Eurooppa 2020 -strategia

Eurooppa 2020 -strategia Suomen kansallinen ohjelma kevät 2013 10a/2013 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

Europa 2020 -strategia Suomen kansallinen ohjelma, Kevät 2013 Valtiovarainministeriön julkaisuja 10a/2013 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset

441 729 Painotuote VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin 0295 16001 (vaihde) Internet: www.vm.fi Taitto: Anitta Heiskanen/VM-julkaisutiimi Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013

Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, huhtikuu 2013 Tekijät Valtiovarainministeriö kansantalousosasto Julkaisun nimi Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot ruotsi: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2012) englanti: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2012) Asiasanat EU, talouspolitiikka, työllisyys, tutkimus- ja kehitys, ilmasto, koulutus, köyhyys Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 10a/2013 Julkaisun myynti/jakaja Julkaisu on saatavissa pdf-tiedostona osoitteesta www.vm.fi/julkaisut. Samassa osoitteessa on ohjeet julkaisun painetun version tilaamiseen. Painopaikka ja -aika Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) Sivuja 54 Kieli Suomi Tiivistelmä Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2010 talous- ja työllisyysstrategian. Vuoteen 2020 ulottuvan Eurooppa 2020 strategian visiona on älykäs, kestävä ja osallistuva kasvu. Strategiassa asetetaan koko EU:ta koskevat tavoitteet työllisyydelle, tutkimus- ja kehitysmenoille, ilmastolle, koulutukselle ja köyhyyden poistamiselle. Jokainen jäsenvaltio asettaa vastaavat kansalliset tavoitteet. Suomen kansallisena tavoitteena on nostaa 20 64 -vuotiaiden työllisyysaste 78 prosenttiin, säilyttää tutkimus- ja kehitysmenojen tavoitetasona 4 prosenttia bruttokansantuotteesta, saavuttaa EU:ssa sovitut ilmasto- ja energiatavoitteet, pitää korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30 34 -vuotiaiden osuus 42 prosentissa ja pienentää 18 24 -vuotiaiden koulupudokkaiden osuus 8 prosenttiin sekä vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien määrää. Eurooppa-neuvosto on vahvistanut vuosina 2011 ja 2012 kaikille jäsenmaille suosituksia, joilla ohjataan kansallista päätöksentekoa. Suomelle annetut suositukset liittyvät julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, julkisten palvelujen tuottavuuteen, työttömyyden alentamiseen ja tosiasiallisen eläkeiän nostamiseen, kilpailun lisäämiseen sekä yritysrakenteen monipuolistamiseen ja palkkakehitykseen. Hallitus antaa nyt viidennen kansallisen Eurooppa 2020 ohjelman. Ohjelmassa kuvataan, miten kansalliset tavoitteet tullaan saavuttamaan ja EU:n antamat suositukset on otettu huomioon. Ohjelmassa annetut tiedot mahdollistavat Suomen tilanteen yksityiskohtaisemman tarkastelun EU:n tasolla.

Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, april 2013 Författare Finansministeriet, ekonomiska avdelningen Publikationens titel Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Publikationens andra versioner Publikationens språkversioner: svenska: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2013) engelska: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2013) Publikationsserie och nummer Finansministeriets publikationer 10a/2013 Beställningar/distribution Publikationen finns i PDF-format på www.vm.fi/julkaisut. Anvisningar för beställning av en tryckt version finns på samma adress. Tryckeri/tryckningsort och -år Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) Sidor 54 Språk Finska Sammandrag Europeiska rådet slog fast en ny ekonomi- och sysselsättningsstrategi 2010. Visionen i strategin Europa 2020 som sträcker sig till år 2020 är en intelligent, hållbar och engagerande ekonomisk tillväxt. Genom strategin fastställs målsättningarna för hela EU med avseende på sysselsättning, forsknings- och utvecklingsutgifter, klimat, utbildning och minskning av fattigdomen. Varje medlemsstat ska sätta upp motsvarande nationella mål. Finlands nationella mål är att höja sysselsättningsgraden för 20 64-åringar till 78 procent, hålla den målsatta nivån för forsknings- och utvecklingsutgifterna på 4 procent av bruttonationalprodukten, uppnå de klimatoch energimål som överenskommits i EU, hålla andelen 30 34-åringar som avlagt högskoleexamen på 42 procent och minska andelen 18 24-åringar som avbrutit sin skolgång till 8 procent samt minska antalet personer som riskerar att drabbas av fattigdom och utslagning. Europeiska rådet gav åren 2011 och 2012 alla medlemsländer rekommendationer som styr ländernas beslutsfattande. Rekommendationerna till Finland handlar om hållbarheten inom den offentliga ekonomin på längre sikt, produktiviteten inom de offentliga tjänsterna, åtgärder för att sänka arbetslösheten och höja den faktiska pensionsåldern, åtgärder för att öka konkurrensen och göra företagsstrukturen mångsidigare samt löneutvecklingen. Regeringen ger nu det femte nationella Europa 2020-programmet. Programmet beskriver hur de nationella målen ska uppnås och hur EU:s rekommendationer har beaktats. De uppgifter som lämnas i programmet gör det möjligt att mer ingående granska situationen i Finland på EU-nivå.

Description page Publisher and date Ministry of Finance, April 2013 Author(s) Ministry of Finance, Economics Department Title of publication Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Parts of publication/ other versions released The publication s language versions: Swedish: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2013) English: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2013) Publication series and number Ministry of Finance publications 10a/2013 Distribution and sale The publication can be accessed in pdf-format at www.vm.fi/julkaisut. There are also instructions for ordering a printed version of the publication. Printed by Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) No. of pages 54 Language Finnish Abstract The European Council approved an economic and employment strategy in 2010. The vision of the Europe 2020 Strategy, which extends to 2020, is smart, sustainable and inclusive economic growth. The strategy sets EU-wide targets for employment, research and development expenditure, climate policy, education and reducing poverty. Every Member State sets its own corresponding national targets. Finland s national targets are raising the employment rate of 20 64 year-olds to 78%, maintaining R&D spending at a minimum of 4% of GDP, reaching the climate and energy targets agreed in the EU, keeping the proportion of 30 34 year-olds with tertiary-level education at 42%, bringing the proportion of 18 24 year-old early school leavers below 8%, and reducing the number of people living at risk of poverty and social exclusion. In 2011 and 2012, the European Council adopted recommendations for all Member States aimed at guiding national decision-making. The recommendations given to Finland relate to the long-term sustainability of public finances, productivity of public services, reducing unemployment and raising the actual retirement age, increasing competition, and business structure diversification and wage development. The Government is now submitting its fifth national Europe 2020 Programme. The programme describes how the national targets will be achieved and how the EU recommendations have been taken into account. The information provided in the programme will facilitate a more detailed examination of Finland s situation at the EU level.

Sisältö 1 Johdanto...11 2 Makrotalouden tilanne ja skenaario...13 2.1 Makrotalouden näkymät ohjelmakaudella...14 2.2 Rakenneuudistusten makrotaloudelliset vaikutukset...16 3 Maakohtaisten suositusten täytäntöönpano...17 3.1 Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys...17 3.2 Julkisten palvelujen tuottavuus...21 3.3 Työttömyyden alentaminen ja tosiasiallisen eläkeiän nostaminen...24 3.4 Kilpailun lisääminen...31 3.5 Yritysrakenteen monipuolistaminen ja palkkakehitys...32 4 Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian mukaisten kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa...37 4.1 Työllisyystavoite...37 4.2 Tutkimus- ja kehitystavoite...39 4.3 Ilmasto- ja energiatavoite...40 4.4 Koulutustavoitteet...42 4.5 Köyhyystavoite....46 5 Muut uudistustoimet ja rakennerahastojen käyttö...49 6 Institutionaaliset kysymykset ja sidosryhmien osallistuminen...51

1 Johdanto Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2010 talous- ja työllisyysstrategian. Vuoteen 2020 ulottuvan Eurooppa 2020 strategian visiona on älykäs, kestävä ja osallistuva kasvu. Strategiassa asetetaan koko EU:ta koskevat tavoitteet työllisyydelle, tutkimus- ja kehitysmenoille, ilmastolle, koulutukselle ja köyhyyden poistamiselle. Jokainen jäsenvaltio asettaa vastaavat kansalliset tavoitteet. Vuoden 2011 alusta käynnistyi ensimmäinen eurooppalainen ohjausjakso. Vuosittain toistuvalla ohjausjaksolla pyritään vahvistamaan EU:n talouspolitiikan koordinaatiota. Ohjausjakso käynnistyy komission kasvuselvityksellä. Sen perusteella Eurooppa-neuvosto määrittelee maaliskuussa tärkeimmät talous- ja työllisyyspoliittiset haasteet sekä antaa jäsenvaltioille yleistä ohjausta. Huhtikuussa jäsenvaltiot raportoivat EU:lle vakaustai lähentymisohjelmalla ja kansallisella Eurooppa 2020 -ohjelmalla. Ohjelmissa on otettu huomioon Eurooppa-neuvoston antama ohjaus. Toukokuun loppupuolella komissio antaa ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi. Komiteakäsittelyjen jälkeen neuvosto hyväksyy suositukset heinäkuussa. EU:n maakohtaisten suositusten painoarvo nousi merkittävästi vuoden 2012 alussa. Suositukset annetaan nyt talouden hallintaa ja ohjausta vahvistavien EU-asetusten nojalla. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan niille annetun ohjauksen asianmukaisesti huomioon talous-, työllisyys- ja budjettipolitiikkansa kehittämisessä. Komissio valvoo jäsenvaltioiden edistymistä ja jäsenvaltiolle voidaan tarvittaessa antaa lisäsuosituksia ja sanktioita. EU:n uuteen talouspolitiikkaa koskevaan lainsäädäntöön liittyi myös makrotalouden epätasapainoa koskeva asetus, jonka nojalla komissio arvioi, onko jossakin jäsenmaassa liiallinen makrotalouden epätasapaino tai sen uhka. Arvioinnin kohteena on nyt 14 jäsenmaata, myös Suomi. Vuonna 2012 tehdyssä tarkastelussa osoittautui, että yhdessäkään tutkitussa maassa ei ollut liiallista epätasapainoa, mikä olisi käynnistänyt uuden, liiallisen makrotalouden epätasapainon prosessin. Osa maakohtaisista suosituksista annettiin kuitenkin makrotalouden epätasapainon perusteella. Komissio julkisti 28.11.2012 vuoden 2013 kasvuselvityksen, joka käynnisti EU:n kolmannen ohjausjakson. Komissio vahvisti vuoden 2013 kasvuselvityksessä samat painopistealueet kuin vuonna 2012. Kaikkien jäsenmaiden tulisi keskittyä viiteen painopistealueeseen kasvun ja vakauden turvaamiseksi:

1. vakauttamaan julkista taloutta kasvua edistävällä tavalla, 2. palauttamaan pankkien luotonannon kriisiä edeltäneelle tasolle, 3. edistämään kasvua ja kilpailukykyä, 4. torjumaan työttömyyttä ja kriisin sosiaalisia seurauksia sekä 5. uudistamaan julkista hallintoa. Maaliskuun Eurooppa-neuvosto painotti lisäksi nuorten työllisyyden tukemista, sisämarkkinoiden toteuttamista ja byrokratian vähentämistä.

13 2 Makrotalouden tilanne ja skenaario Vuonna 2012 Suomen bruttokansantuote supistui 0,2 prosenttia. Vienti aleni edellisestä vuodesta noin puolitoista prosenttia. Vaimeat reaalitalouden näkymät sekä kohtalaisen korkealla pysyvä epävarmuus vaikuttivat myös investointeja alentavasti. Yksityinen kulutus kasvoi kuitenkin 1,6 prosenttia ja julkinen kulutus liki prosentin, mikä piti yllä kansantalouden kysyntää. Vaimeasta talouskehityksestä huolimatta työllisyys kasvoi viime vuonna 0,4 prosenttia ja työttömyysaste aleni 7,7 prosenttiin. Vuoden loppupuolella työllisyystilanne alkoi heiketä. Valtiovarainministeriön keväällä 2013 tekemän ennusteen mukaan työttömyys kohoaa tämän vuoden aikana selvästi ja vuoden keskimääräiseksi työttömyysasteeksi muodostuu 8,2 prosenttia. Sekä vuosina 2014 että 2015 talouden ennustetaan kasvavan noin kaksi prosenttia ja olevan entistä laajapohjaisempaa. Vienti ja tuonti kasvavat edellisvuosia nopeammin. Yksityinen kulutus kasvaa ja kotitalouksien velkaantumisaste nousee 122 prosenttiin. Kasvun käynnistyttyä myös investoinnit lähtevät maltilliseen kasvuun. Työttömyyden arvioidaan pysyvän yli 8 prosentissa eikä rakenteellisessa työttömyydessä nähdä selvää käännettä parempaan. Rahoitusmarkkinoiden tilanteen arvioidaan rauhoittuvan. Euroalueen kriisi kuitenkin jatkuu, ja rahoitusmarkkinoiden epävakaus voi lisääntyä. Tällä voi olla vakavia seurauksia talouden toimeliaisuuteen. Valtiovarainministeriön arvioin mukaan kansallisesti riskit kohdistuvat etupäässä siihen, kuinka reaalitalous reagoi kansainväliseen taloustilanteeseen. Kyse on pitkälti yritystasolla tapahtuvasta päätöksenteosta, mutta talouspolitiikan avulla voidaan myös edesauttaa tilannetta. Ennustettava ja läpinäkyvä finanssipolitiikka yhdistettynä kannustavaan ja selkeään verorakenteeseen luo talouskasvun edellytyksiä. Pidemmällä aikavälillä haasteeksi muodostuu se, kuinka uskottavasti talouspolitiikassa tartutaan kestävyysvajeongelmaan. Kotitalouksien velkaantumisen riskiä ei pidä aliarvioida. Hallitus sopi 21.3.2013 valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014 2017. Julkista taloutta sopeutetaan toimenpiteillä, jotka kohentavat valtion rahoitusasemaa yhteensä noin 500 miljoonalla eurolla. Koko hallituskaudella puolet sopeutustoimista on veronkiristyksiä, puolet menosäästöjä. Hallituksen päättämillä toimilla valtion velkasuhteen kasvu taittuu vaalikauden loppuvuonna. Tulopohjaa vahvistetaan korottamalla erityisesti terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta. Arvonlisäverotukseen hallitus ei tee muutoksia.

14 Hallitus uudistaa verotuksen rakennetta alentamalla yhteisöverokannan 24,5 prosentista 20 prosenttiin, mutta kiristää samalla osinkotulojen verotusta. Veropohjaa laajennetaan lyhentämällä määräaikaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannusteen sekä teollisuuden kaksinkertaisen poisto-oikeuden voimassaoloaikaa vuodella eli verovähennyksen saa vain vuosina 2013 ja 2014. Tavoitteena on vahvistaa kasvupotentiaalia, vauhdittaa investointeja, luoda työpaikkoja ja huolehtia yritysten palkanmaksuvarasta. Verotuksen rakenteen uudistus selkeyttää verojärjestelmää sekä vähentää hallinnollista taakkaa ja haitallisen verosuunnittelun mahdollisuuksia. Lisäksi pääomatuloverotuksen progressiorajaa alennetaan 50 000 eurosta 40 000 euroon. Yritys- ja pääomatuloverotuksen muutos on tuloeroja kaventava. Osinkojen verotus uudistetaan ja osinkotulot verotetaan jatkossa vain pääomatulona. Listattujen yhtiöiden osingoista 85 prosenttia verotetaan pääomatulona. Listaamattomien yhtiöiden osingoista 25 prosenttia verotetaan pääomatulona nettovarallisuuden 8 prosentin tuottoa vastaava määrä, kuitenkin enintään 150 000 euroa. Tämän ylittävästä osingosta 85 prosenttia verotetaan pääomatulona. Hallitus korostaa talouskasvua ja uusia työpaikkoja ratkaisuna julkisen talouden haasteisiin. Suomen taloudellinen menestys rakentuu korkean työllisyyden, kilpailukykyisen tuotannon, korkean osaamisen, tasa-arvoisten hyvinvointipalveluiden sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden ja jokaisen osallisuuteen perustuvan hyvinvointimallin varaan myös jatkossa. 2.1 Makrotalouden näkymät ohjelmakaudella Komissio julkaisi vuoden 2012 marraskuussa toisen kertomuksen makrotalouden tasapainottomuuksia koskevasta varoitusmekanismista. Edellinen kertomus julkaistiin vuoden 2012 helmikuussa. Makrovakautta koskevissa kertomuksissa arvioidaan jäsenmaiden tilannetta useiden indikaattoreiden ja kynnysarvojen avulla. Uutena mittarina on nyt rahoituslaitosten velkojen muutosta kuvaava indikaattori. Komission arvio perustuu taloudelliseen harkintaan eikä kynnysarvon ylittyminen yksin viittaa kehittymässä olevaan epätasapainoon. Komission mukaan Saksassa, Itävallassa, Puolassa, Luxemburgissa, Tšekissä, Slovakiassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei näytä olevan liiallisen epätasapainon uhkaa. Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Romanian tilannetta ei arvioitu tässä yhteydessä. Komission arvion mukaan 14 jäsenmaassa eli Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Unkarissa, Sloveniassa, Kyproksessa, Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Maltalla, Ruotsissa, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Suomessa saattaa olla liiallinen epätasapaino tai sen uhka. Tilanne todetaan vakavaksi Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Unkarissa, Sloveniassa ja Kyproksessa. Komissio laatii kaikista 14 maasta perusteellisemman arvion. Jos tällöin todetaan, että näiden jäsenmaiden taloudessa ei ole merkittävää epätasapainoa, menettely lopetetaan. Jos epätasapaino on haitallista, jäsenmaan on ryhdyttävä korjaaviin toimiin.

Komission mukaan Suomen suurimpana haasteena on kilpailukyvyn rapautuminen. Erityisenä ongelmana on viennin markkinaosuuden heikkeneminen ja yksikkötyökustannusten nousu. Yksityinen velan määrä ja rahoitussektorin vastuut ovat myös korkealla tasolla. Komissio pitää Suomen rahoitussektoria vakavaraisuuden osalta kuitenkin vakaana, mutta sen likviditeettiä tulisi vahvistaa. Nyt julkaistun kertomuksen arvio ei poikkea merkittävästi komission ensimmäisestä kertomuksesta. Komission arvio Suomen makrotaloudellisesta epätasapainosta on osittain perusteltu. Tämä todettiin jo viime keväänä komission ensimmäisen arvion jälkeen. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut Euroopan velkakriisi ovat koetelleet kovin ottein Suomen vientiteollisuutta. Tästä iskusta Suomen vienti ei ole vielä toipunut. Viennin heikkoa kasvua selittää osaltaan se, että talouden tuotantorakenne ei 2000- luvun ensi vuosikymmenellä reagoinut riittävän nopeasti kansainvälisen kysynnän muutoksiin. Tuotannon rakennemuutos on suuri haaste suomalaiselle viennille ja uusien merkittävien vientitavaroiden ja -palvelujen kehittäminen vie aikansa. Vuonna 2012 elektroniikan osuus tavaraviennistä ilman jälleenvientiä oli enää alle viisi prosenttia. Vuodesta 2008 osuus on pudonnut yli 10 prosenttiyksikköä. Samalla kemian tuotteiden osuus tavaraviennistä on noussut noin 21 prosenttiin. Osuuden kasvua selittää osin kemian tuotteiden hintojen nousu. Toisaalta kehittyvien markkinoiden osuus Suomen viennistä ei ole kasvanut merkittävästi. Tavaraviennistä noin 30 prosenttia suuntautuu edelleen euroalueelle, 24 prosenttia muihin EU-maihin ja 17 prosenttia muualle Eurooppaan. Palvelukaupassa Euroopan rooli on pienempi ja Aasian selvästi suurempi. Tavaraviennin arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen on vuodesta 2000 vuoteen 2012 vähentynyt 38 prosentista 29 prosenttiin. Vastaavana aikana palveluviennin arvo on kuitenkin kasvanut 6 prosentista 13 prosenttiin. Suomen vienti perustuu nyt aikaisempaa enemmän palvelujen ja etenkin digitaalisten palvelujen vientiin. Kymmenestä kansainvälisesti kilpailukykyisemmiksi arvioiduista toimialoista jo kolme on palvelualaa: tietotekniikkapalvelut, rakentaminen ja liike-elämän palvelut. Ulkomaankaupan rakenteen lisäksi kilpailijamaita nopeampi yksikkötyökustannusten nousu on osaltaan heikentänyt kansantalouden ulkoista tasapainoa. Finanssikriisin ja sitä seuranneen taantuman uskottiin Suomessa jäävän verrattain lyhytaikaiseksi, minkä vuoksi yritykset eivät irtisanoneet työvoimaa samassa määrin kuin kokonaistuotanto supistui. Yritykset vastasivat taantumaan lomautuksilla ja vähentämällä työtunteja. Työn tuottavuus heikkeni. Palkat nousivat kuitenkin ennen kriisiä neuvoteltujen ratkaisujen perusteella. Vuoden 2011 syksyllä solmittu kaksivuotinen raamisopimus luo Suomen talouteen työrauhaa, vakautta ja ennustettavuutta. Työvoimakustannukset ovat kuitenkin kohenneet edelleen suhteellisen nopeasti. Hallituksen sopimusta tukevat toimenpiteet ovat olleet suhdannepoliittisesti oikeaaikaisia. Komission makrotalouden epätasapainoa koskevassa raportissa Suomen osalta mainitut riskialttiit kehityskulut ovat pitkälti sellaisia, joihin hallitus voi vaikuttaa vain välillisesti tai suorat vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Monet kokonaistalouden tasapainoon vaikuttavat tekijät vaativat työmarkkinajärjestöjen kannanottoja. 15

16 2.2 Rakenneuudistusten makrotaloudelliset vaikutukset Useilla ohjelmassa mainituilla toimenpiteillä on makrotaloudellisia vaikutuksia. Kevään 2013 kehyspäätöksen yhteydessä sovittujen päätösten vaikutuksia ei ole toistaiseksi voitu arvioida. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että kevään 2012 kehyspäätöksessä tehdyt ja vuoden 2013 alusta voimaan tulevat eläkepäätökset eli varhennetun vanhuseläkkeen poistaminen, osa-aikaeläkkeen alaikärajan korotus ja työttömyysputken ikärajan nosto lisäävät työllisten määrää 24 000:lla ja pidentävät työuria neljällä kuukaudella.

17 3 Maakohtaisten suositusten täytäntöönpano 3.1 Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys EU:n suositus 1: Säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden vuonna 2012 ja sitä seuraavina vuosina korjaamalla mahdolliset poikkeamat keskipitkän aikavälin tavoitteesta, jolla varmistetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys; vahvistaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa, jota riittävästi täsmennetyt toimenpiteet tukevat, ja toteuttaa strategian tinkimättä sekä saavuttaa menojen kasvulle asetetun viitearvon; jatkaa väestön ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen suuruuden vuotuisten arviointien tekemistä ja sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkäaikaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti; yhdistää kuntasektorin paremmin monivuotisen julkisen talouden kehyksen järjestelmään, myös menoja hillitsevillä toimenpiteillä; EU:n asetuksen 1 mukaan kullakin jäsenmaalla on oltava rahoitusasemaansa koskeva eriytetty keskipitkän aikavälin tavoite. Tavoite on tarkistettava kolmen vuoden välein. Vuonna 2012 allekirjoitti 25 EU-maata valtioiden välisen finanssipoliittisen sopimuksen 2, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Sopimuksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä on säädettävä julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa koskevasta keskipitkän aikavälin tavoitteesta ja korjausmekanismista, joka käynnistyisi, jos keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavalta sopeuttamisuralta poikettaisiin merkittävästi. Suomessa laki (ns. fipo-laki 3 ) tuli voimaan vuoden 2013 alussa. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta (1466/97), muutettu viimeksi vuona 2011 ns. six packin yhteydessä. 2 Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, maltan, Alankomaiden, itävallan, Puolan, portugalin, romanian, Slovenian, Slovakian, suomen ja Ruotsin välinen sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta. 3 Laki talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista (869/2012).

18 Kevään 2013 vakausohjelmassa keskipitkän aikavälin tavoite julkisyhteisöjen rakenteelliselle rahoitusasemalle asetetaan - 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä täyttää sekä vakaus- ja kasvusopimuksen että kansallisen lain asettamat vähimmäisvaatimukset. Vakausohjelmassa esitetyn ennusteen mukaan julkisyhteisöjen rahoitusasema vahvistuu ja julkisyhteisöjen velka alkaa alentua suhteessa kokonaistuotantoon ohjelmakauden aikana. Julkisyhteisöjen rakenteellinen rahoitusasema pysyy keskipitkän aikavälin tavoitetta vahvempana, mutta valtiontaloudelle asetettua alijäämätavoitetta ei saavuteta. Valtion ja kuntien rahoitusasema säilyy alijäämäisenä kehyskaudella ja työeläkelaitosten ylijäämä pienenee, kun eläkemenot kasvavat. Kauden lopulla työeläkelaitosten ylijäämä on noin kaksi prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Muiden sosiaaliturvarahastojen talous pysyy lähellä tasapainoa. Väestön ikääntyminen heikentää talouden kasvuedellytyksiä, lisää julkisen talouden ikäsidonnaisia menoja ja heikentää julkisyhteisöjen rahoitusasemaa vääjäämättömästi. Pitkällä aikavälillä Suomen julkisen talouden rahoitus ei lepää vakaalla pohjalla. Valtiovarainministeriön tarkistetun kestävyysarvion mukaan julkisyhteisöjen rahoitusylijäämän pitäisi olla 3,3 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2017, jotta julkinen valta kykenisi hoitamaan velvoitteensa myös pitkällä aikavälillä. Kestävyysvajeen suuruutta arvioidaan vuosittain. Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä ja rakenteellinen jäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen, % 6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4 2005 2007 2009 2011 13** 15** 17** Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä Lähde: Tilastokeskus, VM Rakenteellinen jäämä EU:n asettama raja rakenteelliselle jäämälle -0,5%/BKT EU:n asettama raja rahoitusjäämälle -3 %/BKT Hallitus on kesäkuussa 2011 sovitussa hallitusohjelmassaan sitoutunut aloittamaan koko kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi tarvittavat toimet vuoteen 2015 mennessä. Kestävyysvajeen kattamiseksi hallitus pyrkii kohottamaan työllisyysastetta, pidentämään työuria ja parantamaan julkisten palveluiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja tuottavuutta sekä vahvistamaan talouden kasvupotentiaalia verotuksen keinoin ja valtion menoja kohdentamalla. Hallitus sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkäaikaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti vuosittain tehtävällä kehyspäätöksellä. Hallitus on päättänyt välittömistä valtion

menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista eri yhteyksissä. Merkittävimmät näistä toimista sisältyvät hallitusohjelmaan sekä vuoden 2011 lokakuussa, vuoden 2012 huhtikuussa ja vuoden 2013 maaliskuussa tehtyihin kehyspäätöksiin. Toimet toteutetaan asteittain vuoteen 2015 mennessä ja ne kohentavat valtion rahoitusasemaa nettomääräisesti yhteensä noin 5,4 miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä. Valtiontalouden kehykset kattavat vain valtion menoja, vaikka valtaosa julkisten palvelujen kuluista on kuntien menoja. Näitä menoja valtiontalouden kehykset säätelevät vain kehysjärjestelmään sisältyvien valtionosuuksien kautta. Valtion ja kuntien yhteistä kuntapolitiikkaa toteutetaan lakisääteisen peruspalveluohjelman ja -budjetin avulla. Peruspalveluohjelma hyväksytään valtion kehyspäätöksen yhteydessä ja peruspalvelubudjetti sisältyy valtion talousarvioesitykseen. Peruspalveluohjelmassa arvioidaan kuntien toimintaympäristön ja palvelujen muutokset ja kuntatalouden kehitys. Kuntataloutta arvioidaan kokonaisuutena, osana julkista taloutta sekä kuntaryhmittäin. Kokonaisuuden arvioissa otetaan huomioon kuntien lakisääteisten tehtävien muutokset. Ohjaus sisältää toimenpiteitä kuntien tulojen ja menojen kehittämiseksi. Ohjauksessa tarkastellaan myös kuntasektorin valtakunnallisen tuottavuustavoitteen toteutumista. Hallitus on sitoutunut vahvistamaan peruspalveluohjelmamenettelyn pitkäjänteisyyttä, sitovuutta ja ohjausvaikutusta ja pyrkii näin yhdistämään kuntasektorin paremmin monivuotisen julkisen talouden kehysjärjestelmään. Kuntien makrotalouden ohjauksen vahvistamiseksi hallitus päätti keväällä 2013, että valtiovarainministeriö asettaa virkamiestyöryhmän kehittämään peruspalveluohjelmamenettelyä kuntatalouden makrotaloudellisen ohjauksen tehostamiseksi. Kuntatalouden kehystarkastelu tulee tämän työryhmän tarkasteltavaksi. Koko julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä kohennetaan laajalla kuntauudistuksella. Kokonaisuus kattaa kuntarakenteen uudistamisen lisäksi kuntia koskevan lainsäädännön (kuntalaki), rahoitusta koskevan kuntien valtionosuuslainsäädännön sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen ja tehokkaan tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisen julkisissa palveluissa. Kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kuntarakenne. Kuntarakenteen uudistaminen perustuu pääsääntöisesti kuntien yhteiseen esitykseen. Kuntien yhdistymistä tuetaan valtion avustuksilla ja kohdennetulla muutostuella erityisesti ICT-järjestelmien uudistamiseen, talouden vahvistamiseen ja muutosjohtamisen edistämiseen. Hallituksella on valta päättää erityisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien yhdistymisestä. Hallitus päätti keväällä 2013 sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen päälinjoista. Tavoitteena on turvata lähipalvelut vahvoihin kuntiin perustuvalla palvelurakenteella. Tehtävien järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy pääosin kunnilla. Vaativia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita varten muodostetaan viisi erityisvastuualuetta, jotka koordinoivat koko perustason palveluita. Sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukuntina voivat toimia 18 maakuntien keskuskaupunkia ja luontaisiin työssäkäyntialueisiin perustuvat vahvat kunnat, joilla on riittävä kantokyky. Keskisuuret kunnat, joissa asuu noin 20 000 50 000 asukasta, järjestävät itse perustason palvelut, mutta vaativampien palvelu- 19

20 jen järjestämisestä vastaa vastuukuntamallilla hallinnoitava sosiaali- ja terveysalue. Alle 20 000 asukkaan kunnat vastaavat palvelujen rahoituksesta, mutta palvelujen järjestämisvastuu kuuluu sosiaali- ja terveysalueelle. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen aikataulu: Kuntarakennelaki annettiin eduskunnalle vuoden 2013 huhtikuussa ja sen on tarkoitus tulla voimaan heinäkuussa. Kuntien on tehtävä lain mukaiset selvitykset ja päätökset 1.7.2014 mennessä. Määräaikana riittävät selvitykset ja liitospäätökset tehneet kunnat ovat oikeutettuja valtion yhdistymisavustuksiin, muuhun muutostukeen sekä valtionosuusmenetysten kompensaatioihin. Valtio varautuu asettamaan vuoden 2013 aikana suurimmille kaupunkiseuduille (12) erityiset kuntajakoselvittäjät. Hallitus arvioi kuntauudistuksen etenemistä loppuvuodesta 2013. Kaupunkiseutujen toiminnallisen kokonaisuuden arviointimenettelyn pohjalta valmistellaan suunnitelma kaupunkiseudun alueellisen eheyden varmistamiseksi. Vuosina 2014 2017 toteutetaan toimintaohjelma, jolla vähennetään kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tavoitteena on saavuttaa yhden miljardin euron kokonaisvähennys kuntien ja kuntayhtymien toimintamenoihin vuoden 2017 tasolla. Toimintaohjelman tueksi käynnistetään vuoden 2014 alusta paikallisia kokeiluja. Uusi valtionosuusjärjestelmä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistettu lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan vuoden 2015 alusta. Kuntaliitosten vaikutusten arviointi Kuntien yhdistymisen vaikutuksia on tutkittu vuosina 2008-2012 toteutetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Uudistukseen liittyi laaja, viisivuotinen tutkimus- ja arviointiohjelma (ARTTU), jonka koordinoinnista vastasi Suomen Kuntaliitto. Tutkimus- ja arviointiohjelmassa tuotettiin systemaattista ja vertailtavaa tietoa uudistuksen vaikutuksista paikallisiin palveluihin, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstöön, kunnan ja paikallistalouteen ja kunnan rakenteisiin. Kuntien yhdistymisen hyötyinä tutkimuksissa havaittiin muun muassa tehokkaammin ja taloudellisemmin tuotetut palvelut, kustannusten kasvun hillintä ja positiiviset vaikutukset henkilöstöön. Kuntauudistuksen valmistelun tässä vaiheessa ei voida vielä arvioida sen vaikutuksia koulutus- ja sosiaalipalveluihin. Harmaan talouden torjunta Hallitus jatkaa harmaan talouden tehostettua torjuntaa. Kevään 2013 kehysriihessä hallitus päätti useista lisätoimenpiteistä. Valmistelussa ovat mm. seuraavat lisätoimet: elinkeinonharjoittajalle säädetään velvollisuus tarjota aina ostoksista kirjanpitokelpoinen kuitti sekä kielletään käteisellä tapahtuva palkanmaksu muutoin kuin pakottavasta syystä