Opas lasten jalkineiden valintaan

Opas lasten jalkineiden valintaan

Sisällys Opas lasten jalkineiden valintaan Opas lasten jalkineiden valintaan 3 Jalkaterien rakenne 4 Jalkaterien malli 6 Alaraajojen kehitysvaiheita 8 Jalkineiden vaikutuksia jalkaterään 11 Paljasjaloin liikkuminen aktivoi kehoa monin tavoin 13 Kasvu- ja käyntivaran määrittäminen 14 Mittaustapoja 16 Virheellisiä mittaustapoja 24 Hyvän jalkineen ominaisuudet valitse jalkine näiden ominaisuuksien mukaan 26 Jalkineen valinta iän mukaan 34 Eri jalkinetyyppejä 36 Jalkojen omahoito 38 Opas sopii lapselle, jolla ei ole todettuja ja diagnosoituja ongelmia alaraajoissa. Jalkineiden tehtävä on jalkaterien suojaus. Jalkineet suojaavat jalkoja kylmältä, kuumalta, märältä, kolhuilta, teräviltä esineiltä, kemikaaleilta ja kovalta alustalta. Jalkaterän tehtävät ovat epätasaiseen alustaan mukautuminen, iskunvaimentaminen ja toimiminen jäykkänä vipuvartena. Terve jalkaterä kiertyy kävellessä etu- ja takaosasta vastakkaisiin suuntiin (spiraaliliike) ja mukautuu siten erilaisiin alustoihin. Jäykkä jalkine estää tämän luonnollisen liikkeen. Jalkaterä ja nilkka ovat tärkeitä osia koko kehon iskunvaimennusjärjestelmässä. Jalkaterä joustaa, keventäen joka askeleella kehon kuormitusta. Esimerkiksi pohjalliset, jotka estävät pronaatiota eli jalkaterän liikkeen sisäsyrjälle, estävät tätä luonnollista toimintoa, jolloin keho joustaa jostain muualta, esimerkiksi polvesta. Jäykkänä vipuvartena toimiminen tarkoittaa jalkaterän jäykistymistä osuessaan alustaan kävellessä tai juostessa sekä kun kantapää kohoaa alustalta varvastyönnön ajaksi. Kun asennot ja alustat muuttuvat, jalkaterän ja säärilihasten tehtävänä on mukautua muuttuviin asentoihin ja liikkeisiin sekä tarvittaessa korjata niitä. Jalkaterveys paranee pienillä teoilla. Kipuilevat jalat häiritsevät elämää, ne kannattaa siis pitää hyvässä kunnossa! Jaloille parasta on paljasjalka kävely, silloin alaraajat pääsevät toimimaan niiden luonnolliseen tapaan. Lähteet: Opinnäytetyö http://urn.fi/urn:nbn:fi:amk-2013112217814 Tekijät: Riitta Kaartinen, Jonna Mäkilä ja Leila Pitkänen Metropolia-ammattikorkeakoulun jalkaterapeuttiopiskelijat 2013 Respecta Oy 2 3

Jalkaterien rakenne Jalkaterien kasvu ja hermosto Jalkaterässä on 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Luiden rakenteissa on huomattavia yksilöllisiä eroja kuten muoto ja koko. Jalkaterän luutuminen loppuu vasta 18 20 -vuotiaana. Nivelsiteet, jänteet ja lihakset tukevat jalkaterän alueen luisia rakenteita, kuten jalan joustavaa sisäkaarta. Alaraajojen nivelet, lihakset, jänteet ja rasvapatjat toimivat koko kehon iskunvaimentimena kävelyssä, juoksussa ja hypyissä. Paljain jaloin kävellessä aktivoituu kaikki kävelyyn osallistuvat lihakset eli puolet kehon 650 lihaksesta ja 200 luusta, sekä iso joukko niveliä. Harrasta paljasjalkakävelyä aina kun on mahdollista, jotta jalan lihakset pääsevät toimimaan niiden luonnolliseen tapaan. Terve jalkaterä on suoralinjainen: Kantaosasta kapea ja varvasosasta leveä. Lapsilla tämä on nähtävissä korostetusti. Varpaat liikkuvat ja ovat erillään toisistaan. Iho ja kynnet ovat ehjät ja joustavat. Jalkaterä on joustava, vahva ja se mukautuu erilaisille kävelyalustoille. Lapsen jalkaterien pituuskasvun eteneminen ja mittaamistarve Lapsen jalkaterien kasvu on yksilöllistä ja kasvu tapahtuu pyräyksittäin. Taulukossa ilmoitetut luvut ovat keskiarvoja. LAPSEN IKÄ JALKATERÄN KASVU MITTAUSTARVE 1 2 vuotta 1,5 mm / kk Joka 2. kuukausi 2 3 vuotta 1,0 mm / kk Joka 3. kuukausi 3 4 vuotta 1,0 mm / kk Joka 4. kuukausi 4 6 vuotta 1,0 mm / kk Joka 6. kuukausi 6 10 vuotta < 1,0 mm / kk Joka 6. kuukausi Jalkaterän pituuskasvu hidastuu viiden ikävuoden jälkeen. Lopullisen mitan jalkaterä saavuttaa tytöillä noin 14-vuotiaana ja pojilla 16 18 -vuotiaana. Hermosto Jalkaterien kasvu Jalkaterien pituuskasvu on nopeinta ensimmäisten ikävuosien aikana. Joskus vielä 3 4 -vuotiaana jalkaterät kasvavat noin 20 mm vuodessa. Täyden mitan jalkaterä saavuttaa tytöillä noin 14 -vuotiaana ja pojilla 16 18 -vuotiaana. Vaikka jalkaterien kasvu päättyy, niiden luutuminen jatkuu 18 20 ikävuoteen asti. Kun jalkaterä ei ole vielä luutunut, se on hyvin altis mukautumaan ulkopuoliseen, esimerkiksi jalkineen aiheuttamaan, paineeseen. Jalkaterien nopean kasvun ja kasvupyrähdysten vuoksi jalkaterien pituudet tulisi tarkistaa säännöllisesti. Jalkapohjan uurteista voidaan seurata jalkaterän kierteisen toiminnan kehittymistä. Jalkaterän etu- ja takaosa välistä kiertymistä kuvattaessa puhutaan torsioista tai jalkaterän etu- ja takaosan välisestä spiraalista. Vaikka lapsi muistuttaa rakenteeltaan aikuista jo hyvin varhaisessa vaiheessa, on hermoston kehitys kesken vielä pitkään. Asentotunto kehittyy vastaamaan aikuisen asentotuntoa vasta 12 -vuoden ikäisenä, jolloin liikkumisen malli vastaa aikuisen mallia. Kokonaisuutena hermosto on valmis vasta noin 16 20 -vuotiaana. Hitaimmin kehittyy somaattinen hermosto, joka käsittelee mm. aistimuksia. Hermoston hidas kypsyminen vääristää lapsen tuntemuksia jalkineen istuvuudesta. Lapsi voi pitää neljä numeroa liian pieniä jalkineita ja sanoa, että ne ovat sopivat. Tuntoaistin kehittyessä lapsi pystyy yhä luotettavammin kertomaan esim. jalkineen paineen ja hankauksen. Hermoston hidas kehittyminen sekä hermoston kyky sopeutua huonoihinkin olosuhteisiin luovat omat haasteensa hyvän jalkineen löytymiselle. Ostotilanteessa pelkästään lapsen mielipiteeseen jalkineen sopivuudesta onkin syytä suhtautua varauksella. Jalkaterän etu- ja takaosan eriytyneiden liikkeiden kehittymiselle on oleellista, että lapsi liikkuu mahdollisimman paljon. Varpaille nouseminen, isovarpaiden tyvinivelten vapaa ojentuminen sekä hyvien sääri- ja pohjelihasten toiminta ovat tässä avainasemassa. 4 5

Jalkaterien malli - varpaiden ja perusrakenteiden mukaan Perusrakenteiden mukaan Jalkoja voidaan luokitella kuormittumistavan ja rakenteiden mukaan perustyyppeihin: korkeakaarisiin, normaalikaarisiin ja matalakaarisiin jalkateriin. Myös lattajalka on yksi jalkaterän malleista ja on tavallinen sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Lapsen jalkaterissä on enemmän rasvakudosta kuin aikuisilla, tämä näkyy ulospäin jalan pyöreämpänä muotona. Lapsen kasvaessa osa rasvakudoksesta poistuu, jolloin jalkaterä saa luonnollisen mallinsa. Varpaiden mukaan Jalkaterän ulkonäköön ja muotoon vaikuttavat luuston mittasuhteet. Jalkaterän malleja on erilaisia ja jalkaterät ovat keskenään usein erimittaiset. Pituudeltaan samanmittaisissa jalkaterissä päkiän leveydet saattavat vaihdella, pojilla lähes kolme ja tytöillä lähes neljä senttiä ja kantaluun leveyskin noin kaksi senttiä. Varpaiden pituuseroja on hyvä havainnoida jalkineen mallia ja kokoa valittaessa. 1. Isovarvas on pisin (ukkovalta, egyptiläinen, germaaninen). Altistaa erityisesti vaivaisenluun synnylle. 2. Kakkosvarvas on pisin (akkavalta, kreikkalainen, romaaninen). Altistaa erityisesti vasaravarpaan synnylle. 3. Jalkaterä, jossa kaikki varpaat ovat täysin tai lähes yhtä pitkät (tasavalta, nelikulmainen). Korkeakaarisessa jalkaterässä jalan ulkosyrjä (ulkokaari) ei kuormitu ollenkaan tai kuormittuu vain vähän. Kuormitus jakautuu päkiöille ja kantapäille. Normaalikaarisessa jalkaterässä koko jalkapohja sisäkaarta lukuun ottamatta kuormittuu. Matalakaarisessa jalkaterässä koko jalkapohja kuormittuu, eikä siinä ole nähtävissä sisäkaarta tai sitä on nähtävissä vain vähän. Matalakaarinen jalka on yleinen paljasjalkakulttuureissa. Matalakaarinen jalkaterä ei ole kansankielellä tunnettu lättä- tai lattajalka! Lattajalassa koko jalkapohja on kuormittunut. Kuormitusmuutoksen lisäksi on selkeästi nähtävissä laskeutuneen pitkittäisenkaaren lisäksi kantaluun kääntyminen sisään (valgus), jalkaterän etuosan asentomuutos ja kävelyn mallin muuttuminen. Lattajalka voi olla joko toiminnallinen tai rakenteellinen. Toiminnallisessa lattajalassa pitkittäinen kaari häviää kuormituksessa ja tulee esiin kuormittamattomassa jalkaterässä. Lattajalkaiselta vaikuttava lapsi on syytä ottaa tutkimuksiin, mikäli kantaluu on voimakkaasti kääntynyt sisäänpäin, jalkaterät ovat kipeät tai ne väsyvät nopeasti, jolloin lapsi ei tahdo liikkua. Ylipainon on havaittu lisäävän lattajalkaisella lapsella oireiden esiintyvyyttä ja niiden voimakkuutta. Kivuton toiminnallinen lattajalka ei tarvitse hoitoa. Tutkimuksissa on todettu, että paljasjaloin kävely aktivoi jalkapohjan kosketusreseptoreja, jotka aktivoivat lihasten toimintaa nostaen pitkittäistä kaarta. 6 7

Alaraajojen kehitysvaiheita suurimmillaan 3,5 4 -vuotiaana jolloin polvien valgus-kulma on noin 8 astetta. Kouluikään mennessä polvien valgus -kulma pienenee, ollen 7 8-vuotiailla 5 6 astetta, eli sama kuin aikuisilla. Painon on todettu vaikuttavan merkittävästi lasten pihtipolvien esiintyvyyteen lasten ikään tai sukupuoleen katsomatta. Jos polvet eivät ole suoristuneet kymmeneen ikävuoteen mennessä tai lapsi kompastelee jalkoihinsa tai on nähtävissä selkeä puoliero voi ammattilaisen konsultointi olla tarpeen. Polvien yliojennus (genu recurvatum) Länkisääret ja pihtipolvet, polvien yliojennus, kävely jalkaterät sisään- tai ulospäin ja varpailla kävely Sikiöasento, makuuasento ja lopuksi pystyasento kehittävät lapsen alaraajoja. Alaraajojen kehittymiseen sisältyy reisi- ja sääriluiden sekä jalkaterän luiden kiertymiä ja erilaisia asentovaihteluita. Eri kehitysvaiheissa ja ikäkausina lasten alaraajoissa on nähtävissä omat ominaispiirteensä, jotka aikuisen alaraajoihin verrattaessa saattavat näyttää virheellisiltä ja aiheuttaa ylimääräistä huolta vanhemmissa. Lapsen alaraajoja tarkastellessa tulisikin ottaa huomioon niiden normaali kehittyminen ja muistaa etteivät lapsen jalkaterät ole pienoismalli aikuisten jalkateristä. Länkisääret, pihtipolvet, polvien yliojennus ja kävely jalkaterät sisään- tai ulospäin ovat yleisiä fysiologisia ilmiöitä ja kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen ja korjaantuvat yleensä itsestään lapsen kasvaessa. Länkisääret (genu varum) ja pihtipolvet (genu valgum) Lapsella on syntyessään länkisääret. Polvien kulma vaihtelee 15:sta jopa 30:een asteeseen. Liikkeelle lähtiessä polvien kulma pienenee ollen noin 1,5 -vuoden ikäisellä lapsella nolla astetta. Alaraajojen kehittyminen jatkuu ja niiden asento muuttuu pihtipolviseksi. Pihtipolvet ovat Polvien yliojennus liittyy yleensä leikki-ikään. 5 6 -vuotiaana nivelsiteet vahvistuvat ja yliojennus pienenee tai poistuu. Alaraajojen epäsymmetriset linjaukset ja polven ojentuminen yli 10 astetta voi viitata patologisiin muutoksiin, jolloin syy kannattaa selvittää omalääkärin kautta. Myöhemmällä iällä, varsinkin tytöillä, polvien yliojennus saattaa johtua perinnöllisestä nivelten yliliikkuvuudesta. Polven nivelet pysyvät paremmassa kunnossa jos polvien lukkoasentoa välttää. Kävely jalkaterät sisään- tai ulospäin (in-toeing/out-toeing) Alle 2-vuotiailla yleisin jalkaterien sisään- tai ulospäin kävelyn syy on jalkaterän etuosan synnynnäinen epämuodostuma, metatarsus adductus. Siinä jalkaterän etuosa on kääntynyt jalkapöytäluista sisäänpäin, mutta jalkaterän takaosa on suorassa. Tämä korjaantuu noin 9/10 lapsesta itsekseen ensimmäisen ikävuoden aikana. 2 3 -vuotiailla todennäköisemmin syynä on sääriluun liiallinen sisäkierto. Lapsen seistessä polvet osoittavat suoraan eteenpäin ja jalkaterät sisäänpäin. Kierto on usein toispuoleinen. 9 /10 tapauksissa sääriluun kiertyminen vähenee itsestään kahdeksaan ikävuoteen mennessä. 8 9

Jalkineiden vaikutuksia jalkaterään 3 4 -vuotiailla todennäköisemmin syynä on reisiluun kaulan korostunut kiertyminen eteenpäin, anteversio. Lapsen seisoessa polvet sekä jalkaterät kääntyvät sisäänpäin. Muutos pahenee 4 6-vuotiaana ja korjaantuu suurimmalla osalla lapsista kahdeksaan ikävuoteen mentäessä. Kävely jalkaterät ulospäin on harvinaisempaa. Syyt ovat päinvastaiset: lisääntynyt sääriluiden ulkokierto ja korostunut reisiluunkaulan kiertyminen ulospäin, retroversio. Liian pieni jalkine Jalkineet muuttavat lapsen luonnollista liikkumisen mallia, vaikeuttavat alustasta saatavia tuntoaistimuksia ja muovaavat luisia rakenteita. Jopa 50 prosenttia 8 9 -vuotiaista lapsista on menettänyt jalkojen luonnollisen toimintakyvyn. Tämä johtaa siihen, että hyvin varhaisessa aikuisiässä näkyy vaivaisenluu- ja vasaravarvasmuutoksia sekä kynsien virheellistä kasvua. Opittu varpailla kävely (idiopathic toe-walking) Varpailla kävelyä voi esiintyä lapsilla 3 4 vuoden ikään asti. Idiopaattinen eli sisäsyntyinen tai opittu varvaskävely todetaan usein lapsen ollessa 2 -vuotias. Lapsi kulkee varpaillaan, mutta pystyy pyydettäessä kävelemään kanta-varvaskäyntiä tai lapsi kuormittaa koko jalkapohjan aluetta seisoessaan. Diagnoosi tehdään sulkemalla pois varpailla kävelyä aiheuttavat sairaudet kuten esimerkiksi CPvamma. Opittu varpailla kävely on normaaliksi katsottava ilmiö, joka häviää vähitellen itsestään. Syntysyytä ei tiedetä ja hoitomuotojen tehosta ei ole riittävästi näyttöä. Toimenpiteisiin ryhdytään jos varpailla kävely haittaa lasta itseään. Hyvinkin suunniteltu jalkine voi huonosti istuvana olla epämukava ja aiheuttaa käyttäjälleen jalkasairauksia ja virheasentoja. Erilaiset jalan rakennetta muotoilevat tuet ja liian napakka istuvuus on kuin korsetti, joka rajoittaa normaalia kehitystä ja passivoi lihaksia. Liian tiukka jalkine häiritsee heikentää verenkiertoa ja voi johtaa epämuodostumiin. Useimmilla lapsilla kehittyy terveet jalat niin kauan kuin heidän jalkojaan ei pakoteta huonosti istuviin ja joustamattomiin jalkineisiin. Mikäli lapsella tai nuorella ilmenee normaalista kehityksestä poikkeavia jalkaterän tai alaraajan asentomuutoksia, voi hänelle olla apua toiminnallisista harjoitteista, yksilöllisesti valmistetuista tai valmiista tukipohjallista tai erikoisjalkineista. Liian pienet jalkineet voivat aiheuttaa kovettumia ja känsiä, virheasentoja kuten vaivaisenluu, vasaravarpaat, levinnyt päkiä sekä kynsiongelmia. Liian lyhyet jalkineet saattavat myös muuttaa alaraajojen toimintoja. 10 11

Paljasjaloin liikkuminen aktivoi kehoa monin tavoin Punaiset jäljet varpaiden kärjissä ovat merkki, että jalkineet ovat liian lyhyet. Jäljet varpaiden nivelten päällä osoittavat, että jalkineet ovat liian matalat. Jalan sisä- tai ulkoreunassa olevat jäljet osoittavat, että jalkineet ovat liian kapeat. Ylöspäin taipuneet tai kuluneet kynnet ovat selvä merkki, että jalkineet ovat liian lyhyet (aikuisella kynnet saattavat paksuuntua). Usein toistuva mustakynsi saattaa olla matalakärkisen ja liian lyhyen kengän aiheuttama trauma. Liian pienet sukat, kuten jalkineetkin, voivat aiheuttaa varpaiden virheasentoja sekä kynsien virheellistä kasvua. Sukat ovat liian pienet jos ne vetävät varpaat koukkuun ja suppuun. Jalkaterässä voi myös nähdä liian pienien sukkien aiheuttamat puristusjäljet. Huonosti istuvana sekä huonosta materiaalista valmistettuna ne voivat aiheuttaa hiertymiä, rakkoja, varvasvälihautumia ja verenkiertohäiriöitä. Sisäänkasvanut kynsi on yleinen vaiva lapsilla ja nuorilla. Ominaisuus voi olla perinnöllinen, mutta myös ulkoinen paine kuten lyhyt, matalakärkinen jalkine, tiukka ja lyhyt sukka tai liian pienet potkuhousut voivat puristaa ja muuttaa kynnen muotoa. Anna lapsen kulkea avojaloin aina kun se on mahdollista ja turvallista. Paljasjaloin iho mukautuu erilaisille toistuville ärsykkeille, jalkapohjan iho vahvistuu ja arkuus vähenee. Toistuvasti aktivoituvan tuntoaistin kautta paljasjaloin liikkuminen kehittää tasapainoa ja sitä kautta tukee liikkumista. Paljain jaloin kävely on pehmeämpää, joten kantapäähän ja polviin kohdistuva voima on pienempää sekä kehon omat suojamekanismit kuten iskunvaimennus toimivat paremmin. Epätasaiset alustat lisäävät etenkin jalkaterän lyhyiden lihasten toimintaa, mikä vahvistaa luontaisia jalan kaaria sekä edistää tasapainoa. Ominaisuuksia lapsilta, jotka ovat kasvaneet ilman jalkineita: Virheasentoja kuten vaivaisenluita tai vasaravarpaita ei ole. Hyvä varpaiden ja jalkapöytäluiden mukautumiskyky, varpaiden harotus onnistuu sekä jalkaterän etuosassa on erinomainen liikkuvuus. Myös lattajalkaisuutta ja jalkaterät sisäänpäin kävelyä esiintyy vähemmän kulttuureissa joissa ei käytetä jalkineita. 12 13

Kasvu- ja käyntivaran määrittäminen Jalkaterän koko vaihtelee päivän mittaan, niin lapsella kuin aikuisellakin, ollen iltapäivällä suurimmillaan. JALKINEEN OIKEA KOKO Jalkaterän pituus + 12 mm:n käyntivara* + 3 5 mm kasvuvara. Yhteensä: Jalkaterän pituus + 15 17 mm. *Käynti- eli liikkumavara: jalkaterä pitenee ja levenee liikkuessa. Jalkaterä sekä varpaat tarvitsevat tilaa toimiakseen niille tarkoitetulla tavalla. Käytössä olevan jalkineen sopiva mitta on jalkaterän pituus + 12 mm. Tämä ei sisällä kasvuvaraa. Huomioi oikeaa kokoa valitessa jalkineessa käytettävä sukka ja mahdollinen lisäpohjallinen. Käytettäessä villasukkaa lisää 15 17 mm kasvuja käyntivaraan ylimääräinen 5 mm, eli yhteensä 20 22 mm. Suurempi koko on suotavaa valita myös silloin, jos on tarkoituksena käyttää paksumpia pohjallisia, esimerkiksi kylmää eristäviä huopapohjallisia. Jalkine pitää sovittaa pohjallisen kanssa. Pohjan ollessa paksu ja taipumaton, riittävällä käynti ja kasvuvaralla oleva jalkine on kömpelö. Tämän vuoksi jalkineen tulisikin olla pohjaltaan taipuisa. Liian iso jalkine hölskyy jalassa ja jalkaterä joutuu tekemään ylimääräistä työtä pitääkseen jalkineen jalassa, kuten varpaiden koukistumista. Älä valitse jalkinetta pelkän kokonumeron perusteella, koska kokonumero on usein viitteellinen. Eri valmistajien kesken jalkineiden koot vaihtelevat ja jopa saman valmistajan eri jalkinemalleissa voi olla kokoeroja, varsinkin jalkineiden laajuuksissa, vaikka kokonumerot olisivat samat. 14 15

Mittaustapoja Piirroskuvan teko Mittaa jalka iltapäivällä, jolloin jalkaterä on isoimmillaan. Painovoima ja päivän aikana tapahtunut kuormitus tekevät jalkaterästä isomman. Mittaa molemmat jalkaterät mahdollisen kokoeron vuoksi. Jalkaterät ovat eripituiset noin 40 %:lla ihmisistä. Osta jalkine aina isomman jalan mukaan. On tärkeä sovittaa jalkineita molempiin jalkoihin. Suositeltavaa on, että lapsi olisi aina itse mukana sovittamassa jalkineita. Kävelyn ja hyppimisen tulee näyttää luonnolliselta ja helpolta, kuten jalassa ei jalkineita olisikaan. Jalkaterän pituus mitataan aina kantapään takaa pisimmän varpaan kärkeen. Uutta jalkinetta ostettaessa jalkaterän mittaan lisätään kasvu- ja käyntivara. Käytössä olevan jalkineen sopiva pituus on jalkaterän pituus + käyntivara (12 mm). Mittaustilanteesta voi tehdä myös yhteisen kuvataidehetken lapsen kanssa Lapsen jalat voi maalata sormivärein ja pyytää lasta seisomaan ja kävelemään paperin päällä. Lapsen jalan ääriviivat tulee tässäkin tapauksessa piirtää (lapsen seistessä tasaisesti molemmilla jaloilla, katseen ollessa eteenpäin) ja lisätä näihin piirroksiin kasvu- ja käyntivara (12 17 mm). Ylimääräiset jalanjäljet voi kehystää seinälle tai askarrella niistä jotakin muuta. Aseta lapsi seisomaan paperin päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin, paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu. Kun jalan ääriviivat on piirretty, varpaiden eteen lisätään kasvu- ja käyntivaraa (12 17 mm), noudattaen varpaiden mallia. Piirrä molempien jalkaterien ääriviivat paperille. Ohuen paperin sijasta kannattaa käyttää kartonkia, se pitää muotonsa paremmin. Pidä kynä mahdollisimman pystysuorassa alustaa vasten, jotta kuvasta tulee mahdollisimman todenmukainen. Varpaita piirtäessä voi kevyesti painaa niiden päältä, jotta ne eivät koukistu kynän osuessa varpaiden päähän. Näin jalkaterä pysyy paremmin myös paikallaan. Leikkaa piirrokset irti lisätyn kasvu- ja käyntivaran kanssa. Jos toinen piirros on pidempi tai isompi kuin toinen, valitaan niistä isompi. On tavallista että jalat ovat keskenään erimittaiset. 16 17

Jalan mittaus seinän ja viivoittimen avulla Aseta lapsi seisomaan paperin päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin, paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu. Paperista voi leikata myös parin sormen levyisen suikaleen (ks. vasemman puoleinen kuva). Muista pyöristää suikaleen kantapää, jotta mitta istuu jalkineeseen! Piirroksen johon on lisätty varat, voi mitata ja käyttää saatua mittaa vertauskohteena jalkineen sisämitan kanssa, varsinkin jos ostaa jalkineita verkkokaupasta. Jos kasvu- ja käyntivaralla varustettu piirrosmalli sopii jalkineeseen taipumatta ja rypistymättä, niin sopii myös jalkaterä pituudeltaan. Jos malli jää mutkalle tai rypistyy kärjestä, jalkine on liian pieni. Jos malli pääsee vapaasti kulkemaan jalkineen pohjassa edestakaisin, jalkine on liian iso. Jos piirrosmalli rypistyy paljon sivuilta, jalkine voi olla liian kapea. Aseta molempien jalkaterien eteen pisimmän varpaan kohdalle esimerkiksi kirja seinän suuntaisesti, ja piirrä viiva pisimmän varpaan molemmin puolin kirjan suuntaisesti. Piirrettyäsi viivan molemmista jalkateristä mittaa seinän ja viivan välinen mitta ja lisää siihen kasvu- ja käyntivara (12 17 mm). Jalan ääriviivat voi halutessaan piirtää, näin jalkineen leveyden ja sopivuuden hahmottaminen on helpompaa. Pidä kynä mahdollisimman pystysuorassa alustaa vasten, jotta kuvasta tulee mahdollisimman todenmukainen. Varpaita piirtäessä voi kevyesti painaa niiden päältä, jotta ne eivät koukistu kynän osuessa varpaan päähän. Näin jalkaterä pysyy paremmin myös paikallaan. 18 19

Jalan mittaus Plus 12 -mitan avulla Plus 12 -mitassa on valmiina käyntivara. Uutta jalkinetta ostettaessa mittaan pitää lisätä 5 10 mm:n kasvuvara. Mittaa lapsen molemmat jalat pisimmän varpaan mukaan. Aseta lapsi seisomaan mitan päälle, jalat pienessä haara-asennossa, paino molemmilla jaloilla ja katseen ollessa suoraan eteenpäin. Jos lapsi katsoo alaspäin painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu. Varmista, että varpaat pysyvät suorina. Niitä voi kevyesti painaa kädellä, jotta ne eivät koukistu mitan osuessa niiden päähän. Leikkaa piirrokset irti lisätyn kasvu- ja käyntivaran kanssa. Jos toinen piirros on pidempi tai isompi kuin toinen, valitaan niistä isompi. On tavallista että jalat ovat keskenään erimittaiset. Paperista voi leikata myös parin sormen levyisen suikaleen (ks. edellisen aukeaman kuva). Muista pyöristää suikaleen kantapää, jotta mitta istuu jalkineeseen! Piirroksen johon on lisätty varat, voi mitata ja käyttää saatua mittaa vertauskohteena jalkineen sisämitan kanssa, varsinkin jos ostaa jalkineita verkkokaupasta. Jos kasvu- ja käyntivaralla varustettu piirrosmalli sopii jalkineeseen taipumatta ja rypistymättä, niin sopii myös jalkaterä pituudeltaan. Jos malli jää mutkalle tai rypistyy kärjestä, jalkine on liian pieni. Jos malli pääsee vapaasti kulkemaan jalkineen pohjassa edestakaisin, jalkine on liian iso. Jos piirrosmalli rypistyy paljon sivuilta, jalkine voi olla liian kapea. 20 21

Vertaamalla lapsen jalkaa jalkineen pohjalliseen Plus 12 -mittaan on jo valmiiksi lisätty käyntivara, yhteensä 12 mm. Jos jalkineen sisämitta on sama kuin Plus 12 -mitalla otettu jalan mitta, jalkine on sopivan mittainen. Jalkineessa ei ole kuitenkaan yhtään kasvuvaraa. Plus 12 -mitassa on mukana myös kärkikorkeusmitta, 12 mm. 12 millimetriä on lasten keskimääräinen varpaiden korkeusmitta. Vertaa jalkaterän mittaa jalkineparin sisämittaan. Mittaa molemmat jalkineet. Lisää uuteen jalkineeseen kasvuvaraa. Jalan voi mitata myös vaihtoehtoisesti vertaamalla muuhun irtopohjalliseen, joka sopii mitoiltaan jalkineeseen. Aseta lapsi seisomaan pohjallisten päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin ja paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu. Lapsen pisimmän varpaan eteen ja pohjallisen kärjen väliin tulee jäädä tyhjää tilaa 12 17 mm. 12 millimetriä on keskimääräinen aikuisen etusormen leveysmitta. Lapsen jalkaterän tulee sopia pohjalliseen myös leveydeltä. Jos jalkaterä tulee pohjallisen yli puoli senttiä molemmin puolin ja varsinkin päkiältä, on jalkine liian kapea. Kapea jalkine puristaa päkiää ja varpaita kasaan ja saattaa aiheuttaa kipua, hiertymiä ja asentomuutoksia. Pohjallinen voi olla liian iso tai liian pieni jalkineeseen jossa se on. Jos pohjallinen nousee kärjeltä tai kannalta ylöspäin tai jos se taipuu mutkalle, se on liian pitkä. Jos pohjallista pystyy siirtämään edestakaisin jalkineen sisällä, se on liian lyhyt. 22 23

Virheellisiä mittaustapoja Pyytää lasta työntämään jalka jalkineen kärkeen ja laittamalla oma sormi kantapään ja kengänkannan väliin. Lapsen varpaiden osuessa jalkineen kärkeen, ne menevät helposti koukkuun ja jalkineeseen näyttää jäävän enemmän tilaa kuin siellä todellisuudessa on. Lapsi ei pysty luotettavasti ilmaisemaan ovatko varpaat suorassa. Lapsen hermoston kehitys loppuu 16 20 -vuotiaana ja ennen tätä hänen tuntoaistinsa eivät ole täysin luotettavia. Koon tarkistus painamalla jalkineen päältä ja tunnustelemalla missä varpaat ovat. Jos jalkineen kärjestä painaa ilman että varmistaa varpaiden suorassa olon, varpaat väistyvät päällistä painavan sormen tieltä. Tälllöin vaikuttaa siltä että jalkineessa on hyvin tilaa, vaikka todellisuudessa sitä ei ole. Jos pystyy varmistamaan, etteivät varpaat kipristy jalkineen sisällä, voi jalkineen päältä painamalla tunnustella jalkineen sopivuutta. Lapsi ei pysty luotettavasi ilmaisemaan ovatko varpaat suorassa. Tämä on usein kärkikovikkeen ja päällismateriaalin takia mahdotonta. Vertaamalla lapsen jalkaterää jalkineen ulkopohjan pituuteen tai jalkineen päälliseen. Tätä keinoa voi käyttää etsiessä sovitettevaa kokoa, mutta ei varsinaisena mittakeinona. Jalkineen ulkopohja voi helposti olla yli yksi senttimetriä pidempi kuin jalkineen sisämitta. Jalkineen päällisen paksuus voi myös antaa helposti yli yhden senttimetrin pidemmän vaikutelman jalkineen sisäpituudesta. Luottamalla pelkkään kokonumeroon. Usein ilmoitetun kokonumeron ja oikean koon ero on jopa kaksi numeroa pienempään suuntaan. Jalkineiden koot ja mittajärjestelmät eivät ole vertailukelpoisia eri valmistajien kesken. Myös saman merkin sisällä jalkineiden koot voivat vaihdella eri mallien osilta. Luottamalla vain ja ainoastaan lapsen mielipiteeseen jalkineen sopivuudesta. Lapsi voi sanoa jalkineen olevan sopiva, vaikka se olisi neljä numeroa liian lyhyt. Lapsen hermoston kehitys loppuu 16 20 -vuotiaana ja ennen tätä hänen tuntoaistinsa eivät ole täysin luotettavia. Lapsen mielipidettä kannattaa uskoa herkemmin silloin jos lapsi kertoo jalkineen olevan liian pieni. Lapsi voi reagoida liian pieneen jalkineeseen kiukuttelemalla tai kieltäytymällä sen käytöstä. Liian pieni jalkine aiheuttaa käytössä punaisia hiertymäjälkiä, ne on nähtävissä heti jalkineen jalasta pois otettaessa. 24 25

Hyvän jalkineen ominaisuudet Ulkopohja ohut, pehmeä, joustava, kiertolöysä ja pitävä Valitse jalkine näiden ominaisuuksien mukaan: Koko Riittävä käynti- ja kasvuvara Varpaat pystyvät olemaan suorassa eivätkä varpaiden päät osu jalkineen kärkeen esim. kävelyn aikana, jolloin jalkaterän mitta vaihtelee. Jalkineen koko valitaan isomman jalkaterän mukaan. Kasvuvara mahdollistaa jalkineiden sopivuuden muutaman kuukauden ajan. Jalkineiden sopivuus tulee tarkistaa säännöllisesti. Ulkopohja Jalkineen pohjallinen & sisus Lesti ja pohjan muoto Kärjen malli & kärkikorkeus Kärkikäynti (jalkineen kärki nousee ylöspäin) Säädettävä kiinnitys Ohut, pehmeä, taipuisa, kiertolöysä ja pitävä Tasainen ja muotoilematon Suora Jalkaterän mallinen sekä varpaiden korkuinen Mahdollisimman pieni Tarra, remmi tai nauha Jalkaterä pystyy mukautumaan alustaan luonnollisesti. Mahdollistaa jalkapohjan ihotunnon ja jalkaterän asento- ja liiketunnon toiminnan sekä lihasvoimien normaalin kehityksen. Jalkaterä on luonnollisessa asennossa. Mahdollistaa jalkaterän pienten lihasten mahdollisimman normaalit toiminnot. Jalkaterän linjaus on suora kävellessä. Varpaat ovat suorina, ne eivät puristu ja niillä on tilaa liikkua. Kun päkiäleveys vastaa jalkaterän päkiän leveyttä, jalan poikittaisen kaaren mahdollisimman normaali toiminta on mahdollista. Jalkaterä on mahdollisimman luonnollisessa asennossa. Mahdollistaa jalkaterän pienten lihasten mahdollisimman normaalit toiminnot varvastyönnön aikana. Jalka ei pääse liukumaan jalkineessa edestakaisin, eikä siten synny hankausta tai varpaiden asentomuutoksia. Mahdollistaa jalkineen paremman istuvuuden. Korko Ei korkoa Koko keho on luonnollisessa asennossa. Matalakin korko (alle 1 cm) muuttaa kehon asentoa, kuormittumista ja kävelyn mallia. Jalkineen paino Materiaali Mahdollisimman kevyt Mahdollisimman hengittävä Liikkuminen on helppoa ja mahdollisimman luonnollista. Mahdollistaa kosteuden haihtumisen jalkineesta. Valitse taipuisa, ohutpohjainen (alle 4 mm paksu) ja kiertolöysä jalkine. Jalkaterä pystyy siten mukautumaan alustan epätasaisuuksiin ja näin lapsen tasapaino parantuu ja kehittyy. Jalkaterän ja säären alueen lihakset pääsevät toimimaan optimaalisesti. Lapsilla luiden ja lihasten kehittyminen vaatii ulkoisia ärsykkeitä ja iskuja, joten ohut, taipuisa ja pehmeä, mutta liikaa iskua vaimentamaton pohja mahdollistaa niiden saannin. Joustamaton ja jäykkä pohja rajoittaa jalkaterän luonnollista liikkumista, jolloin normaali varvastyöntö ei onnistu ja estää jalkaterän lihasvoiman ja liikkuvuuden luonnollisen kehityksen. Lapsen jalkaterässä ei ole tarpeeksi voimaa taivuttaa jäykkää tai paksua pohjaa. Talvella pohja voi olla paksumpi (yli 4 mm), mutta mieluusti silloinkin joustava. Ohuen pohjan kylmäneristystä voi parantaa lämpöä eristävillä pohjallisilla. Pohjan tulee olla sopivan pitävä, se ehkäisee kaatumisia ja tapaturmia. Liian pitävät pohjat saattavat aiheuttaa kaatumisia varsinkin sisätiloissa. Jalkineen sisäpohja ja pohjallinen muotoilematon eli tasainen Valitse aina sisäpohjaltaan tasainen jalkine. Jalkaterän lihakset pääsevät toimimaan mahdollisimman normaalisti kun jalkineessa tai pohjallisessa ei ole muotoilua. Terve jalka ei tarvitse ylimääräistä tukea ja pehmustusta, eivätkä valmiit pehmusteet ja tuet osu kaikilla oikeisiin kohtiin, esimerkiksi päkiällä tai pitkittäiskaaren alueella. Tuet ja pehmusteet voivat aiheuttaa myös iho- ja kuormitusmuutoksia. Pitkittäiskaaren tuki passivoi eli estää jalkaterän lihaksia ja hidastaa lihasten kehittymistä sekä poistaa normaalin jouston jalasta. Vaikutukset voivat olla kasvun ja kehittymisen kannalta negatiivisia kun jalkaterä joutuu luonnottomaan asentoon. 26 27

Kärjen malli ja kärkikorkeus jalkaterän ja varpaiden mukainen Pohjallisen on hyvä olla irrotettava, jota vaihdetaan säännöllisin väliajoin, pohjallisen kunnon mukaan. Jalkineen käyttöikä pitenee ja hygienia paranee. Jalkineessa voi käyttää ohutta tasaista irtopohjallista jos jalkineessa ei ole irrotettavaa pohjallista. Pohjallisen avulla voi eristää kylmää ja parantaa jalkineen istuvuutta. Pohjallisella voi saada helposti jalkineeseen noin puolen koon muutoksen, jolloin jalkineen istuvuus saattaa parantua juuri toivotun verran. Lisätyt pohjalliset vievät aina tilaa jalkineesta, joten jalkineet tulee aina sovittaa jos niihin lisää pohjalliset. Jalkineet joissa on suora sisäpohja tai irrotettava pohjallinen mahdollistaa yksilöllisten pohjallisten käytön. Pohjalliset on hyvä ottaa jalkineista pois kuivumaan käytön jälkeen. Lesti ja pohjan muoto suora pohja Valitse suoralestinen jalkine, jotta jalkaterän linjaus on suora kävellessä. Lestin suoruuden voi tarkastaa, kun puolittaa kantapään kohtisuoraan pohjan puolelta ja piirtää siitä suoran viivan varpaille. Viivan tule jakaa jalkineen pohja suhteellisen tasaisesti kahteen yhtä suureen osaan. Jos pohjan puolitus jättää enemmän pohjaa sisäsyrjälle on kyseessä käyrä lesti eli ns. banaani-lesti. Käyrä lesti ohjaa kuormituksen ulkosyrjälle ja voi siten aiheuttaa asentomuutoksia varpaissa. Valitse jalkine jalkaterän mallin mukaan. Kärjen tulee olla riittävän leveä, suoralinjainen ja vastata minimissään varpaiden korkeutta. Päkiäleveyden tulee vastata jalkaterän päkiän leveyttä, jotta jalan poikittaisen kaaren normaali toiminta olisi mahdollista. Varpaiden pitää pystyä olemaan suorina ja niillä tulee olla tilaa liikkua, huomioiden pisimmän varpaan. Varpaita pitää pystyä heiluttamaan jalkineen sisällä sivuille ja ylös ilman että ne osuvat heti jalkineen päälliseen. Liian kapea kärki jalkineessa puristaa ja hankaa jalkaterää ja muokkaa sitä virheasentoon sekä voi aiheuttaa ihoja kynsimuutoksia. Liian matala kärki hiertää varpaita, aiheuttaa kovettumia ja rakkoja sekä saattaa aiheuttaa kynsimuutoksia kuten kynnen paksuuntumista, kupertumista ja sisäänkasvua. Sukkien ja mahdollisten pohjallisen viemä tila tulee huomioida kärkikorkeutta tarkasteltaessa. 28 29

Kärkikäynti mahdollisimman pieni Kiinnitys ja säätövara parantavat jalkineen istuvuutta Valitse jalkine jonka kärki on mahdollisimman lähellä alustaa sivusta katsottuna. Jalkaterän asento ja toiminnot ovat mahdollisimman luonnolliset kun jalkineen kärki ei nouse ylös. Korkea tai voimakas käynti pitää päkiänivelet yliojentuneina ja passivoi eli estää jalkaterän etuosan ja varpaiden luonnolliset toiminnot. Seurauksia voimakkaasta kärkikäynnistä: varpaiden normaali koukistuminen ja osallistuminen kävelyn tasapainottamiseen vaikeutuu. Käytön puute heikentää jalkaterän toimintoja. Jatkuva kuormitus lähes kokonaan päkiänivelillä johtaa ajan kuluessa ihomuutoksiin ja päkiän levenemiseen, sekä isovarpaan yliojentumiseen. Paksuissa ja jäykissä pohjissa suuri kärkikäynti on pakollinen paha, jottei askel töksähdä. Varsinkin talvikengissä on suuri käynti paksun ja joustamattoman pohjan takia. Juoksujalkineissa suurella käynnillä pyritään parantamaan juoksun rullaavuutta. Valitse jalkine jossa on säätövara; nauhat, remmit tai tarrat. Kiinnityksen pitää ulottua riittävän ylös, jalkapöydän päälle. Säädettävä kiinnitys mahdollistaa jalkineen paremman istuvuuden. Venykkeitä tai vetoketjuja ei voi säätää. Kiinnitys pitää jalkineen paikoillaan, jolloin jalka ei pääse liukumaan jalkineessa edestakaisin, eikä siten synny hankausta ja mahdollisia iho-, kynsi- ja asentomuutoksia. Kiinnityksen ei tule puristaa vaan olla mukavan napakka. Liian kireä kiinnitys painaa herkästi hermoja ja verisuonia jalkapöydän päältä. Kävellessä nauhat tai tarrat auki tai jos jalkineessa on liian suuri suuaukko ja/tai liian leveä kantaosa, jalkaterä pääsee liukumaan jalkineessa edestakaisin, joka askeleella. Tämän seurauksena varpaat koukistuvat ja yrittävät auttaa jalkinetta pysymään jalassa. Jatkuva ja turha varpaiden voimakas koukistuminen altistaa virheasentojen synnylle (vasaravarpaat) ja mahdollisille kynsimuutoksille kuten kynnen paksuuntumiselle, kupertumiselle ja sisäänkasvulle. 30 31

Korko ei korkoa Valitse alle murrosikäiselle lapselle koroton jalkine. Jo noin 2,4 cm:n korko 7-vuotiaalla lapsella vastaa aikuisen viiden sentin korkoa, kun se suhteutetaan kehon painoon ja pituuteen. Aikuisiässäkin koron tulisi olla alle kaksi senttimetriä. Juhlakengissä korkoa voi olla enemmän. Paljasjaloin vartalo on pystysuorassa, nilkan kulma on 90 astetta ja kantapää, jalkaterän etuosa ja varpaat ovat samalla tasolla. Matalakin korko (alle 1 cm) muuttaa kuormittumista, kävelyn mallia ja kehon asentoa. Korot heikentävät myös kehon iskunvaimennuskykyä sekä varpaiden toiminnot heikkenevät. Säilyttääkseen pystyn asennon, vartalon pitää muuttaa nivelten kuten nilkkojen, polvien, lonkkien, selkärangan ja kaularangan asentoa. Jalkineen paino mahdollisimman kevyt Valitse mahdollisimman kevyt jalkine, painoltaan 50 100 grammaa. Aikuisen naisen jalkineiden tulisi painaa enimmillään 320 grammaa. Lasten jalkineiden painosta ei löydy suosituksia, mutta aikuisten jalkineiden painosuositusta voi suhteuttaa lasten jalkineisiin. Raskaat jalkineet lisäävät energiankulutusta ja aiheuttavat jaloille ja koko keholle ylimääräistä rasitusta ja väsymisen tunnetta. Painava jalkine passivoi eli estää nivelten normaalia liikettä. Painava jalkine saattaa aiheuttaa rasituskipua jalkaterässä ja/tai sääressä. Lapsi saattaa raahata painavaa jalkinetta kävellessään tai kävelystä tulee kömpelöä ja/tai hän voi kompastua. Varsinkin kumisaappaat saattavat olla painavat, ne eivät myöskään pysy napakasti jalassa (ks. Kiinnitys ja säätövara, s. 31), näin jalkaterä joutuu tekemään paljon ylimääräistä työtä, jotta saapas pysyisi jalassa. Kehon linjauksen ja kuormituksen muuttuminen muuttaa lihastasapainoa koko kehossa. Säären takaosan lihakset ja akillesjänne kiristyvät sekä kantakalvo jalkapohjassa lyhenee. Korko nostaa kantapäätä vähentäen nilkan koukistumista, yliojentaa varpaita ja kohottaa sisäkaarta lyhentäen kantakalvoa ja heikentäen sitä. Jatkuva käyttö saa aikaan päkiäkipuja, päkiän levenemistä, tuki- ja liikuntaelin vaivoja, varpaiden virheasentoja sekä iho- ja kynsimuutoksia. Kaikki tuki- ja liikuntaelin vaivat voivat kroonistua ja pahentua aikuisiällä. 32 33

Jalkineen valinta iän mukaan Vauvan ja taaperon jalkineet Valitse vauvalle sukat, jotka pitävät jalat lämpiminä. Jalat kehittyvät luonnollisesti kun niitä ei suljeta jalkineen sisään. Sukkien tulee olla sopivan kokoiset, ne eivät saa puristaa jalkaterää tai nilkkaa. Kävelyn opetteleminen paljain jaloin tai mahdollisimman pehmeillä tossuilla, kuten kevytjalkineilla vahvistaa jalkaterän ja nilkan lihaksia ja kehittää asentotuntoa ja tasapainoa. Ulkojalkineella voi suojata lapsen jalkaa mahdollisia kolhuja ja maassa olevia teräviä kiviä ym. vastaan, mutta sen tulisi sallia tuntemus alustasta. Taaperolle riittää ohutpohjaiset, kevyet sekä joustavat tossumaiset jalkineet kuten kevyt-/paljasjalkajalkineet, mikäli jalkineita käytetään. Talvella täytyy huomioida lämmöneristävyys, jottei jalka palellu. Leikki-ikäisen, kouluikäisen ja nuoren jalkineet Vauvan ja taaperon jalkineet, leikki-ikäisen, kouluikäisen ja nuoren jalkineet Valitse jalkine jalkineen hyvien ominaisuuksien mukaan. Huomioi käyttötarkoitus ja vuodenaika. Mikäli jalan toimintaan ja kuormitukseen vaikutetaan ulkopuolisella tuella, kuten kaarituetuilla jalkineilla, vaikutukset voivat olla kasvun ja kehittymisen kannalta negatiivisia. Jalkineiden tulee sallia jalkaterän liikkuminen kuin siinä ei olisi jalkinetta lainkaan. Tukea jalkineessa ei tarvita, jotta jalan normaalit toiminnot toteutuisivat. Jotta nilkka kehittyisi normaalisti, se tarvitsee liikuntaa. Korkea ja tukeva varsi rajoittaa nilkan liikettä. Mittaa lapsen jalka säännöllisesti. Jalkineessa tulee olla tarpeeksi kasvu ja käyntivaraa. Suosi paljasjaloin kulkemista aina kun on se on turvallista tai käytä kevytjalkineita, varsinkin kesäaikaan. Lasten jalkaterien anatomisten epämuodostumien syntyminen alkaa kun vauvoille puetaan jalkineet jalkaan jo 6 7 kuukauden iässä, vauvan pääasiassa ollessa vain makuuasennossa. Sisätiloissa jalkineiden käyttö ei ole tarpeellista, mutta jos niitä kuitenkin pitää käyttää esimerkiksi tarhassa tai koulussa, nekin tulee valita jalkineen hyvien ominaisuuksien mukaan. Sisäjalkineita pidetään usein suhteessa enemmän kuin ulkojalkineita, joten niiden sopivuuteen täytyy muistaa kiinnittää huomiota! Sisäjalkineita on hyvä olla muutama pari kuten kevytjalkineet, nahkapohjaiset tossut tai avosandaalit, jotta niitä voi vaihtaa. Jalkineet kestävät hyvänä pidempään kun ne saavat kunnolla kuivua ja palautua muotoonsa käyttökertojen välillä. Jalkineparin kuivuminen saattaa kestää jopa vuorokauden. Varsinkin talvella sisällä tulisi käyttää kevyempiä jalkineita, jos ilman jalkineita ei voi olla. Sisäjalkineita on hyvä olla muutama pari, jotta niitä voi vaihtaa. Jos ei ole pakko pitää sisäjalkineita, voi käyttää esimerkiksi jarrusukkia. Huomioi sukissa oikea koko ja vaihda niitä säännöllisin väliajoin isompiin, kun ne jäävät pieniksi. Liian pienien sukkien käyttö altistaa virheasentojen synnylle (vasaravarpaat) ja mahdollisille kynsimuutoksille kuten kynnen paksuuntumiselle, kupertumiselle ja sisäänkasvulle. Jos käytetään koko päivä samoja jalkineita, jalat joutuvat olemaan pitkän aikaa kosteina. Varsinkin poikien jalat hikoilevat runsaasti murrosiässä. Voimakas hikoilu aiheuttaa helposti varvasvälien ihon rikkoutumisen ja edesauttaa jalkainfektion eli jalkasilsan kehittymistä. Kosteissa jaloissa myös kynsipatjat rikkoutuvat helposti jos kynnet on leikattu huonosti tai jos kynsi painaa kynsipatjaan ja ne voivat siten tulehtua. Jalkineparin kuivuminen saattaa kestää jopa vuorokauden. Toimiva keino kosteiden jalkineiden välttämiseksi on pitää käytössä kolmea jalkineparia: yhdet päiväkäyttöön, toiset iltamenoja varten sekä kolmannet seuraavana aamuna päiväkäyttöön. Jos jalkineessa on irrotettava sisäpohjallinen, se kannattaa nostaa jalkineesta aina käytön jälkeen ulos, jotta se kuivuu helpommin. 34 35

Eri jalkinetyyppejä Käytetyt jalkineet Urheilujalkineet yleistä suositusta on vaikea antaa Pienten lasten urheilujalkineiden tulee olla yhtä joustavat kuin heidän omat jalkansa. Urheilujalkinetta valitessa on tiedettävä minkälaisella alustalla ja mihin lajiin jalkinetta käytetään. Tarvittavan pehmusteen ja iskunvaimennuksen määrä riippuu lajin vaatimuksista, pinnasta jolla liikutaan ja yksilöllisistä mieltymyksistä. Kehon tulee saada ulkoisia ärsykkeitä ja iskuja jotta luut ja lihakset kehittyvät. Liiallinen ulkoinen iskunvaimennus poistaa näitä ärsykkeitä. Pehmeämmillä pinnoilla kuten nurmella tai tartanilla liikuttaessa iskunvaimennusta tarvitaan hyvin vähän tai ei ollenkaan. Kovilla alustoilla pieni iskunvaimennus on suotavaa, jos lajissa on paljon juoksemista tai hyppyjä. Urheilujalkineet ovat kuitenkin usein pienoismalleja aikuisten urheilujalkineista, näin ollen niiden iskunvaimennus on usein ylimitoitettu. Sisäliikunnassa käytetyimpiä ovat kumipohjaiset jalkineet. Niiden aiheuttama kitka lisää nilkan nyrjähtämisriskiä, mutta nahkapohja on liian liukas. Urheilujalkineet eivät estä urheilu- ja rasitusvammoja. Urheilujalkineita ei tule ostaa arkikäyttöön, varsinkin monissa lenkkareissa on suuri kärkikäynti, joka estää jalkaterän luonnollisia toimintoja. Huomioi käytettyinä hankittavista jalkineissa, että jalkineet ovat hyväkuntoiset sekä sisältä että päältä. Jalkineen ulkopohjassa ei saa olla toispuoleisia kulumajälkiä esimerkiksi kantapään alueella, eli pohja ei saa olla kulunut vinoon. Vinoon kuluneet eli toispuoleiset kulumajäljet viittaavat aiemman käyttäjän virheelliseen askellustapaan ja ohjaavat uuden käyttäjän askelta ei-toivotulla tavalla. Jalkineen sisäpohjassa ei saa olla painaumia. Käytettyyn jalkineeseen kannattaa aina vaihtaa uusi sisäpohjallinen hygieniasyistä. Käytettyjä jalkineita voi desinfioida, esimerkiksi otsonoinnilla. Osan jalkineista voi pestä pesukoneessa. Tarkista hoito-ohjeet, sillä suuri osa jalkineista ei kestä pesua pesukoneessa. Jos aiemmalla käyttäjällä on ollut syyliä tai jalkasientä jalkinetta ei kannata käyttää uudelleen, ellei sitä desinfioi kunnolla ensin tarttumisriskin vuoksi. Juhlakengät Jalkineet, joita käytetään vähän ja lyhyitä aikoja kerrallaan voivat olla muodinmukaiset eikä niiden tarvitse täyttää hyvän jalkineen ominaisuuksia. Mitä enemmän hyviä ominaisuuksia juhlakengät täyttävät, sen mukavammat ne ovat käytössä. Käyntivara tulee silti muistaa myös juhlakengissä. Paljasjalka-/kevytjalkineet Kevytjalkineiden tarkoitus on jäljitellä paljasjaloin kävelyä ja sitä kautta mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta. Täyttävät hyvän jalkineen ominaisuudet lähes poikkeuksetta ja ne suojaavat jalkoja teräviltä esineiltä. Kevytjalkineita käytettäessä jalkapohjan ihotunto ja nilkan asentotunto aktivoituu, keho aistii jalkaterän ja alaraajojen asentoja paremmin ja liikkuminen on tasapainoisempaa. Myös jalkaterän pienten ja säären pitkien lihasten aktiivisuus ja voima lisääntyy. Kevytjalkineissa on kiinnitetty huomiota jalkaterän luonnollisen malliin. Ne ovat kärjestä leveät, joten varpaiden leviäminen kävelyn aikana on mahdollista. Jalkapohja kuormittuu tasaisesti jalkaterän etu- ja takaosan suhteen sillä kevytjalkineissa ei juuri ole korkoa, siten myös lantio ja selkäranka kuormittuvat luonnollisemmin. Paljasjalkajalkineen käyttöönottoon pitää totutella vähitellen, jotta keho oppii mukautumaan uudenlaiseen kävelytapaan. Lämmöneristävyyttä voi parantaa lämpöeristävillä pohjallisilla. 36 37

Jalkojen omahoito Pesu Pese jalat päivittäin haalealla vedellä. Jos jalat hikoilevat paljon tai ovat selkeästi likaiset käytä hapanta pesunestettä (ph < 5,5). Saippuan käyttö kuivattaa ihoa. Jos jalat ovat todella kuivat, voidaan käyttää voidepesua, jossa voidetta tai rasvaa käytetään pesuaineen sijaan. Puhdista kynsiuurteet harjaamalla pehmeällä kynsiharjalla. Niistä saa näin pois lian ja sukkanöyhdän. Kuivaa jalat ja varpaiden välit aina pesun jälkeen. Varpaiden väleihin jäänyt vesi aiheuttaa helposti hautumia. Rasvaus Aikuisten tulee rasvata jalat ja sääret päivittäin (30 60 % perusvoiteella). Myös kynnet ja kynsinauhat on hyvä rasvata, mutta ei varpaiden välejä hautumien välttämiseksi. Lapsen jalkojen ja säärien ihoa voi rasvata silloin kun ne näyttävät tai tuntuvat kuivalta. Rasvaus pitää ihon ehjänä ja kimmoisana. Kuiva iho rikkoutuu helpommin ja rikkonainen iho altistaa esim. ruusulle, syylille ja jalka- ja kynsisienelle. Jalkakylvyt eivät edistä jalkaterveyttä. Kuuma vesi ja liian pitkä liottamisaika (yli 10 minuuttia) kuivattavat jalkoja ja hautovat varvasvälejä. Raspaus ja hionta voivat pahentaa kovettumia ja känsiä, jolloin iho puolustautuu ärsytykseen paksuuntumalla. Käänny ammattilaisen puoleen (jalkaterapeutti tai jalkahoitaja), joka poistaa kovettumat ja känsät. Säännöllinen rasvaus vähentää kovettumien syntyä. Joskus pehmeämmät pohjalliset tai yksilölliset tukipohjalliset tuovat avun kovettumien synnynestossa. Kynnet Kynnen tehtävä on suojata varvasta kolhuilta. Kynsi on sopivan pitkä kun sen reuna on varpaan päässä. Kynsiä ei saa leikata liian lyhyiksi tai leikata kulmia pois, tälllöin kynsien sisäänkasvun riski kasvaa. Sukat Sukkien tehtävä on suojata jalkaterää, kuljettaa hikeä ja kosteutta pois iholta sekä lämmittää kylmällä ja viilentää lämpimällä. Sukat toimivat myös iskunvaimentimena. Nykyään on saatavilla sukkia, jotka on yksilöity mm. eri urheilulajien tarpeisiin. Sukissa on tärkeää riittävä koko. Se ei aina ole sama kuin kengänkoko. Sukka saattaa kutistua pesussa, tämä tulee huomioida sukkia ostettaessa. Se ei saa jättää sääreen tai jalkapöytään selkeää painaumajälkeä kun sen ottaa jalasta pois, eikä saa vetää tai puristaa varpaita suppuun. Varsinkin sukkahousut ja potkuhousut ovat usein liian lyhyet käyttäjilleen, jolloin varpaat ovat kokoajan hieman koukussa. Pitkäaikainen liian lyhyiden sukkien käyttö altistaa asentomuutoksille kuten vaivaisenluu ja vasaravarpaat ja kynsien kupertumiselle ja paksuuntumiselle. Kynsivallit saattavat myös tulehtua, jos sukka on hyvin kireä ja kynsi pääse painamaan kynsivallia. SUKKIEN MATERIAALIT: Keinokuituiset ja sekoitemateriaaliset sukat ovat parhaita kosteuden siirtokyvyltään. Puuvilla imee hyvin kosteutta, mutta se kuivuu hitaasti, eikä siten siirrä kosteutta pois. Puuvillaa tulisi olla sukassa korkeintaan 80 %. Kosteassa sukassa myös iho on kostea, jolloin se altistuu hiertymille ja rakoille. Akryyli sen sijaan ei juuri ime kosteutta itseensä vaan se siirtää sen pois. Akryylinen sukka on siis kuivemman tuntuinen kuin puuvillasukka. Terve jalkaterä hikoilee päivässä noin kaksi desiä, lämpimissä olosuhteissa ja rasituksessa enemmän. Hikoileminen on yksilöllistä. Osa jalkojen hiestä haihtuu jalkineen suuaukon kautta ja loppu kosteus imeytyy sukkaan, jalkineen pohjalliseen ja jalkineen päälliseen. Sukan tulisi siis pystyä siirtämään kosteus päälliseen ja päällisen pystyä siirtämään kosteus ulos. Pohjallinen on hyvä nostaa päivän päätteeksi osittain ulos jalkineesta kuivumaan. Pohjallista tulisi myös vaihtaa säännöllisesti sen kunnon mukaan. Pyöristä kynnen reunat viilalla. Varsinkin nuorilla pojilla kynnen malli on usein hyvin suora ja riski kynsivallintulehdukseen on suurempi jos kynnen reunat ovat terävät. 38 39