SOSIAALI- JA TERVEYSALOJEN KOULUTUSOHJELMIEN OPPIMISTEHTÄVIEN KIRJOITTAMISMANUAALI

1/13 TEKIJÖIDEN ALKUSANAT Olemme tähän oppaaseen määritelleet erilaisia sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmien opinnoissa kirjoitettavia tekstityyppejä, niiden sisältöjä ja kirjoittamisohjeita. Erittelyn tavoitteena on ollut sekä Teidän opiskelijoiden että meidän opettajien työskentelyn helpottaminen ja yksiselitteistäminen. Toivomme, että määritelmät ja neuvot auttavat Teitä opiskelijoita ymmärtämään, mitä opettaja tarkoittaa pyytäessään kirjoittamaan jostakin opetusteemasta esimerkiksi esseen tai oppimispäiväkirjan. Määritelmissämme olemme käyttäneet apuna referenssilistasssa olevia teoksia. (Ks. tark. Hirsjärvi ym. 2004; Lonka ym. 1996; Mikkola ym. 2000; Repo ym. 2003). Otamme mielellämme neuvoja, täsmennyksiä ja korjausehdotuksia tämän oppaan kehittämiseen. Kirjoittamisen iloa jokaiselle toivottaen! Leena Viinamäki yliopettaja (YTT) Raimo Vähänikkilä lehtori (FM) SOSIAALI- JA TERVEYSALOJEN KOULUTUSOHJELMIEN OPPIMISTEHTÄVIEN KIRJOITTAMISMANUAALI 1. LUETTAVAKSI TARKOITETUT TEKSTIT 1.1 Essee 1.2 Kirjaesittely 1.3 Referaatti 1.4 Tenttivastaus 1.5 Oppimispäiväkirja 1.6 Raportti ja muistio 2. PUHUTTAVAKSI TARKOITETUT TEKSTIT 2.1 Alustus 2.2 Esitelmä ja luento 3. ESITTÄMISTEKNISET OHJEET 3.1 Lähdemerkintäohjeet 3.2 Tekstiviitteet 3.3 Lähdeluettelo 4. REFERENSSILÄHTEITÄ

2/13 1. LUETTAVAKSI TARKOITETUT TEKSTIT Kiteyttäjä sanoo enemmän (ks. Lonka & Lonka & Karvonen & Leino 1996). Tehokasta ja tarkasti rajattua tekstiä on miellyttävämpi lukea kuin tyhjentävästi laadittua esitystä. Vältä turhaa tehotonta monisanaisuutta. Kirjoituksen sivumäärää ei pidä kasvattaa selostamalla auktoriteettien kirjoituksia, vaan niihin riittää usein tehokas viittaus. Oman äänesi tulee näkyä tekstissäsi. 1.1 Essee Essee on kirjallinen teksti, jonka tarkoituksena ei ole faktojen esittäminen sinänsä, vaan faktojen pohjalta valittu oma näkökulma, jossa kehitellään useita ajatuksia rinta rinnan, yhdistellään niitä ja tehdään niistä omia päätelmiä. Essee on tavallaan lyhyehkö, yleistajuinen tutkielma. Siinä pohditaan jotakin aihetta ilman, että aiheesta pyritään laatimaan tyhjentävä kuvaus. Esitetyt väitteet dokumentoidaan lähdeviittein. Esseen sisältö ankkuroidaan tieteelliseen tutkimukseen, tieteen käsitteisiin ja ongelmiin. Jäsennys siitä, mitä aikoo kirjoittaa, kannattaa tehdä ja se kannattaa myös tehdä selväksi lukijalle sisällysluettelolla ja/tai väliotsikoinnilla. Esseen kirjoittajalle sallitaan enemmän tyylillistä omaperäisyyttä ja spekulatiivisuutta kuin varsinaisen tutkimusraportin tekijälle. Kyse ei ole kuitenkaan mielipidekirjoituksesta tai yksityisten tuntojen ja kokemusten kuvailusta, vaan perustellusta, punnitusta puheesta (essee sanan taustalla on latina exagiare =punnita). 1.2 Kirjaesittely Kirjaesittelyssä selvitetään, mitä kirjassa käsitellään, miksi se on kirjoitettu, ja mitkä ovat sen painotukset. On tärkeää, että lukija saa käsityksen kirjasta, vaikkei sitä itse lukisikaan. Tämän vuoksi yleiset luonnehdinnat, esimerkiksi kirjassa käsitellään viimeaikaisia kehityssuuntia, eivät riitä, vaan esittelyssä täytyy kertoa myös yksityiskohtaista tietoa. Kirjaesittelyyn on mahdollista liittää arvioita siitä, miten kirja on onnistunut asetetuissa tavoitteissa. On soveliasta myös arvioida sitä, kuinka miellyttävää tai raskasta kirjan lukeminen on, kuinka käyttökelpoinen kirja on ja keille se sopii. 1.3 Referaatti Referaatilla tarkoitetaan kuullun tai luetun tekstin selostamista niin, että pohjatekstin olennainen sisältö välittyy ja että sen painotukset pysyvät muuttumattomina. Referaatin vaatimuksia ovat kattavuus, tarkkuus, selkeys ja tiiviys. Vaikka tiiviyteen ja lyhyyteen pyritään, niihin ei saa päätyä selkeyden kustannuksella. Yhdistettyinä kattavuuden, tarkkuuden ja tiiviyden vaatimukset tarkoittavat, sitä, että ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä pohjatekstiin on paneuduttava ja se on analysoitava huolellisesti niin, että siitä löytyy keskeinen idea ja sitä tukevat ajatusrakenteet. 1.4 Tenttivastaus Tenttivastauksella kirjoittajan tulee osoittaa, että hän hallitsee asiansa, osaa soveltaa ja tulkita. Hyvän tenttivastauksen laatiminen alkaa huolellisesta kysymyksen analysoinnista. Joskus tentin laatijat pyytävät vastaukseksi pelkkiä määritelmiä. Tällöin vastataan tiiviillä määritelmällä. Haasteellinen tentin laatija esittää kysymyksiä, joihin ei ole suoraan vastausta missään kirjassa. Tällöin tenttijä vastaa esseemäisesti pohdiskellen, soveltaen ja tulkiten.

3/13 1.5 Oppimispäiväkirja Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen perustuu ajatusten, havaintojen ja kokemusten päivittäiseen tai viikoittaiseen jäsentämiseen ja muokkaamiseen kirjoittamalla. Päiväkirjan kirjoittaminen on havaittu erityisen hyödylliseksi tilanteissa, joissa pitää jäsentää omia kokemuksia ja tunteita suhteessa teoreettiseen tietoon. Antti Eskola on todennut, että päiväkirjaprosessin tarkoituksena on suunnata kuulijan tarkkaavaisuus siihen, mitä hänen omassa päässään tapahtuu, eikä ulkokohtaisten muistiinpanojen tekemiseen. Oppimispäiväkirja voi olla yksityinen tai julkinen. Yksityistä päiväkirjaa pidetään ainoastaan oman oppimisen ja ajattelun tehostamiseksi. Se toimii ensisijaisesti itsearvioinnin välineenä: päiväkirjan avulla voi seurata oman ajattelun, toiminnan ja taitojen kehittymistä. Osittain tai kokonaan julkinen päiväkirja on vuorovaikutusta opiskelijan ja ryhmän tai opettajan kanssa. Päiväkirjan esisijainen tarkoitus on kannustaa pohdiskeluun. Erityisesti ammatillisten opintojen harjoittelujaksojen ja käytännön projektien aikana on hyödyllistä pitää päiväkirjaa. Tämä auttaa hahmottamaan opittujen asioiden ja harjoittelukokemusten välisiä yhteyksiä. Oppimispäiväkirja on myös erinomainen dokumentti käytännönjakson, projektin tai tutkimuksen tekemisen tapahtumista ja niiden omakohtaisista tulkinnoista. 1.6 Raportti ja muistio Raportti ja muistio ovat asiatyylisiä selontekoja harjoittelusta, opintomatkasta, neuvottelusta, palaverista, työ- tai opiskeluprosessista. Niissä pyritään yksiselitteisyyteen, helppolukuisuuteen, objektiivisuuteen ja lukijakeskeisyyteen. Sisältö ja näkökulma määräytyvät sen mukaan, kenelle teksti on tarkoitettu ja mitä tietoja lukija tarvitsee. Matkaraporteissa kirjoittajan omat oppimistavoitteet ja kokemukset voivat myös olla tekstin suunnittelun lähtökohta (vrt. oppimispäiväkirja/matkapäiväkirja). Tavoitteena on usein, että matkalle päässyt välittää saamaansa tietoa ja kokemusta muille. Työ- ja harjoitteluraporteissa kerrotaan, mitä tehtiin ja miksi, miten toimittiin ja mitä saatiin selville. Työn ja sen tulosten arviointi on usein tärkein osa raporttia. Muistioon kirjataan asioita sen mukaan, mikä on muistion käyttötarkoitus. Joskus sillä annetaan tietoa niille, jotka eivät olleet tilaisuudessa mukana. Työryhmän palavereista laaditaan lyhyt yhteenveto, jossa kuvataan keskustelun kulku kuten käsitellyt teemat ja mahdolliset päätökset. Muistio kirjoitetaan usein siksi, että esimerkiksi neuvottelun osapuolille jäisi sama käsitys siitä, mitä on sovittu.

4/13 2. PUHUTTAVAKSI TARKOITETUT TEKSTIT Selkeät ajatukset synnyttävät selkeää puhetta. Jos haluat, että kuulija ymmärtää Sinua, niin käytä puhuttavaksi tarkoitetuissa teksteissä lyhyitä lauseita ja vältä tarpeettomia raskaita lauserakenteita ja lauseenvastikkeita. Tavoittele konkreettisuutta ja vältä abstrakteja sanontoja. Ole varovainen vieraskielisten termien ja sanojen suhteen. Anna kuuntelijalle aikaa ottaa sanomasi vastaan eli muista taukojen ja toiston merkitys tiedon sulattelulle. 2.1 Alustus Alustuksen tarkoituksena on antaa asiatietoja keskustelun pohjaksi, johdattaa mielenkiinto aiheeseen sekä aktivoida osallistujat keskustelemaan ja kysymään aiheesta. Hyvä alustus antaa riittävät ainekset, mutta jättää keskustelulle tilaa. 2.2 Esitelmä ja luento Esitelmä on kertaluontoinen tiedon jakamiseen pyrkivä esitys. Luento taas on osa suurempaa kokonaisuutta. Koska esitelmä on pääosin yksisuuntaista ja asiapitoista viestintää, on esitelmän pitäjän huolehdittava aineksen johdonmukaisuudesta, havainnollisuudesta, elämänläheisyydestä, tavoitteellisuudesta ja kuulijoiden omatoimisuudesta.

5/13 3. ESITTÄMISTEKNISET OHJEET Sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyössä ja muissa kirjallisissa oppimistehtävissä tulee olla annettujen ohjeiden mukaan laadittu kansilehti (Liite 1.), (opinnäytetyössä myös tiivistelmä ja abstrakti), sisällysluettelo, lähteet. Paperin koko, kirjaisinkoko ja -tyyppi sekä riviväli Teksti tulostetaan A4-kokoiselle paperille 1,5-kertaisella rivinvälillä. Sivunumero asetetaan ylös keskelle. Sivujen laskeminen aloitetaan kansilehdeltä ja numeroidaan juoksevasti liitteiden loppuun saakka. Ensimmäinen sivunumero merkitään johdantosivulle. Liitteet otsikoidaan ja numeroidaan erikseen esittämisjärjestyksessä. Liitteen otsikko kirjoitetaan ylätunnisteen vasempaan reunaan ja liitteen numero (esim. Liite 1.) ylätunnisteen oikeaan reunaan. Kirjaisintyyppi on Times New Roman 12 tai Verdana 10. Marginaalit Vasemmalle jätetään 4 cm:n levyinen marginaali. Oikean marginaalin leveys on 2 cm. Ylä- ja alamarginaalin korkeus on 2 cm. Otsikot ja tekstikappaleet Tekstikappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä. Otsikoiden edelle jätetään kaksi tyhjää riviä ja otsikoiden jälkeen yksi tyhjä rivi. Pääotsikot kirjoitetaan SUURAAKKOSIN (1 PÄÄOTSIKKO) ja alaotsikot (2.1 Alaotsikko) pienin kirjaimin. Pääluku jakaantuu vähintään kahteen alalukuun. Yleensä kaksi otsikkotasoa riittää. Pääluvut alkavat uudelta sivulta. Jos mahdollista, älä käytä useampaa kuin kahta otsikkotasoa: 1. MIKÄ ON OPINNÄYTETYÖ? (pääluku) 1.1 Opinnäytetyön tarkoitus (alaluku) Johdannon suositeltava pituus on noin 1,5-2 sivua. Päälukujen suositeltava pituus on vähintään noin 5-7 sivua. Alalukujen suositeltava pituus on vähintään noin 2-3 sivua. Kirjallisuusluettelon otsikkoa ei numeroida. Kirjallisuusluettelossa lähteet sisennetään 3 merkin verran alkaen 2. riviltä. Alaviitteet Tekstissä ei ole suositeltavaa käyttää alaviitteitä. Jos viitteitä ei voi välttää, viitteet sijoitetaan kirjoituksen loppuun ennen kirjallisuusluetteloa. Kuviot Kuviot numeroidaan juoksevasti. Kuvion otsikko kirjoitetaan kuvion alapuolelle. Jos tekstissä on useita kuvioita, on tärkeää huolehtia, että fontistot (fonttityyppi ja fonttikoko) ovat samanlaiset jokaisessa kuviossa sekä kuviot ovat mahdollisimman samankokoisia tekstin ulkoasun yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Kuvioissa on hyvä suosia ns. perustyyppejä ja selkeitä rastereita luettavuuden lisäämiseksi. Taulukot Taulukot numeroidaan juoksevasti. Taulukon otsikko kirjoitetaan taulukon yläpuolelle.

6/13 Jos tekstissä on useita taulukoita, on tärkeää huolehtia, että fontistot (fonttityyppi ja fonttikoko) ovat samanlaiset jokaisessa taulukossa sekä taulukot ovat mahdollisimman samankokoisia tekstin ulkoasun yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Taulukoiden ulkoasussa on hyvä kiinnittää huomiota luettavuuteen. Kuvat Kuvat numeroidaan juoksevasti. Kuvan otsikko kirjoitetaan kuvan alapuolelle. Kuvatekstit tallennetaan omaan tiedostoon. Sopivin mustavalkovalokuvan originaali on kiiltävälle noin 13 x 18 cm:n paperille tehty sävykäs vedos. Käytä vain sellaisia kuvia, joissa on tekijänoikeus. Jos tekijänoikeutta käytettyyn kuvaan ei ole, kuvaa ei käytetä. 3.1 Lähdemerkintäohjeet Tekstistä pitää aina ilmetä, mikä osa on Sinun omaasi ja mikä toisesta lähteestä saatua riippumatta siitä, onko hyödyntämäsi suoraa lainaa vai referointia. Lähdeviitteeseen merkitään myös sivu(t), joilta olet lainannut tekstin. Tavallisin lainaamisen muoto on referoiva tiivistäminen kirjoittajan tiivistäessä käyttämästään lähteestä ydinasian ja ilmaistessa sen omin sanoin. Suoran lainauksen käyttö voi myös olla joskus perusteltua. Suora laina on sanatarkka sitaatti, joka merkitään lainausmerkein. Suorat lainaukset, jotka ylittävät kolme konekirjoitusriviä, kirjoitetaan tiheämmällä rivinvälillä, sisennetään ja varustetaan lähdeviitteellä. Tällöin ei lainausmerkkejä tarvita. Käytetyt lähteet kirjoitetaan sekä tekstiin että lähdeluetteloon. Tekstiviite ohjaa kirjoituksen lopussa olevaan lähdeluetteloon, josta lukija saa lähteestä tarkemmat bibliografiset tiedot, minkä vuoksi lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä on oltava täydellinen vastaavuus. Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, jota olet todella käyttänyt oppimistehtävässäsi ja johon olet viitannut tekstissäsi. Lähdeviitteiden merkitsemisessä voidaan käyttää joko nimi-vuosijärjestelmää tai loppuviitejärjestelmää. Sosiaalialan koulutusohjelmassa käytetään pääsääntöisesti nimivuosijärjestelmää. (Ks. tark. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Opinnäytetyöohje.) Voit valita kaksi erilaista kirjoittamistapaa: Voit kirjoittaa pää- ja alaotsikoiden väliin muutaman lauseen johdattelevan tekstiosuuden siitä, mitä kirjoitat jatkossa. Voit kirjoittaa pää- ja alaotsikot ilman johdattelevaa tekstiä. 3.2 Tekstiviitteet Seuraava ohjeistus perustuu lähteisiin Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2001. Tutki ja kirjoita; Repo, Irma & Nuutinen, Tahvo 2003. Viestintätaito sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun esittämisteknisiin ohjeisiin. Jos viite kohdistuu vain yhteen referoituun virkkeeseen, viite sijoitetaan kyseessä olevan virkkeen sisään. Mallin sovellusalue on opetusjakso, joka voi vaihdella yhdestä oppitunnista kymmeniin tunteihin (Soininen 1981, 21).

7/13 Jos viite kohdistuu useampaan kuin yhteen referoituun virkkeeseen, viite katsotaan itsenäiseksi lauseeksi, joka alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, joka on sulkumerkin sisällä. Keskimäärin viiden vuoden iässä lapsi on omaksunut suurimman osan äidinkielensä taivutussäännöistä. Tällöin myös käyttäytymisen kielellinen säätely on kehittynyt vaiheeseen, jossa lapsen puheen merkityssisällöt alkavat ohjata lapsen toimintoja. (Lyttinen 1996, 46.) Jos tekijä mainitaan jo tekstissä, sulkeisiin merkitään vain vuosiluku ja sivu(t). Anna-Raija Nummenmaa (1994, 46-49) on osoittanut, että koulussa on olemassa pysyviä eroja eri sukupuolten saamassa kohtelussa. Jos tekijöitä on kaksi, molemmat kirjoittajat mainitaan ja-sanalla tekstissä ja &-merkillä tekstiviitteessä. Nuorten asettamien ammatillisten päämäärien toteutumista pitemmällä aikavälillä tutkiessaan Karen Evans ja Walter Heinz (1994, 213-217) hahmottivat viisi erilaista ammatillista uraa, joilla he kuvasivat nuorten onnistumista päämääriensä toteuttamisessa. Tutkittaessa nuorten asettamien ammatillisten päämäärien toteutumista pitemmällä aikavälillä erottuu viisi erilaista ammatillista uraa, jotka kuvaavat nuorten onnistumista päämäärissään. (Evans & Heinz 1994, 213-217.) Jos tekijöitä on kolme tai useampia, ensimmäistä kertaa lähdettä mainittaessa luetellaan &-merkin avulla kaikki nimet, joita kaikkia myös taivutetaan tarvittaessa. Myöhemmin tällaiseen lähteeseen viitattaessa riittää se, että ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. Hannu Latomaa, Heikki Pavas ja Tarja Kemppainen (1992, 13) toteavat, että johdannossa esitellään keskeinen lähde- ja tutkimusaineisto. Johdannossa esitellään keskeinen lähde- ja tutkimusaineisto ja tuodaan esille, miten lähteitä on käytetty (Latomaa & Pavas & Kemppainen 1992, 13). Julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen ja vuosiluvut erotetaan toisistaan puolipisteellä. Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, julkaisut sijoitetaan nimensä mukaisesti aakkosjärjestykseen ja vuosiluvut varustetaan vastaavasti pienaakkosilla a,b,c jne. Lahjakkuutta on meillä tutkinut varsinkin Petri Uusikylä (1987; 1989; 1991; 1994). Juha Hämäläisen (1983a; 1983b) tutkimuksista on käynyt ilmi lahjakkuuden olemus. Jos samoissa sulkeissa viitataan eri tekijöiltä peräisin oleviin lähteisiin, lähdetiedot sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta nuorimpaan. Julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä. Jos lähteiden tärkeysjärjestys on merkittävä, niin ensin mainitaan päälähde, jonka jälkeen vähemmän tärkeä, mutta kuitenkin maininnan arvoinen lähde varustetaan puolipisteen jälkeen merkinnällä ks. myös tai ks. lisäksi. Osmo Kivinen ja Risto Rinne (1995a, 120; ks. myös Coles 1995, 12-17) erottavat 1990-luvun alkua koskevassa tutkimuksessaan kolme lasten ja nuorten opiskelureittiä, jotka määrittyivät pääasiassa heidän vanhempiensa sosioekonomisen aseman mukaan. Tekstiviitteessä on näyttävä, milloin viitataan sekundaarilähteeseen (toissijaiseen lähteeseen). Vain erityisestä perustellusta syystä korkeakoulutasoisessa tekstissä voidaan käyttää viitteessä sekundaarilähdettä. Tällöin on mainittava sekä sekundaari- että primaari lähde. Lähdeluetteloon merkitään vain sekundaarilähde, johon tekijä on varsinaisesti tutustunut. Matti Tolonen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itsepäisyydestä (Heikkinen 1998, 124).

8/13 Jos lähteenä käytetyn julkaisun kirjoittaja ei ole tiedossa, tekstissä käytetään viitteenä vuosiluvulla ja sivunumerolla varustettua julkaisun nimeä tai mainitaan julkaisun nimen alusta 2-3 sanaa, jotka sitten samanasuisina aloittavat lähdeluettelon vastaavan kohdan. Kirjoittajan nimen paikalle tekstissä ja lähdeluettelossa tulee esimerkiksi sellaisen sanomalehtiartikkelin nimi, jonka kirjoittaja ei ole tiedossa. Samoin menetellään myös lakeihin, asetuksiin ja komiteamietintöihin viitattaessa. Virkakielikomitean mietinnössä kiinnitettiin huomio kansalaisille annettavien päätösten ymmärrettävyyteen (Kieli ja virkakoneisto 1981, 21). Jos lähteenä on hyödynnetty henkilökohtaista tiedonantoa, kuten esimerkiksi kirjettä, puhelinta, sähköpostia, luentoa, keskustelua, niin silloin merkitään: Kemissä koululaisten iltapäivähoidosta huolehtivat tulevaisuudessa eri järjestöt (Ainonen,1999). Jos lähteenä on audiovisuaalinen aineisto tai elektroninen media, kuten esimerkiksi elokuvat, tv-ohjelmat, kasetit, levyt, Internet-aineisto, cd-rom -aineisto tai tietokoneohjelmat, niin silloin käytetään mahdollisimman täsmällisiä lähteiden tekstiin merkitsemisperiaatteita: Internet-lähde: Nuorten hankkima korkea koulutuskaan ei silloin välttämättä auttanut, koska korkeaa kvalifikaatiotasoa edellyttäneitä työpaikkoja oli näissä lääneissä tarjolla varsin vähän (Järvinen 2000). HUOM! Tekstiviitteeseen ei merkitä Internetosoitetta. Se merkitään lähdeluetteloon. sähköpostilähde: Opinnäytetyöoppaan kirjallisen työn esittämistekniset ohjeet perustuvat Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kirjaston tietopalvelusta saatuihin ohjeisiin (Kangas 2002). HUOM! Tekstiviitteeseen ei merkitä sähköpostiosoitetta. Se merkitään lähdeluetteloon. 3.3 Lähdeluettelo Lähdeluettelossa luetellaan aakkosjärjestyksessä kaikki tekstissä viitatut lähteet. Lähteet merkitään lähdeluetteloon ensisijaisesti kirjoittajan tai kirjoittajien sukunimen mukaan. Jos tekijältä on useita julkaisuja, ne merkitään aikajärjestyksessä ilmestymisvuoden mukaan. Jos tekijä on julkaissut samana vuonna useita julkaisuja, ne erotetaan toisistaan lisäämällä vuosiluvun perään a, b, c jne. SANOMALEHDET: artikkelin kirjoittajan sukunimi + etunimi (tai sen alkukirjain) + ilmestymisvuosi + artikkelin nimi + ilmestymispäivä + lehden osan tunnus + sivunumero(t). Wilhelmsson, Peter 1996. Ennakkoluulojen hyväksytyt kasvot. Helsingin Sanomat 6.1.1996, D 8. Gronow, Kira 2004. Sydämiä, siirappia, romantiikkaa! Neljä keski-ikäistä miestä puhuu hempeitä sanoja rakkaudesta. Helsingin Sanomat 13.2.2004, Nytviikkoliite 8-11. Jos ei ole kirjoittajaa mainittu: Yksityishenkilöiden konkurssit lisääntyneet 1996. Iso Savo 12.1.1996, 7. AIKAKAUSLEHDET: artikkelin kirjoittajan sukunimi + etunimi (tai sen alkukirjain) + julkaisuvuosi + artikkelin nimi + aikakauslehden nimi + vuosikerta + numero + koko artikkelin sivualue. Haavio-Mannila, Elina 1982. Työn laatu ja työpaikkarakkaudet. Sosiologia 19 (4), 225-236.

9/13 KIRJAT: kirjan kirjoittajan sukunimi + etunimi (tai sen alkukirjain) + julkaisuvuosi + kirjan nimi + painos (jos useampia kuin yksi) + kustantaja + kustantajan kotipaikka. Vähätalo, Kari 1998. Työttömyys ja suomalainen yhteiskunta. Gaudeamus, Jos kirjoittajia on kaksi tai useampia, kirjoittajien nimet yhdistetään &-merkillä. Rinne, Risto & Salmi, Eeva 1998. Oppimisen uusi järjestys. Vastapaino, Tampere. Jos teoksella on toimittaja, mutta teoksessa ei ole nimettyjen kirjoittajien artikkeleita. Piela, Ulla (toim.) 1992. Satasärmäinen nainen: elämänkertoja. SKS, Jos kyseessä on toimitettu teos, jonka luvuilla on nimeltä mainitut kirjoittajat, lähdemerkintä tehdään artikkelin kirjoittajan nimellä, ei toimittajan tai toimittajien nimellä. Viimeiseksi tiedoksi kirjoitetaan koko artikkelin sivut. Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli & Kinnunen, Petri & Urponen, Kyösti 2000. Päivittäis- ja hyvinvointipalvelut sekä niiden tulevaisuus pohjoisen periferiassa. Teoksessa Niemelä, Pauli & Naukkarinen, Arvo & Urponen, Kyösti & Pamilo, Sirkka-Liisa (toim.). Uusi tutkimukseen perustuva suunnittelukäytäntö Pohjoisen Periferian harvaan asutuilla alueilla NRBK-projekti. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 29. Kuopion yliopisto, Kuopio. 293 328. Tarvittaessa kokoomateoksesta kirjoitetaan lisäksi erillinen lähde. Jos teoksella ei ole nimeltä mainittua henkilötekijää, niin nimen paikalle kirjoitetaan teoksen nimi tai kollektiivinen tekijä. Se sijoitetaan lähdeluetteloon aakkosjärjestyksen mukaiseen kohtaan. Tekstissä viitataan lähteeseen sen kolmella ensimmäisellä sanalla ja vuosiluvulla. Murrosvaiheen valinnat 1993. Työhallinnon strategiset linjaukset 1990-luvun työpolitiikassa. Työhallinnon julkaisu 36. Työministeriö, (Raportilla ei ole nimettyjä henkilötekijöitä) Valtiovarainministeriö 1998. Tuottavuudella tulevaisuuteen. Julkisten palvelujen laatustrategia projekti, 4. Suomen kuntaliitto, (Kollektiivinen tekijä) RAPORTIT: raportin kirjoittajan sukunimi + etunimi (tai sen alkukirjain) + julkaisuvuosi + raportin nimi + julkaisusarja + muut julkaisutiedot. Nummenmaa, Anna-Raija 1996. Koulutus, sukupuoli ja elämänkulku: Nuoruudesta aikuisuuteen yhteiskunnallisessa muutoksessa. Työpoliittinen tutkimus Nro 149. Työministeriö, (raportissa yksi kirjoittaja, julkaisusarja) Nummenmaa, Anna-Raija & Tarkiainen, Aki 1993. Koulutuksen ulkopuolella oleva nuori. Työpoliittinen tutkimus Nro 44. Työministeriö, (raportissa kaksi kirjoittajaa, julkaisusarja) Ilmonen, Kai (toim.) 2000. Sosiaalinen pääoma ja luottamus. SoPhi 42, Jyväskylä. (yhden toimittajan toimittama tutkimusraportti) Murrosvaiheen valinnat 1993. Työhallinnon strategiset linjaukset 1990-luvun työpolitiikassa. Työhallinnon julkaisu 36. Työministeriö, (raportilla ei ole nimettyjä henkilötekijöitä) KOMITEAMIETINNÖT: komiteamietinnön nimi + julkaisuvuosi + numero + julkaisija + muut julkaisutiedot. Jatkuvan koulutuksen toimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1983:62. Valtion painatuskeskus, LAIT: lain nimi + lain antamispäivä + lain numero. Peruskoululaki 1983. 27.5.1983/476.

10/13 PAINAMATTOMAT LÄHTEET (OPINNÄYTETYÖT): kirjoittaja + aika + otsikko + julkaisukanava. Hyväri, Susanna 1991. YKSIN, KAKSIN JA YHDESSÄ Naisten ja miesten työhön hakeutuminen ja muutto kahteen yhdyskuntaan. Tampereen yliopisto, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Lisensiaatin työ. AUDIOVISUAALINEN AINEISTO JA ELEKTRONINEN MEDIA (elokuvat, tv-ohjelmat, kasetit, levyt, Internet-aineisto, cd-rom-aineisto ja tietokoneohjelmat): Internet-lähde: tekijä + vuosi + otsikko + tulostuspäivämäärä + www-osoite. Internetlähteet on hyvä tulostaa, koska niiden luonteen mukaisesti niitä voidaan muokata reaaliajassa tai jopa poistaa www-sivuilta. Järvinen, Taru 2000. Alueellisen kehittyneisyyden ja muuttoliikkeen välinen problematiikka. Luettu tai tulostettu 8.2.2003 <http://www. utu.fi/erill/instmigr/art/jarvinen.htm>. HAASTATTELU: haastatellun sukunimi + etunimi (tai sen alkukirjain) + vuosi + otsikko + haastattelupäivämäärä + haastattelupaikka: Viljanen, Sakari 1998. Tuotepäällikkö, Digital Equipment Corporation Oy, Helsinki, 1.6.1998. SÄHKÖPOSTILÄHDE: sähköpostilähde: lähettäjä + vuosi + aihe + päivämäärä: Kangas, Elina 2002. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisusarjan kirjoitusohjeet. Tulostettu 11.10.2002 osoitteesta Kangas Elina RTSTO. Summa summarum: Hyödynnä tietokoneesi teknisiä apuohjelmia oppimistehtäväsi viimeistelyvaiheessa, kuten esimerkiksi oikolukuohjelmaa ja kielioppiohjelmaa. Kertaa tarvittaessa keskeisimmät kielioppisäännöt Valitse kaikki käsky ja sen jälkeen: valitse suomi kieleksi tavuta kokonaisvaltaisesti tasaa molemmat reunat Tarkista myös: oppimistehtäväsi rakenne tekstiviitteiden ja lähdeluettelon yhtäpitävyys ilmaisusi loogisuus. taittaminen eli että kuviot, taulukot, otsikot jne. sijoittuvat asianmukaisesti sivulle. Tallenna vähintään kahdelle levykkeelle varmuuskopiot tekstistäsi. KÄSIKIRJOITUKSESI VIIMEISTELYTASO KERTOO OPPIMISTEHTÄVÄN TASOSTA!

11/13 Liite 1. Kansilehden asettelumalli KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU (r 2, f 18) otsikot keskitetään kaikki reunukset 3 cm Pääotsikko (r 21, f 16) Alaotsikko (r 23, f 14) Mahdollisen taustaprojektin nimi (r 35, f 12) Tekijä(t) (r 37, f 12) Koulutusohjelman opinnäytetyö (r 39, f 12) Suuntautumisvaihtoehto (r 40, f 12) Tutkintonimike(AMK) (r 41, f 12) KEMI/TORNIO VUOSI (r 43, f 16)

12/13 4. REFERENSSILÄHTEITÄ Tässä aiheittain ryhmitellyssä listassa on mainittu kaikki tekstissä käytetyt tai mainitut teokset sekä osin myös sellaisia teoksia, joita ei ole käytetty itse tekstissä. ASIAKIRJOITTAMINEN: Alasilta, Anja 1999. Näin kirjoitat tehokkaasti. Viestintäopas työelämän kirjoittajille. Inforviestintä, Iisa, Katariina & Piehl, Aino & Kankaanpää, Salli 1998. Tekstintekijän käsikirja. Yrityskirjat, Iisa, Katariina & Oittinen, Hannu & Piehl, Aino 2002. Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat, Itkonen, Terho 1997. Kieliopas. Kirjayhtymä, Kauppinen, Anneli & Laurinen, Leena 1988. Tekstioppi. Johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön. Kirjayhtymä, Vaasa. Lonka, Irmeli & Lonka, Kirsti & Karvonen, Pirjo & Leino, Pirkko 1996. Taitava kirjoittaja. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Mattinen, Eija 1995. Prosessikirjoittaminen Tee kirjoittamisesta seikkailu. Hallinnon kehittämiskeskus ja Painatuskeskus, Mikkola, Anne-Maria & Julin, Anita & Kauppinen, Anneli & Koskela, Lasse & Valkonen, Kaija 2000. Äidinkieli ja kirjallisuus käsikirja. WSOY, Porvoo. Pääkkönen, Irmeli & Varis, Markku 2000. Kriittinen lukutaito. Finn Lectura, Eco, Umberto (1977) 1995. Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Suom. Mänttäri, Pia. Vastapaino, Tampere. Gothoni, René 1991. Oletko neuvoton Lohdutuksen sanoja opinnäytteen laatijalle. Suom. Miettinen, Elise. Yliopistopaino, Hakala, Juha T. 2002. Luova prosessi tieteessä. Gaudeamus, Hakala, Juha T. 1999. Graduopas Melkein maisterin niksikirja. Gaudeamus, Hakala, Juha T. 1998. Opinnäyte luovasti Kehittämis- ja tutkimustyön opas. Gaudeamus, Hakala, Juha T. 1996. Opinnäyte ja sen ohjaaminen Johdatus tutkimusprosessin hallintaan. Gaudeamus, Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2004. Tutki ja kirjoita. Tammi, Ihonen, Markku & Ihonen, Maria 2003. Kirjallisuuden opinnäyteopas. Tampereen yliopisto, taideaineiden laitos. Kinnunen, Merja & Löytty, Olli 2002. Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere. Kinnunen, Merja & Löytty, Olli 1999. Iso gee Gradua ei jätetä! Vastapaino, Tampere. Luostarinen, Heikki & Väliverronen, Esa 1991. Tekstinsyöjät Yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lukutaidosta. Vastapaino, Tampere. Niemelä, Pirkko & Lagerspets, Kirsti & Lagerspets, Kari & Näätäinen, Risto 1991. Miten kirjoitan tieteellisen artikkelin? Tieteellinen kirjoittaminen ja kansainvälinen julkaiseminen. WSOY, Phiel, Aino & Oittinen, Hannu & Iisa, Katariina 2002. Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat, Repo, Irma & Nuutinen, Tahvo 2003. Viestintätaito. Otava ESSEE: Blomstedt, Juhana 1995. Muodon arvo. Toim. Valjakka, Timo. Kuvataideakatemia, Envall, Markku 2002. Polkupyörällä ajamisen taito. WSOY, Korsström, Tuva 1998. Takinkääntäjiä Taskentissa ja muita ajan ilmiöitä. Suom. Suominen, Tapani. Like, Krohn, Leena 1996. Kynä ja kone: ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta. WSOY,

13/13 Montaigne, Michel de 1999. Esseitä. Suom. Enegren, Marketta. WSOY, Mäkinen, Kirsti (toim.) 1997. Kirjoita itsesi maailman väleihin: esseitä, esseistä. SKS, Nyytäjä, Outi 2001. Ahdistus, intohimo, sadismi. Ruotsalaisesta mielenlaadusta. Nuori Voima 3 / 2001. Riikonen, Hannu 1990. Mikä on essee? SKS, Thoreau, Henry David 1990. Elämää metsässä. Suom. Kilpi, Mikko. WSOY, Ahti, Risto & Toivonen, Markku 1994. Runouden kuntokoulu. Kirjapaja, Andersson, Claes 2002. Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kirjapaja, Doubtfire, Dianne (1978) 1987. Aiotko kirjoittaa romaanin? Suom. Huhtala, Liisi. Kirayhtymä, Enwald, Liisa 1980. Luova kirjoittaja. Nuoren voiman liiton kirjoittajakurssi. Gummerus, Jyväskylä. Jonsson, Curt (1995) 1996. Luova kirjoittaminen. Suom. Lundahl, Reijo. Pagina, Helsinki-Tukholma. Haavikko, Ritva (toim.) 2000. Miten kirjani ovat syntyneet? WSOY, Lehtinen, Torsti 2003. Sanojen avaruus. Luovan kirjoittamisen opas. Kirjapaja, Vakkuri, Kai 2001. Sinä kirjoitat kirjan: Luovan kirjoittamisen opas. BSV kirja, Vakkuri, Kai 1997. Sinä kirjoitat radiokuunnelman: Opas ja ohjeita sekä kaksi kuunnelmakäsikirjoitusta. BSV kirja, Waltari, Mika (1935) 1994. Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä mitä nuoren kirjailijan tulee tietää. WSOY, MUUTA RELEVANTTIA KIRJALLISUUTTA: Chatman, Seymour 1978. Story and Discourse. Cornell University Press, Ithaca, New York. Haavikko, Ritva & Ruth, Jan-Erik 1984. Luovuuden ulottuvuudet. Weilin+Göös, Espoo. Kinnunen, Aarne 1977. Syvä nauru: Tutkimus Paavo Haavikon dramatiikasta. SKS, Koski, Jussi T. & Tabermann, Tommy 2002. Luovuuden lumous. Gummerus, Jyväskylä. Rimmon-Kenan, Shlomith (1983) 1999. Kertomuksen poetiikka. Suom. Viikari, Auli. SKS, INTERNET-LÄHTEITÄ: Aleksis. Äidinkieli ja kirjallisuus: http://www.otavanoppimateriaalit.net/aleksis7/linkkilista5.htm Kielikompassi: http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/ Kielioppi ja kielenhuolto: http://info2.info.tampere.fi/eta/kieli2/kieliop.html Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: http://www.kotus.fi/ Mitä sosiologian opettajat haluavat, kun sanovat, että kirjoita...2001: http://www.ulapland.fi/?deptid=9704 Onko kielenhuolto hölynpölyä?: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/huolto.html Virtuaaliyliopisto, äidinkieli Esseekirjoittamisen kurssi monimuotoopiskeluna: http://www2.uiah.fi/virtu/materiaalit/aidinkieli/index.html Inkeri Sava & Johanna Pentikäinen & Pia Sivenius: Taideteollisen korkeakoulun lähdeviiteopas