Heitä voltti! huutaa pieni järvenpääläinen poika parkouraajalle. Parkouraaja huokaisee syvään ja jatkaa matkaansa seuraavan aidan ylitse.

Heitä voltti! Kuva: Niko Salminen. Heitä voltti! huutaa pieni järvenpääläinen poika parkouraajalle. Parkouraaja huokaisee syvään ja jatkaa matkaansa seuraavan aidan ylitse. Kyseessä on monelle parkouria harrastavalle tuttu tilanne. Se myös ärsyttää monia aitoa parkouria harrastavia, sillä voltit eivät parkouriin kuulu, vaikka monet toisin luulevat. Yhtä hyvin voisit käskeä pikaluistelijaa tekemään piruetin tai syöksylaskijaa rodeon. Parkourin perusidea on liikkua paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja sulavasti, ilman erityisvälineitä, ympäristöä hyödyntäen. Yleensä voltit eivät edistä tätä periaatetta. On toki joitakin tilanteita joissa myös voltit voivat edistää sulavaa liikkumista. Parkourista on kuitenkin

eriytynyt suuntaus, jossa liikkumisen ohella ilmaistaan itseä erinäisin tempuin. Tätä suuntausta kutsutaan Free Running nimellä. Free Running on ottanut vaikutteita telinevoimistelusta, trikkauksesta ja joistakin katutansseista. Parkour onkin saanut suosiota suurimmilta osin juuri median ja internetin välityksellä. Monet Yamakasin jäsenistä ovat toimineet stunt-näyttelijöinä ja internetissä on tuhansittain parkour- ja free running -videoita. Monet harrastajista ovat kertoneet innostuneensa harrastuksesta juuri näiden videoiden ansiosta. He ovat nähneet jonkun temppuilevan videolla hienosti ja ovat halunneet oppia tekemään itse samalla tavalla.parkourin kehittäjänä pidetään ranskalaista David Belleä ja Sébastien Foucania 1980-luvulla. Parkourin tapaista liikkumista on kuitenkin harrastettu läpi vuosisatojen. Belle ja Foucan ystävineen perustivat ensimmäisen parkouraajien ryhmän Yamakasin. Vuonna 2001 Yamakasista tehtiin elokuva, jonka myötä parkour levisi laajemmin maailmalle ja saavutti suosiota. Suomeen parkour tuli juuri tämän elokuvan myötä. Parkour on monipuolinen liikuntalaji. Se nostaa tehokkaasti peruskuntoa ja kehittää sekä lihaskestävyyttä että räjähtävää voimaa. Laji kehittää myös kehon koordinaatiota, sillä monet liikkeet vaativat hyvää kehonhallintaa. Fyysisen hyödyn lisäksi parkourista saa paljon onnistumisen kokemuksia ja pitkäkestoisen liikunnan uskotaan vapauttavan endorfiineja, jotka saavat aikaan hyvänolon tunteen. Lihaskunto on tärkeä osa parkourin harjoittelua. Lihakset suojaavat kehoa vammoilta ja hyvien lihasten avulla suorittaminen on helpompaa. Parkour itsessään on kuitenkin hyvää lihaskuntoharjoittelua, joten huono aloituskunto ei haittaa. Lihaskunto paranee varmasti parkouria harrastaessa. Monet harrastajat kuitenkin tekevät oheisharjoittelua pääasiallisen parkourharjoittelun lisäksi joko kuntosalilla tai oman kehon painolla. Oman kehon painolla tehtävät liikkeet ovat suosituimpia, sillä parkourissa kuitenkin tehdään kaikki

liikkeet ilman painoja. Kun liikkeitä tekee omalla keholla, koordinaatio ja oman kehon tuntemus paranevat paremmin kuin kuntosalin laiteilla tai irtopainoilla harjoiteltaessa. Parkourin aloittaminen Parkourin aloittaminen on helpompaa kuin Free Runningin, sillä Parkour ei tarvitse pehmeitä tai ponnistavia alustoja temppujen harjoitteluun. Parkourissa riittää, että on jokin seinä tai kaide, josta voi tehdä vaultteja eli ylityksiä. Turvallisuuden vuoksi olisi tietysti hyvä olla jokin pehmeähkö alusta, kuten nurmikko, huonojen alastulojen varalta. Parkouraajan perustaitoihin kuuluu hyvien treenipaikkojen eli spottien löytäminen. Ajan kanssa oppii hyödyntämään erilaisia paikkoja paremmin ja kykenee löytämään treenipaikkoja helpommin. Free Runningin aloittaminen Free Running on hyvä aloittaa sisähallista, jossa on pehmeitä patjoja alastuloon, ponnistavia alustoja esimerkiksi volttien harjoitteluun ja esteenomaisia palikoita temppujen soveltamiseen. Kuten parkouraajallakin, Free Runningin harrastajalla on hyvä olla sama kyky löytää hyviä harjoittelupaikkoja mielikuvituksen avulla. No missä sitten voin harrastaa Parkouria tai Free Runningia? Suomen kaupungit ovat suurimmaksi osaksi niin tylsiä suunnittelultaan, että Parkourin ja Free Runningin harrastaminen kaupungeissa on hankalahkoa. Helsingissä on kyllä monissa paikoissa hyviä mahdollisuuksia harjoitteluun, vaikka ihmiset saattavatkin välillä suhtautua näiden lajien harrastajiin negatiivisella tavalla. Järvenpäässäkin on pari hyvää paikkaa harrastaa. Yksi hyväksi todettu paikka on kirkolla, josta löytyy useita erikokoisia ja pitäväpintaisia muureja. Järvenpäässä on myös muutama hyvä leikkipuisto, joissa voi soveltaa Parkouria ja Free Runningia. Sisähalleja

taas ei lähistöllä oikein ole, mutta parhaimmat sisähallit ovat Malmilla sijaitseva Parkourkeskus, Lahden Parkour Akatemia sekä Helsingin Taitoliikuntakeskus. Facebookillinen elämää En peukuta yhtään. Voiko nykyään edes elää ilman facebookia? Monelle lukiolaiselle facebookin vieroitusoireet ovat tuttuja. Nykivä käsi ja pienoinen ahdistus mielessä ja rauhattomuus vatsanpohjassa kuuluu asiaan, kun hermoilee oman profiilinsa mielenkiintoisuuden puolesta. Facebook antaa monelle käsityksen ajan hermosta, jolla on koko ajan oltava voidakseen esiintyä ajastaan tietoisena sosiaalisena kansalaisena. Omassa tuttavapiirissäni tekemäni tutkimuksen mukaan Facebook-käyttäytymisen suhteen on olemassa kolme erilaista pääryhmää: kummajaiset, jotka eivät ole Facebookissa (epäilyttävää, onko niillä jotain salattavaa) tavikset (käyttöaika vaihtelee, jotkut muuttuvat kummajaisiksi kun luopuvat ja osasta tulee eksplikoijia) ja eksplikoijat (Facebook on luonnollinen osa elämää, eivät muista miten

selvisivät ilman.) Näin tämä ajan hermo toimii. Ensimmäiseksi väsynyt lukiolainen A kirjoittaa Facebookiin päivän ensimmäisen statuspäivityksensä noustessaan sängynpohjalta ja yrittää saada maailmansa käyntiin; Join kahvia ja lähden kouluun. Ei sitten millään huvittais. Kun lukiolaisen ystävä näkee tämän hän peukuttaa ja likettaa lukiolainen A:n kahvinjuontia ja tämän aamiaisvalikoimaa. Hän myös kommentoi; maanantait on kamalia, ja näin lukiolainen A tietää, että lukiolainen B tykkää hänen kahvinjuonnistaan. Tämä on keksintö, joka on mullistanut sosiaalisen kanssakäymisen täysin! Sitten onkin ammattimaisen tilannepäivityksen aika. Lukiolainen B laittaa raakaversion omasta olemassaolostaan Facebookiin ja lukiolaiset C ja A lukevat sen nopeasti kiirehtiessään kouluun tai tarkistavat ilmoitukset tuntien välillä. Minifiidin tarjotessa A:lle lohdullista tukea hän tarkastaa fiidinsä ja kommentoi heidän statuspäivityksiään. Kaiken kaikkiaan syntyy paljon kielioppivirheitä, ahdistusta, stressiä ja kiirettä, sekä mahdollisesti aakkoskeittoa kaukaisten tuttavien ja tuntemattomien Facebook kavereiden C:n E:n F:n G:n ja H:n tägätessä alkuperäisten A:n B:n ja C:n kommentteja statuspäivityksiinsä. Tärkeää on tehdä testejä, jossa käy ilmi millainen ihminen oikeasti tulet olemaan, sillä Facebookissa oppii nopeasti hyväksymään sen tosiasian, että konehan sen tietää parhaiten. Tärkeää on ilmoittaa onko mahdollisesti vakavassa parisuhteessa vai onnellisesti sinkku ja pitääkö lukiolainen B omaa parisuhdettaan neiti X:n kanssa vakavana. On myös mahdollista tehdä kipeitä tunnustuksia lähimmille kavereilleen, niille viidellekymmenelle, omista yksityisasioistaan Facebookin anonymiteetin turvin. Kukapa ei haluaisi kuulla, kun lukiolainen A toteaa estottomasti pitävänsä vaaleanpunaisia käsirautoja lipaston laatikossa. Lisäksi Facebook tarjoaa hyvää hyvyyttään ihmisille

selainpelejä, joissa mahdollisuudet viihtymiseen ovat huikeat. Mafiawarsissa tehdään rikoksia ja värvätään ystäväsi mafiaperheesi rikoskumppaneiksi. Tämä kuluttaa hiukan energiaa, mutta älä huoli; saat rahaa ja kokemusta palkkioksi. Voit perustaa rikollisia yhtiöitä aina Brasiliaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Tai mitäpä jos ryhtyisit maantalousalalle huikean suosion saavuttaneessa FarmVillessä, Island Paradisessa, Farm Countyssä ja Karma Valleyssa? Mitäs mullasta ja kitkemisestä oikeassa maailmassa, kun voi saada virtuaalisia palkintoruusukkeita, rahaa tai jonkin kivan tavaran kaupasta ilmaiseksi. Voit jopa saada arvonimiä ja tulla, ta-da-daa; Great Farmeriksi. (Huom, tällä nimellä herätät kavereissasi ehdollistuneen kunnioituksen tunteita.) Ja olennaisinta Facebookissa on tietenkin ystäväpörssin ylläpito, kavereiden keräily. Uhriksi joutuvat kaikki luokkatoverit ala-asteelta, puolitutut joiden kanssa ei normaalisti kasvotusten vaihtaisi kuin muutaman latteuden, sekä parhaimmat kaverit, joiden kanssa ei oikeasti ehdi vaihtaa juurikaan kuulumisia, ei ainakaan niin paljon kuin livenä. Aikajanasta näet päivän saavutuksesi ja päivityksesi. Saat myös paljon tuntemattomia kavereita jotka haluavat jakaa juuri sinun kanssasi nämä omat kuvansa, jotka aiheuttavat verenpaineen kohoamista ja jos kyseessä on lomakuva, kateuden pistoksen. Erot ovat selvärajaisia. Toiset käyttävät fiidinsä seuraamiseen huomattavankin paljon aikaa, pelailevat pelejä ja tsätättäävät kiivaasti. Lopulta kyse on verkostoitumisesta ja viitseliäisyydestä. Kaikista kauheinta Facebookissa kuitenkin taitaa olla kaikkien muoti-ilmiöiden yhteinen haittapuoli. Ne jotka eivät ole ilmiöstä kiinnostuneita tai ovat sen vaikutuspiiristä poistuneet, eivät voi olla tuntematta hivenen kaihoa muiden päivittäessä itseään nettiin. En peukuta sitten yhtään.

Facebook-terminologiaa tietämättömille Peukutus: tykkäät päivityksestä, kommentista, kaveristasi ja haluat tehdä sen julkiseksi. Peukunmuotoinen painike, jossa lukee esim: tykkään, like, tycker Liketus: katso peukutus Dellata: Potkaista kaverilistalta inhan kommentin sanonut kaveri synkkään bittiavaruuteen Eksplikoida: Sanoa suoraan, selittää selvästi (jättämättä asioita pääteltäväksi), kommentoida kovaotteisesti toisen kommentteja. Tsätätä: keskustella reaaliaikaisesti, tai niin reaaliaikaisesti kuin se on mahdollista. Status: tilannepäivitys, jota sinun on päivitettävä jatkuvasti, jos tahdot olla kavereidesi arvoinen. Tägätä: Täggäämällä voit merkitä toisia käyttäjiä esimerkiksi kuviin, omiin tilapäivityksiin, paikkamerkintöihin tai kommentteihin toisten profiileissa tai sivuilla. Täggääminen toimii siis myös eräänlaisena kommunikointivälineenä, jota ilman et välttämättä tietäisi, kuka on sinut päivityksissään maininnut. Minifeed: Antaa sinulle yksityiskohtaista tietoa lataamiesi sovellusten, hankkimiesi ystävien ja uusien sovellusten lähettämistä viesteistä. fiidi: Etusivu, josta näkee kaikkien kavereidensä ja ihailemien sivujen viimesimmät päivitykset. Minifeed: Antaa sinulle yksityiskohtaista tietoa lataamiesi sovellusten, hankkimiesi ystävien ja uusien sovellusten lähettämistä viesteistä. timeline = aikajana: Uusi entisen wallin syrjäyttänyt virtuaalitila, jossa kaikki päivittämäsi asiat näkyvät aikajärjestyksessä. Toiminto helpottaa Yhdysvaltain tiedustelupalvelun sinuun kohdistuvaa seurantaa.

Facebook-terminologiaa tietämättömille Farmville: Facebookin suosituin selainpeli jossa kynnät, istutat ja hoidat puita, kasveja ja vihanneksia, mutta saatat unohtaa vuodenaikojen kulun oikeassa maailmassa. Mafiawars: Jossa horjutat järjestelmällistä yhteiskuntaa ja teet maailmasta pahemman paikan. Kirjoittajan oma suosikki. Ekstruuderi: Sillä on jotain tekemistä sulakkeiden kanssa. Kuva: Kvarki1 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0. Suvensaaren 12 + 1 matkailuvinkkiä Suvensaari avaa ovet uusiin kulttuureihin. Kuva: Hanna Kuusisto.

Koulumme oma maailmanmatkaaja Tommi Suvensaari on tunnettu tarinoistaan ja kokemuksistaan. Ohjeita Suvensaarelta löytyisi joka lähtöön niin arkeen kuin juhlaankin, mutta tällä kertaa keskitytään ulkomaanmatkustelun saloihin. Jos siis olet miettinyt matkalle lähtöä (etkä aio luopua suunnitelmasta jutun lukemisen jälkeen) niin tässä on kaikki se, mitä kokenut konkari voi sinun turvaksesi tarjota! 1. 2. 3. 4. 5. 6. Matkalla kohtaa itsensä. Kannattaa varautua siihen, ettei se ole ihan kaikkein miellyttävin tuttavuus. Mutta ei kannattaa ottaa itseänsä niin tosissaan. Hyvä neuvo kotoisessa arjessakin. Monikäyttöesine matkalle on joustava asenne. Ei kannata hermostua tai jopa panikoida vastoinkäymisistä. Jos alkavat kädet täristä, ääni väristä, alahuuli väpättää ja äänen volyymi nousta heti, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kannattaa pysyä kotona katsomassa Kauniita ja rohkeita. Matkoilla voi ihan hyvin olla resuisissa ja vaikka rikkinäisissä vaatteissa. Ketä kiinnostaa, miten joku turisti on pukeutunut? Ei sinulla kuitenkaan ole varaa mennä mihinkään hienoon ravintolaan syömään. Wienin oopperassakin on piippuhylly. Paikalliset ovat sinua fiksumpia asiassa kuin asiassa. Tosin ymmärtävät paremmin siansaksaa, ilmeilyä ja käsillä huitomista kuin englantia. Englannissakin. Nähtävyydet kannattaa tarkistaa matkaoppaista ja netistä etukäteen. Parillakin reissulla on jäänyt jotain kiinnostavaa näkemättä/kokematta, kun ei ole valmistautunut. Ai, Pisassa olisi ollut joku vino torni?? Kolme tärkeintä asiaa 1. Ajattele, että torakka sängyssäsi aamulla on vähän kuin koiranpennun vierestä heräisi! Eli älä narise epämukavuuksista, joita ei voi helposti ratkaista 2. Älä kiukuttele matkatovereillesi, sillä moni

7. 8. 9. 10. 11. 12. ystävyys on joutunut matkoilla kovalle koetukselle tai katkennut kokonaan 3. Pidä aina evästä ja vettä repussa mukana! Koskaan ei tiedä, milloin juuttuu paikallisten teinien kanssa hissiin pariksi tunniksi. Muista aina kokeilla paikallisia ruokia kunhan ne ovat kuumia ja eivätkä ole jogurttipohjaisia. Myös lentokoneruuat ovat mahtavia. Turha niiden kanssa on hienostella. Jos unohdat kotiin rahat/luottokortin, passin tai viisumin, olet pulassa. Kaiken muun voi hankkia paikan päältä. Hätätilanteen sattuessa karju! Vaikka nunnalle ja kirkossa. Toki tietysti hätätilanteen luonteesta riippuen. Matkalaukku yrittää AINA karata rilluttelemaan Pariisin yöelämään, jos lentokoneenvaihto on Charles de Gaullen kentällä. Fiksuimmat laukut löytävät sinne, vaikka vaihto olisi Frankfurtin lentokentällä. Älä ikinä ole koppava paikallisille. Nöyryydellä selviää pahastakin paikasta; kädet sivuille ja anteeksipyytävästi Turistico stupidico!. Ongelmatilanteessa on oleellista virheellisen espanjan käyttö, maassa kuin maassa. Tosin Espanjassa kannattaa käyttää ruotsia. Uskaltautuessasi valmisretkelle tunge jenkkien kanssa samaan ryhmään: niissä kehtaa tehdä tyhmiäkin kysymyksiä ja porukka on aidosti innoissaan. Hyvällä tuurilla seuraksi voi lisäksi saada hauskan aussin, joka on eksynyt samaan ryhmään ja joka alkaa olla tosi kypsä retken puolivälissä. +1 Minun kanssani matkustettaessa. pitää varautua oikoteihin. Hortoilu on hauskaa enkä ole vielä eksynyt (pysyvästi). Tietysti tervettä järkeä saa käyttää siinä, oikaiseeko Rion slummien kautta.

Keikkalavojen konkari musiikinluokkaan Ojalan Petrille kitara on kaveri. Kuva: Hanna Kuusisto. Estradin lukion musiikkiluokissa on valloittanut syksyllä uusi taiteilija. Petri Ojalan mukaan musiikillinen elämismaailma on paljon muutakin kuin vain oppitunteja. Petri Ojala aloitti Järvenpään lukiossa musiikinopettajana elokuussa 2013. Turusta kotoisin oleva Ojala on kokenut musiikin ammattilainen ja tehnyt uraa niin keikkalavoilla kuin musiikinopettajanakin. Meillä on keikkabussissa usein naurettu, että soittaminen on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa, hän kommentoi antautumistaan musiikin

vietäväksi. Ojala on soittanut muun muassa Dannyn, Nina Tapion, Antti Tuiskun ja Arja Korisevan bändeissä sekä toiminut musiikinopettajana niin musiikki- kuin yleislukioissakin eri puolilla Suomea. Lukionsa hän suoritti Turussa Puolalanmäen musiikkilukiossa ja kirjoitti musiikkiluokalta ylioppilaaksi vuonna 1996. Oli selvää, että musiikki jatko-opintojenkin aiheena kiinnostaisi, ja Ojala lähti lukemaan maisteriksi Oulun yliopistoon. Parhaillaan työn alla on väitöskirja musiikillisen elämismaailman merkityksestä sosiaalisessa mediassa sekä kommunikaatiomediassa. Järvenpään lukiossa hyvä miljöö Järvenpään lukioon Ojalan sai hakeutumaan kesällä silmiin osunut työpaikkailmoitus viransijaisuudesta opettaja Matti Rantalan lähdettyä musisoimaan Helsinkiin. Keskeneräinen väitöskirja tosin olisi sekin riittänyt ajankuluksi alkavalle työvuodelle. Järvenpään lukion edistyksellinen musiikkilinjatoiminta kuitenkin houkutteli Ojalan hakemaan paikkaa. Minkälaisen vaikutuksen uuden työpaikan musiikillinen miljöö on tehnyt? Täällä on todella hulppeat tilat, hyvät opiskelijat ja ajanmukaiset varusteet monien muiden yleislukioiden tiloihin ja niiden 1980-luvulta peräisin olevaan kitaravalikoimaan verrattuna, Ojala tiivistää. On luksusta, että opetusta voi hajauttaa neljäänkin eri tilaan. Toki kehitettävää aina löytyy muun muassa teknologian puolelta. Ojala maalailee haavekuvaa utopiasta, jossa musiikintunnilla jokaisella opiskelijalla olisi ipad musiikinopiskelun apuvälineenä. Pelkällä laulukirjalla ei enää pötkitä pitkälle.

Musiikintunnit eivät ole ajanhukkaa Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi. Opiskelijoiden motivaatio musiikinopiskeluun kuitenkin vaihtelee, sillä kaikki eivät ole yhtä innokkaita kuin musiikkilinjalaiset. Myös isot ryhmäkoot varsinkin ykköskurssilla asettavat joskus rajoja, jolloin ainoa toteutettavissa oleva työskentelytapa voi olla esimerkiksi kitaran soittaminen, kun kaikille opiskelijoille tulisi järjestää jotain musisoitavaa ja kitaroita nyt yleensä riittää kaikille, Ojala toteaa. Tosin ainakin Ruotsissa on tavoite, että jokainen oppisi soittamaan edes jotain, eikä jäisi kammoa soittamista kohtaan. Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi, Ojala lisää ja kertoo itse pyrkivänsä opetuksessaan samaan. Musiikin voi myös tuoda nuorten lähelle, sillä suurin osa nuorisoa kuuntelee musiikkia vapaa-ajallaan. Musiikki tarjoaa paitsi rentoutumista ja elämyksiä, myös eväitä ympäröivän maailman tarkasteluun ja taitoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Ojala näkee asian niin, että siinä missä esimerkiksi urheilulla voi toisille olla suuri merkitys, on toiselle musiikki iso asia elämässä. Ojala kertoo nauraen itsekin pitäneensä aikanaan t-paitaa, jossa luki musiikki pelastanut urheilulta. Myöhemmin hän on kuitenkin itse oivaltanut, että muusikonkin pää toimii paremmin kun fyysisestä kunnostaan huolehtii. Arvovalinta musiikin ja muiden harrasteiden välillä ei ole tarpeen. Opetustyö osana musiikillista elämäntapaa Mikä juuri musiikinopetuksessa on niin kivaa? Tätä kysymystä Ojala kehaisee herkulliseksi pohdinnan aiheeksi. Koulun taideaineena musiikki tarjoaa yhdessä tekemistä ja kokemista. Koulussa jokaiselle löytyy varmasti omaa sopivan tasoista tekemistä, jolloin jokaisella on tilaisuus hoksata että musiikki on ihan kivaa. Musiikinopetus ei ole aina perinteistä opettajajohtoista kuivaa luennointia, vaikka toki

teoriaakin tulee hallita. Ennemmin painotetaan juuri tekemistä ja pyritään erilaisiin musiikillisiin elämyksiin. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö. Opettajan työ on vaativaa ja edellyttää runsaasti ajankäytön suunnittelua, etenkin kun illat kuluvat pitkälti väitöskirjan edistämiseen. Toisaalta juuri käytännön musiikinopetus on oivallinen väylä itsensä kehittämiseen muusikkona. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö, Ojala tokaisee syvän kokemuksen osoittamana. Entä odottaako Petri Ojala innolla ensiesiintymistään Järvenpään lukion kuululla Areenalla? Siellä ainakin riittää kriittistä yleisöä lähes tuhat henkeä. Ojala naurahtaa ja toteaa, että kyllä debyyttiesiintyminen Areenalla on varmaan luvassa jossain vaiheessa lukuvuotta. Lukion opettajabändin tulevaisuus lienee siis turvattu. Wake me up when September ends Wake me up when September ends lauloi Green Day aikoinaan kesän lopusta ja ajan katoavaisuudesta. Syyskuun yli olisi kyllä voinut torkkua helposti välttäen pitkät koulupäivät, koeviikkoon pänttäämisen ja koko ajan kylmenevän kelin! Vielä alkusyksystä saimme nauttia auringon lämmöstä ja valosta. Ilma oli jopa niin kaunis, että oli sääli viettää päivät sisällä. Syyskuun viimeiset lämpimät päivät vaihtuivat paleleviin sormiin ja höyryävään hengitykseen kirpeinä syysaamuina. Syksy on muutoksen aikaa. Koulu pitää nuoret kiireisinä ja viikon syysloma on aivan liian lyhyt. Luonto muuttuu radikaalisti keltaisten lehtien pudotessa maahan ja lintujen jättäessä

kylmän kelin taakseen lentäessään etelään. Sadepilvet täyttävät taivaan ja aurinkoa ei näy enää joka päivä. Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen. Kuralätäköt täyttävät tiet ja märkä keli vain jatkuu päivästä toiseen. Olemme onnekkaita asuessamme Suomessa, sillä meillä on selvästi neljä eri vuodenaikaa. Kylmä, pimeä ja pitkä talvi tosin syö hieman kevättä ja syksyä, mutta erot ovat silti enemmän kuin näkyviä. Moni varmaan haaveilee syksyn tai talven keskellä asuvansa jossain kaukana etelässä, jossa on aina kesä ja lämmintä. Mutta kauanko tukalaa kuumuutta ja paahtavaa aurinkoa jaksaisi? Ei varmasti kauaa. Siitä syystä olemmekin onnekkaita asuessamme täällä Fennoskandiassa, jossa ei kyseistä ongelmaa varmasti ole. Lisäksi meillä on aivan upea talvi jota ei jokaisesta maasta löydy. Suomi on talviurheilun luvattu maa ja monen suosikki harrastus laskettelu saa meidät jo odottamaan innolla ensimmäisiä lumia ja laskettelurinteiden avaamisia! Ennen talvea meillä on vielä syksy elettävänä. Koulu täyttää syyspäivät, mutta koulupäivien lomassa syksystä varmasti kerkeää nauttia. Seuraavaan syksyynhän on vielä vuosi aikaa, joten nautitaan nyt tästä ihanasta syksystä vielä ennen kuin se muuttuu talveksi. Syksy on pimeää, kylmää, sateista aikaa kelin muuttuessa harmaaksi ja luonnon paljaaksi. Syksy on täynnä pimeitä iltoja, jotka ovat vain ensimakua tulevasta talvesta. Syksy on valon vähenemistä päivä päivältä. Mutta samalla se on täynnä kauniita värejä puiden latvoissa ja sadepäiviä jolloin voi katsella ulos ikkunasta ja olla iloinen siitä, että on sisällä lämpimässä sateen rummuttaessa kattoa. Se on täynnä kivoja koulupäiviä parhaiden kavereiden kanssa ja toivomista, että juuri silloin ei sada kun koulu loppuu ja pitäisi kävellä bussipysäkille. Se on täynnä naurua ja hymyjä. Se on täynnä täydellisiä hetkiä lämpimän kahvikupin kanssa, jonka lämmössä sormetkin lämpenee. Se on verhoutumista paksuihin lämpimiin neuleisiin ja talvivaatteiden kaivamista kaapeista. Syksy on

kynttilöiden sytyttämistä pimeisiin iltoihin. Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään. Nyt marraskuun alussa kaikki lehdet ovat jo pudonneet maahan ja yöpakkasiakin on jo ollut. Lähestyvä talvi on saanut lämpötilan tippumaan lähelle nollaa ja harmaa sadekeli vain jatkuu päivästä toiseen. Koulun käynnin katkaiseva syysloma oli ja meni ja pian toinen koeviikko alkaa. Harmaina syyspäivinä pitäisi jaksaa vielä raahautua kouluunkin pänttäämään. Talvi on jo ovella ja kaupoissa myydään jo joulukalentereita ja karkkeja. Pian ensimmäiset joululaulutkin rupeavat raikumaan ja kaupunkien kauniit jouluvalot sytytetään. Pohjoisessa saatiin jo ensilumi, mutta täällä etelässä joudumme tyytymään vain aamukuuraan. Viimeiset syksyn päivät ovat käsillä, sen väistyessä talven edeltä. Polkupyöriä varastetaan aina ja kaikkialla

Lukion piha täyttyy polkupyöristä päivittäin. Kuva: Hanna Kuusisto. Moni Järvenpään lukion opiskelija kulkee koulumatkansa polkupyörän satulassa. Fillarin voi pysäköidä melko turvallisin mielin lukion pihalle, mutta muualla Keski- Uudellamaalla polkupyörävarkauksia tapahtuu varsin runsaasti. Polkupyörävarkauksia tapahtuu Keski-Uudellamaalla paljon, tiivistää heti alkuun vanhempi konstaapeli Marika Multanen Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta. Lähipoliisi kertoo sähköpostitse, että vuonna 2012 Keski-Uudenmaan poliisi kirjasi yli tuhatkunta polkupyörän anastusta tai sen yritystä. Pyöriä varastetaan joka päivä, vuorokaudenajasta tai viikonpäivästä riippumatta. Järvenpää oli tapahtumapaikka noin kolmasosassa varkaustapauksista Keski-Uudellamaalla, kuten myös Hyvinkää. Molempien kaupunkien alueilla kirjattiin noin kolmesataa tapausta. Multanen vertaa Järvenpäätä asukasluvultaan saman kokoiseen Rauman kaupunkiin, jossa pyörävarkauksia kirjattiin

reilut 150 tapausta, ja toteaa eron olevan huomattava. Järvenpään sijainti suurten valtaväylien, kuten junaratojen ja moottoritien varrella, selittää tapausten runsautta, Multanen kertoo. Moni tulee polkupyörällä keskustaan ja jatkaa sieltä yleisillä kulkuneuvoilla eteenpäin. Syyt varastamiseen vaihtelevat Polkupyörät kiinnostavat varkaita ja varkauksia toteutetaan eri syistä. Multasen mukaan tekijä voi olla väsynyt ohikulkija, joka matkaansa jouduttaakseen nappaa alleen lähimpänä olevan polkupyörän ja jättää sen pientareelle, kun on päässyt perille. Varastettuja pyöriä myös myydään. Myyntitarkoitukseen tehdyissä anastuksissa teko on suunnitelmallisempi ja tekijä näkee vaivaa saadakseen pyörän mukaansa. Varkaiden mukaan lähtee kaikenlaisia polkupyöriä, mutta suuremmassa suosiossa ovat uudet ja kalliit menopelit. Tänä vuonna varkaita ovat kiinnostaneet erityisesti Jopo merkkiset pyörät, niin aidot kuin jäljitelmät. Lukion piha ei ole varkaiden ykköskohde Pihalta viedään yleensä neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi. Multasen mukaan suurin osa polkupyörävarkauksista Järvenpäässä tapahtuu rautatieaseman ja ydinkeskustan alueilla. Järvenpään lukiolta kirjattiin viime vuonna ainoastaan kuusi tapausta. Samankaltainen tieto on lukion kouluisännällä. Lukion pihalta viedään yleensä juuri neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi. Ainakin yhden tapauksen tiedän missä varastettu pyörä oli lukitsematon, kertoo Timo Sjöholm. Luultavasti lukitsemattomia pyöriä viedään pihalta eniten. Kaikki eivät välttämättä ilmoita tapahtuneesta varkaudesta poliisille, joten tieto tapausten todellisesta lukumäärästä vaihtelee.

Lukio sijaitsee keskustaan vievien reittien varrella, joten ohikulkija saattaa katsella koulun pihalta kulkuneuvoa alleen. Toinen lukion pyöräparkeista sijaitsee lukion ja ammattioppilaitoksen välissä vain parin metrin päässä ohi kulkevista teistä. Tälle alueelle ei lukion sisältä näe eikä pihalla ole valvontakameroita. Kameroiden saamiseksi on joskus tehty esityksiä. Pyrkimyksistä huolimatta kameravalvontaan ei ole investoitu, selvittää Sjöholm. Toinen pyöräparkki sijaitsee sisäpihalla, jonne on lukion sisältä parempi näköyhteys ja jossa kulkee enemmän lukion opiskelijoita. Molemmilta puolilta pihaa menee pyöriä varkaiden matkaan. Kadunpuoleisen päädyn pyörätelineet ovat varkaille helpompi kohde, mutta ei noiden telineiden välillä juuri eroa ole. Luottaako kouluisäntä itse lukion pihan turvallisuuteen? Kyllä uskaltaisin oman pyöräni tuonne jättää, kunhan lukitseminen olisi kunnossa. Sjöholm muistuttaakin opiskelijoita siitä, että vaikka aamulla olisi kiire oppitunnille, ei kannata unohtaa pyörän lukitsemista. Varkautta ennen ja jälkeen voi toimia Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää. Myös Multanen muistuttaa lukitsemisen tärkeydestä varkauden ehkäisemiseksi. Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää. Polkupyörän on hyvä olla lukittuna kiinteään esineeseen ja lukon tulee olla vahva. Heppoisesti lukittu tai kokonaan lukitsematon pyörä houkuttelee enemmän varkaita kuin rungosta pyörätelineeseen esimerkiksi vahvalla u-lukolla kiinnitetty kulkuneuvo. Lähipoliisina lukion alueella toimiva Multanen kehottaa pitämään silmät auki. Jos näet polkupyörien ympärillä oudoksuttavaa toimintaa, on siitä hyvä ilmoittaa poliisille. Lukon valintaan kannattaa panostaa. Multanen vinkkaa

selvittämään, onko lukko vakuutusyhtiön hyväksymä. Varkauden varalta kannattaa myös merkitä muistiin pyörän runkonumero, joka löytyy yleensä myös takuutodistuksesta. Runkoon voi myös merkata itse oman syntymäajan tai muun merkkiyhdistelmän tuntomerkiksi, jolla pyörä on yksilöitävissä. Jos oma polkupyörä sitten varastetaan, on siitä Multasen mukaan hyvä ilmoittaa poliisille mahdollisimman nopeasti. Rikosilmoituksen voi tehdä sähköisesti ja siihen löytyy tarkempi ohje poliisi.fi sivustoltamme. Ilmoitukseen poliisi kaipaa tiedon siitä, milloin ja minne kadonneeksi todettu polkupyörä oli jätetty, millainen oli lukitus ja milloin varkaus on havaittu. Myös mahdolliset silminnäkijähavainnot, pyörän tunnisteet, arvo ja käyttövuosi ovat arvokasta tietoa. Mikäli vakuutusyhtiöltä haetaan korvauksia, vaatii vakuutusväki usein todennuksen siitä että rikosilmoitus on tehty poliisille. Kotivakuutus useimmiten osallistuu korvauksiin, mutta vaihtelua esiintyy eri vakuutusten ja yhtiöiden käytänteiden välillä. Korvauksia ei välttämättä tipu mikäli pyörää ei oltu lukittu. Poliisin huostaan päätyy useita satoja löydettyjä polkupyöriä vuosittain. Juuri tästä syystä on hyvä tuntea pyöränsä tuntomerkit. Omaisuuden palauttaminen oikealle omistajalle hankaloituu jos pyörässä ei ole yksilöivää tunnistetta. Jos poliisille ei osaa kertoa kuin varastetun pyörän merkin ja värin, on tapauksen selvittäminen lähes mahdotonta. Elämäntapana filosofia Seija Aarto on tehnyt yli kolmen vuosikymmenen uran Järvenpään lukion filosofian ja uskonnon lehtorina. Koulun oma filosofi kertoo odottavansa eläkettä hyvillä mielin.

Seija Aarto aloitti viimeisen lukuvuotensa Järvenpään lukiossa elokuussa 2013. Miltä nyt tuntuu? Haikeus, muistot ja nostalgia pyörivät koko ajan mielessä. On niin hurjaa ja lopullista, että pian tämä kaikki täytyy jättää taakse, Aarto pohtii. Ei sentään aivan pian, sillä pitkää ja antoisaa lukuvuotta onneksi riittää vielä. Aarto kertookin nauttivansa jokaisesta hetkestä ja heräävänsä ilomielin pimenevinä syysaamuinakin rakastamansa työnsä pariin. Luonnontieteilijästä humanistiksi Kovasydämisyys ei ollut mun juttuni. Seija Aarto on kotoisin Savosta. Alun perin hän lähti luomaan tulevaisuuttaan apteekin hyllyjen lomaan toimenkuvanaan farmaseutti. Nuorena hänestä ei pitänyt tulla opettajaa. Sen hän kuitenkin tiesi jo tuolloin, että opettajana hänestä ei tulisi samanlaista pelottavaa auktoriteettia kuin mitä hänen omat opettajansa olivat. Aikansa apteekissa aherrettuaan hän ymmärsi kyllästyneensä koviin arvoihin ja rahan tekemiseen ihmisten terveyden kustannuksella. Vastenmielistä oli se, kun apteekkari ärähti minulle mikäli jäin kysymään asiakkaan vointia tai kuulumisia. Ihmisten kohtaaminen on minulle luontaista, mikä taas oli pois rahanteolta. Se kovasydämisyys ei vaan ollut mun juttuni. Kiinnostuksenkohteet vaihtuivat uskontoon ja filosofiaan. Aarto opiskeli teologiaa ja filosofiaa ja päätyi opettamaan ihmistieteitä Järvenpäähän ensin Kartanon silloiseen yläkouluun ja vuodesta 1981 alkaen Järvenpään lukioon, joka silloin toimi vielä junaradan toisella puolella Yhteiskoulussa. Mikä filosofiassa on niin kivaa? Aartolle se on elämäntapa filosofia tarjoaa täytettä elämän tyhjyyteen ja helpottaa

pahaa oloa. Jos on ikävä sadepäivä, otan syliini filosofisen kirjan ja syvennyn ajatusseikkailuun. Näköalapaikalla muuttuvassa lukiossa Aartolla on hyvä näkymä lukion vuosikymmenten muutoksiin. Suomalaisen lukiokoulutuksen toistaiseksi radikaalein ja työläin muutos oli 1990-luvun puolivälissä siirtyminen vanhasta luokkamuotoisesta lukiosta kurssimuotoiseen luokattomaan malliin. Se oli mielenkiintoista mutta kaoottista aikaa, sillä opettajat joutuivat pitkälti itse kehittelemään tyhjästä uudet opetusmenetelmänsä kun opetettavat sisällöt muuttuivat, Aarto selostaa. Keskellä kurssimuotoisen lukion rakentelua syntyi kaupungin laatupalkinnonkin myöhemmin ansainnut Järvenpään lukion tutortoiminta. Ajatuksena oli, että tutorit olisivat aktiivisia opiskelijoita jotka osaltaan avustavat yleisessä selviämisessä tuon muutoksen keskellä, Aarto kertoo. Tutorit ovat kautta aikain tehneet hyvää työtä ja olleet avuksi sekä opettajille että opiskelijoille. Tutor-toiminnan yhteyteen Aarto ja tutorit ovat viime vuosina kehitelleet myös opintopiiritoiminnan mistä Aarto on pitkään unelmoinut. Opintopiirien kantava ajatus on kannustaa opiskelijoita yhdessä oivaltavaan oppimiseen ja helpottaa opiskelun painetta. Kuluvana syksynä toimintaan mukaan otettu välipalatarjoilu tarjoaa myös ruumiin ravintoa aivotyön oheen. Toinen suuri muutos on ollut tietotekniikan läpimurto kouluissa. Tietokoneiden tultua luokkahuoneisiin oli luvassa mittava uuden tekniikan opetteleminen. Vanhojen piirtoheitinkalvojen muuntaminen PowerPoint esityksiksi oli

niin ikään edessä. Pian vuosituhannen vaihteen jälkeen sai Järvenpään nykyisen lukiorakennuksen rakennushanke ansaitsemansa huomion edellisvuosikymmenen laman jälkeen. Uudet modernit tilat valmistuivat syksyksi 2003 ja lukio pääsi muuttamaan pois Yhteiskoulun vanhoista ja ahtaista tiloista. Aarto oli muiden silloisten opettajien kanssa mukana suunnitteluprojekteissa. Se on ollut ihanaa, että sain tähän taloon heti oman luokkatilan, hän iloitsee. Kun sitten kerran viime vuonna jouduin pitämään yhden kurssin toisessa luokkahuoneessa, huomasin olevani siellä ihan hukassa enkä osannut tehdä siellä mitään. Olen tullut niin osaksi kolmoskerroksen filosofianluokkaa. Muutoksilta ei vältytä vastedeskään. Ylioppilastutkintolautakunnan kaavailema sähköinen ylioppilaskirjoitus edellyttää Aarton mukaan huolellista valmistelua ja muutoksia kurssien sisällöissä. Puhetta onkin jälleen ollut tieto- ja viestintätekniikan lisäämisestä lukioopiskelussa. On kyllä hyvä, että pääsen nyt eläkkeelle ja alta pois, Aarto naurahtaa. Ehkä näitä suuria muutoksia onkin jo tarpeeksi kertynyt omalle uralle ja tätä ei välttämättä enää jaksaisi. Asiantuntevat kollegat hoitavat urakan jahka se etenee ajankohtaisemmaksi. Koulua muistellaan hymyssä suin Mikä se sellainen koulu on, jolla ei ole menneisyyttä? Yksi Aarton rakkaudenkohteista lukiossa työnsä, tutorien ja opintopiirien ohella on Järvenpään Yhteiskoulun ja lukion senioriyhdistys. Aartolla on ollut ratkaiseva osa yhdistyksen toiminnassa ja häntä kutsutaankin senioriyhdistyksen äidiksi. Vuonna 2008 perustettu yhdistys on vakiintunut osaksi

järvenpääläistä lukioyhteisöä. Kun koulun vanhat opiskelijat jaksavat yhä hymyssä muistella opinaikojaan, viestii sekin osaltaan lukion tehneen hyvää työtä jo vuosikymmeniä sitten, Aarto kertoo. Järvenpään lukion vanhoja opiskelijoita on päätynyt eripuolille maailmaa ja senioriyhdistys edistää osaltaan lukion tunnettavuutta ja markkinointia. Senioriyhdistys perustettiin avuksi tallettamaan koulumme historiaa. Toki se tarjoa myös yhteisöllisyyttä vanhoille opiskelijoille ja opettajille. Yhdistyksen verkkosivuilla pääseekin hyvälle tutkimusmatkalle lukion historiaan. Mikä se sellainen koulu on, jolla ei ole menneisyyttä? Aarto toteaakin. Nuoriso on mukavaa seuraa Nuorekas Aarto kertoo viihtyy hyvin opiskelijoiden parissa. Tunnen usein etten oikein osaa olla aikuisten seurassa. Nuorten parissa saa olla niin paljon vapautuneempi ja luontevampi, Aarto kertoo nauraen mutta lisää vuosien varrella tutuiksi tulleitten kollegoiden olevan toki pääosin asiantuntevia ja kivoja ihmisiä. Hevi-Seijankin nimellä tunnettu opettaja on itsekin ollut muiden tavoin nuori. Minullahan oli tietysti aina parhaimmat releet yllä ja pisimmät kledjut kaikista, hän naurahtaa. Työssään Aarto tapaa päivittäin erilaisia opiskelijoita. Luokattoman lukio-opiskelun ongelmana hän näkee sen, että asioita joudutaan koluamaan kursseilla läpi liian nopeasti ja pintapuolisesti, mikä estää syvällisen perehtymisen ja aiheuttaa tietysti kiireitä niin opettajalle kuin opiskelijallekin. Opiskelijoilla kun tuntuu olevan niin paljon

muita asioita priorisoituna opiskelun edelle. Eikös tuo Uosukainenkin joskus sanonut, että elämä on niin kovin nautinnollista, muistelee Aarto ja viittaa päivittäin huomiostamme kilpaileviin lukuisiin virikkeisiin. Hän myös peräänkuuluttaa opiskelun kadonneen ilon palauttamista. Opiskelijoiden psyyke vaihtelee. Miten Aarton kohtaamat lukiolaiset voivat? Pääosa heistä voi hyvin, mutta Aarto on havainnut myös riittämättömyyden ja pahan olon tuntemuksia. Nykypäivänä elämä on niin rajua, että nuoriltakin vain vaaditaan ja vaaditaan. Jossain vaiheessa se vertauskuvallinen kuminauha repeää poikki ja nuori ei enää kestä, Aarto pohtii. Jaksamista helpottamaan hän suosittelee paitsi riittäviä yönunia, myös filosofista tyyneyttä ja kiireettömyyden hyvettä paniikinomainen ähkiminen esimerkiksi koeviikon lähestyessä ei johda mihinkään mutta jättää jälkeensä uupumuksen. Eläkkeellä luvassa kaikkea kivaa Tämä koulu on minulle leipäni suonut, joten mielelläni liehutan lukion lippua jatkossakin! Minkälaisia suunnitelmia Aartolla on eläkepäiviään varten? Aluksi luvassa on tietysti pehmeälasku kesäloman muodossa, mutta elokuu tuo tullessaan uuden elämänvaiheen. Ohjelmassa on paljon mummoilua, sillä aikaa riittää jatkossa enemmän lapsenlapsille, Aarto toteaa saman tien. Pikkuhiljaa aion toteuttaa kaikkia asioita joita olen aina halunnut tehdä, kuten eläkkeellä kuuluukin. Luvassa on paljon kulttuuria ja liikuntaa. Järvenpään lukiota Aarto ei täysin jätä taakseen. Hänellä on suunnitelmissaan olla mukana yhä senioriyhdistyksen toiminnassa ja ylläpitää siten tunnesidettään Järvenpään lukioon.

Tämä koulu on minulle leipäni suonut, joten mielelläni liehutan lukion lippua jatkossakin!