At the Well 19 January 2014 Sermon at St. Luke s Chapel, Ari Savuoja (original text page 5-8) Translation/interpretation, Bastian Fähnrich John 4:5-26: So he came to a town in Samaria called Sychar, near the plot of ground Jacob had given to his son Joseph. Jacob s well was there, and Jesus, tired as he was from the journey, sat down by the well. It was about noon. When a Samaritan woman came to draw water, Jesus said to her, Will you give me a drink? (His disciples had gone into the town to buy food.) The Samaritan woman said to him, You are a Jew and I am a Samaritan woman. How can you ask me for a drink? (For Jews do not associate with Samaritans.) Jesus answered her, If you knew the gift of God and who it is that asks you for a drink, you would have asked him and he would have given you living water. Sir, the woman said, you have nothing to draw with and the well is deep. Where can you get this living water? Are you greater than our father Jacob, who gave us the well and drank from it himself, as did also his sons and his livestock? Jesus answered, Everyone who drinks this water will be thirsty again, but whoever drinks the water I give them will never thirst. Indeed, the water I give them will become in them a spring of water welling up to eternal life. The woman said to him, Sir, give me this water so that I won t get thirsty and have to keep coming here to draw water. He told her, Go, call your husband and come back. I have no husband, she replied.
Jesus said to her, You are right when you say you have no husband. The fact is, you have had five husbands, and the man you now have is not your husband. What you have just said is quite true. Sir, the woman said, I can see that you are a prophet. 20 Our ancestors worshipped on this mountain, but you Jews claim that the place where we must worship is in Jerusalem. Woman, Jesus replied, believe me, a time is coming when you will worship the Father neither on this mountain nor in Jerusalem. You Samaritans worship what you do not know; we worship what we do know, for salvation is from the Jews. Yet a time is coming and has now come when the true worshippers will worship the Father in the Spirit and in truth, for they are the kind of worshippers the Father seeks. God is spirit, and his worshippers must worship in the Spirit and in truth. The woman said, I know that Messiah (called Christ) is coming. When he comes, he will explain everything to us. Then Jesus declared, I, the one speaking to you I am he. Once a little girl was with her mother listening to a sermon or spiritual talk. The speaker described in detail how cruel we humans can be to each other: we are insulting eacher other with words, we are using bad language, we are rude and impolite to other people etc. All of a sudden the girl asked her mother, whispering to her: "Mom, how does this strange preacher know what is happening in our home?" Yeah, maybe we also forget or don t remember always that God knows everything about us, also what is happening in our homes. Our words, our actions and our thoughts are known to God like a video recording. Once all shall be revealed. Everything. We cannot hide anything. Today s Gospel text about the Samaritan womam tells us that the woman experienced something like this all of a sudden. The woman came to the well to draw water at noon, when there was no one else around. By coming at this time she would not have to face the other women from her village. And she would avoid being questioned about her shameful way of life which was going against God's will: she was living together with a man who was not her husband.
Surely, we all have similar experiences like the Samaritan woman. It is really painful when our wrongs are revealed to us by someone else. When we reveal each other's wrongs, we can easily mock and laugh at the one who has failed to live right before God. But Jesus was not mocking or laughing. He did not condemn. He did not hurt. He did not reject. But he also did not turn a blind eye to the wrong that had happend, or lowered the requirement of the will of God. The kind of person who has not any hope after his or her wrongs are reavealed, tries to hide these inside and keeps every bad thing from becoming revealed. Such a person is like a big debtor or a criminal, who has no chance to pay the debt or make good the crime, if the wrongs are revealed. That's why this kind of person hides and tries to cover up the crime and debt and all other wrongs. In contrast, the kind of person who knows that nothing bad shall happen to him or her, even after the wrong has been revealed, such a person has the courage to confess his or her wrongs. This kind of person is like a rich who knows that all debts can be paid, even though they may be revealed. When you and I are trusting by faith in the riches of Christ, in Jesus' holiness and purity, then we are rich persons, and we can take courage to confess to God all our wrongs. A person who hardens him- or herself, who justifies his or her wrongs, cannot stand in the sight of God. There is no other way for such a person than hardening him- or herself, if this person doesn t know about the pardon and forgiveness in God. That is why the proclamation of the gospel and of the forgiveness of sins is so important. The forgiveness of sins is free, but it costs more than any temporal payment would be: the whole life of a person. It requires, namely, that a person humbles him- or herself before God and acknowledges the guilt and accountability to God. You may say that you cannot or are not able to repent of the wrongs in your life. But even acknowledging these is already repentance. When you come to Jesus in prayer and confess your sins, nothing else is required from you. It is sufficient to say: Jesus Christ, have mercy on me [a
sinner]! Or say something like that. God will do the rest. You can trust that, after having said so, your sins have been forgiven from God. If you have done wrong to or sinned against another person, you have to ask for forgiveness also from him or her. Or, if you have committed a crime, you have to confess your crime to the authorities. The love of Jesus softend the Samaritan woman. The Samaritan woman realised that Jesus wants to treat her with love and, therefore, she had the courage to reveal her secret sin. Moreover, that is why this woman had the courage to confess her sins also to other people. The woman said to the other villagers, with whom previously she did not dare to even talk about everyday matters (verse 29): "Come, see a man who told me everything I ve ever done!" The Samaritan woman would not have had the courage to speak to others, if she had not already encountered the safety that Jesus gives. The woman s most painful wrong and the hardest problem in her life was resolved. She no longer had to justify herself nor be ashamed of herself, as she had been forgiven. Jesus also says to me and you, to us, who have in many ways done wrong and broken God's holy will, who have probably done something bad that cannot be anymore undone in this life: Do not be afraid, I will have mercy on you! Neither do I condemn you, but do not sin anymore, so that it doesn t get even worse with you. I will give you the strength to endure what is no longer possible to change and give you the strength to make good that which can be changed. We pray: Lord Jesus, we acknowledge that we are sinners and that we need you and your pardoning and forgiveness every moment. Thank you Jesus that you came here among us to give yourself to us for salvation. Thank you that by faith we can clothe ourselves with your holiness and righteousness, and rejoice in the fact that we are your dear children, now and always! Amen.
Lähteen luona 19.1.2014 Saarna Pyhän Luukkaan kappelissa, Ari Savuoja Käännös/tulkkaus, Bastian Fähnrich Joh. 4: 5-26: Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: Anna minun juoda astiastasi. Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta? Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus sanoi naiselle: Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä. Nainen sanoi: Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin. Jeesus vastasi hänelle: Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Nainen sanoi: Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa. Jeesus sanoi hänelle: Mene hakemaan miehesikin tänne. Ei minulla ole miestä, nainen vastasi. Jeesus sanoi: Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta. Nainen sanoi: Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet
ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa. Jeesus vastasi: Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika ja se on jo nyt jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Nainen sanoi: Minä tiedän kyllä, että Messias tulee. Messias tarkoittaa Kristusta. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken. Jeesus sanoi: Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi. Kerran eräs pieni tyttö oli äitinsä kanssa kuuntelemassa hengellistä puhetta. Puhuja kuvaili yksityiskohtaisesti sitä, kuinka julmia me ihmiset voimme olla toisillemme: loukkaamme toisiamme sanoillamme, puhumme pahasti, olemme epäkohteliaita jne. Yhtäkkiä tyttö kysyi äidiltään kuiskaten: Äiti, miten tuo vieras mies tietää, mitä meillä kotona tapahtuu? Niin, ehkä mekään emme aina muista, että Jumala tietää meistä kaiken, myös sen mitä kotona tapahtuu. Meidän sanamme, tekomme ja ajatuksemmekin ovat kuin videotallenteena Jumalalla tiedossa. Kerran kaikki tulee paljastetuksi. Aivan kaikki. Emme voi salata mitään. Evankeliumitekstissä kerrottu samarialainen nainen koki jotain tällaista - aivan yllättäen. Hän tuli kaivolle hakemaan vettä keskipäivän aikaan, silloin kun siellä ei muita ollut, jottei hänen olisi tarvinnut kohdata muita kylän naisia. Ja jotta he eivät alkaisi kyselemään häneltä hänen häpeästään, hänen Jumalan tahdon vastaisesta elämästä: hän asui miehen kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Kaikki varmaankin koemme, että on todella kipeää tulla paljastetuksi jostakin tekemästämme vääryydestä. Kun me ihmiset paljastamme toistemme vääryyksiä, me helposti pilkkaamme ja nauramme epäonnistuneelle.
Mutta Jeesus ei nauranut. Hän ei tuominnut. Hän ei loukannut. Hän ei hylännyt. Mutta hän ei myöskään katsonut läpi sormien tai madaltanut Jumalan tahdon vaatimusta. Sellainen ihminen, jolla ei ole mitään toivoa selvitä paljastumisestaan, yrittää salata sisimpänsä ja estää paljastetuksi tulemista. Tällainen ihminen on kuin suuri velallinen tai rikollinen, jolla ei ole mitään mahdollisuutta maksaa velkaansa tai rikostaan, jos vääryys tulee ilmi. Siksi hän kätkee sen ja yrittää peitellä velkaansa ja rikostaan. Sen sijaan sellainen ihminen, joka tietää, ettei hänelle tapahdu mitään mullistavaa paljastuksen jälkeenkään, sellainen ihminen uskaltaa tunnustaa vikansa ja virheensä. Tällainen ihminen on kuin rikas, joka tietää voivansa maksaa kaikki velkansa, vaikka ne tulisivat ilmi. Kun sinä ja minä turvaamme uskossa Jeesuksen rikkauteen, Jeesuksen pyhyyteen ja Jeesuksen puhtauteen, silloin me olemme rikkaita ja uskallamme tunnustaa Jumalalle kaikki vikamme ja laiminlyöntimme. Sellainen ihminen ei kestä Jumalan edessä, joka kovettaa itsensä, puolustelee omia pahoja tekojaan. Sellainen ihminen, jolla ei ole tietoa armahduksesta ja anteeksiannosta, täytyy kovettaa itsensä, koska muuta keinoa selvitä ei ole. Siksi evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen julistaminen on niin tärkeää. Syntien anteeksi saaminen on ilmaista, mutta se maksaa enemmän kuin mikään ajallinen maksu voisi olla: hänen koko elämänsä. Se nimittäin edellyttää, että ihminen nöyrtyy Jumalan edessä ja myöntää syyllisyytensä ja vastuunsa Jumalalle. Sinä ehkä sanot, että et osaa tai et kykene katumaan. Mutta juuri sen myöntäminen on jo katumusta. Kun tulet rukouksessa Jeesuksen luo ja tunnustat syntisi, muuta ei sinun puolelta tarvita. Riittää, kun sanot: Jeesus Kristus, armahda minua! Tai muuta samankaltaista. Jumala huolehtii lopusta. Saat uskoa sen jälkeen syntisi anteeksi annetuiksi Jumalan edessä. Jos olet rikkonut jotakuta ihmistä vastaan, sinun on pyydettävä anteeksi myös häneltä. Tai jos olet tehnyt rikoksen, sinun on lisäksi tunnustettava rikoksesi viranomaisille.
Jeesuksen rakkaus sulatti samarialaisen naisen. Samarialainen nainen tajusi, että Jeesus haluaa rakkaudella kohdella häntä ja uskalsi siksi paljastaa salaisen syntinsä. Siksi tämä nainen uskalsi tunnustaa syntinsä myös toisille ihmisille. Nainen sanoi toisille kyläläisille, joiden kanssa hän ei aiemmin uskaltanut edes keskustella tavallisista päivän askareista (jae 28): "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Ei nainen olisi näin uskaltanut toisille puhua, ellei hän olisi jo saanut kohdata sitä turvallisuutta, mitä Jeesus antaa. Naisen elämän kipein ja raskain ongelma oli ratkennut: hänen ei enää tarvinnut puolustella eikä hävetä itseään. Jeesus sanoo myös minulle ja sinulle, meille, jotka olemme monin tavoin rikkoneet Jumalan pyhän tahdon; jotka olemme ehkä tehneet jotain peruuttaman pahaa, jota ei tässä elämässä enää voida mitenkään muuttaa: Älä pelkää, minä armahdan sinua! En minäkään sinua tuomitse, mutta älä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin. Minä annan sinulle voimaa kestää sen, mitä ei enää ole mahdollista palauttaa ennalleen ja annan voimaa korjata sen, mikä on mahdollista muuttaa takaisin. Rukoilemme: Herra Jeesus, me tunnustamme, että olemme syntisiä ja että tarvitsemme sinua, armahdustasi joka hetki. Kiitos Jeesus, että tulit tänne meidän keskellemme antamaan itsesi meille pelastukseksi. Kiitos että saamme uskossa ottaa päällemme sinun pyhyytesi ja oikeudenmukaisuutesi ja riemuita siitä, että saamme olla sinun lapsiasi, nyt ja aina! Aamen.