2001, 7 Dopingkulu -työryhmän muistio OPETUSMINISTERIÖLLE Opetusministeriö on kirjeellään (Dnro 34/043/2000) asettanut 16.6.2000 työryhmän, jonka tehtävänä oli 15.12.2000 mennessä; 1) Selvittää valtakunnallisten liikuntajärjestöjen mahdollisuudet hankkia vakuutusturva dopingtapauksista aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseksi 2) Tehdä ehdotuksia siitä, miten ja millä perusteilla oikeudenkäynnistä aiheutuneita kustannuksia voitaisiin kattaa urheilijan ja urheilujärjestön välisissä doping-oikeudenkäynneissä 3) Arvioida mahdollisuutta perustaa erillinen rahasto, josta voitaisiin harkinnanvaraisesti osallistua järjestöille syntyneisiin kustannuksiin 4) Tehdä muita asiaan liittyviä esityksiä Työryhmä otti ensimmäisessä kokouksessaan nimekseen Dopingkulu -työryhmä. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Hannu Tolonen opetusministeriöstä sekä jäseninä yhteyspäällikkö Kerstin Ekman Suomen Liikunta ja Urheilu ry:stä, puheenjohtaja Carl-Olaf Homén Suomen Liikunta ja Urheilu ry:stä, toiminnanjohtaja Pirjo Krouvila Suomen Antidoping-toimikunnasta ja hallintoneuvos Lauri Tarasti Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta. Pysyvinä asiantuntijoina työryhmässä oli johtaja Timo Haukilahti opetusministeriöstä sekä pääsihteeri Jouko Purontakanen Suomen Olympiakomiteasta. Lisäksi työryhmä kuuli asiantuntijana Torbjörn af Hällströmiä Suomen Teollisuusvakuutuksesta. Työryhmän sihteerinä toimi toiminnanjohtaja Pirjo Krouvila. Lisäksi työryhmä kutsui toiseksi sihteeriksi Maarit Juvosen Liite ry:stä. Työryhmä kokoontui viisi kertaa. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä jättää muistionsa opetusministeriölle. Helsingissä 15.12.2000
2 Hannu Tolonen Kerstin Ekman Carl-Olaf Homén Pirjo Krouvila Lauri Tarasti Timo Haukilahti Jouko Purontakanen
1. Työryhmän työn taustaa 3 Suomi, yhdessä muiden maiden kanssa, käy jatkuvaa taistelua huippu-urheiluun pesiytynyttä doping-aineiden väärinkäyttöä kohtaan. Suomessa tämä työ on organisoitu Suomen Anti-Dopingtoimikunnan kautta. Toimikunnalle on annettu laajat valtuudet. Käytännössä toimikunnan havaitsemat doping-tapaukset johtavat asianomaisen lajiliiton antamaan kilpailukieltoon. Viime vuosina on ollut havaittavissa että kilpailukieltoa ei enää aina hyväksytä. Tähän mennessä urheilija on kahdessa tapauksessa haastanut lajiliittonsa oikeuteen vaatien kilpailukiellon kumoamista ja vahingonkorvauksia. Kummassakin tapauksessa lajiliitto on voittanut oikeudenkäynnin ja urheilija on myös velvoitettu korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut. Nämä ovat olleet noin 200 000 markkaa/tapaus. Koska urheilijan maksukyky ei ole ollut järin suuri, ovat oikeudenkäyntikustannukset jääneet lajiliittojen maksettaviksi Tämän johdosta opetusministeriö asetti asiaa selvittämään työryhmän, jonka työn tarkoituksena oli kartoittaa eri mahdollisuuksia tasata oikeudenkäynneistä aiheutuvia riskejä. Kyse on ainoastaan niistä tilanteista, joissa lajiliitto tai liitot ovat vastaajina oikeudenkäynneissä joissa kantajina on urheilija tai urheilijoita ja joissa oikeudenkäynnin kohteena on doping-aineiden käyttö ja siitä aiheutuvat seuraamukset. Työryhmän tehtävät olivat seuraavat: 1. Selvittää valtakunnallisten liikuntajärjestöjen mahdollisuudet hankkia vakuutusturva dopingtapauksista aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseksi 2. Tehdä ehdotuksia siitä, miten ja millä perusteilla oikeudenkäynnistä aiheutuneita kustannuksia voitaisiin kattaa urheilijan ja urheilujärjestön välisissä dopingoikeudenkäynneissä 3. Arvioida mahdollisuutta perustaa erillinen rahasto, josta voitaisiin harkinnanvaraisesti osallistua järjestöille syntyneisiin kustannuksiin 4. Tehdä muita asiaan liittyviä esityksiä 2. Ongelma ja sen merkitys Dopingtapauksia viedään yhä enenevässä määrin yleisen alioikeuden käsittelyyn. Tämä johtaa siihen, että liikuntajärjestöt joutuvat vastaamaan ADT:n avustuksella tapauksista ja joutuvat käyttämään juridisia palveluja, jotka ovat taloudellisesti kalliita. Usein urheilijat, jotka haastavat liitot oikeuteen, ovat varattomia ja liitto joutuu vastaamaan tapauksen voitettuaankin kallista oikeudenkäyntikuluista. Tämä on johtanut kansainvälisestikin tilanteeseen, että liitot vapauttavat dopingista kiinni jääneitä urheilijoita siinä pelossa, että oikeudenkäyntikuluista tulee järjestölle ylivoimaisia. Tämän problematiikan selvittämiseksi työryhmä on perustettu ja ratkaisua haetaan vakuutusturvan, erillisen rahaston perustamisen sekä tappiontakuujärjestelmän kautta. 2.1. Tilanne Suomessa Dopingtapauksiin liittyvien oikeudenkäyntien määrä on toistaiseksi Suomessa varsin kohtuullinen. Verrattaessa Suomen ja USA:n tilannetta toisiinsa, voidaan todeta, että USA:ssa tuomioistuinkäsittelyt urheiluliittojen suoranaisten konkurssien pelossa usein päättyvät vapauttaviin päätöksiin, koska taloudelliset korvausvaateet ovat nousseet kohtuuttomiin mittasuhteisiin liittojen kannalta.
4 Suomessa Urheilun Oikeusturvalautakunnan käsittely olisi työryhmän mielestä urheilijoille ja liitoille sekä Anti-Dopingtoimikunnalle edullisin tapa, sillä kustannuksia syntyisi vain osallisten asianajajien laskutuksesta. Vietäessä tapauksia yleisen alioikeudenkäsittelyyn niistä voi tulla hyvin kalliita. Urheilijat todetaan usein vähävaraisiksi ja näin kustannukset jäävät liittojen maksettavaksi. Dopingvalvonta saatetaan tuntea pelottavana asiana, sillä jos näytteet osoittautuvat positiivisiksi päällimmäisenä asiana on liitoilla riitojen aiheuttamat taloudelliset tappiot. Koska lajiliitoilla eikä ADT:lla ole erillistä juridista apua tapausten käsittelyyn, niin asiantuntemus perustuu toimikunnan jäsenten varaan. 3. Dopingtapausten käsittely urheilun oikeusturvalautakunnassa ja yleisessä alioikeudessa Dopingtapauksissa rangaistuksen ja päätöksen tekeminen on määritelty kansainvälisellä tasolla niin, että dopingpäätöksen tekee eri taho, ja rangaistuksen antaa eri taho. Käytännössä ADT:n valvontaryhmä, joka koostuu kolmesta riippumattomasta lääkäristä ja yhdestä juristista, tutkii positiivisen laboratoriotuloksen, kuulee asiassa urheilijaa ja lajiliittoa ja tekee lajiliitolle suosituksen siitä, onko tapauksessa doping vai ei. Lajiliitto antaa käytännössä tämän perusteella rangaistuspäätöksensä joka pohjautuu ADT:n valvontaryhmän asiantuntemukseen. Positiivisia tapauksia tulee Suomessa vuosittain noin 15 kappaletta, ja niistä n. 1/3 vie asiaansa eteenpäin asianajajan avustuksella Urheilun oikeusturvalautakuntaan tai yleiseen alioikeuteen asti. Yleensä riitautetusta asiasta pyydetään urheilijan, liiton ja ADT:n lausunnot ja vastineet. Urheilun oikeusturvalautakunnan istunnoissa ovat mukana urheilija, hänen asianajajansa, liiton edustaja, liiton asianajaja, todistajat sekä Suomen Antidoping toimikunnan edustaja. ADT:lla ei ole käytössään vakituista oikeusoppinutta edustajaa. Vaikka oikeusturvalautakunnan käsittely on suhteellisen edullista, niin kustannukset asianajajien käytöstä, todistajapalkkioista ja matkakuluista saattavat nousta varsin mittaviin summiin. Yleisen alioikeuden käsittelyt ovat olleet pitkäkestoisia (2-4 vuotta) ja suuria kustannuksia vaativia. Erityisesti pienillä, vähävaraisilla liitoilla on ongelmia oikeudenkäyntikustannusten osalta, koska kokonaisbudjetit ovat usein yhtä suuret kuin mahdollisesta dopingtapausten yleisessä alioikeudessa aiheutuvat kustannukset. Siten liittojen pelko suurten oikeudenkäyntikulujen/vahingonkorvauskulujen maksamisesta on todellista. Monelle liitolle kallis positiivinen dopingtapaus saattaisi tarkoittaa käytännössä taloudellista konkurssia. 4. Rahoitusvaihtoehdot dopingtapauksien oikeuskäsittelyissä 4.1. Rahasto- ja tappiontakuujärjestelmät Työryhmä tutki saamansa toimeksiannon mukaisesti eri rahoitusvaihtoehtoja ja korostaa, että eri rahoitusvaihtoehtoja dopingtapausten oikeuskäsittelyjen korvauksia harkittaessa tulisi huolehtia siitä, että kynnys sille, että urheilija lähtee hakemaan oikeutta yleisen tuomioistuimen kautta, olisi mahdollisimman korkea. Erityisesti näin olisi silloin, jos avustusta haettaisiin erityisestä rahastosta. Rahastomallissa opetusministeriö ei voi työryhmän mielestä olla avainasemassa,
5 koska siltä ei ole helposti löydettävissä rahoitusta tämän kaltaisiin hankkeisiin. Lisäksi kysymys rahaston hallinnoinnista ja päätöksenteosta on työryhmän mielestä ongelmallinen, sillä vaarana voi olla se, että päätöksenteko mahdollisista korvauksista saattaa rahastomallissa olla epätasa-arvoinen lajiliittojen osalta. Tappiontakuuvaihtoehdossa on vastaavat ongelmat kuin rahastomallissa. Automaattinen tappiontakuu asettaisi työryhmän mielestä kynnyksen hyvin matalalle dopingtapausten riitauttamisessa. Tappiontakuu on harkinnanvarainen avustus, jolloin se asettaisi eri tahot eriarvoiseen asemaan takuiden myöntämisessä. Työryhmän mielestä vaarana on lisäksi se jos opetusministeriö yksinään kantaisi oikeudellisen vastuun rahoituksen dopingtapauksissa, olisi se liian houkutteleva asioiden riitauttamiselle. Työryhmä tutki myös sitä mahdollisuutta että urheilun oikeusturvalautakunnan käsittely tulisi saada pakolliseksi ennen kuin urheilija voisi viedä tapauksen yleisen alioikeuden käsiteltäväksi. Vaihtoehto osoittautui mahdottomaksi siitä syystä, koska Suomen perustuslain mukaan kaikilla on oikeus viedä asiansa missä tahansa vaiheessa yleisen alioikeuden käsittelyyn. Juridisten asiantuntijoiden mukaan minkään yhdistyksen jäseneltä ei voida myöskään evätä käräjäoikeudellista käsittelyä. Työryhmä toteaakin, että rahasto- tai tappiontakuumallit eivät ole kaikkien osapuolten vastuunoton kannalta toimivia ja ovat siten ratkaisuvaihtoehtoina huonoja. 4.2. Vakuutusturva 0 Vakuutusturvavaihtoehtoa selvitettäessä työryhmä kuuli asiantuntijana Suomen Teollisuusvakuutuksesta Torbjörn af Hällströmiä. Hän esitteli työryhmälle vakuutusturvavaihtoehdon perusperiaatteet seuraavien kysymysten pohjalta: 1 Mitä asioita vakuutus voi tässä asiassa korvata? 2 Mikä on ADT:n osuus ja mikä on liiton osuus siviilikanteissa? 3 Miten suhtaudutaan urheilijoiden mahdollisiin korvausvaateisiin? Kuullun asiantuntijan mukaan (liite 1) vastuuvakuutuksiin pääsääntöisesti sisältyy oikeudenkäyntikulut. Vakuuttaminen on kaikissa tilanteissa mahdollista, usein vain vakuuttamisen hinta muodostuu rajoittavaksi tekijäksi. Vakuutusta hankittaessa tulisi miettiä, mikä on se markkamääräinen summa, joka urheilijalla on menetettävissä. Todettiin, että omavastuu on yleensä prosenttiperusteinen. Vakuutuksen hintaan vaikuttaa myös se, missä rajataan oikeudenkäynnit maantieteellisesti. Jos rajataan oikeudenkäynnit esim. Suomessa tapahtuviksi, tulee vakuutusmaksusta huomattavasti edullisempi kuin että vakuutetaan oikeudenkäynnit globaalisti. Vakuutusmaksun maksaminen esim. lajiliittokohtaisesti on kallista. Jos vakuutus otetaan niin, että se koskee laajaa vakuutuksenottajakantaa, tulee siitä huomattavasti edullisempi. Jokaisen uuden vakuutuksen tekeminen/perustaminen maksaa aina erikseen. Asiantuntija suositteli yhden keskitetyn ja laajan vakuutuksen hankkimista jo kustannussyistä. Kilpailuttaminen onnistuu vain niin, että vakuutusyhtiöiltä pyydetään samanlaisen vakuutuksen hintaa. 5. Työryhmän esitykset
6 Työryhmä esittää, että mahdollisten dopingtapauksista aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseksi tulisi lajiliittojen hankkia oikeusturvavakuutus. Koska keskitetty vakuutus on yksittäisvakuutuksia esullisempi työryhmä suosittaa, että vakuutuksenottajana toimisi joko Suomen Liikunta ja Urheilu ry, Suomen Olympiakomitea tai Liite ry/anti-dopingtoimikunta. Vakuutuksen piirissä tulisi olla työryhmän mielestä olla mahdollisimman moni lajiliitto, ja mahdollisesti ulkopuolellekin jäävät lajiliitot olisivat oikeutettuja liittymään vakuutukseen. Työryhmä korostaa liikuntajärjestöjen omaa vastuuta ongelman selvittämisessä ja sitä ettei ratkaisuna voi olla opetusministeriön suoraan kustantama vakuutus. Vakuutusyhtiöiltä (saatujen vastausten a, joita käsiteltävä asia eniten koskettaa. Selvittääkseen vakuutusvaihtoehdon kustannukset työryhmä pyysi neljältä (4) vakuutusyhtiöltä (Teollisuusvakuutus Oy, Pohjola Yhtymä, Vakuutusyhtiö Tapiola, Yrittäjäin Fennia) arviota kustannuksista. Näiden arvioiden perusteella työryhmä esittää, että vakuutusmaksuista vastaisivat Suomen Liikunta ja Urheilu ry sekä ADT yhteisvastuullisesti. Vakuutuksen tulisi kattaa kaikkien lajiliittojen toiminnat. Tarjousten perusteella todettiin yksimielisesti, että vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus eivät välttämättä kulje rinnakkainen, vaan niitä voidaan käsitellä kahtena erillisenä vakuutuksena. Näin työryhmä esittääkin, että vakuutusturvan osalta rakennettaisiin kaksiosainen vaihtoehto lajiliitoille: 1. oikeusturvavakuutuksen osalta tarkennetaan saatuja tietoja ja pitäydytään siinä, että vakuutusmaksu suoritetaan SLU:n ja ADT:n toimesta 2. vastuuvakuutukseen voi kukin lajiliitto osallistua vapaaehtoisesti. Lisäksi työryhmä esittää, että Anti-Dopingtoimikunnan oikeudellista avustamista varten varattaisiin määräraha.
7 Dopingvakuutus Esbjörn af Hällström Teollisuusvakuutus Oy Liite 1 1. Urheilujärjestöjen oikeudenkäynti-kuluriski voidaan kattaa vakuutuksella 2. Vakuutuksen tulisi kattaa järjestön omat kulut ja vasapuolelle tuomittavat kulut. Tällöin kyseessä on oikeusturvavakuutus 3. Erikseen on mietittävä järjestölle mahdollisesti tuomitun vahingonkorvauksen kattamista. Jos myös nämä halutaan kattaa on kyseessä varallisuusvastuuvakuutus, johon sisältyy myös oikeudenkäyntikulut 4. Vakuutusmäärä voisi olla 500.000 mk per oikeudenkäynti, mahdollisesti rajattuna 2 tai 3 kertaa per vuosi. Vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä voisi olla joitakin miljoonia markkoja per vuosi. 5. Oikeusturvavakuutuksessa on yleensä 15 % omavastuu. Tässä tapauksessa tätä ei ehkä tarvittaisi. 6. Vakuutus kattaisi vain ne kanteet, joissa urheilija vaatii langetetun dopingrangaistuksen poistamista ja vahingonkorvausta tältä osin aiheutuneiden vahinkojensa kattamiseksi. 7. Vakuutus olisi voimassa vain Suomessa käydyissä oikeudenkäynneissä (tuomioistuin tai välimiesmenettely 8. Vakuutus voidaan tehdä keskitettynä eli yksi vakuutuksenottaja ja -antaja tai hajautettuna, jolloin liitot ostavat itse suojan. Edellinen vaihtoehto tulee kustannuksiltaan huomattavasti halvemmaksi.
8 TARJOUSPYYNTÖ 1 (2) Liite 2 30.10.2000 Vakuutusyhtiö TARJOUSPYYNTÖ OIKEUSTURVA- JA VASTUUVAKUUTUKSESTA Taustaa: Suomi, yhdessä muiden maiden kanssa, käy jatkuvaa taistelua huippu-urheiluun pesiytynyttä dopingaineiden väärinkäyttöä vastaan. Suomessa tämä työ on organisoitu Suomen Antidoping -toimikunnan kautta. Toimikunnalle on annettu laajat valtuudet. Käytännössä toimikunnan havaitsemat dopingtapaukset johtavat siihen, että asianomaisen lajiliitto asettaa urheilijan välittömästi kilpailukieltoon ja antaa rangaistuksen, joka yleensä on kahden (2) vuoden kilpailukielto. Toistamiseen dopingista kiinni jäänyt urheilija saa elinikäisen kilpailu- ja toimitsijakiellon. Viime vuosina on ollut havaittavissa, että kilpailukieltoa ei enää aina hyväksytä. Tähän mennessä urheilija on kahdessa tapauksessa haastanut lajiliittonsa oikeuteen vaatien kilpailukiellon kumoamista ja vahingonkorvauksia. Kummasakin tapauksessa lajiliitto on voittanut oikeudenkäynnin, ja urheilija on velvoitettu korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut. Nämä ovat olleet noin 200.000 mk. Urheilijan maksukyky ei ole ollut järin suuri. Opetusministeriön aloitteesta on asetettu työryhmä, jonka työn tarkoituksena on kartoittaa eri mahdollisuuksia tasata oikeudenkäynneistä aiheutuvia riskejä. Kyse on siten ainoastaan niistä tilanteista, joissa lajiliitto ja/tai Suomen Antidoping -toimikunta on vastaajana oikeudenkäynnissä, jossa kantajana on urheilija ja oikeudenkäynnin kohteena on dopingaineiden käyttö ja siitä aiheutuvat seuraamukset.
9 TARJOUSPYYNTÖ 2 (2) 30.10.2000 Liite ry/suomen Antidoping -toimikunta pyytää Teiltä tarjousta seuraavalle vakuutusturvalle. Oikeusturvavakuutus Vakuutuksen tulee kattaa Suomessa yleisissä tuomioistuimissa, Urheilun oikeusturvalautakunnassa tai välimiesmenettelyssä käytävät dopingaineiden käyttöön liittyvistä oikeudenkäynneistä aiheutuneet kulut. Vakuutuksen tulee kattaa sekä vastaajan, ao. liiton ja/tai Suomen Antidoping -toimikunnan omat kulut, että niiden maksettavaksi kantajalle mahdollisesti tuomittavat kulut. Vakuutusmäärä 500.000 markkaa per oikeudenkäynti, ilman kausikohtaista rajoitusta. Vastuuvakuutus Vakuutuksen tulee kohdassa 1) mainitun oikeusturvan lisäksi kattaa urheilijalle mahdollisesti tuomittu vahingonkorvaus. Vakuutusmäärä 2.000.000 markkaa per vahinko, ei kausikohtaista rajoitusta. Tarjous tulisi tehdä erikseen molemmista kohdista. Dopingvalvonta kattaa: 1. Noin 25 lajiliittoa, joiden piirissä on käytännössä lähes kaikki Suomen n. 700 ammattiurheilijaa, sekä n. 5000 muuta urheilijaa 2. Kaikki 110 Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n valtakunnallista jäsenjärjestöä urheilijoineen ja niin, että omavastuu on 0 mk omavastuu on 10 %. Tarjoukset pyydämme toimittamaan osoitteella Liite ry/ Suomen Antidoping -toimikunta, Pirjo Krouvila, Radiokatu 20, 00240 Helsinki, ennen marraskuun 15. päivää. Lisätietoja antavat: Kerstin Ekman, SLU ry, puh. (09) 3481 2224 Hannu Tolonen, opetusministeriö, puh. (09) 1341 7031. Kunnioittaen Pirjo Krouvila Toiminnanjohtaja Liite ry puh. 09 3481 2010 fax 09 148 5195 E-mail: krouvila@liite.slu.fi