KEMIA Kemi 5/2016 KELLO tikittää, Talvivaara VAUHTIA kiertotalouden rattaisiin EI HIKI miestä pahenna VIRUSTEN tutkija on paljon vartija
Metsän uusi ulottuvuus Miltäpä kuulostaisi paita, joka mittaa vitamiini tarpeesi? Tai hansikkaat, jotka puhdistavat juomaveden? CHEMARTS on Aalto-yliopiston kunnianhimoinen projekti, jossa kemian tekniikan sekä taiteen ja suunnittelun opiskelijat yhdistävät innovatiiviset ideansa. Tuloksena syntyy kokonaan uusia ulottuvuuksia suomalaiselle metsälle. Aalto-yliopistosta saat enemmän kuin tutkinnon. Valitse itsellesi sopivin koulutusohjelma laajasta valikoimastamme ja löydä lisätietoa hakemisesta: aalto.fi/studies
Tarkimmat työkalut tulevaisuuden tekijöille.
SISÄLLYS 6 Mitä nyt, Talvivaara? Juha Granath ja Eeva Pitkälä 14 TÄTÄ MIELTÄ Ilmastonmuutos mullistaa viininviljelyn Pekka Lehtonen 16 Kemia panee Vauhtia kiertotalouden rattaisiin Elina Venesmäki Saako Sotkamon nikkelikaivos uuden alun vai passituksen saattohoitoon? Näkemykset ratkaisusta ovat jyrkästi ristissä. (s. 6) 31 KEMIA SILLOIN ENNEN 31 NÄKÖKULMA Olipa kerran Anja Nystén 32 VIHREÄT SIVUT 38 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 44 LUKIJALTA 46 SUOMALAISET NAISET JA KEMIA Nina Kopola Tutkijasta kasvoi toimitusjohtaja Sisko Loikkanen Terrafame Suominen Oyj:n Nina Kopola vetää pörssiyhtiötä yhtenä harvoista suomalaisnaisista. Toimitusjohtajan syysvapaat kuluvat hirvimetsällä. (s. 46) Suominen Oyj 48 Hiki buustaa ajattelua ja bisnestä Jarmo Wallenius 52 Hiukkaset vievät Himalajalle Marja Saarikko 54 Virustutkija on Paljon vartija Sisko Loikkanen Scanstockphoto Lakan siemenet ovat elintarviketeollisuuden jätettä, jonka pieni torniolaisyritys jalostaa kosmetiikkavalmistajan raaka-aineeksi. Näin pyörii kiertotalous. (s. 16) 20 AJANKOHTAISTA Kemianteollisuus ry:n Jyrki Hollmén: Emme voi kuluttaa enemmän kuin viemme Leena Laitinen 22 UUTISIA 30 PELASTETAAN TERVA Tervatalkoot myötätuulessa 125 000 euroa mäntytervan rekisteröintiin Leena Laitinen Scanstockphoto 58 PVC-muovi kiertää yhä tehokkaammin Lauri Lehtinen 60 Mäntyöljyn jalostusta Turvallisuus edellä Minna Kolistaja 62 Monien mahdollisuuksien Sri Lanka Juhani Nieminen 66 Helsinki Chemicals Forum Haitalliset aineet hidastavat kiertotalouden etenemistä Katja Pulkkinen 68 Amk-koulutuksen uudet tuulet Laboratorioanalyytikot valmistuvat Helsingistä Mia Ruismäki ja Tiina Soininen Hikoilu teki ihmisestä ihmisen ja tuoksuteollisuudesta kukoistavan. Moderni hikimittari analysoi lenkkeilijän erittämät pisarat reaaliajassa. (s. 48) 70 ULKOMAILTA 72 KEEMIKKO Kaikkeuden arvoitukset 73 UUSIA TUOTTEITA 74 HENKILÖUUTISIA 78 TULEVIA TAPAHTUMIA 79 SEURASIVUT 82 TIETEEN KAUPUNGIT Luonnontutkimuksen Uppsala Sisko Loikkanen 4 KEMIA 5/2016
KEMIA Kemi PÄÄKIRJOITUS 7. syyskuuta 2016 Vol. 43 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Toimitus Redaktion Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 toimitus@kemia-lehti.fi www.kemia-lehti.fi www.facebook.com/kemialehti Päätoimittaja Chefredaktör Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö Redaktionschef Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 733 3485 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri Sekreterare Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 irja.hagelberg@kempulssi.fi Vakituinen avustaja ja toimistotyöntekijä Permanent medarbetare Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset Annonser Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myynti Försäljning Sales Jaana Koivisto 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Irene Sillanpää 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi Tilaukset Prenumerationer Subscriptions puh. 03 4246 5370 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroa Kouluille 49 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euro Subscription price (out of Finland) EUR 145 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16 Osoitteenmuutokset Kemian Seurojen toimisto puh. 010 425 6302, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja Utgivare Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja Verkst. direktör Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto Redaktionsråd Editorial Board Viestintäjohtaja Susanna Aaltonen, Kemianteollisuus ry Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Toiminnanjohtaja Heleena Karrus, Kemian Seurat Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Toimittaja Sisko Loikkanen, Yleisradio Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Keskipainos 5 000, erikoisnumeroilla 300 3000 kpl:n lisäjakelu. Forssa Print, Forssa 2016 ISO 9002 Markku Joutsen Seitsemän ensimmäistä MITÄ SINÄ muistat ensimmäisistä työpaikoistasi? Loppukesän somevillitys sai monet palaamaan vuosien taakse muistelemaan seitsemää ensimmäistä työkokemustaan. Oma listani on tyypillinen maaseudulla varttuneelle keski-ikäiselle: sokerijuurikkaan harventaja, mansikanpoimija, kotiapulainen, sairaalan kanttiinityöntekijä, sotilaskotiapulainen, sokeritehtaan harjoittelija, ongelmajätelaitoksen laboratorioapulainen. Maatalous-, palvelu- ja tehdastöitä. Tyypillistä ikäluokalleni on sekin, että työhistoria oli katkoton; teiniiästä lähtien kesät paiskittiin duunia ja lukuvuodet opiskeltiin. Asiaa auttoi se, että työn löytäminen oli tuohon aikaan verrattomasti helpompaa kuin nykyisin. Omista paikoistani kuusi ensimmäistä sain suhteilla, sukulaisten tai tuttujen avulla. Seitsemänteen oli helppo hakea, kun CV:stä löytyi jo kokemusta ja alan opintoja. JOKAINEN PAIKKA opetti jotain tärkeää työelämästä: noudattamaan ohjeita ja aikatauluja, hoitamaan hommat niin hyvin kuin osaa ja kysymään, jos jää epäselvää. Tekevälle sattui kanttiinissa tulin ensimmäisenä päivänä keittäneeksi päivänkakkarat, kun emäntä oli ohjeistanut käyttämään varret kuumassa vedessä mutta kuuliaisuus ja into oppia kompensoivat kömmähdykset. Tulin ensimmäisenä päivänä keittäneeksi päivänkakkarat. Onnistuneet kokemukset kannustivat seuraavaan siirtoon, ja elämäni ensimmäinen lento vei minut kesäharjoittelijaksi Dortmundin yliopistoon. Keikan ansiosta luulottelen yhä osaavani kieltä ja suollan ainakin jotain suustani, kun kohtaan saksalaisia. NYKYTEINEILLE ja parikymppisille uraa karttuu harvemmin näin suoraviivaisesti. Suomesta on hävinnyt parinkymmenen vuoden aikana satojatuhansia työpaikkoja, joihin pääsee peruskoulupohjalta. Monet ammatit ovat kadonneet kokonaan. Vanhemmat ikäluokat kilpailevat jäljellä olevista pesteistä nuorten kanssa. Toivotonta paikan saaminen ei onneksi ole. Esimerkiksi Tutustu työelämään ja tienaa -harjoittelu, Vastuullinen kesäduuni -kampanja ja vientiteollisuuden kesätyökampanjat ovat tänäkin kesänä tarjonneet tekemistä yli sadalletuhannelle nuorelle. Monet ovat saaneet kesäyrittäjäkursseilta tai tutun aikuisen avulla eväät testata virinnyttä liikeideaa. Tuloksen voitollisuudesta riippumatta pätkäyrittäjyys antaa arvokasta kokemusta ja erottuu edukseen CV:ssä. Seuraavaa työpaikkaa voi pohjustaa jo nyt. Harrastukset, vapaaehtoistoiminta, suhteet ja suositukset auttavat eteenpäin. Paikkoja kannattaa hakea hyvissä ajoin, kelpuuttaa mikä tahansa rehti työ ja muistaa, että puhelin on mainio väline antaa itsestään reipas kuva. 5/2016 KEMIA 5
6 KEMIA 5/2016
Mitä nyt, Talvivaara? Sotkamon nikkelikaivos elää kohtalonhetkiään. Elvytetäänkö potilas vai irrotetaanko letkut? Asia ratkaistaan muutaman kuukauden kuluessa. Terrafame 5/2016 KEMIA 7
Ylös vai alas? Terrafame rimpuilee jojo-narussa Talvivaaran nikkelikaivos elää totuuden hetkiä. Yksityiset sijoittajat on saatava innostumaan, jotta kaivoksen toiminta jatkuu myös ensi vuonna. Juha Granath Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Sotkamosta Helsinkiin saapuu tyytyväinen mies. Takana on juuri pidetty osavuosikatsaus ja edessä tiukat neuvottelut nikkelikaivoksen tulevaisuudesta. Kaivoksen ylösajo etenee ja vesitilanne on parantunut. Ainut asia, joka pitää ratkaista, on toiminnan ylösajon loppuunsaattamiseen tarvittava rahoitus, sanoo Terrafamen toimitusjohtaja Joni Lukkaroinen. Talvivaaran kaivosta pyörittävä valtionyhtiö Terrafame osti kaivostoiminnan Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä kesällä 2015. Vuotta myöhemmin Terrafame hankki omistukseensa myös kaivostoimintaan liittyvää omaisuutta, kuten kalkkilaitoksen ja laboratorioliiketoiminnan. Hallitus on esittänyt yhtiölle myönnettäväksi 144 miljoonan euron summan kaivoksen toiminnan turvaamiseksi. Samalla annettiin myös uhkavaatimus: jos lisäksi ei löydy vuodenvaihteeseen mennessä yksityistä rahoitusta, kaivos suljetaan. Kaivos työllisti kesäkuun lopulla 950 henkeä. Nikkeliä kaivos tuotti tammi kesäkuussa reilut 3 300 tonnia ja sinkkiä vajaat 7 600 tonnia. Paikallisiin asukkaisiin on luotu hyvä keskusteluyhteys. Tuotantomääriä nostamme kaivoksen ylösajon edetessä, ja tulevaisuus näyttää lupaavalta, toimitusjohtaja vakuuttaa. Huolena ympäristö Kokenut johtaja Huhtikuun 2016 puolivälissä biokemisti, kansalaisjärjestöjen asiantuntija Jari Natunen käveli paikallisten asukkaiden kanssa Nuasjärven jäiseen rantaan ottamaan näytettä veden laadusta. Terrafamen purkuputken päähän oli sulanut halkaisijaltaan 30 metrin avanto. Otin näytteet kestävän jään alueelta. Suurimmat ongelmat olivat sulfaatti, strontium ja litium, lantanoidit, sinkki, nikkeli ja huolestuttavasti nousussa ollut metyylielohopea, Natunen listaa. Myös Kainuun ely-keskuksen tutkimusten mukaan Terrafamen purkuputki on huonontanut lähivesistöjen vedenlaatua. Varsinkin sulfaatin ja natriumin pitoisuudet ovat kohonneet. Purkuputki Nuasjärveen pilaa Kainuun matkailua, kalastusta ja maataloutta ja hävittää ranta-asukkaiden ja mökkiläisten omaisuutta, Natunen sanoo. Huhtikuun lopulla Vaasan hallintooikeus muutti purkuputken ympäristöluvan määräaikaiseksi vuoden 2017 loppuun. Oikeus perusteli päätöstään muun muassa bioliuotuksessa, vesienkäsittelyssä ja vesienhallinnassa ilmenneillä ongelmilla. Oikeuden päätös pudotti kaivosalueelta purkuputkea pitkin Nuasjärveen juoksutettavan alkuperäisen 24 000 tonnin sulfaattikiintiön rajan 15 000 tonniin vuodessa. Terrafame valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Me toivoimme 2 000 tonnin kuukausittaista sulfaattikiintiötä, jolloin olisimme saaneet ylimääräiset vedet poistettua alueelta ja niiden varastointialueet puhdistettua mahdollisimman nopeasti. Nyt ennallistaminen siirtyy vuosia eteenpäin, Joni Lukkaroinen sanoo. Myöskään Nuasjärven purkuveden nikkeli-, kadmium- tai elohopeaarvot eivät saa enää ylittää ympäristönormeja putken loppupään läheisyydessä. Valtionyhtiönkin täytyy noudattaa lakia, oikeuden päätöksiä ja lupia. Sik- Joni Lukkaroisella on yli 20 vuoden kokemus liikkeenjohdon tehtävistä kemian- ja metsäteollisuudessa. Diplomi-insinööri aloitti uransa Neste Chemicalsissa ja toimi muun muassa Neste Resins Oy:n toimitusjohtajana Haminassa. Tämän jälkeen ura jatkui johtotehtävissä Dynean Euroopan liiketoiminnassa, Finnforestissa, itävaltalaisessa KronoChem-konsernissa ja Extron-Mecanorissa. Terrafamen toimitusjohtajaksi lähdin, koska uskon, että yhtiöllä on hyvät mahdollisuudet nousta kannattavaksi ja ympäristöturvallisuuden osalta esimerkilliseksi monimetalliyritykseksi, Lukkaroinen sanoo. Lukkaroinen muutti vaimonsa ja nuorimman lapsensa kanssa Sotkamoon alkuvuodesta. Pesäpalloa olen käynyt katsomassa aina kun aika sallii, ja Vuokatin erinomaiset hiihto- ja vaellusmaisemat ovat jo tulleet tutuiksi. Innokkaana metsästäjänä odotan jo Kainuun syksyä. 8 KEMIA 5/2016
Juha Granath Diplomi-insinööri Joni Lukkaroinen siirtyi Terrafamen vetäjäksi muoviteollisuuden koneita valmistavan Extron Engineering Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä. Hänellä on pitkä kokemus prosessiteollisuudesta niin Suomesta kuin ulkomailta. si jätevedet on puhdistettava kunnolla, Natunen muistuttaa. Toimitusjohtaja Lukkaroisen mielestä on itsestään selvää, että myös valtion omistaman yhtiön etu on, että ympäristöasiat ovat kunnossa. Syksyllä valmistuva keskusvedenpuhdistamo vähentää kustannuksia ja parantaa veden laatua. Lisäksi Terrafame Groupilla on käynnissä tuotekehitysohjelma, joka luo innovaatiota vesienhallinnan tuleviin ratkaisuihin, Lukkaroinen kertoo. Jos vuodenvaihteeseen mennessä ei löydy yksityistä rahoitusta, kaivos suljetaan. Rahoitusta etsitään Kuinka yksityinen raha sitten suhtautuu Sotkamon nikkelikaivokseen? Sijoittajien mielen syövereissä on varmasti Talvivaaran taloudellinen katastrofi. Olemme ilmoittaneet, että neuvotteluja Terrafamen rahoitus- ja omistuspohjan vahvistamiseksi käydään loppuvuoden ajan erittäin tiiviisti, Lukkaroinen tyytyy sanomaan. Yksityisen rahoituksen hankkimista siivittää julkisuuteen putkahtanut kaivoksen tilan asiantuntija-arvio, jonka Terrafame Group oli tilannut valtion 14,9 prosentin osuudella omistamalta kaivosteknologiayhtiöltä Outotecilta. Tilausta arvosteltiin eduskuntaa myöten. Kriitikot muistuttivat Outotecin olleen tärkeä kaivosteknologian toimittaja Talvivaaralle ja vaativat puolueetonta arviota kaivoksen tulevaisuudesta. Lukkaroinen kiistää syytöksen, jonka mukaan Outotec on tehtävässä jäävi, ja vakuuttaa asiantuntija-arvion olevan puolueeton tilannekatsaus. Meillä ei ole meneillään mitään kauppoja Outotecin kanssa. Tulevaisuudessa toki voi olla, mutta tämä arvio kestää kritiikin. Toukokuussa elokuvateattereihin tuli ensi-iltaan Talvivaaran kaivoksesta kertova Nälkämaan Sampo. Dokumentti kertoo kaivoksen ympäristöongelmien lisäksi muun muassa teollisuuden ja valtionhallinnon toimintakulttuurista. Kaivosasioissa paikallisilla asukkailla on vain mielipide, ei vaikutusvaltaa. Vaikka asukas esittää minkälaisia tutkimustuloksia, elinkeinoelämä korjaa potin, lataa dokumentin ohjaaja Mika Koskinen. Heinäkuussa Porissa järjestetyssä Suomi-Areenassa myös useat poliitikot löysivät tiensä dokumentin esityksiin. Koskiselle jäi mieleen kansanedustaja Pekka Haaviston kommentti. 5/2016 KEMIA 9
Miksi valtio ajaisi alas tavoitteisiinsa pyrkivän, ympäristöstä vastuuta kantavan ja työllistävän kaivoksen. Suomalaiset luulevat osaavansa kaiken, eivätkä heitä kiinnosta kaivosalalla pidemmällä olevien kanadalaisten tai australialaisten opit. Koskisen mukaan Haavisto ei myöskään uskonut ulkomaisten sijoittajien ryntäykseen. Tuotantomäärät nousuun Terrafamen osavuosikatsauksen mukaan kaivoksen pitäisi lähes kymmenkertaistaa tuotantomääränsä parissa vuodessa. Otamme syksyllä käyttöön metallien talteenottolaitoksen toisen tuotantolinjan. Kannattavuus lisääntyy, ja tavoitteena on vuodesta 2018 lähtien tuottaa nikkeliä 30 000 tonnia ja sinkkiä 65 000 tonnia vuodessa, Joni Lukkaroinen laskee. Terrafamen nikkelitonnin tuotantokustannukset ovat noin 8 500 dollaria. Yhtiön laskelmien mukaan liiketoiminnan kulut katetaan 11 000 dollarin tonnihinnalla. Kesäkuun lopussa nikkelitonnin hinta oli 9 456 dollaria. Toimitusjohtaja laskee kaivoksen tulevaisuutta myös sinkin hinnan nousun varaan. Jos sinkin markkinahinta nousee Talvivaaran jatkaja Suomen valtion omistama Terrafame perustettiin kesällä 2015 ostamaan nikkelikaivoksen liiketoiminta Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä. Kaivos tuottaa bioliuotusmenetelmällä nikkelin lisäksi muun muassa sinkkiä. Syksystä 2015 vuoden 2016 kesäkuun loppuun mennessä kaivoksessa on louhittu 10 miljoonaa tonnia malmia, joka on murskattu ja kasattu primääriliuotukseen. Määrä vastaa noin 40:ää prosenttia primääriliuotuksen tuotantokapasiteetista. Terrafame-konserniin kuuluvat omistusyhtiö Terrafame Group Oy sekä operatiivinen kaivosyhtiö Terrafame Oy. nykyisestä 2 200 dollaria per tonni, tulee siitä saamamme sivutuotehyvitys laskemaan nikkelin tuotantokustannusta entisestään. Myös bioliuotus toimii, Lukkaroinen korostaa. Ensimmäisen vaiheen eli primääriliuotus kestää 15 18 kuukautta. Primäärikasan ykköslohko on ollut liuotuksessa nyt seitsemän kuukautta. Sen saanto kesäkuun lopulla oli nikkelin osalta 25 prosenttia ja sinkin yli 30 prosenttia. Terrafamen nykyiset kauppakumppanit ovat nikkelin osalta pääosin Aasiassa, sinkkiä menee Keski-Euroopan maihin. Yhtiö teki tammi kesäkuussa 32 miljoonan euron liikevaihdon. Käyttökate oli 98 miljoonaa miinuksella, eli Terrafame käytti alkuvuonna kolme kertaa enemmän rahaa kuin se sai tuotteidensa myynnistä. Joni Lukkaroinen uskoo kaivoksen ja yrityksen tulevaisuuteen. Miksi valtio ajaisi alas tiukasti tavoitteisiinsa pyrkivän, ympäristöstä vastuuta kantavan ja työllistävän kaivoksen, toimitusjohtaja kysyy. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. juha.granath@saunalahti.fi Kaivosalueen valtavat bioliuotuskasat antavat kuvaa toiminnan mitoista. Yhtiön tavoitteena on tuottaa sinkkiä ja nikkeliä lähes 100 000 tonnia vuodessa. Terrafame 10
Prosessitekniikan professori: Kaivoksen sulkeminen olisi suurinta hölmöyttä Mitä tapahtuisi, jos Talvivaaran nikkelikaivos päätettäisiin ajaa alas? Ikäviä asioita, sanoo professori Kari Heiskanen. Eeva Pitkälä Talvivaaran nikkelikaivoksen sulkeminen kesken tuotantoprosessin olisi niin vaikeaa ja sellainen riski ympäristölle, että sitä ei kannata tehdä. Tätä mieltä on Aalto-yliopiston mekaanisen prosessi- ja kierrätystekniikan emeritusprofessori Kari Heiskanen, joka on vuosia puolustanut kaivoksen toiminnan jatkamista. Sulkeminen olisi Heiskasesta myös taloudellisesti kestämätön ratkaisu. Kolme vuotta sitten olin valtionvarainvaliokunnassa kuultavana asiasta, ja edelleen mielipiteeni on sama: sulkeminen on suurinta hölmöyttä, mitä voidaan tehdä, Heiskanen paukauttaa. Tätä nykyä Heiskanen toimii asiantuntijatehtävissä kaivosteknologiayhtiö Outotecin palveluksessa, mikä joidenkin mielestä tekee hänestä asiassa puolueellisen. Outotec on tehnyt kaivoksen tilasta teknisen selvityksen, mutta minä en ollut selvitystyöryhmän jäsen, ja olen nähnyt raportista vain sen julkisen osan, hän vastaa ja muistuttaa oikeudestaan ilmaista oma kantansa. Yliopistoprofessorina saatoin sanoa, mitä halusin, mutta niin sanon nytkin. Toki mielipiteeni ovat henkilökohtaisia, eivätkä kaikki Outotecissäkään niitä jaa. Toiminnan alasajoa vaativien mukaan kaivos voidaan seisauttaa, louhinta keskeyttää, bakteeritoiminta sammuttaa ja metallien talteenottokierros lopettaa. Heiskasen kanta on täsmälleen päinvastainen. Kun malmi on kerran murskattu ja koottu valtaviin bioliuotuskasoihin, mikrobien toimintaa ei pystytä nopeasti pysäyttämään millään järjellisellä keinolla. Teollinen bioliuotus on luontaisen ilmiön kiihdyttämistä. Mikrobit ovat Talvivaaran maaperästä peräisin. Millä tämä luonnon prosessi kokonaan pysäytettäisiin? Ei millään, Heiskanen vastaa omaan kysymykseensä. Mikrobit ovat Talvivaaran maaperästä peräisin. Millä tämä luonnon prosessi kokonaan pysäytettäisiin? Kesken suljettu kaivos tulee vuotamaan happamia metallipitoisia liuoksiaan loputtomiin. Ei teolliseen toimintaan vaadittavia määriä, mutta riittävästi pilaamaan ympäristöä, professori varoittaa. Avaimena mustaliuske Kaivoksen jatkamisen kannalta iso kysymys on tietysti se, kykenevätkö sen neljä bioliuotuskasaa tuottamaan toivotun, kriittisen määrän eli 30 000 tonnia nikkeliä vuodessa. Alasajoa puoltavien mielestä eivät kykene. Myös Heiskanen pitää tavoitetta kovana. Tähän asti tuotantotavoitteita ei ole saavutettu läheskään. Kyse on teknisestä ja taloudellisesta osaamisesta. Asia on todella vaikea. Tilanteeseen johtanutta kehityskulkua sietää hänen mielestään tarkastella lähemmin. Yksi suurista haasteista on ollut magneettikiisun ja rikkikiisun suhteen hallitseminen liuotuskasoissa. Mustaliuskeen rapautumisherkkyys on paitsi kaivoksen suurimpia ympäristöongelmia myös erittäin tarpeellinen ominaisuus, joka tuottaa mikrobien kasvuun ja toimintaan tarvittavan lämmön. Bioliuotusreaktio onnistuu Suomen kylmyydessä vain ja ainoastaan siksi, että reaktiossa pääasiallinen raudan kantaja on nopeasti hapettuva magneettikiisu. Se hapettuu nopeasti epästoikiometrisen rikkiylijäämänsä vuoksi tuottaen tarvittavan lämmön ja rautaionit metallien liuotuskiertoon. Rikkikiisu on hitaampi ja rauhallisempi. Työnjako on selvä: toinen mahdollistaa liuotuksen alkamisen nopeasti ja toinen ylläpitää sitä riittävän kauan, jotta nikkelin saanti nousee tarvittavalle tasolle. Mineraalien suhde on asian avain: jos rikkikiisua on kasassa liikaa, reaktio lähtee liikkeelle hitaasti. Jos magneettikiisua on liikaa, kasa ensin kuumenee liikaa ja sitten sammuu, kuten alussa kävi. Hankala alku Talvivaaran toimintaa arvosteltu paljon. Moni ongelma sitoutuu kuitenkin voimakkaasti siihen, että Talvivaarassa johtaminen oli leimallisesti projektijohtamista ja organisaatio hierarkkinen projektiorganisaatio. Nykyinen taas vaikuttaisi selvästi olevan tuotannollinen organisaatio, Heiskanen sanoo. Hanketta vietiin eteenpäin tehokkaasti ja suoraviivaisesti, mutta Heiskasen mukaan myös oiottiin mutkissa. Kun vaikeudet alkoivat kasaantua 5/2016 KEMIA 11
Kesken suljettu kaivos vuotaa happamia metallipitoisia liuoksiaan loputtomiin, varoittaa emeritusprofessori Kari Heiskanen. Liian hieno murske johti tiiviisiin kasoihin, joissa ilma ja vesi eivät päässeet kontaktiin kiisujen kanssa. Se näkyi nopeasti. Bioliuotusprosessissa lämpötilan, ph:n ja hapen pitoisuuden pitää olla täysin oikeat, jotta bakteerien välittämät reaktiot kulkevat halutulla tavalla, Heiskanen selittää. Talvivaaran ensimmäisessä primäärikasassa osa raudasta muuttui rautaoksidiksi eli ruosteeksi, joka tukki koko kasan. Louhintakaan ei mennyt kuin Strömsössä. Kaivoksen suunnittelu lähti olettamuksesta, että malmi on tasalaatuista. Se johti siihen, että kaikki malmiksi luokiteltu läjitettiin primääriliuotukseen. Tuotannon määrän ja kustannusten kannalta on kuitenkin aivan oleellista, paljonko syötteessä on nikkeliä. Kun taivaalta tuli vettä ja lisää ongelmia, ei kassakaan kestänyt odotettua hitaampaa nousua. ja talous painoi päälle, tehtiin pikaratkaisuja, jotka eivät olleet tuotannon kannalta loppuun harkittuja. Ensin ilmeni pulmia murskauksessa. Kaivosyhtiön alkuaikojen osakas Metso tutki mustaliuskeen grafiitista johtunutta hankalaa murskautumista. Se nosti murskauslaitoksen tarjouksen hintaa. Valituilla laitetoimittajilla ei näyttänyt olevan vastaavaa tietoa. Kiven kitka ei riittänytkään valituille kitakulmille, vaan kivi luiskahteli pois, Heiskanen kuvailee. Murskaamon murskaussuhde jäi alhaiseksi, eikä kapasiteetti riittänyt tavoiteltuun tulokseen. Sen sijaan lopputuloksena oli tavoiteltua tuotantoa hienompaa mursketta vähäisempi määrä. Syynä tällaiseen intuition vastaiseen tulokseen on lopputuotteen tekemisessä käytetyn seulonnan dynamiikka. Eeva Pitkälä Koditon sulfaatti Seuraavaksi tapahtui malliesimerkki siitä, kuinka prosessin skaalaus voi mennä pieleen. Talvivaaran metalleja saostettaessa liuoksen ph:ta nostetaan vaiheittain kalsiumkarbonaatin avulla, ja siihen syötetään rikkivetyä. Saostuskokeet tehtiin pienessä pilottimittakaavassa. Suuren luokan laitoksessa selvisi, että liuoksessa oleva rikkivety diffundoituu kalkkikivestä kipsin ohella syntyviin hiilidioksidikupliin. Kun kuplat nousivat, niissä oli mukana rikkivetyä ja inha mädän kanamunan haju. Hätäratkaisuna ph:n nostossa siirryttiin käyttämään natriumhydroksidia, joka ei muodostaisi hiilidioksidia. Nyt sulfaatti ei enää saostunut kipsisakkana vaan synnyttikin noin 400 kertaa liukoisempaa natriumsulfaattia. Tämän seurauksena sulfaatilla ei ollut liuoksessa enää kotia. Laitoksen jätevedessä sulfaatin pitoisuus ei enää ollut alle 2 000 miljoonasosaa (ppm), kuten kylläisessä kipsiliuoksessa, vaan jopa 5 000 10 000 ppm-yksikköä. Silloin ensimmäiset pikkujärvet alkoivat suolaantua, Heiskanen kertoo. Hölmöintä hänen mukaansa oli, että ennen onnetonta tapahtumaa Talvivaaran ympäristöluvassa ei ollut edes mainintaa sulfaatista. Tämä tapahtuma kuitenkin muutti viranomaisten mielet. Tätä nykyä tilanne on taas hallinnassa. Prosessissa käytetään jälleen kalkkia, ja rikkivedyn aiheuttamien hajuhaittojen poistaminen hoidetaan kelvollisella menetelmällä. Vaikeat vedet Nyt kaivostoimintaa vetää uusi omistaja, joten vanhoista organisaatio- ja johtamispulmista on selvitty. Kun kaivoskin toimii, Heiskasen on entistä vaikeampi ymmärtää puheita sen sulkemisesta, jossa hän näkee jopa suurempia ongelmia kuin 12 KEMIA 5/2016
Toinen näkökulma: Kaivos kiinni ja pian Talvivaaran kaivoksen sulkeminen on ympäristöhaittojen takia ainoa oikea vaihtoehto. Tämä kanta on ollut julkisuudessa esillä ainakin yhtä voimallisesti kuin kaivoksen jatkamista puolustava näkökulma. Pöyry Environment laati jo vuonna 2009 Talvivaaran alustavan sulkemissuunnitelman. Sittemmin joukko tutkijataustaisia luonto- ja ympäristöaktiiveja on tehnyt yksityiskohtaisen ehdotuksen siitä, miten alasajo tapahtuisi. Stop Talvivaara -liike edellyttää toukokuussa 2016 eduskunnalle lähettämässään avoimessa kirjeessä, että malmin louhinta on lopetettava heti, koska sen käsittely on yksi kaivoksen suurimmista kulueristä, ja merkittävä osa valtion kaivokseen upottamista rahoista on käytetty juuri louhintaan. Yksi näkyvimmistä kaivostoi- minnan lopettamista vaativista vaikuttajista on ollut Geologian tutkimuskeskuksen eläkkeellä oleva tutkimusjohtaja, professori Matti Saarnisto. Hän on pitänyt ajatusta Terrafamen Louhinnan jatkaminen ei ratkaisisi vaan pahentaisi ympäristöongelmia. mahdollisesta roolista uusien mustaliuskekaivosten pilottina Suomessa kestämättömänä. Hänen mukaansa louhinnan jatkaminen Sotkamossa ei ratkaisisi vaan pahentaisi ympäristöongelmia. Saarnisto ei myöskään usko, että kaivosprosessi saataisiin toimimaan tuottavasti. Talvivaaran kaivoksen lopettamiseen on ryhdyttävä viivyttelemättä, hän kirjoittaa maaliskuisessa asiantuntijalausunnossaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle. Julkisuudessa on esiintynyt toistuvasti väitteitä, joiden mukaan kaivosta ei voi sulkea. Tämä on luonnollisesti virheellinen väite. Kaivoksen sulkeminen etenee lopettamalla malmin louhinta, rikkihapon levittäminen malmisepeliaumoille ja vähitellen veden ja ilman kierrättäminen. Lopulta alue peitetään tiiviisti. Kaivosalueen vedet kootaan puhdistamoon ennen kuin ne johdetaan luontoon, lausunto jatkuu. Saarnisto ei halunnut antaa aiheesta haastattelua Kemia-lehdelle. Eeva Pitkälä Terrafame Terrafame ei kaipaa enää yhtään hallitsematonta vuotoa alueeltaan. Työntekijät asentavat suojakalvoa sekundääriliuotusalueen pohjalle. aiemmin. Toki myös kaivoksen jatkokäytössä on haasteensa. Arvometallit kannattaisi hänen mukaansa saada maasta pois ja myyntiin. Säästöjä ei kaivoksen sulkemisesta synny. Pari vuotta sitten esitin, että sulkeminen maksaa teknisesti noin 500 miljoonaa euroa. Tuloja saadaan metallin hinnasta riippuen 200 miljoonaa, joten nettomenot ovat 300 miljoonaa. Alkuvaiheessa sulkemismenot olisivat 50 miljoonaa euroa vuodessa, mihin ei ole edes laskettu vedenkäsittelylaitosinvestointia. Päädytään mihin ratkaisuun tahansa, Talvivaaran vesitilanne pysyy hankalana, ja sulfaattipäästörajoitukset tekevät sen vielä hankalammaksi. Hapon muodostus ja metallien liukeneminen murskatussa kivessä jatkuu. Alasajoon ja toiminnan ympäris- töä huomioivaan jatkamiseen vaadittavat toimenpiteet ovat pitkälti yllättävän samat. Kyse on niiden ajoituksesta, Heiskanen sanoo. Alueelle on jo aiemman kaivostoiminnan ajoilta varastoituna yhteensä noin 8,5 miljoonaa kuutiometriä erilaisia vesiä. Kipsisakka-altaassa vettä on 600 000 kuutiota. Varastoaltaassa käsiteltyjä ulosjuoksutuskelpoisia vesiä on kaksi miljoonaa ja käsittelyä vaativia 6,5 miljoonaa kuutiota. Päälle tulevat normaalit prosessivedet ja taivaalta satava vesi. Bioliuotuskasoihin on nyt sitoutuneena yhdestä kahteen miljoonaa kuutiometriä hapanta prosessiliuosta, joka valuu Heiskasen mukaan hallitsemattomasti ulos, mikäli kasojen ylläpidosta ei huolehdita. Kasoista ulos valuvassa nesteessä olisi tällöin nikkeliä jopa grammasta puoleentoista litrassa. Metallitehtaan toiminnan jatkuminen on oleellisen tärkeää kaivosvesien hallinnassa, suljettiin kaivos tai jatkettiin sitä. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. epitkala@gmail.com 5/2016 KEMIA 13
TÄTÄ MIELTÄ Ilmastonmuutos mullistaa viininviljelyn Pekka Lehtosen albumi Pekka Lehtonen on analyyttisen kemian dosentti, joka toimi Alkon laboratorion johtajana vuosina 1993 2014. Vuonna 2014 hänet lyötiin Bordeaux n viinien veljeskunnan ritariksi. ILMASTO ON muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, ja tahti vain kiihtyy. 1900-luvun alusta maapallon keskilämpötila on noussut lähes asteen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus 36 prosenttia. Ennusteiden mukaan lämpötila voi vuosisadan loppuun mennessä kohota jopa 3 5 astetta. Jokainen aste aikaistaa viiniköynnösten kukkimista ja rypäleiden kypsymistä 6 7 päivää. Australiassa rypäleet kypsyvät joinakin vuosina kaksi päivää aiemmin kuin edellisvuotena. Ranska on 20. vuosisadalla lämmennyt 1,5 astetta. Lämpötilan noustessa lisääntyvät myös tuhohyönteiset ja kasvisairaudet. Viinitilat pystyvät sopeutumaan asteen tai kahden muutokseen, mutta sitä suurempi lämpeneminen aiheuttaa ongelmia. Kolmen asteen nousu muuttaa rypäleen laatua ja viinin aromia voimakkaasti. VARSINKIN valkoviinit tarvitsevat riittävän kylmää ilmastoa flavorin muodostumiseen. Lämpötilan kohotessa valkoviinien tuottamisessa voi ilmetä suurempia ongelmia kuin punaviinien tuotannossa. Aikainen kukinta ja kypsyminen vaikuttavat monin tavoin rypäleen kemiaan. Seurauksena ovat suuremmat sokeripitoisuudet ja pienemmät happopitoisuudet, jolloin aineiden tasapaino viinissä järkkyy. Korkeampi sokeripitoisuus johtaa korkeampiin alkoholipitoisuuksiin ja aromin ja suutuntuman muuttumiseen. Typpiaineiden määrä vähenee, samoin väriainepitoisuudet, mikä heikentää viinin väristabiilisuutta ja alentaa punaviinien laatua. VIININ VILJELYALUEET siirtyvät sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla nykyistä kauemmas päiväntasaajalta. Muutokset ovat suuremmat pohjoisessa, koska etelässä suuret meret tasaavat lämpötiloja. Eniten muuttuu Välimeren ympäristö, jossa sijaitsevat maailman suurimmat viinintuottajat Ranska, Italia ja Espanja. Euroopassa laatuviinien tuottamisen mahdollisuus kasvaa muun muassa Puolassa, Pohjois-Ranskassa, Pohjois-Saksassa ja jossain määrin jopa Pohjoismaissa. Etelä- Englannista odotetaan laatukuohuviinien tuottajaa. Myös tietyt alueet Uudessa-Seelannissa, eteläinen Chile, monet USA:n ja Kanadan viinialueet sekä Reinin alue Saksassa hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Australian viinintuotantoa on jo siirretty etelämmäksi Tasmanian saareen, jossa lämpötila on ideaalinen. Jos lämpötila nousee yli kaksi astetta, vaativa Pinot Noir -lajike häviää monilta alueilta Ranskan Burgundissa, mutta sitä voidaan kasvattaa esimerkiksi Saksassa. Cabernet Sauvignon voi selvitä Bordeaux ssa, mutta Merlot katoaa sieltä. Kalifornian Napa Valleyn nykyiset lajikkeet voivat tulevaisuudessa pärjätä Washingtonissa tai Brittiläisessä Kolumbiassa. ENNUSTEIDEN MUKAAN kaksi kolmasosaa nykyisistä viinintuotantoalueista ei vuonna 2050 enää pysty kasvattamaan nykyisiä rypälelajikkeitaan. Alueilla onkin aloitettu systemaattinen tutkimus, jonka avulla pyritään löytämään lämpeneviin olosuhteisiin sopivia lajikkeita. Nykyisiä lämpimien maiden rypäleitä siirretään kasvatettavaksi korkeammille leveysasteille. Toisaalta risteytysten avulla etsitään paremmin kasvisairauksia kestäviä, myöhemmin kypsyviä sekä vähemmän sokeria ja enemmän happoja tuottavia lajikkeita. Esimerkiksi Champagnessa on tarkoitus risteyttää hyväksytyt rypälelajikkeet (Pinot Noir, Pinot Meunier ja Chardonnay) sellaisten lajikkeiden kanssa, jotka ovat luonnostaan vastustuskykyisiä tietyille sairauksille ja joilla on erityisiä hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten myöhäinen kypsyminen. Laatuviinejä saadaan varmasti jatkossakin, mutta on mahdotonta sanoa, mistä maista ne tulevat ja minkälaisista rypäleistä ne on tehty. Pekka Lehtonen pelehtonen@gmail.com Lue lisää aiheesta: Viini vaihtaa maisemaa. Pekka Lehtonen, Tiede nro 7/2016. 14 KEMIA 5/2016
LABORATORIO TÄNÄÄN 2016 Marina Congress Center, Helsinki Tervetuloa tämän vuoden tapahtumaan 15. SYYSKUUTA 2016 Ohjelmassa asiantuntijaluentoja sekä kattava laboratorioalan näyttely Lisätietoja ja ilmoittautuminen kesäkuusta alkaen osoitteessa: fi.vwr.com/laboratoriotanaan
Kemia panee Vauhtia kiertotalouden rattaisiin Kemian ansiosta kiertotaloudessa voidaan päästä pidemmälle kuin muutoin olisi mahdollista. Eksaktin tieteen erikoisosaaminen vie kierrättämisen molekyylien tasolle. Elina Venesmäki Rakkaalla lapsella on monta nimeä: lakka, hilla, suomuurain. Suomen soilta kerättiin päättyneenäkin kesänä tonneittain aromikasta oranssinkeltaista satoa. Elintarviketeollisuus hyödyntää mehevää marjaa jäätelöissä, jogurteissa, mehuissa, hilloissa ja muissa herkuissa. Lakan siemeniä ei kuitenkaan kaikkiin tuotteisiin haluta. Siemenet ovatkin elintarviketuotannon sivuvirta, joka voisi helposti jäädä käyttämättä. Tässä kohtaa mukaan astuu erikoistunut kemian osaaminen ja Aromtech Oy, pieni torniolaisyritys. Aromtech ostaa pieniksi kakuiksi puristetun sivuvirran ja erottelee puristekakuista siemenet. Niistä se saa ylikriittisellä hiilidioksidiuutolla erotettua siemenöljyn. Öljyn puolestaan ostaa suomalainen kosmetiikkayritys, joka käyttää sen ihovoiteisiinsa. Sivuvirrat ja jätteet ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpi raaka-ainelähde, mutta ensin ne on osattava käsitellä hyödyntämiskelpoisiksi. Jos joku kuskaisi kosmetiikkavalmistajan pihalle säkillisen siemeniä, tämä tuskin tekisi niillä mitään. Siksi väliin tarvitaan innovatiivisia torniolaisia. Molekyylit kiertoon Kiertotalouden perusidea on, että yhteiskunnan käyttöön ottamat raakaaineet pyritään pitämään kierrossa mahdollisimman pitkään. Kemian keinoin kierroissa voidaan päästä pidemmälle kuin muuten olisi mahdollista. Kemian ansiosta päästään näkemään, missä arvokkaat molekyylit ovat ja tiedetään, miten ne voidaan prosessoida ja pitää mukana tuotannossa. Kiertotalouden perusidea on, että käyttöön otetut raaka-aineet pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään. Kemianteollisuudessa on ajateltu kiertotalouden mukaisesti jo pitkään, sanoo Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija Maija Pohjakallio. Kun maailman väkiluku kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, materiaalien tarkka hyödyntäminen on yhä tärkeämpää. Pelkkä hintakysymys tämä ei ole. Monien raaka-aineiden hinta vaihtelee paljon muun muassa ajankohdan mukaan, mutta maailman tila vaatii toimia, Pohjakallio tähdentää. Vielä toistaiseksi monet neitseelliset materiaalit ovat niin halpoja, että uusiomateriaalien käyttämisessä on usein haasteensa. Kun vaikkapa öljyn hinta on matala, neitseelliset materiaalit tulevat helposti halvemmiksi kuin kierrätetyt. Kierrätetyn materiaalin käyttöön ottaminen voi vaatia myös vaivannäköä ja uusia teknologioita. Ennen kuin uudet teknologiat saadaan käyttöön markkinoiden pitää olla kunnossa. Pohjakallion mielestä olisi hyvä, jos esimerkiksi julkisia hankintoja alettaisiin ohjata muutenkin kuin hintakriteerein. Jos kestävyys olisi yksi julkisten hankintojen tärkeä kriteeri, se loisi uusia markkinoita. Kestävyys esiin Pohjakallio korostaa, että kiertotaloutta pitää kehittää nyt eikä vasta sitten, kun raaka-aineet ovat niin vähissä, että säästäväisyyteen on jo ehdoton pakko. Kemianteollisuus ry toteuttaa periaatetta muun muassa niin, että se on ottanut kiertotalouden mukaan alan kansainväliseen kestävän kehityksen Responsible Care -ohjelmaan. Suomen kemianteollisuuden tuotannosta 80 prosenttia kuuluu RC-ohjelman piiriin. Kaikki irti raaka-aineista mahdollisimman pitkään, kuuluu kiertotalouden periaate. Suomalaisten soiden hedelmät hyödyntää elintarviketeollisuus, jonka sivuvirran käyttää puolestaan kosmetiikkavalmistaja. 16 KEMIA 5/2016
Scanstockphoto 5/2016 KEMIA 17
Ohjelmassa mukana olevat yritykset raportoivat vuosittain tietyt luvut, muun muassa sen, kuinka paljon ne kuluttavat vettä ja energiaa ja paljonko tuottavat loppusijoitettavaa jätettä. Kemianteollisuus ry seuraa lukuja toimialakohtaisesti. Viime vuonna kemianyrityksiltä kysyttiin ensimmäistä kertaa, kuinka suuri osa niiden käyttämästä raakaaineesta on uusiomateriaalia ja kuinka suuri osa biopohjaista uusiutuvaa materiaalia. Tällä hetkellä yritykset ovat sitoutuneet vapaaehtoisesti ilmoittamaan lukujaan. Haluamme kuitenkin valmistella niitä siihen, että raportoinnista voi myöhemmin tulla velvollisuus, Pohjakallio kertoo. Responsible Care -ohjelman tuloksista niin mukana olevat yritykset kuin eri sidosryhmätkin näkevät, miten oman alan yritykset toimivat Suomessa keskimäärin. Tulokset ovat hyvä vertailukohta, joka voi kannustaa jokaista parantamaan toimintaansa. Pohjakallion mukaan yksi keskeinen trendi on tuoda kestävyys mukaan koko arvoketjuun. Siihen suuntaan ala on menossa. Yksi RC-indikaattorien tavoite on tehdä kestävyyttä ja vastuullisuutta näkyväksi. Asiakkaat alkavat yhä enemmän suosia tuotteita, joiden kestävyys on hyvä, vaikka ne olisivatkin vähän kalliimpia. Kemianteollisuuden ansiosta muut alat saavat vähemmällä aikaan enemmän. Kannattavaa liiketoimintaa Monille kemian alan yrityksille kiertotalous on jo kannattavaa liiketoimintaa. Perinteinen öljynjalostaja Neste ryhtyi kymmenisen vuotta sitten valmistamaan uusiutuvaa dieseliä. Kun suurin osa yhtiön liikevoitosta vielä vuonna 2008 tuli öljytuotteista ja niiden jakelusta, nyt yli 40 prosenttia voitosta on peräisin uusiutuvista tuotteista. Nesteen uusiutuvan dieselin raakaaineista reilut 70 prosenttia on erilaisia rasva- ja öljytähteitä ja -jätteitä. St1 Biofuelsin valmistaman bioetanolin koko raaka-ainepohja koostuu puolestaan jätteistä ja tähteistä. Sekundaariset raaka-aineet ovat tulossa monien muidenkin kemian yritysten valikoimaan. Esimerkiksi Kemiran tuotteiden raaka-aineista 28 prosenttia on sekundaarisia. Riihimäkeläinen Ekokem on yritys, jonka koko liiketoiminta perustuu kiertotalouteen. Yhtiön uusi kiertotalouskylä käsittää eko- ja biojalostamon lisäksi myös kierrätettyä muovia uusiomuoviraaka-aineeksi jalostavan laitoksen. Kun kemianteollisuus tuottaa ratkaisuja lähes kaikille muille toimialoille, ala toimii myös kiertotaloudessa muiden auttajana. Kemianteollisuuden ansiosta muut alat saavat vähemmillä raaka-aineilla aikaan enemmän. Vaikkapa vanhan asfaltin uudelleenkäyttöä sujuvoittaa apuaine, jonka Arizona Chemical on kehittänyt mäntyöljystä. Kierrätetystä asfaltista syntyy muun muassa pyöräteitä Hollantiin. Kiertotalous myös muuttaa teollisuuden verkostoja. Kun yritykset ovat ennen tehneet tuotteita tietyille asiakkaille, tuotantoketjuun on ilmestynyt entistä enemmän osallistujia. Esimerkiksi nivalalainen AkkuSer ottaa käytetyistä akuista talteen kobolttirikasteen, jonka kokkolalainen Freeport Cobalt jalostaa kobolttikemikaaleiksi, joita voidaan hyödyntää uusien akkujen valmistuksessa. Kiertotalous vaatii eri toimijoiden osaamisten yhdistämistä. Kokonaisuudet toimimaan Kiertotalous vaatiikin entistä enemmän eri toimijoiden osaamisten yhdistämistä. Suomeen on jo syntynyt alueita, joissa yritykset pystyvät käyttämään tehokkaasti toistensa tuotannon sivuvirtoja. Muun muassa Porvoon Kilpilahtea kehitetään yhä tehokkaammaksi kiertotalouspuistoksi. Koska aine- ja energiavirrat kytkeytyvät kiertotaloudessa toisiinsa yhä tiiviimmin, myös sääntelyyn pitäisi saada nykyistä holistisempi ote, Maija Pohjakallio sanoo. Nyt meillä on erikseen energialainsäädäntö, kemikaalilainsäädäntö, jätelainsäädäntö ja niin edelleen. Asiat kuuluvat eri ministeriöiden alaisuuteen ja ovat EU:ssakin eri siiloissa. Samaa toimijaa koskevat monen lain osa-alueet. Kun bioetanolin valmistaja käyttää raaka-aineenaan jätteitä ja tähteitä, toimintaa säätelee jätelainsäädäntö. Etanolin tuotantoa koskettaa myös alkoholilainsäädäntö. Sivutuotteina syntyy lannoitteita, jotka ovat lannoitelainsäädännön alla. Toimijaa kuormittaa, jos lupa pitää hakea aina eri luukulta, Pohjakallio huomauttaa. Sitrassa Kiertotalous-avainalueesta vastaava johtava asiantuntija Kari Herlevi on samoilla linjoilla. Nykyistä yhtenäisempi lainsäädäntökehikko on tarpeen. Ongelma on kuitenkin monisyinen, eikä helppoa ratkaisua ole. Eräs keskeinen pulma liittyy jätetuotekysymykseen. Sivuvirtoja ja materiaaleja jää herkästi hyödyntämättä, jos ne on määritetty jätteeksi, sillä silloin niiden käsittelyyn ja käyttöön tarvitaan erillinen lupa. Prosessi on niin raskas, että harva toimija lähtee hakemaan muutosta materiaalien jätestatukseen, ellei se ole taloudellisesti riittävän järkevää, Herlevi sanoo. EU pyrkiikin ratkomaan lainsäädäntöhaasteita kiertotalouspaketillaan. Hallinnon sujuvoittaminen on mukana myös Suomen hallitusohjelmassa. Parhaillaan Suomessa päivitetään energia- ja ilmastostrategiaa ja analysoidaan biotalousstrategiaa. Lisäksi Sitra tekee kansallista kiertotalouden toimintaohjelmaa. Toivottavasti kaikki linkitetään tiiviisti toisiinsa, Pohjakallio vetoaa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. elina.venesmaki@iki.fi 18 KEMIA 5/2016
Porvoon Kilpilahteen rakennetaan maailmanluokan kiertotalouspuistoa, jossa kemia ja bioala innovoivat yhteisvoimin uutta toimintaa. Keskittymän kärkiyrityksiä ovat Neste ja Borealis. Neste Kemikaalien liisaus tuo talous- ja ympäristöhyötyjä Kemikaalien liisaus on bisnesmalli, jonka Kemianteollisuus ry:n Maija Pohjakallio uskoo yleistyvän. Liisauksessa (leasing) kyse on pitkäaikaisesta vuokraamisesta, jossa kuukausimaksu voi sisältää esimerkiksi liisatun auton huollon tai liisatun tietokoneen kierrätyksen. Käytön jälkeen tuote tavallisesti palautetaan. Kemikaaleja ei kuitenkaan yleensä voi palauttaa, koska ne kuluvat käytössä. Niitäkin voidaan silti liisata niin, että maksuperusteena on suorite, ei kemikaalin kilomäärä tai tilavuus. Kemikaalien liisaus ei vielä ole kovin yleistä, mutta esimerkiksi Coca Cola -yhtiö maksaa Serbiantehtaassaan pesuaineesta sen mukaan, kuinka paljon aineella saa pestyä pulloja. Usein liisaussopimukset ovat johtaneet siihen, että asiakas ja tavarantoimittaja tekevät entistä enemmän yhteistyötä, Pohjakallio kertoo. Sitran Kari Herlevin mukaan liisauksella on saavutettu myös ympäristöhyötyjä. Usein toimintojen energia- ja resurssitehokkuus paranevat, kun kemikaalin toimittaja on entistä kiinnostuneempi liisaamansa tuotteen elinkaaresta. Asian todistaa myös YK:n teollisen kehityksen järjestön Unidon vuonna 2015 julkaisema raportti. Sen mukaan liisaus vähensi ympäristölle ja ihmisten terveydelle haitallisten kemikaalien käyttöä viidessä teollisuuden esimerkkitapauksessa 10 83 prosenttia. Kemikaaliliisausta tarjoava Safechem lupaa ratkaisunsa vähentävän kemikaalien käytön tarvetta merkittävästi. Ratkaisu perustuu suljetun puhdistuksen ja kierron teknologiaan, joka mahdollistaa kemikaalien kierrätyksen ja käytön jopa neljän vuoden ajan. Isoja hyötyjä on saavuttanut esimerkiksi autonvalmistaja Renault, joka on liisannut leikkuuöljyt kemikaaliyhtiöltä ja käyttänyt niitä suljetun kierron prosessissa. Toimintamallin ja öljyn ominaisuuksien muuttamisen ansiosta Renault on päässyt kemikaalihankinnoissaan yli 20 prosentin kustannussäästöihin. 5/2016 KEMIA 19
AJANKOHTAISTA Kemianteollisuus ry:n Jyrki Hollmén: Emme voi kuluttaa enemmän kuin viemme Kilpailukykysopimus on hyvä alku, mutta ei vielä riittävä. Tätä mieltä on Kemianteollisuus ry:n Jyrki Hollmén, jonka mukaan viennin on jatkossa määriteltävä suomalaisen työn kustannustaso. Leena Laitinen Juristi, muuten normaali espoolainen mies, Jyrki Hollmén esittäytyy toimittajille. Takana ovat ensimmäiset työntäyteiset kuukaudet Kemianteollisuus ry:n työmarkkinajohtajana. Kemianteollisuus ry hyväksyi kesän kynnyksellä ensimmäisenä liittona kilpailukykysopimuksen (kikyn) neuvottelutulokset. Sopimukset koskevat yli 35 000:ta kemianteollisuuden työntekijää. Hollmén kiittää Kemianteollisuus ry:n hallitusta ja jäsenyrityksiä tuesta neuvottelukierroksella ja antaa tunnustusta myös vastapuolelle. Kaikesta näki, että osapuolilla on valmiiksi luottamukselliset suhteet. Vaikka kiky ei ole mieleen ammattiliitoille, neuvottelujen henki pysyi hyvänä. Vaivalla synnytetty kilpailukykysopimus kattaa lähes 90 prosenttia palkansaajista. Hollménin mielestä sopimus on kompromissina tyydyttävä mutta vaikutuksiltaan riittämätön. Sopimus kohentaa kuluttajien luottamusta. Hallitus pystyy toteuttamaan tuloveronkevennyksiä ja tuottamaan piristysruiskeen teollisuudelle. Nollaratkaisu palkankorotuksissa oli tärkeä, sillä jakovaraa ei ollut. Miinuspuolelle Hollmén listaa muun muassa 24 tuntiin jääneen vuotuisen työajan pidennyksen. Siitäkin sopiminen hiersi pahasti, vaikka Suomessa on EU:n lyhimpiä työaikoja. Tuntuu, ettei ihan vielä tajuta, kuinka vakavassa taloustilanteessa olemme. Jyrki Hollménin viesti on selkeä. Emme voi käpertyä rajojemme sisäpuolelle. Potentiaali on saatava kilpailemalla kansainvälisillä markkinoilla. Viennin on jatkossa määriteltävä kustannustaso, sillä emme voi kuluttaa enemmän kuin viemme. Päätöksenteko siirtyy työpaikoille Kiky on jäämässä viimeiseksi keskitetyksi sopimukseksi. Syksyllä 2017 on edessä liittokohtainen kierros, johon valmistautuminen alkaa jo kuluvan syksyn aikana. Suomen hallituksen ja vientialojen tavoitteena on niin kutsuttu Suomen-malli, jossa ratkaisut tehdään vientivetoisesti. Hollmén listaa neuvotteluihin kolme tavoitetta. Ensinnäkin on estettävä palkkakilpailu. Se on turmiollista kansantaloudellemme. Toiseksi on siirryttävä palkkamalliin, jossa työstä maksetaan yritysten tuottavuuden mukaan. On päästävä eroon yleiskorotuksista, jotka vain lisäävät työttömyyttä. Kolmanneksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia työehtosopimuksiin ja päätösvallan siirtämistä yritystasolle. On tärkeää, että yritykset pystyvät tekemään omia ratkaisujaan suhteessa kilpailijoihin. Hollménin mukaan kemianteollisuuden yrityksissä on hyvät valmiudet ja halua työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Käyttöön voidaan ot- Sain opiskeluaikoina kipinän erikoistua työoikeusasioihin, kun autoin yrittäjäisääni työsuhdekysymyksissä, Jyrki Hollmén kertoo. taa esimerkiksi työaikapankki, joka mahdollistaa yritys- ja jopa työntekijäkohtaiset joustavat ratkaisut. Kokenut neuvottelija tietää, ettei ammattiliitoissa riemastuta työnantajapuolen tavoitteista. Hän uskoo kuitenkin yhä useamman suomalaisen ja pikkuhiljaa myös työntekijäjärjestöjen tunnustavan realiteetit. Kilpailemme täysin avoimilla markkinoilla. Jos meillä ei ole toimivaa vientiä, ei ole hyvinvointiakaan. Ei hyödytä katkoa oksia, joilla istumme. Suomella on paljon etuja: korkeaa osaamista, tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen, hyvä infrastruktuuri ja toimiva terveydenhuolto. Vain lyhyen aikavälin kilpailukykytekijät ovat kuralla. Yhteistyöllä pystymme vastaamaan maailman muutokseen. Sini Pennanen 20 KEMIA 5/2016
Luonnontieteilijöiden Jari Lehto: Työaikaa ei tarvitse pidentää Työajan pidennykselle ei ole tarvetta. Keskimääräinen työaika on OECD:n tilastoissa jo nyt pidempi Suomessa kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Näin sanoo Luonnontieteiden Akateemisten Liiton LALin toiminnanjohtaja Jari Lehto, jonka mukaan ammattiliitot taipuivat kiky-neuvotteluissa kompromissiin, jotta sopimus syntyisi. Yritysten tuottavuutta ei kuitenkaan paranneta pidentämällä työaikaa. Päinvastoin työajan pidennys voi johtaa joutoaikaan, joka laskee tuottavuutta. Lehdon mukaan avaimet tuottavuuden lisäämiseen löytyvät työpaikoilta: paikallisista ratkaisuista ja investoinneista tutkimus- ja kehitystoimintaan, joka tuottaa ajan mittaan entistä kilpailukykyisempiä tuotteita markkinoille. Lehto sanoo Akavan ja LALin suhtautuvan myönteisesti paikalliseen sopimiseen. Ensin on kuitenkin saatava sopimisen raamit kuntoon ja määriteltävä perustyöehtosopimus kaikille aloille. Paikallinen sopiminen ei saa johtaa vain työehtojen heikennyksiin, vaan myös parannuksiin. Lehto pitää tappiona siirtymistä keskitetyistä ratkaisuista liittokohtaisiin. Hyvin toiminut elementti jää pois, ja liitot joutuvat selvittämään reunaehdot yksinään. Syksyn 2017 liittokierroksesta tulee vaikea, koska työnantajat vaativat kikyn jälkeen uusia heikennyksiä työntekijöiden asemaan. Lehto on Hollménin kanssa eri mieltä yleiskorotuksista. Yleiskorotuksilla on ollut positiivinen vaikutus Suomen talouteen. Ne ovat piiskanneet myös huonommin tuottavia aloja parantamaan tasoaan ja kehittämään uusia ratkaisuja. Yleiskorotuksiin alkaa olla patoutunutta tarvetta. Niiden lisäksi voidaan tietysti sopia yrityskohtaisista tulospalkkioista. Innovaatioita ja uutta kasvua Toimitilaa ja liiketoiminnan kasvuedellytyksiä yrityksellesi. Raision tehdasalueella tutkimus, koulutus ja liiketoiminta kohtaavat kehittäen kestäviä ratkaisuja eri teollisuuden aloille. www.smartchemistrypark.com Kokenut työmarkkinajuristi Jyrki Hollmén aloitti Kemianteollisuus ry:n työelämäasioista vastaavana johtajana tammikuun puolivälissä. Työpaikan osoite Eteläranta 10 on entuudestaan tuttu 42-vuotiaalle Hollménille, joka työskenteli viisitoista vuotta työnantajaliittojen keskusjärjestöissä ja Elinkeinoelämän Keskusliitossa. Halusin lähemmäs työpaikoilla tehtäviä päätöksiä, hän perustelee siirtoaan. Hollmén on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Kalastusta ja kuntoliikuntaa harrastava espoolainen vietti kesälomansa perheen kanssa matkustellen ja mökillä Kemiönsaarella. Millaista oppia työmarkkinajuristi toivoo 10- ja 8-vuotiaiden lastensa saavan koulutaipaleellaan? Toivon, että he saavat valmiudet sopeutua muuttuvaan maailmaan ja muuttuvaan työelämään. Tärkeintä on, että he löytävät aikanaan itse oman tiensä ja työnsä. OPERATED BY TURKU SCIENCE PARK
UUTISIA Yhä useampi kemian opiskelijaksi valittu hylkää paikan Yliopistojen uusi valintajärjestelmä on vaikuttanut kemian alaan dramaattisesti. Systeemi on lähes romahduttanut uusien kemianopiskelijoiden määrän. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa yli puolet kemian koulutusohjelmaan valituista ei ota paikkaa vastaan. Syynä on se, että he tahtovat mennä opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliseen tiedekuntaan ja pysyä ensikertalaishakijan statuksella. Ensikertalaiskiintiöt ovat suuria. Esimerkiksi Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa 65 prosenttia opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille. Professori Mikko Oivasen mukaan kemian laitoksessa on aiemmin aloittanut syksyisin opintonsa noin 120 fuksia. Uuden valintajärjestelmän astuttua voimaan vuonna 2014 määrät ovat pudonneet roimasti. Viime vuonna uusia opiskelijoita oli 68, tänä syksynä enää vain noin 50, kun mukaan lasketaan kemian aineenopettajakoulutukseen ilmoittautuneet kuusi henkeä, Oivanen kertoo huolestuneena. Kehitys on ollut sama myös Aalto-yliopistossa. Vielä vuonna 2013 paikan otti vastaan parisataa kemianopiskelijaa. Sen jälkeen määrä tipahti 150:een ja sitten enää runsaaseen sataan, kuvailee professori Ari Koskinen. Tämä syksy toi sentään mukanaan pienen muutoksen kohti parempaa. Nyt aloittaneiden uusien kemianteekkareiden määrä on reilut 140, Koskinen kertoo. Ilmiö näkyy professoreiden mukaan myös muilla luonnontieteellisillä aloilla, kuten matematiikassa ja fysiikassa. Niissä tilanne ei kuitenkaan ole yhtä paha. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa matematiikan ja fysiikan täyttöaste on kohtuulliset 80 prosenttia. Meillä ongelma koskeekin lähinnä kemian alaa. Kemiassa täyttöaste jää 55 prosenttiin, kertoo professori Jan Lundell. Tänä syksynä Jyväskylässä aloittaa Aalto-yliopisto Kemian opiskelua Aalto-yliopistossa. Alan uusien opiskelijoiden määrä on sielläkin aiempaa selvästi pienempi. opintonsa ainoastaan 45 kemianopiskelijaa, kun aloituspaikkoja on 72. Välivuotta pitävien määrä kasvaa Uudistuksen tavoite oli vähentää välivuotta viettävien nuorten määrää, mutta Mikko Oivasen mukaan vaikutus on ollut täsmälleen päinvastainen. Aikaisemmin moni aloitti opintonsa kemian laitoksessa, jos ei päässyt sisään lääketieteelliseen. Useat pyrkivät vuoden kuluttua uudelleen lääkikseen mutta toisaalta monet myös jäivät pysyvästi kemian pariin ja valmistuivat kemisteiksi. Nyt he jäävät pitämään välivuotta valmentautuakseen seuraavan vuoden valintakokeisiin joko omin päin tai valmennuskurssilla, Oivanen sanoo. Entinen järjestelmä oli myös Jan Lundellin mielestä nykyistä selvästi parempi. Aiemmin kemialla vietetty välivuosi saattoi muuttaa käsityksiä kemian alasta. Sitä kautta saimme monia erinomaisia kemistejä. Uusi valintajärjestelmä vaatii hakijaa asettamaan tavoittelemansa opiskelupaikat tärkeysjärjestykseen. Seuraus on, että nuori miettii yhä tarkemmin, minkä paikan ottaa vastaan, ja helposti hylkää sen, jos hyväksytyksi tuleminen osuikin kakkosvaihtoehtoon. Ennen opiskelija saatettiin hyväksyä moneen koulutusohjelmaan, ja hän sai rauhassa kesän aikana tehdä valintansa, Oivanen kuvaa. Uusi järjestelmä tuo hänen mielestään esiin myös vielä polttavamman huolenaiheen: liian harva ylioppilas asettaa luonnontieteet ylipäätään ensimmäiseksi vaihtoehdokseen. Helsingin yliopiston kemian laitos on vuosien mittaan jo kärsinyt korkeasta opintojen keskeyttämisprosentista. Nyt luopuminen on siirtynyt aikaisempaan vaiheeseen, ja paikka hylätään, vaikkei tietoa toisesta opiskelupaikasta olisikaan. Aivan katastrofi tilanne ei silti ole, sillä uudistuksella on hyvätkin puolensa. Uudet opiskelijat ovat entistä motivoituneempia ja mitä luultavimmin jatkavat opintojaan maisteriksi asti. Marja Saarikko 22 KEMIA 5/2016