Ehdotus NEUVOSTON ASETUS

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 5.12.2012 COM(2012) 725 final 2012/0342 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI

PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Euroopan unionin valtiontukisäännöt otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 1952 tehdyssä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa ja vuonna 1957 tehdyssä Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksessa. Tällä hetkellä ne sisältyvät Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen, jäljempänä SEUT-sopimus tai perussopimus. SEUT-sopimuksen 107 artikla sisältää valtiontuen määritelmän ja ne perusteet, joiden mukaan tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, kun taas SEUT-sopimuksen 108 artiklassa vahvistetaan ne menettelytapaperiaatteet, jotka ohjaavat komission toimintaa sen varmistaessa, että jäsenvaltiot noudattavat valtiontukea koskevia aineellisia sääntöjä. SEUTsopimuksen 109 artiklan nojalla neuvosto voi komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan antaa aiheelliset asetukset SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta. Neuvosto antoi vuonna 1999 asetuksen (EY) N:o 659/1999 1, jäljempänä menettelyasetus, jossa säädetään yksityiskohtaisemmin SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan täytäntöönpanoon sovellettavista menettelysäännöistä. Tähän päivään asti näitä sääntöjä on sovellettu ilman suuria muutoksia. SEUT-sopimuksen 108 artiklassa vahvistetut ja menettelyasetuksessa yksityiskohtaisemmin määritellyt valtiontukimenettelyt rakentuvat kolmen pääkohdan ympärille: Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ennakolta kaikista suunnitelluista tukitoimenpiteistä, lukuun ottamatta ryhmäpoikkeusasetuksen tai päätöksen soveltamisalaan kuuluvia tapauksia, eikä asianomainen jäsenvaltio saa panna toimenpidettä täytäntöön ennen kuin tuki on hyväksytty komission päätöksellä; tätä varten komissio suorittaa ensin pohjimmiltaan kahdenvälisen (jäsenvaltio/komissio) ja periaatteessa kahteen kuukauteen rajoitetun alustavan tutkimuksen ( ensimmäinen vaihe ) ja sen jälkeen joko hyväksyy tuen tai aloittaa muodollisen tutkimuksen ( toinen vaihe ), joka pyritään saattamaan päätökseen 18 kuukauden määräajassa ja jonka lopussa tuki hyväksytään (tarvittaessa tietyin ehdoin) tai kielletään. Komissiolla on velvollisuus tutkia asianomaisten osapuolten tekemät kantelut huolellisesti ja puolueettomasti ja tehdä niistä päätös ilman aiheetonta viivytystä. Jos komissio toteaa päätöksessään, että kantelijan väittämää valtiontukea ei ole olemassa, komission on vähintään selostettava kantelijalle riittävän tarkoin ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on valtiontuki. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. FI 2 FI

Lopuksi komission on seurattava jatkuvasti kaikkia jäsenvaltioiden olemassa olevia tukijärjestelmiä, ja se voi ehdottaa niille sisämarkkinoiden toiminnan asteittaisen kehityksen edellyttämiä aiheellisia toimenpiteitä. Nämä valtiontukimenettelyn pääpiirteet ovat suoraan seurausta perussopimuksessa määrätystä valtiontukien valvontajärjestelmästä, joka perustuu komission yksinomaiseen toimivaltaan arvioida valtiontukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Menettelyasetus tuli voimaan yli 13 vuotta sitten. Sen uudistaminen on tarpeen, jotta voidaan mukauttaa valtiontukimenettelyjä Euroopan unionissa, jossa on 27 jäsenvaltiota, 500 miljoonaa asukasta ja 23 virallista kieltä. Talous- ja finanssikriisi on uhannut sisämarkkinoiden eheyttä ja osoittanut, kuinka tärkeää modernisoitu ja tehokas valtiontukien valvonta ja valtiontukisääntöjen täytäntöönpano on. Kokemus on osoittanut, että komissio tarvitsee paremmat välineet voidakseen käsitellä asiat yritysten kannalta kohtuullisessa määräajassa ja edistää julkisten resurssien järkevää käyttöä kasvuun suuntautuvien politiikkojen avulla. Sen vuoksi komissio antoi 8. toukokuuta 2012 tiedonannon EU:n valtiontukiuudistuksesta 2. Sillä käynnistetään virallisesti valtiontukikehyksen kattava uudistaminen. Tiedonannolla varmistetaan, että valtiontukipolitiikka edistää kasvua tämän vuosikymmenen aikana koskevan Eurooppa 2020 -strategian 3 täytäntöönpanoa ja myös julkisen talouden vakauttamista. Menettelyasetuksen tarkistaminen on yksi niistä osatekijöistä, joiden avulla komission pitäisi pystyä saavuttamaan kyseisen aloitteen tavoitteet. Valtiontukimenettelyjen uudistamisella pitäisi ennen kaikkea parantaa valtiontuen valvonnan tehokkuutta 4. Myös tilintarkastustuomioistuin on korostanut tarvetta uudistaa valtiontukimenettelyjä erityiskertomuksessaan nro 15 Varmistetaanko komission toteuttamilla menettelyillä valtiontuen valvonnan vaikuttava hallinnointi? 5. Ehdotetulla valtiontukialan menettelykehyksen uudistuksella komissio vastaa erityisesti niihin tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin, joiden mukaan sen olisi lähetettävä jäsenvaltioille mahdollisimman vähän tietopyyntöjä; käsiteltävä aiheettomat kantelut nopeasti, jotta kaikki sidosryhmät saisivat enemmän oikeusvarmuutta; tiedotettava kantelun tekijöille, jäsenvaltioille ja edunsaajille tapauksen edistymisestä ja tutkimustuloksista määräajoin; 2 3 4 5 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n valtiontukiuudistus, 8.5.2012, COM(2012) 209 final. Komission tiedonanto Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen. Edellä alaviitteessä 2 mainitun EU:n valtiontukiuudistuksesta annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohta. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2011 Varmistetaanko komission toteuttamilla menettelyillä valtiontuen valvonnan vaikuttava hallinnointi?, 15.12.2011. http://eca.europa.eu/portal/pls/portal/docs/1/10952809.pdf. FI 3 FI

tehostettava tietojenkeruuprosessiaan ja lisättävä sen luotettavuutta. Neuvosto 6 ja Euroopan parlamentti 7 ovat selkeästi hyväksyneet nämä suositukset. 2. KATSAUS EHDOTETTUIHIN MUUTOKSIIN Ehdotetussa menettelyasetuksen uudistuksessa keskitytään kahteen seikkaan, kuten EU:n valtiontukiuudistuksesta annetussa tiedonannossa ilmoitettiin 8 : kantelujen käsittelyn parantamiseen (2.1) ja tehokkaan ja luotettavan tiedonkeruun varmistamiseen markkinoilta (2.2). 2.1. KANTELUJEN KÄSITTELYN PARANTAMINEN Kantelut ovat periaatteessa erittäin hyödyllinen tietolähde, ja ne ohjaavat komission tutkimuksia kohti niitä talouden aloja, joilla sääntöjenvastainen valtiontuki haittaa kilpailua EU:n tasolla. Komissio saa kuitenkin joka vuosi keskimäärin yli 300 kantelua joko asianomaisilta osapuolilta 9 tai muilta. Niistä monet eivät perustu aitoihin kilpailuongelmiin tai niitä ei ole perusteltu riittävästi. Useimpia kanteluja ei käsitellä ensisijaisina, ja sen vuoksi tällaisten tapausten käsittelyajat yleensä pitenevät 10. Sen vuoksi jäsenvaltiot ja kantelijat pitävät toisinaan kantelujen käsittelymenettelyä ennalta arvaamattomana ja läpinäkymättömänä. Vuonna 2009 annetuissa valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavissa käytännesäännöissä 11 vahvistetaan vaiheittainen ja läpinäkyvä menettely kantelujen käsittelemiseksi. Kahden vuoden soveltamiseen perustuva kokemus on kuitenkin osoittanut, että tavoiteltuja etuja menettelyjen nopeutumista ja tehostumista ja lopputuloksen ennustettavuutta ei ole täysin saavutettu. Käytännesäännöillä ei ole pystytty korjaamaan eräitä nykyisen järjestelmän merkittävimmistä puutteista, sillä ne perustuvat suoraan menettelyasetukseen. Tämän vuoksi näiden ongelmien poistamiseksi ehdotetaan itse menettelyasetuksen uudistamista. * * * Ehdotetuilla menettelyasetuksen muutoksilla pyritään parantamaan saatujen tietojen laatua selventämällä kantelun tekemistä koskevia vaatimuksia ja määrittelemällä tarkoin vaiheittainen, ennustettavissa oleva ja läpinäkyvä menettely. 6 7 8 9 10 11 Neuvoston päätelmät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 15/2011: Varmistetaanko komission toteuttamilla menettelyillä valtiontuen valvonnan vaikuttava hallinnointi? Hyväksyminen, 2.5.2012, 9149/12. Euroopan parlamentin mietintö tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2010 vastuuvapausmenettelyssä, 10.5.2012, 116 125 kohta, 2011/2225(DEC). Edellä alaviitteessä 2 mainitun EU:n valtiontukiuudistuksesta annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohta. SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan ja menettelyasetuksen 1 artiklan h alakohdan mukaisessa merkityksessä. Kilpailun pääosaston käsittelemien kantelujen kesto oli 31. maaliskuuta 2012 keskimäärin 17 kuukautta. Komission tiedonanto valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä, EUVL C 136, 16.6.2009, s. 13. FI 4 FI

Tällä hetkellä komission on tutkittava kaikki väitetyt valtiontukisääntöjen rikkomistapaukset riippumatta siitä, mistä lähteestä tiedot ovat peräisin. Toisin kuin SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen tapauksessa, joiden osalta kantelun tekemistä säännellään asetuksissa 1/2003 12 ja 773/2004 13, valtiontukikantelun tekemiselle ei ole erityistä muotovaatimusta. Koska menettelyasetuksessa ei ole asiasta konkreettisia sääntöjä, unionin yleinen tuomioistuin katsoi asiassa Ryanair 29. syyskuuta 2011 antamassaan tuomiossa 14, että tällä hetkellä ei ole muodollisia vaatimuksia, jotka pitäisi täyttää valtiontukea koskevan kantelun tekemiseksi komissiolle. Avoimuuden ja oikeusvarmuuden nimissä olisi sen vuoksi selvennettävä edellytyksiä sellaisen kantelun tekemiseksi, jolla komissiolle annetaan tietoja oletetusta sääntöjenvastaisesta tuesta ja siten käynnistetään alustava tutkintamenettely (10 artiklaan tehtävä muutos). On asianmukaista edellyttää, että kantelijat toimittavat tietyn määrän pakollisia tietoja. Tätä varten on asianmukaista antaa komissiolle valtuudet antaa täytäntöönpanosäännöksiä, joissa määritellään kantelun muoto ja sisältö (27 artiklaan tehtävä muutos); kantelijat osoittavat, että ne ovat SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa 15 ja menettelyasetuksen 1 artiklan h alakohdassa 16 tarkoitettuja asianomaisia osapuolia ja että niillä sen vuoksi on oikeutettu etu tehdä kantelu. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdotetaan, että asianomaisten osapuolten oikeuksia koskevan 20 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kaikki asianomaiset osapuolet voivat tehdä kantelun. Niissä tapauksissa, joissa saatuja tietoja ei luokitella kanteluksi, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty, komissiolla ei enää ole velvollisuutta antaa muodollista päätöstä. Tällaiset tiedot kirjataan markkinatiedoiksi, joita saatetaan käyttää myöhemmin tutkimusten suorittamiseksi viran puolesta. Käytännesäännöissä 17 käyttöön otetun vaiheittaisen menettelyn täydentämiseksi menettelyasetuksessa olisi virallistettava komission mahdollisuus katsoa kantelu peruutetuksi, jos kantelija ei toimita komissiolle merkityksellisiä tietoja tai ei muulla tavoin tee yhteistyötä menettelyn aikana. Tällä tavoin voitaisiin virtaviivaistaa ja parantaa kantelujen käsittelyä (20 artiklan 2 kohtaan tehtävä muutos). * * * 12 13 14 15 16 17 Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. Komission asetus (EY) N:o 773/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta, EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18. Asia T-442/07, Ryanair v. komissio, 2011, ei vielä julkaistu, 33 kohta. Ks. asia 323/82, Intermills v. komissio, Kok. 1984, s. 3809, 16 kohta. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan h alakohta: asianomaisella osapuolella [tarkoitetaan] jäsenvaltiota, henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, erityisesti tuensaajaa, kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä. Komission tiedonanto valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä, ks. alaviite 11 edellä. FI 5 FI

Kantelijat tuovat komission tietoisuuteen pääasiassa sellaisia tukia, jotka on jo myönnetty ja jotka sen vuoksi saattavat olla sääntöjenvastaista tukea. Vuonna 2009 komissio antoi tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa 18 tiedottaakseen kansallisille tuomioistuimille ja asianomaisille osapuolille käytettävissä olevista korjaustoimenpiteistä. Komissio on pyrkinyt kehittämään yhteistyötään kansallisten tuomioistuinten kanssa ottamalla käyttöön käytännönläheisempiä välineitä, joilla tuetaan kansallisia tuomareita heidän päivittäisessä työssään. Ehdotuksen mukaan kansallisille tuomioistuimille olisi annettava oikeus saada komissiolta tietoja SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ja 108 artiklan soveltamista varten ja pyytää komissiolta lausuntoa kysymyksistä, jotka liittyvät valtiontukisääntöjen soveltamiseen (uusi 23 a artiklan 1 kohta). Lisäksi ehdotetaan, että komissiolle annetaan oikeus esittää kansallisille tuomioistuimille kirjallisia tai suullisia huomautuksia (uuden 23 a artiklan 2 kohta). Komissio voi toimia kyseisen säännöksen nojalla vain unionin yleistä etua koskevista syistä (amicus curiae), eli ei yhden osapuolen edun nimissä. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on erityisesti antaa komissiolle mahdollisuus kiinnittää jäsenvaltioiden tuomioistuinten huomio seikkoihin, jotka ovat erittäin merkityksellisiä EU:n valtiontukisääntöjen soveltamiseksi johdonmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla. Kansalliset tuomioistuimet eivät ole velvoitettuja noudattamaan komission lausuntoa. Uusi 23 a artikla ei myöskään rajoita kansallisten tuomioistuinten oikeutta tai velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisuja unionin tuomioistuimelta SEUTsopimuksen 267 artiklan mukaisesti. * * * Edellä esitettyjen ehdotusten pitäisi varmistaa, että komissio saa paremmin perusteltuja kanteluja. Siten niillä on myönteinen vaikutus kaikkiin toimijoihin, jotka osallistuvat valtiontukea koskevien kantelujen käsittelyyn. Kantelulomakkeen pakollinen käyttö helpottaa komission työtä sen selvittäessä, sisältyykö kanteluun valtiontukea koskevia ongelmia ja millainen etusija kullekin kantelulle olisi annettava, ilman että tarvitsee lähettää toistuvia tietopyyntöjä asianomaiselle jäsenvaltiolle tai kantelijalle. Jäsenvaltioilla on oikeus esittää kantansa kaikista kanteluista, minkä vuoksi kantelujen määrän mahdollinen väheneminen pienentäisi lisäksi asianomaisen jäsenvaltion työtaakkaa. Kun kantelut johtavat myös kanteiden nostamiseen kansallisissa tuomioistuimissa EU:n valtiontukilainsäädännön väitetyn rikkomisen vuoksi, menettelyasetuksesta löytyvät ne välineet, joiden avulla kansalliset tuomioistuimet voivat saada tukea komissiolta. Tämän oikea-aikaisen yhteistyön pitäisi helpottaa EU:n valtiontukilainsäädännön soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa. Komissiolla on myös mahdollisuus tarjota apuaan kansallisille tuomioistuimille omasta aloitteestaan, mikä auttaa lisäämään kansallisten tuomioistuinten ja asianosaisten tietoisuutta komission ja kansallisten tuomioistuinten välisistä yhteistyöjärjestelyistä, osoittamaan niiden hyödyllisyyden ja edistämään niiden käyttöä. 18 Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa, EUVL C 85, 9.4.2009, s. 1. FI 6 FI

Koska kantelijat eivät aina tiedä, mitä tietoja komissio tarvitsee voidakseen arvioida nopeasti valtiontukea koskevan kantelun, pakollinen kantelulomake ohjaa kantelijoita keräämään ja esittämään juuri ne tiedot, joita komissio tarvitsee voidakseen päätellä, sisältyykö tiettyyn tapaukseen tukea. Tämän pitäisi vähentää merkittävästi tarvetta lähettää kantelijoille myöhempiä tietopyyntöjä, sillä kantelijat ovat todennäköisesti toimittaneet kaikki saatavillaan olevat tarpeelliset tiedot heti alussa. Menettelyn suurempi läpinäkyvyys ja ennustettavuus antaa kantelijoille selvemmän kuvan tutkimuksen tilanteesta ja edistymisestä, mikä vähentää tarpeetonta kirjeenvaihtoa. 2.2. TEHOKKAAN JA LUOTETTAVAN TIEDONKERUUN VARMISTAMINEN MARKKINOILTA Valtiontukitoimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi on kehittynyt merkittävästi viime vuosina. Komissio soveltaa vaikutuskeskeistä lähestymistapaa, jossa pyritään löytämään tasapaino arvioitavina olevien valtiontukitoimenpiteiden myönteisten ja kielteisten vaikutusten välillä. Tukitoimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi riippuu toimenpiteen luonteesta ja sen vaikutuksesta markkinoilla. Sen vuoksi kunnollisesta tosiseikkoihin perustuvasta arvioinnista on tullut yhä tärkeämpi, varsinkin monimutkaisissa tapauksissa. Tiedonkeruuseen liittyvien komission tarpeiden täyttämiseksi olisi otettava käyttöön markkinatietoja koskevia välineitä (2.2.1) ja oikeusperusta tiettyjä toimialoja ja tiettyjä tukivälineitä (2.2.2) koskevien tutkimusten suorittamiseksi, jotta komissio pystyisi saamaan oikea-aikaisia, luotettavia, paikkansa pitäviä ja täydellisiä tietoja suoraan markkinoilta. 2.2.1 Markkinatietoja koskevat välineet Komission tiedonsaantivaltuuksia valtiontukimenettelyissä koskeva nykyinen menettelykehys aiheuttaa tiettyjä vaikeuksia. Komission riippuvaisuus jäsenvaltion toimittamista tiedoista voi johtaa viivästyksiin, jos tiedot eivät ole helposti kansallisten viranomaisten saatavilla. Tietyissä tapauksissa tästä voi aiheutua kyseisille viranomaisille huomattava rasite. Komissio yritti ratkaista joitakin näistä ongelmista käytännesäännöissä 19. Erityisesti käytännesäännöissä vahvistettiin käytäntö, jonka mukaan komission yksiköt voivat muodollisessa tutkintamenettelyssä lähettää jäljennöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä asianomaisille osapuolille ja pyytää niitä esittämään huomautuksia tietyistä tapaukseen liittyvistä seikoista. Kun otetaan käyttöön mahdollisuus määrätä seuraamuksia puutteellisten tai virheellisten tietojen toimittamisesta vastauksena tietopyyntöön, voidaan parantaa komission saamien tietojen laatua. Menettelyn tehokkuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi olisi mentävä askel eteenpäin ja kodifioitava ne valtuudet markkinoiden kuulemiseen, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on useita kertoja tunnustanut komissiolla olevan 20. 19 20 Komission tiedonanto valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavista käytännesäännöistä, 34 kohta, ks. alaviite 11 edellä. Asia 84/82, Saksa v. komissio, Kok. 1984, s. 1451; asia T-198/01, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, Kok. 2004, s. II-2717; asia T-73/98, Prayon-Rupel v. komissio, Kok. 2001, s. II-867; asia T- 304/08, Smurfit Kappa v. komissio, 2012, ei vielä julkaistu. FI 7 FI

Ehdotuksessa esitetään, että komissio voi pyytää ilmoitettua ja sääntöjenvastaista tukea koskevissa menettelyissä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen tietoja muilta tahoilta kuin asianomaiselta jäsenvaltiolta yksinkertaisella pyynnöllä tai päätöksellä (uusi 6 a artikla ja muutettu 10 artikla). Kuten kilpailunrajoitusten ja sulautumien tapauksessa, uudet markkinatietoja koskevat välineet antaisivat mahdollisuuden pyytää tietoja miltä tahansa yritykseltä, yritysten yhteenliittymältä tai jäsenvaltiolta (uusi 6 a artikla) sekä mahdollisuuden määrätä yrityksille seuraamuksia sakkojen tai uhkasakkojen muodossa (uusi 6 b artikla), jos ne eivät vastaa tai jos ne toimittavat puutteelliset tiedot. Tämä estäisi kolmansia osapuolia toimittamasta puolueellisia tietoja. Lisäksi se, että sama kysymys esitetään eri yrityksille ja saadut vastaukset toimitetaan jäsenvaltioille kommentoitavaksi, antaisi komissiolle mahdollisuuden tarkistaa tiedot ja varmistaa saatujen tietojen luotettavuus. Määrittäessään sakkojen ja uhkasakkojen määrää komissio ottaisi huomioon sulautumien ja kilpailunrajoitusten alalla saadun kokemuksen. Sen vuoksi taloudelliset seuraamukset olisivat samaa luokkaa kuin mistä säädetään neuvoston asetuksessa 139/2004 21 ja neuvoston asetuksessa 1/2003 22. Valitut arvot muodostavat asianomaisille osapuolille riittävän kannustimen noudattaa sääntöjä ja ne ovat oikeassa suhteessa rikkomisen mahdolliseen vakavuuteen: sakkojen määrä on enintään 1 prosentti kokonaisliikevaihdosta, kun on kyse virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta vastauksena yksinkertaiseen pyyntöön tai päätöksellä esitettyyn pyyntöön taikka päätöksellä esitettyihin pyyntöihin vastaamatta jättämisestä (uuden 6 b artiklan 1 kohta). uhkasakkojen määrä on enintään 5 prosenttia keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta kultakin työpäivinä lasketulta viivästyspäivältä päätöksessä säädetystä päivästä alkaen; tarkoituksena on pakottaa yritykset toimittamaan päätöksessä pyydetyt täydelliset ja virheettömät tiedot (uuden 6 b artiklan 2 kohta). Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti muille jäsenvaltioille ja viranomaisille lähetettyjen tietopyyntöjen yhteydessä ei olisi mahdollista määrätä sakkoja tai uhkasakkoja menettelyasetuksen nojalla. Oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista vahvistaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiselle ja täytäntöönpanemiselle vanhentumisajat, jotka noudattavat neuvoston asetuksen 1/2003 säännöksiä 23 (uudet 15 a ja 15 b artikla). Markkinatietoja koskevia välineitä käytettäisiin pääasiassa monimutkaisissa yksittäistapauksissa, jotka edellyttävät perusteellista arviointia. Niillä pyrittäisiin ratkaisemaan erilaisia seikkoja, jotka liittyvät tuen luokitteluun tai sen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin. Seuraavat esimerkit voivat valaista tämän välineen tulevaa käyttöä: tavanomaisten 21 22 23 Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta ( EY:n sulautuma-asetus ), 13 ja 14 artikla, EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1. Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, 22 ja 23 artikla, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. Joulukuun 16 päivänä 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 ja 26 artikla, ks. edellä alaviite 22. FI 8 FI

markkinakäytäntöjen (esim. takauksiin/lainoihin sisältyvä valtiontukiosuus) ja markkinahäiriöiden arviointi ja/tai kannustavan vaikutuksen vertaileva analyysi. Tietopyyntöjen vastaanottajat valittaisiin tapauskohtaisesti, puolueettomien kriteerien perusteella. Tuensaajan lisäksi tietopyyntöjä voitaisiin lähettää esimerkiksi kilpailijoille, asiakkaille ja kuluttajajärjestöille. Kussakin vastaajaluokassa varmistettaisiin, että otos on edustava. Pyydetyt tiedot ovat helposti asianomaisten markkinatoimijoiden saatavilla, ja niissä on kyse erityisesti seuraavista tiedoista: markkinatiedot (esim. markkinoiden suuruus, markkinaosuudet, tuonnin määrä jne.) ja yritystiedot (esim. kustannusrakenne, voitot, omistus ja määräysvalta, osakkuudet muissa yrityksissä jne.); tosiseikkoihin perustuva analyysi markkinoiden toiminnasta (esim. markkinoille tulon esteet, markkinoille tulon kustannukset, sääntelyesteet, markkinoiden kasvuaste ja kasvunäkymät, ylikapasiteetti), tuen todennäköinen vaikutus tuensaajaan, ehdotettujen korjaustoimenpiteiden tai vastasuoritteiden arviointi. Jäsenvaltioiden toimittamien arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus taataan täysin käytettäessä markkinatietoja koskevia välineitä. Jo menettelyn aloittamispäätöksen tavoitteena on tiedottaa kolmansille osapuolille asian pääpiirteistä tavalla, joka suojelee mahdollisesti arkaluonteisia tietoja. Komissio varmistaa myös, että arkaluonteisia tietoja ei paljasteta, kun laaditaan tietopyyntöjä kolmansille osapuolille. Tietopyyntöön vastaavia markkinatoimijoita pyydetään toimittamaan komissiolle eiluottamuksellinen versio vastauksestaan. Jos osaa tiedoista pidetään luottamuksellisina, komissio varmistaa näiden tietojen riittävän suojelun (esimerkiksi yhdistämällä tietoja tai esittämällä vaihteluvälin). Jos komissio haluaa käyttää kolmansien osapuolten toimittamia luottamuksellisia tietoja, joita ei voida yhdistää tai muulla tavoin tehdä anonyymeiksi, sen on ensin saatava kyseisiltä kolmansilta osapuolilta suostumus näiden tietojen paljastamiseen jäsenvaltiolle, jotta niitä olisi mahdollista käyttää päätöksessä. Niissä tapauksissa, joissa luottamuksellisiksi merkityt tiedot eivät näytä kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, on asianmukaista vahvistaa menettely, jonka avulla komissio voi päättää, missä määrin kyseiset tiedot voidaan julkistaa. Kaikissa päätöksissä, joissa tietojen luottamuksellisuutta koskeva väite hylätään, olisi ilmoitettava ajankohta, jolloin tiedot paljastetaan, jotta asianomainen kolmas osapuoli voi turvautua käytettävissään oleviin oikeussuojakeinoihin, välitoimenpiteet mukaan luettuina (uusi 7 artiklan 9 kohta). * * * Markkinatietoja koskevien välineiden käyttöönoton pitäisi vähentää jäsenvaltioiden hallinnollista taakka. Sen ansiosta komissio voi vapauttaa kansalliset viranomaiset osittain tiedonkeruusta aiheutuvasta taakasta, erityisesti tapauksissa, joissa tiedot eivät ole jäsenvaltion käytettävissä ja niiden hankkiminen vaatisi jäsenvaltiolta merkittäviä lisäponnistuksia, ja hyödyntää suoraan yritysten tasolla jo olemassa olevia tietoja (esim. FI 9 FI

markkinaosuuden ja markkinarakenteen osalta). Viime kädessä näin voitaisiin saavuttaa parempi tasapaino tuen myöntäjän ja lopullisen tuensaajan välillä. Uudistetut säännöt eivät kuitenkaan muuta jäsenvaltion velvollisuutta toimittaa kaikki todisteet, jotka osoittavat tukitoimenpiteen soveltuvuuden sisämarkkinoille. Ne eivät myöskään muuta valtiontukimenettelyn kahdenvälistä luonnetta. Markkinatietoja koskevilla välineillä jäsenvaltiot liitettäisiin asianmukaisesti menettelyyn antamalla niille mahdollisuus esittää huomautuksensa tietopyyntöihin saaduista vastauksista (uusi 7 artiklan 8 kohta). Tällä tavoin säilytetään niiden puolustautumisoikeudet ja taataan menettelyn läpinäkyvyys. Tuensaajan ja komission yksiköiden välinen suora kirjeenvaihto auttaisi määrittämään paremmin, mitä tietoja todella tarvitaan sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi kohtuullisessa ajassa. Tästä olisi hyötyä niin tuensaajalle kuin jäsenvaltiolle. Se myös parantaisi tuensaajan tilanteen ennustettavuutta. Pyydetyt täsmälliset tiedot ovat helposti tuensaajan saatavilla, ja niiden toimittamisesta pitäisi aiheutua sille vain suhteellisen vähän työtä, johon se olisi valmis nopeasti osoittaakseen, että sen hakema tuki todella on oikeutettua. Se, että komissio käyttää markkinatietoja koskevia välineitä, on myös kilpailijoiden ja kantelijoiden etujen mukaista, sillä sen ansiosta komissio pystyy arvioimaan huolellisemmin kyseisen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, jolloin voidaan estää tai korjata sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta aiheutuva kohtuuton kilpailun vääristyminen. Markkinatietoja koskevien välineiden avulla komissio pystyy olemaan suoraan ja samanaikaisesti yhteydessä asianmukaisiin kolmansiin osapuoliin. Tämä edistää läpinäkyvää, täsmällistä ja nopeaa tietovirtaa, jonka pitäisi pienentää toistuvien ja peräkkäisten tietopyyntöjen määrää ja siten lyhentää tutkimuksen kestoa. Komissio soveltaa suhteellisuuskriteeriä pyytäessään tietoja markkinoilta. Näin ollen asianomaisille yrityksille aiheutuva taakka pidetään niin pienenä kuin mahdollista, jotta komissio voi saattaa tukitoimenpiteen arvioinnin päätökseen. Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) joutuisivat tekemisiin markkinatietoja koskevien välineiden kanssa vain poikkeustapauksissa, koska niitä käytettäisiin enimmäkseen monimutkaisissa yksittäistapauksissa, jotka edellyttävät perusteellista arviointia, kun taas suurin osa pk-yritysten tuista myönnetään hyväksytyistä tai ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvista ohjelmista 24. Niissä erittäin harvinaisissa tapauksissa, joissa markkinatietoja koskevia välineitä sovellettaisiin pk-yrityksiin, komissio mukauttaisi vaatimuksiaan edellä mainitun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Markkinatietoja koskevien välineiden käyttöönotto muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen ei muuttaisi kolmansien osapuolten roolia tietolähteenä, joka sisältyy jo nykyiseen järjestelmään ja on vahvistettu selvästi tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Sakkojen ja/tai uhkasakkojen määräämisestä tehtyjen päätösten kohteena olevat voivat kuitenkin esittää kantansa (uuden 6 b artiklan 5 kohta) ja hakea päätökseen muutosta (uuden 6 b artiklan 6 kohta). 24 Viimeisimmässä valtiontukien tulostaulussa (SEC(2011) 1487 lopullinen) julkaistujen tietojen mukaan 88,5 prosenttia jäsenvaltioiden vuonna 2010 myöntämästä kokonaistuesta myönnettiin hyväksyttyjen ohjelmien tai ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden kautta. Lisäksi 100 prosenttia pk-yrityksiä koskevaan horisontaaliseen tavoitteeseen kuuluvasta tuesta myönnettiin ohjelmien tai ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden kautta. FI 10 FI

Uudet tiedonkeruuta koskevat säännöt ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että komissio antaa hyvin perusteltuja päätöksiä yritysten kannalta järkevässä määräajassa. Tällä tavoin komissio lisää oikeusvarmuutta jäsenvaltioiden ja yritysten kannalta ja samanaikaisesti tekee valtiontukipolitiikasta tehokkaampaa ja läpinäkyvämpää. 2.2.2 Toimialoja ja tukivälineitä koskevat tutkimukset Valtiontukiuudistusta koskevan aloitteen tavoitteiden mukaisesti komissio on sitoutunut keskittymään tapauksiin, jotka vääristävät eniten sisämarkkinoiden toimintaa. Soveltamalla tutkimuksissaan tehostetusti horisontaalista lähestymistapaa komissio pystyisi paremmin havaitsemaan tiettyyn toimialaan tai tiettyyn tukivälineeseen liittyvän tuen, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua. Parempien horisontaalisten tietojen tarve on erityisen selvä tapauksissa, joissa komission hallussa olevat tiedot (jotka on saatu joko kantelujen, ilmoitusten tai markkinatoimijoiden kautta) tuovat esiin ongelmia, jotka liittyvät tiettyyn toimialaan useissa jäsenvaltioissa, ja on olemassa merkkejä siitä, että samanlaisia ongelmia voi esiintyä muissa jäsenvaltioissa. Komissio on jo noudattanut tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan sen olisi tehostettava seurantatoimiaan sekä otosten koon että sisällön osalta 25, käyttämällä enemmän tämänhetkisiä valtuuksiaan hyväksyttyjen tukitoimenpiteiden ja ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen ohjelmien jälkiseurantaan. Tällä tavoin se voi kerätä jäsenvaltioilta horisontaalisia tietoja, jotka koskevat tiettyä toimialaa tai tietyn tukivälineen käyttöä useissa jäsenvaltioissa. Parantaakseen tietämystään tietystä toimialasta tai valtiontukeen liittyvästä kysymyksestä komissio voi lähettää myös kyselylomakkeita, esittää tietopyyntöjä jäsenvaltioille tai tilata asiantuntijoilta raportteja ja tulevaisuudessa esittää tietopyyntöjä markkinatoimijoille. Komissiolla jo olevien valtuuksien täydentämiseksi ja kokonaisvaltaisen näkemyksen saamiseksi markkinoista ennakolta ehdotetaan sellaisen oikeusperustan luomista, jonka nojalla voidaan aloittaa toimialoja ja tukitoimenpidemuotoja koskevia tutkimuksia (uusi 20 a artikla). Komissio toteuttaisi tällaisia tutkimuksia käyttämällä valtuuksiaan lähettää tietopyyntöjä jäsenvaltioille ja kaikille merkityksellisille markkinatoimijoille. Tutkimuksen päätyttyä komissio voi julkaista selonteon tiettyä toimialaa koskevan tutkimuksen tuloksista. Ennen toimialatutkimuksen muodollista aloittamista komission olisi analysoitava kaikki tiedot, jotka sillä jo on hallussaan tai jotka ovat julkisesti saatavilla. Suhteellisuuteen liittyvistä syistä toimialatutkimuksen käynnistäminen edellyttää sitä, että julkisesti saatavilla olevista lähteistä on saatu merkkejä siitä, että tietyllä toimialalla tai tietyn tukivälineen käytössä esiintyy valtiontukeen liittyviä ongelmia useissa jäsenvaltioissa: esimerkiksi että tietyllä toimialalla olemassa olevat tai tiettyyn tukivälineeseen liittyvät tukitoimenpiteet eivät ole tai eivät enää ole sisämarkkinoille soveltuvia. Toimialatutkimukset merkitsisivät alussa jonkin verran työtä joillekin markkinatoimijoille, joilta ensin pyydetään ei-julkisia tietoja. Sitten komissio pyytää myös jäsenvaltioilta tietoja ja kehottaa niitä esittämään huomautuksensa ja mielipiteensä tuloksista. Tämän alustavan työmäärän vastapainoksi työmäärä kuitenkin vähenisi merkittävästi yksittäisiä tapauksia 25 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2011, s. 41, ks. edellä alaviite 5. FI 11 FI

koskevissa tulevissa tutkimuksissa kaikkien asianomaisten osalta (jäsenvaltiot, tuensaajat, markkinatoimijat ja komissio), sillä tarvittavien tietopyyntöjen määrä vähenisi ja suurempi läpinäkyvyys ja nopeus todennäköisesti tehostaisivat valtiontukisääntöjen täytäntöönpanoa. 3. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Intressitahojen kuuleminen ja asiantuntijatiedon käyttö Valtiontukimenettelyjen uudistus esiteltiin jäsenvaltioille ja siitä keskusteltiin niiden kanssa korkean tason kokouksissa, jotka järjestettiin 6. maaliskuuta ja 11. heinäkuuta 2012. Lisäksi markkinatietoja koskevista välineistä ja toimialatutkimuksista järjestettiin tekninen työpaja 19. syyskuuta 2012. Valtiontukea koskevien kantelujen käsittelystä ja tiedonkeruusta valtiontukitutkimuksissa järjestettiin julkinen kuuleminen 13. heinäkuuta 2012 5. lokakuuta 2012. Tähän julkiseen kuulemiseen saadut vastaukset ovat saatavilla kilpailun pääosaston verkkosivustolla, ja tuloksia esiteltiin jäsenvaltioille korkean tason kokouksessa 9. marraskuuta 2012. Vaikutustenarviointi Ei sovelleta. 4. EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksella muutetaan valtiontukitutkimuksissa sovellettavista menettelysäännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 niitä säännöksiä, jotka koskevat kantelujen käsittelyä ja tiedonkeruuta markkinoilta. Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 109 artikla. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate Menettelyasetukseen ehdotettujen muutosten tavoitteena on tehdä valtiontukimenettelyistä tehokkaampia ja sitä kautta edistää sisämarkkinoiden eheyden säilyttämistä ja saavuttaa valtiontukiuudistusta koskevan aloitteen ja yleisemmin ottaen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Ne myös keventävät jäsenvaltioiden ja kolmansien osapuolten hallinnollista taakkaa. Sen vuoksi tämä komission ehdotus on oikeassa suhteessa tavoiteltuun poliittiseen tavoitteeseen. Tämä ehdotus koskee valtiontukisääntöjen soveltamista, joka kuuluu Euroopan unionin yksinomaisen toimivallan piiriin. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Sääntelytavan valinta Neuvoston asetus, jolla muutetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 659/1999. FI 12 FI

5. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Tällä muutosehdotuksella ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon (varainhoitoasetuksen 28 artikla ja soveltamissääntöjen 22 artikla). FI 13 FI

2012/0342 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 109 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 26, sekä katsoo seuraavaa: (1) Valtiontukisääntöjen perusteellinen uudistaminen edistää osaltaan sekä kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian 27 täytäntöönpanoa että julkisen talouden vakauttamista, ja sen yhteydessä perussopimuksen 107 artiklaa olisi sovellettava tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Neuvoston asetuksella (EY) N:o 659/1999, joka on annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, kodifioitiin komission aikaisempi käytäntö ja vahvistettiin sitä, jotta voitaisiin lisätä oikeusvarmuutta ja tukea valtiontukipolitiikan kehitystä läpinäkyvässä ympäristössä. Kyseisen asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen ja viimeaikaisen kehityksen, kuten laajentumisten ja talous- ja finanssikriisin, perusteella joitakin asetuksen näkökohtia olisi muutettava, jotta komission toiminnan tehokkuus lisääntyisi. (2) Jotta olisi mahdollista arvioida kaiken ilmoitetun tai sääntöjenvastaisen valtiontuen soveltuvuus sisämarkkinoille, mikä kuuluu komission yksinomaisen toimivallan piiriin perussopimuksen 108 artiklan nojalla, on aiheellista varmistaa, että komissiolla on valtiontukisääntöjen soveltamisen valvomiseksi valtuudet pyytää kaikki tarvittavat tiedot yrityksiltä, yritysten yhteenliittymiltä tai jäsenvaltiolta, jos se epäilee kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille ja on sen vuoksi aloittanut muodollisen tutkimuksen. 26 27 EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. Komission tiedonanto Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen. FI 14 FI

(3) Tukitoimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen, erityisesti perusteellisen arvioinnin kohteena olevien uusien tai teknisesti monimutkaisten toimenpiteiden osalta, komission olisi voitava yksinkertaisella pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yritystä, yritysten yhteenliittymää tai jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen arvioinnin loppuun saattamiseksi, jos sen käytettävissä olevat tiedot eivät riitä, ottaen ottaa tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaate, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa. (4) Komission olisi voitava tarvittaessa varmistaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle osoitettuihin tietopyyntöihin vastaaminen määräämällä kohtuullisia sakkoja tai uhkasakkoja. Niiden osapuolten oikeudet, joilta on pyydetty tietoja, olisi taattava antamalla niille tilaisuus esittää kantansa ennen kuin päätös sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä tehdään. Euroopan unionin tuomioistuimella olisi oltava perussopimuksen 261 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tällaisten sakkojen ja uhkasakkojen suhteen. (5) Sakkoja ja uhkasakkoja ei sovelleta jäsenvaltioihin, sillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan mukaisesti niiden on toimittava vilpittömästi yhteistyössä komission kanssa ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi toteuttaa asetuksen (EY) N:o 659/1999 mukaiset tehtävänsä. (6) Asianomaisen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksien takaamiseksi jäsenvaltioille olisi tiedotettava yrityksille, yritysten yhteenliittymille tai jäsenvaltioille lähetettyjen tietopyyntöjen sisällöstä, ja niiden olisi voitava kommentoida sellaisia saatuja huomautuksia, jotka asettavat kyseenalaiseksi kyseisen tukitoimenpiteen soveltuvuuden sisämarkkinoille. (7) Komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Komission ei pitäisi pystyä käyttämään päätöksessä vastaajien toimittamia luottamuksellisia tietoja, joita ei voida yhdistää tai muulla tavoin tehdä anonyymeiksi, jollei se ole ennakolta saanut niiden suostumusta kyseisten tietojen ilmaisemiseen asianomaiselle jäsenvaltiolle. (8) Niissä tapauksissa, joissa luottamuksellisiksi merkityt tiedot eivät näytä kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, on asianmukaista vahvistaa menettely, jonka avulla komissio voi päättää, missä määrin kyseiset tiedot voidaan paljastaa. Kaikissa päätöksissä, joissa tietojen luottamuksellisuutta koskeva väite hylätään, olisi ilmoitettava ajankohta, jolloin tiedot paljastetaan, jotta asianomainen kolmas osapuoli voi turvautua käytettävissään oleviin oikeussuojakeinoihin, välitoimenpiteet mukaan luettuina. (9) Komissio voi omasta aloitteestaan tutkia miltä tahansa taholta sääntöjenvastaisesta tuesta saamiaan tietoja varmistaakseen perussopimuksen 108 artiklan, ja erityisesti perussopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden ja täytäntöönpanokiellon, noudattamisen ja arvioidakseen tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille. Tässä yhteydessä kantelut ovat tärkeä tietolähde unionin valtiontukisääntöjen rikkomisen havaitsemiseksi. (10) Komissiolle tehtyjen kantelujen laadun parantamiseksi ja samanaikaisesti avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi on aiheellista määritellä edellytykset, jotka kantelun FI 15 FI

olisi täytettävä, jotta se antaisi komissiolle tietoja oletetusta sääntöjenvastaisesta tuesta alustavan tutkimuksen käynnistämistä varten. (11) Kantelijoita olisi vaadittava osoittamaan, että ne ovat perussopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja asianomaisia osapuolia. Niitä olisi myös vaadittava toimittamaan tietty määrä tietoja lomakkeella, joka komission olisi voitava määritellä täytäntöönpanosäännöksessä. (12) Oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista vahvistaa vanhentumisajat sakkojen ja uhkasakkojen määräämiselle ja täytäntöönpanolle. (13) Sen varmistamiseksi, että komissio käsittelee samankaltaisia kysymyksiä johdonmukaisella tavalla kaikkialla sisämarkkinoilla, on aiheellista täydentää komissiolla jo olevia valtuuksia ottamalla käyttöön erityinen oikeusperusta, jonka nojalla voidaan aloittaa toimialoja tai tiettyjä tukivälineitä useissa jäsenvaltioissa koskevia tutkimuksia. Suhteellisuuteen liittyvistä syistä toimialatutkimusten olisi perustuttava sellaisten julkisesti saatavilla olevien tietojen ennakkoarviointiin, jotka viittaavat siihen, että useissa jäsenvaltioissa esiintyy tiettyyn toimialaan tai tietyn tukivälineen käyttöön liittyviä valtiontukiongelmia, esimerkiksi että tietyllä toimialalla olemassa olevat tai tiettyyn tukivälineeseen liittyvät tukitoimenpiteet eivät ole tai eivät enää ole sisämarkkinoille soveltuvia. Tällaisten tutkimusten ansiosta komissio voisi käsitellä valtiontukeen liittyviä horisontaalisia kysymyksiä tehokkaalla ja avoimella tavalla. (14) Valtiontukisääntöjen johdonmukainen soveltaminen edellyttää jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja komission välisten yhteistyöjärjestelyjen luomista. Tällainen yhteistyö koskee kaikkia niitä jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka soveltavat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa ja 108 artiklaa jossain yhteydessä. Kansallisille tuomioistuimille olisi erityisesti annettava mahdollisuus pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja valtiontukilainsäädännön soveltamisesta. Komissiolle olisi myös annettava mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimille, jotka joutuvat soveltamaan perussopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa tai 108 artiklaa. Nämä huomautukset olisi annettava kansallisten menettelysääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, joihin kuuluvat myös osapuolten oikeudet turvaavat säännöt. (15) Avoimuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi komission päätöksistä olisi tiedotettava yleisölle. Sen vuoksi on aiheellista julkaista päätökset, joissa määrätään sakkoja tai uhkasakkoja, sillä ne vaikuttavat asianomaisten tietolähteiden etuihin. Julkaistessaan päätöksiään komission olisi noudatettava salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä perussopimuksen 339 artiklan mukaisesti. (16) Komission olisi tiiviissä yhteistyössä neuvoa-antavan valtiontukikomitean kanssa voitava hyväksyä täytäntöönpanosäännöksiä, joissa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan mukaisesti tehtyjen kantelujen muotoa, sisältöä ja muita arviointiperusteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt. (17) Tämän vuoksi asetus (EY) N:o 659/1999 olisi muutettava, FI 16 FI

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan asetus (EY) N:o 659/1999 seuraavasti: (1) Korvataan 5 artiklan otsikko seuraavasti: Pyyntö saada tietoja ilmoituksen tehneeltä jäsenvaltiolta. (2) Lisätään 6 a ja 6 b artikla seuraavasti: 6 a artikla Pyyntö saada tietoja muilta tahoilta 1. Sen jälkeen kun 6 artiklassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely on aloitettu, komissio voi aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa pyytää yritystä, yritysten yhteenliittymää tai toista jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi saattaa kyseisen toimenpiteen arvioinnin päätökseen, jos sen käytettävissä olevat tiedot eivät riitä. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava pyydetyt tiedot yksinkertaisen pyynnön perusteella määräajassa, joka ei yleensä saisi ylittää yhtä kuukautta. 3. Komissio voi vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää toimittamaan tietoja yksinkertaisella pyynnöllä. Pyytäessään yritykseltä tai yritysten yhteenliittymältä tietoja yksinkertaisella pyynnöllä komissio mainitsee tietopyynnön oikeusperustan ja tarkoituksen, täsmentää tarvitsemansa tiedot ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava. Se viittaa myös 6 b artiklan 1 kohdassa säädettyihin sakkoihin, joita voidaan määrätä virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta. 4. Komissio voi vaatia päätöksellä yritystä tai yritysten yhteenliittymää toimittamaan tietoja. Kun komissio vaatii päätöksellä yritystä tai yritysten yhteenliittymää toimittamaan tietoja, se mainitsee tietopyynnön oikeusperustan ja tarkoituksen, täsmentää tarvitsemansa tiedot ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava. Se viittaa myös 6 b artiklan 1 kohdassa säädettyihin sakkoihin ja viittaa 6 b artiklan 2 kohdassa säädettyihin uhkasakkoihin tai määrää uhkasakkoja. Lisäksi se mainitsee yrityksen tai yritysten yhteenliittymän oikeuden hakea päätökseen muutosta unionin tuomioistuimelta. 5. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 1 4 kohdan mukaisesti lähetettyjen tietopyyntöjen sisällöstä. 6. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen asianomaisten yritysten puolesta on yritysten omistajilla tai niiden edustajilla sekä oikeushenkilöiden, yhtiöiden tai oikeushenkilöyttä vailla olevien yhteenliittymien osalta henkilöillä, joilla lain tai sääntöjen mukaan on valtuudet edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut henkilöt voivat antaa pyydetyt tiedot valtuuttajan nimissä. Viimeksi mainitut kantavat kuitenkin täyden vastuun, jos annetut tiedot ovat epätäydellisiä, virheellisiä tai harhaanjohtavia. 6 b artikla Sakot ja uhkasakot 1. Komissio voi päätöksellä määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään 1 prosentti edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta a) antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vastatessaan 6 a artiklan 3 kohdan nojalla esitettyyn pyyntöön; FI 17 FI

b) antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja vastatessaan 6 a artiklan 4 kohdan nojalla annettuun päätökseen taikka eivät toimita tietoja asetetussa määräajassa. 2. Komissio voi päätöksellä määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta, kultakin työpäivinä lasketulta viivästyspäivältä päätöksessä säädetystä päivästä alkaen, kunnes ne toimittavat täydelliset ja virheettömät tiedot, joita komissio on pyytänyt 6 a artiklan 4 kohdan nojalla annetussa päätöksessä. 3. Sakon tai uhkasakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto. 4. Kun yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat täyttäneet velvoitteen, jonka tehosteeksi uhkasakko määrättiin, komissio voi määrätä uhkasakon lopullisen määrän pienemmäksi kuin mitä se olisi uhkasakon määräämisestä annetun alkuperäisen päätöksen perusteella. 5. Ennen 1 ja 2 artiklassa tarkoitetun päätöksen antamista komissio antaa asianomaisille yrityksille tai yritysten yhteenliittymille tilaisuuden esittää kantansa. 6. Euroopan unionin tuomioistuimella on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 261 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tarkastella uudelleen komission määräämiä sakkoja tai uhkasakkoja. Se voi kumota sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä. (3) Lisätään 7 artiklaan 8 10 kohta seuraavasti: 8. Ennen 2 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen antamista komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää kantansa komission 6 a artiklan mukaisesti saamista tiedoista siltä osin kuin tiedot asettavat kyseenalaiseksi toimenpiteen soveltuvuuden sisämarkkinoille. 9. Komissio ei käytä vastaajien toimittamia luottamuksellisia tietoja, joita ei voida yhdistää tai muulla tavoin tehdä anonyymeiksi, missään 2 5 kohdan mukaisessa päätöksessä, jollei se ole ennakolta saanut niiden suostumusta kyseisten tietojen ilmaisemiseen asianomaiselle jäsenvaltiolle. Komissio voi tehdä perustellun päätöksen, joka annetaan tiedoksi asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle ja jossa todetaan, että vastaajan luottamuksellisiksi merkitsemiä tietoja ei suojella, ja asetetaan määräaika, jonka päättyessä tiedot paljastetaan. Määräajan on oltava vähintään yksi kuukausi. 10. Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta. Jos 6 a artiklan mukaisesti tietoja toimittava yritys tai yritysten yhteenliittymä sille mahdollisesti aiheutuvan vahingon vuoksi sitä pyytää, sen henkilöllisyyttä ei ilmaista asianomaiselle jäsenvaltiolle. (4) Muutetaan 10 artikla seuraavasti: Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti: 1. Rajoittamatta 20 artiklan soveltamista komissio voi omasta aloitteestaan tutkia miltä tahansa taholta saamiaan tietoja, jotka koskevat oletettua sääntöjenvastaista tukea. Komissio tutkii viipymättä minkä tahansa asianomaisen osapuolen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemän kantelun. 2. Komissio pyytää tarvittaessa tietoja asianomaiselta jäsenvaltiolta. Tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohtaa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen komissio voi myös pyytää tietoja muilta tahoilta. Edellä olevan 6 a ja 6 b artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin. (5) Lisätään 14 artiklan jälkeen luvun otsikko seuraavasti: FI 18 FI

III A LUKU VANHENTUMISAJAT. (6) Korvataan 15 artiklan otsikko seuraavasti: Tuen takaisinperintään sovellettava vanhentumisaika. (7) Lisätään 15 a ja 15 b artikla seuraavasti: 15 a artikla Sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika 1. Komissiolle 6 b artiklassa myönnettyihin toimivaltuuksiin sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa. 2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta aika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen lakkaa. 3. Rikkomista koskevaan tutkimukseen tai menettelyyn liittyvät komission toimet keskeyttävät sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan siitä päivästä alkaen, jona toimesta ilmoitetaan asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. 4. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen jokaisesta keskeytymisestä. Vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kahden vanhentumisajan pituutta vastaava määräaika on kulunut komission määräämättä sakkoa tai uhkasakkoa. Tämä määräaika pitenee ajalla, joksi vanhentuminen katkeaa 5 kohdan mukaisesti. 5. Sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva menettely on vireillä unionin tuomioistuimessa. 15 b artikla Sakkojen ja uhkasakkojen täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika 1. Komission toimivaltuuksiin panna täytäntöön 6 b artiklan nojalla annetut päätökset sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa. 2. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on tullut lainvoimaiseksi. 3. Sakkojen tai uhkasakkojen täytäntöönpanoon sovellettavan vanhentumisajan keskeyttää a) sellaisen päätöksen tiedoksiantaminen, jolla on muutettu sakon tai uhkasakon alkuperäistä määrää taikka hylätty sen muuttamista koskeva hakemus; b) komission taikka jäsenvaltion komission pyynnöstä sakon tai uhkasakon täytäntöönpanemiseksi suorittama toimi. 4. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen jokaisesta keskeytymisestä. 5. Sakon tai uhkasakon täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika katkeaa ajaksi a) joksi on myönnetty maksuaikaa; b) jolla maksun täytäntöönpanoa on lykätty unionin tuomioistuimen päätöksellä. (8) Korvataan 16 artikla seuraavasti: 16 artikla Tuen väärinkäyttö FI 19 FI