Maa- ja metsätalousministeriö EDUSKUNTAKIRJELMÄ MMM2004-00482 MAO Vesala Heimo 21.6.2004 Suuri valiokunta KOM(2004) 316 lopullinen Eutori-numero MMM2004-00314 Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollista merkitsemistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 II osaston soveltamisesta. Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ MUISTIO Maatalousosasto 21.6.2004 KOMISSION KERTOMUS NAUDANLIHAN JA NAUDANLIHATUOTTEIDEN MERKINTÄJÄRJESTELMÄSTÄ Komissio antoi 28.4.2004 kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkinnästä [KOM(2004)316 lopullinen]. Kertomuksessa arvioidaan, miten jäsenmaat ovat soveltaneet naudanlihan nykyistä merkintäasetusta 1760/2000 1, ja mitä vaikutuksia järjestelmällä on ollut naudanlihamarkkinoihin. Naudanliha merkitsemistä koskeva yhteisön lainsäädäntö kehittyi 1990-luvun puolenvälin jälkeen samaan aikaan, kun jäsenvaltioissa otettiin käyttöön eläinten tunnistusjärjestelmä. Ensimmäinen merkintäasetus annettiin vuonna 1997 2. Naudanlihan merkitsemisjärjestelmän tarkoituksena oli antaa BSE-kriisistä huolestuneille kuluttajille tietoa lihan alkuperästä. Merkintäjärjestelmä onkin omalta osaltaan palauttanut eurooppalaisten kuluttajien luottamuksen naudanlihan turvallisuuteen. Komissio tarkastelee kertomuksessa myös asetuksen soveltamisalan laajentamista naudanlihaa sisältäviin jalosteisiin ja naudanlihatuotteisiin. Lisäksi komissio tutkii mahdollisuutta tiedottaa kuluttajille koulu- ja työpaikkaruokaloissa, ravintoloissa ja pikaruokaloissa valmistetun ja tarjoillun naudanlihan alkuperästä. Komissio tekee kertomuksessa useita ehdotuksia ja aloitteita naudanlihan merkintäjärjestelmän yksinkertaistamiseksi. Nämä muutokset voidaan hoitaa ns. hallintokomiteamenettelyn avulla ilman, että neuvoston asetusta 1760/2000 tarvitsee muuttaa. Komission tavoitteena on saada neuvostossa ja Euroopan parlamentissa aikaan keskustelu komission tekemästä tilannearviosta ja mahdollisesta tarpeesta muuttaa voimassa olevia säännöksiä. Naudanlihan merkintäjärjestelmän tausta Kertomuksen I osastossa annetaan taustatiedot naudanlihan merkintää koskevan lainsäädännön kehittymisestä ja sen yhteydestä BSE-kriisiin. Kertomuksessa todetaan, että naudanlihan kansallisen alkuperän pakollinen ilmoittaminen tuli mahdolliseksi, kun kaikissa jäsenvaltioissa otettiin käyttöön nautojen tunnistusjärjestelmä ja keskustietokanta. I osastossa kuvataan myös nykyinen asetuksien 1760/2000 ja 1825/2000 3 mukainen jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmä. Merkintäjärjestelmän vaikutus naudanlihamarkkinoihin Komission mukaan naudanlihan merkintäjärjestelmällä on ollut huomattava merkitys naudanlihan kulutuksen elpymiseen ja sen palauttamiseen vuodesta 2002 alkaen toista BSE-kriisiä edeltävälle tasolle. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistusja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) 820/97 kumoamisesta. 2 Neuvoston asetus (EY) N:o 820/97, annettu 21 päivänä huhtikuuta 1997, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta. 3 Komission asetus (EY) N:o 1825/2000, annettu 25 päivänä elokuuta 2000, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisen käyttöönottamisesta.
Merkintäjärjestelmä on myös vaikuttanut merkittävästi naudanlihan tuotannon ja naudanlihamarkkinoiden organisointiin EU:ssa, mikä on lisännyt alan avoimuutta, kun eläinten kasvattajan ja lopullisen kuluttajan välissä olevien portaiden ja kunkin toimijan tavarantoimittajien määrä on vähentynyt. Merkintäjärjestelmän haittapuolena komissio näkee sen, että naudanlihan kauppa on uudelleen kansallistunut, koska kuluttajat haluavat ostaa ensisijassa kotimaista alkuperää olevaa lihaa. Naudanlihan alkuperän jäljitettävyyden ja merkintöjen soveltamisen arviointi Komissio arvioi kertomuksen II osastossa, miten jäsenmaat ovat soveltaneet naudanlihan merkintää koskevia säännöksiä. Arviointi perustuu terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston kertomuksiin jäsenmaissa suoritetuista tarkastuksista, maatalouden pääosaston kolmessa jäsenmaassa tekemiin tarkastuskäynteihin ja 7.5.2003 pidetyn naudanlihan merkitsemistä koskevan kokouksen tietoihin. Komissio on havainnut, että monia säännöksiä on vaikea soveltaa. Vaikeudet liittyvät erityisesti naudanlihaerien yhtenäisyyden aiheuttamiin rajoituksiin leikkaamoissa, lajitelmalihan (trimmings) jäljitettävyyteen ja merkitsemiseen, jauhelihaa valmistavien laitosten hankintoihin sekä kaupoissa esipakkaamattomana myytävien naudanlihatuotteiden alkuperän ilmoittamiseen. KERTOMUKSEN TÄRKEIMMÄT KOHDAT Mahdollisuus merkitä EU-alkuperä Komission mukaan kuluttajien lisääntynyt kiinnostus lihan alkuperään on johtanut naudanlihan kaupan uuteen kansallistumiseen erityisesti sellaisten naudanlihatuotteiden osalta, jotka myydään suoraan lopulliselle kuluttajalle (vähittäismyynti). Kuluttajien kysyntä kohdistuu ensisijaisesti kotimaista alkuperää olevaan lihaan. Tätä kansallistumissuuntausta on vahvistanut osaltaan myös jakelusektori maissa, jotka ovat naudanlihan suhteen omavaraisia. Kaupan on pidetty pääasiassa tai ainoastaan kansallista (samaa 4 ) alkuperää olevaa lihaa. Näin on vastattu kuluttajien toiveisiin ja vähennetty alkuperävirheistä aiheutuvia riskejä ja mahdollisia kielteisiä vaikutuksia naudanlihan imagoon ja kauppaan. Komissio korostaa, että tällaiset kaupalliset valinnat voivat vaikeuttaa seka-alkuperää 5 olevien eläinten lihan menekkiä. Tämä koskee erityisesti vasikoiden tuotantoa, jotka myydään kasvatettaviksi ja teurastettaviksi muihin jäsenvaltioihin. Alkuperän merkintää koskevien nykyisten säännösten mukaan: - on joko mainittava "alkuperä: jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi" silloin, kun nautojen syntymä-, kasvatus- ja teurastusmaa on sama - tai ilmoitettava erikseen syntymämaa, kasvatusmaa ja teurastusmaa silloin, kun on kyse eri maista. Seka-alkuperää olevan lihan markkinoinnin vaikeuden vuoksi komissio ehdottaa, että asetuksen 1760/2000 artiklasta 13(5) poiketen voisi olla mahdollista ilmoittaa EU-alkuperä kansallisen alkuperän sijasta. Tätä mahdollisuutta sovellettaisiin toisen leikkaamisen tuloksena saatuun lihaan, joka myydään suoraan kuluttajalle. Se ei koskisi jauhelihaa, johon sovelletaan jo poikkeusta artiklan 13 merkitsemistä koskevien säännösten soveltamisesta, eikä ravintola-alalle tarkoitettua lihaa ja naudanlihajalosteita, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalan piiriin. 4 Sama alkuperä: nautojen syntymä-, kasvatus ja teurastusmaa on sama. 5 Seka-alkuperä: nautojen syntymä-, kasvatus- ja teurastusmaina on vähintään kaksi maata.
Komission mukaan tällainen poikkeus voisi poistaa eräitä yhteisössä olevia vapaan liikkuvuuden haittoja ja ratkaista seka-alkuperää olevan naudanlihan merkintää koskevan ongelman. Toimijat itse voisivat valita toisen leikkaamisen yhteydessä kansallisen alkuperän tai EU-alkuperän ilmoittamisen välillä. Komissio vakuuttaa, että tämä mahdollisuus EU-alkuperän ilmoittamiseen ei muuttaisi nykyistä naudanlihan jäljitettävyysjärjestelmää: kansallinen alkuperä rekisteröitäisiin edelleen kaikissa jalostusvaiheissa ja se merkittäisiin kaikkiin tuotteisiin, jotka eivät ole tarkoitettu suoraan kuluttajalle. Jauhelihaa valmistavien laitosten hankinnat Jauhelihaa valmistavat laitokset voivat nykyisin yhdistää samaan valmiste-erään naudanlihaa, joka tulee eri teurastamoista saman jäsenvaltion alueella. Sen sijaan ne eivät saa sekoittaa samaan jauhelihaerään useasta teurastusmaasta tulevaa naudanlihaa. Komission mukaan suurin osa jauhelihaa valmistavista teollisista toimijoista haluaisi, että tämä rajoitus poistuisi, jolloin alkuperän jäljitettävyys säilytettäisiin järjestelmällä, jossa rekisteröidään käytetyn raaka-aineen alkuperä. Komissio ei kannata tällaista joustoa seuraavista syistä: - Asetuksen 1760/2000 artiklassa 14 säädetään nimenomaan, että jauhelihan raaka-aineiden pitää olla yhdestä ainoasta teurastusmaasta. Jousto edellyttäisi asetuksen muuttamista. - Jauhelihaa koskeva säännös oli sovitteluratkaisu. - Edellyttäisi kunkin jauhelihaerän osalta jokaisen käytetyn raaka-aineen täydellisen alkuperän järjestelmällistä rekisteröintiä, mikä vaatisi hyvin organisoituja työmenetelmiä ja erittäin suorituskykyistä jäljitettävyysjärjestelmää. - Koska tämä ei olisi kaikille toimijoille mahdollista, se johtaisi kilpailun vääristymiseen. Alkuperämerkintöjen soveltamisalan laajennukset Naudanlihaa sisältävät tuotteet Asetuksen 1760/2000 soveltamisalan rajaaviin tullikoodeihin eivät kuulu tuotteet, jotka on saatu yhdistämällä raakaa naudanlihaa ja muita aineksia. Jos näiden tuotteiden raaka-aineena käytetyn naudanlihan alkuperä pystytään jäljittämään, kyseiset tuotteet voitaisiin ottaa mukaan merkintäjärjestelmän piiriin. Komission mielestä tällaisten tuotteiden määrä on niin suuri, että soveltamisalan laajennus olisi hyvin vaikea toteuttaa, ja sitä paitsi "vaihe vaiheelta" -jäljitettävyyttä sovelletaan myös näihin tuotteisiin. Naudanlihajalosteet Naudanlihaa ja naudanlihatuotteita sisältävillä jalosteilla tarkoitetaan kypsennettyä naudanlihaa, naudanlihasäilykkeitä, naudanlihaa ja naudanlihatuotteita sisältäviä valmisruokia sekä eräitä naudanlihapohjaisia leikkeletuotteita, vaikka niihin sisältyy myös muuta lihaa. Komission mukaan jäljitettävyyttä ja merkitsemistä koskevien säännösten soveltaminen myös näihin tuotteisiin aiheuttaisi seuraavanlaisia vaikeuksia: - Alkuperän jäljitettävyyden virheriski moninkertaistuu, jos yhden lopputuote-erän valmistuksessa käytetään useasta erästä saatuja raaka-aineita. - Naudanlihajalosteiden teollisessa valmistuksessa käytetään suuria määriä raaka-aineita, jotka ovat peräisin useista lihaeristä, joista on olemassa asiakkaiden ja tavarantoimittajien väliset spesifikaatiot, joissa määritellään naudanlihapalojen ominaisuudet ja kustannuksiin liittyvät rajoitukset. Naudanlihan alkuperän
yhtenäisyysvaatimus asettaisi raaka-aineen hankinnalle lisärajoitteita, joita olisi vaikea sovittaa yhteen tuotantoedellytysten kanssa. - Lisäksi naudanlihajalosteisiin sisältyy muitakin aineksia, joiden alkuperän kuluttajat haluaisivat tietää. Komission mielestä merkitsemisjärjestelmän laajentaminen naudanlihajalosteisiin aiheuttaisi huomattavia rajoituksia naudanlihan kaupalle, ja olisi vaikea toteuttaa. Seurauksena laajentamisesta voisi olla naudanlihan korvaaminen muulla lihalla, jota merkintävaatimukset eivät koske. Soveltamisalan laajentaminen ei myöskään toisi lisätakeita kansanterveydelle, sillä näihin tuotteisiin sovelletaan joka tapauksessa "vaihe vaiheelta" -jäljitettävyyttä. Komission mukaan soveltamisalan laajennuksen kustannus-hyötysuhde olisi näin ollen negatiivinen. Koulu-, työpaikkaruokalat, ravintolat ja pikaruokalat Koulu- ja työpaikkaruokaloihin sekä ravintoloihin ja pikaruokaloihin tuleva raaka naudanliha kuuluu jo asetuksen soveltamisalaan. Asiakas, jolle valmistettua naudanlihaa tarjotaan, saa tietoa naudanlihan alkuperästä kysymällä sitä ravintolan pitäjältä. Komissio näkee naudanlihan alkuperän ilmoittamispakon täytäntöönpanossa ravintoloissa samanlaisia vaikeuksia kuin olisi mahdollisella soveltamisalan laajentamisella naudanlihajalosteisiin. Suurkeittiöissä naudanlihan alkuperä ei ole välttämättä yhtenäinen ja naudanlihatoimituksiin sovelletaan spesifikaatioita ja tarjouskilpailuja. Soveltamisalan laajentaminen saattaisi johtaa naudanlihan korvaamiseen muulla lihalla. Komission mielestä naudanlihan alkuperän merkintäpakon ulottamista ravintola-alalle ei voi erottaa naudanlihajalosteiden merkintäpakosta. Kummassakin tapauksessa on kyse naudanlihatuotteista, jotka on jalostettu esimerkiksi kypsentämällä. Jos näitä kahta alaa ei kohdella samalla tavalla, ravintolat voisivat raa'an naudanlihan sijasta hankkia kypsennettyjä tuotteita. Alkuperämerkinnän tekeminen pakolliseksi ravintola-alalla aiheuttaisi huomattavia rajoituksia ja lisäkustannuksia ilman selvää uutta hyötyä kansanterveydelle, koska "vaihe vaiheelta" -jäljitettävyyden soveltaminen koulu- ja työpaikkaruokaloissa tarjottuihin tuotteisiin on jo pakollista useimmissa jäsenvaltioissa. Vapaaehtoisten merkintöjen ja nautaeläinluokkien määritelmien yhdenmukaistaminen Komissio katsoo, että vapaaehtoisiin merkintöihin liittyvien spesifikaatioiden suurta määrää olisi vähennettävä poistamalla niistä lainsäädännön mukaisesti pakolliset määräykset. Lisäksi olisi pyrittävä entistä laajemmin naudanliha-alan toimijoiden välisiin sopimuksiin perustuviin spesifikaatioihin, joita ei tarvitse hyväksyttää toimivaltaisella viranomaisella. Asiantuntijatyöryhmän kokouksessa 7.5.2003 monet jäsenmaat toivoivat, että komissio vahvistaisi suuntaviivat vapaaehtoisia merkintöjä koskevien spesifikaatioiden laatimisesta, hyväksymisestä ja valvonnasta. Sen vuoksi komissio onkin aloittanut naudanlihan hallintokomiteassa yhdenmukaistamisen, joka koskee tapaa jolla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle vapaaehtoisia merkintöjä koskevat tiedot. Komissio aikoo myös julkaista DG Agrin -verkkosivustolla luettelon naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevista spesifikaatioista, joita kussakin jäsenvaltiossa on hyväksytty. Jos neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat sitä mieltä, että nautaluokkien määritelmien yhdenmukaisuuden puute estää kuluttajia saamasta tietoa tai haittaa naudanlihatuotteiden vapaata liikkuvuutta, komissio tutkii, onko mahdollista tehdä ehdotus nautaluokkien määrittelystä merkintää varten. Komission mukaan tällainen ehdotus voisi noudatella määritelmätaulukkoa, joka sisältyi komission vuonna 2000 laatimaan ehdotukseen naudanlihan merkintäjärjestelmän soveltamisasetukseksi.
Naudanlihamerkintöjen yksinkertaistaminen hallintokomiteamenettelyllä Erien muodostaminen ja merkintä toisen leikkaamisen yhteydessä Komissio on havainnut, että useimmissa jäsenvaltioissa toisen leikkaamisen suorittavissa laitoksissa esiintyy vaikeuksia soveltaa jäljitettävyysjärjestelmää naudanlihapaloihin. Näissä laitoksissa leikataan pääasiassa eri lihaeristä saatavia samantyyppisiä lihaksia ja muodostetaan saman tuotteen erisuuruisia toimituksia, jotka on tarkoitettu lopullisille kuluttajille, koulu- ja työpaikkaruokaloille tai ravintoloille. Koottaessa yhteen paloja, jotka on leikattu suuresta määrästä erillisiä lihaksia, toisen asteen leikkaamisen suorittavassa laitoksessa muodostettuihin eriin sekoittuu säännöllisesti eri teurastamoista tai leikkaamoista tullutta lihaa. Tällaisessa tapauksessa erällä ei ole enää laitosten numeroiden suhteen yhtenäistä alkuperää, eikä kyseinen erä ole nykyisten säännösten mukainen. Tämä ei koske jauhelihaa, johon sovelletaan erityisiä säännöksiä. Toisessa leikkaamisessa muodostettuihin eriin on komission mukaan sovellettu tiukkaa tulkintaa, jonka mukaan tässä tuotantovaiheessa muodostetun erän sisältämän lihan on oltava peräisin paitsi samaa alkuperää olevista eläimistä myös yhdestä ainoasta leikkaamosta tai teurastamosta. Tämä tiukka tulkinta oli komission mielestä perusteltavissa vuonna 2000 toisen BSE-kriisin aikana. Komission mielestä näin ei ole enää tarpeen ja komissio katsoo, että toisessa leikkaamisessa muodostettavaan erään pitäisi voida olla mahdollista yhdistää lihaa, jonka leikkaaminen on tehty eri laitoksissa. Komissio korostaa, että toisen leikkaamisen suorittavien laitosten, jotka päättäisivät käyttää hyväkseen erien muodostamista koskevaa joustoa, on kyettävä rekisteröimään eräkohtaisesti laitosten numerot ja siirtämään nämä tiedot merkintöihin. Suomessa säännöksiä on tulkittu niin, että liha on voinut tulla useista leikkaamoista, kunhan ne vain on peräisin yhdestä ainoasta teurastamosta ja samaa alkuperää. Lajitelmalihan (trimmings) merkitseminen Lihan ja ruhojen leikkauksessa ja viimeistelyssä syntyvään lajitelmalihaan sovelletaan samoja alkuperän jäljitettävyyttä ja merkintää koskevia säännöksiä kuin sellaisenaan kaupan pidettävään leikattuun naudanlihaan. Lajitelmaliha on kuitenkin peräisin useasta erästä ja se kootaan myyntiä varten lavoittain. Pienissä leikkaamoissa yhden tuotantopäivän aikana syntyvien leikkausjätteiden määrä ei ole riittävä yhden lavan täyttämiseen. Käytännössä toimijat eivät kykene muodostamaan alkuperältään yhtenäisiä lajitelmalihaeriä. Lajitelmaliha sekoitetaan ja myydään kokonaisina valikoimina naudanlihavalmisteita valmistavalle teollisuudelle, jonka tuotteet eivät kuulu asetuksen 1760/2000 soveltamisalaan. Sen vuoksi komissio katsoo, että näihin tuotteisiin pitäisi soveltaa alkuperän merkitsemistä koskevia yksinkertaistettuja säännöksiä, mihin annetaankin mahdollisuus asetuksen artiklassa 14 (jauhelihaa koskevat poikkeukset). Jauhelihan valmistamisesta annettu direktiivi 94/65/EY ei salli lajitelmalihan käyttöä jauhelihan valmistuksessa. Lihanleikkauksen menetelmät ja leikkausjätteiden paino vaihtelevat kuitenkin jäsenvaltiosta toiseen, joten on mahdollista, että lajitelmalihaa syntyy riittävä määrä käytettäväksi jauhelihan valmistukseen.
Komissio kannattaa lajitelmalihan merkintää koskevien säännösten yksinkertaistamista, jonka yhteydessä otettaisiin huomioon molemmat todetut käyttötavat ja toisaalta se, että kyseisen lihan käyttötarkoitusta on mahdoton tietää tuotantoajankohtana. Näin ollen komission ehdottaa, että leikkausjätteisiin sovellettaisiin samoja sääntöjä kuin jauhelihaan. Esipakkaamaton liha Esipakkaamattomat naudanlihatuotteet, joita pidetään kaupan lihakaupoissa tai suurten myymälöiden lihatiskeissä, kuuluvat myös naudanlihan merkintäjärjestelmän piiriin. Kansalliset viranomaiset määrittelevät, mitä yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan esipakkaamattomina myytäviin tuotteisiin. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskertomuksissa on todettu, että esipakkaamattoman lihan alkuperä ja muut pakolliset tiedot (laitosten numerot) on ilmoitettu harvoin. Kauppiaat ovat ilmoittaneet, että tiedot alkuperästä kerrotaan asiakkaille pyynnöstä, mutta näiden tietojen pitäminen esillä ja ajan tasalla ei ole mahdollista. Liha- ja leikkelekauppiaat pitävät naudanlihan merkintää koskevia säännöksiä raskaina ja työläinä. Komissio aikoo tehdä ehdotuksen naudanlihan hallintokomiteassa käsiteltäväksi yksinkertaistamisista, jotka koskevat esipakkaamattomana kaupan pidettävien naudanlihatuotteiden merkinnän erityisiä, kansallisten viranomaisten toteamia ongelmia. Kertomuksen EU-käsittely Maatalousneuvosto 21.6.2004 Maatalouden erityiskomitea 10.5.2004 ja 7.6.2004 Neuvoston maatalouskysymysten työryhmä (naudanlihan merkintä) 1.6.2004 Kansallinen käsittely Maatalous- ja elintarvikejaosto (EU-18) 6.5.2004 ja 17.6.2004 SUOMEN KANTA Suomi katsoo, että naudanlihan merkitsemistä koskeva lainsäädäntö on pidettävä voimassa. Järjestelmä on toiminut hyvin, mutta sitä on oltava mahdollista yksinkertaistaa ja kehittää. Suomi vastustaa komission ehdotusta korvata eräissä tapauksissa kansallinen alkuperä EUalkuperämerkinnällä. Kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi on tärkeää säilyttää nykyinen käytäntö. Suomi tukee komission ehdotusta yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa merkintäjärjestelmää hallintokomiteamenettelyllä toteutettavilla useilla mukautuksilla. Suomi ei kannata merkintäjärjestelmän laajentamista koskemaan naudanlihajalosteita, koulu- ja työpaikkaruokaloita, ravintoloita ja pikaruokaloita. Suomi katsoo, että jauhelihaa koskevat säännökset pitää säilyttää nykyisellään (vain yhden ainoan teurastusmaan lihaa).