyli, tekniikka, materiaali, aiheet (mm. pukumuoti tai rakennukset, joita ei ollut). Mistä kuva tulee, jalanjäljet, teoshistoria. Infrapuna-, ultravioletti ja röntgenkuvaus.
SALLITTU LAINAAMINEN Kaikki kopiot eivät kuitenkaan ole väärennöksiä, eikä matkiminen välttämättä ole pelkkää jäljentämistä. Kautta aikojen taiteilijat ovat ottaneet vaikutteita toisiltaan. Viittaukset tunnettuihin taidehistoriallisiin teoksiin ovat tavallisia nykytaiteessakin. Taiteen piiristä valittujen lainojen, parafraasien, pastissien ja viittausten käyttö on yleistynyt myös viestinnässä kuvien ja etenkin mainosten maailmassa.
Edvard Munch, Huuto, 1893 Hugo Simberg, Halla, 1895
Akseli Gallen-Kallela: Kullervon sotaanlähtö, 1901 Simone Martini (1284 1344): Guidoriccio da Fogliano, 1328
Repliikki lat. replicare =kiertää auki Taiteilijan itsensä tekemä toisinto omasta teoksestaan. Monet taiteilijat työstävät samaa aihetta, ideaa tai teemaa useissa eri töissään.
Helene Schjerfbeck: Tanssiaiskengät 1882 1939
Reproduktio Lat. re =uudelleen, producere =tuoda esiin Taideteoksista tehdyt julisteet, kortit, kirjankuvitukset, t-paidat, hiirimatot jne. Mekaanisesti monistettu (valokuva, paino) Tarkoitus on kertoa alkuperäisistä taidekuvista, ei harhauttaa katsojaa.
Parafraasi kreik. para =rinnakkais-, phrasis =ilmaisu Itsenäinen taideteos, jossa tekijä lainaa aihetta toiselta taiteilijalta, muuntaa sen ideaa tai siirtää sen omaan aikaansa ja ympäristöönsä. Yleinen ilmaisukeino postmodernistisessa taiteessa.
Diégo Velázquez, Venus peilin edessä, 1647-51
Akseli Gallén-Kallela: Symposion (luonnos), 1894 Kaj Stenvall: TV:n orjat, 1982
Roy Lichtenstein, M-Maybe, 1965
Harro Koskinen, Sikaperhe, 1969 Sikamessias
Vladimirin Jumalanäiti 1125 Andrei Rublev: Vladimirin Jumalanäiti 1405
Marianna Flinckenberg-Gluschkoff, Vladimirin Jumalanäiti, 1965 Kaj Stenvall, Ma-Madonna, 1995
Akseli Gallén-Kallela: Sammon puolustus, 1896
Markku Laakso: Sammon puolustus, 1999
Don Rosa: Sammon salaisuus, 1999
Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla, 1884
Ray:n mainos Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä
Michelangelo: Adamin luominen, 1508 (Sikstuksen kappelin fresko)
Koko aukeaman työpaikkailmoitus Helsingin Sanomissa
Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot, 1886
Ö-ryhmä, Taistelevat metsot, 1981
Pastissi ransk. pastiche = tahna Teos, jossa taiteilija tarkoituksellisesti jäljittelee menneen aikakauden tai toisen taiteilijan tyyliä ilman suoranaista kopiointia.
Milon Venus n. 100 eaa. Kuutti Lavonen: Maa odottaa, 1995 Jackson Pollock: Syysrytmejä, 1950
Elvi Maarni: Ompelijatar, 1943 Helene Schjerfbeck: Virkkaava tyttö, 1904
James McNeill Whistler: Arrangement in Grey and Black (Whistler s Mother), 1871
Caroline Pipping: Timetravellers I, 1988
Michelangelo: Maan ja veden erottaminen, 1508-12 (Sikstuksen kappeli, yksityiskohta)
Kaj Stenvall: Se suuri saksalaisuus, 1991
Caspar David Friedrich (1774 1840)
Kaj Stenvall: Leikki sikseen, 1972
Alvar Gullichsen: Raba Hiff Dr Yes -installaatio, 1991. Fiktiivinen yritys Bonk Business Inc.
Sitaatti Taiteilijan tekemä osittainen laina tai toiste, viittaus johonkin toiseen työhön.
Sandro Botticelli: Kevät, n. 1478
René Magritte: Ready-Made Bouquet, 1956
Akseli Gallén-Kallela: Kullervon kirous, 1899 Robert Lukander: Miksi haukkua kun voi myös purra, 2002
Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (Kaski), 1893
Anne Siirtola: Raatajat rahanalaiset, 1991
TEHTÄVÄ: Reproduktio taideteoksesta = Juliste puolesta tai vastaan Valitse taidekuva, joka herättää sinussa ajatuksia ja on kiinnostava. Suunnittele ja toteuta taidekuvasta reproduktiona juliste / mainos, jolla edistät tai vastustat jotakin asiaa. Juliste voi olla taideteoksen PARAFRAASI eli muunnelma PASTISSI eli tyylillinen lainaus SITAATTI, jossa lainaat vain osan teoksesta toiseen kuvaan tai ympäristöön. Voit siteerata useampaakin taideteosta. Väline ja tekniikka: Digitaalisesti muokattu kuva, johon voit yhdistää maalausta, piirustusta tai muita perinteisiä tekniikoita. Voit muuttaa alkuperäisen taideteoksen sommitelmaa tarpeen mukaan. Arviointi: Kekseliäisyys, oivallus, tekninen toteutus, lainauksen ymmärtäminen.
Virikkeeksi Akseli Gallén-Kallela: Aino-taru 1891
Sirpa Alalääkkölä: Aino-triptyykki 1988
Tunnistatko lainat?
Tunnistatko lainat?