3.2. PERJANTAISARJA 8 Musiikkitalo klo 19.00

3.2. PERJANTAISARJA 8 Musiikkitalo klo 19.00 Hannu Lintu, kapellimestari Vadim Gluzman, viulu Sofia Gubaidulina: Offertorium, konsertto viululle ja orkesterille 35 min VÄLIAIKA 20 min Richard Wagner Lorin Maazel: Der Ring ohne Worte 70 min REININKULTA: Reinin syvyydessä Päivänkoitto Valhallan juurella Wotan ja Loge laskeutuvat Nibelheimiin Donnerin vasara karkoittaa pilvet Valhallan yltä, VALKYYRIA: Siegmund kohtaa Sieglinden Sisarusten pako Wotanin raivo Valkyyrioiden ratsastus Wotan vaivuttaa Brünnhilden uneen, SIEGFRIED: Mime ja Wanderer Siegfried takoo ehjäksi Nothung-miekan Metsän kuiskina Siegfried haavoittaa kuolettavasti lohikäärmettä Fafnerin valitus JUMALTEN TUHO: Auringonnousu Valkyyriankalliolla Siegfriedin Reininmatka Hagen kutsuu klaaninsa metsälle Siegfriedin kuolema ja surumarssi Brünnhilden polttouhri Valhallan ja sen jumalten tuho Väliaika noin klo 19.40. Konsertti päättyy noin klo 21.15. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/rso). 1

SOFIA GUBAIDULINA (1931 ): OFFERTORIUM 1900-luvun suurista konsertoista Offertorium lienee ainoa, jonka teemana on valtaapitävän hallitsijan oikku. POTSDAM 1747: 82-vuotias Bach sai kutsun Fredrik Suuren palatsiin. Vanha Bach on täällä! selvästi innostunut hallitsija kiirehti ilmoittamaan läheisilleen. Ja ehtimättä vaihtaa hiekkapölyistä matka-asuaan säveltäjä haettiin palatsiin ja pistettiin töihin. Kaikki Sans Soucis n fortepianot kokeiltiin ja Bach improvisoi kerta kerralta lumoavammin. Häikäistynyt hallitsija halusi osallistua tapahtumaan ja antoi säveltäjälle teeman - pitkän, fuugaksi hankalasti sopivan teeman - ja pyysi tätä nimenomaan käsittelemään sitä fuugan tapaan. Bach teki työtä käskettyä ja improvisoi kolmiäänisen fuugan. Kuningas, jota pidettiin suuressa arvossa musiikin osaajana, oli tuntenut kutistuvansa kuluneiden tuntien aikana nerokkaan vieraansa rinnalla. Osoittaakseen läsnäolijoille asiantuntemuksensa hän ajoi Bachin umpikujaan jatkamalla: Voisitteko nyt improvisoida teemasta kuusiäänisen fuugan? Hetken harkinnan jälkeen Bach totesi teeman olevan liian monimutkainen kuusiääniseen fuugamaiseen käsittelyyn ja pyysi saada syventyä vaativaan tehtävään kotiin palattuaan. Muutaman kuukauden kuluttua hallitsijalle lähetettiin hänelle imartelevin korulausein omistettu kaksiosainen käsikirjoitus Ein musikalisches Opfer (musikaalinen uhri) hänen hyvin nöyrältä ja kuuliaiselta palvelijaltaan Johann Sebastian Bachilta. Kaikin mahdollisin tavoin käsitelty teema oli poikinut kolmi- ja kuusiäänisten fuugien lisäksi joukon inventioita ja triosonaatin. 7 & 2 b MOSKOVA 1963: # Œ œ b # n & # œ œ œ œ œ (Tbn) (Tbn) (Bsn) (Tpt) (Hn) (Fl) (Hn) (Tpt) (Bsn) (Hn) (Tpt) Haluan, että jatkatte valitsemallanne väärällä polulla. Nämä Dimitri Šostakovitšin lausumat sanat olivat pitkään Sofia Gubaidulinan taiteellisen uran tukipilari. Tatarstanin neuvostotasavallassa 1931 syntynyt säveltäjä aloitti pianonsoiton viisivuotiaana ja alkoi sävellellä varhain saadakseen sormiharjoituksia mielenkiintoisempaa soitettavaa. 17-vuotiaana hän aloitti sävellyksen opinnot Kazanin konservatoriossa ja jatkoi niitä Moskovan konservatoriossa. Tehdessään loppututkinnon 1963 hän oli jo saanut teoksiaan sen verran esitetyksi, että hänet oli ehditty Neuvostoliitossa luokitella väärän tien kulkijoiden joukkoon. Niinpä tutkintolautakunnan jäsenen, Dimitri Šostakovitšin kannustus tuli kuin taivaan lahjana. Moskova 1979: Sofia Gubaidulina joutui sattumalta samaan taksiin Gidon Kremerin kanssa. Viulisti oli kiinnostunut säveltäjän teoksista ja kysäisee, voisiko tämä säveltää hänelle konserton. Puolihuolimattomasti lausuttu idea tarttui säveltäjään ja alkoi versoa. Kremerin esittäjäpersoona inspiroi; esittäjä, joka panee itsensä, koko olemuksensa, alttiiksi; uhrautuu sanottavansa Œ œ bœ œ 2

eteen. (Sama persoona innoitti myös Kaija Saariahoa luomaan viulukonserttonsa Graal Theatre n.) Anton Webern ja J.S.Bach olivat säveltäjinä Gubaidulinalle läheisiä ja jälkimmäisen teos Ein Musikalisches Opfer tarjosi teokselle oivan teeman. Se transponoitiin sävelaskeleen korkeammalle niin, että alku- ja loppusävelenä on viulussa niin hyvin resonoiva D. Pasuuna, fagotti, trumpetti, käyrätorvi ja huilu vastaavat kukin vuorollaan teeman esittelystä. Tällä melodian sointivärikäsittelyllä säveltäjä lähettää kiitoksensa myös A. Webernille. Rakenteellisena perusajatuksena konsertossa on, että itse teema olisi (on) uhri; jokainen toistaan seuraava variaatio leikkaa, uhraa, teemasta nuotin; yhden alusta, yhden lopusta. Näin saavutaan huippukohdassa yhteen ainoaan nuottiin. Jokainen variaatio perustuu melodisesti ja harmonisesti intervalliin, joka jää melodiaan, kun sitä on leikattu. Näin teema uhraa itsensä pala palalta, nuotti nuotilta. Teeman kokonaan hävittyä alkaa toinen jakso, jossa ei ole suoria viittauksia kuninkaalliseen teemaan. Konserton viimeinen jakso kokoaa teeman uudelleen, lähtien keskeltä reunoihin päin ja käänteisenä niin että sen viimeinen esiintyminen kokonaisena, sooloviulun esittämänä, kulkee takaperin, (rapuliikkeenä). Säveltäjän mukaan koko partituuri rakentuu käänteisyyden idealle. Alban Bergin viulukonsertto lienee myös ollut säveltäjän ajatuksissa, niin ilmestyksenomaisen tehon tekee sooloviulun koraali teoksen loppupuolella. Siinä solisti saavuttaa viimein D-sävelen, sen, joka teemasta hyljättiin alussa, nyt 3 oktaavia korkeammalta. Kuten Bergillä, tässäkin se jää yksinään korkeuksiin, kuin viimeinen valonsäde viitoituksena jonnekin. WIEN 1981: Wienin juhlaviikoilla kantaesitetään Sofia Gubaidulinan Viulukonsertto, solistina Gidon Kremer, Itävallan radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina Leif Segerstam. Hannele Segerstam RICHARD WAGNER (1813-1883) LORIN MAAZEL (1930 ): DER RING OHNE WORTE (SORMUS ILMAN SANOJA) Kun Wagner syksyllä 1848 alkoi luonnostella librettoa oopperaan Siegfrieds Tod (Siegfriedin kuolema), hän ei voinut aavistaa aloittaneensa jättiläisurakan, joka veisi häneltä 26 vuotta. Hanke alkoi paisua taaksepäin, sillä seuraavaksi syntyi teksti sankarin varhaisempia vaiheita kuvaavaan oopperaan Die junge Siegfried (Nuori Siegfried), sitten tämän syntyyn johtaneista tapahtumista kertova Die Walküre (Valkyyria) ja vihdoin koko suuren tapahtumaketjun avaava Das Rheingold (Reininkulta). Sävellystyö alkoi 1853 ja eteni libretoista poiketen oopperoiden tapahtumien mukaisessa järjestyksessä. Samalla kolmas ooppera Der junge Siegfried sai nykyisin tun- 3

netun nimensä Siegfried ja Siegfrieds Tod nimen Götterdämmerung (Jumalten tuho). Siegfriedin keskellä työhön tuli 12 vuoden tauko, jolloin valmistuivat omina projekteinaan Tristan ja Isolde sekä Nürnbergin mestarilaulajat. Koko valtava neljän oopperan 15-tuntinen kokonaisuus Der Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus) valmistui vihdoin 1874 ja kantaesitettiin kaksi vuotta myöhemmin Bayreuthin ensimmäisillä Wagner-juhlilla varta vasten tämän teoksille rakennetussa oopperapyhätössä. Nibelungin sormuksessa Wagnerin ajatus tekstin ja musiikin yhdistävästä musiikkidraamasta sai monumentaalisimman ja kunnianhimoisimman toteutumansa. Hän on luonut oman mm. muinaisskandinaavisiin, antiikin kreikkalaisiin ja keskiajan legendoihin perustuvan ja monille tulkinnoille avautuvan mytologian, jonka ytimessä ovat erilaiset rakkauden ja vallantahdon ilmentymät. Ylijumala Wotanin kuvitelmissa on vapaa ja peloton sankari, joka voisi pelastaa maailman, mutta kun tällainen sankari vihdoin ilmestyy Siegfriedin hahmossa, tapahtumat riistäytyvät Wotanin hallinnasta ja johtavat oopperasarjan päätöksessä jumalten tuhoon. Keskeisenä symboliesineenä on kullasta taottu sormus, joka antaa omistajalleen vallan mutta myös herättää muissa kateutta ja vihaa. Kun kapellimestari Lorin Maazelille 1980-luvulla ehdotettiin laajan orkesterikokonaisuuden muokkaamista Nibelungin sormuksesta, hän oli aluksi epäröivällä kannalla. Olihan kyseessä musiikkidraama, joka oli tarkoitettu näyttämölle, laulettavaksi ja näyteltäväksi. Kun hän lopulta päätti suostua, hän muisteli Wagnerin pojanpojan oopperaohjaaja Wieland Wagnerin sanoja vuodelta 1960. Kun Maazel ihmetteli, miksi tämä oli tullut Bayreuthissa orkesteriharjoituksiin, joissa laulajia ei ollut edes mukana, tämä vastasi: Orkesteri siellähän kaikki olennainen on tekstin takana oleva teksti, universaali alitajuinen joka sitoo Wagnerin henkilöhahmot toisiinsa ja legendan alkuolemukseen. Maazel asetti muokkaustyölle neljä lähtökohtaa: 1) synteesin täytyy olla vapaasti etenevä (ei taukoja) ja kronologinen alkaen Reininkullan ensimmäisestä nuotista ja päättyen Jumalten tuhon viimeiseen sointuun, 2) siirtymien pitää olla harmonisesti ja periodisesti oikeutettuja, 3) käytetään pääsääntöisesti vain sellaista oopperoiden musiikkia, jossa ei ole laulajia, mutta tarvittaessa voidaan lisätä sellaisia jaksoja, joissa jokin orkesterisoitin kaksintaa laulajia tai hyvin harvoin sellaisia joissa lauluosuus voidaan toteuttaa luontevasti soittimella sekä 4) jokaisen nuotin täytyy olla Wagnerin omaa musiikkia. Näitä lähtökohtia noudattamalla Maazel loi 1987 uudella tavalla Nibelungin sormuksen maailmaa avaavan kokonaisuuden Der Ring ohne Worte (Sormus ilman sanoja), eräänlaisen oopperatetralogian tapahtumia vapaahkosti seurailevan laajan sinfonisen runon. Nibelungin sormuksensa tuntevalle kokemus voi olla yllättävä, kun tutusta jaksosta siirrytään yllättäen johonkin aivan muuhun kuin oopperoissa. Toisaalta jos osaa irrottautua oopperan lähtökohdista, voi myös hämmästellä monien siirtymien luontevuutta, ei vain oopperoiden sisällä vaan myös niiden välillä. Samalla voi ihailla Wagnerin musiikillisen näkemyksen voimaa ja hänen huikeaa orkestraalista mestaruuttaan. Maazelin 70-minuuttisessa koosteessa eri oopperat saavat hiukan erilaisia painotuksia kuin oopperasarjassa. Vähiten musiikkia kuullaan Siegfriedistä, vain kuu- 4

tisen minuuttia, kun taas Jumalten tuho valtaa suunnilleen puolet teoksesta. Monet Valkyyrioiden ratsastuksen, Waldwebenin (Metsänhumina), Siegfriedin Reinin-matkan tai Siegfriedin surumarssin kaltaiset konserttisaleistakin tutut orkesterijaksot ovat mukana, ja vaikka Maazelin mukaan tarkoituksena ei ollut pyrkiä tietoisesti sisällyttämään koosteeseen kaikkia Nibelungin sormuksen eri hahmoihin, esineisiin tai ideoihin liittyviä johtoaiheita, useimmat niistä ovat kuitenkin muodossa tai toisessa mukana. Kimmo Korhonen HANNU LINTU Hannu Lintu on opiskellut pianon- ja sellonsoittoa ensin Turun konservatoriossa ja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa, jossa hän aloitti vuonna 1992 opinnot myös kapellimestariluokalla opettajinaan Jorma Panula, Eri Klas ja Ilja Musin. Hän on täydentänyt opintojaan mm. Sienan kesäakatemiassa Myung Whun Chungin johdolla. Hän voitti Pohjoismaiset kapellimestarikilpailut 1994 ja valmistui Sibelius-Akatemiasta keväällä 1996. Elokuussa 2009 Hannu Lintu aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on RTÉ Symphony Orchestran päävierailija Dublinissa. Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina hän aloittaa syksyllä 2013 ja toimii sitä ennen vuoden ajan orkesterin päävierailijana. Aikaisemmin Lintu on toiminut Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja sen jälkeen Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana. Lintu työskentelee säännöllisesti myös Avanti! kamariorkesterin kanssa ja mm. toimi vuonna 2005 Avantin Suvisoitto -festivaalin taiteellisena johtajana. Hän on levyttänyt Ondine, Alba, Naxos, Ricordi, Claves, Hyperion ja Danacord -levymerkeille. Lintu on johtanut merkittävimpien suomalaisten orkestereiden lisäksi mm. radioorkestereita Berliinissä, Pariisissa, Frankfurtissa, Stuttgartissa, Amsterdamissa ja Madridissa; useita orkestereita Pohjois- ja Etelä-Amerikassa (mm. Toronton, Houstonin, Baltimoren, Cincinnatin, Pitts burghin ja St Louisin sinfoniaorkesterit sekä Los Angelesin filharmonikot Hollywood Bowlissa), Aasiassa (Tokio ja Kuala Lumpur) ja Australiassa (mm. Sydneyn ja Melbournen sinfonikot). Myöhemmin tällä kaudella hänen ohjelmassaan ovat mm. National Arts Center -orkesteri Ottawassa, Dallasin sinfoniaorkesteri, Washingtonin kansallinen sinfoniaorkesteri sekä Soulin ja Taipein filharmoniset orkesterit. Reykjavikin vastavalmistuneessa konserttitalossa hän johtaa kauden aikana kaikki Beethovenin sinfoniat. VADIM GLUZMAN Ukrainassa syntynyt israelilainen viulisti Vadim Gluzman aloitti viuluopintonsa 7-vuotiaana. Ennen muuttoaan Israeliin 1990, hän opiskeli Zakhar Bron ja Yair Klessin johdolla Tel Avivissa. Gluzman on täydentänyt opintojaan New Yorkissa Juilliardin musiikkikoulussa Dorothy DeLayn ja Masao Kawasakin oppilaana. Uransa alussa Vadim Gluzman sai ohjausta myös viulistilegenda Isaac Sterniltä. Vadim Gluzman esiintyy säännöllisesti maailman huippuorkestereiden, kuten San Franciscon ja Minnesotan sinfoniaorkes- 5

tereiden, Lontoon, Dresdenin ja Israelin filharmonikoiden sekä Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin solistina. Hän on esiintynyt myös merkittävillä festivaaleilla mm. Verbierissä, Raviniassa ja Colmarissa. Tulevina kausina Gluzman mm. debytoi Chicagon sinfoniaorkesterin solistina Paavo Järven johdolla sekä pitää soolokonsertin ensimmäistä kertaa Lontoon kamarimusiikkipyhätössä Wigmore Hall ssa. Hän tekee myös Yhdysvaltojen kiertueen Orpheus -kamariorkesterin kanssa. Vadim Gluzman levyttää yksinoikeudella BIS-levymerkille. Hänen levytyksensä Bruchin viulukonsertosta Bergenin filharmonikkojen kanssa sai hiljattain merkittävän Diapason d Or -palkinnon. Vadim Gluzmanin instrumentti on ex- Leopold Auer Stradivarius vuodelta 1690. Soittimen on hänelle lainannut Chicagon Stradivarius Society. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2003 alkaen toiminut Sakari Oramo. Uutena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu, joka toimii ensin RSO:n päävierailijana kaudella 2012 2013. Orkesterin kunniakapellimestari on Jukka-Pekka Saraste, joka toimi ylikapellimestarina vuosina 1987 2001 ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä orkesterin kanssa. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Saariahon, Resphigin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) sai ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Magnus Lindbergin klarinettikonserton levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla 2006. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla yli 300 konserttia. Kaudella 2011 2012 orkesteri esiintyy mm. Bonnin arvostetulla Beethoven-festivaalilla ja Amsterdamin Concertgebow-konserttitalossa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella ja katsella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (yle.fi/rso). 6