Michael Katz Krefeld Langenneet Lukunäyte Suomentanut Päivi Kivelä
Tukholma 2013 Prologi Lokkiparvi räpytteli nousevan auringon kajossa Hjulstan kaatopaikan jätevuorien yllä. Alueen perällä jyrisi vanha kauhakuormaaja pölläytellen pakoputkestaan mustaa rasvaista savua kylmänkirkkaalle taivaalle. Ohjaamossa istui Anton yllään toppatakki, jonka rintapielessä oli kaatopaikan vihreä logo, ja päässään likainen nahkalakki, jonka läpät oli vedetty tiukasti korville. Hän joi kahvia nokkamukista, katseli uupuneesti tuulilasista ulos ja kuunteli poppia transistoriradiosta. Lähimmässä kasassa oli loppuun käytettyjä moottoreita ja hylättyjä autonosia, ja sen päällä hän huomasi jotain, mikä sai hänet valpastumaan. Hän nosti jalan kaasulta ja laski mukin kojelaudalle. Kauhakuormaajan pysähdyttyä hän laskeutui ohjaamosta ja käveli kasan juurelle. Hän kallisti päätään ja katsoi kasan päälle, missä seisoi hento alaston nainen selin häneen, tähyillen kaatopaikan yli. Anton riisui toisen kintaansa, kaivoi rintataskusta kännykän ja näppäili kiireesti numeron. Langanlaiha olento oli painettu polvia myöten metalliromuun aivan kuin olisi haluttu varmistaa, ettei tuuli veisi häntä mennessään. Luut erottuivat selvästi kireän ihon alta ja ruumis oli kalkittu valkoiseksi, niin että se näytti aivan marmorilta. Naisen silmämunatkin oli kalkittu, hän tähyili korkeiden jätekasojen yli kuin roomalainen patsas. 2
Langenneet lukunäyte Hei, Anton täällä, hän sanoi puhelimeen. Taas löytyi yksi Löytyi mikä? pomo ärähti toisesta päästä. Niitä valkoisia enkeleitä. Oletko varma? Seison tässä katselemassa häntä, hän on ihan samanlainen kuin ne neljä muuta mitä tehdään? Puhelimesta kuului syvä huokaus. Pitää kai ottaa yhteyttä poliisiin taas. 3
Kööpenhamina 16. lokakuuta 2010 1. Rähjäinen korjaamohalli oli autio ja hämärä. Vain nurkassa hyrisevä kompressori rikkoi musertavan hiljaisuuden. Kapeasta rasvamontusta hallin keskeltä kajasti sinertävää valoa. Työlamppu paloi himmeänä montun pohjalla. Lampun vieressä likaisella sementtilattialla kyyhötti alaston nainen. Hänen vartalossaan oli ruhjeita ja käsivarsissa ja jaloissa suuria mustelmia. Ohimossa oli haava, josta valunut veri oli kuivunut paakuiksi pitkiin vaaleisiin hiuksiin. Selässä ja pakaroissa kiemurteli punaisia juomuja aivan kuin naista olisi juuri ruoskittu. Masha avasi äkkiä silmänsä ja tuijotti lampun kylmänsinertävää valoa. Hän haukkoi henkeä. Tunsi pelon ja adrenaliinin ryöpsähdyksen. Jokainen lihas oli jännittynyt, jano kuristi kurkkua. Hitaasti hän yritti nousta, mutta alaruumiin kivut saivat hänet pysähtymään. Hän ei muistanut, miten oli päätynyt tähän haisevaan loukkoon. Joka paikkaa pakotti eikä hän pystynyt ajattelemaan selkeästi. Hän yritti taas nousta, pääsi polvilleen ja nojasi kylmään, kosteaan sementtiseinään. Hallin lämpötila lähenteli nollaa ja hän tärisi vilusta. Kauempana montussa lojui pieni vaatemytty. Punainen silkkimekko, stringit ja ruskeat mokkasaapikkaat. Hän tunnisti vaatteet. Ne olivat hänen. Joku oli riisunut ne häneltä. Mutta hän ei muistanut vieläkään mitään. Samassa kuului kolahdus ja hallin toisessa 4
Langenneet lukunäyte päässä avautui ovi. Masha nousi hitaasti. Yöilma lehahti avoimesta ovesta ja häivytti hetkeksi voiteluöljyn kuvottavan hajun. Masha nousi varpailleen, niin että ulottui kurkistamaan rasvamontun reunan yli. Hän erotti hämäriä hahmoja. Heitä tönittiin häntä kohti. Kolme lyhyttä kahden leveän välissä. Lyhyet komennettiin laskeutumaan pieniä portaita rasvamonttuun. Masha kumartui sieppaamaan vaatteensa ja yritti peittää itsensä mekolla. Hän katsoi kolmea tyttöä, jotka laskeutuivat hänen luokseen. He olivat 18 20-vuotiaita, saman ikäisiä kuin hän. Hentoja slaavityttöjä. Viimeinen heistä horjahteli epävarmasti, oli selvästi aineissa. Toiset kaksi pitelivät suojelevasti kiinni toisistaan, nyyhkyttivät ja rukoilivat. Masha tunnisti rukouksen. Sama ortodoksinen hokema jonka hän oli lapsena oppinut. Hän ymmärsi katkelmia tyttöjen puheista, he puhuivat venäjää. Emme pääse ikinä pois ikinä pois, pienin heistä itki. Masha yritti sanoa jotain, mutta ääni petti ja kurkkua vihloi kun hän yritti uudelleen. Keitä te olette? hän sopersi. Mikä paikka tämä on? Tytöt eivät välittäneet hänestä, seisoivat vain toisiinsa painautuneina. Masha tähyili halliin päin mutta ei enää nähnyt niitä kahta miestä, jotka olivat tuoneet tytöt. Hän kiskaisi päälleen mekkonsa, joka oli öljyn ja veren tahrima. Sitten hän lähti hoippumaan tyttöjen ohi kohti portaita, jotka johtivat montusta ylös. Hänen täytyi päästä pois! Nyt heti! Silloin ovi aukeni uudestaan ja halliin astui viisi miestä. Rasvamontun reunoilla olevat loisteputket sytytettiin. Masha jähmettyi kuin auton valokiilaan osunut villieläin. Hän yritti varjostaa kädellä silmiään ja hiipi vaistomaisesti takaisin toisten tyttöjen luo. Heidän yläpuolellaan seisoi viisi miestä. Miesten hengitys huurusi pilvenä kylmässä hallissa ja sai heidät näyttämään lohikäärmeiltä. Masha kuuli yhden heistä puhuvan venäjää. Toisten puheesta hän ei oikein saanut selvää. Miehet olivat 5
Michael Katz Krefeld varmaan albaaneja tai serbejä, jostain sieltäpäin. Tuo tuossa! jyrähti ääni pimeydestä. Hän onkin jo saanut kunnon käsittelyn! Masha tunnisti äänen. Tunnisti kähinän, joka kuului miehen puhuessa ja voihkiessa. Tuo mies oli pomo tuo mies oli johtanut raiskausta. Ja heiluttanut vyötä. Mashan jalat tärisivät ja henkeä ahdisti. Auta minua, hän mumisi, auta minua, Igor Sitten hän lysähti syvän, pimeän montun sementtilattialle. 6
Kaksi päivää aiemmin 2. Ragnar Bertelsen istui hotellin sängyllä ja katsoi seinään kiinnitettyä pientä televisiota. Hän oli suunnilleen viidenkymmenenviiden, tukka oli jo ohentunut mutta rinnassa ja selässä karvaa kasvoi sitäkin enemmän. Vyötäisille kiedottu kylpypyyhe, jossa oli Radissonin logo, oli kiristetty tiukasti jotta pullea maha ei näkyisi. Ragnar joi pienen kulauksen proseccolasistaan. Mahtavaa hän sanoi sointuvalla norjalla tuijottaen uutislähetystä syvästi keskittyneenä. Ihan uskomatonta, hän toisti itsekseen. Vessan ovi aukeni ja Masha astui huoneeseen. Hänen alaston, kapealanteinen vartalonsa ja pienet kiinteät rintansa kiilsivät kosteusvoiteesta, jota hän oli juuri levittänyt iholleen suihkun jälkeen. Ragnar käänsi hetkeksi katseensa ruudusta ja vilkaisi tytön takamusta, kun tämä nosti mustat stringinsä lattialta. Siis kerta kaikkiaan fantastista. Masha katsoi häntä, ja Ragnar kääntyi kiireesti poispäin. Mikä sitten? Masha kysyi ja veti stringit jalkaansa. Nuo chileläiset kaivosmiehet! He ovat olleet loukussa siellä kaivoksessa yli kaksi kuukautta, mutta nyt pelastusjoukot ovat viimeinkin saaneet heidät ylös. Eikö ole uskomatonta? Hän osoitti tv:tä lasillaan. Ruudulla pyöri CNN:n rakeisia kuvia Chilestä, vapautetut kaivostyöläiset poseerasivat pelastusjoukkojen ja maan presidentin kanssa. 7
Michael Katz Krefeld Olivatko nuo kaikki loukussa? Ragnar rypisti kulmiaan. Ei, vain nuo, joilla on aurinkolasit päässä. Heistähän on puhuttu uutisissa koko syksy. Etkö ole kuullut? Minä en katso telkkaria, luen mieluummin kirjoja. Niinkö? Ragnar vilkaisi häntä epäuskoisesti. Sitä en olisi arvannut. Masha kohautti olkapäitään ja veti pienen tummanpunaisen mekon ylleen. Mutta miksi heillä on aurinkolasit? Koska heidän silmänsä ovat tottuneet pimeään siellä maan alla. Valo on heille aivan liian kirkasta. Ilman aurinkolaseja he saisivat vakavia silmävammoja. Minun poikakaverillani on täsmälleen samanlaiset. Hän on ihan hulluna niihin. Ne ovat Oakleyn Radar-mallia, ennen niitä hänellä piti olla M-framet tai Jawbonet. Ne ovat mielettömän kalliita, mutta hintansa arvoisia, hän sanoo. Ragnar ei selvästikään aivan ymmärtänyt mistä Masha puhui, mutta nyökkäsi ystävällisesti ennen kuin kääntyi taas televisioon päin. Masha otti mustan kirjekuorilaukkunsa pyöreältä pöydältä näköalaikkunan vierestä ja seisahtui hetkeksi katselemaan 17. kerroksesta avautuvaa näkymää. Liikenne Langebron yli Rådhuspladsenille päin oli vilkastunut. Christianshavnin puolella välkkyi Vor Frelsers Kirken kullattu torninhuippu iltapäivän auringossa. Igor oli kutsunut hänet sinne heidän ensimmäisillä treffeillään vajaat kolme kuukautta sitten, mutta torni oli ollut suljettu sinä päivänä eikä Igor ollut myöhemmin uusinut tarjousta. Itse asiassa he eivät olleet käyneet missään yhdessä pitkään aikaan, mutta tänä iltana Igor oli luvannut viedä hänet syömään sushia. Vähän kuin juhlimaan. Nähdään, kulta, Masha sanoi ja kääntyi. 8
Langenneet lukunäyte Ragnar nousi kohteliaasti sängyltä. Saisinko tarjota neidille lasin samppanjaa? Ei kiitos. Ehkä ensi kerralla. Masha oli jo ovella menossa. Voin siis soittaa sinulle uudestaan? Totta kai, Masha vastasi, olit tosi söpö. Ragnar tuli avaamaan hänelle oven ja Masha astui käytävään. Ja sinä olit fantastinen, mies sanoi huulillaan hymy, joka osoitti hänen olevan tosissaan. Pieni jäähyväissuukko? Poskelle, Masha vastasi ja kurkotti sivuttain miestä kohti. Ragnar suuteli häntä pehmeästi. Nähdään, Karina. Masha käveli hissille ja painoi nappia. Ennen kuin astui hissiin hän väläytti Ragnarille pienen hymyn. Matkalla alakertaan hän laski rahat, jotka mies oli maksanut Karinalle pienestä ratsastusretkestä. Karina oli hänen ammattinimensä. Se kuulosti riittävän tanskalaiselta kätkemään hänen liettualaisen syntyperänsä. Asiakkaita ei tosin kiinnostanut mistä hän oli kotoisin, kunhan hän antoi mitä lupasi. Ja Karina antoi. Kaikille jotka maksoivat vähintään 1700 kruunua tunnin seurasta. Kaikille nalle karhuille, jotka odottelivat hotelleissa. Mutta ei Masha. Mashalla oli poikaystävä, Igor, joka odotti häntä aulassa. 9
3. Masha ja Igor kävelivät Radisson Hotelin puolityhjän parkkipaikan poikki. Piikkikorkokengissään Mashan oli vaikea pysytellä pitkin askelin harppovan miehen perässä. Igor käveli kuin hiphop-gangsteri, vaikka olikin syntyisin Pietarista. Keinahteli sivuille lihakset jännittyneinä ja aurinkolasit otsalle nostettuna tyyliin, joka ei ollut peräisin rankoilta kasvuvuosilta getossa vaan suoraan musiikkivideoista. Fuck, miten kurkkua kuivaa, Igor sanoi ja vilkaisi Mashaa olkansa yli. Hän piti kännykkää korvallaan ja odotti että puheluun vastattaisiin. En ole viime aikoina saanut syödäkseni juuri muuta kuin maapähkinöitä. Hän viittasi taaksepäin kohti hotellin baaria, jossa oli istunut odottamassa. Kulta, minähän olen sanonut ettei sinun tarvitse lähteä kuskiksi, Masha vastasi. Kuka sinusta sitten pitäisi huolta? Osaan kyllä pitää huolta itsestäni, ne vanhat nallekarhut ovat ihan vaarattomia. Minä vihaan heitä, Igor mutisi. Sinä olet aivan liian hyvä heille. Juuri silloin toisessa päässä vastattiin ja Igor keskitti kaiken huomionsa puheluun. Hän esitteli itsensä venäjäksi sanoi olevansa valmis ja kiitti hänelle osoitetusta luottamuksesta. Hän toisti, miten kiitollinen oli kun pääsi mukaan. Masha huomasi miten nöyrältä Igor kuulosti, se ei ollut ollenkaan miehen tapaista. 10
Langenneet lukunäyte Igor otti autonavaimet mustan nahkatakkinsa taskusta ja painoi nappia. Musta BMW 320i, jossa oli takaspoileri ja kiiltävät 18 tuuman vanteet, päästi sarjan kimeitä piippauksia. Igor lopetti puhelun ja istui ratin taakse. Kuka se oli? Masha kysyi ja veti oven kiinni. Ei kukaan, bisneksiä vain, Igor murahti, kurkotti Mashan eteen ja avasi hansikaslokeron. Siellä oli pino Wunderbaumeja. Hän vaihtoi uuden tuoksukuusen taustapeiliin. Masha inhosi Grüner Apfelin etovaa synteettistä hajua ja piteli nenäänsä. Minä olen ajatellut yhtä asiaa, joka liittyy bisneksiin, hän sanoi. Niin, baby? Igor vastasi hajamielisesti. Hän valitsi taas kännykkä numeron ja käynnisti auton. Olen ajatellut lopettaa. Tämä ei huvita enää. Haluan löytää jotain muuta tekemistä. Ihanko totta? Miksi? Masha katsoi häntä pettyneesti. Minä luulin että sinä ilahtuisit. Ethän sinäkään pidä siitä mitä minä teen. Igor kohautti olkapäitään ja siirsi kännykän toiselle korvalle odottaessaan vastausta. Minä en sekaannu sinun työhösi, hän sanoi Mashalle. Ymmärrän sinua. Ymmärrän että haluat tienata rahaa. Minä en ole ennakkoluuloinen, sen sinä tiedät, baby. Työsi ei kuulu minulle. Ei raha merkitse kaikkea. Tulemme toimeen vähemmälläkin. Igor naurahti ivallisesti. Raha merkitsee kaikkea tässä maailmassa. Se jolla ei ole rahaa ei ole mitään, ei muuta kuin toisten sylkykuppi. Believe me. Hei Janus, mitä kuuluu? hän sanoi kännykkään. Arvaa mitä! Ukko antaa minun pelata. Kova juttu! Heidän kääntyessään Amager Boulevardilta Christianshavns Torville Igor kertoi Janusille pokeripelistä, joka järjestettäisiin samana iltana. Kaminskin paikassa. Takahuoneessa, jota 11
Michael Katz Krefeld kutsuttiin Kuninkaan sviitiksi ja jonka pöytään pääsivät vain harvat ja valitut. Siellä kävivät oikeat suurpelaajat. Eivät mitkään online-turnausten surkimukset, jotka vain hautoivat pelimerkkejään. Tämä oli kunnon balkanilaisten peliä. Niiden joilla oli isot kasat rahaa ja vielä isommat pallit mutta niukasti pokerinaamaa. Igor kertoi miten oli jo kuukausia yrittänyt päästä mukaan ja todistaa Kaminskille, että pärjäisi pelissä niin että ukko saisi voitosta 28 prosenttiaan. Voit olla varma että minä olen player, hän naureskeli puhelimeen. Masha katsoi Igoria, kun tämä lopetti puhelun. Mies hymyili autuaasti. Menet pelaamaan tänä iltana? Masha kysyi terävästi. Niin, baby. Huipputilaisuus. Meidänhän piti mennä syömään. Sushia. Sinä lupasit. Igor veti syvään henkeä. Tämä on suuri tilaisuus. Mutta sinä lupasit! Valo vaihtui punaiseksi ja Igor jarrutti. Sitten hän kääntyi Mashaan päin ja otti Oakleyt päästään. Hän katsoi Mashaa lempein, ruskein silmin. Yhtä ihailevasti kuin silloin kun he tapasivat kolme kuukautta aiemmin. Se katse oli saanut Mashan sulamaan. Kyllähän sinä tiedät, että olet minulle tärkeintä maailmassa Meillä oli sopimus, Masha sanoi huulet törröllä. Kyllä minä hyvitän sen sinulle, mutta en voi päästää tätä tilaisuutta ohi. Mutta minä olen peruuttanut vaikka kuinka monta menoa meidän takiamme. Baby, minähän teen tämän meidän takiamme. Tämä on tärkeä peli. Pöytä täynnä vanhoja rikkaita ukkoja, ei muuta kuin nylkee. Pitäähän toisen meistä tienata. Igor hymyili hurmaavinta hymyään. Juhlitaan huomenna, lupaan sen. En minä halua juhlia, haluan vain olla yhdessä. 12
Langenneet lukunäyte Niin minäkin, baby. Niin minäkin. Igor tarttui häntä leuasta, kohotti sitä ja suuteli. Miehen huolellisesti leikattu parta, joka ympäröi suuta kapeana viivana, kutitti hiukan. Takana seisova auto tyyttäsi kärsimättömästi merkiksi, että valo oli vaihtunut vihreäksi. Igor vain jatkoi suutelua ja silitti hellästi Mashan poskea. Hänen sormensa haisivat Grüner Apfelilta, mutta se ei haitannut Mashaa. 13
4. Kello oli 03.30 ja Kaminskin takahuoneessa istuvat neljä miestä olivat pelanneet Texas hold emia yli viisi tuntia. Pelimerkkien pinot olivat kasvaneet ja huvenneet tasaisesti kunkin kohdalla, mutta nyt alkoi piirtyä selvä kuvio. Korkeimmat pinot olivat Igorilla ja Lucianilla, lihavalla keski-ikäisellä serbillä, jolla oli maastohousut ja havaijipaita. Oli vain ajan kysymys, milloin toiset kaksi pelaajaa, Milan ja Ratko, olisi lyöty. Pienessä huoneessa haisi hiki, tupakansavu ja borssikeitto, jota Kaminski sekoitti huolellisesti keittonurkkauksessa heidän takanaan. Jos joutui pelistä ulos, sai keittoa kuin laihaksi lohduksi tappiosta, Kaminskilla oli sellainen tapa. Salin puolelta kuului huutelua, asiakkaat seurasivat tv:stä itäeurooppalaisten liigojen jalkapallo-otteluita. Kaminskin paikassa käytiin katsomassa urheilua, pelaamassa korttia, juomassa ja hoitelemassa keskinäisiä liikeasioita liikeasioita, jotka eivät yleensä kestäneet päivänvaloa. Useimmat asiakkaat olivat kotoisin Kaukasukselta, Valko-Venäjältä, Ukrainasta ja Baltian maista. Niistä vanhoista valtioista. Tästä syystä kapakkaa, joka oli oikeastaan lakkautettu kampaamo Colbjørnsensgadella, nimitettiin Pikku-Neukkulaksi. Ja varmaan myös siksi, että tuuheaviiksinen ja äkkipikainen Kaminski muistutti epämiellyttävässä määrin Stalinia. Milan kuivasi hikiset kätensä paitaan ennen kuin työnsi viimeiset pelimerkkinsä pottiin keskelle pöytää. Hän vilkaisi syrjäsilmällä keittopataa kuin olisi jo tiennyt, että kierros jäisi 14
Langenneet lukunäyte hänen viimeisekseen. Ihan sairas juttu ne kaivostyöläiset, jotka saatiin ylös Häntä vastapäätä istuva Ratko kyhnytti tuuheaa harmaantunutta täyspartaansa ja haukotteli. Jos ne kaikki eivät ole hinttejä jotka ovat nussineet keskenään, niin varmaan niitä himottaa kun ovat olleet kaksi kuukautta siellä loukussa. Milan nauroi ja nojasi taaksepäin tuolissaan. Oletko mukana, Igor? Igor nyökkäsi ja korotti panosta 500 eurolla. Hän huomasi heti nytkähdyksen Lucianin silmänurkassa. Hyvin pienen tosin, mutta hän oli nähnyt sen. Tämä käsi olisi hänen, korottipa Lucian panosta miten paljon tahansa. Hemmetin hyvä peli, paljon parempi kuin hän oli odottanut. Kun hänen pottinsa oli illan mittaan kasvanut, hän olisi monta kertaa halunnut kääntyä katsomaan Kaminskia nähdäkseen tämän hyväksyvän nyökkäyk sen, mutta hän oli vastustanut kiusausta. Minä kuulin että yhtä kaivosmiestä oli odottamassa sekä vaimo että rakastajatar, kun hän pääsi maan pinnalle. Voitteko kuvitella millainen mekkala siitä tuli? Milan nauroi niin että hytkyi. Halusi varmaan painua suoraan takaisin kaivokseen, Ratko vastasi. Lucian kippasi ja heitti kiivaasti kortit kädestään. Pelataanko tässä vai lörpötelläänkö kuin akat? Igor käänsi korttinsa ja näytti toisille kaksi yhdeksikköään, jotka pöydässä olevien yhteiskorttien kanssa varmistivat potin hänelle. Hän kokosi pelimerkit eteensä. Nyt kun Ratko ja Milan oli lähetetty keittopadan ääreen, vain Igor ja Lucian olivat jäljellä. He pelasivat vielä tunnin, mutta pelimerkit eivät juurikaan vaihtaneet omistajaa. Igor oli vain tuhat euroa voitolla eikä niin vähällä voinut pakottaa peliä ratkaisuun. Vaikka rahaa oli tullut 15
Michael Katz Krefeld runsaasti, tilanne ärsytti häntä. Lucian oli väsynyt tuntikausien pelaamisesta, vähän liian humalassa slivovitsista ja vähän liian tihrusilmäinen Drina-savukkeista, joita hän poltti ketjussa. Pian hän olisi helppo uhri, mutta toistaiseksi hän oli pysynyt riittävän valppaana ja osannut varoa ansoja, joita Igor oli hänelle virittänyt. Kun seuraava käsi jaettiin, Igor totesi heti Lucianin saaneen jotain käyttökelpoista. Koska pöydässä oli kaksi jätkää, ei ollut vaikea päätellä, että hänellä oli kädessä joku kuninkaallinen. Lucian korotti panosta ja työnsi puolet pelimerkeistään pottiin, 10 000 euroa. Igor ei Lucianin jätkistä piitannut, sillä hänellä itsellään oli kaksi rouvaa, hertta ja pata. Olen mukana ja korotan kymppitonnilla. Igor otti pelimerkkinsä ja pudotti ne käsi suorana toisten päälle, niin että ne lentelivät pitkin pöytää. Älä heittele pelimerkkejä, Lucian kähisi. Ne ovat minun ja teen niillä mitä haluan, Igor vastasi yrittäen tahallaan ärsyttää Luciania. Se tehosikin. Kun Igor pani pöytään river cardin, joka oli ristikuningas, Lucian työnsi loputkin pelimerkkinsä pottiin. Hän otti lompakkonsa esiin ja nykäisi sieltä kaikki setelit. Minäpä korotan pottia niin näen miten lennät kuonollesi, penikka! Huoneessa tuli hiljaista. Igor kääntyi katsomaan Kaminskia, joka oli lakannut sekoittamasta pataa. Kaikki tiesivät, ettei käteisellä pelattu eikä pöytään koskaan pantu mitään arvoesineitä. Tilanne olisi ollut Kaminskille nolo, jos kytät vastoin kaikkia oletuksia olisivat ilmaantuneet paikalle. Kaminski siveli viiksiään. Katseli Igoria, joka hymyili itsevarmasti. Hoitakaa jo loppuun se peli, hän sanoi. Sitten hän alkoi taas sekoittaa verenpunaista keittoa. Igor kääntyi katsomaan Luciania, joka istui käsivarret ristissä. Pistähän pelimerkkisi pottiin niin kauan kuin sinulla vielä on niitä, Lucian sanoi voitonriemuisesti. 16
Langenneet lukunäyte Igor työnsi koko kasansa pottiin. Lucian ei häntä huijannut. Ei miehellä kuninkaita ollut. Lucian keräsi jätkiä. Niillä hän oli korottanut pottia ensimmäisellä kerralla. Jätkillä, jotka eivät olleet paskankaan arvoisia Igorin rouvien rinnalla. Tämä oli käynyt melkein liiankin helposti. Vaikka Kaminski ottaisikin osuutensa, rahaa jäisi enemmän kuin hän oli uskaltanut edes haaveilla voittavansa. Hän voisi uusia auton ja hankkia kotiin uuden taulu-tv:n. Tai mitä hemmettiä taulu-tv:stä, hänhän voisi vaihtaa koko asunnon. Et sinä tuolla panoksella pääse kuin puolimatkaan, Lucian murisi. Loppu on puhelinsoiton päässä, Igor vastasi ja kumartui pöydän ylle. Minä en levittele seteleitä ympäriinsä. Mutta kyllä minulta saman verran löytyy kuin tuosta resusta. Hän nyökkäsi Lucianin kuluneeseen lompakkoon päin. Lucian katsoi häntä harhailevin silmin ja vilkaisi hänen olkansa yli Kaminskia, joka katseli heitä synkän näköisenä. Uskon sinua. Mitä sinulla on? hän jyrisi. Igor hymyili. Tuo kunkku ei sinua auta, hän sanoi naputtaen korttia, joka oli pöydällä heidän välissään. Ei yhtään, sinä kun keräät jätkiä. Saanko esitellä sinulle kaksi tyttöäni? Hän käänsi korttinsa. Ja heillä on sisko pöydässä, ei hassumpi kolmikko vai mitä? Lucian vilkaisi kortteja ja nyökkäsi ihailevasti. Sitten hän pyyhkäisi hikistä otsaansa kämmenselällä ja kumartui kortteihinsa päin. Olet oikeassa jätkän suhteen, se on oikein mukava kädessä. Hän käänsi kortin ja näytti ristijätkää. Kun pöydässä on hänen isänsä ristikuningas, ristikymppi ja ristiysi, se pystyy tekemään ihmeitä. Hän hymyili haikeasti. Tiedätkö mikä on todennäköisyys, että minulla on myös hänen äitinsä, ristirouva? Tiedätkö mikä on royal straight flushin todennäköisyys? 17
Michael Katz Krefeld Totta kai, Igor vastasi hymyillen. Yhden suhde kuuteensataan tuhanteen tai niillä main. Ei siis kovin kummoinen. Lucian nyökkäsi ja otti viimeisen korttinsa. Sitten taidankin olla maailman onnekkain mies. Onnekkaampi kuin ne kaivos miehen nuhjakkeet, joista kaikki höpisevät, vai mitä? Igor kohautti olkapäitään. Katsotaan. Katsotaan, Lucian toisti ja käänsi kortin. Igorin maailma romahti. Kaikki katosi hänen ympäriltään ja jäljelle jäi vain ristirouva, joka loisti hänen silmiensä edessä. Hän tuijotti korttia. Hän ei saanut vedetyksi henkeä kaikki hänen sisällään kuristui kokoon. Hän tunsi kuolevansa. Tai sitten hän vain toivoi niin. Tässä tilanteessa se olisi vapautus. Hyvä että istut suu auki, ystäväiseni, sillä sinulle tuli nyt keiton aika, sanoi Lucian. Toiset serbit tulivat pöydän ääreen. Katsoivat kortteja. Kaikkea sitä näkee, Milan sanoi. Johan on käsi. Ja peli. Tämä jää kyllä historiaan. Paljonko potissa on? Hän silmäili pelimerkkien pinoja ja niiden päälle heitettyjä seteleitä. Sitten hän hymyili Lucianille. Kunnioitukseni, olet juuri voittanut 30 000 euroa, ja sinä, ystäväiseni hän taputti Igoria olalle. Sinä soitat nyt elämäsi kalleimman puhelun. Minä minä änkytti Igor. Hän yritti hymyillä, mutta ei saanut edes vedetyksi henkeä. Minä taisin vähän hätiköidä. Mitä tarkoitat? Hän katsoi Luciania. Kyllä minulla tietysti osa siitä on totta kai on mutta Hän viittasi pelimerkkien kasaa kuin saadakseen ymmärrystä. Kaikki kolme serbiä katsoivat häntä jääkylmästi. Sanotko ettet pysty maksamaan? Suurimman osan kyllä, mutta Suurin osa ei riitä, Milan sanoi. Ei tosiaankaan, jatkoi Ratko. 18
Langenneet lukunäyte Otatko mieluummin serbialaisen manikyyrin? Lucian kaivoi takintaskua, veti esiin pienet ruosteiset oksasakset ja kolautti ne pöydälle. Ilman sormia on aika vaikea pelata. Igor katsoi saksia paniikin vallassa. Hän perääntyi kauemmaksi pöydästä ja aikoi nousta, mutta Milan oli saman tien hänen vieressään ja painoi hänet takaisin tuoliin. Ei mitään kiirettä. Pane ne pois, kuului Kaminskin ääni heidän takaansa. Hän laski kauhan kädestään ja sammutti kaasuliekin. Sitten hän käveli rauhallisesti pöydän ääreen. Ja nyt heti. Lucian katsoi Kaminskia, joka tuijotti häntä läpitunkevasti. Epäröiden hän pani oksasakset takaisin taskuunsa. Haluan vain rahani, ei muuta. Igor hankkii sinulle rahat. Häneen voi luottaa, muuten hän ei istuisi minun pöydässäni. Onko selvä? On tietysti, Kaminski, Lucian vastasi häneen katsomatta. Hän risti käsivartensa. Anteeksi äkkipikaisuuteni. Se ei ollut kunnioituksen puutetta, tiedät sen. Paljonko sinulla on, poika? Igor katsoi lattiaan. Nelisenkymmentä tuhatta kruunua. Lucian katsoi kysyvästi Milania ja tämä ravisti päätään. Ei riitä, ei riitä alkuunkaan. Sinulla on 24 tuntia aikaa, muuten Lucian kohotti oikeaa kättään ja liikutti sormiaan kuin saksia. Naps naps. 19