Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014

KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014 Hyväksytty sosiaali- ja terveyslautakunnassa 8.12.2010 331

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONNAN SUUNNITELMALLISUUS...3 1.1 JOHDANTO...3 1.2 VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT...3 1.3 KUNNAN VALVONTASUUNNITELMAT...4 2. VALVONNAN MAKSULLISUUS...5 3. VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT...6 4. KOULUTUS...7 5. TIETOJÄRJESTELMÄT...7 6. LAADUNHALLINTA...8 7. VIESTINTÄ...8 8. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN...8 9. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI...9 LIITTEET Liite 1 Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014 Liite 2 Terveydensuojelun valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014 Liite 3 Tupakkalain valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014 Liite 4 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014 Liite 5 Kemikaalilain valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014

3 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONNAN SUUNNITELMALLISUUS 1.1 Johdanto Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jonka tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ja hyväksymään säännöllistä valvontaa koskevan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Seuraava toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava aluehallintovirastolle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Suunnitelmassa on otettava huomioon valvontaa ohjaavien keskusvirastojen valvontaohjelma sekä valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) edellyttämä sisältö. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut. 1.2 Valtakunnalliset valvontaohjelmat Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Turvatekniikan keskus vuoden 2011 alusta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ovat laatineet yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman vuosille 2011 2014. Valtakunnallinen valvontaohjelma poikkeaa rakenteellisesti edellisistä ohjelmista siten, että toimialakohtaisten valvontaohjelmien yleiset, kaikille yhteiset osat on koottu yhteen ja ne pysyvät periaatteessa samoina koko kauden ajan. Yhteistä valvontaohjelmaa päivitetään vuosittain tarpeen mukaan. Lisäksi ohjelmassa ovat omina osioinaan toimialakohtaiset ohjelmat, joissa kuvataan kyseisen toimialan valvonnan erityispiirteet. Toimialakohtaiset vuosittaiset projektit ja hankkeet eivät sisälly nyt julkaistavaan valvontaohjelmaan, vaan keskus- ja aluehallintovirastot tiedottavat niistä erikseen. Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ovat mukana toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään kansanterveyslaissa (66/1972) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon

4 laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Eläinlääkintähuoltolaissa säädetty valtakunnallinen valvontaohjelma laaditaan vuoden 2010 lopulla ja kunnilla on sen jälkeen vuosi aikaa laatia vastaava kunnallinen valvontasuunnitelma. Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (664/2006) säätää yksityiskohtaisemmin valvontaohjelmien sisällöstä. Yhteisessä valtakunnallisessa ohjelmassa määritellään keskusviranomaisten yhteiset periaatteet 1) tarkastusten sisällölle, 2) valvontakohdetyyppien riskinarvioinnille ja riskiluokitukselle sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheyksille, 3) valvontakohdetyypeittäin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävälle ajalle, 4) näytteenoton ja valvontaprojektien ohjaukselle, 5) ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi sekä 6) raportointiohjeelle. 1.3 Kunnan valvontasuunnitelmat Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että se sisältää terveydensuojelu-, elintarvike-, tupakka- ja kemikaalilain sekä kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukaiset toimialat. Asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) suunnitelman vähimmäissisältö on määritelty siten, että kultakin toimialalta esitetään vähintään seuraavat tiedot: 1) tarkastusten sisältö, 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys, 3) tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika, 4) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen sekä 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Kunnan valvontasuunnitelmassa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset valvontaohjelmat. Valvontasuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. Valvontasuunnitelma-asetuksen mukaan kunnan on toimitettava hyväksytty, seuraavan vuoden ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma aluehallintovirastolle (AVI) kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä. Liitteenä olevissa Kainuun maakunta kuntayhtymän suunnitelmissa on huomioitu ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2011 2014.

5 Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja kuntien, AVIen ja muiden valvontaviranomaisten valvontasuunnitelmiin on kuvattu seuraavassa kaaviossa. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA (Evira + Tukes + Valvira) Ympäristöterveydenhuollon yhteiset asiat, toimintaympäristön muutokset, ympäristöterveydenhuollon lait, yhteiset periaatteet ja toimintatavat TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Elintarvikelaki Eläinlääkintähuoltolaki Kemikaalilaki Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuu- Terveydensuojelulaki Tupakkalaki Evira Valvira/SYKE (2011 alkaen Tukes) desta Tukes Valvira Valvontaviranomaisen ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2. VALVONNAN MAKSULLISUUS Ympäristöterveydenhuollon valvonnan suunnitelmallisuuden ja maksullisuuden lisäämisen tarkoituksena on ollut tehostaa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön edellyttämää kunnallista valvontaa sekä lisätä valvonnasta perittäviä maksuja kunnan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen turvaamiseksi. Tämän vuoksi olisi ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakimuutosten perustelujen mukaan (HE 179/2005) ensiarvoisen tärkeää, että kunnan ympäristöterveydenhuoltoyksikön valvonnastaan perimät maksut voitaisiin käyttää yksikön toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamiseen. Valtioneuvoston antamassa asetuksessa (665/2006) kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta on edellytetty, että arvioitaessa kunnan valvontasuunnitelman toteutumista vuosittain on arvioinnin kohteeksi asetettava myös valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontamaksujen perimiseen oikeuttavat säännökset on sisällytetty ympäristöterveydenhuollon eri lakeihin (elintarvikelain 71, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 20, terveydensuojelulain 50 :n, kemikaalilain 60 :n ja tupakkalain 25 a ). Sosiaali- ja terveyslautakunta on hyväksynyt ympäristöterveydenhuollon maksutaksan (13.5.2009 137), mikä sisältää elintarvikelain (23/2006), terveydensuojelulain (736/1994), kuluttajapalvelusta turvallisuudesta annetun lain (75/2004), kemikaalilain (744/1989), tupakkalain (693/1976, muutos

6 984/2008) ja lääkelain (395/1987) nojalla perittävät maksut. Maksut on määritelty niin, että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. 3. VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT Elintarvikevalvonta kuuluu sekä eläinlääkintähuollon että terveysvalvonnan vastuualueille. Eläinlääkintähuollon vastuualue huolehtii eläinperäisten elintarvikkeiden valvonnasta. Muusta suunnitelmallisista valvonnasta huolehtii terveysvalvonta. Liitteenä olevien suunnitelmien osalta on huomioitava, että tarkastuksen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on huomioitu tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö ja tarkastuskertomuksen laatiminen. Matkoihin käytettävää aikaa ei ole huomioitu. Tällöin valvontaan käytetty kokonaisaika on todellisuudessa pitkien välimatkojen vuoksi suurempi kuin liitetaulukoissa esitetty tarkastuksiin menevä aika. Tarkastusten sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheydet on esitetty toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Muu kuin suunnitelmallinen valvonta käsittää mm. huoneistojen hyväksymiseen liittyvät tarkastukset, valituksiin liittyvät tarkastukset, asuinhuoneistojen tarkastukset, näytteenoton, lausuntojen valmistelut ja epidemioiden ja erityistilanteiden selvittelytyöt sekä lupa-asioiden valmistelu, suunnittelutyö ja muut hallinnolliset tehtävät. Lisäksi jatkuvasti uudistuva lainsäädäntö vaatii perehtymistä sekä toimijoiden opastusta, neuvontaa ja koulutustilaisuuksien järjestämistä. Taulukossa on esitetty käytettävissä olevat voimavarat, toimialoittain arvio suunnitelmalliseen valvontaan käytettävistä olevat henkilövoimavarat ja valvontakohteiden kokonaislukumäärät. Riskinarviointia käsitellään tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Kuntayhtymässä on 10 terveystarkastajan virkaa. Tarkempi kuvaus valvontahenkilöstön riittävyydestä ja sen pätevyydestä on liitteenä olevissa valvontasuunnitelmissa. Valvontasuunnitelmaa laadittaessa on otettu huomioon, että käytettävissä olevista voimavaroista on mahdollista käyttää vain osa nimenomaan suunnitelmallista valvontaa varten.

7 Valvontakohteiden lukumäärä Käytettävissä kokonaisuudessa (htv) Kokonaisuudesta käytettävissä suunnitelmalliseen valvontaan (htv ) Valvonnan tarve riskinarvioinnin perusteella (htv) Elintarvikevalvonta 1572 1) 4,0 0,7 2,0 Terveydensuojelun valvonta 807 2,0 0,4 0,6 Kuluttajaturvallisuusvalvonta 289 0,4 0,3 0,5 Tupakkavalvonta 549 0,3 0,1 0,4 Kemikaalivalvonta 160 0,2 0,1 0,1 Yhteensä 3377 6,9 1,6 3,6 1) Näistä hyväksyntää edellyttäviä kohteita 703 kpl ja ilmoituksenvaraisia 869 kpl. Taulukon tiedot koskevat tarkastuksiin liittyvää voimavarojen käyttöä. Muu voimavarojen käyttö kohdistuu mm. neuvontaan, opastukseen, koulutukseen, suunnittelu- ja raportointitöihin sekä muihin hallinnollisiin tehtäviin. Taulukossa ei ole huomioitu myöskään matkoihin kuluvaa aikaa. Valtakunnallisen valvontaohjelman mukaan kokonaistyöpanostarve on tavallisesti 1,5 2 kertaa alueella sijaitsevien kohteiden tarkastuksiin tarvittava aika. 4. KOULUTUS Henkilöstön jatkuvalla ja monipuolisella kouluttautumisella on keskeinen merkitys valvontasuunnitelman suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen kannalta. Koulutus on tarpeen mukaan sisäistä tai ulkopuolista koulutusta. Laatukäsikirjaan on tehty koulutussuunnitelma. Koulutuksen toteutumista ja kustannuksia seurataan toimiston ylläpitämän rekisterin avulla. Kehityskeskusteluissa käydään läpi koulutukseen liittyviä asioita. Koulutus suunnitellaan niin, että henkilöstö osallistuu tehtäväjaon mukaiseen koulutukseen. 5. TIETOJÄRJESTELMÄT Tietojärjestelmään kirjataan valvontakohteet, suoritetut tarkastukset, näytteenotot, toimenpidepyynnöt ym. valvontaan liittyvät toimenpiteet. Ympäristöterveydenhuollon tietojärjestelmä on ollut YtBoss. Vuoden 2010 alusta alkaen on otettu käyttöön Digian tarkastajaohjelma.

8 6. LAADUNHALLINTA Ympäristöterveydenhuolto kuuluu sosiaali- ja terveystoimialan laadunhallinnan organisaatioon. Tulosalueelle on nimetty laatupäällikkö, vastuualueittain laatupäälliköt ja laatutiimit. Tulosalueen laatukäsikirjassa on kuvattu johtaminen, organisaatio ja ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmien toiminta-alueisiin liittyvät prosessikartat ja palveluprosessit. Laatukäsikirja sisältää ohje- ja lomakerekisterin liittyen elintarvike-, terveydensuojelu-, tupakka-, kemikaali-, tuoteturvallisuus- ja lääkelain valvontaan. 7. VIESTINTÄ Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Sosiaali- ja terveystoimialan laatujärjestelmän mukaisesti tehdään kahden vuoden välein asiakastyytyväisyyskysely. Palautteet käsitellään vastuualueiden kokouksissa ja tulosalueen johtoryhmässä. Palautteesta raportoidaan vuosikertomuksessa ja sitä hyödynnetään ympäristöterveydenhuollon toiminnan kehittämisessä. Ympäristöterveydenhuollon Internet-sivuille on laitettu toimijoille ja kuntalaisille suunnattua ohjeistusta ja lomakkeita. Internet-sivut vaativat jatkuvaa päivittämistä. Lisäksi toimijoille on erilaisia esitteitä ja ohjeita, jotka ovat saatavilla ympäristöterveydenhuollon toimipisteistä. Viestinnässä noudatetaan Kainuun maakunta -kuntayhtymän viestintäperiaatteita ja ohjeita. Erityistilanteista tiedotetaan tapauskohtaisesti ja viestinnässä tehdään yhteistyötä kuntayhtymän viestinnästä vastaavien tahojen kanssa. Tutkimusprojekteita ja muista ympäristöterveydenhuollon ajankohtaisista asioista tiedotetaan harkinnan mukaan tiedotusvälineille ja ympäristöterveydenhuollon internet-sivuilla. 8. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN Elintarvikkeiden ja talousveden aiheuttamien epidemioiden hoidossa toimitaan ruokamyrkytysepidemioita koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminta tapahtuu THL:n, Eviran ja Valviran ohjeiden mukaan. Vuonna 2011 aloitetaan ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman valmistelu.

9 9. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valtioneuvoston asetuksessa (665/2006) kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta edellytetään, että kunnan tulee arvioida valvontasuunnitelman toteutuminen vuosittain. Arviointituloksilla ja valvonnasta saaduilla kokemuksilla on keskeinen merkitys seuraavia valvontasuunnitelmia laadittaessa. Asetuksen 8 :n mukaan arviointi tulee tehdä ainakin seuraavien tekijöiden osalta: 1) tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, 2) tarkastusten kattavuus, 3) näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä 4) valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Keskusvirastoille kohdennetun ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisia valvontaohjelmia koskevan valtioneuvoston asetuksen (664/2006) 10 :ssä säädetään keskusvirastojen velvoitteesta laatia ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi. Ohjeissa on kuvattava keinot valvonnan kattavuuden ja kohdentumisen arvioimiseksi. Keskusvirastot ovat antaneet toimialakohtaisissa valvontaohjelmissaan nämä ohjeet, joita ympäristöterveydenhuollossa tullaan noudattamaan. Arviointikriteereistä kerrotaan tarkemmin toimialakohtaisissa valvontasuunnitelmissa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymä arvio vuoden 2011 valvontasuunnitelman toteutumisesta lähetetään Pohjois-Suomen Aluehallintovirastolle toimialakohtaisten valvontaohjelmien ohjeistuksen mukaisesti vuoden 2012 maaliskuun loppuun mennessä.

KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014 Hyväksytty sosiaali- ja terveyslautakunnassa 8.12.2010 331

2 SISÄLLYSLUETTELO U 1. JOHDANTO...3 1.1 KUNNAN ELINTARVIKEVALVONTAVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT... 3 1.1.1 Valvontakohteet...3 1.1.2 Valvonnan henkilöstövoimavarat...4 1.2 VALVONNAN PAINOPISTEALUEET... 4 2. SUUNNITELMALLINEN VALVONTA...4 2.1 VALVONNAN SUUNNITTELUVELVOITE... 4 2.2 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN VOIMAVARAT... 5 2.3 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN PAINOPISTEALUEET... 5 2.4 TARKASTUSTEN MÄÄRITTELY... 6 2.5 TARKASTUSTEN SISÄLTÖ... 7 2.6 VALVONTAKOHTEIDEN TARKASTUSTIHEYS, RISKINARVIOINTI JA TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA... 10 2.7 ENSISAAPUMISTOIMIJOIDEN VALVONTA... 11 2.8 VALVONTANÄYTTEET... 11 2.9 LABORATORIOT, JOIHIN VALVONTA TUKEUTUU... 12 2.10 VARAUTUMINEN ELINTARVIKKEIDEN AIHEUTTAMIIN VAARATILANTEISIIN... 12 2.11 KOULUTUS... 13 2.12 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI... 13 LIITE 1 Elintarvikevalvonnan suunnitelmalliset tarkastukset vuosina 2011-2014 LIITE 2 Tarkastusten sisältö valvontakohdetyypeittäin LIITE 3 Näytteenotto ja tutkimukset valvontakohdetyypeittäin 2011

3 1. JOHDANTO Tämä suunnitelma on laadittu elintarvikelain (23/2006) 48 :n perusteella elintarvikevalvontasuunnitelmaksi ja se koskee vuosia 2011 2014. Suunnitelma koskee kaikkea ympäristöterveydenhuollon suorittamaa elintarvikevalvontaa ja sisältää erikseen eriteltynä säännöllisen valvonnan suunnitelmat. Elintarvikevalvonta toteutetaan elintarvikelain ja muiden voimassaolevien elintarvikevalvontaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti. Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) valtakunnallista elintarvikevalvontaohjelmaa vuosille 2011-2014. Elintarvikevalvonnasta vastaa ympäristöterveydenhuollon tulosalueella terveysvalvonnan ja eläinlääkintähuollon vastuualueet ja näytteiden analysoinnista Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratorio. 1.1 Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen tehtävät Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen vastaa elintarvikehuoneistojen hyväksymisestä, elintarvikelain nojalla ilmoitettavien toimintojen kuten tilapäisen elintarvikemyynnin ilmoitusten käsittelystä, elintarvikehuoneistojen säännöllisestä valvonnasta ja näytteenotosta, ruokamyrkytysten selvittämisestä sekä elintarvikealan toimijoiden ja kuntalaisten neuvonnasta. Elintarvikehuoneistojen hyväksyminen ja pakkokeinojen käyttö on delegoitu sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä ympäristöterveydenhuollon tulosalueen johtajalle ja hygieenikkoeläinlääkärille 22.3.2006 89. Lisäksi kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu ensisaapumistoimijoiden valvonta. Elintarvikelain mukaan ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu niin, että Evira ostaa valvontapalvelut Kainuun maakunta -kuntayhtymän ympäristöterveydenhuollolta. 1.1.1 Valvontakohteet Liitteessä 1 on esitetty Kainuun maakunta kuntayhtymän alueella olevat elintarvikevalvontakohteet. Hyväksyntää edellyttäviä kohteita on 703 kpl sekä ilmoituksenvaraisia alkutuotannon kohteita 850 kpl ja elintarvikelain 13.2 :n mukaisia kohteita 19 kpl. Kohteet on rekisteröity Digian Tarkastaja -ohjelmaan, johon myös kaikki tarkastukset, näytteenotto, toimenpidepyynnöt jne. kirjataan. Elintarvikelain mukaan tieto elintarvikevalvontakohteista ja niiden valvontatoimenpiteistä toimitetaan tulevaisuudessa Eviralle sähköisesti. Eviran rekisterien ja tietojärjestelmien kehittäminen on vielä kesken.

4 Kohteiden valvonta on jaettu siten, että eläinlääkintähuollon vastuualueelle kuuluu eläinperäisten elintarvikkeiden valvonta laitoksissa ja alkutuotantopaikoilla. Muu elintarvikevalvonta kuuluu terveysvalvonnan vastuualueelle. 1.1.2 Valvonnan henkilöstövoimavarat Valvontaresurssit ovat jakautuneet vuosina 2008-2009 elintarvikevalvontaa koskevan tilaston mukaan Kainuun maakunta kuntayhtymässä seuraavasti: Vuosi 2008 Vuosi 2009 tulosalueen johtaja 0,18 htv 0,18 htv eläinlääkärit 0,67 htv 0,73 htv valvontahenkilöstö 3,38 htv 3,32 htv avustava henkilöstö 0,45 htv 0,45 htv Yhteensä 4,68 htv 4,68 htv 1.2 Valvonnan painopistealueet Elintarvikevalvonnan painopistealueet ovat: 1) Elintarvikehuoneistoja koskevien hakemusten ja ilmoitusten käsittely 2) Tarkastuskäytäntöjen kehittäminen 3) Omavalvonnan toimivuuden valvonta ja omavalvontasuunnitelmien hyväksyminen 4) Alkutuotantopaikkojen valvonnan käynnistäminen 5) Elintarvikkeiden laadun selvittäminen (mm. näytteen ottaminen) 6) Ruokamyrkytysten selvittäminen ja toimintasuunnitelman kehittäminen 7) Kuntalaisten tekemien valitusten selvittäminen 8) Kuntalaisten neuvontapyyntöihin vastaaminen 9) Aktiivinen tiedottaminen ja neuvonta. Elintarvikehuoneistot hyväksytään hakemusten tultua vireille mahdollisimman pian. Omavalvontasuunnitelmat hyväksytään uusien elintarvikehuoneistojen osalta huoneistojen hyväksymisen yhteydessä ja toiminnassa olevien elintarvikehuoneistojen osalta vähitellen. 2. SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2.1 Valvonnan suunnitteluvelvoite Kunnan valvontasuunnitelmasta säädetään elintarvikelain 48 :ssä ja valtioneuvoston asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta 665/2006. Kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja

5 ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontasuunnitelmassa on otettu huomioon Eviran valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 2011 2014. Elintarvikelain 48 :n mukaan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1. tarkastusten sisällön määrittely 2. valvontakohteiden tarkastustiheys 3. kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteen tutkiminen 4. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi 5. hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Elintarvikevalvontasuunnitelmaan sisällytetään sekä hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen että elintarvikelain 13.2 :n tarkoittamien ilmoituksenvaraisten kohteiden säännöllinen valvonta. 13.2 :n kohdan 1 mukainen tilapäinen elintarvikkeiden myynti ei kuulu säännöllisen valvonnan piiriin, vaan näitä valvotaan tarvittaessa. 2.2 Suunnitelmallisen valvonnan voimavarat Suunnitelmalliseen valvontaan eli suunnitelmallisiin tarkastuksiin ja näytteenottoon arvioidaan käytettävän n. 18 % elintarvikevalvontaan käytettävistä valvonnan henkilöresursseista. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettävä henkilöresurssi tarkentuu, kun suunnitelmallisen valvonnan seurantajärjestelmiä ja tietojärjestelmiä kehitetään. Elintarvikehuoneistojen hyväksyminen ja kiireelliset tehtävät kuten ruokamyrkytysten ja kuntalaisten valitusten hoitaminen vievät todennäköisesti jatkossakin merkittävän osan koko elintarvikevalvonnan resursseista. Myös tilapäisen elintarvikemyynnin valvontaan, jota ei katsota suunnitelmalliseksi valvonnaksi, on käytettävä jatkossakin resursseja ottaen huomioon tapahtumiin liittyvät riskit (helposti pilaantuvien elintarvikkeiden tarjoilu ja suuret kävijämäärät). 2.3 Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueet Kohteiden priorisointi Suunnitelmallista valvontaa suunnataan riskinarvioinnin ja valvontakokemuksen perusteella erityisesti seuraavien valvontakohteiden tarkastuksiin: 1) tuotantolaitokset ja muut elintarvikkeiden valmistuspaikat 2) ravintolat 3) suurtaloudet (keskus-, laitos- ja tarjoilukeittiöt) 4) myymälät 5) alkutuotantopaikat

6 Näytteenotto Näytteenotto suunnataan riskinarvioinnin ja saadun kokemuksen perusteella vuonna 2011 seuraavasti: 1. Listeria kala- ja maitoalan laitoksista (pintapuhtaus- ja tuotenäytteet) 2. Tuore kala ja kalavalmisteet myyntipaikoissa 3. Helposti pilaantuvat elintarvikkeet ja raaka-aineet (elintarvikemyymälät, pizzeriat) 4. Valmiiksi tehdyt ateriat (jakelukeittiöt) 5. Irtojäätelö (myyntipaikat) 6. Suurien yleisötapahtumien elintarvikkeet Liitteessä 3 on esitetty otettavien näytteiden määrä ja näistä tehtävät analyysit. Näytteitä otetaan keskimäärin 1-3 kpl/kohde ja niistä tehdään analyysejä keskimäärin 3-9/näyte. Näytteenoton lisäksi seurataan elintarvikkeiden lämpötilan muutoksia kuljetusten aikana (mm. suurtaloudet). Lisäksi valvotaan elintarvikkeiden säilytys- ja myyntitilojen lämpötiloja mm. suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä. Lisäksi osallistutaan erikseen sovitun mukaisesti Eviran valvontaohjelman mukaisiin projekteihin. - Lisäaineet, aromit ja entsyymit koulutus: varaudutaan osallistumaan koulutukseen. - Allergeenimerkintöjen valvontahanke: varaudutaan tekemään allergeenimerkintöjen tarkastuksia. - Patogeeniprojekti: varaudutaan osallistumaan projektiin. - Kasvisten salmonellaprojekti 2010 2011: projektiin liittyvän näytteenoton jatkaminen päätetään v. 2010 tulosten perusteella. - EU-laajuinen kartoitus Listeria monocytogenes bakteerin esiintyvyydestä kaupan olevista kylmäsavustetuista ja graavisuolatuista kalajalosteista, eräistä juustoista ja lämpökäsitellyistä lihavalmisteista: varaudutaan osallistumaan projektiin. 2.4 Tarkastusten määrittely Tarkastus on määritelty valvonta-asetuksessa (Ey) 882/2004 minkä tahansa näkökohdan tutkimiseksi sen toteamiseksi, onko kyseinen näkökohta lainsäädännössä sille esitettyjen oikeudellisten vaatimusten mukainen. Valvonta-asetuksen mukaan elintarvikevalvonnan tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkovaroitusta. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osa-alue. Tarkastukseen voi sisältyä näytteenottoa ja mittauksia. Tarkastuksen laajuus riippuu kohdetyypistä sekä siitä, onko kyseessä käyttöönotto-, perus- vai lisätarkastus. Tarkastus sisältää yleensä aiemmin

7 todettujen epäkohtien korjaamisen seurantaa. Pelkkää näytteenottoa kohteessa ei katsota tarkastukseksi. Tarkastukset on ryhmitelty seuraavasti: A. Säännöllisen valvonnan tarkastukset 1. Perustarkastus 2. Lisätarkastus B. Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset C. Muut tarkastukset 1. Käyttöönottotarkastus 2. Asiakasvalituksen perusteella tehty tarkastus 3. Ruokamyrkytysepäilyn johdosta tehty tarkastus 4. Tutkimusprojekteihin kuuluva tarkastus, jota ei voida luokitella säännölliseksi tarkastukseksi 5. Tilapäisen elintarvikemyynnin tarkastus 6. Muu tarkastus 2.5 Tarkastusten sisältö Tarkastuksen ajankohta Pääsääntöisesti tarkastukset tehdään silloin, kun kohteessa on toimintaa, jotta voidaan arvioida myös toiminnan hygieniaa. Tarkastuskäyntejä tehdään myös muulloin, esimerkiksi aamulla ennen varsinaista toiminta-aikaa. Tarvittaessa tarkastuksia tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin esimerkiksi suuriin yleisötilaisuuksiin, ravintoloihin ja grillikioskeihin. Tarkastuksen perussisältö Liitteessä 2 on esitetty tarkastusten sisältöä valvontakohdetyypeittäin. Tarkastus sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen tekemisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen. Tarkastukseen valmistautuminen sisältää kohteen hyväksymispäätökseen, mahdolliseen edelliseen tarkastuskertomukseen ja Digian kohdetta koskeviin tietoihin tutustumisen. Kaikista tarkastuksista laaditaan kirjallinen tarkastuskertomus. Tarkastuskertomukseen merkitään kohteen nimi- ja osoitetiedot, toiminnan laatu, tarkastajan nimi ja yhteystiedot. Kertomukseen merkitään tarkastuksen kulku, huomiot ja ehdotetut toimenpiteet sekä mahdollisen uusintatarkastuksen ajankohta. Tarkastuskertomuksesta annetaan jäljennös tarkastuskohteelle.

8 Ympäristöterveydenhuollossa on laadittu tarkastuslomakkeet seuraaville valvontakohdetyypeille: 1. Myymälä 2. Ravitsemisliike / keittiö 3. Tuotantolaitos 4. Elintarvikevarastot 5. Omavalvonta 6. ATP-kuljetus 7. Kuljetus 8. Kioski / jäätelökioski 9. Naudanlihanmerkintäjärjestelmä 10. Ulkomyynti 11. Alkutuotantopaikka Liha- ja kala-alan laitosten tarkastukset tehdään laatujärjestelmän tarkastusohjeiden mukaisesti. Tarkastuksessa voidaan käydä läpi kaikki toiminnot tai keskittyä pienempään kokonaisuuteen, esim. omavalvonnan johonkin osa-alueeseen, kuitenkin siten, että koko omavalvontasuunnitelma ja kaikki laitoksen toiminnot tulee vuoden aikana käytyä läpi. Ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjaan sisältyy mm. valvontaan liittyviä työohjeita. Laatutyö on aloitettu v. 2005 osana Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon laatutyötä ja työtä jatketaan edelleen. Perustarkastus Perustarkastus tehdään pääsääntöisesti ennalta sovittuna ajankohtana ja sen yhteydessä tehdään valvontakohteiden riskitekijöiden arviointi, jota käytetään hyväksi suunniteltaessa valvontakohteessa seuraavana vuonna tehtävien tarkastusten määrää. Perustarkastus pyritään tekemään jokaisessa valvontakohteessa kerran vuodessa. Jos valvontakohteen toiminta on hyvin pienimuotoista tai osaaikaista ja sisältää vain vähäisiä riskitekijöitä, voidaan perustarkastus poikkeuksellisesti tehdä harvemmin, kuitenkin vähintään joka kolmas vuosi. Harvemmin tarkastettavia kohteita ovat esimerkiksi ainoastaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita myyvät myyntipaikat ja varastot, ilman elintarvikehuoneistoa toimivat agentuuriliikkeet sekä osa-aikaisesti toimivat toimijat. Perustarkastuksessa käydään järjestelmällisesti läpi valvontakohteen tilat, laitteet, välineet, toiminnot, tuotteet, omavalvonta ja mahdolliset näissä tapahtuneet muutokset. Perustarkastuksen laajuus riippuu valvontakohdetyypistä ja siellä harjoitettavasta toiminnasta.

9 Lisätarkastus Lisätarkastusten määrä ja sisältö suunnitellaan sekä mahdollisesti samana vuonna tehdyn käyttöönottotarkastuksen, perustarkastuksen että muiden tarkastuskohteesta saatujen tarkastustiheyteen vaikuttavien tietojen perusteella. Lisätarkastuksissa keskitytään pääsääntöisesti aiemmin todettujen epäkohtien korjaamisen valvontaan. Lisätarkastuksilla voidaan myös keskittyä omavalvonnan toteutuksen, toiminnan hygienian ja tuotteiden määräystenmukaisuuden valvontaan. Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyviä tarkastuksia ovat hallinnollisiin pakkokeinoihin liittyvät tarkastukset elintarvikelain 7 luvun mukaisesti. Elintarvikelain 7 luvussa tarkoitettuja toimenpiteitä ovat mm. elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen ja kiellot. Käyttöönottotarkastus Käyttöönottotarkastus tehdään ennalta sovittuna ajankohtana elintarvikehuoneiston tai laitoksen hyväksymisen tai toiminnan oleellisen muuttamisen yhteydessä. Tarkastus käsittää asiakirjojen ja omavalvonnan tarkastuksen, elintarvikehuoneistossa harjoitettavan toiminnan ja sen soveltumisen tarkastuksessa esitettäviin tiloihin sekä tilojen, rakenteiden, pintojen, laitteiden, välineiden, toimintojen ja tuotteiden tarkastuksen. Muut elintarvikevalvonnan tarkastukset Muita elintarvikevalvonnan tarkastuksia ovat asiakasvalituksen perusteella tehdyt tarkastukset, ruokamyrkytysepäilyn johdosta tehdyt tarkastukset, tilapäisen elintarvikemyynnin tarkastukset sekä sellaiset tutkimusprojekteihin kuuluvat tarkastukset, joita ei voida luokitella säännölliseksi tarkastukseksi. Muita elintarvikevalvonnan tarkastuksia ovat myös esimerkiksi RASFFilmoitusten perusteella tehdyt tarkastukset ja Eviran tai muun valvontaviranomaisen pyynnöstä tehdyt tarkastukset. Muista elintarvikevalvonnan tarkastuksista kirjoitetaan tarkastuskertomus, jonka laajuus riippuu tarkastettavasta asiasta. Neuvottelutilaisuudet toimijoiden kanssa Toimijoiden kanssa järjestetään neuvotteluja uusien määräysten voimaantulosta ja niiden vaatimista muutoksista. Ajankohtaisista asioista voidaan järjestää koulutusta ja toimijoiden kokouksiin osallistutaan pyydettäessä.

10 2.6 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Suunnitelmassa on eri valvontakohdetyyppien lukumäärät sekä suunnitellut tarkastukset ja valvontanäytteet vuosille 2011-2014. Valvontakohdetyypin riskiluokitus vaikuttaa tarkastusten määrään, jolloin riskiltään suurempiin kohteisiin kuten esim. helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsitteleviin elintarvikehuoneistoihin tehdään enemmän tarkastuksia. Kunnalliseen valvontasuunnitelmaan perustuvat säännölliset tarkastukset ja elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset ovat maksullisia. Maksut on määritelty erillisessä maksutaksassa. Tarkastustiheys Liitteessä 1 on esitetty valvontakohteiden tarkastustiheys ja valvontaan keskimäärin käytettävä aika. Tarkastustiheys on määritetty riskinarvioinnin avulla. Elintarvikevalvonnan suunnitelmallisia tarkastuksia on tehty suunnitelmakaudella 2008 2010 540 kohteeseen. Tavoitteena on, että kaikki kohteet saadaan tarkastettua yhden kerran v. 2013 loppuun mennessä. Tämän lisäksi valvontaa kohdistetaan riskinarvioinnin perusteella kohteisiin, jossa vuosittain tarvittavien tarkastusten määrä on suurin. Valvontakohteiden riskinarviointi Valvontakohteiden kohdetyyppikohtaisessa riskinarvioinnissa on käytetty kokemusperäisen tiedon lisäksi hyväksi Eviran valvontaohjelman mukaisia riskitekijöitä. Riskikartoituksen perusteella on arvioitu kohteiden tarkastusmääriä. Eläinlääkintähuollon vastuualueen valvontaan kuuluvien laitosten osalta riskinarviointi on tehty laitoskohtaisesti ja tarkastustiheys määräytyy riskinarvioinnin mukaan. Jäljempänä esitetyn säännöllisen valvonnan keinoin selvitetään jokaisella hyväksymis- ja perustarkastuksella kohteen riskiluokitus, jonka perusteella määräytyy seuraavan tarkastuksen ajankohta. Riskinarviointi perustuu pääasiassa seuraaviin tekijöihin: toiminnan laatu tuotantoon ja valmistukseen liittyvät tekijät tuotteisiin liittyvät tekijät toiminnan laajuus olosuhteiden asianmukaisuus kohteen valvontahistoria tarkastuksella tehtyihin havaintoihin o toiminnasta o rakenteista

11 o laitteista o puhtaudesta ja hygieniasta omavalvonnan toimivuuteen, erityisesti lämpötilavalvonnan ja puhtausvalvonnan osalta käyttäjäryhmä. V. 2008 aloitettua riskinarviointia jatketaan tulevina vuosina. Tarkastajilla on kohdekohtainen tarkastussuunnitelma ja riskitekijät arvioidaan kohdekohtaisesti tarkastusten yhteydessä. Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Liitteessä 1 on esitetty Eviran valvontaohjelman mukainen eri valvontakohdetyyppien tarkastuksiin käytettävä aika ja sen pohjalta paikallisesti määritelty tarkastuksiin käytettävä aika. Käytettävässä ajassa ei ole huomioitu matkaa valvontakohteeseen. 2.7 Ensisaapumistoimijoiden valvonta Tällä hetkellä rekisteröityjä ensisaapumispaikkoja on vain yksi, joka tuo maahan pakastettua muikkua Ruotsista. Ensisaapumisvalvonnassa noudatetaan Eviran tekemää valvontasuunnitelmaa. 2.8 Valvontanäytteet Näytteenotolla pyritään seuraamaan elintarvikkeiden mahdollisia riskejä, etenkin mikrobiologisia sekä omavalvonnan toimivuutta. Näytteenotto pyritään kohdentamaan tuotteisiin ja ominaisuuksiin, joihin kohteen toimija voi itse vaikuttaa. Säännölliseen valvontaan kuuluvia mikrobiologisia elintarvikenäytteitä otetaan erillisen näytteenottosuunnitelman mukaan. Näytteenottosuunnitelmassa on esitetty kuukausittain näytteenottokohteet, näytemäärät ja tutkimukset. Näytteenottosuunnitelman toteutumista seurataan n. kerran kuukaudessa pidettävissä vastuualuekokouksissa. Säännöllisen valvonnan näytteisiin ei lueta kuuluvan ruokamyrkytys- ja valitusnäytteitä, kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaisia näytteitä eikä projektinäytteitä, jotka eivät kuulu säännölliseen valvontaan. Näytteenottoa suunnataan kohdetyyppien riskitason, kohteesta saatujen aiempien kokemusten ja omavalvonnan toimivuuden mukaan sekä käytettävissä olevien henkilövoimavarojen mukaan. Elintarvikehuoneistojen ja laitosten itse toteuttama omavalvontanäytteenotto otetaan huomioon valvontanäytteenotossa. Liha- ja kala-alan laitosten valvonnassa kiinnitetään erityistä huomiota omavalvontanäytteenoton toteutumiseen. Viranomaisnäytteitä otetaan riskialttiimmista kohteista (kalanjalostus- ja maitoalan laitokset).