Kehityspoliittinen metsälinjaus

Kehityspoliittinen metsälinjaus ULKOASIAINMINISTERIÖ

Sisältö Esipuhe 3 1. Metsäsektorin kehitysyhteistyön lähtökohdat 4 Tavoitteet perustuvat kehityspoliittiseen ohjelmaan 5 Kehitysmaiden metsien hallinnan haasteet ja mahdollisuudet 6 Suomen tavoitteet metsäyhteistyössä 8 EU:n tavoitteet metsäyhteistyössä 10 Globaalit tavoitteet metsäyhteistyössä 10 2. Metsäyhteistyön teemat 12 Oikeus metsän käyttöön, päätöksentekoon ja hyötyjen oikeudenmukaiseen jakoon 12 Metsät polttopuun, puuhiilen ja energian lähteenä 14 Metsäsektorin arvoketjut, kestävä tuotanto ja käyttö 15 Tuki kansallisille metsäohjelmille ja hyvälle hallinnolle 16 Metsät ilmastonmuutoksen torjunnassa 17 Metsät osana ympäristöä, maaseutua ja maankäytön mosaiikkia 18 3. Metsäyhteistyön kahdenväliset ja alueelliset kohteet 20 Kahdenvälinen metsäyhteistyö 20 Alueellinen metsäyhteistyö 24 4. Metsäyhteistyön kumppanuudet ja kanavat 26 Monenkeskinen metsäyhteistyö 26 Tutkimusyhteistyö 28 Kansalaisjärjestöt 29 5. Metsäyhteistyön rahoituksen arvioitu taso 2013 2015 30 Kannen kuva: Vesa Kaarakka Taitto: Innocorp Oy, 2013

Esipuhe Metsät ovat luonnonvara, jolla on ratkaiseva merkitys koko maailman tulevaisuudelle: ne ovat avainasemassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä, veden kierrossa, monipuolisessa tuotannossa ja ympäristöpalveluissa. Kehitysmaiden ihmisille tropiikin metsät ovat myös suojan, ruokaturvan ja energian lähde. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa korostuu metsien elintärkeä kyky sitoa hiiltä. Monissa kehitysmaissa epäoikeudenmukaiset ja epäselvät maanomistusolot johtavat hallitsemattomaan maankäyttöön. Ongelmat yltävät kylistä maatasolle: laittomat hakkuut ja puukauppa aiheuttavat ruokaturvattomuutta, metsäkatoa sekä tulojen menetyksiä. Etenkin naiset ja alkuperäiskansat jäävät helposti metsiä koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Suomi painottaa ihmisoikeusperustaisella kehityspolitiikallaan ja -yhteistyöllään aikaisempaa enemmän metsien kestävää ja demokraattista hallintaa sekä metsistä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista. Suomella on annettavaa esimerkiksi metsien inventoinnin sekä toimivien seuranta- ja tietojärjestelmien kehittämisessä. Hyvä ja läpinäkyvä hallinto on kestävän kehityksen sekä vihreän työllistävän ja osallistavan talouden edellytys. Suomella on kahdenvälistä ja alueellista metsäyhteistyötä kolmella mantereella. Lisäksi Suomi tukee YK:n ja Maailmanpankin metsäohjelmia, kansainvälisiä tutkimusverkostoja sekä alalla toimivia suomalaisia kansalaisjärjestöjä. Hyvään hallintoon kuuluvat tarkka seuranta ja tulosperustaisuus. Osaamista syventämällä ja työtä kohdentamalla voidaan varmistaa, että hyödyt todella tuntuvat ihmisten elämässä. Kehitysministeri Heidi Hautala Kuva: Liisa Takala 3

1 Metsäsektorin kehitysyhteistyön lähtökohdat 4 Eri ihmisryhmien osallistuminen luonnonvaroja koskevaan suunnitteluun on välttämätöntä. Eroosion vaivaaman alueen maan ja metsien käytön suunnittelua Etiopiassa. Kuva: Vesa Kaarakka

Tavoitteet perustuvat kehityspoliittiseen ohjelmaan Kehityspolitiikan tärkein tavoite on äärimmäisen köyhyyden poistaminen, köyhien aseman vahvistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Myös metsäsektorin kehitysyhteistyö tähtää tähän. Suomen lähtökohtana on oikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen. Tavoitteena on, että köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden puolesta. Yhtä tärkeää on, että viranomaiset tuntevat heitä koskevat ihmisoikeusvelvoitteet ja kykenevät panemaan niitä toimeen. Kehityspoliittinen toimenpideohjelma Kehityspoliittisessa ohjelmassa on seuraavat ohjaavat periaatteet: Oikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen -- ihmisoikeudet -- hyvä hallinto Läpileikkaavat tavoitteet -- sukupuolten tasa-arvo -- eriarvoisuuden vähentäminen -- ilmastokestävyys Tulosperustaisuus Näiden periaatteiden pohjalta Kehityspoliittinen toimintaohjelma asettaa Suomen kehityspolitiikalle seuraavat painopisteet: I Ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta II Osallistava ja työllistävä vihreä talous III Luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu IV Inhimillinen kehitys Suomen kehityspolitiikan yksi painopiste on luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu. Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti luonnonvarojen kestävän hallinnan ja ympäristönsuojelun edesauttamiseksi Suomi edistää luonnonvarojen kestävää hallintaa ja ympäristönsuojelua muun muassa seuraavilla läheisesti metsiin liittyvillä toimilla: 5

1 Metsäsektorin kehitysyhteistyön lähtökohdat tukemalla uusiutuvan energian kestävää saantia sekä energia- ja materiaalitehokkuutta ja niiden tutkimusta kehittämällä hyvää ympäristölainsäädäntöä ja -hallintoa painottamalla kehitysmaiden ja erityisesti naisten asemaa ja erityistarpeita ympäristö- ja ilmastosopimusneuvotteluissa ja päätösten toimeenpanossa auttamalla kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutokseen tukemalla luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä paikallisesti, kansallisesti ja maailmanlaajuisesti sekä varmistamalla siinä paikallisyhteisöjen oikeudet tukemalla ruokaturvaa johdonmukaisella politiikalla sekä kansallisesti että globaalisti vahvistamalla alkuperäiskansojen oikeutta luonnonvarojen käyttöön. vaikuttamalla maanomistusolojen selkeyttämiseen ja köyhimpien maaoikeuksien turvaamiseen, mukaan lukien naisten tasavertainen oikeus omistaa ja käyttää maata tukemalla luonnonvarojen, kuten metsien, kestävää hoitoa ja käyttöä hyödyntämällä yliopiston, ammattikorkeakoulujen, valtion tutkimuslaitosten, yritysten ja käytännön toimijoiden osaamista ja tutkimusta kehitysyhteistyössä. Suomi tukee metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niiden luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä paikallisesti, kansallisesti ja maailmanlaajuisesti sekä varmistamalla siinä paikallisyhteisöjen oikeudet. Kehitysmaiden metsien hallinnan haasteet ja mahdollisuudet Metsät voivat vähentää köyhyyttä ja parantaa elinoloja. Metsiä on kuitenkin hoidettava niin, että nämä mahdollisuudet saadaan kestävään ja oikeudenmukaiseen käyttöön. Keskeisiä metsien tarjoamia palveluja ovat: 6 Biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon säilyttäminen Vesitalouden säätely ja valuma-alueiden kunnon ylläpito Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen

Maanpeitteen säilyttäminen ja ravinnekierto Toimeentulo, ruokaturva ja bioenergia, erityisesti köyhille ja haavoittuville ryhmille Kestävä perusta yksityissektorille, työllisyydelle ja kansantaloudelle. Kuva 1. KEHITYSMAIDEN METSIEN HALLINTA haasteet ja mahdollisuudet VIHREÄ TALOUS kestävyys osallistavuus työllistävyys METSÄT kauppa Hiilen sidonta ILMASTO YMPÄRISTÖ monimuotoisuus aavikoitumisen esto vesivarat tuotanto MAANKÄYTTÖ omistus maatalous ruokaturva Kestävä hoito +käyttö REDD+ EKOSYSTEEMIT suojelu Ilmastokestävyys sopimukset PALVELUT oikeusperusta saatavuus hyödynjako Lähde: perustuu osin IUFRO:n 1 työhön 2 Hyvin hallittuina metsät voivat säilyttää ekosysteemejä ja tarjota niihin perustuvia palveluja sekä tukea ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ilmastokestävyyttä. Ilmastokestävyys on kehityspoliittisen toimenpideohjelman läpileikkaava tavoite, joka täydentää ja korostaa kansainvälisten ympäristösopimusten toteutusta (ilmastonmuutos, biologinen monimuotoisuus ja aavikoitumisen ehkäiseminen). Näihin tavoitteisiin pyrittäessä on tropiikin metsillä keskeinen rooli. Ympäristösopimusten merkitys metsiin liittyvissä kysymyksissä on hiljattain kirjattu 3. Metsät ovat monien alkuperäiskansojen elinympäristöjä ja niillä on tuotannollinen, kulttuurinen, terveydellinen ja virkistyksellinen merkitys käyttä- 7

1 Metsäsektorin kehitysyhteistyön lähtökohdat jille. Metsillä on monipuolinen rooli kehitysmaiden miesten, naisten ja lasten elämässä. Metsään perustuvat arvoketjut antavat hyödykkeitä ja palveluja, ja tarjoavat työllistymismahdollisuuksia, toimeentuloa ja arvonlisää pitkin jalostusprosesseja ja jakeluketjuja 4. Metsien kestävä hoito ja käyttö sekä niihin perustuva tuotanto tarjoavat huomattavia kehitysmahdollisuuksia: ruokaturvasta ja polttopuun kotitarvekäytöstä jalostettujen tuotteiden paikalliseen ja kansainväliseen kauppaan. Erityisesti kehitysmaissa, ketjun kokonaisarvoa ei helposti hahmoteta. Eräs metsäyhteistyön muoto on kattava kansallisen metsäsektorin suunnittelun, toimeenpanon ja seurannan tukeminen, painopisteenä oikeudenmukainen tulonjako. Yksityisen sektorin roolilla ja toimintaympäristön edellytyksillä on tässä keskeinen asema. Kestävyys edellyttää myös oikeusperustaisuutta, jossa omistus- ja käyttöoikeudet on määritelty, ja maankäytön paineet ovat soviteltavissa. Elinkeinojen, työpaikkojen, toimeentulon ja markkinoiden pohjaa voidaan laajentaa esimerkiksi hiilen sidonnan kaupan (REDD+ 5 ) sekä ympäristöpalveluiden maksujen (PES) 6 avulla. Vesi kuuluu luonnon kiertokulkuun ja vaikuttaa metsien ja niistä riippuvaisten ihmisten kohtaloihin. 7 Kestävän metsätalouden, luonnonsuojelun ja vesitalouden edut ovat yhteiset erityisesti valuma-alueilla. Vedenjakaja-alueiden metsissä noudatetaan myös vesialan yhteistyön periaatteita. Suomen tavoitteet metsäyhteistyössä 8 Metsät ovat tärkeitä luonnonvaroja koskevassa politiikassa ja luonnonvarain hallinnassa. Ne ovat tärkeitä myös kestävän kehityksen lähtökohtana, mikäli kansalaisilla on oikeus niiden käyttöön. Kehitysmaiden metsien kokonaisvaltainen hallinta voi onnistuessaan tuottaa myönteisiä tuloksia kaikkien yllä esitettyjen päämäärien osalta. Suomi on jo pitkään ollut mukana kansainvälisissä prosesseissa kehittämässä kestävyyden mittareita metsäpolitiikan ohjausvälineiksi. Näitä kriteereitä sovelletaan jo sekä kansainvälisissä ympäristö- ja metsäpoliittisissa prosesseissa että käytännön toiminnassa. Suomi jatkaa aktiivista osallistumista ja vaikuttamista kansainvälisiin metsäpoliittisiin prosesseihin, ml. tukemalla alan tutkimustyötä.

Kehityspolitiikassaan Suomi edistää sellaisia tavoitteita ja toimia, joilla metsistä saatavia hyötyjä ohjataan oikeudenmukaisesti kehitysmaiden kansalaisten hyvinvointia tukemaan. Kehitysyhteistyössä edistetään metsien merkitystä toimeentulolle, ruokaturvalle sekä ympäristölle. Kehityspoliittisessa ohjelmassa korostuvat osallistavan ja työllistävän vihreän talouden 8 periaatteet. On välttämätöntä, että metsien käytössä ja myös kehitysmaiden metsäsektoreilla, noudatetaan näitä periaatteita. Jotta metsistä riippuvaisten ihmisten elinkeinojen parantaminen onnistuisi, on pyrittävä takaamaan yhä useammalle kehitysmaan miehelle, naiselle ja lapselle pääsy osallistumaan, päättämään ja käyttämään metsien tarjoamia palveluja. Maakysymysten oikeudelliset ratkaisut ovat tärkeitä. Suomenkin tukeman RRI:n 9 mukaan alkuperäiskansojen hallinnassa olevien metsien määrä kehitysmaissa on lisääntynyt 21%:sta 31%:iin vv.1992 2012. Samalla jaksolla on säädetty yli 50 uutta lakia, joilla vahvistetaan metsissä asuvien ja alkuperäiskansojen oikeuksia metsiin. Suomi tukee tällaista kehitystä edistämällä mm. maarekisterien laatimista, millä puolestaan vähennetään maankäytön konflikteja ja edistetään pitkäjänteistä kehitystä. Suomella on hyviä kokemuksia metsäsektorin ratkaisuista ja metsäosaaminen on vahvasti kansainvälistynyttä. Suomalaiseen tutkimukseen, opetukseen, yrityksiin ja järjestöihin on kertynyt paljon alan kehitysyhteistyön kokemusta ja kansainvälisiä osaajia. Tätä osaamista kehitetään uusien painopisteiden edellyttämällä tavalla. Myös Suomen kansallinen metsäohjelma (KMO) 10 esittää tämänsuuntaisen tavoitteet: Kehitysyhteistyössä korostetaan metsien kestävää hoitoa ja käyttöä köyhyyden vähentämiseksi ja ympäristön tilan parantamiseksi. Ja: Metsäyhteistyöllä edistetään toimijoiden osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. KMO edistää hyviä käytäntöjä, joita voidaan soveltaen toteuttaa myös kehitysmaissa. Eräs tällainen alue on metsätiedon standardointi ja avoimuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi järjestetään koulutusta suomalaisille toimijoille mm. FLEGT- ja REDD-teemoista, hyvän hallinnon 11 keinoista, vastuullisista investoinneista, ihmisoikeusperustaisuudesta ja korruption vastaisista toimista. 12 9

1 Metsäsektorin kehitysyhteistyön lähtökohdat EU:n tavoitteet metsäyhteistyössä Suomi edistää EU:n tavoitetta kestävästä ja oikeudenmukaisesta metsävarojen käytöstä köyhyyden vähentämiseksi. EU:n erityisinä tavoitteina ovat laittoman puukaupan vähentäminen, ja metsien häviämisen ehkäisy kehitysmaissa. EU:n vv. 2014 2020 kehityspolitiikan keskeiset metsiä koskevat työkalut ovat: Laittoman puukaupan ehkäisyn ja hyvän hallinnon kehittämisen toimintaohjelma (FLEGT). Eräänä toteutuksen keskeisenä kanavana on pääosin Suomesta käsin toimiva Euroopan metsäinstituutti, EFI 13. Laillisuutta edellyttävä puuperäisten tuotteiden lisensointi tuli voimaan EU:ssa 3.3.2013. Kauppakumppaneilta edellytetään metsien hyvää hallintaa. Kestävän metsätalouden edistäminen ilmastopolitiikan tukena. Tätä tarkoitusta varten EU tukee REDD+ työtä. Eräänä keskeisenä kanavana on tässäkin EFI:n avulla ohjattava metsien hiilensidontaan tähtäävä REDD+ tuki 14. Luonnonkatastrofien riskin vähentäminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on eräs EU:n ympäristöön kohdistuvan kehitysyhteistyön painopisteitä. Tämä sopii hyvin Suomen avun linjauksiin 15 ja sitä voidaan toteuttaa myös metsien avulla. Sekä REDD+- että FLEGT-prosesseissa korostuu se muuallakin kansainvälisessä metsäpolitiikassa havaittu vaatimus, että luonnonvaroja (tässä metsiä) voidaan parhaiten hallita laajana kokonaisuutena. On ymmärrettävä metsien ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset merkitykset. EU korostaa luonnonvarojen integroitua hallintaa ja osallistavaa kestävää kehitystä 16. Globaalit tavoitteet metsäyhteistyössä 10 Suomen kehityspolitiikka ja -yhteistyö noudattavat kansainvälisiä sitoumuksia. Metsäyhteistyössä keskeisiä ovat YK:n ympäristösopimukset (ml. ilmastonmuutos 17, aavikoituminen 18 ja biologinen monimuotoisuus 19. Näihin liittyvät kestävän kehityksen periaatteet, jotka on kehityspolitiikan osalta erikseen linjattu. 20 Rion ympäristö- ja kehityskokouksessa vuonna 1992 käynnistynyt YK:n metsäprosessi ohjaa kansainvälistä yhteistyötä. YK:n metsäfoorumissa (UNFF) laadittiin vuonna 2007 metsiä koskeva

oikeudellisesti sitomaton kansainvälisen yhteistyön instrumentti NLBI 21 luomaan edellytykset foorumin työn jatkumiselle vuosille 2008 2015. Myös RIO+20 kokous v. 2012 sisällytti NLBI:n edistämisen päätösasiakirjaansa. Suomen metsäsektorin yhteistyön lähtökohtana ovat NLBI:n määrittämät globaalit tavoitteet: Pysäyttää metsien häviäminen kaikkialla maailmassa ja kääntää metsäpinta-ala kasvuun kestävällä metsien hoidolla ja käytöllä, johon kuuluu suojelu, ennallistaminen ja metsitys, sekä edistää pyrkimyksiä metsien tilan heikkenemisen estämiseksi. Lisätä metsiin perustuvia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä hyötyjä, mukaan lukien metsistä riippuvaisten ihmisten elinkeinojen parantaminen. Lisätä kaikkialla maailmassa merkittävästi suojeltujen ja muiden kestävästi hoidettujen ja käytettyjen metsien pinta-alaa, sekä kestävästi hoidetuista ja käytetyistä metsistä saatujen tuotteiden osuutta. Pysäyttää metsien kestävään hoitoon ja käyttöön suunnattujen kehitysyhteistyövarojen väheneminen ja lisätä merkittävästi metsien kestävän hoidon ja käytön rahoitusta uusista ja täydentävistä rahoituslähteistä. Ruokaturva on globaali kehityskysymys, jonka ratkaisu riippuu myös metsistä. Maailman ruokaturvakomitean (CFS) 22. piirissä on sovittu vapaaehtoisista maan hallintaa ohjaavista suuntaviivoista 23. CFS valmistelee myös vastuullisia investointeja kehitysmaissa koskevaa aloitetta 24, joka on tärkeä myös metsäsektorille (ml. metsäteollisuus). Suomi edistää näitä periaatteita myös metsäyhteistyössä. OECD:n määrittelemiä hauraiden valtioiden avun periaatteita noudatetaan Suomen metsäkumppaneista Mosambikissa ja Nepalissa. 25 11

2 Metsäyhteistyön teemat Oikeus metsän käyttöön, päätöksentekoon ja hyötyjen oikeudenmukaiseen jakoon 12 Oikeus maahan on eräs maailman polttavimpia kehityskysymyksiä. Myös käyttöoikeudet, metsien ja muiden luonnonvarojen hallinto, tuotantosektorien välinen kilpailu maa-alueista ja niukoista resursseista, sekä metsien tarjoamien ympäristöpalvelujen huomioon ottaminen ovat tärkeitä. Metsät ovat myös energian lähde ja edistävät ruokaturvaa. Suomi toimii metsäalan yhteistyössään niin, että metsien oikeudenmukainen käyttö turvataan, ja samalla torjutaan käyttäjien oikeuksia polkevia maansieppauksia (land grab). Kehitysmaissa naiset ja tytöt keräävät polttopuun, eläinten rehun, ja lisäksi lääkekasveja ja ruoka-aineita sekä perheen käyttöön että myyntiin. Metsän tuotteet vaikuttavat köyhien perheiden toimeentuloon ja ne antavat merkittävän ravintolisän esimerkiksi kuivuuskausien aikana. Suomi edistää näiden metsiin perustuvien hyödykkeiden ja palveluiden huomioon ottamista, saatavuutta ja oikeudenmukaista jakoa metsäalan kehitystyössä. Naisten ja lasten oikeus periä ja omistaa maata sekä osallistua päätöksentekoon metsien käytöstä ja mm. kasvatettavien puulajien valinnasta eri tarkoituksiin, on tärkeää. Naiset, alkuperäiskansat sekä vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tulee ottaa huomioon metsäpolitiikassa ja metsien käytön suunnittelussa. Suomi edistää naisjärjestöjen osallistumista metsäsektorin hankkeisiin valtakunnallisella ja paikallistasolla, sekä edesauttaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä ja oikeusperustaisuutta.

Polttopuu ja puuhiili ovat kehitysmaiden tärkein energian lähde, erityisesti Afrikassa. Puuhiilen valmistus ja käyttö voi myös olla kestävää, jos tuotanto perustuu tehokkaisiin miiluihin ja hiiltä käytetään energiaa säästävillä liesillä. Puuhiilen valmistusta viljellyistä eukalyptuspuista Etiopiassa. Kuva: Vesa Kaarakka 13

2 Metsäyhteistyön teemat Metsät polttopuun, puuhiilen ja energian lähteenä 14 Noin puolet maapallon puun käytöstä menee energian lähteeksi. Kehitysmaissa 2,6 miljardin ihmisen energialähde on biomassa, pääasiassa polttopuu. Osa polttopuusta käytetään lämmitykseen, mutta valtaosa varsinkin tropiikin polttopuun käytöstä kuluu aterioiden valmistamiseen. Ongelmana on erityisesti polttopuun kestämätön korjuu ja valmistus sekä käytön tehottomuus. Tämä puolestaan aiheuttaa metsien häviämistä ja mm. terveysongelmia kotitalouksissa. Tärkeintä on pyrkiä kohti vihreämpää taloutta eli sellaista tehokkaampaa ja kestävämpää luonnonvarojen käyttöä, joka ei edistä metsäkatoa. Eräänä keinona on tehokkaampien liesien käyttö, jota Suomi edistää. 26 Energiasektorin ohjeistusta noudatetaan soveltuvin osin myös metsäsektorin yhteistyössä. 27 Puuhiili on polttopuun ohella useissa yhteistyömaissa yhä tärkeä keittoenergian lähde. Puun hiilto helpottaa kuljetusta ja käyttöä. Puuhiili on usein tärkeä tulonlähde, etenkin maattomille köyhille nuorille miehille ja heidän perheilleen. Kauppa tapahtuu yleensä epävirallisen talouden piirissä. Tuotanto perustuu yleensä alkeellisiin miiluihin; kestävämmät menetelmät vähentävät puuhiilen tuotannon kielteisiä vaikutuksia. Suomi tarjoaa osaamistaan puun tehokkaassa käytössä, puujätteen hyödyntämisessä, ja käytön integroinnissa energian tuotantoon. Bioenergia ja biopolttoaineet voivat tuoda uusia mahdollisuuksia kehitysmaidenkin maaseudulle, jos ne eivät kilpaile ruuantuotannon kanssa samasta maasta, työvoimasta, vedestä ja muista tuotannontekijöistä. Bioenergian ja biopolttoaineen tuotannon tulee olla ympäristöllisesti kestävää. Suomi tukee pienimuotoista biopolttoaineiden tuotantoa paikallisten markkinoiden tarpeeseen alueilla, joissa se ei vähennä tai vaaranna ruoantuotantoa, sekä maataloustuotannon sivu- ja jätevirtojen hyödyntämistä energian tuotannossa. Biopolttoaineet ovat v. 2013 ruokaturvakomitean 28 kokouksen toisena pääaiheena. EU käy keskustelua epäsuorista maankäyttövaikutuksista (ILUC), joita biopolttoaineiden kasvu aiheuttaisi. Suomi osallistuu näihin poliittisiin prosesseihin, erityisesti kehitysmaiden metsien kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Metsäsektorin arvoketjut, kestävä tuotanto ja käyttö Kehityspoliittinen toimenpideohjelma korostaa yksityisen sektorin ja kaupan merkitystä taloudellisen kehityksen moottorina. Metsät tarjoavat runsaasti taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia, joita kestävällä tavalla hyödyntämällä kehitysmaat voivat luoda työpaikkoja ja yrittäjyyden mahdollisuuksia, ml. naisille ja helposti syrjäytyville ihmisille. Muun muassa yhteisöperustainen ja yksityismetsätalous, puuhun ja muihin metsäntuotteisiin perustuvat arvoketjut, ml. ekosysteemipalvelut tarjoavat runsaasti ansaintamahdollisuuksia. Arvoketjujen läpinäkyvyys on välttämätöntä demokraattiselle kontrollille ja korruption vastaisen työn edistämiselle. Selvitetään metsäsektorin omien hyvän hallinnon keinojen laajentamista kaivannaisteollisuuden parhaiden käytäntöjen tapaan. 29 Metsäsektori tarjoaa hyvät toimintaedellytykset kauppaa tukevaan kehitysyhteistyöhön. Tämä Aid for Trade 30 on mm. OECD:n kehitysyhteistyökomitean (OECD/DAC) 31 edistämä avun muoto. Tältä osin noudatetaan Suomen AfT-toimintasuunnitelmaa. 32 Kun osa metsien tuotannosta perustuu tropiikin metsien erinomaisiin kasvuolosuhteisiin ja arvokkaisiin puulajeihin, on kaupan merkitys metsäntuotteiden maailmanmarkkinoille pääsylle tärkeä. Ilman kauppaa tuotannon merkitys jäisi vähäiseksi. Kauppa voi olla paikallista, maan sisäistä tai kansainvälistä. Kauppa on tärkeätä kehitysmaiden taloudelliselle kehitykselle ja köyhyyden vähentämiseksi. Kaupan on myös oltava laillista, jotta ympäristölliset ja yhteiskunnalliset ehdot täyttyvät, ja jotta valtio saa verotuloja. Yksityissektorin osallistumista metsäsektorin yhteistyöhön tuetaan tämän linjauksen periaatteiden mukaisesti myös Finnfundin ja liikekumppanuusohjelman kautta. Eräät kehitysmaiden asutuskeskusten lähistölle perustetut polttopuuhankkeet ovat onnistuneita esimerkkejä nopeakasvuisten istutusmetsien käytöstä. Tehokkaan tuotannon ansiosta maata säästyy muuhun käyttöön. Nopeakasvuisia, usein vieraiden puulajien istutusmetsiä perustetaan myös kuidun (sellu ja paperi) sekä öljyn (ravinto ja biopolttoaine) tuotantoa varten. Kehitysmaat kilpailevat kansainvälisistä sijoituksista. Suomen kehitysyhteistyössä on lähtökohtana paikallisen ekosysteemin toiminnan tukeminen ja paikallisten puulajien suosiminen. Vierasperäisiä lajeja voidaan käyttää silloin kun niiden avulla voi- 15

2 Metsäyhteistyön teemat Perinteiset menetelmät voivat ohjata myös nykypäivän metsien hoitoa ja käyttöä. Kuvassa tehdään selvitystä puiden ja pensaiden käytöstä Pohjois-Thaimaassa. Kuva: Vesa Kaarakka daan saada aikaan ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävämpi kokonaistulos. Sekä investoijan että kohdemaan kannalta on tärkeää, että on selkeät ja yhteisesti hyväksytyt kestävää metsänhoitoa ja käyttöä edistävät hyvän hallinnon pelisäännöt. EU-FLEGT-ohjelma ja sen yhteydessä laadittavat vapaaehtoiset kaupan kumppanuussopimukset (VPA) 33 EU:n ja kehitysmaiden välillä voivat vähentää laitonta hakkuuta ja puukauppaa. Suomi edistää viljelymetsien kestävyyskriteereiden sisällyttämistä EU:n ja muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Tuki kansallisille metsäohjelmille ja hyvälle hallinnolle 16 Kehitysmaiden kansalliset metsäohjelmat on kytketty osaksi kansallisia köyhyyden vähentämisen ohjelmia. Tavoitteena on, että metsistä saadaan hyötyjä sekä ympäristöpalveluina että tuotteina mutta myös työllistäjänä ja tulonmuodostuksena met-

sissä tai niiden lähellä eläville kotitalouksille. Kansallisten metsäohjelmien osallistava laadinta ja koordinoitu toimeenpano parantaa metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja edistävät metsistä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista, ottaen huomioon sukupuolten ja sukupolvien välisen tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeudet. Suomi toimii niin, että kumppanimaa voi kansallisen metsäohjelman avulla tarjota puitteet yksityisen sektorin tuotannolliselle toiminnalle ja samalla varmistaa kestävän metsätalouden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden toteutumisen. Kansalliset metsäohjelmat ja niitä tukevat politiikat sekä lainsäädäntö ovat hyödyttömiä, ellei niitä panna toimeen käytännössä. Ajantasainen lainsäädäntö ja politiikka sekä toimivat seuranta- ja valvontajärjestelmät ovat keskeisiä hyvän hallinnon välineitä. Metsäkatoa ei voida ehkäistä eikä kehitystavoitteita saavuttaa ilman sektorirajojen ylittämistä ja hyvän hallinnon vaatimusten huomioon ottamista. Maailmanpankin hyvän hallinnon ohjeistojen 34 soveltamisesta on jo saatu hyviä kokemuksia mm. Suomen tukemassa metsähankkeessa Keniassa 35. Suomi käyttää näitä kokemuksia hyväksi myös muissa kumppanimaissa. Metsät ilmastonmuutoksen torjunnassa Metsien häviäminen aiheuttaa nykyisten arvioiden mukaan 15 20 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Metsäkadon pysäyttäminen ja kestävä metsävarojen käyttö hillitsevät ilmastonmuutosta. Viime vuosikymmenten aikana maatalousmaan kasvava tarve on ollut, infrastruktuurin laajentamisen ja puun tuotannon ohella, tärkein metsien hävittämisen syy. Kestämättömät viljelymenetelmät uhkaavat jatkossakin lisätä metsäkatoa. Kestävää maa- ja metsätaloutta onkin kehitettävä kokonaisuutena. Ilmastopolitiikkaa toteuttava REDD+-ohjelma on globaali; ja edellä mainittu EU:n REDD+-toiminta on osa tätä kokonaisuutta. YK:n osuus, UN-REDD ohjelma, on korostanut mm. tärkeitä sosiaalisia painotuksia ( safeguards, esim. sukupuolten tasaarvo) 36. Suomi tukee kehitysmaiden kapasiteetin vahvistamista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Suomi kehittää sopeutumista tukevia sekä metsien häviämistä ja haaskausta hidastavia taloudellisia kannusteita osallistumalla globaaliin REDD+- ohjelmaan. 17

2 Metsäyhteistyön teemat Metsät ja puut tarjoavat maaseudun muille elinkeinoille välttämättömiä ympäristöpalveluja (veden, maaperän ja ravinteiden sitominen), toimivat hiilinieluina sekä tuottavat uusiutuvaa energiaa ja rakennusmateriaaleja. Metsien ja puiden merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ääri-ilmiöihin (myrskyt, tulvat, kuivuudet) sopeutumisessa voi olla merkittävä. Suomi tukee metsäsektorin sisällyttämistä kansallisiin energiastrategioihin ja ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmiin. Metsäohjelmat ja ilmastonmuutosstrategiat tulee perustaa luotettavaan tietoon metsävaroista. Metsien arvioinnin ja kartoituksen merkitys korostuu, kun siirrytään tulosperusteisiin rahallisiin korvauksiin ja maat raportoivat kansainvälisesti sovituin kriteerein toimenpiteistään metsäkadon hillitsemiseksi. Ihmisoikeuksille ja hyvälle hallinnolle on tärkeää, että kartoitusten tieto on kaikkien käyttäjien saatavilla. Suomi tukee metsäyhteistyössä tiedon tuotantoa, saatavuutta, käyttöä ja läpinäkyvyyttä. Metsät osana ympäristöä, maaseutua ja maankäytön mosaiikkia 18 Monessa kehitysmaassa epäoikeudenmukaiset maanomistusolot ja käyttöoikeudet johtavat hallitsemattomaan maankäyttöön. Väestön ja kysynnän kasvaessa tehoton maanviljelys ja karjatalous tarvitsee lisää maata, mikä on eräs keskeinen syy metsien häviämiseen. Olosuhteissa, joissa säädökset sallivat ja osaaminen on riittävää, on onnistuneita esimerkkejä mm. peltometsä- (agroforestry) ja peltometsälaidunviljelystä (agrosilvopasture). Tehokas viljelymetsän hoito voi vähentää maankäytön laajentamistarvetta; ja tuloksena voi olla tasapainoinen maankäytön mosaiikki, jossa myös monimuotoisuuden suojelu ja muut ekosysteemin palvelut otetaan huomioon. Metsäpolitiikalla on parhaimmillaan annettavaa muidenkin luonnonvarojen hallinnan menetelmille. Toisaalta muiden luonnonvarojen hallitsematon käyttö vaarantaa myös metsien tulevaisuuden. Näin käy usein mm. raivattaessa maata muihin käyttömuotoihin, kuten kaskiviljelyyn, laajaperäiseen karjatalouteen, kaivostoimintaan tai biopolttoaineiden tuotantoon. Kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kehityspolitiikan ja metsäpolitiikan tueksi muutoksia myös muilla politiikkasektoreilla. Metsillä ja metsävaroilla tulisi olla omistaja tai hallinnoija, jo-

ka vastaa ja jolla on myös oikeus hyötyä niiden taloudellisesta käytöstä. Alkuperäiskansojen ja perinteisten käyttäjien oikeudet on turvattava. Suomi tukee kehitysyhteistyössään yksityis- ja yhteisömetsätaloutta, jotka edistävät kestävyyttä, oikeudenmukaista tulonjakoa ja parempaa toimeentuloa. Varsinkin suojelualueilla voi olla perusteltua säilyttää julkinen omistus, mutta silloinkin on hallinnassa suosittava malleja, joissa paikallisen väestön edut ja osallistuminen otetaan huomioon. Nämä periaatteet sopivat hyvin yleisempiin metsien hyvän hallinnan periaatteisiin. Suomi toimii niin, että metsäsektori otetaan huomioon myös yleisessä maaseutukehityksessä ja niin, että metsien rooli elinkeinona ja taloudellisena toimintana tunnustetaan sekä poliittisella tasolla että käytännössä toimeentuloa edistettäessä. Samalla pyritään varmistamaan, että maaseutukehitys- ja maankäyttöpolitiikka tukevat kestävää metsien hoitoa ja käyttöä. Puita ja ravintokasveja yhdistävä peltometsäviljely tuottaa ruokaa, antaa tuloja, 19 suojelee maaperää sekä edistää hiilen sidontaa. Kuvassa perinteistä Faidherbiapuun ja maissin sekä muiden ruokakasvien peltometsää Nigerissä. Kuva: ICRAF

3 Metsäyhteistyön kahdenväliset ja alueelliset kohteet Metsäsektorilla oli vuonna 2012 käynnissä yhteistyötä kuudessa pitkäaikaisessa kumppanimaassa (Kenia, Tansania, Sambia, Mosambik, Nepal, ja Vietnam). Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti Nicaraguassa jatkuu vain toiminta, joka on osa Keski-Amerikan alueellista yhteistyötä. Kahdenvälisen yhteistyön maaohjelmoinnissa kumppanimaiden kanssa pyritään siihen, että eri sektoreilla ja eri toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö on toisiaan täydentävää. Suomi lähtee kunkin kumppanimaan kohdalla sen oman tilanteen vaatimista toimista ja edistää tuon kumppanin metsäsektorin tarjoamia mahdollisuuksia maan omien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Kahdenvälinen metsäyhteistyö 20 Keniassa Suomi tukee koko metsähallinnon uudistustyötä. Tavoitteena on lisäksi valtakunnan metsäpolitiikan uudistaminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Metsäsektorin hyvän hallinnon kehittäminen edellyttää metsäpolitiikan ja lainsäädännön toimeenpanoa. Erittäin tärkeänä edistysaskeleena on pidettävä maassa tehtyä koko metsäsektorin hallinnan kartoitusta. Se on tehty Maailmanpankin arviointikehikon pohjalta paikallisoloihin soveltaen. Lopputuloksena ovat liikennevalot hallinnan eri tehtävien ja vastuutahojen kehitysvelvoitteista. Tulokset ovat myös avoimesti käytettävissä ja niistä vallitsee laaja yhteisymmärrys 37. Sektorin ohjelmien toteutuksen valmiuksia tuetaan IKI-hankkeen 38

Tansanian Usambara-vuoret ovat olleet Suomen kehitysyhteistyökohteena jo 1980-luvulta lähtien. Suomen tuki 1990-luvulta lähtien on suuntautunut vuoristosademetsien monimuotoisuuden suojeluun ja metsien kestävän käytön edistämiseen. Kuva: Vesa Kaarakka 21

3 Metsäyhteistyön kahdenväliset ja alueelliset kohteet avulla, jossa päähuomio on metsätalouden suunnittelun menetelmäkehityksessä. Kuivien alueiden metsätalous ja bioenergian tuotanto ovat myös mukana maiden välisessä metsäyhteistyössä. Sambia. Kahden tärkeimmän metsäkadon aiheuttajan, maatalousmaan raivaamisen ja puuhiilen valmistuksen, taustalla on laaja ja viime vuosina lisääntynyt köyhyys. Metsän väheneminen heikentää köyhimmän väestön osan elinolosuhteita, koska he saavat mm. elintärkeän lisäruuan ja luonnonlääkityksen metsän tuotteista kuten sienistä, pähkinöistä, hedelmistä ja juurista. Suomen tukeman hankkeen tavoitteena on vähentää maaseudun köyhyyttä ja metsäkatoa kehittämällä uusia vaihtoehtoisia tulonlähteitä. Suurin osan tuesta kohdistetaan kylien ja perheiden omien prioriteettien mukaisesti ml. erityisen haavoittuvat perheet. Hanke tukee myös paikallistason kehityssuunnittelun ja toimeenpanon tehostamista. Hanke toteutetaan kahden provinssin neljässä piirikunnassa vv. 2013 2015. Tansania on Suomen pitkäaikainen kumppani, myös metsäsektorilla. Siksi siellä on käytetty monia eri työkaluja ja avun kanavia. Jo pitkään on ollut lähtökohtana kansallisen metsäohjelman toteuttaminen. Kestävän metsänhoidon ja ilmastonmuutoksen hallinnan kulmakivenä on metsä- ja ekosysteemikartoitus. Toisena lähtökohtana on ollut metsäsektorin normien kehittäminen siten, että sektorilla on parempi mahdollisuus toimia. V. 2013 alkaa yksityisten ja yhteisöjen metsätaloutta tukeva ohjelma Tuki yksityismetsätaloudelle ja arvoketjuille. Mosambik. Suomi keskeytti osan metsäyhteistyöstään Mosambikin kanssa vuonna 2012. Syynä olivat hankkeessa ilmenneet väärinkäytökset, rahoitusjärjestelyiden hankaluudet, ja ohjelman puutteellinen eteneminen, joita ei saatu yrityksistä huolimatta korjaantumaan. Mosambikissa jatkuu suppeampi hankemuotoinen kapasiteetin kehittämistyö Metsäntutkimuslaitoksen ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. 22 Nepal. Himalajan alueen metsien valuma-alueella asuu yli 1,3 miljardia ihmistä, pääosin kehitysmaiden köyhiä 39. Kahdenvälinen metsäyhteistyö on avainasemassa veden 40 ja muiden ekosystee-

mipalveluiden näkökulmasta. Yhteistyössä UK:n (DFID) ja Sveitsin (SDC) kanssa edistetään yhteisömetsätaloutta: Tavoitteena on laajentaa onnistuneeksi osoittautunutta osallistavaa mallia laajalle koko valtakuntaan (MSFP) 41. Ohjelmassa valmistellaan myös kansallinen metsästrategia, jota tuetaan valtakunnan metsien inventoinnilla (FRA). 42 Metsähallinnon valmiuksia tuetaan myös instituutioiden välisesti (METLA). 43 Ilmastonmuutoksen hallintaan tähtää monenkeskinen REDD+-yhteistyö (FCPF). 44 Vaikuttavuutta täydennetään myös kansalaisjärjestöjen kautta, Himalajan alueella ml. WWF:n visio. 45 Vietnamissa Suomi tukee kansallisen metsästrategian ja metsäsektorin kehitysohjelman toimeenpanoa yhteistyössä Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin kanssa. Metsien hyvän hallinnon periaatteita tuetaan EU-FLEGT-ohjelman avulla. Vietnam aloitti vapaaehtoisen kumppanuuden neuvottelut (VPA) EU:n kanssa vuonna 2010. EU:n ympäristötietoiset vientimarkkinat ovat sille tärkeät, samoin kauppasuhteet Laosin, Thaimaan, Kambodzhan, Malesian ja Kiinan kanssa. Vietnam on Suomen ja FAO:n metsät ja ilmastonmuutos hankkeen yksi kohdemaa. Suomi tukee myös Vietnamin metsäsektorin tietojärjestelmien kehitystä. Laos. Suomi tukee metsäpolitiikan, metsälain ja kansallisen metsäohjelman toimeenpanoa. Painopisteinä ovat kestävän metsätalouden menetelmät ja kannustimet, kyläyhteisöjen osallistuminen ja hyödyt sekä kansallinen REDD+ pilotointi. Kyläyhteisöjen osallistumista tukeva hanke saavutti merkittävän virstanpylvään vuonna 2012 presidentin allekirjoittaessa uuden lain puunmyyntitulojen jaosta. Laki nostaa kuusinkertaiseksi paikallisiin kylärahastoihin maksettavan osuuden. Tämä lisää merkittävästi kylien mahdollisuuksia panostaa asukkaiden hyvinvointiin. Myös metsänhoitoon suunnattava rahoitusosuus nousi, mikä on tärkeätä pyrittäessä kohti kestävää metsävarojen käyttöä. Suomella on kahdenvälistä, mutta suppeahkoa metsäyhteistyötä myös Perussa ja Kosovossa. 23

3 Metsäyhteistyön kahdenväliset ja alueelliset kohteet Alueellinen metsäyhteistyö Suomella on alueellista metsäyhteistyötä Keski-Amerikassa, Andien ja Mekongin alueilla, Länsi-Balkanilla sekä Itä- ja Länsi- Afrikassa. Keski-Amerikka. Suomella on Keski-Amerikassa ympäristö- ja metsäohjelma, Finnfor II 46, joka toimii kuudessa maassa (Costa Rica, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja vähemmässä määrin Panama ja El Salvador). Tätä ohjelmaa toteuttaa tutkimukseen ja koulutukseen erikoistuva alueellinen organisaatio CATIE. 47 Kohteita ovat pelto- ja laidunmetsätalouden menetelmät, pienviljelysten puuntuotanto ja investoinnit istutusmetsiin, sekä valuma-alueiden ympäristön suunnittelu ja kestävä käyttö. Ohjelman keskeisenä ajatuksena on laajentaa tietämystä onnistuneista metsätalouden esimerkeistä. Mm. Costa Rica on onnistunut jopa lisäämään metsävarojaan. Onnistuneiden esimerkkien avulla pyritään kehitysvaikutuksiin alueilla, joilla muun julkisen sektorin panos metsätaloudessa on puutteellista. Andien alueellisessa metsäohjelmassa on toteuttavana yhteistyökumppanina IICA. 48 Ohjelmassa ovat mukana Kolumbia, Ecuador, Peru ja Bolivia. Kohteena ovat kestävän metsävarojen käytön ja suojelun kannustimet sekä innovatiiviset lähestymistavat, ml. ympäristöpalveluiden maksumekanismit ja REDD+. [Peru ja Ecuador ovat myös Suomi-FAO-yhteistyön pilottimaita]. Kolumbiassa tuetaan mm. maatilametsätaloutta kahvinviljelyn yhteydessä, Ecuadorissa mm. mangrove-ekosysteemien hoitoa, Perussa mm. hiilen sidontaa ja maatilametsätaloutta kaakaonviljelyn yhteydessä. Boliviassa painopisteenä on mm. metsien arvoketjujen vahvistaminen ja markkinoillepääsyn edistäminen. Itä- ja Länsi-Afrikka. Tämä alueellinen metsäohjelma toimii Itä- Afrikassa (Kenia, Etiopia ja Tansania) sekä Länsi-Afrikassa (Mali, Sierra Leone ja Guinea). Tavoitteena on pienviljelijöiden toimeentulon tukeminen. Keinoina ovat maatilametsätalous ja hiilen sidonta 24

metsien kasvun kautta. Maatilametsätaloudessa pyritään metsäntuotteiden edistämisen lisäksi elinkeinojen monipuolistamiseen, maataloustuotannon tuottavuuden parantamiseen, ja veden saatavuuteen. Metsien hiilen sidonnan lisäksi hanke pyrkii korkealuokkaisen biologispohjaisen hiilen tuotannon kehittämiseen. Länsi-Afrikan kaksi hanketta: RRI:n 49 toteuttama hanke edistää paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen maan- ja metsien käyttöoikeuksien tunnustamista sekä mahdollisuuksia hyötyä metsäsektorin hiilikaupasta. ICRAF:n 50 toteuttama hanke (Mali, S. Leone ja Guinea). Tavoitteena on parantaa pienviljelijöiden asemaa ja tuloja peltometsäviljely- ja metsänhoitomenetelmin, jotka voivat myös parantaa pienviljelijöiden ja kyläyhteisöjen mahdollisuuksia osallistua hiilikauppaan. Itä-Afrikassa: (Kenia, Etiopia, Tansania) Hanke keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Itä- Afrikan biologiselta monimuotoisuudeltaan arvokkaisiin vuoriston ekosysteemeihin, niiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin ja ruokaturvaan; ja vahvistaa alueellisten toimijoiden valmiuksia tiedon keräämiseen ja ylläpitoon sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, sekä kehittää sopeutumisstrategioita. Mekongin alue. Ohjelman alue käsittää neljä maata (Kambodzha, Laos, Thaimaa ja Vietnam). Mekongilla toteutettavissa alueellisissa ja temaattisissa yhteistyöhankkeissa on luonnonvara- ja ympäristönäkökulman painotus. Aluetta on pyritty tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen, turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Ohjelmassa on myös metsät ja ilmasto komponentti. RECOFTC:n 51 toteuttama osahanke vahvistaa paikallisten yhteisöjen kykyä tuottaa, seurata ja käyttää tietoa, joka koskee, metsä- ja hiilivaroja, metsäntuotteita sekä metsien tarjoamia ympäristöpalveluja, ml. REDD- mekanismi. 25

4 Metsäyhteistyön kumppanuudet ja kanavat Edellä kuvattujen kahdenvälisten ja alueellisten kehitysyhteistyöhankkeiden lisäksi Suomi hyödyntää kansainvälisten organisaatioiden vahvuuksia ja muodostaa niiden kanssa kumppanuuksia. Lisäksi tehdään yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden sekä kansainvälisten ja kotimaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Monenkeskinen metsäyhteistyö 26 FAO. Kansainvälisistä metsäalan monenkeskisistä toimijoista tärkein kumppani on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO). Suomen omalla metsien arvioinnilla on hyvä kansainvälinen maine ja tätä osaamista sovelletaan edistettäessä kehitysmaiden omaa kapasiteettia metsävarojen arvioinnissa. FAO:n metsätoiminnan evaluoinnin (2012) suositusten mukaan sen tulee jatkossa keskittyä metsävarojen arviointiin, metsäpolitiikkaan ja ohjeistoihin sekä metsäsektorin suunnitteluun. FAO:n rooli YK:n metsäfoorumia (UNFF) tukevan kansainvälisen metsäkumppanuuden (CPF) 52 puheenjohtajana on esimerkki toimivasta kumppanuudesta. Suomi tukee kohdennetusti FAO:n metsäosaston toimintaa metsien arvioinnissa, erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta. 53 FAO:n toimintojen globaali kattavuus maatalouden, metsien, kalastuksen ja ruokaturvan alalla on ainutlaatuinen. Evaluaation suositusten mukaan FAO:n tulee hyödyntää tätä asemaansa ja kehittää kokonaisvaltainen, monipuolisesti maan käytön kattavaa asiantuntemusta hyödyntävä, metsien ulkopuoliset tekijät laajasti huomioon ottava lähestymistapa metsäkysymyksiin. FAO on esittämässä metsäsektorille ohjelmaa, joka yhdistää vahvasti sektorien välistä tarkastelua metsäsektorin näkökulman säilyttäen 54.

Metsät tasaavat veden virtausta, hillitsevät eroosiota, sitovat hiiltä sekä tuottavat ravintoa ja rehua. Indonesia. Kuva: Matti Nummelin 27

4 Metsäyhteistyön kumppanuudet ja kanavat Maailmanpankki on tärkeä kumppani mm. metsien hyvän hallinnon periaatteiden edistämisessä (PROFOR- ohjelma) ja kestävän metsätalouden rahoitusmekanismeissa. Maailmanpankin PRO- FOR- ohjelma ja FAO ovat yhdessä julkaisseet metsien hallinnan arviointiin tähtäävän työkalun 55, jota on menestyksellä käytetty myös Suomen tukemissa metsähankkeissa. Suomi osallistuu myös Maailmanpankin hiilikumppanuusohjelmaan (FCPF). 56 Tämä rahasto edistää kehitysmaiden valmiuksia osallistua metsien hiilinieluista annettaviin korvauksiin eli REDD+-ohjelmiin. Hiilen sidonnan ilmastovaikutuksista kehitysmaille maksettavat korvaukset tulevat olemaan suoritusperustaisia. Tutkimusyhteistyö 28 Suomi hyödyntää metsäalan kehitysyhteistyössään alan kansainvälisiä tutkimusverkostoja. Eräs tällainen verkosto on kansainvälinen maataloustutkimuksen yhteistyöryhmä CGIAR. 57 Suomen metsäyhteistyön kannalta tärkeä jäsenjärjestö on kansainvälinen metsäntutkimuskeskus CIFOR. 58 Myös kansainvälinen peltometsätalouden tutkimuslaitos ICRAF 59 on tärkeä kumppani. CATIE on tärkeä soveltavan tutkimuksen toimija Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti peltometsätaloudessa sekä valuma-alueiden suunnittelussa ja hoidossa. Suomi tukee metsäntutkimuslaitosten liiton IUFRO:n 60 työtä, jossa se tuottaa tutkimustietoa kansainvälisille metsiä koskeville politiikkaprosesseille, kuten YK:n metsäfoorumille (UNFF) ) 61 62 63 64 65. IUFRO:n töistä globaalin metsäpolitiikan kannalta keskeinen ohjelma on Maailman metsät, yhteiskunnat ja ympäristö (WFSE). 66 Metsäntutkimuslaitos (METLA) on keskeinen toimija WFSE:ssa. Kehitysmaiden metsäsektorin tutkimusta seurataan ja hyödynnetään kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Tuoreena esimerkkinä tällaisesta on mm. kansainvälistä köyhyystutkimuksen verkostoa POVNET:ia 67 hyödyntävä metsiä ja köyhyysindikaattoreita koskeva selvitystyö. 68 Tällä selvitettiin metsien köyhyysvaikutusten käytännöllisempää ja parempaa mittaamista metsäyhteistyön vaikutusten todentamiseksi. Toinen esimerkki, jolla tuotettiin parempia keinoja metsiä koskevien konfliktien riskin havaitsemiseen ja hallintaan Suomen kehitysyhteistyössä, on Itä-Suomen yliopiston metsät ja konfliktit tietokantaa hyö-

dyntävä tavoitetutkimus. 69 Kotimaisista kehitysmaiden oloja tuntevassa metsäntutkimuksessa keskeinen akateeminen yhteistyökumppani on Helsingin yliopiston VITRI. 70 Muut kansainväliset sopimukset ja instituutiot. Muihin yhteistyötahoihin kuuluu: (I) kansainvälinen trooppisen puun sopimus, joka on yksi YK:n ympäristösopimuksista. Tätä toteuttaa ITTO 71, jonka ala on kauppa ja kehitys sekä puukaupan seuranta. (II) Euroopan metsäinstituutti (EFI) on tärkeä toteuttaja erityisesti EU:n metsäalan kehityspolitiikassa. EFI:n työhön sisältyvät metsiensuojelun avulla päästöjä vähentävä ohjelma 72, sekä laittomien hakkuiden ja laittoman puutavaran kaupan vastainen ohjelma 73. (III) Maailman ympäristörahasto Global Environmental Facility (GEF), joka toimii YK:n ympäristösopimusten (ilmastonmuutos, aavikoituminen ja biologinen monimuotoisuus) rahoitusmekanismina. Kansalaisjärjestöt Kehityspoliittisen toimintaohjelman mukaisesti tukea kansalaisjärjestöjen toteuttamalle kehitysyhteistyölle kasvatetaan. Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen osalta noudatetaan uutta INGO-linjausta 74. Metsäyhteistyössä kansainvälisistä kansalaisjärjestöistä tuetaan jo WWF Suomen avulla kansainvälistä WWFverkostoa ja sen työtä. 75 76 Tuki kansalaisjärjestöille täydentää muita metsäyhteistyön muotoja. Esimerkiksi Nepalissa WWF tukee osallistavaa metsien hoitoa ja arviointia osana luontoarvojen ja väestön toimeentuloa edistävää työtä. Toinen tärkeä kumppani on Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto (IUCN). 77 78 Erityisesti maakysymysten, sekä omistus- ja käyttöoikeuksien vahvistamisessa on tärkeänä kumppanina RRI. 79 80 Myös suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat jo mukana metsäyhteistyössä, esim. Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) ja Siemenpuu-säätiö. Kansalaisjärjestötuen avulla rahoitetaan useita muitakin toimijoita ja yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa. 29

5 Metsäyhteistyön rahoituksen arvioitu taso 2013 2015 Suomen metsäyhteistyö on kasvanut viime vuosina. Tämä on näkynyt erityisesti Afrikassa Saharan eteläpuolisen alueen rahoituksen lisääntymisenä. Muutos on ollut samansuuntaista kuin koko kehitysyhteistyön määrässä ja alueellisessa suuntautumisessa. Kehitysyhteistyön rahoitus määräytyy toiminta- ja taloussuunnitelmissa ja talousarvioissa. Vuoden 2012 maksatukset metsäsektorille olivat noin 40 miljoonan euroa, mikä oli noin 4 % Suomen koko kehitysrahoituksesta. Jo tehtyjen rahoituspäätösten ja suunniteltujen valtuuksien perusteella metsäyhteistyön rahoituksen osuus pysynee lähivuosina melko vakaana ja 4 5 %:ssa koko kehitysrahoituksesta. Kansalaisjärjestöjen ja monenkeskisten kanavien kautta tapahtuva metsäalan yhteistyön osuus kasvanee tulevaisuudessa, mikä on hallitusohjelman ja kehityspoliittisen ohjelman mukaista. Kuva 2 esittää yhteenvedon vv. 2010 2012 toteutuneesta maksatuksesta ja vuoden 2013 alussa tiedossa olevien suunnitelmien rahoituksesta vuosina 2013 2015. 30

Metsän arvoketjut tarjoavat työllistymismahdollisuuksia. Luonnonsuojelualueen opastuskeskuksen talon runkokehikon valmistusta Iquitosissa, Perussa. Kuva: Matti Nummelin Kuva 2. Metsäyhteistyön rahoitus 2010 2015 (toteutunut ja arvioitu) 50 milj. euroa 40 30 20 10 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Afrikka L. Amerikka Aasia Multi Muut 31

Viitteet 1 IUFRO, International Union of Forest Research Organizations 2 IUFRO: GFEP Global forest expert panel: Biodiversity, Sustainable Forest Management (SFM) and REDD+ 3 The Rio Conventions, Action on Forests, (CBD,UNCCD,UNFCCC,2012) 4 IIED: Global Forest Value Chains, Mozambique case study (2007) 5 REDD+, Reduced Emissions from Deforestation and Degradation of Forests 6 PES, Payments for Ecosystem Services 7 Finnish development policy guidelines for environment, MFA Finland (2009) 8 Toiminnallistamisohje osallistavasta ja työllistävästä vihreästä taloudesta, UM (2012) 9 What Rights? A Comparative Analysis of Developing Countries National Legislation on Community and Indigenous Peoples Forest Tenure Rights, Rights and Resources Initiative, RRI (2012) 10 KMO 2015, Suomen kansallinen metsäohjelma (2012) 11 Strategy Note for Forest Governance Reform in Kenya. [Esimerkki hallinnan arvioinnista. Indufor (2012)] 12 Anti-corruption handbook, 2012 (UM et al.) 13 EU-FLEGT Facility, European Forest Institute (EFI): Forest Law Enforcement, Governance and Trade 14 EU-REDD+ Facility, (EFI): Reduced Emissions from Deforestation and Degradation of Forests 15 Humanitaarisen avun linjaus, UM (2012): Disaster Risk Reduction (RDD) 16 Confronting Scarcity: Managing water, energy and land for inclusive and sustainable growth, EU (2012) 17 UNFCCC, United Nations Framework Convention on Climate Change 18 UNCCD, United Nations Convention to Combat Desertification 19 CBD, Convention on Biological Diversity 20 Kansainväliset ympäristösopimukset ja Suomen Kehityspolitiikka, UM (2012) 21 United Nations Forum on Forests (UNFF): Non-Legally Binding Instrument on All Types of Forests, NLBI (2008) 22 Committee on World Food Security, CFS 23 Voluntary Guidelines on the Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forests in the Context of National Food Security, CFS, FAO (2012) 24 Responsible Agricultural Investments: The way forward CFS, FAO (2012) 32 25 International Investments in Fragile States, OECD (2011) 26 GACC, Global Alliance for Clean Cookstoves, igniting change: a strategy (2011)

27 Briefing note on 2012 Development Policy Guidelines for Sustainable Energy Programmes/Projects MFA (2012) 28 Committee on World Food Security, CFS 29 Esimerkiksi: Extractive Industries Transparency Initiative (EITI) 30 AfT, Aid for Trade 31 The Development Dimension, Strengthening Accountability in Aid for Trade, OECD (2011) 32 Kauppaa tukeva kehitysyhteistyö Suomen toimintasuunnitelma 2012 2015, UM (2012) 33 VPA, Voluntary Partnership Agreements, EU-FLEGT 34 Framework for assessing and monitoring forest governance, Profor (2011) 35 Strategy Note for Forest Governance Reform in Kenya (2012) 36 UN-REDD the business case for Mainstreaming Gender in REDD+ (2011) 37 Strategy Note for Forest Governance Reform in Kenya (2012) 38 UN-REDD the business case for Mainstreaming Gender in REDD+ (2011) 39 Impact of Climate Change on Water Resources and Livelihoods in the Greater Himalayas, ICIMOD (2009) 40 Vesialalla toimitaan YK-järjestö UNICEFIN kanssa 41 MSFP, Multi-Stakeholder Forestry Programme, yhdessä 17 sidosryhmän kanssa suunniteltu ohjelma 42 FRA, Forest Resource Assessment, Suomen tukema valtakunnan metsien inventointi 43 IKI, Institutionaalisen Kehityksen Instrumentti, Metsäntutkimuslaitos ja Nepalin metsäntutkimus. 44 FCPF, Forest Carbon Partnership Facility, Maailmanpankin REDD+ instrumentti 45 The Sacred Himalayan Landscape, Unique, Threatened, Irreplaceable, WWF (2009) 46 Finnfor II, Bosques y manejo forestal en America Central 47 CATIE, Centro Agronómico Tropical de Investigación y Enseñanza 48 IICA, Instituto Interamericano de Cooperación para la Agricultura 49 RRI, Rights and Resources Initiative 50 ICRAF, World Agroforestry Centre 51 RECOFTC, The Centre for People and Forests 52 CPF, Collaborative Partnership on Forests 53 Programme on Sustainable Forest Management in a Changing Climate. FAO-Finland Forestry Programme 33 54 Forest and Farm Facility 2012 2017 (FFF), programme document. FAO (2012)

55 Framework for Assessing and Monitoring Forest Governance, (WB, FAO, 2011) 56 FCPF, Forest Carbon Partnership Facility (for REDD+), The World Bank 57 CGIAR, Consultative Group on International Agricultural Research 58 CIFOR, Center for International Forestry Research 59 ICRAF, World Agroforestry Centre 60 IUFRO, International Union of Forest Research Organizations 61 Making Forests Fit for Climate Change, IUFRO (2009) 62 Making Sub-Saharan African Forests Work for People and Nature, IUFRO (2009) 63 Embracing complexity in international forest governance, IUFRO (2010) 64 Forests and Society responding to global drivers of change, IUFRO (2010) 65 Biodiversity SFM and REDD+, GFEP Global forest expert panel, IUFRO(2012) 66 WFSE, World Forests Society and Environment 67 POVNET, Network on Poverty Reduction, OECD, DAC 68 Background study on poverty indicators in forest sector development cooperation interventions, Indufor 2012 69 Improving forest conflict management and governance tools, based on understanding of core issues. UEF 2012 70 VITRI, Viikki Tropical Resources Institute 71 ITTO, International Tropical Timber Organization 72 Reduced Emission from Deforestation and Forest Degradation, European Forest Institute, EU REDD+ Facility 73 Forest Law Enforcement Governance and Trade, European Forest Institute (EFI), EU FLEGT Facility 74 Ulkoministeriön tukea kansainvälisille kansalaisjärjestöille (INGO) linjaus; periaatteet ja painopisteet, UM (2012) 75 The Living Forests Report, Worldwide Fund for Nature, WWF (2011) 76 ZNDD, Zero Net Deforestation and Forest Degradation, WWF (2012) 34 77 Forests & Gender, International Union for Conservation of Nature, IUCN (2011) 78 Safeguarding livelihoods in a changing climate, International Union for Conservation of Nature, IUCN (2012) 79 The End of the Hinterland: forests, conflict and climate change, Rights and Resources Initiative, RRI (2009) 80 Accelerating Reforms in Forest Rights, Governance and Markets, Rights and Resources Initiative, RRI (2012)