Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaat Luonnoltaan vetovoimaiset kuntametsät innostavat ihmisiä ulkoilemaan. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa positiivisesti kuntalaisten terveyteen ja vähentää kuntien terveysmenoja. Hallitusti luonnontilaisilla kuntametsillä voidaan edistää uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelua. Hallittu luonnontila on myös edullinen tapa hoitaa virkistysmetsiä.
V ih e r a lu e e t o v a t k e s k e in e n o s a h y v ä ä e lin y m p ä r is t ö ä PT Runsaspuustoinen metsä houkuttelee liikkumaan ja vähentää stressiä. Taajamissa metsät vaimentavat melua ja tuulta, lisäävät rakennetun alueen viihtyisyyttä ja toimivat näkösuojana. Metsä puhdistaa ja raikastaa ilmaa, se sitoo pölyä ja saasteita. Puut ovat tehokkain nykyään käytössä oleva tapa sitoa hiiltä ilmasta. Jokainen lisäkuutiometri puuta sitoo hiiltä noin 200 kiloa. Usein on taloudellisestikin kannattavaa säilyttää taajamien lähimetsät ilmaston säätelijöinä ja asukkaiden virkistysalueina. Viheralueet edistävät terveyttä Viheralueet ovat välttämättömiä ihmisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Miellyttävä ja turvallinen ympäristö houkuttelee liikkumaan. Luontoalueilla liikkuminen alentaa verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormoneja enemmän kuin kaupunkikeskustoissa liikkuminen. Luonnossa oleskelu vaikuttaa mielialaan lisäämällä myönteisiä tuntemuksia ja vähentämällä stressiä. RC
Puistot eivät korvaa luonnontilaisia alueita Hallitusti luonnontilaiset kuntametsät ovat parempia luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle kuin rakennetut puistot ja talousmetsät. Runsaspuustoiset kaupunkimetsät elvyttävät ihmisiä tutkimusten mukaan paremmin kuin rakennetut puistot. Suurimmalla osalla ihmisistä mielipaikka sijaitsee hänen luonnontilaiseksi kokemallaan alueella. Viheralueet ovat erityisen tärkeitä lapsille, nuorille ja ikääntyneille. Kaupungissa asuville lapsille lähimetsät voivat olla ainoa mahdollisuus luontosuhteen syntymiselle ja kehittymiselle. Laajojen ulkoilualueiden läheisyyttä arvostetaan Kolme neljästä suomalaisesta harrastaa ulkoilua vähintään kerran viikossa. Luonnon merkitys keskeisenä kaupunkiympäristön laatutekijänä on tullut esille useissa tutkimuksissa. Arvostetuimpia viheralueiden ominaisuuksia ovat kaunis maisema, rauha, hiljaisuus, metsän tuntu, luonnonmukaisuus ja tilan runsaus. Ihmisille on tärkeää myös luonnon hyötykäyttö, kuten sienestys ja marjastus. Sekin onnistuu paremmin laajemmilla luontoalueilla. Suosituimmille ulkoilualueille tullaan usean kymmenen kilometrinkin päästä, mutta ne eivät korvaa päivittäin käytettäviä lähivirkistysalueita. Mitä heikommin lähiviheralueet tyydyttävät luontoon liittyviä tarpeita, sitä enemmän halutaan käyttää kaupungin ulkopuolisia luontokohteita. Näille kuljetaan usein omilla autoilla, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. JK Tehometsätalous ei sovi virkistysalueille Metsäisten virkistysalueiden riittävä pinta-ala ja helppo saavutettavuus ovat tärkeitä. Mutta ne eivät yksistään riitä, vaan metsien tulee myös olla laadultaan virkistyskäyttöön innostavia. Avohakkuisiin perustuva tehometsätalous ei sovellu virkistysalueille, koska metsät ovat voimakkaan käsittelyn vuoksi virkistyskäyttäjille vähäarvoisia ainakin taimikko- ja nuoren metsän vaiheen ajan. Lähiviheralueista ja vihermaisemasta ollaan valmiita maksamaan asuntojen hinnoissa. Tämä on todettu Helsingissä, Salossa, Joensuussa ja Espoossa tehdyissä tutkimuksissa. ML Voimakkaasti käsitellyt talousmetsät sopivat huonosti virkistyskäyttöön.
Luonnonmetsän ja talousmetsän kehitys Etelä-Suomessa 250 vuoden aikana. Mitä vihreämpi palkki, sitä sopivampi metsä on virkistyskäyttöön. Talousmetsissä virkistyskäyttöä haittaavat hakkuutähteet taimikkovaiheen lisäksi harvennusten jälkeen. Piirros Kaisa Illukka. Hallittu luonnontila parantaa metsien ekologista laatua Metsäisistä luontotyypeistä 70 % on luokiteltu uhanalaisiksi. Voimaperäinen metsätalous on pääsyy lukuisien luontotyyppien ja lajien uhanalaistumiseen. Metsäisistä luontotyypeistä 70 % on luokiteltu uhanalaisiksi, lisäksi metsätalous on heikentänyt soiden ja pienvesien tilaa. Vuoden 2010 lopussa julkaistun uusimman RC arvion mukaan metsissä elää yli kolmannes kaikista uhanalaisista lajeista. Tämä on enemmän kuin missään muussa elinympäristössä. Kuntametsien ekologista laatua voidaan parantaa jättämällä selvästi nykyistä suurempi osa kuntametsistä hallittuun luonnontilaan. Hallittu luonnontila tarkoittaa sitä, että metsä jätetään hoidon ulkopuolelle siltä osin, kun sen luontainen kehitys ei aiheuta vaaraa ihmisille tai omaisuudelle. Yleensä hoidon tarve liittyy ulkoilureitistöjen pitämiseen toimivina ja turvallisina sekä erityiskohteiden hoitoon. Virkistysmetsissä toimenpiteiksi riittää usein yksittäisten puiden poistaminen. Esimerkiksi ulkoilureitin vieressä oleva laho puu voidaan kaataa reitin viereen, jolloin se voi olla yhä koti monelle uhanalaiselle lajille. Myös liikenneväylien ja asutuksen
reunametsiköissä voi olla turvallisuudesta lähteviä hoitotarpeita, mutta hoidettavan alueen leveydeksi riittää suunnilleen puun mitta. Vastoin yleistä luuloa metsät uusiutuvat yleensä luontaisesti myös kovassa käytössä olevilla virkistysalueilla, varsinkin jos taimien tallausta estetään rajoittamalla kulkua esimerkiksi maapuiden avulla. vat. Käytännössä voidaan suojella ja säilyttää arvokkaita luontoalueita, parantaa talous- ja virkistysmetsien ekologista laatua sekä turvata luontoarvot ja ekologiset yhteydet kaavoituksessa. Moniarvoisuutta turvaavat myös kuntalaisten hyvät vaikutusmahdollisuudet kuntametsien käyttöön. Virkistyskäyttäjien kannalta Aikaisemman metsätalouskäy- metsän tärkeimmät ominaitön takia rakenteeltaan yksisuudet ovat luonnonympärispuolisia havumetsiä on mahtöjen vaihtelevuus, suurien dollista monipuolistaa pienpuiden tuoma metsäntuntu ja aukoilla tai erirakenteistavilla, kulkukelpoisuus. Luonnonarlehtipuustoa suosivilla harven- vojen kannalta olennaista on nushakkuilla. Paisterinteet, se, kuinka paljon alueella on osa lehdoista ja kulttuurivaiarvokkaita elinympäristöjä ja kutteiset metsät saattavat niitä luonnonmetsien rakenmyös hyötyä harkituista hoito- nepiirteitä, jotka ovat taloustoimista. metsämaisemassa harvinaistuneet. Hallittu luonnontila on parasta kuntametsille Kuntien metsänkäsittelyllä on varsinkin Etelä-Suomessa Kuntametsät voivat tulevaimerkittävä vaikutus metsäsuudessa olla entistä merkitluonnon tilaan. Esimerkiksi tävämpiä sekä asukkaille että Uudellamaalla kunnat ja kauluonnonsuojelulle. Siksi kunpungit omistavat yhteensä tien tulee tunnistaa erityisvas- noin 40 000 hehtaaria mettuunsa ja hoitaa metsiä moni- siä. Se on kaksi kertaa arvoisemmin kuin lähinnä enemmän kuin alueella suoyksityisomistajia varten tehjellun metsän kokonaispintadyt lait, hoito suositukset ja ala. sertifiointi järjestelmät vaati- KI Kuntien metsänkäsittelyllä on Etelä-Suomessa merkittävä vaikutus metsäluonnon tilaan. Kuntametsien lisäsuojelu sekä hallittu luonnontila voivat parantaa merkittävästi metsälajien ja metsäisten elinympäristöjen suojelutilannetta tarjota ihmisille metsän tuntua, tuoksuja ja hiljaisuutta, luonnontilaisuuden kokemuksia, vapauden tuntua sekä havaintoja luonnon eläimistä edistä ympäristökasvatusta ja luonnon tuntemusta kertoa metsien säilymisestä myös tulevaisuudessa ja antaa siten alueen käyttäjille rohkeutta kiintyä niihin ilman menettämisen pelkoa lisätä puihin ja maaperään varastoituneen hiilen määrää.
Luonto- ja maisema-arvoja voi säästää talousmetsien käsittelyssä KL Hallittu luonnontila vähentää virkistysmetsien hoitokuluja Kyltit luontoarvoista ja suojelukeinoista auttavat ymmärtämään monimuotoisuuden merkitystä. Virkistysalueita on vaikea säilyttää luonnoltaan monimuotoisina, mikäli niiden tulee tuottaa taloudellista voittoa. Yleensä virkistyskäytön kannalta tarpeellinen hoito on pienipiirteistä ja melko usein toistuvaa, mikä aiheuttaa vääjäämättä kustannuksia. Kunta voi säästää välttämällä tarpeettomia toimenpiteitä ja soveltamalla hallitun luonnontilan periaatetta siihen sopivilla alueilla. Hyvin voivat ihmiset tarvitsevat vähemmän terveys- ja sosiaalipalveluja. Liikkumaan houkuttelevien metsien tarjoaminen kuntalaisille on halvempaa kuin liikuntapaikkojen rakentaminen. Monilla kunnilla on talous- tai virkistysmetsiksi luokiteltuja metsiä, joita hyödynnetään samoilla periaatteilla kuin yksityisten omistamia talousmetsiä. Metsiä käsitellään harvennus-, avo- ja siemenpuuhakkuilla, suometsiä kunnostusojitetaan ja maaperää käsitellään maanmuokkauksilla. Lopputulos on monesti luonnonarvojen ja virkistyskäytön kannalta huono. Erirakenteiskasvatus esimerkiksi poiminta- ja pienaukkohakkuilla voi siihen sopivissa metsissä antaa kunnalle kohtuulliset tulot. Näin metsistä saadaan tuloja tasaisemmin, niiden maisema-arvot säilyvät parempina, marja- ja sienisatoa saadaan vuosittain ja metsiin sitoutuneen hiilen määrä säilyy suurempana. Metsäpeitteisyyden säilyminen on tärkeää virkistyskäyttäjien lisäksi mm. metsäkanalinnuille. Myös melko perinteisessä talouskäytössä olevilla alueilla voidaan huolehtia monilla tavoilla monimuotoisuudesta, esimerkiksi jättämällä luontokohteita metsätalouden ulkopuolelle, säästämällä lahopuita kaikissa metsänhoidon ja -kehityksen vaiheissa sekä suojaamalla vesistöt ja muut herkät luontoalueet suojavyöhykkeillä. Metsien kasvattaminen monilajisina on suositeltavaa. Myös tienrakennuksen ja kunnostus- ja täydennysojitusten välttäminen on luonnolle hyväksi.
JK Luonnosta ja kuntalaisten tarpeista huolehtiva kunta voi turvata kaavoituksella riittävästi virkistys- ja suojelualueita, niiden väliset viheryhteydet sekä suojavyöhykkeet suojella lisää metsiä joko itse tai esimerkiksi METSO-ohjelman avulla hankkia arvokkaita luonto- ja virkistysalueita suojelu- ja virkistyskäyttöön tehdä tarkempia lajisto- ja luontoselvityksiä, mm. METSO-elinympäristöjen selvitys, systemaattiset liito-oravaselvitykset laatia kunnalle metsästrategian tai viheralueohjelman, jossa vuorovaikutteisesti määritellään metsien käyttötavoitteet vaikuttaa tilaajana metsäsuunnitelman sisältöön niin, että luonto- ja virkistysarvot ohittavat perinteisen metsätalousajattelun varmistaa kuntalaisille vaikutusmahdollisuudet metsäsuunnitelmien päivittämisessä pitää huolta siitä, ettei metsien tuottotavoite haittaa virkistys- ja luontoarvojen säilymistä ja kehittymistä säilyttää virkistysmetsissä ja muilla luontoarvoja omaavilla alueilla nykyistä isompi osa metsistä hallitussa luonnontilassa lisätä lahopuun määrää hallitusti kaikissa siihen soveltuvissa metsissä edistää metsien, soiden ja pienvesien ennallistamista luopua avohakkuista ja muista voimaperäisistä metsätalouskäytännöistä ja siirtyä talousmetsissä pienimuotoisempaan metsien käsittelyyn (mm. poiminta- ja pienaukkohakkuut). Kunta voi säästää välttämällä tarpeettomia metsänhoitotoimenpiteitä. MN
MT Kuntametsäopas (pdf) kuntametsien hyödyt asukkaille ja luonnolle sekä keinot parantaa niitä mitä on hallittu luonnontila metsissä miten kuntametsien käsittelystä päätetään ja miten siihen vaikutetaan hyviä esimerkkejä siitä, miten metsien hoidosta päätetään yhdessä miten harjoittaa metsätaloutta kunnan talousmetsissä, niin että siitä on vähiten haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäyttäjille 60 sivua. www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat Viitteet tutkimuksiin, joihin tämän esitteen tiedot perustuvat Kuntametsä-opas ladattavissa. Julkaisija Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri 12/2010. Toimittivat Laura Räsänen ja Keijo Savola. Esite on painettu Cocoon offset 160 g/m2 100 %:lle uusiopaperille. PT Kuvat: Riku Cajander, Kaisa Illukka, Jan Kunnas, Max Liimatainen, Keijo Luoto, Mari E. Niemi, Juho Kytömäki, Otso Ovaskainen (kansi), Mervi Tammi, Pentti Taskinen. Merkitsemättömät kuvat ja taitto Laura Räsänen.