Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle

Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalatalouden edistämishanke 2007-2011 Väliraportti 2009 Sampo Vainio Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 2010

2 Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 -hankkeen toimialue (Sipoonjoen- Mustijoen-, Porvoonjoen-, Ilolanjoen- ja Koskenkylänjoen vesistöt) Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. Runeberginkatu 17 06100 Porvoo www.vesi-ilma.fi

3 ESIPUHE Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 on Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä virtaavien jokien kalatalouden edistämishanke. Hankkeessa ovat mukana Sipoonjoen, Mustijoen/Mäntsälänjoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöt. Hanke keskittyy virtavesiin ja erityisen merkittävässä roolissa ovat pienvesistöt; sivujoet, sivupurot ja latvavedet. Hankkeen kesto on viisi vuotta. Hanke on jatkoa vuosina 2002-2006 toteutetulle Kalataloudelliselle jokikunnostushankkeelle. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle -hankkeen toimintaa ovat mm. kalataloudellisten kunnostusten toteuttaminen, kalaistutusten tekeminen, tutkimus- ja seurantatyö, tiedotus ja valistustyö sekä kalastuksen edistäminen. Hankkeen tavoitteena on aikaansaada luontaisesti lisääntyviä lohikalakantoja hankealueella ja vahvistaa olemassaolevia kantoja. Kalataloudellisessa kunnostustoiminnassa toteutetaan pienvesistöjen kunnostusta yhteistyössä jonkin paikallisen tahon kanssa. Kunnostuksia toteutetaan sekä käsityönä että koneellisesti. Pääasiallinen istutusmenetelmä on taimenen istuttaminen vesistöihin erityistä mätirasiamenetelmää käyttäen. Rasioissa on istutettu myös lohta ja harjusta. Kunnostusten ja istutusten valmistelemiseksi toteutetaan tarvittavat kalastoselvitykset ja toimien tuloksia seurataan. Hanke tekee yhteistyötä eri viranomaisten, kalastusalueiden ja muiden toimijoiden kanssa ja edistää tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä. Lisäksi hanke tiedottaa säännöllisesti toimistaan ja vesistöjen tilasta joukkotiedotusvälineissä. Hankkeen vetäjänä toimii Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. Hankekoordinaattorina toimii iktyonomi (AMK) Sampo Vainio. Hankkeesta kokonaisuutena vastaa toiminnanjohtaja, ekologi Tero Myllyvirta ja hankkeeseen osallistuvat yhdistyksen työntekijät biologi Mikael Henriksson, limnologi Juha Niemi sekä Koskenkylänjoen kalastusaslueen puheenjohtaja Mats Lönnfors. Hanketta rahoittavat Sipoon kunta, Porvoon kaupunki, Askolan kunta, Pukkilan kunta, Myrskylän kunta, Liljendalin kunta, Orimattilan vesi Oy, Nastolan vesihuoltolaitos, Hollolan vesihuoltolaitos, Lahti Aqua Oy, Sipoon kalastusalue, Mäntsälän-Pornaisten kalastusalue, Porvoonseudun kalastusalue, Porvoonjoen kalastusalue, Koskenkylänjoen kalastusalue, Porvoon energia Oy, Mäntsälän sähkö Oy sekä Uudenmaan ja Hämeen TE-keskusten kalatalousyksiköt. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 -hankkeen puolesta: Sampo Vainio Tero Myllyvirta Mikael Henriksson Juha Niemi Mats Lönnfors

4 Sisällys: 1. Hankkeen toiminta vuonna 2009... 5 1.1 Mätirasia- ja kalaistutukset... 5 1.2 Kalataloudelliset kunnostukset... 7 1.3 Kalastotutkimukset... 8 1.3.1 Sähkökoekalastukset... 8 1.3.2 Koeravustukset... 8 1.4 Hankkeen muu toiminta... 9 2. Vesistökohtainen tarkastelu... 10 2.1 Sipoonjoki... 10 2.1.1 Hindsbyn koskien soraistaminen... 10 2.1.2 Kalataloudelliset tutkimukset Sipoonjoella... 13 2.2 Mustijoki ja Mäntsälänjoki... 15 2.2.1 Mätirasiaistutukset Mustijoen vesistöön... 15 2.2.2 Koekalastukset Mustijoen vesistössä... 15 2.2.3 Muita tapahtumia Mustijoella vuonna 2009... 15 2.3 Porvoonjoki... 16 2.3.1 Mätirasia- ja poikasistutukset Porvoonjoella... 16 2.3.2 Koekalastukset... 16 2.3.3 Porvoon Myllyojan kunnostus aloitettiin... 16 2.3.4 Torpinjoen Korttian koskea kunnostettiin... 17 2.3.5 Koskelankosken soraistus... 19 2.3.6 Kuiva syksy vähensi nousukalojen määrää... 20 2.3.7 Muita tapahtumia Porvoonjoella vuonna 2009... 21 2.4 Ilolanjoki... 21 2.4.1 Mätirasiaistutukset ja koekalastukset Ilolanjoella... 21 2.4.2 Forsgårdinkosken kunnostus... 22 2.5 Koskenkylänjoki... 24 2.5.1 Mätirasiaistutukset, poikasistutukset ja koekalastukset... 24 2.5.2 Köylinkoskella aloitettiin kunnostaminen... 25 3. Yhteenveto... 26 4. Kiitokset... 27 Viitteet... 28 Kirjallisuutta... 29 LIITE 1 Lehtileikkeitä hankkeen toiminnasta 2009 ja siihen liittyvistä aiheista... 30

1. HANKKEEN TOIMINTA VUONNA 2009 1.1. Mätirasia- ja kalaistutukset 5 Vuonna 2009 istutettiin hankkeen toimesta ennätymäärä taimenta ja lohta mätijyvinä hankealueen vesiin. Mätijyviä istutettiin yli 40 litraa ja mätijyvien lukumäärä oli yli 330 000 kpl. Taimenta istutettiin 29 litran erä, jossa mätijyviä oli noin 250 000 kpl ja lohta 13 litraa, jossa mätijyviä oli 86 000 kpl. Mätijyvien lukumäärä on yhtä suuri kuin aiempien vuosien 2003-2008 istutusmäärä yhteensä (Vainio 2009, 2008, 2007b, 2005a, 2005b, 2004). Hanke osti aiempaa suuremman määrän mätijyviä, mutta istutusmäärien moninkertaistuminen aiempaan nähden mahdollistui, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos lahjoitti lohen mätiä suoraan hankkeelle ja Virtavesien hoitoyhdistys ry. sai lahjoituksena taimenen mätiä, jota he antoivat edelleen Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle -hankkeen istutettavaksi hankealueen vesistöihin. Yhdistyksen kaikki 275 kpl mätirasioita otettiin käyttöön. Silti mätiä varten piti rakentaa kuoriutusastioita ämpäreistä ja 1,5 litraa mätiä istutettiin kylvämällä se putken avulla pohjakivikon sekaan. Istutuskohteita oli kaikkiaan 68 kpl. Kuva 1. Hankkeen omakustanteisen mädin lisäksi saatiin kevättalvella runsaasti muiden tahojen rahoittamaa mätiä istutettavaksi hankealueen jokiin. Taimenen ja lohen mätiä kertyi lopulta yhteensä noin 40 litraa. Käytössä olleet 275 mätirasiaa loppuivat kesken ja istutusta varten rakennettiin rasioita jäljitteleviä kuoriutusastioita ämpäreistä. Ämpäreissä kuoriutettiin noin puolen litran mätieriä ja poikasia saatiin suuria määriä yhteen kohteeseen. Ämpäreissä kuolevuus oli kuitenkin suurempaa ja siinä suhteessa mätirasiat ovat selvästi parempia.

6 Istutukset tehtiin Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöihin. Istutetut taimenen mätijyvät ovat alkuperältään Ingarskilajoen kantaa ja lohen mätijyvät Nevan kantaa. Kaikki mäti toimitettiin RKTL:n Laukaan kalanviljelylaitokselta. Hankealueella Sipoonjokeen ei istutuksia tehdä, sillä Sipoonjoessa esiintyy oma alkuperäinen taimenkanta. Mäti-istutuksia ja istutusten tuloksia tarkastellaan yksityiskohtaisesti erillisessä raportissa (Vainio 2010). Hankkeen istutusten lisäksi hankealueen vesiin on voitu istuttaa kaloja esim. kalastusalueiden toimesta, velvoiteistutuksina tai valtion yleishyödyllisinä istutuksina. Yleishyödyllisiä istutuksia ohjattiin hankealueen vesiin aiempaa enemmän, koska alueella on tehty useiden eri tahojen toimesta kalatalouden edistämiseen tähtäävää työtä (esim. kalatiet ja koskikunnostukset). Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle -hanke vastaanotti ja ohjasi useampia poikaseriä kevään ja alkukesän kuluessa (kts. kartta kuvassa 2). Kuva 2. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle -hankkeen toteuttamat taimenen ja lohen mätiistutukset sekä hankkeen vastaanottamat ja ohjaamat poikasistutukset vuonna 2009. Poikasistutukset olivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toteuttamia valtion yleishyödyllisiä istutuksia.

7 1.2 Kalataloudelliset kunnostukset Vuonna 2009 toteutettiin erilaisia kalataloudellisia kunnostustoimia kaikkiaan kuudessa eri kohteessa. Mittavin hankkeista oli Sipoonjoen Byabäckenin soraistukset, jossa sora toimitettiin purolle jo talvella ja varsinainen soraistus toteutettiin loppukesällä. Samoin toimittiin Porvoonjoen latvoilla sijaitsevalla Koskelakoskella. Ilolanjoen Forsgårdinkoskella toteutettiin koneellinen kosken kunnostus ja Porvoonjokeen laskevassa Torpinjoessa kunnostettiin koskea käsityönä. Porvoonjokeen laskevan Myllyojan kunnostus ja Koskenkylänjoen vesistön latvoilla sijaitsevan Köylinkosken kunnostustoimet aloitettiin, mutta kunnostustöitä tullaan jatkamaan. Kunnostukset esitellään tarkemmin jokikohtaisessa tarkastelussa luvussa 2. Kuva 3. Vuoden 2009 kalataloudelliset kunnostuskohteet. Kunnostuksissa soraistettiin lohikaloille kutupaikkoja, kivettiin kaloille ja ravuille suojapaikkoja sekä edistettiin vesieliöstön vaellusmahdollisuuksia vesistöissä.

8 1.3 Kalastotutkimukset 1.3.1 Sähkökoekalastukset Vuonna 2009 sähkökoekalastettiin 22 kohteessa hankealueen joissa ja puroissa (kuva 4). Kuusi kappaletta kohteista kuuluivat Porvoonjoen tai Mustijoen kalataloudellisiin velvoitetarkkailuihin. Koekalastuksilla seurattiin mätirasiaistutusten tuloksia tai selvitettiin olemassaolevien kalakantojen tilaa. RKTL koekalasti Lanskinjoen Ylä-Myllykoskessa seurantaohjelmiensa puitteissa. 1.3.2 Koeravustukset Sipoonjoella jatkettiin koeravustuksia jokirapukannan esiintymisen selvittämiseksi. Tulokset ovat luvussa 2.1.2 s. 14. Kuva 4. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle -hankkeen sähkökoekalastus- ja koeravustuskohteet hankealueella vuonna 2009. Osa kohteista kuului kalataloudellisiin velvoitetarkkailuihin.

9 1.4 Hankkeen muu toiminta Hanke tiedotti laajasti toiminnasta ja jokialueiden tilaa käsittelevistä ajankohtaisista asioista. Lehtiartikkeleita julkaistiin maakunnan sanomalehdissä vuoden mittaan useita. Uudenmaan TV-Uutisissa esiteltiin hankkeen toimintaa yhdessä Vakkolan kalatien rakantamisen kanssa. Lisäksi tehtiin radiohaastetteluja ja internetissä julkaistiin tiedotteita ja blogi-kirjoituksia. Ennen taimenen ja lohen syksyistä rauhoitusaikaa laadittiin aiheesta lehdistötiedote, jota lähetettiin laajasti eteläisen Suomen lehdille. Hanke laati lausunnot EU:n vesipuitedirektiivin ehdotuksesta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Lausunnossa painotettiin hankealueen erityispiirteitä, jotka eivät laajan alueen suunnitelmassa tulleet kunnolla esille. Hanke laati lausunnon myös Pernajan Röjsjön turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointihjelmasta kiinnittäen huomiota mahdollisen hankkeen kalataloudellisiin vaikutuksiin Koskenkylänjoessa. Hankkeen puolesta pidettiin esitelmiä mm. useammissa kalastusalueiden kokouksissa tai tilaisuuksissa, meritaimentoimikunnan kokouksessa Porvoossa sekä Suomen Luonnonsuojeluliiton taimen-päivässä Kauhajoella. Yhdistyksen internet-sivuilla osoitteessa www.vesi-ilma.fi on hankkeella oma osio. Internet-sivulta löytyvät perustiedot hankkeen toiminnasta ja hankkeen raportteja ja tiedotteita voi ladata pdf-dokumentteina. Kuva 5. Hanke tiedotti jälleen runsaasti niin sanomalehdissä kuin muissakin tiedotusvälineissä. Tiedotuksella kohotetaan pienvesien arvostusta ja jaetaan tietoa kalastoa ja vesiluontoa suojelevista toimintatavoista vesistöjen käytössä. Yhä kasvavassa roolissa on myös vastuullisista kalastustavoista tiedottaminen, jotta kalakannat pääsevät vahvistumaan pyyntiä kestävälle tasolle. (Kts. liitteet alk. s. 30).

2. VESISTÖKOHTAINEN TARKASTELU 2.1 Sipoonjoki 2.1.1 Hindsbyn koskien soraistaminen 10 Sipoonjokeen laskeva Byabäcken on ainoa alue, jossa Sipoonjoen luonnonvarainen taimenkanta edelleen lisääntyy. Sipoonjoen taimenkanta on useissa eri yhteyksissä todettu erittäin uhanalaiseksi. Viime vuosina lisääntymistä on ilmeisesti tapahtunut vain alajuoksun koskilla Hindsbyssä (Vainio 2009, Juvonen & Vainio 2008). Hindsbyssäkin poikastuotanto on ollut heikkoa ja tilannetta lähdettiin parantamaan soraistamalla koskeen kunnollisia kutupohjia, joka edesauttaa kutumenestystä ja suurempien vuosiluokkien syntymistä. Kosket sijaitsevat syvässä, peltojen ympäröimässä purolaaksossa. Siten soran kuljetus koskelle asetti omat haasteensa. Soran kuljetus voitiin toteuttaa vain silloin, kun maassa oli kantava routa. Kaksi nuppikuormallista seulottua luonnonkiveä toimitettiin ensin Hindsbyhyn, josta peltojen viljelijä urakoi sorat traktorilla edelleen purolle. Osa sorasta saatiin valutettua alas purolaakson rinteeseen asetettuja pressuratoja pitkin. Noin puolet sorasta lapioitiin kuitenkin ahkioon ja kuljetettiin moottorikelkalla pellon laidasta puron varteen kasoihin. Tämä tarjosi hankehenkilökunnalle useita talvisia liikuntapäiviä uuvuttavan toimistotyön sijaan. Soraa ei levitetty jäälle, sillä kevättulva olisi voinut huuhtoa sorat jäätä pitkin tai joen pohjalla mahdollisesti talvehtivat mätijyvät olisivat voineet hautautua liian paksun sorakerroksen alle. Soran levitys lopullisiin kohteisiin tapahtui syyskuussa talkooporukan voimin. Talkoita pidettiin kahtena päivänä ja kutusoraikoita kunnostettiin koskiin kaikkiaan viisi kappaletta. Talkooväkeä osallistui yhteensä parikymmentä henkeä. Valtaosa saapui talkoisiin paikallisten aktiivisten toimijoiden kutsumana ja osa ilmoittautui mukaan luettuaan lehdestä talkooväen tarpeesta. Kuva 6. Sora lastattiin ensin traktorin peräkärryyn ja kuljetettiin puron penkalle jäätyneen pellon yli. Osa sorasta saatiin valutettua rinnettä alas purolle pressuja pitkin.

11 Kuva 7. Osa sorasta kuljetettiin vielä moottorikelkan ja ahkion kanssa lopullisten sijoituspaikkojen viereen puron reunaan. Jäälle soraa ei kuitenkaan levitetty, vaan se säilöttiin pressujen päälle rannalle. Kuva 8. Syyskuussa talkooväki tuli kunnostamaan kutusoraikot oikeille paikoilleen puroon.

12 Kuva 9. Soraa kärrättiin lankkusiltoja pitkin uoman keskelle ja levitettiin koko uoman leveydeltä paikkoihin, jossa soran päälle jää kohtalainen veden virtaus. Noin 35 tonnin soramäärällä kunnostettiin viisi soraikkoa.

2.1.2 Kalataloudelliset tutkimukset Sipoonjoella 13 Kuva 10. Byabäckeniin laskevasta Ritobäckenistä tavattiin kesänvanhoja taimenen poikasia. Purossa on viimeksi todettu tapahtuneen lisääntymistä 1990- luvulla. Havainto oli erittäin merkittävä, etenkin kun kutu vaikutti epäonnistuneen muualla Byabäckenissä. Kuva 11. Byabäckenin perkaus oli varmasti tarpeen viljelyn kannalta, sillä tulvavesi nousi kapeasta ojasta alaville pelloille. Byabäckenin kaltaisessa vesistössä perkaus olisi kuitenkin ehdottomasti pitänyt toteuttaa vesistön luonne huomioiden ja alaosan koski (kuvassa kosken niska) olisi pitänyt säilyttää luonnonllisempana. Kosken kunnostus on edelleenkin mahdollista. Sähkökoekalastukset Sipoonjoen Byabäckenissä sähkökoekalastettiin vuonna 2009 kolmella koealalla. Hindsbyn ylemmällä koskella koekalastettiin syyskuun alussa ennen soraistuksia ja Hindsbyn sillan kohdalla oleva virtapaikka koekalastettiin syyskuun puolivälissä. Kummastakaan ei saatu havaintoja taimenista. Syksyllä 2008 nousi lähiseudun jokiin runsaasti taimenia ja sen puolesta Hindsbyssäkin olisi voinut olettaa olleen hyvä vuosi kudun kannalta. Oma haittavaikutuksensa kudun onnistumiseen on voinut olla Byabäckenin latvavesissä keväällä 2009 toteutetulla perkauksella. Byabäckenin Natura-alueen yläpuolelta uusintaojitettiin pitkät pelto-osuudet ja peltojen alapuolinen koski perattiin. Perkaus tuli täytenä yllätyksenä niin hankkeelle kuin useimmille viranomaisillekin. Perkauksen aikana ja sen jälkeen pääsee vesistöön runsaasti kiintoainetta. Tämä kiintoaines on kulkeutunut kuoriutumattomien mätijyvien ja vielä uimakyvyttömien poikasten päälle ja mahdollisesti heikentänyt kuoriutumistulosta. Hyvä uutinen sen sijaan on, että perkauksen haitta-alueen ulkopuolelta Ritobäckenistä tavattiin kesänvanhoja poikasia. Ritobäckenissä on viimeksi havaittu tapahtuneen lisääntymistä 1990-luvun puolella (Saura 2001). Puron soraikoita pöyhittiin puhtaammiksi lietteestä edellisenä syksynä, mikä yhdessä hyvän vesitilanteen kanssa on ilmeisesti edesauttanut onnistunutta kutua. Purosta tavattiin 16 kesänvanhaa poikasta, jotka esiintyivät hyvin suppealla alueella, eli ne olivat ilmeisesti peräisin samalta soraikolta. Kaikkia poikasia ei pyritty pyydystämään, vaan kalastus keskeytettiin, kun riittävä määrä poikasia oli todettu esiintyvän. Poikasten esiintymisalueella asusteli arviolta 100-200 poikasta.

14 Koeravustukset Sipoonjoessa esiintyi vielä muutama vuosi sitten vahva kanta kotimaista jokirapua. Paikalliselta asukkaalta saadun tiedon mukaan kanta romahti vuonna 2004. Kannan romahtamisen syynä on voinut olla rapurutto tai vuonna 2004 olleiden runsaiden kesäsateiden aiheuttama veden laadun heikkeneminen. Vuoden 2007 koeravustuksissa saatiin kuitenkin yksi jokirapu. Vuoden 2008 ravustuksissa rapuja ei saatu, mutta kuluneena vuonna tavattiin jälleen yksi jokirapu. Vuoden 2007 jokirapu saatiin hieman Nikkilän yläpuolelta, vuoden 2009 jokirapu saatiin Pohjois-Paippisista. Byabäckenistä Hindsbyssä saatiin neljä täplärapua, mikä ei ollut mieleinen löytö. Täpläravut ovat ilmeisesti peräisin jonkun yksityisestä istutuksesta. Sipoonjoessa koeravustettiin kolmena vuorokautena kaikkiaan yhdeksässä eri kohteessa. Yhdessä kohteessa oli 4-10 mertaa kerralla pyynnissä. Sipoonjoen koeravustuksia on tehty aktiivisesti, jotta saataisiin selville, onko jokirapukantaa vielä jäljellä ja voidaanko sitä mahdollisesti palauttaa jokeen siirtoistuttamalla joen omaa kantaa. Tulokset osoittavat joessa elävän yksittäisiä jokirapuja, mutta havainnot ovat niin vähäisiä, että niistä ei voi edes päätellä, onko kanta vahvistumassa takaisin vain hiipumassa kokonaan pois. Kannan elpyminen vaatisi tuki-istutuksia, mutta sopivan kannan löytyminen voi olla vaikeaa. Täplärapulöytö vaikeuttaa entisestään jokirapukannan palauttamista Sipoonjokeen. Täplärapu voi kantaa rapuruttoa oireettomana ja pitää siten yllä kroonista ruttotartuntaa. Tällöin jokirapukantaa ei enää voida palauttaa vesistöön. Koska joen latvoilla edelleen esiintyy jokirapua, tulee kantaa pyrkiä vahvistamaan. Täplärapua tuskin saadaan enää joesta hävitettyä, joten Byabäckeniin ei jokirapua kannata palauttaa. Sopii vain toivoa, että täpläravun esiintyminen rajoittuu mahdollisimman pitkään Byabäckeniin. Kuvat 12 ja 13. Sipoonjoesta tavattiin jälleen yksi jokirapu (ylempi kuva). Kanta on kuitenkin niin harva, että on mahdotonta sanoa, onko kanta palautumassa vai taantumassa kokonaan pois. Byabäckenistä löytyi täplärapuja (alempi kuva), jotka ovat peräisin jonkun yksityisen tekemästä istutuksesta. Täpläravun ilmestyminen vesistöön voi vaikeuttaa jokirapukannan palauttamista Sipoonjokeen.

15 2.2 Mustijoki ja Mäntsälänjoki 2.2.1 Mätirasiaistutukset Mustijoen vesistöön Kuva 14. Mäntsälän-Pornaisten kalastusalue uudisti kalastusoppaansa. A4-kokoisessa esitteessä on esitelty joen erityisluvan vaativat koskialueet, luvanmyyntipaikat ja kalastusalueen yleiset kalastussäännöt sekä yhteystiedot. Mustijoen vesistöön istutettiin mätirasioissa 43 000 kpl taimenen mätijyviä ja 9100 kpl lohen mätijyviä. Taimenen mätijyvät sijoitettiin 41 rasiaan ja rasioita sijoitettiin kaikkiaan 14 eri kohteeseen. Uusia kohteita, mihin ei istutuksia ollut aiemmin vielä tehty olivat Ometto-ojan alajuoksu sekä Olkisten pohjapato ja Kalkinkoski, jotka Uudenmaan ympäristökeskus kunnosti vuonna 2008. Lohta istutettiin Vekkoskeen Porvoossa ja Niinikoskeen Pornaisissa (kts. kuva 2, s. 6). Niinikoskeen istutettiin 2600 kpl lohen mätijyviä kolmessa mätirasiassa. Vekkoskeen lohet istutettiin ämpäreistä valmistetuissa kuoriutusastioissa. Ämpäreissä kuoriutumistulos oli pääsääntöisesti heikompi ja arviolta 50-60 % mädistä kuoriutui kun rasioista kuoriutuvat lähes kaikki mätijyvät. 2.2.2 Koekalastukset Mustijoen vesistössä Mustijoen vesistössä sähkökoekalastettiin kahdeksassa kohteessa vuonna 2009. Niinikosken, Nummistenkosken ja Lukkokosken sähkökalastukset kuuluivat Mustijoen velvoitetarkkailuun. Näistä kohteista Niinikoskeen oli istutettu lohta ja taimenta, joita kumpaakin tavattiin yksi yksilö. Myös kunnostetuilla Kalkinkoskella ja Olkisten pohjapadolla tavatut yksilötiheydet olivat vielä ensimmäisten istutusten jälkeen pieniä, mutta Ometto-ojan molemmilla kohteilla ja Monsolan pohjapadolla saatiin runsaasti poikasia. 2.2.3 Muita tapahtumia Mustijoella vuonna 2009 Kalastusesite julkaistiin Mäntsälän-Pornaisten kalastusalueen uusi esite julkaistiin keväällä 2009 (kuva 14). Esitteestä löytyvät lupa- ja kalastustiedot Mustijoen erillislupakohteista Lukkokoskesta, Nummistenkoskesta ja Pornaisten keskustan koskista. Lisäksi esitteessä on muut yleistiedot kalastuksesta Mäntsälän-Pornaisten kalalastusalueen alueella. Esitettä on jaettu lupamyyntipisteisiin yms. kohteisiin kalastajien saataville. Esitteen laati Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ja sen rahoitti Mäntsälän-Pornaisten kalastusalue. Kalatierakentaminen vaihteeksi myötätuulessa Länsi-Suomen ympäristölupavirasto velvoitti päätöksessään Oy Drägsby Vattenkraft - Treksilän Vesivoima Ab:n rakentamaan kalatien Tjusterbynkosken voimalaansa 31.3.2011 mennessä. (Uusimaa -lehti 18.11.2009). Kalatiestä ja voimalan asioista on käyty oikeutta eri oikeusasteissa vuosikausia, eikä tämäkään päätös välttämättä vielä palauta Mustijokea vaelluskalajoeksi. Tjusterbyn yläpuolella Porvoon Energian Laukkosken voimalaitosta ollaan uusimassa. Uusitun voimalan lupaehtoihin kuuluu kalatien rakentaminen ja kalatien suunnittelu on aloitettu.

16 2.3 Porvoonjoki 2.3.1 Mätirasia- ja poikasistutukset Porvoonjoen vesistöön istutettiin yhteensä 116 880 kpl taimenen mätijyvää. Taimenistutuksissa oli käytössä 98 rasiaa, kahdessa kohteessa käytettiin ämpäreistä valmistettuja kuoriutusastioita ja Porvoon Pauninojaan kylvettiin 0,5 litraa mätijyviä putken avulle pohjakivikon sekaan. Kaikkiaan taimenta istutettiin 31 kohteeseen Porvoonjoen vesistössä. Lohen mätijyviä istutettiin kaikkiaan 27 600 kpl kolmeen eri koskeen. Näistä 4200 kpl istutettiin mätirasioissa ja loput kuoriutettiin ämpäriastioissa. (Kts. kuva 2, s. 6). Mäti-istutusten lisäksi Porvoonjokeen istutettiin kasvatettuja poikasia. Hankkeen puolesta otettiin vastaan ja ohjattiin istutuspaikoilleen kaksi- ja kolmivuotiaita lohia. Poikasistutukset olivat RKTL:n valtion yleishyödyllisiä istutuksia. 2.3.2 Koekalastukset Porvoonjoella sähkökoekalastettiin vuonna 2008 kaikkiaan kahdeksassa kohteessa (kuva 4, s. 8). Näistä kolme kohdetta kuului Porvoonjoen kalataloudellisen yhteistarkkailun seurantakohteisiin. Kuuteen kohteista oli tehty mätirasiaistutuksia ja kaikista kohteista tavattiin poikasia. Lisäksi Strömsberginkoskesta saatiin kolme luonnonkudusta peräisin olevaa poikasta. 2.3.3 Porvoon Myllyojan kunnostus aloitettiin Porvoon Myllyoja laskee Askolan Vähäjokeen Tuorilassa Vähäjoen alajuoksulla. Paikallisten asukkaiden mukaan purossa on aikoinaan esiintynyt taimenta ja rapuja. Nykytilassa puron latvoilla sijaitsevat pellot, metsät ja suot on ojitettu ja puron pienet alivirtaamat ovat heikentäneet kalaston elinmahdollisuuksia. Nykyinen kalasto koostuu lähinnä kivennuoliaisista. Kunnostuksessa kaivetaan uomaan syvänteitä, jotka edesauttavat kalaston selviämistä kesän ja talven kriittisimpien aikojen yli. Tarvetta on myös kutusoraikoiden puhdistamiselle ja puroon padotun lammen kohdalla vaellusmahdollisuuden palauttamiselle. Kuva 15. Myllyojaan kaivettiin syvänteitä kuivumisesta kärsivälle louhikko-osuudelle.

17 3.2.4 Torpinjoen Korttian koskea kunnostettiin Askolassa Korttian kylässä sijaitsevaa Torpinjoen koskea kunnostettiin kiveämällä. Kosken yläosat on perattu 1950-luvulla ja perkaus päättyy pudotuskorkeudeltaan 1,7 metrin korkuiseen kallioluiskaan (Vainio, 2000). Kunnostus toteutettiin käsityönä lapioiden, rautakankien ja vinssien avulla. Kunnostuksessa ohjailtiin virtausta ja luotiin suojapaikkoja kiveysten avulla. Käytetyt kivet ovat peräisin uoman pohjalta ja niitä saatiin lisää kaivamalla kosken pohjaan syvempiä kuoppia. Samalla kun pohjan kiviä irrotettiin, saatiin pohjasta esiin kosken luontaista sorapohjaa. Kosken yläosalla kiveykset toteutettiin matalina, jotta kunnostusalueen yläpuolisiin vedenkorkeuksiin ei vaikuteta. Kunnostuksen suurin merkitys on sopivien elinympäristöjen säilyminen taimenen pienpoikasille ja joen täpläravuille vähän veden aikaisissa olosuhteissa. Kallioluiskan alapuolella kiveyksiä toteutettiin reilummin ja tavoitteena oli vaikuttaa keskimääräistä hieman suurempien virtaamien olosuhteisiin. Kosken kallioluiska muodostaa ajoittaisen vaellusesteen ja kiveysten tarkoituksena on helpottaa kalojen pääsyä kallion yläpuolelle. Virtaaman kasvaessa kiveykset aluksi nostavat vedenpintaa kallion alapuolella, jolloin kovan nousuponnistuksen vaativa kallioluiska lyhenee ja pudotuskorkeus pienenee. Tulvatilanteessa kallion yli purkautuva vesi pääsee virtaamaan leventynyttä uomaa kiveysten yli eikä vaikutuksia kallioluiskan yläpuolelle pääse muodostumaan. Kuva 16. Yläosan perattuun ja vähävetiseen uomaan kaivettiin syvänteitä ja saaduilla kivillä ohjailtiin virtausta. Uoman reunoilta saatiin muutamia suurempia suojakiviä suurempia virtaamia varten.

18 Kuva 17. Korttiankosken kiveykset toteutettiin käsityönä. Kun lapio ja rautakanki eivät riittäneet, saatiin suurimmat kivet liikkumaan vinssin avulla. Kuvassa kallion alapuolella olevan suvannon vedenpintaan vaikutettiin siten, että virtaaman kasvaessa kivet aluksi nostavat vedenpintaa ja kalojen nousu kallioluiskan yli helpottuu. Tulvavedet mahtuvat virtaamaan uomasta entiseen malliin. Työn touhussa ovat yhdistyksen työntekijät Tero Myllyvirta ja Juha Niemi.

19 2.3.5 Koskelankosken soraistus Porvoonjoen latvavesissä Orimattilan ja Kärkölän rajalla sijaitsevaa Koskelankoskea kunnostettiin kiveämällä Jokikunnostushankkeen puitteissa vuonna 2006 (Vainio 2007a). Kunnostusta jatkettiin soraistamalla kosken niskalle kutualustaa. Sora ajettiin kosken yläpuoliselle penkalle pellon laitaan jo maaliskuussa. Näin varmistettiin, ettei esim. märkä pelto estä kuljetusta loppukesällä. Soraistus toteutettiin syyskuussa ja kuivan kelin ansiosta voitiin sorakasalle ajaa myös traktorikaivinkone avustamaan lapiomiehiä. Joen penkalle raivattiin pusikkoon aukko ja tehtiin pressuista luiska, jota pitkin sora oli helpompi vyöryttää rantaan ja lapioida paikalleen. Soraa laitettiin sen verran reilumpi kerros, että seuraava tulva kuljettaisi sitä myös kosken keskellä olevaan suvantoon. Suvannossa soraa voidaan vielä siirtää siten, että sen päälle saadaan kutupaikkaa varten riittävä virtaus. Kuva 18. Orimattilan ja Kärkölän rajalla sijaitsevaa Koskelankoskea kunnostettiin kiveämällä vuonna 2006. Nyt koskeen soraistettiin talkoovoimin kutusoraikkoa. Aluella on todettu puronieriän ja harjuksen lisääntyvän luontaisesti. Taimenistusten takia myös taimenen luontaisen lisääntymisen odotetaan käynnistyvän lähitulevaisuudessa.

20 2.3.6 Kuiva syksy vähensi nousukalojen määrää Strömsberginkoskessa kerättiin jälleen kalahavaintoja syksyn kutuvaelluksen aikana. Joen virtaama pysyi kuitenkin pienenä lähelle lokakuun kutuaikaa, eikä vuoden 2008 kaltaista nousuryntäystä nähty. Strömsbergin padolla uusittiin tulvaluukkuja, mikä aiheutti suurta heittelyä vedenkorkeuteen patoaltaassa ja kalatie kuivui useampia kertoja syksyn kuluessa. Tämän ongelman pitäisi uusittujen rakenteiden myötä poistua. Settilankut kalatien niskalla jouduttiin pitämään paikoillaan ja käytännössä kalatie oli toimintakunnossa vain viikon lokakuun alkupuoliskolla. Virtaamat kalatiessä vaihtelivat ilmeisesti muutenkin rajusti vuoden mittaan. Kosken partaalla olevan talon asukas kertoi keväällä kalatiehen kuolleen massoittain vimpoja virtaaman tyrehdyttyä. Kalatien yläosassa vettä karkaa myös kivirakenteiden väliin. Ajoittain kaikki kalatiehen virrannut vesi hävisi kivien alle ja kalatie oli keskiosastaan lähtien kuiva. Rakenteiden tiivistäminen on suhteellisen yksinkertaista, mutta samantien kalatien suu olisi hyvä kääntää padon alle. Padon alapuolella kalatie voisi nykyistä paremmin houkutella kaloja vaihtelevissa juoksutusolosuhteissa. Toinen kohde, jossa kalatien houkutusvirtausta tulee voimistaa ohjaamalla veden virtausta on turbiineiden purkukanava. Kun voimalaitoksen ohi juoksutetaan vain kalatien vaatima vesimäärä, jää kalatiestä purkautuva virtaus erittäin heikoksi ja siten huomaamattomaksi. Kuvat 19 ja 20. Strömsbergin kalatien niskalta niitettiin tiuhaksi kasvanutta vesikasvillisuutta kalatien virtaaman parantamiseksi.

21 Kuva 21. Kuivan syksyn takia vaelluskalojen nousu jokiin jäi edellisvuotta vaisummaksi tai ainakin huomaamattomammaksi. Strömsberginkoskelta löytyi vain yksi louhikkoon kuollut lohi. Kalatie ja kosken juoksutus vaativat edelleen huomiota, jotta kalat löytävät kalatien, eivätkä kuole juoksutusten takia kuivuvaan louhikkoon. 2.3.7 Muita tapahtumia Porvoonjoella vuonna 2009 Vakkolankosken kalatie valmistui Vakkolankosken kalatie valmistui Uudenmaan ympäristökeskuksen ohjauksessa syksyllä. Virallisia avajaisia vietettiin 1.12 kahvila Terehtöörissä. Porvoonjokeen on aiemmin rakennettu kaksi vastaavaa kalatietä, Strömsbergin kalatie Vakkolan alapuolella ja Pukkilan Naarkosken kalatie yläpuolella. Vasta Vakkolankosken kalatien myötä kaksi aiempaakin kalatietä tulevat varsinaisesti käyttöön. Porvoonjoen merkittävimmät kosket sijaitsevat Vakkolan yläpuolella ja samalla avautui pääsy kolmeen merkittävään sivujokeen ja useisiin puroihin. Vaelluskalojen nousu on nyt mahdollista Orimattilan Tönnönkosken voimalaitospatoon asti. 2.4 Ilolanjoki 2.4.1 Mätirasiaistutukset ja koekalastukset Ilolanjoella Ilolanjoen vesistöön istutettiin reilut 24 000 taimenen mätijyvää. Aluksi istutettiin puolet erästä kuuteen eri kohteeseen. Virtavesien hoitoyhdistys ry:n lahjoituserän saavuttua istutettiin vielä toinen puoli kokonaismäärästä Kankurinmäen padon alapuolelle ja Forslättissä sijaitsevaan koskeen. (kts. kuva 2, s. 6). Ilolanjoen vesistössä koekalastettiin Myllysillanojassa. Myllysillanojassa on tehty kunnostuksia vuosina 2005-2006 ja istutuksia on toteutettu vuodesta 2005 lähtien. 2-3 metriä leveää puroa kalastettiin kahdelta eri koealalta yhteensä noin 50 metriä. Kalastuksessa saatiin 36 taimenta, jotka kokojakauman perusteella edustivat ainakin kolmea eri vuosiluokkaa (0+ - 2+).

22 2.4.2 Forsgårdinkosken kunnostus Porvoon Ilolassa toteutettiin koneellinen kosken kunnostus. Ilolanjoessa toteutettiin mittava vesistöjärjestelytyö 1950-luvulla (Mäittälä 1986). Silloin Forsgårdin koski on ilmeisesti perattu kunnostusta edeltävään muotoonsa. Koski on tasapohjainen ränni ja se sijaitsee syvässä kanjonissa. Kosken niskan yli kulkee Siltatien silta. Kosken niskalle rakennettiin luiska, jota pitkin kaivinkone saatiin ajettua koskiuomaan. Kaivinkone ajettiin kunnostusalueen alaosaan ja kone muokkasi koskea peruuttaessaan takaisin kohti kosken niskaa. Kunnostuksessa kosken pohjalle kaivettiin syvänteitä. Saaduilla kivillä ohjattiin veden virtausta siten, että minimivirtaamien aikainen vesipinta-ala laajeni. Pohjasta ja rannalta saatuja suurempia kiviä asetettiin suojakiviksi virtausta vastaan. Kosken niskalle levitettiin luiskana käytetty luonnonsora ja sillalta kipattiin jokeen kuorma seulottua kutusoraa. (Kuvat 23-25). Kuva 22. Postimäenkoski (kuvassa) Ilolanjoen alajuoksulla voi ajoittain vaikeuttaa kalojen nousua kohti joen koskialueita. Kokonaan nousumahdollisuudet tyssäävät Kankurinmäen patoon. Vaellusmahdollisuuksia on tarpeen parantaa, jotta Ilolanjoen lukuisat kosket pääsevät tuottamaan kalastettavaa.

23 Kuva 23. Siltatien sillan yläpuolelta alkava koski on kalojen elinympäristönä melko suojaton. Kuva on otettu ennen kunnostusta aikana, jolloin joen virtaama on kohtalainen. Punaiset pisteet on merkitty kaikissa kuvissa samoihin kiviin. Kuva 24. Vähän veden aikana vesi virtaa kapeassa keskiuomassa. Kunnostuksessa kaivinkone ajettiin ensin kosken niskalta alas ja kunnostus tehtiin peruuttaen samalla takaisin kohti kosken niskaa. Kuva 25. Kunnostuksessa kivettiin syvimpään uomaan suojapaikkoja. Kiveämisellä saatiin laajennettua vesipinta-alaa. Pohjaan kaivettiin myös pieniä syvänteitä. Tulvevedet pääsevät edelleen vyörymään esteettä kivien yli, mutta monimuotoisempi pohja tarjoaa aiempaa enemmän suojapaikkoja kaloille ja ravuille.

24 2.5 Koskenkylänjoki 2.5.1 Mätirasiaistutukset, poikasistutukset ja koekalastukset Koskenkylänjoen vesistöön istutettiin yhteensä 65 500 taimenen mätijyvää ja 49 300 lohen mätijyvää. Yhteensä mätijyviä oli noin 15 litraa. Taimenen mätijyvät olivat osin lohikalahankeen rahoittamia ja osa oli RKTL:n ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kautta saatua mätiä. Lohen mätijyvät olivat Koskenkylänjoen kalastusalueen rahoittamia ja RKTL:ltä istutettavaksi saatua mätiä. Koskenkylänjoella käytössä oli 90 kpl mätirasioita. Kaikki mäti ei näihin rasioihin mahtunut vaan osa mädistä istutettiin ämpäreistä valmistetuissa kuoriutusastioissa. Hammarkoskella ja Käkikoskella mätiä istutettiin myös kylvämällä se pohjasoran ja -louhikon sekaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos istutti pääuoman kunnostettuihin koskiin kasvatettuja poikasia kolmeen otteeseen. Istutuspaikat suunniteltiin ja poikaset otettiin vastaan hankkeen toimesta. Erissä oli yhden ja kahden vuoden ikäisiä taimenia ja kaksivuotiaita lohia. (Kts. kuva 2 s. 6). Koskenkylänjoen vesistössä sähkökoekalastettiin neljässä eri kohteessa. Villikkalanjärven yläpuolella koekalastettiin Haltia-Köylinjoen Sammalkoskessa ja Litinjoen alajuoksulla. Molempiin kohteisiin oli keväällä ensimmäistä kertaa istutettu taimenta mätirasioissa ja kummastakin kohteesta poikasia saatiin. Kuuteen asteeseen kylmentynyt vesi oli ilmeisesti ehtinyt jo karkoittaa osan poikasista rauhallisemmin virtaaviin joen osiin. Kuva 26. Forsbyn suomen- ja ruotsinkielisen koulu oppilaille järjestettiin keväällä opintopäivä Koskenkylänjoen rannassa. Päivän aikana mm. tutkittiin kaloja ja pohjaeläimiä ja palokunta järjesti sukellusnäytöksen.

25 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat sähkökoekalastivat Villikkalanjärveen laskevan Lanskinjoen Ylä-Myllykoskella. Kolmensadan neliön koealata RKTL sai kolmen kerran koekalastuksessa yhteensä 11 taimenta, joiden koko vaihteli välillä 83 mm/5 g ja 126 mm/21 g (RKTL, sähkökalastustulos 22.9.09). Villikkalanjärveen laskevien jokien poikasissa oli erikoista poikkeuksellisen suuri koko. Yleensä poikaset ovat syksylläkin keskimäärin alle 10 cm ja alle 10 gramman painoisia. Sammalkosken ja Ylä-Myllykosken poikaset olivat lokakuun alussa jopa yli 12 cm pitkiä ja painoivat noin 20 grammaa. Vastaavaa kasvua ei ole aiemmin tavattu mistään muusta kohteesta. Sammalkoskessa, Litinjoessa ja Ylä-Myllykoskessa koekalastettiin myös vuonna 2008. Taimenhavaintoja ei tuolloin saatu eikä mikään muukaan havainto viittaa siihen, että vuonna 2009 tavatut poikaset voisivat olla jotain muuta alkuperää kuin mätirasiaistutuksesta keväällä 2009. Myrkylänjokeen laskevassa Karsojassa koekalastettiin nykyisen kalaston selvittämiseksi. Myrskylänjoen yläosiin ei ole vielä istutettu taimenta eikä Karsojasta taimenta tavattu. Myös Liljendalin Kvarnbäckenissä koekalastettiin taustaselvitykseksi. 2.5.2 Köylinkoskella aloitettiin kunnostaminen Koskenkylänjoen vesistön latvavesissä, Villikkalanjärveen laskevan Köylinjoen Köylinkoskessa aloitettiin kalataloudelliset kunnostustoimet. Kosken niskalla on mahdollisesti uittoa varten perattu vesiuoma kapeaksi ränniksi. Uomaan vinssattiin reunoilta suuria kiviä ohjaamaan virtausta ja luomaan suojapaikkoja. Työ tehtiin syksyllä melko suuren virtaaman aikana ja siten uoman viimeistely täytyy tehdä vielä vähän virtaaman olosuhteissa. Koskessa olevia soraikoita myös pöyhittiin ja puhdistettiin soraikkoa vesikasvillisuudesta. Kosken alaosalla on kaksi peräkkäistä kynnystä, jotka muodostavat vaellusesteen. Suurten tulvien aikana vaellus lienee mahdollista, mutta sellaisia olosuhteita ei esiinny vuosittain kalojen vaellusaikaan ja siksi vaellusta helpottavien rakenteiden kunnostaminen on tarpeen. Alempi kynnys on kallio ja ylempi on keinotekoinen pohjapato. Nousun mahdollistavien kunnostusten toteuttamisesta käytiin neuvotteluja ja työt päästäneen aloittamaan tulevana kesänä. Kuva 27. Köylinkosken yläosaa on perattu ja kunnostus aloitettiin vinssaamalla suuria kiviä ohjailemaan virtauksia ja luomaan suojapaikkoja.

26 3. YHTEENVETO Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 -hanke Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 on Itä-Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä virtaavien jokien kalatalouden edistämishanke. Hankkeessa ovat mukana Sipoonjoen, Mustijoen/Mäntsälänjoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöt. Hankkeen toimintaa ovat mm. kalataloudellisten kunnostusten toteuttaminen, kalaistutusten tekeminen, tutkimus- ja seurantatyö, tiedotus ja valistustyö sekä kalastuksen edistäminen. Hankkeen vetäjänä toimii Itä- Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. Hanketta rahoittavat Sipoon kunta, Porvoon kaupunki, Askolan kunta, Pukkilan kunta, Myrskylän kunta, Liljendalin kunta, Orimattilan vesi Oy, Nastolan vesihuoltolaitos, Hollolan vesihuoltolaitos, Lahti Aqua Oy, Sipoon kalastusalue, Mäntsälän-Pornaisten kalastusalue, Porvoonseudun kalastusalue, Porvoonjoen kalastusalue, Koskenkylänjoen kalastusalue, Porvoon energia Oy, Mäntsälän sähkö Oy sekä Uudenmaan ja Hämeen TE-keskusten kalatalousyksiköt (vuodesta 2010 alkaen ELY-keskukset). Hankkeen vuosibudjetti on noin 65 000. Kalataloudelliset kunnostukset Vuonna 2009 hanke toteutti erilaisia kalataloudellisia kunnostuksia kaikkiaan kuudessa eri kohteessa. Kunnostuksissa parannettiin kalaston ja rapujen elinolosuhteita peratuissa vesistöissä, soraistettiin kutupaikkoja lohikaloille ja edesautettiin kalaston vaellusmahdollisuuksia vesistöissä. Mäti- ja kalaistutukset Hankkeen toimesta istutettiin hankealueen jokiin taimenta ja lohta mätijyvinä. Istutusmenetelmässä käytetään erityisiä Whitlock & Vibert mätirasioita. Taimenen mätijyviä istutettiin noin 250 000 kpl ja istutuskohteita oli 64. Käytetty istutuskanta on alkuperältään Ingarskilajoesta. Lohen mätijyviä istutettiin 86 000 kpl ja niitä istutettiin 11 eri kohteeseen. Lisäksi hankkeen puolesta otettiin vastaan RKTL:n toteuttamia poikasistutuksia. Hankealueella Sipoonjoen vesistöön ja muilla alueilla kahteen sivujokeen ei istutuksia tehty alueilla esiintyvien luontaisten taimenkantojen takia. Kalastotutkimukset Hankkeen puitteissa sähkökoekalastettiin 15 kohteessa ja Sipoonjoella tehtiin koeravustuksia kahdeksalla eri alueella. Lisäksi Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys koekalasti muiden tutkimusten puitteissa kuusi hankealueen koskea ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos yhden kosken.

27 Tiedotus ja ympäristökasvatus Hanke tiedotti toiminnasta ja virtavesiin liittyvistä asioista vuoden mittaan useissa lehtiartikkeleissa, radio-ohjelmissa ja TV:n alueuutisissa. Hankkeen puolesta pidettiin esitelmiä mm. kalastusalueiden järjestämissä tilaisuuksissa, meritaimentoimikunnan vuosikokouksessa ja Suomen luonnonsuojeluliiton taimen-päivässä. Jokiin ja kalastoon liittyvistä aiheista laadittiin myös tiedotteita, lausuntoja ja blogi-kirjoituksia. Hankkeella on internet-sivu osoitteessa www.vesi-ilma.fi kohdassa jokikunnostushanke. 4. KIITOKSET Hankkeella on ollut laaja tukijoukko, joka on antanut oman panoksensa Itä-Uudenmaan virtavesien kehittämiseen niin kalavesinä kuin muihinkin virkistyskäyttömuotoihin soveltuvina kohteina. Kenttätöihin on osallistunut runsaasti talkooväkeä, joita on saapunut talkoisiin läheltä ja kaukaa. Paikalliset asukkaat ja maiden- ja vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti ja antaneet arvokasta tietoa kohteistaan. Kalastusalueiden toimihenkilöiden kanssa on yhteistyö ollut tiivistä sisältäen kenttätöitä, tiedonvaihtoa ja toimenpiteiden suunnittelua. Virtavesien hoitoyhdistys ry:n kanssa tehtiin paljon yhteistyötä mätirasiaistutuksissa. Yhteistyö ja tiedotus eri viranomaisten kanssa on ollut erittäin hyvää ja joustavaa. Hankkeen kanssa yhteistyössä ovat kuluneena vuotena toimineet mm. kuntien viranomaiset, Uudenmaan ja Hämeen TE-keskusten kalatalousyksiköt, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Uudenmaan ympäristökeskus. Kiitämme kaikki hankkeessa mukana olevia ja hankkeeseen myötävaikuttaneita tahoja!

28 Viitteet: Juvonen M. ja Vainio S. 2008. Sipoonjoki. Sipoonjoen ja sen sivupurojen kalataloudellinen kartoitus ja kunnostustarve-ehdotukset. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 67 s. + liites. Mäittälä, L. 1986. Askolan Historia II. Vuodet 1896-1975. Porvoo, Askolan kunta. 602 s. ISBN 951-99790-6-9. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sähkökoekalastustulos. Koskenkylänjoen vesistö, Lanskinjoki, Ylä-Myllykoski. 22.9.2009. 3 s. Saura, A. 2001. Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon joissa. Kalatutkimuksia 175. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 48 s. Vainio, S. 2010. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle. Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalatalouden edistämishanke 2007-2011. Taimenen ja lohen mäti-istutukset 2010. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 25 s. Vainio, S. 2009. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle. Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalatalouden edistämishanke 2007-2011. Väliraportti ja mätirasiaistutukset 2008. Itä- Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 32 s. + liites. Vainio, S. 2008. Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle. Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalatalouden edistämishanke 2007-2011. Väliraportti 2007. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 15 s. + liites. Vainio, S. 2007a. Kalataloudellinen jokikunnostushanke 2002-2006. Mustijoki/Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki. Loppuraportti. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 78 s. + liites. Vainio, S. 2007b. Taimenen mätirasiaistutus vuonna 2006. Seurantaraportti. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 22 s. Vainio, S. 2005a. Taimenen mätirasiaistutus vuonna 2005. Seurantaraportti. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilmanja vesiensuojeluyhdistys ry. 15 s. Vainio, S. 2005b. Kalataloudellinen jokikunnostushanke 2002-2006. Mustijoki/Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki. Väliraportti 2004. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 23 s. Vainio, S. 2004. Kalataloudellinen jokikunnostushanke 2002-2006. Mustijoki/Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki. Väliraportti 2003. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 21 s. + liites. Vainio, S. 2000. Porvoonjoki. Porvoonjoen ja sen sivujokien kalataloudellinen peruskartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 44 s. + liites. Raportin valokuvat: 6,7,9,26 J. Niemi 8 T. Gustafsson 18 T. Virtanen 24 R. Broman 25 S. Broman 1,10-17,19-23, 27-29 S. Vainio Kansi A-K. Kääriäinen(alaoik.), Virtanen(yläoik.), Vainio

29 Kirjallisuutta Henriksson, M. & Myllyvirta, T. 2008. Porvoonjoen ainevirtaamat ja kuormitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 34 s. + liites. Henriksson, M., Vainio, S., Myllyvirta, T. ja Lindén, C. 2007. Ilolanjoen pohjapadon kalatien seuranta 2007-2009. Väliraportti vuodelta 2008. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 7 s. Henriksson, M., Myllyvirta, T. & Vainio, S. 2007. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 2004-2006. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 75 s. + liites. Henriksson, M., Myllyvirta, T. & Vainio, S. 2004. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 2001-2003. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 58 s. + liites. Henriksson, M., Myllyvirta, T. & Mettinen, A. 2000. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 1998-2000. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 94 s. + liites. Henriksson, M. & Myllyvirta, T. 1998. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 1995-1997. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 41 s. + liites. Henriksson, M. & Myllyvirta, T. 1994. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 1992-1993. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 33 s. + liites. Henriksson, M. & Myllyvirta, T. 1997. Sipoonjoki: Sipoonjoen vesistön veden laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvista haitoista ja niiden torjunnasta. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys. 107 s. Lempinen, P. 2001. Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001. 142 s. Lempinen, P. 1999. Uudenmaan ympäristökeskus-monisteita, nro 54. Sipoonjoen ja Mustijoen kalatietutkimus 1998. Helsinki: Uudenmaan ympäristökeskus. Maa- ja metsätalousministeriö, Mavi, Maa- ja kotitalousnaiset, MTK, Metsähallitus, Pro Agria, Riistan- ja kalantutkimuslaitos, Salaojayhdistys, Syke, Työvoima- ja elinkeinikeskus, Uudenmaan ympäristökeskus. 2008. Purot -elävää maaseutua. Purokunnostusopas, 53 s. + liites. Marttinen, M. & Koljonen, M.-L. 1989. Uudenmaan meritaimenkantojen inventointi ja geneettinen tutkimus. Helsinki: Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimisto. 141 s. Peura, P. & Halmetoja, A. 1992. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 1989-1991. Väkipyörä Oy ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 43 s. Nikiforow, Mikael 1993. Sipoonjoen ja Sipoonlahden kalastoselvitys 1992. Sipoon Kunta, ympäristölautakunta. 55 s. + liites. Segerstråle, C. 1939. Foreller i Nylands kustområde. Finlands jakt- och fisketidskrift 34. Syke (Suomen ympäristökeskus), Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Uudenmaan ympäristökeskus, Riistan- ja kalantutkimuslaitos, Työvoima- ja elinkeinokeskus, Maa- ja kotitalousnaiset, Pro Agria, Salaojayhdistys, Metsähallitus, MTK. 2008. Purojen hoito maatalousalueilla; Luonnonmukainen peruskuivatus. Esite 12 s. Toivonen, V. 2008. Selvitys Myrskylänjoen yläosan kunnostustarpeista. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2008. 25 s. + liites. ISBN 978-952-11-3124-0 (pdf). ISSN 1796-1742 (verkkoj.) Vainio, S. ja Henriksson, M. 2006. Koskenkylänjoen pohjaeläintutkimus kalataloudellisen yhteistarkkailun osana vuodelta 2005. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 10 s. Vainio, S. 2006. Kalataloudellinen jokikunnostushanke 2002-2006. Mustijoki/Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki. Väliraportti 2005. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 21 s. Vainio, S. 2004. Mustijoki ja Mäntsälänjoki, virtavesien kalataloudellinen kartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 81 s. + liites. Vainio, S. 2004. Ilolanjoki. Ilolanjoen ja sen sivupurojen kalataloudellinen peruskartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 46 s. + liites. Vainio, S. 2002. Porvoonjoen sivujokien ja latvavesien kalataloudellinen kunnostaminen. Kunnostussuunnitelmat ja ohjeet 31 kohteeseen pienissä virtavesissä. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen ilman- ja vesiensuojeluyhdistys ry. 97 s. + liites.

30 Liite 1 Liite 1 Lehtileikkeitä hankkeen toiminnasta vuonna 2009 ja siihen liittyvistä aiheista. Sipoon Sanomat 19.02.2009.

31 Liite 1 Borgåbladet 05.06.2009.

32 Liite 1 Orimattilan Sanomat 19.02.2009.

33 Liite 1 Uusimaa 31.03.2010.

34 Liite 1 Sipoon Sanomat 13.08.2009.

35 Liite 1 Loviisan Sanomat 25.11. 2008.

36 Liite 1 Uusimaa 03.12.2009.

37 Liite 1 Helsingin Sanomat 11.10.2007. Mielipidesivu.