VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 4

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 4

Toimitus Marja Lehtonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu ja taitto Taina Ståhl, Edita Design Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2005

LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus, joka ilmestyy nyt seitsemännen kerran, on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensisijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon henkilöstölle. Myös poliisille, asianajajille sekä alan opiskelijoille ja yksittäisille kansalaisillekin tästä kertomuksesta löytyy hyödyllistä tietoa syyttäjäntoiminnasta. Vuoden 2004 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan edellisten vuosien kertomuksia. Tilastoja on jonkin verran lisätty, esimerkiksi erilaisia yhteistoiminta-alueittain laadittuja syyttäjien toimintatilastoja on useita. Vuosikertomuksen liiteosassa on ratkaisuluettelo, joka sisältää tiivistelmät keskeisistä kertomusvuoden aikana Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista sekä aakkosellinen asiahakemisto. Helsingissä, 5. päivänä huhtikuuta 2005 MARJA LEHTONEN ylitarkastaja

4 SISÄLLYSLUETTELO LUKIJALLE 3 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki YHTEISVOIMIN SAAMME ENEMMÄN AIKAAN 6 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske HYVIÄ TULOKSIA PALJON PARANNETTAVAA 8 SYYTTÄJÄLAITOS 10 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ 12 APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ 13 VALTIONSYYTTÄJÄT 14 YHTEISKUNNAN KANNALTA MERKITTÄVIMMÄT RIKOSASIAT 15 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO 15 SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOT -HANKE 16 SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET 17 VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEVASTUU 19 PAIKALLINEN SYYTTÄJÄNTOIMI 19 YLEISET SYYTTÄJÄT 20 SYYTTÄJÄLAITOKSEN RAKENNE JA RESURSSIT 20 HALLINTO 22 NIMITYSASIAT 22 TYÖKYKYÄ YLLÄPITÄVÄ TOIMINTA 24 SYYTTÄJÄLAITOKSEN TULOSTAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN VUONNA 2004 25 VIESTINTÄ 33 SYYTEASIAT 36 SYYTEHARKINTA-ASIAT 36 SANANVAPAUSRIKOSASIAT 47 MUUTOSHARKINTA-ASIAT 48 KANTELUT 53

OIKEUSKANSLERIN JA EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN SYYTEMÄÄRÄYKSET 55 RIKOSLAIN 1 LUVUN SYYTEMÄÄRÄYS ASIAT 56 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA 57 SYYTTÄJÄNMÄÄRÄYSASIAT 58 TALOUSRIKOSASIAT 58 HUUMAUSAINERIKOSPROJEKTIN SYYTTÄJÄT 59 POLIISIRIKOSASIAT 60 5 KEHITTÄMINEN, OHJAUS JA KOULUTUS 64 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN YLEISET MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 64 RIKOSKETJUHANKE 65 PÄÄLLIKKÖPÄIVÄT 65 ALUERYHMÄTOIMINTA 65 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON HENKILÖSTÖKOULUTUS 67 SYYTTÄJÄLAITOKSEN KOULUTUS 67 AVAINSYYTTÄJÄT 80 APULAISSYYTTÄJIEN HARJOITTELUJÄRJESTELMÄ 86 VALVONTA 88 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON JULKAISUSARJA 91 KANSAINVÄLISET ASIAT 92 JOHDANTO 92 POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ 93 ITÄMEREN OIKEUSALUEEN YHTEISTYÖ 94 VENÄJÄ 96 VIRO 97 EUROOPAN UNIONI 97 EUROOPAN NEUVOSTO 101 MUITA KANSAINVÄLISIÄ TAPAHTUMIA 102 VIERAILUJA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTOON 102 KANSAINVÄLISEN SYYTTÄJÄYHDISTYKSEN KONFERENSSI KOREAN TASAVALLASSA 103 PAIKALLISSYYTTÄJIEN OHJAUS JA NEUVONTA KANSAINVÄLISISSÄ ASIOISSA 105 VIRANOMAISYHTEISTYÖ 105 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 106 TILASTOTIETOJA 108 HENKILÖKUNTA 121 RATKAISULUETTELO 122 ASIAHAKEMISTO 156

6 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: YHTEISVOIMIN SAAMME ENEMMÄN AIKAAN Olen vuoden 2002 vuosikertomuksen johdannossa pohtinut arvoja ja korostanut, että vankka ja selkeä arvopohja vahvistaa koko organisaation yhteenkuuluvaisuutta ja kehittymistä sosiaalisena kokonaisuutena. Totesin myös, että sitoutuminen arvoihin voi onnistua vain, jos työyhteisön kaikki toimijat hyväksyvät ne. Suunnitelmat etenivät kuluvana vuonna käytännön tasolle, kun asettamani arvotyöryhmä aloitti toimintansa. Pidin tärkeänä, että kentän väki tulee työhön mukaan laajasti edustettuna. Siksi kutsuin työryhmään jäseniksi toimistohenkilökunnan, syyttäjien ja johtavien syyttäjien edustajat Valtakunnansyyttäjänviraston väen lisäksi. Kuten myöhemmin kertomuksesta selviää, syyttäjälaitoksen arvoja lähdettiin kartoittamaan koko henkilöstön voimin järjestämällä ympäri maata arvokeskusteluja paikallisyksikköjen kanssa. Saadusta myönteisestä palautteesta olen tehnyt sen johtopäätöksen, että arvohankkeemme käynnistyi hyvin ja juuri oikeaan aikaan. Käsillä on työ, jota ei voi hetkessä saada valmiiksi vaan se vaatii aikaa ja panostamista. Tavallaan on kysymyksessä koko toiminnan mittainen työ. Eettisesti korkeatasoisen syyttäjäntoiminnan ylläpitäminen edellyttää sitä, että arvot näkyvät päätöksissä ja tekoina arjen työssä. Sitä kautta ne muuttuvat hallintomme hyviksi toimintatavoiksi ja ovat jatkuvasti läsnä. Esitutkintakynnyksen ylittymisen arvioinnin ja pakkokeinojen käyttöharkinnan kuuluminen eri viranomaiselle kuin lopullisen syyteharkinnan tekeminen parantaa rikoksesta epäillyn oikeusturvaa. Mutta toisaalta tämä järjestely edellyttää monestakin eri syystä välttämättä poliisin ja syyttäjän toimivaa ja tehokasta yhteistyötä esitutkinnan aikana Nämä syyt liittyvät sekä voimavarojen kohdentamiseen että esitutkinnan rikosprosessuaaliseen merkitykseen. Näillä sanoilla taustoitetaan perusteet valtakunnansyyttäjän ja poliisiylijohtajan vastikään yhdessä asettaman esitutkintayhteistyön kehittämistyöryhmän toimeksiannolle. Työryhmän ensisijaisena tehtävänä on laatia suunnitelma koko valtakunnan kattavalle, kihlakunnittain toteutettavalle koulutusja neuvottelukierrokselle, jonka tarkoituksena on lopultakin vakiinnuttaa sellainen poliisin ja syyttäjistön yhteistyö, jonka puitteissa rikosasia jo esitutkinnan

yhteydessä valmistellaan oikeudenkäyntiä varten ja joka siten on uuden rikosprosessimenettelyn onnistumisen yksi perusedellytys. Työryhmän ja sen tavoitteiden asettaminen on monitahoisen työn tulosta. Esitutkintayhteistyön kehittäminen on jo pitkään ollut syyttäjälaitoksen keskeinen laadullinen tulostavoite ja asiassa on erityisesti kuluneena vuonna monin ponnistuksin saatu paljon hyvää aikaan, mutta runsaasti on työtä vielä edessä. Edistysaskeleen perustana on ollut sen syyttäjälaitoksen alati korostaman havainnon yleistyminen, että rikosvastuun toteutuminen on aina tulosta useamman viranomaisen ketjumaisesta työstä. Kansalaisen kannalta katsottuna hyvin onnistunut tulos riippuu koko ketjun vahvuudesta. Kansainvälisen toiminnan kannalta katsoen mennyt vuosi oli valtakunnansyyttäjän näkökulmasta erityisen mieleenpainuva, suorastaan historiallinen. Euroopan unionin jäsenvaltioiden ylimpien tuomioistuinten presidentit ja ylimmät syyttäjät ovat jo 1950-luvulta lähtien pitäneet joka toinen vuosi yhteisen kokouksen, jossa on käsitelty eurooppalaisen oikeudenhoidon ajankohtaisia kysymyksiä. Suomi oli toukokuussa ensi kertaa kokouksen järjestelyvuorossa. Erityisen sävyn kokoukselle loi se, että unionin kymmenen uuden jäsenmaan edustajat nähtiin mukana ensi kertaa. Korkeimman oikeuden presidentti ja valtakunnansyyttäjä kokivat kokouksen järjestelyvastuun raskaana, mutta kaikki sujui hyvin. Vieraat saattoivat poistua aurinkoisesta Helsingistä kiittävästä palautteesta päätellen tyytyväisinä näkemäänsä ja kokemaansa. Nelisenkymmentä vuotta ovat Pohjoismaiden ylimmät syyttäjät puolestaan vuorovuosin järjestäneet yhteisen neuvonpidon. Valtakunnansyyttäjä oli viime kesänä toista kertaa järjestelyvuorossa. Näitä kokouksia ei aina järjestetä maiden pääkaupungeissa, vaan virkaveljet tutustutetaan isäntämaan muihinkin kolkkiin. Niinpä pohjoismaiset kollegat saivat tällä kertaa asiapitoisen ko kousohjelman ohessa ihailla yöttömän yön maisemia Yllästunturin laelta ja kuunnella Äkäslompolon kappelissa Lapin musiikkiopiston nuoria taitajia. Pohjoismaiden ylimpien syyttäjien kollegiaalisen avoin yhteydenpito on erittäin tärkeä keskinäinen tieto- ja vuorovaikutuskanava. Sen merkitystä syyttäjälaitoksen johtamisen kannaltakaan ei voi yliarvioida. Työkokemukset, niin iloa tuottavat kuin harmillisemmatkin, tuntuvat olevan kaikilla varsin samankaltaisia. Huoli virkakunnan työssä jaksamisesta ja muusta hyvinvoinnista on sävyttänyt valtakunnansyyttäjän kulunuttakin vuotta. Useassa eri yhteydessä on haluttu korostaa sitä, että vaikka yhteiskunta perustellusti odottaakin syyttäjälaitokselta asianmukaista työpanosta rikosvastuun toteuttamiseksi, se ei tarkoita kenenkään velvollisuutta uupua töidensä alle. Tiedämme ja tunnemme tehtäviemme laadun ja osaamme järjestellä meistä riippumattomista syistä ajoittain ehkä ruuhkautuvat työmme siten, ettei oikeudenmenetyksiä pääse tapahtumaan. Enempää meiltä ei voi kukaan oikeutetusti vaatia. Organisaatiomme ajankohtaisista kehittämissuunnitelmista toivomme luonnollisesti asiaan vetoapua ja sen vuoksi olemmekin kaikki yhdessä niitä aikanaan aktiivisesti panemassa toimeen. 7

8 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske: HYVIÄ TULOKSIA PALJON PARANNETTAVAA Syyttäjälaitoksessa vuodelle 2004 asetetut tavoitteet on saavutettu kokonaisuutena arvioiden hyvin. Keskeisessä ja nimenomaan oikeusturvan sisältöön vaikuttavassa esitutkintayhteistyössä poliisin kanssa on kuitenkin pian saatava aikaan parannusta. Perustehtävässä, lainkäytöllisten ratkaisujen tekemisessä ja juttujen ajamisessa, ovat suoritteet kasvaneet ilman resurssilisäyksiä. Samalla saapuneet asiat ovat selvästi lisääntyneet. Noin 5700 asian lisäys vuoteen 2003 verrattuna tarkoittaa asiamäärää, jota esimerkiksi Keski - Uudenmaan yhteistoiminta-alueella on vuositasolla käsitellyt 20 syyttäjää ja 12 toimistohenkilöä. Merkillepantavaa on, ettei kasvu ole tapahtunut vain tavanomaisissa rikosasioissa vaan kasvu on ollut suhteellisesti saman suuruinen vaativissa rikosasioissa. Kun tarkastellaan käräjillä ja syyttäjillä päättyneiden asioiden kehitystä, voidaan todeta, että rikosvastuun toteutumisen ja samalla myös syyttäjäntoiminnan vaikuttavuuden kannalta tulos on hyvä. Juttukannasta aiempaa suurempi osa on viety tuomioistuimen käsiteltäväksi. Viime vuosinahan syyttäjiä on arvosteltu siitä, että tuomioistuimen käsiteltäväksi on viety vain sellaisia asioita, joissa tuomitsemisen todennäköisyys on ollut lähes varma, ts. että syytekynnys olisi vakavassa rikollisuudessa noussut liian korkeaksi. Rakenteellisilla ratkaisuilla on ollut vaikutusta ratkaisutehon nousuun. YTalueiden sisällä tapahtuneet yksiköiden väliset juttusiirrot ovat kasvaneet ja ne ovat tasanneet työmääriä paikallisten syyttäjäyksiköiden kesken mutta ei vielä läheskään riittävästi. Järjestely on nopeuttanut asioiden käsittelyä. Asiamäärien lisäksi on tarkasteltava myös juttukannan koostumusta. Jatkossa on keskityttävä nykyistä enemmän vanhimpien rikosasioiden käsittelyn jouduttamiseen. Rikosketjuajattelun mukaisesti käsittelyjärjestyksessä tulee yhä selvemmin ottaa huomioon todistelullisten ja rikoksen vakavuuteen liittyvien seikkojen ohella kansalaisnäkökulman mukainen kokonaiskäsittelyaika. Pisimpään syyteharkinnassa olleiden asioiden käsittelyajoissa, eli yli yhden vuoden syyttäjällä avoimena olleiden asioiden määrässä, ei ole saavutettu tavoitetta. Sinänsä rikosasioiden keskimääräisessä käsittelyajassa on saavutettu tulostavoite (1,6 kk). Runsaan 1000 yli vuoden syyteharkinnassa olleen asian ja lähes 6000 yli kuusi kuukautta avoimena olleen asian määrän vähentäminen voi tapahtua käsittely-

järjestystä tarkistamalla ja ennen muuta poliisin kanssa tehtävää esitutkintayhteistyötä tiivistämällä. Samalla se voi kuitenkin merkitä kaikkien asioiden keskimääräisen ratkaisuajan hienoista pidentymistä. Se ei sinänsä olisi ongelmallista, koska tavanomaisissa asioissa käsittelynopeus on varsin hyvä. Esitutkinnallinen yhteistyö poliisin kanssa juttujen prosessuaaliseksi valmistelemiseksi pääkäsittelykuntoon ei ole vielä lain tarkoittamassa tilassa. Seurantakäynnit ja tilastot osoittavat, että tämä havainto koskee koko maata. Vaikka esitutkinnan rajoittamispäätöksissä on tapahtunut kasvua, maassamme on kokonaisia YT-alueita, joissa kyseistä mahdollisuutta ei ole käytetty juuri lainkaan. Vastaavasti esitutkintalain tarkoittamissa ilmoituksissa poliisilta syyttäjälle oleva hajonta YT-alueiden ja yksiköiden kesken osoittaa, että hyvän pääkäsittelyn eli rikosvastuun toteutumisen turvaava esitutkintayhteistyö, on jäänyt vain yksittäisten tutkijoiden ja syyttäjien aktiivisuuden varaan. Syvimmiltään asiassa on kysymys johtamisen ongelmasta koko valtakunnan tasolla ja samalla niin yksiköiden kuin sidosorganisaatioidenkin välillä. Kertomusvuoden lopulla on aloitettu määrätietoiset toimet tämän valtakunnallisen epäkohdan korjaamiseksi. Kaikkein vaativimmista rikosasioista talousrikosasiat muodostavat huomattavan osan. Kertomusvuoden aikana on havaittu, että ainakin pääkaupunkiseudulla on tarpeen keskittää asioiden ohjautumista talousrikossyyttäjille sen varmistamiseksi, että he käsittelevät yksinomaan juuri heidän käsiteltäväkseen tarkoitettuja asioita. Talousrikosasioiden näin voimakkaassa keskittämisessä on myös vaaransa. Työuupumuksen riski kasvaa, jos syyttäjän käsiteltävänä on koko ajan vain erittäin vaativia rikosasioita. Erityistietämyksen lisäämisen ja rekrytointitarpeen turvaamiseksi kertomusvuonna nimettiin nykyisten päätoimisten talousrikossyyttäjien lisäksi osatoimisia talousrikossyyttäjiä, joiden ohjaus tapahtuu mentorointijärjestelmän avulla. Talousrikoksia vastaavasti on huumausainerikollisuuden torjunnassa syyttäjien valmiuksia pyritty vahvistamaan näihin rikoksiin keskittyneiden erikoissyyttäjien ohjaustoiminnalla. Törkeimmissä huumausainerikoksissa niiden käsittelyyn erikoistuneet syyttäjät ovat suorittaneet syyteharkinnan ja ajaneet niissä syytteet. Saattaa olla paikallaan, että näidenkin syyttäjien työpanoksesta vielä nykyistä suurempi osa suunnataan muiden syyttäjien ja poliisin koulutukseen ja neuvontaan. Syyttäjälaitoksen kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa keskeinen ellei keskeisin johtamisen väline on oikein kohdennettu koulutus. Kertomusvuonna rikoslain yleisen osan koulutus on merkinnyt huomattavaa kasvua oppilaspäivien määrässä edellisvuoteen verrattuna. Toimintamenoista 2,3 % meni koulutusmenojen kattamiseen. Koulutustoiminnan kokonaismenoista puolestaan yli 50 % kului matkamenoihin. Peruskoulutuksen ja erityisosaamisen intensiivikoulutusta on hankalaa siirtää alueellisesti toteutettavaksi. Matkakulujen vähentämiseksi on syytä harkita ajankohtaiskoulutuksen toteutusta nykyistä enemmän alueellisena. Esimerkiksi edellä tarkasteltu poliisin ja syyttäjän välinen yhteinen esitutkintakoulutus on suunniteltu tapahtuvaksi YT-alueilla. Koulutuksella pyritään vaikuttamaan siihen, että esimerkiksi vähäisyysperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä ei tarvitsisi enää tehdä tuhatmäärin ja että oikeuteen menevien kaikkein vaativimpien ja myös tavanomaista vaativampien rikosasioiden valmistelu tapahtuisi jo esitutkintavaiheessa. 9

10 SYYTTÄJÄLAITOS SYYTTÄJÄLAITOKSEN ORGANISAATIO 31.12.2004 Hallinto Syyttäjät VKSV VKS, AVKS 16 YT-aluetta VS (13) 67 syyttäjäyksikköä + Ahvenanmaa + 2 nimismiestä KiS ApulS (n. 320)

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON JOHTORYHMÄ 11 valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (puheenjohtaja), apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Christer Lundström ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen YHTEISTOIMINTA-ALUEIDEN PÄÄLLIKÖT Helsinki johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka Länsi-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström Itä-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Söderlund Keski-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen Kymen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela Varsinais-Suomen yhteistoiminta-alue (Ahvenanmaa) johtava kihlakunnansyyttäjä Ilpo Lähtinen Pirkanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen Satakunnan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä Länsirannikon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampinen Keski-Suomen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Martti Porvali Etelä-Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Päivi Markus Pohjois-Karjalan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Matikainen Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Hannu Susitaival Oulun läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Matti Välinen Lapin läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Juha Isola

12 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ SYYTTÄJÄLAITOS Suomen perustuslain 104 :n mukaan syyttäjälaitosta johtaa ja ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Hänen tehtävänään on syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen. Tässä tehtävässään hän muun muassa nimittää kaikki paikallissyyttäjät ja valvoo syyttäjien toimintaa. Hän voi myös antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita. Valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa. Hän voi kaikkien yleisten syyttäjien esimiehenä ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian. Hän voi määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt (syytemääräys) taikka määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan (syyttäjänmääräys). Valtakunnansyyttäjä ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa silloin, kun eduskunta on päättänyt syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä, valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan sekä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (oik.) ja Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Kari Lautjärvi antoivat joulukuussa 2004 julkilausuman syyttäjien ja asianajajien välisestä alueellisesta kehittämistyöstä. Konkreettista yhteistyötä tehdään esimerkiksi koulutuksen saralla.

APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ 13 Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN JA APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄN VÄLINEN TEHTÄVIEN JAKO SYYTTÄJÄLAITOS Valtakunnansyyttäjä ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta; ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 3) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 4) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 5) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä; ja 6) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ratkaisee mm. syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa ja kanteluita koskevat asiat. Hänen sihteerinään toimii Riitta Kuronen.

14 SYYTTÄJÄLAITOS Vuoden 2004 alusta lukien tuli voimaan laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003). Sen mukaan syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta päättää valtakunnasyyttäjä. Hän määrää myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen tehtävien jaon mukaisesti sananvapausrikosasiat kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäviin. Sananvapausrikosasioita selostetaan tarkemmin kohdassa Syyteasiat s. 36. VALTIONSYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimi kertomusvuonna 12 valtionsyyttäjää, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Valtionsyyttäjille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että valtionsyyttäjät voivat ratkaista muutosharkintatai kanteluasian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon. Valtionsyyttäjät osallistuvat paikallisen syyttäjäntoimen ohjaukseen ja kehittämistyöhön. He toimivat Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäyksiköiden välisenä yhteyshenkilönä, tukevat yhteistoiminta-alueen päällikköä alueen johtamisessa, seuraavat syyttäjäntoimintaa ja osallistuvat aloitteellisesti kehittämistyöhön. He myös edistävät syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista sekä osallistuvat tulosneuvotteluihin ja valmistelevat seurantakäynnit sekä huolehtivat niiden käytännöllisestä toteutuksesta. Valtionsyyttäjien aluevastuusta ks. s. 19.

YHTEISKUNNAN KANNALTA MERKITTÄVIMMÄT RIKOSASIAT 15 Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Rikosasia voi olla yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi (VKS:1998:1): < varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; < rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristötai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; < merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; < virkamieheen tämän virkatoimen tai virka-aseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); < merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; < rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi; < teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sananvapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); < kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai sotarikos tai rikos ihmisyyttä taikka poliittisia oikeuksia vastaan. SYYTTÄJÄLAITOS VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena huolehtia koko syyttäjälaitoksen operatiivisesta johtamisesta siten, että syyttäjille kuuluvat rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvät tehtävät voidaan hoitaa asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Valtakunnansyyttäjänvirasto käy syyttäjälaitosta koskevat budjettineuvottelut oikeusministeriön kanssa, joka vastaa syyttäjälaitoksen voimavaroista. Syyttäjälaitoksen sisäisestä tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. Syyttäjälaitoksen tulostavoitteista ja niiden toteutumisesta vuonna 2004 ks. sivu 25. Valtakunnansyyttäjänvirastoa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa valtakunnansyyttäjä. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten virastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, kehittämisyksikkö ja kansainvälinen yksikkö. Viraston henkilövahvuus oli kertomusvuonna 36 virkamiestä. Viraston henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa. Valtakunnansyyttäjänvirastoa ja koko syyttäjälaitosta koskevien asioiden käsittelyä varten virastossa on neuvoa-antavana elimenä johtoryhmä, johon kuuluvat puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä muina jäseninä yksiköiden päälliköt.

16 SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOT -HANKE SYYTTÄJÄLAITOS Viranomaistoiminnan arvojen ja etiikan merkitys on kasvanut. Syyttäjäntoiminnan suuret muutokset ja voimakas kansainvälistyminen ovat aiheuttaneet sen, että vakiintuneet toimintatavat eivät välttämättä enää anna vastauksia kaikkiin tilanteisiin. Muutokset edellyttävät viranomaisten ja virkamiesten käyttäytymisen jatkuvaa arviointia. Valtioneuvosto on linjannut valtionhallinnon yhteisen arvoperustan periaatepäätöksessään ja edellyttänyt, että viranomaiset rakentavat arvonsa tälle yhteiselle perustalle ja että arvokeskustelujen kautta yhteisesti määritellyt arvot myös saadaan osaksi käytäntöä. Tarve syyttäjälaitoksen sisäiseen arvokeskusteluun tuli esiin jo vuonna 2003. Silloin alkanut keskustelu johti konkreettisiin toimiin toukokuussa 2004, jolloin valtakunnansyyttäjä asetti arvotyöryhmän selvittämään syyttäjälaitoksen arvomaailmaa ja käyttäytymiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan syyttäjälaitoksen arvoprosessin. Valtionsyyttäjä Raija Toiviaisen johtamassa työryhmässä ovat mukana toimistohenkilökunnan ja syyttäjien edustajat paikallisista syyttäjävirastoista, edustajat Suomen syyttäjäyhdistyksestä, Suomen nimismiesyhdistyksestä ja oikeushallinnon henkilökunnan yhdistyksestä sekä Valtakunnansyyttäjänvirastosta. Arvotyöryhmän jäsenet pitivät kertomusvuonna 18 arvokeskustelutilaisuutta eri puolella Suomea. Keskustelut käytiin yhteistoiminta-alueittain niin, että jokaisella syyttäjälaitoksen palveluksessa olevalla virkamiehellä oli mahdollisuus osallistua niihin. Henkilöstöä kannustettiin aktiivisuuteen ja siinä onnistuttiin varsin hyvin, sillä osallistumisprosentti oli korkea. Kukin alue määritteli kolmesta viiteen arvoa eli ns. arvoehdokasta, joiden työstämistä koko syyttäjälaitoksen arvoiksi jatketaan vuoden 2005 alussa pidettävässä valtakunnallisessa tilaisuudessa. Arvoista päättäminen ja niiden näkyminen osana syyttäjälaitoksen päivittäistä toimintaa on aikaa vievä hanke, jossa kuitenkin päästiin kertomusvuonna hyvään alkuun. Hanke viedään loppuun keväällä 2005. Syyttäjälaitoksen arvoprosessi käynnistyi vuonna 2004. Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Kirsi Äijälä selosti Arvot arkeen -hanketta ja sen tavoitteita tilaisuudessa, johon osallistui YT-päälliköitä ja VKSV:n henkilökuntaa.

SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA- ALUEET 17 Kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 5 :n 2 momentin mukaan oikeusministeriö voi syyttäjäntoimen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi määrätä eri kihlakuntien syyttäjäyksiköt hoitamaan syyttäjäntehtäviä yhteistoiminnassa. Kihlakunnansyyttäjästä annetun asetuksen 3 :n säännökset huomioon ottaen valtakunnansyyttäjä määrää yhteistoiminta-alueelle päällikön enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hän myös antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten yhteistoiminta järjestetään. Oikeusministeriö antoi 26.9.2002 yhteistoiminta-alueita koskevan määräyksen, joka on voimassa toistaiseksi. Valtakunnansyyttäjä määräsi 24.10.2002 antamallaan päätöksellä yhteistoiminta-alueille päälliköt aluksi kahden vuoden määräajaksi. Vuonna 2003 hän antoi määräyksen siitä, miten yhteistoiminta järjestetään (VKS:2003:1). Lisäksi hän antoi ohjeet työskentelyn järjestämisestä, valtionsyyttäjien aluevastuusta sekä erityis- ja avainsyyttäjäpalveluiden järjestämisestä yhteistoiminta-alueilla. Kertomusvuoden aikana valtakunnansyyttäjä antoi yhteistoiminta-alueiden päälliköitä koskevan uuden määräyksen, joka on voimassa 1.1. 31.12.2005. Yhteistoiminta-alueita on 16 ja yhteistoimintajärjestelyt kattavat lähes koko maan. Vain Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto, Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat sekä Ahvenanmaan maakunta ovat eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolella. Helsinki, Kittilä, Käsivarsi ja Ahvenanmaa osallistuvat kuitenkin esimerkiksi alueryhmätyöskentelyyn omien lähialueidensa alueryhmissä. Alueryhmätoiminnasta on lisää sivulla 65. SYYTTÄJÄLAITOS Kymen YT-alueella pohdittiin keväällä 2004 sihteerien työkäytäntöjen yhdenmukaistamista. Kouvolan johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela (vas.) ja Kotkan toimistosihteeri Anne Renlund vertailevat yksiköidensä työtapoja.

18 SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET OLIVAT KERTOMUSVUODEN AIKANA SEURAAVAT: SYYTTÄJÄLAITOS 1) Länsi-Uusimaa Espoo, Lohja (ml. Vihti) ja Raasepori 2) Itä-Uusimaa Porvoo (ml. Loviisa) ja Vantaa 3) Keski-Uusimaa Forssa, Hyvinkää, Hämeenlinna, Keski-Uusimaa ja Riihimäki 4) Päijät-Häme Heinola, Lahti ja Orimattila 5) Kymi Imatra, Kotka (ml. Hamina), Kouvola ja Lappeenranta 6) Varsinais-Suomi Kaarina, Loimaa, Raisio (ml. Vakka-Suomi), Salo, Turku ja Turunmaa 7) Pirkanmaa Ikaalinen, Kangasala, Mänttä, Nokia, Tampere, Valkeakoski ja Vammala 8) Satakunta Kankaanpää, Kokemäki, Pori ja Rauma 9) Länsirannikko Kokkola (ml. Kaustinen), Mustasaari (ml. Närpiö), Pietarsaari ja Vaasa 10) Etelä-Pohjanmaa Kauhajoki, Kyrönmaa, Lapua (ml. Alavus) ja Seinäjoki 11) Keski-Suomi Jyväskylä (ml. Keuruu), Jämsä ja Äänekoski (ml. Saarijärvi) 12) Etelä-Savo Mikkeli (ml. Juva), Pieksämäki ja Savonlinna 13) Pohjois-Karjala Joensuu (ml. Ilomantsi ja Kitee) ja Nurmes (ml. Lieksa) 14) Savo Kuopion seutu (ml. Koillis-Savo ja Sisä-Savo), Varkauden seutu ja Ylä-Savo 15) Oulun lääni Haapajärvi, Haukipudas, Kajaani (ml. Kuhmo ja Suomussalmi), Kuusamo, Liminka, Oulu (ml. Pudasjärvi), Raahe ja Ylivieska 16) Lapin lääni Kemi, Koillis-Lappi, Rovaniemi (ml. Ranua-Posio), Sodankylä (ml. Inari-Utsjoki) ja Tornio (ml. Tornionlaakso) Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto, Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat sekä Ahvenanmaan maakunta ovat eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolella.

VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEVASTUU 19 Syyttäjälaitoksen tulosohjauksen tarpeita ja sisäistä seurantaa varten yhteistoiminta-alueet ja niiden ulkopuolinen Helsingin syyttäjänvirasto on vastuutettu 11 valtionsyyttäjän kesken. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole muutettu syyttäjälaitoksen toimivaltasuhteita eikä muodostettu hallinnollista väliporrasta. Aluevastuussa olevan valtionsyyttäjän tulee alueellaan: < toimia Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäyksiköiden välisenä yhteyshenkilönä ja edistää tiedonkulkua molempiin suuntiin, < avustaa YT-alueen päällikköä alueen toimintojen käynnistämisessä ja ylläpidossa, < seurata syyttäjäntoimintaa ja osallistua aloitteellisesti sen kehittämistyöhön, < edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista, < osallistua tulosneuvotteluihin ja niiden valmisteluun ja < osallistua seurantakäynteihin ja niiden valmisteluun. Valtionsyyttäjien aluevastuun tehtävät ovat merkittävästi lisänneet paikallisen syyttäjäntoiminnan ohjaus- ja hallintotehtävien osuutta heidän kokonaistyöpanoksessaan. SYYTTÄJÄLAITOS PAIKALLINEN SYYTTÄJÄNTOIMI Paikallinen syyttäjäntoimi on järjestetty kihlakunnittain. Syyttäjäyksiköt ovat kihlakunnan syyttäjänvirastoja tai kihlakunnanviraston syyttäjäosastoja. Kittilän ja Käsivarren kihlakunnissa syyttäjäntehtäviä hoitaa kuitenkin nimismies. Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjä. Kertomusvuoden lopussa syyttäjäyksiköitä oli kaikkiaan 68. Kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 5 :n 2 momentin mukaan oikeusministeriö voi, lääninhallitusta kuultuaan, määrätä syyttäjäyksikön hoitamaan syyttäjäntehtäviä myös toisen kihlakunnan alueella. Oikeusministeriö määräsi 27.8.2004 antamallaan päätöksellä Nokian syyttäjäyksikön hoitamaan syyttäjäntehtävät Vammalan kihlakunnan alueella, Tampereen syyttäjäyksikön hoitamaan syyttäjäntehtävät Kangasalan kihlakunnan alueella sekä Oulun syyttäjäyksikön hoitamaan syyttäjäntehtävät Haukiputaan ja Limingan kihlakuntien alueella. Määräykset tulivat voimaan 1.1.2005 lukien. Oikeusministeriön kertomusvuoden aikana antamat määräykset huomioon ottaen syyttäjäyksiköitä (Ahvenanmaa mukaan lukien) on vuoden 2005 alusta lukien yhteensä 64. Paikallisena syyttäjäviranomaisena on kihlakunnansyyttäjä, jonka tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä sekä rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään.