Pohjalaisten Osakuntien yhteinen jäsenlehti - Ostron kansainvälisyysnumero 1/2015
Sisällysluettelo Lukijan kuva 1/2015 Porthan-juhlat, behind the scenes #Porthan #bts Porthan-juhlissa on perinteisesti Henrik Gabriel Porthanin patsas salin etuosassa. Nuoriherra Porthan oli valitettavasti päässyt olemaan pölyttymässä juhlakerroksen ylähyllyllä. Luonnollisesti on PPO:n (vuoden 2014) yleisvaliokunnan puheenjohtajan tartuttava tähän yleiseen haasteeseen ja putsattava Porthan - ihan korvia myöten! kertoo kuvat lähettänyt Antti Pollari. Lähetä oma lukijan kuvasi Ostron toimitukseen osoitteeseen suvijalatalo@hotmail.com! 1/2015 - Sisällysluettelo Pääkirjoitus Hallitus ohjelmineen ratkaisee Suomen suunnan Minä ja pojat, eli elämää stipendiaattina Vänner från världen utanför Kellonvetäjältä Futuralkarnevalen Ammattifutaajan arkea Vårbal, Uppsala - Unohtumaton reissu sinne ja takaisin Opiskelijana Venäjällä Ostro <3 Mies Ravintolauutisia Anna palautetta Pohjalaisten Osakuntien (EPO, PPO ja VN) yhteinen jäsenlehti Päätomittaja: Suvi Alatalo Taitto ja ulkoasu: Juuso Koivisto Painopaikka: Fram, Vaasa Painos: 750 kpl ISSN 0787-8451 Ostro / Pohjalainen Valtuuskunta Töölönkatu 3 A 5. krs 00100 Helsinki 5 6 7 10 11 12 14 18 20 24 26 27 2 3
Pääkirjoitus Tykkää Ostrosta Facebookissa! www.facebook.com/ostrolehti Pst. Muistathan, että voit lukea Ostroa myös netissä! Netissä Ostrokin on - jos ylipäätään edes mahdollista - kahta koreampi ja ihastuttavaakin ihanampi. Netti-Ostrossa kuvat ovat nimittäin värillisiä! Klikkaa siis saman tien osoitteeseen http://pv.osakunta. fi/ostro/ ja ihastele itse. Pitelet käsissäsi Ostron kansainvälisyysnumeroa. Tästä lehdestä voit lukea millaista on opiskella Venäjällä, millaista ammattijalkapalloilijan arki on ulkomailla, kuinka stipendiaattikevät sujuu Tarttossa sekä millaisia juhlia Osakuntien ystävyysjärjestöillä on ulkomailla. Älä kuitenkaan tuskastu mikäli ulkomaat eivät houkuta sinua pätkääkään, vaan kuulet pikemminkin lakeuksien kutsun. Kaikki tämän lehden kansainväliset jutut kertovat nimittäin pohjalaisista ulkomailla. Pitelet käsissäsi Ostroa, joka kansainvälisyyden lisäksi kertoo unelmista. Unelmien elämisestä ulkomailla, unelmien Suomen rakentamisesta - ja vähän myös siitä, millainen pohjalaisen miehen unelmanainen on. Unelmien ottaminen lehden kantavaksi teemaksi ei ollut mitenkään tietoinen päätös. Valmista lehteä selatessani kuitenkin huomasin, että eipä se ollenkaan hassumpi teema ole. Pitelet käsissäsi vuoden 2015 ensimmäistä Ostroa. Kyllä, luit aivan oikein. Ensimmäistä. Tänä vuonna minä unelmoin siitä, että julkaisen kolme numeroa Ostroa. Viime vuosina kun on ollut perinteenä, että mikäli Ostro ei vietä täysin hiljaiseloa, niin julkaistaan sitä korkeintaan yksi numero vuodessa. Näin julkisesti ääneen lausuttuani olen velvoitettu aikeeni myös toteuttamaan. Ja mielelläni sen teenkin. Unelmoin myös siitä, että sinä lukijana nautit lehden lukemisesta. Unelmoin minä ehkä vähän siitä kansainvälisyydestäkin. Ympäristöystävällinen Ostro Ostro on nyt entistä ympäristöystävällisempi. Ilmastoasioiden ollessa jatkuvasti ajankohtaisempia päätimme toimituksessa kantaa kortemme kekoon. Vuonna 2015 painatammekin kaikki numeromme 100 % kierrätyspaperille. Lisäksi painotalollamme on SFS-Ympäristömerkinnän myöntämä Joutsenmerkin käyttöoikeus. Ylpeästi ympäristöystävällinen Ostro - luonto kiittää, Ostro kumartaa! Suvi Alatalo Päätoimittaja 4 5
Hallitus ohjelmineen ratkaisee Suomen suunnan Teksti ja kuva: Risto Lahti Sunnuntaina 22.3. havaitsen ensimmäisen ratikkaan liimatun vaalimainoksen Lasipalatsin pysäkillä. Vaalit alkavat lähestyä nyt toden teholla, sillä kuukauden kuluttua Suomen kansa on puhunut ja vaalituloksesta toipuminen on käynnissä. Vaalien tulosta on mahdotonta arvata etukäteen, mutta tiettyjä ennakko-oletuksia on mahdollista tehdä. Päättynyttä hallituskautta ovat leimanneet laajan hallituspohjan aiheuttama kykenemättömyys päätöksiin tai niissä pysymiseen. Vuonna 2011 laadittu yli 100-sivuinen hallitusohjelma laadittiin jo alussa liian optimistiseksi talousennusteiltaan, minkä johdosta velkaantumista ei ole saatu hallintaan. Ohjelma on sitonut hallituksen päätöksenteon liian tiukasti eikä ole mahdollistanut tilanteen vaatimaa joustavuutta, varsinkin kun talous- ja turvallisuuspoliittinen tilanne ympärillä on muuttunut. Tulevan hallituskauden tärkein hetki koittaa kesän 2015 aikana, kun suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitusneuvottelut. Edellistä hallitusta vaivannut monen puolueen ongelma pyrittäneen välttämään kokoamalla hallitus kolmen suuren puolueen pohjalta. Satasivuisen hallitusohjelman sijaan rakennetaan 5-10 keskeisen kysymyksen ympärille rakentuva strateginen hallitusohjelma toimintasuunnitelmineen, jota päivitetään vuosittain. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut merkittävästi vuodesta 2007, jolloin kokoomus näyttävästi lupaili Sari Sairaanhoitajalle 500 euron korotusta palkkaan aiheuttaen palkkojen liian merkittävää nousua myös monilla muilla aloilla. Kevään 2015 vaaleissa uskottavimmat puolueet kilpailevat siitä, kuka lukee synkimmät madonluvut ja on esittämässä kovimpia leikkauksia talouden tasapainottamiseksi. Realistisen talouskuvan antaminen on sinänsä kannatettavaa, eikä turhia vaalilupauksia sopisi antaa. Toisaalta samaan aikaan yhä useampi asiantuntija puhuu elvyttävämmän talouspolitiikan puolesta. Tiukassa taloustilanteessa on todennäköistä, että yhteiskunnan tukimuotojen indeksikorotukset jäädytetään tämä koskee myös opintotukea. Samoin on hyvin mahdollista, että ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetetaan lukukausimaksut toki kouluille jätettäneen mahdollisuus päättää sen perimisestä itse. Tämän lisäksi nopeaan valmistumiseen tultaneen antamaan sekä keppiä että porkkanaa. Helsingin akuuttiin asuntopulaan voitaneen saada apua mahdollisista elvytysrahoista. Opiskelijaterveydenhuollosta, koulutuksen maksuttomuudesta tultaneen yhä pitämään kiinni, mutta korkeakoulujen rahoitus tiukentunee ja yhteys elinkeinoelämään vahvistunee julkisten varojen vähentyessä. Kireä taloustilanne asettaa myös opiskelijaliikkeen aktiivit kovan paikan eteen miten priorisoida tavoitteet silloin, kun luvassa on pelkästään kylmää vettä? Minkä asian puolesta kannattaa todella taistella, ja kannattaako tiettyjen taisteluiden osalta suosiolla luovuttaa? Meidän opiskelijoiden tärkein tehtävä on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tarjota vastuullisia vaihtoehtoja Suomen uudistamiseksi pelkän ein sanominen ei riitä. Mikäli hallitusneuvotteluissa tilanne uhkaa eskaloitua vakavaksi, meistä jokaista tarvitaan. Olimmehan joukkovoimallamme kaatamassa huonoa opintotukiuudistusta yhdessä itsensä kanssa erimielisen hallituksen kanssa. Vaalien jälkeen tätä apua ei enää ole tarjolla. Teksti ja kuvat: Minna Latva-Somppi EPOn stipendiaatti keväällä 2014 Tarton vihreästä yliopistokaupungista tuli minulle uusi koti aloittaessani eläinlääketieteen opinnot monen suomalaisen tavoin Viron maatalousyliopistossa. Kurssimme oli ensimmäinen englanninkielinen. Tarttoon lähtemistä harkitsin pitkään ja kävin jopa viron kielen alkeiskurssin Suomalais-ugrilaisten kielten laitoksella. Kun opintorekisteriin tulivat kirjaimet MMK, oli aika lähteä. Minna Latva-Somppi, EPOn stipendiaatti Tartossa keväällä 2014. Syksy sujui uuteen elämään sopeutuessa ja byrokratian hoitamisessa molemmissa maissa. Lukuvuoden työläin osa oli ehdottomasti loputon anatomian opiskelu suullisine tentteineen. Lukujärjestykseen kuului myös latinaa sekä viikko lannan luomista koulun navetassa. Loppuvuodesta aloin kaivata opiskeluiden lisäksi jotain muuta elämää. Oli aika valita tekkelin eli ylioppilaslakin värit. Kun opiskelijat juhlistivat Suomen itsenäisyyspäivää, oli minulla erityinen syy juhlia. Sain tietää että tekkelini värit tulisivat olemaan sini-musta-valkeat. Värit, jotka kuuluvat Eesti Üliõpilaste Seltsille. Loppuvuodesta aloin kaivata opiskeluiden lisäksi muuta elämää. Stipendiaatin arkea Tarton yliopiston alettua helmikuussa saavuin ensimmäistä kertaa torstaisin järjestettävään kokoukseen. Pieni stipendiaatti oli pyörällä päästään uusien tapojen ja ihmisten keskellä. Eksynyt epolainen otettiin kuitenkin vastaan ystävällisesti, ja kevään kuluessa aloin oppia talon tavoille. Lukukauden alussa järjestettiin tutustumisilta, külalisõhtu, jäsenyyttä miettiville. Ohjelmaan kuului tietenkin olutpöytä, minulle vasta kevään toinen. Muistan kuinka kävelin perhoset vatsassa 60 miehen ohi vanamehen pöydän luo toivoen, että muistan säännöt. Jostain aivokopan syövereistä muistui mieleen erään seltisiläisen sanat Porthan-juhlassa: Me emme ole täällä vieraina, olemme ystävinä. Jännitys katosi, ilta oli mukava. 6 7
lisuus vierailla eri järjestöjen taloissa. Kuulin tuolloin hauskan tarinan erään toisen järjestön jäseneltä. Hän kertoi kuinka presidentti Toomas Hendrik Ilves, EÜSin seniori, oli käynyt talossa. Henkivartijat olivat aluksi tutkineet paikat huolellisesti. Juuri sillä hetkellä ei ollut fukseja paikalla, vaan presidentti oli akateemisesti nuorin. Hänen piti hakea oluttuoppeja ja lopuksi lähteä kaupasta ostamaan tupakkaa. joukkoon niin tasavertaisena, kuin ystävyysjärjestön edustaja voi olla. Osakuntanauha aukaisi ovia paikkoihin, joihin olisi muuten vaikea päästä. Põrguun juomaan olutta. Virolaisten opiskelijoiden arkeen ja juhlaan. Oppimaan viron kieltä ja korporaatioiden perinteitä. Seuraavana Suomen itsenäisyyspäivänä tuntui erityisen iloiselta laittaa juhliin sini-musta-valkeat värit. Ne muistuttavat minua siitä, että kaukana kotoa on hyviä ystäviä. Kevätlukukausi loppui juhlallisesti Viron lipun 130. syntymäpäivään. Tuona päivänä oli lippu siunattu Otepään kirkossa, ja 24 EÜSin jäsentä vetänyt ensimmäistä kertaa tricolorin tankoon. Lippu saapui komeasti ratsupoliisien saattueessa kirkolle poikien laulaessa Me mõtted on priid. Lisää EÜSistä voit lukea Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Kellonvetäjien blogista osoitteesta http://kellonvetaja.blogspot.fi/. Millaista sitten on olla ainoana naisena miesten keskellä? Eipä juurikaan mitenkään erikoista, vaikka Virossa on ns. perinteinen sukupuolikäsitys, eli naiset ovat naisellisia. Minut hyväksyttiin Pyrin osallistumaan toimintaan niin paljon kuin pystyin. Torstaisin järjestettiin yhteiskokous kaikille, jonka jälkeen oli erilliset kokoukset varsinaisille jäsenille ja fukseille. Illan päätteeksi oli vielä olutpöytä. Kevään aikana opin kunnioittamaan seltsiläisten aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Sellaista, joka kestää läpi koko elämän. Kävin myös vanamehen oppitunnilla ja laulutunnilla. Virolaisiin tutustuu parhaiten oluttuopin ääressä. Etenkin kun he ovat juoneet sen tuopin. Vuosijuhlien jälkeen pidin sitten laulutunnin itse meidän pohjalaisista lauluistamme. Kaapista kaivettiin VN:n laulukirjoja ja ilmoille raikuivat Isoontalon Antti ja Rannanjärvi, Kaksipa poikaa Kurikasta ja Helan går. Valitettavasti laulutunnin jälkeen nukkui pois useita jäseniä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, oli suruaika. Silloin oli lupa laulaa vain kirkollisia ja isänmaallisia lauluja. Lippu oli puolitangossa monta viikkoa, ja torstainen kokous aloitettiin laulamalla On vendadest meil lahkunud. 8 Presidentti oli akateemisesti nuorin, hänen piti lähteä kaupasta ostamaan tupakkaa. Värien saaminen Perinteiden mukaan valitsin akateemisen isän, joka yhdessä äidin kanssa antoi tekkelin. Värieni saaminen tapahtui Kassitoomella kevätillan viileydessä EÜSin juhliessa 144. syntymäpäiväänsä. Oluen juominen ei ole koskaan ollut niin vaikeata kuin tuona hetkenä. Vuosijuhlien aikaan majoitin myös latvialaisen opiskelijajärjestön Austrumsin vieraita. Kun ihmettelin poikien vaitonaisuutta, minulle selitettiin heidän tarvitsevan vielä enemmän viinaa kuin virolaisten saadakseen suunsa auki. On totta, että virolaisiin tutustuu parhaiten oluttuopin ääressä. Etenkin kun he ovat juoneet sen tuopin. Silloin pohjoisen ihmisille tyypillinen varautuneisuus eli jäyhyys katoaa. Kun Suomi voitti jääkiekossa olympiapronssia, sain kuulla monet onnittelut. Vain virolaiset osaavat iloita naapurin menestyksestä. Loppukevät Tarton akateeminen vappu oli myös uusi ja erilainen kokemus. Iltapäivällä ylioppilasjärjestöt marssivat Raekojaplatsille liput liehuen, ja kaupunginjohtaja luovutti vallan opiskelijoille. Yliopiston päärakennuksen edessä laulettiin Gaudeamus Igitur. Takaisin Toomemäeltä tultiin maccaronilla, voin sanoa että oli elämäni pisin. Illalla oli mahdolkuva: Jouko Niinimäki 9
Vänner från världen utanför Kellonvetäjältä Teksti ja kuva: Kirsimarja Rantakokko EPO:n kellonvetäjä 2015 nykyisyyden muodostavat ennen kaikkea sen tämän hetken jäsenet ja toimijat. Text och bild: Martin Kjellman Under veckan som ledde upp till Vasa nations årsfest fick nationsmedlemmarna chans att umgås med de utländska studenter som kallas stipendiater. Bland stipendiaterna fanns som vanligt både bekanta ansikten och nya bekantskaper. Jag fann under stipendiatveckan stort nöje i att höra kalmariten Linnea prata om arkitektur. Tempelkyrkan i Helsingfors är både likadan och annorlunda sedd med svenska ögon. Och utan de estniska stipendiaterna hade Me mõtted on priid knappast blivit min nya favoritsång. De flesta av oss var också överens: Det är roligt med besök från våra vännationer. Det är roligt med internationella inslag. Årsfesten blev sillis och sillisen blev vardag, och plötsligt var det slut på de internationella inslagen på Tölögatan 3. Måste vi nu vänta ett år innan vi på nytt får ta del av perspektiv från världen utanför? Kanske inte, det finns nämligen människor från andra delar av världen alldeles i närheten. Helsingfors universitet tog emot över 2000 utbytesstudenter år 2013. Den siffran kommer knappast att minska. Vi vet att utbytesstudenterna finns, och vi vet var de finns (runt hörnet). Däremot vet de inte att vi finns. Genom att godkänna utbytesstudenter som medlemmar i Vasa nation skulle vi få ta del av de internationella influenserna och de nya perspektiven året om. Det kunde dessutom innebära flera ordinarie medlemmar, något som vore mycket uppskattat från Helsingfors universitets sida. Förändrade kriterier för medlemskap går att ordna, och att processen är invecklad duger inte som motargument. Våra systernationer Etelä- och Pohjois-Pohjalainen Osakunta tar redan emot utbytesstudenter som medlemmar. Nationsarbetet bygger på att vi värnar om traditioner och upprätthåller kontakten till hembygden. Vackert så, men i första hand handlar det om att ge människor ett socialt sammanhang. Människor som befinner sig långt hemifrån. Låter det bekant? Själv kände jag mig åtminstone på många sätt som en utbytesstudent när jag flyttade till huvudstaden. Tiderna förändras. Nationerna har fyllt en viktig funktion förut och gör det fortfarande. Det är ändå enkelt att förstå att verksamhet som inte strävar framåt inte heller kan överleva. För Vasa nations del gäller det nu år 2015 att fråga oss själva vad vår gemenskap egentligen är värd om vi inte delar med oss av den. Identiteetti (identitas (latin)=sameness) Tarkoittaa filosofiassa sitä, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille joitakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista. Identiteetti tekee asioista samoja tai eri asioita. Wikipedia Kysytään kysymys Kuka olet? tai Kuka minä olen?, Millainen minä olen?. On hauska huomata, kuinka vaikeaa on vastata itselleenkään näihin kysymyksiin. Määritteleekö itsensä opiskelualan, kotiseudun, poliittisen suuntaumuksen vai nykyisen asuinpaikan mukaan? Entä lempijäätelömaun, lemmikkimieltymyksen, silmien värin tai harrastusten mukaan? Tai muiden ihmisten mukaan: tytär, poika, isä, äiti, poikaystävä, tyttöystävä, sisko, veli, ystävä ja niin edelleen. Osakunnan nykyisyyden muodostavat ennen kaikkea sen tämän hetken jäsenet ja toimijat. Meillä jokaisella on oma identiteetti, joka rakentuu jatkuvasti ja monimutkaisesti mm. perheemme ja henkilökohtaisen historiamme kautta. Myös osakunnalla on identiteetti. Osakunnilla on pitkä ja vaiheikas historia jo lähtien Turun Akatemian ajoilta. Osakunnat ovat perustaneet Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja olleet osaltaan vaikuttamassa koko Suomen kehitykseen. Toisaalta voi ajatella osakuntien muodostavan yhdessä perheen: etenkin kolme pohjalaista osakuntaa, jotka ovat aikanaan jakautuneet yhtenäisestä pohjalaisesta osakunnasta ja jakavat yhä kodin, Ostrobotnian. Jokaisen osakunnan omaa identiteettiä rakentaa toki myös sen oma kanta-alue murteineen ja muine erityisominaisuuksineen. Kuitenkin osakunnan Identiteetillä voi lukea itsensä tai muut ihmiset mukaan johonkin joukkoon tai sulkea ne pois: olen telluslainen, olen eurooppalainen, olen suomalainen, olen pohjalainen, olen eteläpohjalainen, olen jalasjärveläinen, olen kirkonkyläläinen. Olen epolainen. Lopulta me kaikki vaikutamme siihen, mitä se tarkoittaa, ja käytämmekö esimerkiksi osakuntalaisuuttamme erottaaksemme itsemme muista vai otammeko muut siihen mukaan? Itseäni osakunta on auttanut ymmärtämään osaltaan erilaisuutta, muukalaisuuden tunnetta toisten keskuudessa ja samalla oman historian säilyttämisen tärkeyttä. Esimerkiksi maahanmuuttaja tai vaihto-opiskelija kohtaa vastaavia asioita, mutta yleensä huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Olisikin hienoa, jos oppisimme tunnistamaan identiteettimme - niin oman kuin osakuntamme - rakennuspalikoita, arvostamaan niitä ja samalla olemaan pelkäämättä vääjäämätöntä ja jatkuvaa muutosta. Emme me tai osakunta ole valmiita koskaan. On hienoa, että jokainen hetkemme on juuri sen vuoksi ainutlaatuinen, nautitaan siitä! 10 11
Futuralkarneval! Text och bild: Betty Ehnvall & co Vart fjärde år ordnas en karneval i Lund i maj. Staden fylls då av vårglada människor som skapar en karnevalsyra som håller i sig i ett helt veckoslut. Karnevalen besöks av ca 400 000 människor i livets alla skeden. Under tre dagars tid från lunchtid till midnatt ordnas evenemang på Lundagård, så som olika musikprogram, cirkus, spex, kabaré och shower. Dessutom ordnar de flesta nationer egna program. Detta mina vänner är Lundakarnevalen. Vasa nation ville naturligtvis vara med på ett hörn och ta del av det här spektaklet. Så i mitten av maj (15 19.5.2014) ordnades en nationsresa till våra vänner vid Kalmar nation i Lund. Temat för karnevalen var detta år framtiden och karnevalnamnet därför Futuralkarneval. Vi, det vill säga Simon Granlund och undertecknad, fungerade som reseledare för Vasa nation. Nationsresan ordnades i samarbete med vår vännation Österbottniska nationen vid Åbo akademi. Nationsresan fick det blygsamma arbetsnamnet VÖns resa mot oändligheten och vidare!. Framtidstemat beaktades därmed redan under planeringarna. Eftersom ingen paket- resa gör sig utan handbok utformades även en handbok med viktig information angående karnevalen och Lund i allmänhet, Vasungahandboken. Nio vasungar deltog i nationsresan. VÖn-resenärerna anlände med flyg/tåg till Köpenhamn under torsdagen (15.5). Studenterføreningen, med sin karismatiske Nordiske Senior Joachim Skovgaard Kristensen, tog emot oss och visade oss runt i centrala Köpenhamn. En stor del av dagen spenderade vi i parken Kongens have på ett traditionellt danskt sätt med en ölburk i handen och sol i ansiktet. Den danska vårsolen värmde både kropp och knopp och den började sakta färga våra vinterbleka kinder. Mot kvällen fortsatte en del av resenärerna till Kastellet i Köpenhamn där Studenterføreningen firade 300 års jubileum med sång och underhållning. Vid midnatt samlades alla vasungar vid Kalmar nation i Lund för grillning. Vi socialiserade oss med våra vänner från Kalmar nation och med deras gäster från övriga svenska nationer. Resultatet blev 1-1. Freden i Norden bevarades. Freden i Norden bevarades. På måndagen (19.5) började karnevalområdet rivas. Det var dags för oss att åka hem. Från Futuralkarnevalen bar vi med oss fina minnen, vårig solbränna och många nya vänner, främst från Österbottniska nationen, Kalmar nation och Studenterføreningen. Under resan stärktes banden till vännationerna och nationsresan var på alla sätt en berikande resa. Vi kan varmt rekommendera Lundakarnevalen för kommande generationer av vasungar, PPO:are och EPO:are. De flesta av oss gick nog runt och nynnade futu-futu-raal futu-futu-karnevaal en lång tid efter det att karnevalyran hade lagt sig. Vi fick bo på översta våningen i Kalmar nations nationshus under hela karnevalshelgen. Genom fönstret kunde man krypa ut på taket och avnjuta morgonmålet i den skånska morgonsolen med utsikt över Lund. Sämre morgnar har vi nog säkert alla varit med om! De tre karnevalsdagarna (16 18.5) fylldes av olika artistframträdanden (bl.a. Bo-Kaspers orkester, E-type och Movits!), karnevalprogram (bl.a. revy, karnevalståg), Kalmartopia-program på Kalmar nation (bl.a. spex) och besök till andra nationer runt om i Lund. Några av oss tyckte ändå inte att detta räckte, utan bjöd dessutom in oss till privata fester. Och så kladdkakorna förstås. Om öl var drycken som höll oss från uttorkning, så var kladdkakorna i alla andra avseenden elixiret som höll oss vid liv. En hel del kladdkaka blev förtärd under karnevalshelgen. På karnevalområdet fanns olika marknadsstånd och lekpunkter. Studenterføreningen besökte karnevalen under lördagen. Vasungarna passade på att utmana danskarna i en Finland-Danmark kamp i Röj. Resultatet blev 1-1. 12 13
Teksti: Tero Mäntylä, Suvi Alatalo Kuvat: Aalesunds FK Ala-aste, yläaste, lukio, korkeakoulu ja työelämään. Yleisesti ottaen tällainen on varmaankin keskiverto suomalaisen tie kohti omaa ammattia. Minä puolestani aloitin oman urani heti yläasteen jälkeen - muuttamalla ulkomaille ammattijalkapalloilijaksi. Tässä jutussa kerron ammattijalkapalloilijan arjesta sekä siitä, millaista on ponkaista Pohjanmaalta kansainvälisille kentille. Olen kotoisin Seinäjoelta, missä aloitin pelaamisen TP-Seinäjoen junioreissa. Ensimmäisen suuren askeleeni kohti unelmaani ammattijalkapalloilijana otin muuttamalla 16-vuotiaana Englantiin (2008), Portsmouth FC:n akatemiaan. Palasin Englannista takaisin Suomeen, Veikkausliigaan, FC Interin (Turku) paitaan elokuussa 2010. Interin jätin 1,5 vuoden taipaleen jälkeen, jolloin oli aika ottaa seuraava kansainvälinen askel urallani. Suomen Turusta matka jatkui siis Bulgariaan, Razgradiin, jonne muutin tammikuussa 2012 pelaamaan PFC Ludogoretsin joukkueeseen. Kolmen vuoden Bulgariassa olon jälkeen kirjoitin sopimuksen tammikuussa 2015 nykyisen seurani, Norjan pääsarjaseura Aalesunds FK:n kanssa. Pureudumme joukkuehengen tärkeyteen ja siihen, kuinka kaikkia tulee kunnioittaa ja kannustaa, eikä ketään saa kiusata. Tähän mennessä olen asunut siis Suomessa, Englannissa, Bulgariassa ja Norjassa. Englannin Portsmouth on ollut jalkapallollisista syistä yksi suosikkipaikoistani asua. Portsmouth FC oli sopimukseni aikaan Valioliigassa, ja olin päivittäin tekemisissä huippupelaajien ja valmentajien kanssa. Jalkapallollisesti kovin vaatimustaso onkin ollut Englannissa. Oli hyvä kokemus lähteä niin nuorena Englantiin, sillä vasta siellä todella ymmärsin, mitä jalkapalloammattilaiseksi pääseminen vaatii. Bulgariassa valmentajat olivat vähän hiljaisempia ja seurasivat enemmän sivusta, ja harjoitukset olivat pääsääntöisesti taktisia joukkueharjoituksia. Englannissa ja Norjassa valmentajat taas ovat paljon aktiivisemmin mukana ja puskevat pelaajiaan parempiin suorituksiin. Englannissa ja Norjassa yksilöiden kehitystä painotetaan, ja omalla pelipaikalla vaadittaviin teknisiin ja taktisiin taitoihin keskitytään enemmän. Uskonkin, että myös Ålesund tulee olemaan yksi suosikkipaikoistani asua, vaikka olen ollut täällä vasta kolme kuukautta. Urheilijana kehityn entisestään vaatimustason ollessa korkeampi, ja lisäksi kaupunki on meren rannalla, joten maisemat ovat ihan mahtavat. Ammattifutaajan arkea Ammattijalkapalloilijan peruspäivä alkaa herätyksellä klo 7.45. Aamupala stadionilla alkaa klo 8.30, jonka jälkeen valmennusjohto käy pukuhuonepalaverissa harjoituksen läpi klo 9.30. Varsinainen treeni alkaa omatoimisella lihasten aktivoimisella, johon kuuluu pyöräilyä, venyttelyä ja keskivartalo-/liikkuvuusharjoitteita. Tämän jälkeen alkavat normaalit harjoitukset. Aamutreenin jälkeen kokoonnutaan jälleen stadionin ravintolaan, tällä kertaa lounaalle klo 12.30. Harjoitusten välissä aika kuluu Players Loungessa, jossa on mahdollisuus pelata biljardia, pöytätennistä, Playstationia tai ihan vaan rentoutua sohvalla. Toinen harjoitus alkaa klo 14.00 ja päättyy klo 15.30. Kotona olen yleensä noin klo 16.30, jolloin syön heti välipalan ja rentoudun. Kuuden aikaan illalla rupean laittamaan ruokaa. Illallisen jälkeen ilta kuluu milloin mitäkin puuhatessa, kuten lukien, katsoen elokuvia, kuunnellen musiikkia, soittaen kitaraa ja niin edelleen. Vapaa-ajan vietän suurimmaksi osaksi rentoutuen tyttöystäväni seurassa. Tarkoituksena olisi myös ostaa piano ja harjoitella sen soittamista. Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa venyttelen vielä, ja valot sammuvat iltaisin klo 23.30. Kokonaisina vapaapäivinä käyn usein golfaamassa, mikä tuo hyvää vaihtelua jalkapalloilulle. Pelipäivinä herätys on yleensä klo 9.00, ja aamupalan syön kotona. Aamupäivän vietän rauhallisesti ja 3,5 tuntia ennen peliä suuntaan stadionille syömään yhdessä joukkueen kanssa. Tämän jälkeen suuntaan takaisin kotiin, käyn ulkona kävelyllä ja alan pikkuhiljaa kohdistaa ajatuksia illan peliin. Usein tulee käytyä läpi mielessä erilaisia tilanteita, joita pelissä voi tulla vastaan, ja kerrattua myös omat tehtävät. Tietenkin tulee mietittyä myös illan vastustajaa. Stadionille kokoonnutaan 1h45 ennen peliä. Alkuun on pelipalaveri, jonka jälkeen kamo- 14 15
jen vaihdon jälkeen hoidetaan teippaukset ja aktivointiharjoitteet. Alkulämmittely alkaa 40 45 minuuttia ennen ottelua. Pelin jälkeen käymme usein tyttöystävän kanssa ravintolassa syömässä, minkä jälkeen suuntaamme kotiin lepäämään. Nuorten asialla Vapaa-ajallani olen mukana myös Seinäjoen nuorten jalkapalloilijoiden kummitoiminnassa. Olen jo jonkin aikaa halunnut auttaa nuoria omalla panoksellani, ja niinpä tartuin tuumasta toimeen ryhtymällä SJK-junioreiden D13-ikäluokan kummiksi yhteistyö- ja mediavastaavani Jussi Kankaanpään avustuksella. Toiminnassa tulen olemaan mahdollisimman paljon mukana esimerkiksi osallistumalla nuorten harjoituksiin ja turnauksiin sekä lähettämällä videotervehdyksiä Norjasta. D13-ikäluokka on siinä iässä, että se on juuri siirtynyt ala-asteelta yläasteelle. Olemmekin pyrkineet kummitoiminnan kautta luomaan Meidän jengissä ei kukaan kiusaa -henkeä, jota pojat toivottavasti vievät myös omiin kouluihinsa. Lisäksi pureudumme joukkuehengen tärkeyteen ja siihen, kuinka kaikkia tulee kunnioittaa ja kannustaa, eikä ketään saa kiusata. topalkinnan sellaiselle pelaajalle, joka kunnioittaa valmentajia ja kanssapelaajia eikä tietenkään kiusaa. Palkinnon saaja luo myös hyvää joukkuehenkeä ja kannustaa muita. Kiertopalkinnon jakamisella pyrimme vaikuttamaan siihen, että SJK:n juniorit saisivat nauttia jalkapalloharrastuksesta täysillä ja pitää harjoituksissa hauskaa ilman pelkoa kiusatuksi tulemisesta. Kohti unelmia Jälkeenpäin kun ajattelee, niin muuttaminen lukioikäisenä yksin ulkomaille oli todella iso juttu. Silloin en kuitenkaan pitänyt sitä suurena asiana. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että otin sen askeleen - muutto ulkomaille kasvatti ja opetti itsenäistymään jo nuoressa iässä. Olen myös oppinut arvostamaan asioita, joita aikaisemmin pidin kenties itsestään selvyyksinä. Ympärilläni on onneksi aina ollut paljon joukkuekavereita, joista monet ovat nykyään myös hyviä ystäviäni. Oma joukkue onkin kuin suuri perhe, jossa jokainen palanen on tärkeä. Se, että joukkueella on hyvä yhteishenki, auttaa joukkuetta pelaamaan paremmin, yksilöitä ja joukkuetta kehittymään sekä tekee jalkapallosta nauttimisesta helpompaa. Myös pahimmilta kulttuurishokeilta olen välttynyt, vaikka muutamia yllätyksiä onkin matkan varrella sattunut mm. Bulgariassa, jossa kotikaupunkini väki ei juurikaan puhunut englantia. Asioiden hoitaminen olikin vaikeaa ennen kuin opin puhumaan bulgariaa. Kotimaasta kaipaan ehdottomasti eniten ystäviä ja perhettä. Joka kerta kun Suomeen tulee, niin tärkeintä on päästä viettämään aikaa ystävien ja läheisten kanssa. Olen ylpeä siitä mistä olen kotoisin, ja tunnen aina Seinäjoelle tullessani palaavani kotiin. Pohjalaiset ovat rehellisiä, periksi antamattomia, rohkeita, sisukkaita ja kovia tekemään töitä. Ilman näitä ominaisuuksia en usko, että olisin pärjännyt tähänastisella urallani niin hyvin kuin nyt. Elän ehdottomasti unelmaani, enkä osaa edes vastata missä muualla näkisin itseni kuin ammattijalkapalloilijana. Jonakin päivänä toivon pelaavani jalkapalloa Englannin Valioliigassa. Silloin jo pienen pojan mielessä ollut tavoite ja unelma olisi täyttynyt. Nimi: Tero Mäntylä Syntynyt: 18.04.1991 Kotoisin: Seinäjoki Nykyisin: Ålesund, Norja Seura: Aalesunds FK Saavutukset: A-maaottelut, Eurooppaliigan ottelut, kolminkertainen Bulgarian mestaruus ja kaksinkertainen Cupin voitto Facebook: Tero Mäntylä (sportsperson) Twitter: @MantylaTero Näitä periaatteita hyvin edustavan yksittäisen nuoren jalkapalloilijan haluamme myös palkita esimerkillisestä käytöksestään. Tätä tarkoitusta varten jaamme vuosittain Tero Mäntylä Respect -kier- Myös perhe ja tyttöystävä ovat muodostaneet hyvän tukiverkoston. En ole kokenut käytännössä missään vaiheessa epätoivon hetkiä, jolloin olisin tuntenut jääväni ulkomailla yksin ja ilman apua. 16 17
Vårbal, Uppsala unohtumaton reissu sinne ja takaisin Teksti ja kuvat: Liisa Yli-Ojanperä Treffit lentokentällä 23.5.2014 klo 6.30, kaffit ja sitte koneeseen. Oltiin hövelillä päällä ja otettiin vielä aamupala yläilmoissa. Sen parissa aika kului rattoisasti Arlandaan. Kahvin voimalla porskuttava sekalainen sakki taksiin ja menopelin nokka kohti Uppsalaa. Vähänpä tiedettiin siitä, mitä tuleman piti. Olin jo kauan miettinyt, että joskus pitäisi lähteä ulkomaisten ystävyysjärjestöjen kekkereihin osakuntaa edustamaan. Kutsuja kuitenkin tulee vähän väliä, minne milloinkin, pitäisi vaan lähteä. Niin, pitäisi! Tällä kertaa mentiin. Uppsalassa paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja keli oli muutenkin ku morsian. Siis niin hyvä, että oli pakko käydä hakemassa henkkamaukalta uikkarit ja lähteä paikallisbussilla lähimmälle järvelle uimaan. Kannatti herätä, ajattelimme rannalla aurinko pään päällä ja eväät nenän edessä. Tuntui, kuin koko kaupunki olisi vaihtanut arkivetimet frakkeihin ja kampauksiin. Norrlands Nation on Uppsalan suurin osakunta, jäseniä sillä on lähes 8 000. Norrlands Nationin osakuntatalo vetää todella vertoja jopa Ostrobotnialle suuri, vanha ja arvokas rakennus joen rannalla aivan Uppsalan keskustassa. Ja voi että 18 miten hyvin meistä ystävyysjärjestöjen edustajista huolehdittiin! Saimme halutessamme majapaikan osakuntalaispariskunnan kotoa, saimme lounastaa NN:n omassa lounasravintolassa ja kiinnostavia juttukavereita oli koko ajan ympärillä. Viikonlopun ohjelma oli yllättävän samanlainen kuin pohjalaisten Osakuntien vuosijuhlissakin. Perjantai-iltana muualta tulleille edustajille järjestettiin stipendiaattipäivälliset. Meille pohjalaisille tuttuun tapaan laulua, hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa. Jatkoille näiltä päivällisiltä lähdettiin naapuriosakunnan tiloihin kerrassaan mahtavat bileet! Vuosijuhlien jatkot sen sijaan olivat aivan muuta kuin sitä, mihin olemme tottuneet. Melko pian tanssien jälkeen alkaa nimittäin yösitsit ruokana hodareita ja juomana akvaviittiä! Meininki näillä yösitseillä oli juuri sitä, mitä voi odottaa. Eikä huikeus tähän suinkaan päättynyt, vaan sitsien jälkeen koko konkkaronkka lähti marssimaan rautatieasemalle. Asemalta juhlayönä klo 5.00 lähtee vanha höyryjuna kyydissään laulavaa, soittavaa, nukkuvaa ja tanssivaa juhlakansaa. Junan päätepysäkki on järven rannalla. Tällä kertaa emme tosin aivan suunnitellulle päätepysäkille asti päässeet, sillä junalla oli pieniä vaikeuksia eräässä ylämäessä matkan varrella. Neljännellä yrittämällä vauhti riitti ja päästiin jatkamaan matkaa. Perillä meitä odotti laituri, pulahdusmahdollisuus ja pastasalaattia. Täytyy myöntää, että ruokapuolesta oli huolehdittu hienosti. Nimittäin, päästyämme takaisin Uppsalaan, suunnattiin mihinkäs muuallekaan kuin sillikselle! Sillikseltä lähti onnellinen pohjalainen iltapuku päällä tallustamaan majapaikkaamme ansaituille aamupäivänokosille ennen kotiinlähtöä. Että sellainen reissu. Lauantaina oli itse pääjuhlan aika. Aamupäivä kului kierrellessä auringossa kylpevässä Uppsalan keskustassa, Uppsalan sambakarnevaalia ihastellen ja Systembolagetin aukioloaikoja kauhistellen. No, vielä oli ovet auki, joten skumpat mukaan ja laittautumaan. Yksi asia Uppsalan osakuntaelämässä on erilailla kuin Helsingissä nimittäin kaikki osakunnat juhlivat Vårbalenia samana päivänä. Niinpä bussissa tai kaupungilla emme todellakaan olleet iltapuvuissamme yksin. Tuntui, kuin koko kaupunki olisi vaihtanut arkivetimet frakkeihin ja kampauksiin. Itse juhla oli niin ikään hyvin samantyyppinen kuin kekkerit Ostrobotnialla. Puheet, laulut, pöytätavat ja tunnelma, jopa tanssit, olivat hyvin lähellä sitä, mihin kotona olemme tottuneet. Paitsi että salissa oli 40 astetta lämmintä. Onneksi Norrlands Nationilla on iso parveke ja käsiohjelmasta saa melko toimivan viuhkan 19