Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus Kokemuksia asiakirjavalvonnasta

TUKES-julkaisu 5/2006 Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus Kokemuksia asiakirjavalvonnasta Sari Hemminki Seppo Simonen Tuomo Valkeapää TURVATEKNIIKAN KESKUS Helsinki 2006

Turvatekniikan keskus Julkaisija Julkaisuaika Turvatekniikan keskus 5/2006 Tekijä(t) Sari Hemminki, Tuomo Valkeapää, Seppo Simonen Julkaisun nimi Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus - Kokemuksia asiakirjavalvonnasta Tiivistelmä Vakauslain mukaisessa käytössä olevilta vesimittareilta vaaditaan tyyppihyväksyntä. TUKES halusi selvittää kuinka hyvin vesimittareita koskevat vaatimukset tunnettiin kentällä ja kuinka paljon tyyppihyväksymättömiä vesimittareita oli edelleen käytössä. Vesihuoltolaitosten yhteystiedot saatiin Suomen alueellisten ympäristökeskusten rekistereistä. Kesällä 2004 vesihuoltolaitoksille lähetettiin 1447 selvityspyyntöä. Vastausprosentti oli 78,8 %. Vastanneista 44 % ilmoitti olleensa tietoisia tyyppihyväksyntävaatimuksista. Hieman pienempi osuus 42 % ei tiennyt vesimittareiden vaatimuksista. Epätietoiset vesihuoltolaitokset olivat tyypillisesti hyvin pieniä vesiosuuskuntia. Vastausten perusteella arvioitiin, että vesimittareita on Suomessa käytössä kaikkiaan yli 600 000 kpl. Tavallisessa omakotitalossa käytettäviä, tyyppihyväksymättömiä vesimittareita oli kyselyn mukaan yhä käytössä noin 91 600 kpl eli käytössä olevista vesimittareista arviolta n. 15 % on edelleen vaatimusten vastaisia. Vesihuoltolaitoksista 40 % ilmoitti, että vaatimustenvastaisia vesimittareita on edelleen käytössä. Säädöstenvastaisten mittareiden käytön yleisin syy oli tietämättömyys. Lisäksi syyksi ilmoitettiin usein resurssipula: joko määrärahoja tai henkilöresursseja ei ollut riittävästi säädöstenvastaisten mittareiden poistamiseen. oli vastanneista vesihuoltolaitoksista kaikkiaan 5,6 %. Yksittäisiä asiakkaita on vaikea motivoida vaihtamaan mittarinsa omalla kustannuksellaan. Vastuu mittausten lainmukaisuudesta on näissä tapauksissa epäselvä. Vesihuoltolaitokset kiinnittivät mittausten luotettavuuteen huomiota vaihtelevasti. Pienet, muutaman talouden vesihuoltolaitokset eivät mieltäneet kuuluvansa vakauslain soveltamisalaan. Selvityksessä TUKES kokeili asiakirjavalvontaa valvontakeinona. Kokemuksien perusteella tämä on kustannustehokas tapa kerätä tietoa laajalta valvontakentältä, mikäli ajan tasalla olevat yhteystiedot ovat helposti saatavilla. Jatkuvassa käytössä sen teho kuitenkin oletettavasti laskee vastausinnon laantuessa. Asiakirjahallinta edellyttää huolellisesti laadittua ja selkeää taustamateriaalia. Asiasanat Vesimittari, tyyppihyväksyntä, vesihuoltolaitos Julkaisusarjan nimi ja numero TUKES-julkaisu 5/2006 Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Turvatekniikan keskus Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun kustantaja Painopaikka ja aika ISBN Turvatekniikan keskus TUKES, elokuu 2006 952-5095-97-5 (PDF)

Sisällysluettelo 1 Vesimittareiden luotettavuutta koskevat vaatimukset ja valvonta 4 2 Selvityksen taustaa 4 2.1 Lähtökohtia 4 2.2 Käytetyt menettelyt 5 3 Selvitysten tulokset 6 3.1 Vastausprosentit 6 3.2 Tietoisuus vesimittareiden vaatimuksista 7 3.3 Tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärä 8 3.3.1 Vuoden 2004 selvityksen tulokset 8 3.3.2 Muistutuskyselyn tulokset 2005 9 3.3.3 Jatkokyselyn tulokset 2005 10 3.3.4 Yhteenveto tavoitettujen vesihuoltolaitosten vastauksista 11 3.4 Vesimittareiden lukumäärä 12 3.5 Syitä tyyppihyväksymättömien vesimittareiden käyttöön 13 3.6 Asiakkaiden omistamat vesimittarit 13 3.7 Uusien vesimittareiden tarkastus ennen käyttöönottoa 14 4 Johtopäätökset: Havaintoja ja ehdotuksia tulevaa lainsäädäntöä varten 15 4.1 Tietoisuus lainsäädännön vaatimuksista 15 4.2 Lain soveltaminen: Mikä on yleistä kauppaa? 16 4.3 Asiakkaiden omistamat mittarit ja vastuukysymykset 17 5 Asiakirjavalvonta valvontakeinona 17 5.1 Kokemuksia ja ehdotuksia 17 5.2 Asiakirjavalvonnan mahdollisuudet muissa laitosmittauksissa 18 Liitteet Liite 1: Saatekirje ja kyselylomake 2004 Liite 2 Muistutuskirje ja kyselylomake 2005 Liite 3 Jatkokyselykirje ja kyselylomake 2005 Liite 4 Vesihuoltolaitosten kommentteja koskien asiakkaiden omistamia mittareita

Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus - Kokemuksia asiakirjavalvonnasta 1 Vesimittareiden luotettavuutta koskevat vaatimukset ja valvonta Vesimittarityypiltä edellytetään vakauslain ja asetuksen mukaan hyväksytyn tarkastuslaitoksen antamaa tyyppihyväksyntää tai ETY-tyyppihyväksyntää, kun yleisessä kaupankäynnissä kulutetusta vedestä perittävä hinta määräytyy mittausten perusteella. Tyyppihyväksynnän edellyttämässä tyyppitarkastuksessa varmistetaan, että mittausvälineen ominaisuudet ja rakenne ovat säädösten mukaiset. Kaikkien nimelliskooltaan DN 50 tai sitä pienempien käytössä olevien ja asennettavien vesimittarien tulee olla tyyppihyväksyttyjä, mikäli niitä käytetään tuotteen hinnan määritykseen vakauslain 1 :n mukaisesti. Asetuksen muutoksen (343/2004) jälkeen tyyppihyväksyntävaatimus on koskenut myös nimelliskooltaan yli DN 50 vesimittareita. Suuremmat kuin DN 50 vesimittarit, jotka on asennettu ennen 6.5.2004 saavat kuitenkin olla toistaiseksi käytössä kunnes toisin säädetään. Vakausasetuksella (1992/370) säädettiin nimelliskooltaan enintään DN 50 vesi- ja lämpöenergiamittareiden tyyppihyväksyntävaatimuksen siirtymäajoista. Siirtymäaika päättyi 30.6.2004. Tyyppihyväksyntävelvoite perustuu vakauslakiin (219/1965) ja vakausasetukseen (370/1992) sekä niiden nojalla annettuihin teknisiin määräyksiin. Vesimittareita koskevat tekniset vaatimukset perustuvat Teknillisen tarkastuskeskuksen määräykseen, V1-90 (V1-90 on kansallinen määräys, jonka sisältö vastaa direktiiviä 75/33/ETY). Vakauslain noudattamista valvovat Turvatekniikan keskus (TUKES) ja lääninhallitukset. Vakauslaki oikeuttaa valvontaviranomaisen tekemään tarkastuksia paikoissa, joissa mittausvälineitä käytetään, korjataan, huolletaan ja valmistetaan. Viranomaisella on valvontaa varten laajat tiedonsaantioikeudet valvontakohteelta ja muilta viranomaisilta (vakauslain 14 b ). 2 Selvityksen taustaa 2.1 Lähtökohtia Tyyppihyväksyntävaatimuksen siirtymäajan loputtua TUKES halusi selvittää kuinka hyvin vesimittareita koskevat vaatimukset tunnettiin kentällä ja kuinka paljon tyyppihyväksymättömiä mitta- 4

reita oli edelleen käytössä. Aikaisemmin vastaavan valvontatutkimuksen tekemiseen ei ollut tarvetta, sillä vasta siirtymäkauden loppumisen jälkeen 1.7.2004 alkaen vesimittareille oli selkeät vaatimukset, joiden toteutumista viranomaisen oli mahdollista seurata. Huolimatta siirtymäajan pituudesta (12 vuotta) arveltiin, että säädösvaatimuksista tietämättömiä vesihuoltolaitoksia oli Suomessa edelleen olemassa, etenkin etujärjestöjen ulkopuolella. Tutkimuksen tavoitteena oli samalla myös tiedottaa asiasta laajasti. Pelkän tyyppihyväksyntävaatimuksen valvominen on viranomaisen kannalta hankalaa ja työlästä. Tällöin viranomaisella ei ole apuna tarkastuslaitoksen tai ilmoitetun laitoksen kaltaista kolmatta osapuolta, joka tekee teknisiä tarkastuksia toimeksiantojen perusteella. Jos mittauslaitteelle on myös käytön aikaisia vaatimuksia, vaikka löysiäkin, valvonta on kaikkiaan kattavampaa kuin jos kolmannella osapuolella ei ole mitään roolia. Viranomaisen on laajassa valvontakentässä helpompi kohdentaa valvonta niihin kohteisiin, jotka eivät ole kolmannen osapuolen palveluja käyttäneet, esim. jättäneet vaa'an vakaamatta tai muun vaadittavan sopimuksen tekemättä. Vesimittareiden vaatimustenmukaisuuden valvonnan haasteellisuutta lisää niiden suuri lukumäärä ja sijainti. Vesimittarin käyttäjiä ja käyttöpaikkoja on useita; TUKESin kenttävalvojien ja lääninhallitusten valvojien resurssit eivät tahdo riittää laitosmittareiden 1 käytön valvontaan. Ennen tätä selvitystä arvioitiin, että vesimittareita on Suomessa käytössä n. 500 000 kpl. Pääosin ne on asennettu asuntoihin suljettuun tilaan, joihin pääsy on viranomaiselle tiloihin hankalaa paitsi teknisistä syistä, myös kotirauhakysymysten takia. Suoran valvonnan käyttö on siis varsin marginaalinen valvontakeino vesimittareiden tapauksessa. Vesimittareiden tyyppihyväksyntävaatimus on alun perin tullut vakauslain piiriin, jotta lakiin voitaisiin myöhemmin lisätä säädöksiä vesimittareiden käytönaikaisista vaatimuksista. Tässä selvityksessä keskityttiin olemassa olevan lainsäädännön valvontaan, eikä oteta kantaa käytönaikaisia tarkastuksia koskevien säädösten kehittämiseen. 2.2 Käytetyt menettelyt Vesimittareiden vaatimustenmukaisuuden valvonnan haasteiden takia tässä tutkimuksessa päätettiin kokeilla niin sanotun asiakirjavalvonnan toimivuutta vakauslain valvonnassa. TUKESissa on muutamilla toimialoilla, mm. sähkötuotteiden valvonnassa kokeiltu menettelyä, jossa toiminnanharjoittajia pyydetään kirjallisesti toimittamaan pyydetty selvitys ja muihin varsinaisiin valvontatoimenpiteisiin ryhdytään, jos selvitystä ei ole toimitettu tai se ei tyydytä viranomaista. Valvontakeinona asiakirjavalvonta on erittäin 1 veden, sähkön, lämpöenergian ja kaasun kulutuksen mittaukseen tarkoitetut mittarit 5

viestinnällinen ja resursseja säästävä. Tavoitteena on käyttää asiakirjavalvonnalla saatuja tietoja varsinaisten valvontatoimien kohdentamiseen ja samalla tiedottaa säädösten asettamista vaatimuksista laajasti. Vesihuoltotoiminta on luvanvaraista. Rekisteröityjen vesihuoltolaitosten tietoja ylläpitävät alueelliset ympäristökeskukset, joten vesihuoltolaitosten yhteystiedot olivat kohtuullisen helposti saatavilla selvitystä varten. Asiakirjavalvonta toteutettiin lähettämällä vesihuoltolaitoksille selvityspyyntö kesällä 2004, jossa pyydettiin selvitystä käytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärästä. Selvityspyynnön toivottiin tavoittavan toiminnanharjoittajat laajasti ja tulosten tuovan kattavan kuvan kentän tämän hetkistä tilanteesta. Selvityspyyntöjen lähettämistä jatkettiin kesällä 2005, jolloin lähetettiin uusintakysely niille vesihuoltolaitoksille, joilta ei vuonna 2004 saatu vastausta sekä jatkokysely niille, jotka olivat vuoden 2004 selvityksessä vastanneet, että käytössä edelleen oli vaatimustenvastaisia vesimittareita tai vesimittareiden vaatimustenmukaisuutta ei tiedetty. Kyselylomakkeet löytyvät liitteistä 1, 2 ja 3. 3 Selvitysten tulokset 3.1 Vastausprosentit Selvityspyyntöjä lähetettiin kesällä 2004 kaikkiaan 1447 kpl. Vastauksia saatiin 831 vesihuoltolaitokselta, eli vastausprosentti oli vuonna 2004 57,4 %. Vuonna 2005 selvitystä jatkettiin lähettämällä uusi selvityspyyntö niille vesihuoltolaitoksille, joilta ei oltu saatu vastauksia. Selvityspyyntö lähetettiin osoitteiden tarkistuksen jälkeen 616 vesihuoltolaitokselle. Uuteen selvityspyyntöön vastasi 50,2 % vesihuoltolaitoksista, joten kokonaisvastausprosentti nousi 78,8 %:iin. Kesällä 2005 lähettiin myös jatkokysely 318 vesihuoltolaitokselle, jotka olivat ilmoittaneet, että heillä on vielä käytössä tyyppihyväksymättömiä eli säädöstenvastaisia vesimittareita, tai eivät tienneet vesimittareiden tilannetta. Jatkokyselyn vastausprosentti oli 61,9 %. Kaikkien vastausten lukumäärät ja vastausprosentit on esitetty taulukossa 1. Vesimittariselvityksen vastausprosentit Lähetettyjen lukumäärä Vastausten lukumäärä Vastausprosentti kaikista Kokonaismäärä 1447 1140 78,8 % 2004 1447 831 57,4 % 2005 uusinta 616 309 50,2 % Jatkokysely 2005 318 197 61,9 % Taulukko 1: Selvityspyyntöjen vastausten lukumäärät ja vastausprosentit 6

3.2 Tietoisuus vesimittareiden vaatimuksista Vastaus jäi kokonaan saamatta n. 300 vesihuoltolaitokselta. Kaikkiaan kyselyitä lähti 1447 kpl. Palautettuja kirjekuoria oli 24. Lukuisista puhelin- ja sähköpostikontakteista päätellen tavoittamattomuus selittynee osaltaan osoitetietojen puutteellisuudella, sillä pienten vesi-osuuskuntien yhteystiedoissa oli usein korjattavaa. Myös välinpitämättömyyttä tai unohduksia esiintyi jonkin verran. Pienten vesiosuuskuntien havaittiin myös, että selvityspyyntöön saatettiin jättää vastaamatta, koska ei ajateltu asian koskevan heitä tai viranomaisen puuttumista asioihin pelättiin. Ei tarkkaa kuvaa mitä niille 300 puuttuvalle tapahtui. Noin puolet vastanneista vesihuoltolaitoksista ilmoitti, ettei ollut tietoinen tyyppihyväksyntävaatimuksista. Erityisesti pienet vesiosuuskunnat ja pienet kunnalliset laitokset eivät olleet tietoisia vakauslain vaatimuksista. Oliko laitos tietoinen tyyppihyväksyntävaatimuksia koskevasta määräajasta? lkm Osuus vastanneista Kyllä 506 44,4 % Ei 477 41,8 % Tyhjä 157 13,8 % Taulukko 2: Tietoisuus tyyppihyväksyntävaatimuksesta Myydyn veden määrien perusteella voidaan päätellä, että epätietoiset vesihuoltolaitokset ovat olleet yleensä hyvin pieniä. Suurilla vesihuoltolaitoksilla vaikuttaa olevan paremmat resurssit, paremmat tiedonhankkimiskeinot ja enemmän kiinnostusta seurata alan lainsäädäntöä. Taulukossa 3 esitetyt vuoden 2004 selvityspyyntöön vastanneiden vuosittain myydyn veden määrä laskettiin SYKE:n julkaisemien taulukkotietojen perusteella 2. Vuoden 2005 selvityksessä laitoksen myydyn veden määrää kysyttiin erikseen, joten taulukon 4 tiedot perustuvat selvityksessä saatuihin vastauksiin. 2004 Oliko laitos tietoinen nimelliskooltaan DN 50 tai sitä pienempien mittareiden tyyppihyväksyntävaatimuksia koskevasta määräajasta? Yhteenlaskettu kulutus m³/a Osuus kokonaiskulutuksesta Ei 376 kpl 37 000 000 11,8 % Kyllä 378 kpl 267 000 000 85,0 % Tyhjä 77 kpl 10 000 000 3,3 % Taulukko 3: Tietoisuus tyyppihyväksyntävaatimuksesta verrattuna myydyn veden määrään vuoden 2004 vastauksissa 2 Lapinlampi, Raassila, Vesihuoltolaitokset 1998 2000, Suomen Ympäristökeskus, Helsinki 2002 7

2005 Oliko laitos tietoinen nimelliskooltaan DN 50 tai sitä pienempien mittareiden tyyppihyväksyntävaatimuksia koskevasta määräajasta? Yhteenlaskettu kulutus m³/a Osuus kokonaiskulutuksesta Ei 101 kpl 6 000 000 10,6 % Kyllä 128 kpl 47 000 000 88,7 % Tyhjä 80 kpl 360 000 0,7 % Taulukko 4: Tietoisuus tyyppihyväksyntävaatimuksesta verrattuna myydyn veden määrään vuoden 2005 vastauksissa TUKES sai selvityksen lähettämisen jälkeen paljon puhelinyhteydenottoja erityisesti pieniltä vesihuoltolaitoksilta ja osuuskunnilta. Nämä puhelinkeskustelut vahvistivat vaikutelman, että erityisesti pienet vesihuoltolaitokset eivät tienneet vesimittareiden säädösvaatimuksista juuri mitään. 3.3 Tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärä 3.3.1 Vuoden 2004 selvityksen tulokset Taulukossa 5 ja kuvassa on yhteenvetoa tyyppihyväksymättömiä vesimittareita käyttävien vesihuoltolaitosten määrästä. Vastausten yhteenvetoa Lukumäärät Osuus kaikista 2004 vastauksista Ei tyyppihyväksymättömiä 367 44,2 % mittareita käytössä On tyyppihyväksymättömiä 299 36,0 % mittareita ei mittareita 68 8,2 % ei tiedä 43 5,2 % Lopettanut 16 3,7 % epäselvä 39 4,7 % Vastauksia yhteensä 831 100 % Taulukko 5: Vastausten yhteenveto 2004 Vastausten perusteella suurimmalla osalla vesihuoltolaitoksista vesimittarit täyttävät säädösten vaatimukset. Kuitenkin yli kolmannes ilmoitti, että tyyppihyväksymättömiä on vielä käytössä. 8

2004 Onko laitoksella käytössä tyyppihyväksymättömiä vesimittareita? On tyyppihyväksymättömiä mittareita 36,0 % Epäselvät; 4,7 % Lopettanut; 3,7 % Ei tiedä; 4,9 % Ei ole käytössä, mittarit OK; 44,2 % Ei mittareita käytössä; 7,9 % Kuva 1: Tyyppihyväksymättömien mittareiden käyttö 2004 Tyyppihyväksymättömien vesimittareiden käyttöön esitettiin useimmiten syynä resurssien puutetta tai vedottiin asiakkaiden omistamiin mittareihin. Alla vastauksista poimittuja kuvaavia kommentteja: "Vesilaitos ei omista vesimittareita. Vesimittarit kiinteistökohtaisia, jokainen huolehtii omistaan.." "Käyttäjä maksaa oman mittarinsa, on ilmennyt että asiakas ei maksa uutta mittaria jos entinen toimii." "Olemme pieni vesilaitos, joka ei pyri tuottamaan voittoa. Mittarit omistaa asiakas ja myös ostaa. Kun vedestä laskutetaan kulujen mukaan, vesi on halpaa (n.10 snt / m³) olisi uusien mittareiden vaihto todella kallista puuhaa." Lisäksi vesimittareita on vaihtamatta vanhoissa liittymissä, joissa vesimittarin vaihto edellyttää suurempaa putkistoremonttia. Alla esimerkki tilannetta hyvin kuvaavasta vastauksesta: "Vesimittareiden vaihto ei ole niin nopea ja yksinkertainen toimenpide, kuin yleisesti luullaan. Pääsääntöisesti ne ovat lukitussa tilassa, joten vaihtotyö on tehtävä illalla asukkaan ollessa kotona. Yleensä ne on hankalissa paikoissa ja verhoiltu erilaisilla rakenteilla, jotka ensin täytyy purkaa. Suurin ongelma on ennen mittaria olevat epäkuntoiset sulkuventtiilit." 3.3.2 Muistutuskyselyn tulokset 2005 Vuonna 2005 lähetettiin muistutuskirje niille vesihuoltolaitoksille, joilta ei saatu vastausta vuoden 2004 selvityspyyntöön. Tulokset on esitetty taulukossa 6. Vastausten perusteella havaitaan, että 9

näillä vesihuoltolaitoksilla oli edelleen enemmän ongelmia kuin vuonna 2004 vastanneilla: yli 50 % vastanneista ilmoitti, että käytössä on edelleen tyyppihyväksymättömiä vesimittareita. Vastausten yhteenvetoa 2005, muistutus Lukumäärät Vastausosuus kaikista Ei tyyppihyväksymättömiä 88 28,5 % mittareita käytössä On tyyppihyväksymättömiä 162 52,4 % mittareita Kiinteä hinta/ ei mittareita 27 8,7 % Lopettanut 32 10,4 % Vastausten lukumäärä 309 100 % Taulukko 6: Vuoden 2005 vastaukset, muistutuskirjeet 3.3.3 Jatkokyselyn tulokset 2005 Jatkokyselyyn ja muistutuskirjeeseen vuonna 2005 vastanneiden vesihuoltolaitosten yhteenlasketut vastaukset on esitetty seuraavassa taulukossa ja kuviossa. Jatkokyselyn saivat ne vesihuoltolaitokset, jotka 2004 vastasivat, että käytössä on edelleen tyyppihyväksymättömiä vesimittareita. Alla olevassa taulukossa on verrattu jatkokyselyyn vastanneiden vesilaitosten ilmoittamia käytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumääriä. Vuodessa pienten tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärä on tämän perusteella vähentynyt näissä vesihuoltolaitoksissa n. 23 %. Käytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärä* 2004 2005 Ero Ero % DN 50 47850 36636 11214 23,4 % > DN 50 829 519 310 37,4 % * lukumäärät ovat likimääräisiä, sillä vastaukset olivat osin arvioita. Taulukko 7: Käytössä olevien vesimittareiden lukumäärä 2004 ja 2005, jatkokyselyn saaneiden vastaukset Vähennys on merkittävä, jatkokyselyn saivat 318 vesihuoltolaitosta, kukin vaihtanut keskimäärin 36 mittaria. Kehitystä voidaan pitää varsin hyvänä. Isoja mittareita on vastausten perusteella vaihdettu ahkerammin, vuoden aikana yli kolmannes. Ennen 6.5.2004 asennetut, tyyppihyväksymättömät vesimittarit, joiden nimelliskoko on suurempi kuin DN 50, saavat toistaiseksi olla käytössä. Isojen mittareiden suurempi vaihtuvuus saattaa johtua siitä, että näiden mittareiden luotettavuudella on suurempi taloudellinen merkitys. 10

3.3.4 Yhteenveto tavoitettujen vesihuoltolaitosten vastauksista Alla olevissa taulukoissa on yhteenveto kaikkien tavoitettujen vesihuoltolaitosten vastauksista kysymykseen, onko vesihuoltolaitoksella käytössä tyyppihyväksymättömiä vesimittareita. Tähän on laskettu yhteen vuoden 2004 vastaukset ja muistutuskyselyyn tulleet vastaukset. Vastausten yhteenvetoa, kaikki Vastausosuus kai- tavoitetut Lukumäärät kista Ei tyyppihyväksymättömiä 455 39,9 % mittareita käytössä On tyyppihyväksymättömiä 461 40,4 % mittareita Kiinteä hinta/ ei mittareita 95 8,3 % Lopettanut* 16 4,2 % Ei tiedä / epäselvä* 82 7,2 % Vastausten lukumäärä 1140 100 % Taulukko 8: Vastausten yhteenveto; kaikki tavoitetut vesihuoltolaitokset * tilastointierojen takia nämä vain 2004 vastauksista Onko laitoksella tyyppihyväksymättömiä vesimittareita? On tyyppihyväksymättömiä mittareita 40 % Ei ole, mittarit OK 41 % Ei osaa sanoa 7 % Lopettanut 4 % Kiinteä hinta/ ei mittareita 8 % Kuva 2: Tyyppihyväksymättömien mittareiden käyttö, yhteenveto tavoitettujen vesihuoltolaitosten vastauksista Kaiken kaikkiaan noin 40 % kaikista vesihuoltolaitoksista ilmoitti, että vesimittarit ovat säädösten mukaisia. Noin yhtä suuri osuus vastanneista ilmoitti, että tyyppihyväksymättömiä vesimittareita on vielä käytössä. Noin 8,3 % vastanneista ilmoitti, että vesimittareita ei käytetä lainkaan laskutuksessa. 11

3.4 Vesimittareiden lukumäärä Kaikkien laskutuskäytössä olevien vesimittareiden lukumäärää kysyttiin vasta vuoden 2005 selvityspyynnössä. Vastaukset taulukossa 10. Laskutuksessa käytettävien vesimittareiden lukumäärä 2005, 506 vesihuoltolaitosta* Tyyppihyväksymättömien osuus DN 50 381 000 16,0 % > DN 50 5000 16,9 % * lukumäärät ovat likimääräisiä, sillä vastaukset olivat osin arvioita. Taulukko 9: Kaikkien laskutuskäytössä olevien vesimittareiden lukumäärä selvitysvastauksissa 2005 Käytössä olevien vesimittareiden lukumäärää kysyttiin vuonna 2003 toteutetussa, Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen VVY:n jäsenille lähetetyssä kyselyssä, jossa selvitettiin vesimittareiden vaihtovälejä 3. Tähän kyselyn vastanneet vesilaitokset kattoivat myynniltään n. 64 % koko Suomessa myydystä vesimäärästä. Kun vuoden 2003 kyselyn vastauksista saatuun lukumäärään lisätään taulukossa 9 esitetyt luvut ja poistetaan päällekkäisyydet, saadaan laskutuskäytössä olevien pienten vesimittareiden lukumäärän arvioksi noin 600 000 mittaria. Näiden laskettujen vesimittareiden kautta laskutettiin n. 195 milj. m 3 /a vettä vuosina 2003 2004. VVY:n jäsenten ilmoittama myyty vesimäärä v. 2004 oli n. 270 milj. m 3, joten arvioidut 600 000 vesimittaria kattaa ainakin 73 % myydystä vesimäärästä. Yhä käytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareiden lukumäärät on esitetty taulukossa 10. Lukumäärissä on laskettu yhteen vuoden 2004 ja 2005 vastaukset. Jatkokyselyyn vastanneiden ilmoittamia lukumääriä ei tässä ole huomioitu, koska näiden vesilaitosten ilmoittamat lukumäärät on jo laskettu mukaan vuoden 2004 tietoihin. Kuinka paljon laitoksella on käytössä tyyppihyväksymättömiä mittareita?* DN 50 91600 Arvioitu osuus kaikista 15% > DN 50 1800 * lukumäärät ovat likimääräisiä, sillä vastaukset olivat osin arvioita. Taulukko 10: Käytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareidenlukumäärä. Yhä laskutuskäytössä olevien tyyppihyväksymättömien vesimittareiden, joiden nimelliskoko on suurempi kuin DN 50, käyttöä voidaan jatkaa toistaiseksi, jos ne on asennettu ennen 6.5.2004. 3 Vesimittarikyselyn vastaukset, Metrologian neuvottelukunta, 2003 12

3.5 Syitä tyyppihyväksymättömien vesimittareiden käyttöön Selvityspyynnössä annettiin vesihuoltolaitoksille mahdollisuus vapaamuotoisesti vastata kysymykseen, miten tyyppihyväksyntävaatimuksen siirtymäajan loppuminen on huomioitu toiminnassa. Vastaajat kommentoivat usein myös syitä siihen, miksi vakauslain vastaisia vesimittareita edelleen oli käytössä. Puhelinyhteydenottojen perusteella tietämättömyyttä tuntuu olevan myös vesimittareita myyvillä liikkeillä. Kommenttien perusteella liikkeissä ei tunnettu tyyppihyväksyntävaatimusta ja tyyppihyväksymättömiä mittareita oli edelleen markkinoilla. Muutamat vesihuoltolaitokset harmittelivat, että vesimittarit oli vaihdettu muutama vuosi sitten uusiin tyyppihyväksymättömiin, jotka nyt säädösten mukaan pitäisi vaihtaa jälleen. Tietämättömyyden lisäksi suurin syy näyttää olevan resurssien puute: joko määrärahoja tai työntekijöitä oli liian vähän. Jos laitos on ollut tietoinen siirtymäajan umpeutumisesta, kertoo resurssipulaan vetoaminen laskutuksen perusteena olevan mittauksen arvostuksesta: Resursseja käytetään mieluummin johonkin muuhun kuin vesimittareiden luotettavuuden ylläpitämiseen. Ohessa muutamia yksittäisiä valittuja kommentteja: Pienenä vesiosuuskuntana emme ole asiaan paneutuneet. Oletamme, että mittarit ovat asianmukaisia, koska ne on hankittu kyseisen alan liikkeistä (valmistaja Valmet). Laitos toiminut noin 18 vuotta, joten kaikki mittarit pitäisi olla tyyppihyväksyttyjä (koska laki astunut voimaan 1.7.1988). Kiinteistön omistaja vastaa taloputkesta ja vesimittarista (uusitaan kun toiminta heikkenee). Vesiosuuskunta omistaa runkoputken ja pumppaamon. Ei ole huomioitu, koska asiaa ei ole tiedossa. Oletus, että kaikki hankkimamme mittarit ovat kelvollisia, koska ne on hankittu suurilta tukkureilta esim. Alshell. Mittareiden ikää ja toimintakuntoa tarkkaillaan jatkossa tarkemmin. Vanhat mittarit ovat pääasiassa hyvin vähän kuluttavilla vanhuksilla, koska mittarit ovat asiakkaiden omia. Olisi yhtiön mielestä kohtuutonta pakottaa tällaiset ostamaan jopa viiden vuoden vesimaksujen kustannuksilla uutta. (10-30m³/V) Yleensä nämä muuttuvat myöhemmin vielä kesäasuntokäyttöön, jolloin kulutus putoaa muutamaan m³/v. Vanhojen rikkoutuessa ostetaan vain tyyppihyväksyttyjä mittareita. Ei ole tiedetty siirtymäajasta, joten sitä ei ole huomioitu mitenkään. Kaikki käytössä olevat mittarit ovat hyväksyttyjä. Suuremmat mittarit osuuskunnan sisäisessä käytössä omaa pumppaustarkkailua varten. Pienet mittarit kiinteistön omistuksessa. Osuuskunta on välittänyt mittareita, osin myös putkiliikkeet. Mittareiden vaihtotyö on aloitettu kunnassa, mutta määräaikaan mennessä työtä ei saada valmiiksi, vaihtotyö tehdään olemassa olevilla resursseilla mahdollisimman nopeasti. 3.6 Asiakkaiden omistamat vesimittarit Selvityspyyntöjen vastauksista käy ilmi, että etenkin pienillä vesihuoltolaitoksilla mittareiden uusimista vaikeuttaa se, että asiakas omistaa vesimittarit ja vastaa myös niiden kunnosta. Puhelinkeskustelujen ja vastausten perusteella vesihuoltolaitosten yleinen 13

mielipide tuntuu olevan, ettei vesihuoltolaitoksen tarvitse välittää asiakkaiden omistamien vesimittareiden kunnosta. Mittareiden omistajuutta ei selvityksessä tiedusteltu erikseen, mutta vastanneista vesihuoltolaitoksista kaikkiaan 5,6 % (4,8 % vuonna 2004 ja 7,8 % vuonna 2005) ilmoitti asiakkaiden vapaamuotoisissa vastauksissa omistavan vesimittarit. Voidaan olettaa, että luku olisi ollut suurempi, jos tätä olisi kysytty erikseen. Vaikka tämä tuntuu olevan erityisesti pienten vesilaitosten toimintatapa, eikä siten koske kovin suurta osaa vesimyynnin asiakkaista tai myydyn vesimäärän osuutta, aiheuttaa menettely kuitenkin sen, että näiden mittareiden hallinnointi on erityisen vaikeaa ja motivaatio mittareiden vaihtamiseen olematonta. Kaupankäynnin tasapuolisuus ei näissä tapauksissa toteudu kovinkaan helposti. Selvityksen takia TUKES sai erityisen paljon puheluja etenkin näiltä vesihuoltolaitoksilta, joissa asiakkaat omistavat mittarit. Vesihuoltolaitoksille oli epäselvää, miten he voivat motivoida tai vaatia asiakkaita vaihtamaan mittarit ja kuka työn maksaa. Heitä kiinnosti myös, miten mahdollisessa sanktiotapauksessa meneteltäisiin: koskisivatko toimenpiteet vesihuoltolaitosta vai mittarin omistajaa? Asia on epäselvä myös vakauslain valvojan kannalta. Tilannetta hankaloittaa sekin, jos asiakas on äskettäin hankkinut uuden mittarin, josta vaadittu tyyppihyväksyntämerkintä puuttuu. Ymmärrettävästi asiakkaan motivaatio ostaa jälleen uusi mittari ei tällaisessa tilanteessa ole kovin korkea. Tällaiset tapaukset osoittavat, että tietämys vesimittareiden vaatimuksista on ollut vajaata sekä vesimittareiden toimittajilla että hankkijoilla Selvityksessä oli mahdollisuus ilmaista vapaamuotoisesti vesimittareita koskevia näkemyksiä. Tämän kohdan vastauksista osa koski asiakkaiden omistamia mittareita ja tuovat esiin sen, kuinka vaikeaa on hallinnoida asiakkaiden omistamia mittareita. Poimitut vastaukset on kerätty liitteeseen 1. 3.7 Uusien vesimittareiden tarkastus ennen käyttöönottoa Vuoden 2004 selvityksessä tiedusteltiin myös vesihuoltolaitosten havaintoja uusien mittareiden kunnosta. Taustalla oli kentällä liikkuneet huhut uusien vesimittareiden heikentyneestä laadusta. Asennettavien mittareiden tarkastus on vapaaehtoinen toimenpide. Vastausten perusteella uusien vesimittareiden kunnossa ei ole yleisesti havaittu erityistä huomautettavaa. Selvitysvastausten perusteella näyttäisi siltä, että uusia mittareita tarkastavat ne vesihuoltolaitokset, joilla on enemmän resursseja. 14

Tarkistetaanko uusien mittareiden toimivuus ennen käyttöönottoa? kpl Osuus vastauksista Kyllä 272 32,7 % Ei 444 53,4 % Ei vastausta 115 13,8 % Onko uusien mittareiden toiminnassa havaittu huomauttamista? kpl Osuus vastauksista Kyllä 27 3,2 % Ei 688 82,8 % Ei vastausta 116 14,0 % Taulukko 11: uusien vesimittareiden tarkistus Mittareissa havaittu huomautettavaa - Mitä? Valmiin vesipostin mittariasennus puutteellinen Hyvin harvoin. Joskus jokin osa irti. vrt. 3 kohta Ei aina lähde pyörimään 1% mittareista ei pyöri Yhden mittarimerkin osalta havaittu toimintahäiriöitä. Ei mitannut. Merkkiä ei käytetä enää. Erään valmistajan mittarit näyttivät liikaa heti uutena. Yksi mittari ei pyörinyt Lasi rikki sekä säätökuvun 0-rengas oli pois paikaltaan, vähäistä puutetta. 130 mm pituisissa vesimittareissa ääniongelmia. 1/200 viallinen; vuotaa valmistusvikoja Virhe - % liian suuri (rajana pidetty ± 1 %) Yksi toimimaton mittari havaittu Kuljetusvaurioita (rungossa hiushalkeamia), koneisto ei toimi. Vesitornin vanhan ultraäänimittarin kanssa on ollut ongelmia. Mittauspaikka vaihdetaan myöhemmin. Ei aina lähde pyörimään pienehkö häiriötä Asennettu vääränkokoinen mittari kulutukseen / virtaukseen nähden ei aina lähde "käyntiin". Noin 0,5-1 % uusista mittareista pysähtyy ensimmäisen käyttökuukauden aikana ei ole lähtenyt mittaamaan (noin 1% luokkaa) kts. kohta 5 Joskus mittarit (jotkut) tarttuvat epäpuhtauksien vuoksi. Eivät kestä käyttöä, painevaihtelut, kuumat vedet, likaantuminen Mittarin jumittuminen, ei mittaa. Yksi mittari vaihdettu toimimattomana. muutamia jumissa 4 Johtopäätökset: Havaintoja ja ehdotuksia tulevaa lainsäädäntöä varten 4.1 Tietoisuus lainsäädännön vaatimuksista Vesimittareiden luotettavuuteen kiinnitetään vesihuoltolaitoksissa hyvin vaihtelevasti huomiota. Vesihuoltolaitosten varaamat resurssit vesimittareiden luotettavuuden ylläpitämiseksi vaihtelevat. 15

Suuri osa eli 39 % vastanneista vesihuoltolaitoksista oli hyvin perillä vesimittareiden tyyppihyväksyntävaatimuksista ja on ilmoituksensa mukaan poistanut tyyppihyväksymättömät mittarit käytöstä. Etenkin pienille vesihuoltolaitoksille vakauslain vaatimukset ovat olleet tuntemattomia ja tyyppihyväksymättömiä mittareita on edelleen käytössä. Tilanne vaihtelee kovasti eri vesihuoltolaitosten kesken, toisilla saattaa tyyppihyväksymättömiä mittareita olla vaihtamatta verkostossa muutama, toisissa miltei kaikki vesimittarit ovat säädösten vastaisia. 4.2 Lain soveltaminen: Mikä on yleistä kauppaa? Vakauslain ensimmäisen pykälän mukaan lakia on sovellettava yleisessä kaupassa ja liikkeessä, yleisellä myyntipaikalla sekä julkisessa toiminnassa, kun mittaaminen on perusteena taloudellisen edun määräämiselle mitan mukaan. Vakauslaki tai asetus eivät rajaa mitään vesihuoltolaitoksia vakauslain ulkopuolelle, vaan vesimittareille asetetut vaatimukset koskevat kaikkia mittauksia, joita käytetään laskutuksen perusteena. Osa vesiosuuskunnista on hyvinkin pieniä, alle kymmenen osakasta, joista osa kesäasukkaita. Vedestä perittävät kustannukset ovat pieniä. Osuuskunnat eivät miellä kuuluvansa julkisen kaupankäynnin piiriin, kun eivät pyri tuottamaan voittoa. Missä menee raja yksityisen ja julkisen toiminnan välillä? Pienet vesiosuuskunnat, joilla saattaa olla vain muutamia osakkaita, eivät miellä kuuluvansa vakauslain sovelluspiiriin. Siksi heidän motivointinsa mittareita koskevien säädösten tiukentamiseen voi olla vaikeaa. Joko mittausten luotettavuuden merkitystä ei ymmärretä tai sitä ei arvosteta. Voidaanko tällaiset vesihuoltolaitokset kannustaa käyttämään kiinteään maksuun tai arviointiin perustuvaa kulutuslaskutusta? Vesimittareiden kautta laskutetun veden taloudellinen merkitys on jätevesimaksujen takia yleensä taajamissa suurempi kuin hajaasutus-alueilla. Jätevesimaksut määräytyvät yleensä kulutetun vesimäärän mukaan, jolloin vesimittarin mittausvirheestä aiheutuva riski kasvaa. Omakustannusperusteisissa vesiosuuskunnissa vesimaksut ovat yleensä verrattain pieniä ja mittauspoikkeamasta aiheutuvan virheen riskikin on vähäinen. Vesihuoltolain (119/2001) mukaan vesiosuuskunnat ovat vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia silloin, kun liittyjiä on vähintään 50 asukasta, tai silloin, kun vedenkulutus tai jätevesimäärä on yli 10 m 3 vuorokaudessa. Tämä rajaa kaikkein pienimmät vesiosuuskunnat lain velvoitteiden ulkopuolelle. Kenties vastaava rajaus voisi olla käytännöllinen myös vakauslain uudistuksen yhteydessä. Selvityspyyntöön vastanneista tällaisia vesiosuuskunta oli n. 130 kpl. 16

4.3 Asiakkaiden omistamat mittarit ja vastuukysymykset Asiakkaiden omistamat mittarit ja vesihuoltolaitoksen vastuu: jos asiakas ei suostu vaihtamaan omistamaansa lainvastaista mittaria, olisiko valvontatapauksessa rangaistava vesihuoltolaitosta vai asiakasta? Vakauslain mukaan mittarin omistaja, haltija tai käyttäjä vastaa lainmukaisuudesta. Tämän perusteella vastuu on nykyisen lainsäädännön mukaan mittarin omistavalla asiakkaalla, eikä vesihuoltolaitoksella. Ottaen huomioon yksittäisen asiakkaan asema, tilannetta ei voida pitää hyvänä. Olisi syytä miettiä onko syytä rajoittaa vesimittareiden asiakasomistusta jollakin tapaa. Esimerkiksi vesiosuuskuntien mallisääntöjä on syytä tutkia kriittisesti ja yrittää vaikuttaa niihin, jos siellä on tätä omistusmallia koskevia suosituksia. Osa vesihuoltolaitoksista omistaa vain runkoverkon, tontille tuleva verkosto ja vesimittari kuuluvat asiakkaalle. Kun verkosto ja mittarikanta vanhenevat, tulee niiden uusimisesta todella vaikeaa, sillä asiakkaat eivät välttämättä suostu vaihtamaan mielestään "täysin toimivaa" mittaria tai uusimaan kallista putkitusta. Myös mittarin käytönaikainen valvonta on näissä tapauksissa varsin satunnaista. Jos tulevassa lainsäädännössä on vaatimuksia vesimittareiden käytönaikaisen valvonnan suhteen, tulee tämä olemaan hankalaa asiakasomistuksessa olevien vesimittareiden kohdalla, sillä vastuutahoa on vaikea osoittaa. Asiakkaan tietämys mittauslaitteiden luotettavuuden ylläpidosta on usein vähäinen ja etenkin pienissä vesiosuuskunnissa saatetaan mieltää, että vedenmyynti voidaan sopimuksilla irrottaa julkisen kaupankäynnin mittauslaitteita koskevasta lainsäädännöstä ja tällä tavoin välttää mittarin vaihtaminen tai tarkastuttaminen. 5 Asiakirjavalvonta valvontakeinona 5.1 Kokemuksia ja ehdotuksia Vesihuoltolaitosten yhteystiedot olivat kohtuullisen helposti saatavilla Suomen alueellisten Ympäristökeskusten ylläpitämistä rekistereistä. Tällaisella laajalla selvityksellä tavoitettiin vesihuoltolaitokset laajasti ja viesti mittauslaitteita koskevista vaatimuksista saatiin tehokkaasti perille. Selvityspyynnön avulla vesimittareiden tilanteesta vesihuoltolaitoksissa saatiin nopeasti laaja kokonaiskuva. Jatkoselvityksen vastausten perusteella selvityspyyntö oli vaikuttanut vesihuoltolaitosten toimintaan myös käytännön tasolla, joten tämän kokemuksen perusteella asiakirjavalvontaa voidaan pitää tehokkaana tapana valvoa näin laaja-alaista kenttää. Saatekirjeiden ja selvityspyyntöjen laatimisessa vaaditaan huolellisuutta. Laajan jakelun takia mukaan liitettävän ohjeistuksen tulee olla selkeää ja informaation tulee olla riittävän kattavasti esitetty väärinkäsitysten välttämiseksi. Lisätiedusteluihin vastaaminen pu- 17

helimitse vaatii paljon resursseja. Jos lähetetyn selvityspyynnön 1500 vastaanottajasta prosenttikin soittaa tiedustellakseen jotain epäselväksi jäänyttä kohtaa, tulee puheluita paljon. Nyt toteutetussa selvityksessä ei ensimmäisellä kierroksella ollut mukana esimerkkikuvia tyyppihyväksyntämerkinnöistä Vastausprosenttien mukaan kaikkiaan n. 79 % vesihuoltolaitoksista vastasi selvityspyyntöön. Karhukirjeiden melko kireästä sävystä huolimatta kaikki vesihuoltolaitokset eivät siis innostuneet vastaamaan siihen, joten siltä osin viranomaisvalvonta ei ollut aivan kattava. Lukumäärä on kuitenkin parempi kuin aikaisempien vapaaehtoisten kyselyjen vastausprosentti. Ajan tasalla olevat osoitteet ovat avainasemassa selvityksen onnistumisessa. Vaikka palautuneita kirjekuoria oli lähetettyihin nähden suhteellisen vähän (24 kpl), on puhelinyhteydenottojen perusteella selvää että selvityspyyntöjen perille saaminen oli ongelma laajemmaltikin vajavaisten tai vanhentuneiden yhteystietojen takia. Kaiken kaikkiaan on epäselvää, minne puuttuvat vastaukset hävisivät tai miksi osa vesihuoltolaitoksista ei reagoinut aikaisemmin. Valvonnan kannalta pitäisi pohtia, miten käsitellä niitä n. 300 vesihuoltolaitosta, jotka eivät reagoineet selvityspyyntöön. Riittävätkö resurssit ottaa jokaiseen yhteyttä erikseen? Jatkokyselyn saaneista n. 62 % vastasi selvityspyyntöön. Vastausinto oli siis selvästi pudonnut edellisvuodesta. Tämän - ja joidenkin vapaamuotoisten vastaustenkin perusteella voidaan päätellä, että säännöllisenä valvontakeinona vastaavat selvityspyynnöt eivät todennäköisesti olisi tehokkaita pidemmän päälle. Ainakin selvityspyyntöjen aikavälin tulisi olla selkeästi vuotta pidempi. Kertaluontoisena urakkana asiakirjavalvonta antoi kohtuullisen kuvan valvontakentän tilanteesta. Dokumenttivalvontakokeilu havainnollisti myös sitä, miten työlästä valvonta on, jos käytössä olevilta mittareilta vaaditaan pelkästään tyyppihyväksyntä. Kenttä on laaja ja hankalasti hallittavissa ilman kolmannen osapuolen tekemää käytössä olevien mittareiden tarkastusta. Valvontaa ei tällöin voi tehostaa ja kohdistaa pääosin ongelma-alueisiin, koska valvoja ei saa ongelmista ennakkoon mitään tietoa. 5.2 Asiakirjavalvonnan mahdollisuudet muissa laitosmittauksissa Periaatteessa valvonnan kannalta kaasu-, sähköenergia- ja lämpöenergiamittareiden asiakirjavalvonnalla olisi saavutettavissa vastaavia hyötyjä kuin vesimittareiden valvonnassa: Tiedon välittäminen kentälle ja valvontatoimenpiteiden kohdentaminen dokumenttivalvonnan perusteella. Ongelmatonta asiakirjavalvonta ei ole: Ilman olemassa olevan rekisterin yhteystietoja vastaavan selvityksen toteuttaminen kattavasti on haastavaa. Vesihuoltolaitostoiminta on luvanvaraista ja siten yhteystiedot olivat kohtuullisen helposti saatavilla tätä selvitystä 18

varten. Vastaavasti kaasun- ja sähkönjakelu ovat luvanvaraisia, ja näitä toimintoja harjoittavien yritysten yhteystietojen pitäisi olla saatavilla. Näille aloille asiakirjavalvonta voisi sopia. Lämpöenergiayhtiöt sen sijaan eivät tarvitse toimilupaa, eikä niiden yhteystietoja ole kootusti saatavilla. Kattavien yhteystietojen saaminen on siten liki mahdotonta. Järjestäytyneet suuremmat laitokset tavoitettaisiin, mutta ongelmallisin kenttä, pienet toiminnanharjoittajat jäisivät helposti saavuttamatta. Asiakirjavalvonnasta olisi vaikea saada kattavaa, eikä se näin ollen oikein sovellu lämpöenergialaitosten valvontaan. 19

Vesihuoltolaitokset SELVITYSPYYNTÖ 2004 Liite 1 Sivu 1 SELVITYSPYYNTÖ KÄYTÖSSÄ OLEVILTA VESI- JA LÄMPÖENERGIAMITTAREILTA VAADITAAN TYYPPIHYVÄKSYNTÄ Vakauslain (219/1965) mukaan mittauslaitteiden, joita käytetään yleisessä kaupassa ja liikkeessä, yleisellä myyntipaikalla sekä julkisessa toiminnassa taloudellisen edun määrittämiseen, on täytettävä vakauslain ja vakausasetuksen (370/1992) vaatimukset. Vesija lämpöenergiamittarit kuuluvat lain soveltamispiiriin, jos niitä käytetään vakauslain 1 mukaisesti yleisessä kaupassa hinnan määritykseen. Käytännössä vakauslain vaatimukset koskevat suurinta osaa käytössä olevista vesi- ja lämpöenergiamittareista. Uusilta vesimittareilta on vaadittu tyyppihyväksyntä 1.7.1988 alkaen. 4 Voimassaolevan vakausasetuksen mukaan tyyppihyväksymättömiä vesimittareita saa käyttää ilman tyyppihyväksyntää 30.6.2004 saakka. Tämä siirtymäaika päättyy siis tänä vuonna ja 1.7.2004 alkaen kaikkien vakauslain mukaisessa käytössä olevien vesimittareiden tulee olla tyyppihyväksyttyjä. Vakauslain noudattamista valvoo Turvatekniikan keskus TUKES. Turvatekniikan keskus pyytää Vakauslain 14 b nojalla 5 vesihuoltolaitoksilta selvitystä siitä, kuinka siirtymäajan loppuminen on otettu huomioon laitoksen toiminnassa. Selvitys tulee lähettää TUKESille 21.6.2004 mennessä joko postitse tai käyttämällä oheista palautuskuorta tai toimittamalla selvitys sähköpostilla osoitteeseen sari.hemminki@tukes.fi. Lisätietoja asiasta antaa luotettavuusinsinööri Sari Hemminki Puh. (09) 616 7244. Yli-insinööri Tuomo Valkeapää Luotettavuusinsinööri Sari Hemminki 4 Asetus lämpöenergian ja veden mittauslaitteiden vakaamisesta 399/1987 5 Vakauslaki 14 b (10.4.1992/321): Valvontaviranomaisella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot mittaamisvälineen omistajalta, haltijalta ja käyttäjältä sekä muulta, jota tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat. Valvontaviranomaisella on myös salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja toiselta viranomaiselta, jolle on tässä laissa tai sen nojalla säädetty tehtäviä.