AUNE 2016 2019 Asunnottomuuden ennaltaehkäisy -asunto ensin näkökulma POHJAPAPERI 8.8.2014 Jari Karppinen, Peter Fredriksson
1 Sisällys TIIVISTELMÄ... 2 1. Lähtökohta... 3 2. Periaatteet... 5 3. Päämäärä ja tavoitteet... 6 4. Rahoitus... 6 5. Toimijat ja yhteistyörakenteet... 8 6. Arviointi ja näyttöön perustuva tieto... 9 7. Kehittämistyö... 10 8. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja asumisedellytysten vahvistaminen... 11 8.1. Riskitekijöiden minimointi ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen... 13 8.2. Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisääminen... 14 8.3. Asunnon saamisen esteiden poistaminen... 16 8.4. Asumisneuvontatyön laajentaminen... 17 8.5. Erityistoimenpiteet maahanmuuttajien asunnottomuuden ehkäisemiseen... 18 8.6. Nuorten asunnottomuus- ja syrjäytymiskehityksen katkaiseminen... 19 8.7. Muiden asunnottomuusryhmien erityistarpeiden huomioiminen... 20 9. Asunnottomuuden uusiutumisen estäminen... 21 9.1. Asunto ensin -toimintatavan vakiinnuttaminen... 21 9.2. Päihde- ja mielenterveystyön erityisosaamisen integrointi asumissosiaaliseen työhön... 22 9.3. Matalan kynnyksen arjen mielekkään toiminnan kehittäminen asumispalveluihin... 23 10. Lopuksi... 24 Lähteet... 25 Liitteet... 27
2 TIIVISTELMÄ Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävä ohjelmakokonaisuus PAAVO (2008-2015) päättyy vuoden 2015 lopussa. Ohjelman aikana on rakennettu ja hankittu noin 2300 uutta asuntoa asunnottomille ja palkattu asunnottomuustyöhön noin 350 uutta asumissosiaalisentyön ammattilaista. Asunnottomien asumisen laatu ja turvallisuus on parantunut ja asumiseen liittyvät sosiaalisen kuntoutuksen edellytykset ovat kohentuneet. Pitkäaikaisasunnottomuus on laskenut vuodesta 2008 vuoteen 2013 yli tuhannella henkilöllä ja asunnottomuus on laskenut reilusta kahdeksasta tuhannesta noin 7 500 yksinäiseen asunnottomaan. Samalla on käynnistetty asunto ensin -periaatteesta nouseva rakenteellinen ja ammatillinen muutosprosessi, joka tarjoaa tuoreen näkökulman myös kokonaisvaltaisen syrjäytymisenehkäisytyön edelleen kehittämiseen. Asunto ensin -toimintamallin vaikuttavuudesta on sekä kansainvälistä että kansallista näyttöä. Vaikka pitkäaikaisasunnottomuuden poistamistavoite vuoden 2015 loppuun mennessä näyttää karkaavan löytyy asunnottomuustyön jatkamiselle taloudellisten ja inhimillisten perusteiden lisäksi siis myös julkisen palvelutuotannon kehittämisestä nousevia perusteluja. Uuden ohjelman Päämääränä on liittää asumissosiaalinen työ entistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa. Tavoitteena on panostaa erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistamiseen sekä toisaalta asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen. Johtavina periaatteina korostuvat asunto ensin -periaatteen lisäksi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ensisijaisuus, osallisuus ja integraatio, innovatiivisuus ja vaikuttavuus sekä kansainvälisyys ja alueellisuus. Edellisillä ohjelmakausilla toimivaksi osoittautunutta rahoituksen kolmikantamallia (YM/ARA, STM, RAY) pyritään jatkamaan ja täydentämään ESR -rahoituksella. Ohjelman arviointi pohjataan näyttöön perustuvan tiedon järjestelmälliseen hyödyntämiseen. Ohjelma rakennetaan entistä kattavampaan yhteistyöhön. Aiesopimuksia kehitetään ottamaan entistä paremmin huomioon kaupunkiseutujen toimintaympäristöt ja kansainvälisesti edetään järjestelmällisempään yhteistyöhön samankaltaisten haasteiden kanssa elävien maiden kanssa. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää eri toimialojen ja toimijoiden monialaista entistä paremmin koordinoitua yhteistyötä sekä erityisosaamisen tehokasta hyödyntämistä. Ennaltaehkäisyssä panostetaan erityisesti asunnottomuuden riskitekijöiden tunnistamisen ja minimointiin sekä asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa mm. kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon huomattavaa lisäämistä pk -seudulle, asumisen saamisen esteiden poistamista, asumisneuvontatyön laajentamista sekä erityistoimenpiteitä mm. maahanmuuttajien ja nuorten kasvavan asunnottomuuden kitkemiseksi. Asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä avainasemassa on asunto ensin -toimintatavan vakiinnuttaminen ja levittäminen. Tämä tarkoittaa mm. laatukriteerien määrittämistä ohjaamaan asumissosiaalisen työn toteutusta ja hankintaa, päihde- ja mielenterveystyön erityisosaamisen entistä laajempaa integrointi asumissosiaaliseen työhön sekä mielekkään matalankynnyksen tekemisen organisointia tarjoamaan onnistumisen kokemuksia ja pohjustamaan työllistymisen edellytyksiä. Tämä työpaperi on laadittu taustamateriaaliksi tukemaan asunnottomuustyön jatkon suunnittelua. Valmistelutyö toteutetaan avoimena prosessina työkokouksissa ja seminaareissa loppuvuoden 2014 aikana. Prosessin aikana mm. määritetään tarkennetut tavoitteet ja toimenpiteet. Työhön toivotetaan tervetulleeksi mukaan kaikkia asiasta kiinnostuneet.
3 1. Lähtökohta Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen ja poistamiseen tähtäävä PAAVOohjelmakokonaisuus (2008-2015) on päättymässä vuoden 2015 lopussa. Pitkäaikaisasunnottomille on ohjelman aikana rakennettu ja hankittu noin 2300 uutta asuntoa ja Kaste -rahoituksella on palkattu asunnottomuustyöhön noin 350 uutta asumissosiaalisentyön ammattilaista. Asunto ensin toimintamalli ja asumissosiaalinen työote on otettu laajenevasti käyttöön suurimmissa kaupungeissa. Asuntolat on korvattu asumisyksiköillä, joissa asuminen perustuu huoneenvuokralakiin. Asumisneuvonta on vahvistunut ja häätöjen määrä on mm. Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa vähentynyt huomattavasti. Lisäksi on käynnistetty mm. liikkuvien tukimallien kehittämistyö hajautettuun asumiseen. Em. toimenpitein asunnottomien asumisen laatu ja turvallisuus on parantunut, yksityisyyden suoja on vahvistunut ja asumiseen liittyvät sosiaalisen kuntoutuksen edellytykset ovat kohentuneet. ARA:n asunnottomuustilastojen mukaan pitkäaikaisasunnottomuus on laskenut vuodesta 2008 vuoteen 2013 yli tuhannella henkilöllä. Samaan aikaan asunnottomuus on laskenut reilusta kahdeksasta tuhannesta noin 7 500 yksinäiseen asunnottomaan. Em. on toteutettu ajankohtana, jolloin Suomi ja Eurooppa ovat liki vuosikymmenen eläneet poikkeuksellisen pitkässä taantumassa. Päihdeasiakkaiden asiointia sosiaali- ja terveyspalveluissa selvittäneessä, valtakunnalliseen päihdelaskentaan pohjautuvassa artikkelissaan Kuussaari & al. (2014) toteavat Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kiistatta saavuttaneen tavoitteitaan sekä muistutetaan että asunnottomuus kuitenkin uusiintuu ja muuttaa muotoaan. Päihteiden ongelmakäyttäjät muodostavat uusiintumisen kovan ytimen. Asunnottomuus ei em. ryhmässä ole olennaisesti vähentynyt. Sen sijaan on nähtävissä myös polarisaatiota marginaaliryhmän sisällä. Artikkelin kirjoittaneet päihdetyön asiantuntijat suosittelevat asunnottomuuden vähentämisohjelman jatkamista ja toimenpiteiden kohdentamista edelleen kaikkein haavoittuneimpiin ryhmiin. Ohjelmakokonaisuuden kansainvälinen tutkija-arviointi on parhaillaan käynnissä. Arvioinnilla haetaan kansainvälistä, puolueetonta näkökulmaa ohjelmakokonaisuuden arviointiin. Päähuomio on ohjelman aikana toteutuneen palvelurakenteen muutoksen näkyväksi tekemisessä ja arvioinnissa sekä uusien, innovatiivisten ja kustannustehokkaiden työmuotojen löytämisessä. Arvioinnilla haetaan myös eväitä ohjelmakauden jälkeisen työn suunnitteluun ja toteutukseen. Tutkijaryhmään kuuluvat Denis Culhane, University of Pennsylvania USA, Nicholas Pleace, University of York UK, Marcus Knutagård, Lund University, Sweden sekä Riitta Granfelt, Tampereen Yliopisto, Suomi. Tutkimusraportti valmistuu vuoden 2004 lopussa. Ae- periaatteen mukaan asunto on päämäärän sijasta vasta ensimmäinen lähtökohta ja perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistämiselle ja onnistumiselle. Periaate korostaa myös asiakkaan valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta, kuntoutumista ja voimaantumista, asumisen ja palvelujen eriyttämistä sekä yhteiskuntaan integroitumista. Valtion,
4 kaupunkien ja palvelutuottajien yhteistyöhön perustuvassa ohjelmassa on käynnistetty em. periaatteista nouseva ammatillinen muutosprosessi, joka tarjoaa tuoreen näkökulman myös kokonaisvaltaisen syrjäytymisenehkäisytyön edelleen kehittämiseen. Toimintatavan vaikuttavuudesta on myös näyttöä kansainvälisesti kuin myös kansallisesti. Esimerkiksi Sillanpään (2013) tutkimus vahvistaa aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan asunto ensin -mallilla on myönteisiä vaikutuksia sekä palveluiden käyttöön, niistä aiheutuviin kustannuksiin että asukkaiden elämänlaatuun. Syrjäytymisen äärimmäisen muodon asunnottomuuden kitkeminen vaatii hyvin käynnistyneen työn suunnitelmallista jatkamista entistä laajemmassa kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Muutosprosessi on vielä kesken ja tuloksellisista toimenpiteistä huolimatta asunnottomuus äärimmäisenä syrjäytymisen muotona on yhä osa tuhansien suomalaisten arkea. Työtä asunnottomuuden kitkemiseksi on jatkettava entistä laajemmalla monialaisella otteella ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä painottaen. Uuden kansallisen asunnottomuusohjelman avoin valmistelu käynnistettiin virallisesti 4.3.14 pidetyssä Asuntoministeri Piia Viitasen pyöreän pöydän tapaamisessa. 21.3.14 järjestettiin aihetta käsittelevä seminaari asunnottomuustutkijoiden kanssa. Opintomatkalla 14-17.5 tutustuttiin Kööpenhaminan asunnottomuustyöhön ja sovittiin alustavasti kehittämiskumppanuudesta paikallisten toimijoiden kanssa. Lisäksi hyödynnetään mm. Suomen akatemian tutkimushankkeen tuloksia. Uuden ohjelman valmistelussa panostetaan erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistaminen sekä toisaalta asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen. Asunnottomuutta ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittäminen ja asumissosiaalisen työn linkittäminen entistä tiiviimmin osaksi kokonaisvaltaista syrjäytymisenehkäisytyötä ovat keskeiset ohjelman suunnittelua ohjaava tekijät. Ohjelmakauden suunnittelutyössä lähdetään liikkeelle yhteiskuntatason periaatteiden, tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelystä. Tämän jälkeen em. tavoitteista johdetaan teema-, seutu- ja kaupunkitason tavoitteet sekä toimenpiteet. Tavoitteenamme on käynnistää uusi ohjelma täysimittaisesti vuoden 2016 alussa. Asunnottomuustyön suunnitelmallinen jatkaminen vahvistaa kokonaisvaltaista syrjäytymisen ehkäisytyötä ja tarjoaa välineitä sosiaalisen vahvistamisen politiikan toteuttamiseen.
5 2. Periaatteet Ohjelman valmistelutyötä ja toteutusta ohjaavat seuraavat periaatteet (tarkennetaan prosessin aikana): Asumisen ensisijaisuuden ymmärtäminen ja asumisen näkökulman vahvistaminen: Asunto ensin -periaatteen mukaan asunto on päämäärän sijasta lähtökohta ja perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistämiselle ja onnistumiselle Periaate ohjaa monialaista, tavoitteellista ja tarkoituksenmukaisesti organisoitua yhteistyötä toiminnan eri tasoilla (kumppanuusohjelmat, alueelliset yhteistyökäytännöt ja hankkeet sekä asiakaskohtaiset verkostot) Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ensisijaisuus ja varhainen riskitekijöiden tunnistaminen Ennaltaehkäisevän työotteen vahvistaminen toiminnan eri tasoilla ja eri vaiheissa Kustannussäästöjen tavoitteleminen pitkällä aikavälillä Riskiryhmien tunnistaminen, valinta ja erityisratkaisujen etsiminen (erityisesti ryhmät joiden asunnottomuus on kasvussa esim. maahanmuuttajat, nuoret, perheet erityisesti maahanmuuttajaperheet, laitoksista itsenäistyvät ja normaaliasumiseen siirtyvät) Palvelujen saavutettavuus (matalan kynnyksen palvelut, palvelujen vieminen kotiin) Osallisuus ja voimaantuminen, Integraatio ja asumisen normaalius Kokemusasiantuntijoiden, asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien osallisuus kaikilla toiminnan tasoilla (suunnittelu toteutus ja arviointi) Asumisen järjestäminen niin normaaleissa olosuhteissa kuin se on tarkoituksenmukaista Yksilöiden, omaisten, lähiyhteisöjen ja asuinalueiden yhteisvastuu ja yhteisöllisyys Avoin tieto ja vuorovaikutus kaikkien toimijoiden kesken Innovatiivisuus ja vaikuttavuus Uusien toimintamallien aktiivinen etsiminen, kokeileminen ja jalostaminen Suunnitelmallinen arviointi- ja tutkimustyö Näyttöön perustuvan tiedon systemaattinen hyödyntäminen, vaikutusten mahdollisimman reaaliaikainen seuranta ja kustannusvaikutusten osoittaminen Innovaatiotiimien kokoaminen keskeisten teemojen ympärille Alueellisuus ja kansainvälisyys: Asunnottomuuden painottuminen pk- seudulle sekä alueen kohtuuttoman vaikea vuokraasuntotilanne pakottaa käsittelemään pk -seudun asunnottomuutta omana kokonaisuutena ja etsimään yli kaupunkirajojen yhdessä räätälöityjä ratkaisuja Vastaavasti maakuntakeskusten erityiskysymykset ja erityistarpeet huomioidaan aikaisempaa tarkemmin alueellisia tavoitteita ja toimenpiteitä valittaessa Entistä tiiviimpi kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö eri tasoilla
6 3. Päämäärä ja tavoitteet Uudella ohjelmakaudella päämääränä on liittää asumissosiaalinen työ ja asunto ensin - lähestymistapa entistä laajemmin ja tiiviimmin osaksi syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa Yhteistyössä asunto-, sosiaali-, terveys-, opetus- ja työhallinnon sektoreiden kanssa voidaan kokonaisvaltaisesti edistää hyvinvoinnin tekijöiden toteutumista. Uuden ohjelmalla vahvistetaan asunto ensin ajatukselle perustuvaa toimintamallia, joka on lyhyessä ajassa osoittautunut tulokselliseksi. Asumisen onnistumisen turvaaminen luo edellytykset yksilön kokonaisvaltaisen kuntoutumisprosessin käynnistymiselle. Lähestymistapa avaa uuden näkökulman monialaisen yhteistyön toteuttamiseen. Asunto ensin -periaate on jo muokannut varsin merkittävästi päihdepalvelujen rakennetta pääkaupunkiseudulla sekä edesauttanut uusien yhteistyömuotojen syntymistä päihde- ja asumispalvelujen kesken. Myös mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa on käynnissä muutosprosessi, jonka tavoitteena on tuottaa yhä enemmän mielenterveyspalveluja asiakkaan kotiin samalla vahvistaen itsenäisen asumisen edellytyksiä. Ohjelmakauden päätavoitteina on: 1) Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ja asumisedellytysten vahvistaminen, mikä tarkoittaa käytännössä mm. asunnottomuuteen johtavien riskien varhaista tunnistamista ja minimointia, asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamista sekä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuuden parantamista. 2) Asunnottomuuden uusiutumisen torjuminen, mikä tarkoittaa mm. toistuvasti asunnottomuuteen ajautuvien, useimmiten pitkäaikaisasunnottomien kierteen katkaisemista ja pysyvien tulosten aikaansaamista. Liittämällä asumissosiaalinen työ ja asunto ensin -lähestymistapa tiiviiksi osaksi kokonaisvaltaista syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen vahvistamisen politiikkaa luodaan edellytykset asunnottomuuden poistamiselle. 4. Rahoitus PAAVO -ohjelman yhteydessä syntynyt julkisen rahoituksen kolmikantamalli on ollut yksittäisenä tekijänä todennäköisesti kaikkein tärkein hyvien tulosten saavuttamisessa. Mallissa YM ja ARA ovat vastanneet uusien ja peruskorjattavien asuntojen ja asumisyksiköiden rahoituksesta, STM ja RAY tukityön ja tukihenkilöstön osarahoituksesta sekä kunnat tukihenkilöstön osarahoituksesta ja palveluihin liittyvien käyttömenojen rahoituksesta. Paavo 1 ohjelmakaudella kokonaisrahoitus oli noin 170 M ja Paavo 2 ohjelmakauden toteutunut rahoitus vuoden 2013 loppuun mennessä on ollut noin 40 M. Kokonaisuutena siis yli 200 M.
7 Ehdotus rahoituksen organisoimiseksi: Ohjelman tavoitteiden mukaisesti varoja ohjataan aikaisempaa enemmän asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn, joustavien ja monimuotoisten tukimallien toteuttamiseen sekä uusien asumisja palvelukonseptien kehittämiseen moniongelmaisille asiakasryhmille. Tarkemmat määrärahatarpeet arvioidaan jatkotyössä. Kolmikanta-mallia jatketaan myös uuden ohjelman rahoituksen perustana pääosin aikaisemman käytännön mukaisesti. Kohtuuhintaisen vuokraasuntotuotannon lisääminen erityisesti pk- seudulle edellyttää kasvavaa valtion panostusta rakentamiseen. RAY:n avustukset uusien tukityömuotojen kehittämiseen, levittämiseen ja juurruttamiseen sekä myös asuntojen hankintaan asunnottomille ovat ensiarvoisen tärkeitä. Nykyisen tukihenkilöstön palkkauksen varmistamiseen sekä uusien työkäytäntöjen toteuttamiseen tarvitaan kaupunkien oman rahoituksen lisäksi myös valtion panostusta. Em. lisäksi hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan ESR -rahoitusta. Tavoitteena on hakea ESR -rahoitusta erityisesti toimintalinjalta 5 (sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta) mm. seuraaville ohjelman osa-alueille: - Kansainvälisen yhteistyön lisääminen osaamisrakenteiden vahvistamiseksi huonoosaisuuden torjunnassa, Suomen osaamisen levittäminen EU-tasolla - Uudet palvelumallit huono-osaisuuden torjuntaan, monialaisen yhteistyön kehittäminen ja asenteisiin vaikuttaminen - Matalankynnyksen työtoimintamallien kehittäminen tukemaan asunnottomien kokonaisvaltaista kuntoutumista - Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointirakenteen suunnittelu Valtakunnallinen rahoitus tulee haettavaksi tiettävästi syksyllä 2014 eri ministeriöiden kautta (STM, TEM, OKM). Lisäksi on tarkoituksenmukaista selvittää alueellisesti koordinoitavien rahoitusten hyödyntämismahdollisuudet. Valmistelukumppanit: YM, ARA, RAY, STM, OM? TEM? OKM? Valmistelevat toimenpiteet: Keskustelut rahoittajien kanssa ohjelman rahoitusperiaatteista (syksy 2014) Nopeat toimenpiteet: ESR -rahoitushakemuksen valmistelu 2014 Pitkän aikavälin toimenpiteet: Rahoituksen kolmikantamalli on ollut ehkä tärkein tekijä hyvien tulosten saavuttamisessa asumissosiaalisessa työssä. Jatkossa kolmikantamallia pyritään vielä täydentämään ESR -rahoituksella.
8 5. Toimijat ja yhteistyörakenteet Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat vuosille 2008 2015 perustui valtioneuvoston periaatepäätöksiin (14.2.2008 ja 15.12.2011). Valtion puolelta ohjelman toimeenpanosta vastasi ja kokonaisuutta koordinoi ympäristöministeriö ja sen toteutukseen osallistuivat lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, rikosseuraamuslaitos, ARA ja RAY. Ohjelman toteutuksessa oli mukana 11 suurinta asunnottomuuskaupunkia, joiden kanssa tehtiin aiesopimukset ja jotka laativat toimenpidesuunnitelmat. Lisäksi ohjelman toteutukseen osallistui useita valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja muita palveluntuottajia. Uusi ohjelma rakennetaan entistä kattavampaan ja sitoutuneempaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön hyödyntäen aikaisemmilla ohjelmakausilla toimiviksi osoittautuneita yhteistyörakenteita. Ohjelman valmistelusta vastaa Ympäristöministeriö yhdessä keskeisten viranomaisten, kaupunkien, järjestöjen ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Valmisteluvaiheessa keskeisten teemojen kehittämistä koordinoivat asiantuntemuksen perusteella valittavat vastuuorganisaatiot, joiden työvälineiksi kootaan innovaatiotiimit. Ohjelman toteutusvaiheen organisoinnista sovitaan myöhemmin. Ehdotus yhteistyörakenteeksi: Yhteistyön ytimessä ovat asunnottomuuden kannalta keskeisten kaupunkien ja kaupunkiseutujen sekä valtakunnallisten järjestöjen kanssa tehtävät aiesopimukset ja niiden toimeenpano. Valtion ja kaupunkien aiesopimuksia kehitetään ottamaan entistä paremmin huomioon kaupunkien ja kaupunkiseutujen toimintaympäristöissä olevat erot. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asunnottomuustyössä, päinvastoin kuin monissa muissa aiesopimuskaupungeissa, keskeisin haaste on edullisten vuokra-asuntojen saatavuus. Pääkaupunkiseudun kehyskunnat kytketään mukaan asunnottomuustyöhön. Lisäksi haetaan aktiivisesti yhteistyötä sellaisten käynnissä olevien ja suunniteltavien ohjelmien sekä kehittämishankkeiden kanssa, joilla on aito yhteistyöintressi ja joiden tavoitteet tukevat ohjelman päämäärän toteuttamista. Kansainvälisellä tasolla nykyisten muotojen rinnalla edetään kohti järjestelmällisempää ja pitkäjänteisempää yhteistyötä samankaltaisten haasteiden edessä olevien maiden kanssa (kuten pohjoismaat ja Hollanti). Samalla vahvistetaan entisestään Suomen roolia asunnottomuustyön osaamisen viemisessä EU -maihin. ESR -rahoituksella luodaan kumppanuudet tiiviiseen kehittämisyhteistyöhön sitoutuvien toimijoiden kanssa tavoitteellisten opintokäyntien/vertaisvierailujen toteuttamiseksi. Valmistelukumppanit: YM, kaupungit (Metropoli) Valmistelevat toimenpiteet: Pohjustavat keskustelut keskeisten toimijoiden kanssa, ensin ministeriöt. Valmistelukumppanit:
9 Ministeriöt, Pk -seudun kaupungit, Kööpenhaminan kaupungin asunnottomuustyö Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Uusi ohjelma rakennetaan entistä kattavampaan ja sitoutuneempaan yhteistyöhön. Aiesopimuksia kehitetään ottamaan entistä paremmin huomioon kaupunkien ja kaupunkiseutujen toimintaympäristöissä olevat erot. Kansainvälisesti edetään kohti järjestelmällisempää yhteistyötä samankaltaisten haasteiden edessä olevien maiden kanssa. 6. Arviointi ja näyttöön perustuva tieto Paavo 1 ja 2 aikana on valmistunut useita asunnottomuutta käsitteleviä mielenkiintoisia tutkimuksia. Esim. Sillanpään kustannusvaikuttavuustutkimuksessa 2013 selvitettiin asunto ensin - yksiköissä asuvien henkilöiden asumisen kustannusten lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä poliisin palveluiden käytöstä aiheutuneita kustannuksia ennen yksikköön muuttoa ja yksikössä asumisen aikana. Kostiaisen ja Laakson tutkimuksessa 2012 selvitettiin vailla vakinaista asuntoa olevien liikkuvuutta asunnottomuuden ja asuntokannan välillä. Suomen akatemian rahoituksella on lisäksi valmistumassa merkittäviä asunnottomuutta eri näkökulmista lähestyviä tutkimuksia. Käynnissä on myös ohjelman kansainvälinen arviointi. 2013 otettiin käyttöön myös ohjelman seurantakäytäntöä. Juhilan ja Raitakarin kansainvälisessä tutkimuskatsauksessa asunto ensin - julkaisujen sisällöstä (2014) painotetaan lisätutkimuksen tarpeellisuutta sekä myös jatkotutkimusten metodologista kehittämistä. Ohjelmien ja niiden tulosten vaikuttavuuden arvioinnissa on jatkossa tavoitteena synnyttää kokonaan uudenlainen toimintakulttuuri. Satunnaisesti tehtävät sinänsä hyvät selvitykset eivät enää riitä, vaan tarvitaan näyttöön perustuvan tiedon järjestelmällistä hyödyntämistä. Resurssien kohdentaminen nykyistä enemmän palvelutarpeita ennalta ehkäisevään suuntaan vaatii mahdollisimman reaaliaikaista ja luotettavaa tietoa toimenpiteiden toimivuudesta, tuloksellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta. Evidenssiin perustuva tiedon tuottaminen auttaa tunnistamaan mitkä ratkaisut ovat toimivia ja mitkä eivät. Tässä suhteessa käyttökelpoista tietoa on valtavasti ja se on laadultaan kirjavaa. Järjestelmällinen tiedon hyödyntäminen edellyttää monialaista yhteistyötä mm. tietosuojan, tiedon hallinnan, tutkimusmenetelmien, tiedon visualisoinnin jne. aloilla. Tarvittaessa yhdistetään sosiaalinen raportoinnin kehittäminen osaksi arviointikokonaisuutta. Ehdotus arviointitoimenpiteistä: Perustetaan HEAVY (Hyödyllisen Evidenssin Verkosto) yhdessä keskeisten julkisen sektorin valmisteluun ja päätöksentekoon osallistuvien toimijoiden, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten kanssa. Laaditaan yhdessä ohjelman arviointi- ja seurantasuunnitelma painottaen eri
10 vaiheissa olennaisia tavoitteita ja arviointimenetelmiä. Pääpaino on ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuusarvioinnin johdonmukaisessa kehittämisessä ja tutkimustyön systemaattisessa toteutuksessa. Vertaisarviointi (kokemusasiantuntijat, työntekijät) liitetään osaksi arviointikokonaisuutta. Valmistelukumppanit: TEA -ryhmä (Valtioneuvoston kanslia), oppilaitokset Valmistelevat toimenpiteet: Keskustelut potentiaalisten valmistelukumppanien kanssa. Nopeat toimenpiteet: EU:n National Social Report-välineen hyödyntäminen Pitkän aikavälin toimenpiteet: Ohjelman arviointi pohjataan näyttöön perustuvan tiedon järjestelmälliseen, mahdollisimman reaaliaikaiseen hyödyntämiseen. 7. Kehittämistyö Paavo 2 ohjelmassa 2012-2015 kehittämistyön koordinointi keskitettiin Ray:n rahoittamaan Paavo Verkostokehittäjät hankkeeseen, jonka kotipesä on Y-säätiössä. Kyseessä on laaja, valtakunnallisesti asumissosiaalista kehittämistyötä koordinoiva hankekokonaisuus, jonka päämääränä on: - Järjestöjen roolin vahvistaminen asunnottomien palvelujen kehittämisessä - Suomalaisen Asunto ensin -periaatteen kirkastaminen ja vakiinnuttaminen asumispalveluiden käytännön toteutuksessa Hankekumppaneita ovat Y-säätiö, Sininauhasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos, Vailla Vakinaista asuntoa ry ja Rauman Seudun Katulähetys. Hankekumppaneille on jaettu teemalliset kehittämistyön vastuualueet. Lisäksi hanke tekee yhteistyötä useiden alan järjestöjen, sopimuskaupunkien ja valtion toimijoiden kanssa. Hankkeessa kehitetään asumissosiaalista työtä yhdessä toimijoiden kanssa mm. seuraavista näkökulmista; vaikuttavuus, innovatiivisuus ja oppiminen, asukasnäkökulma sekä prosessinäkökulma. Hankkeen yhteistyökumppaneille 2013 tehdyn kyselyn mukaan verkoston tärkeimpinä tehtävinä nähtiin erilaisilla foorumeilla tapahtuva osaamisen vaihto ja lisääminen, kokemuksellisen ja ajantasaisen tiedon vaihto ja kehittäminen, hyvien käytäntöjen/toimintamallinen ja kokemuksen vaihto ja jakaminen, toiminnan juurruttaminen, vaikuttaminen asunnottomuuden poistamiseen, pysyvän verkoston luominen, AE- periaatteen kirkastaminen, vaikeimmin asutettavien tukimallien esille nostaminen ja kehittäminen, asukkaan kotona tehtävä työ ja sen vaikuttavuuden selvittäminen (Timonen, 2013). Johdonmukainen kehittämistyö vaatii ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilöstön sekä riittävän resursoinnin. Ottelin ja Nieminen (2014) korostavat artikkelissaan nopeasti muuttuvassa maailmassa kokeilukulttuuria eli nopeita tapoja testata muutosta ja uusia toimintamalleja. Heidän mukaan perinteisten suunnittelun lisäksi tarvitaan työkaluja ja käytännön tekoja, joilla
11 toimintamallit jalkautetaan yhteiskuntaan. Kehittämistoiminnan valtakunnalliseen koordinoinnin keskittäminen myös jatkossa riittävästi resursoituun hankkeeseen on perusteltua niin nykyisestä toimintamallista saadun myönteisen palautteen kuin myös kehittämistyön moniulotteisuuden takia. Ehdotukset kehittämistoimenpiteistä: Jatketaan Verkostokehittäjät hankkeessa käynnistettyä kehittämistyön koordinointityötä tiiviinä osana jatko-ohjelman toteutusta. Työskentelyssä panostetaan kokeilukulttuurin edelleen kehittämiseen, käytännön työntekijöiden osaamisen parantamiseen osana ammatillista muutosprosessia sekä kansainvälisen yhteistyön hyödyntämiseen. Hankkeen toteuttamiseksi haetaan Ray- rahoitusta. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet hyödyntää ESR-rahoitusta erillisrahoitteisissa osahankkeissa. Valmistelukumppanit: Y-säätiö ja verkostokehittäjät hanke Valmistelevat toimenpiteet: Laajan asiantuntijatiimin valmistelutapaaminen Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Kehittämistyön koordinointi on saadun kokemuksen pohjalta jatkossakin perusteltua keskittää riittävästi resursoituun ja verkostomaisesti toimivaan hankkeeseen. 8. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja asumisedellytysten vahvistaminen Asunnottomuuden ennalta ehkäisy ja poistaminen edellyttävät laajaa ymmärrystä asunnottomuuden eri ulottuvuuksista sekä niistä poluista ja prosesseista, jotka johtavat asunnottomuuteen. Yhtä tärkeää on löytää ja vahvistaa asunnottomuudelta suojaavia tekijöitä. Asunnottomuus on syrjäytymisen äärimmäinen muoto ja asunnottomuuden ehkäiseminen on tärkeä osa syrjäytymisenehkäisytyötä. Asumisen näkökulma tulee huomioida aina työssä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Puttick (2012) jakaa ennaltaehkäisyn seuraaviin kolmeen ulottuvuuteen: - Vahingon tapahtumisen estämiseen (mahdollisimman aikaisessa vaiheessa) - Olemassa olevan vahingon pahenemisen estämiseen - Tapahtuneen vahingon uusiutumisen estämiseen Ennaltaehkäisyä voidaan jäsentää siis mm. sen mukaan, missä vaiheessa yksilön elinkaarta tai vaikkapa asumispolkua interventio toteutetaan. Ennaltaehkäisevää asunnottomuustyötä tehdään asumispolun eri vaiheissa. Asumisen aikana toteutettavan ennaltaehkäisyn focus on asunnottomaksi ajautumisen ehkäisemisessä. Asunnottomuuden aikana ennaltaehkäisevän työ kohdistuu ensisijaisesti asunnottoman tilanteen pahenemisen estämiseen. Asunnottomuuden jälkeisessä vaiheessa päähuomio on
12 asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä, mikä tarkoittaa mm. asumisedellytysten vahvistamista. Ohjelmavalmistelussa panostetaan erityisesti PRE- vaiheiden toimenpiteisiin sekä vaikeimman ryhmän osalta asunnottomuuden uusiutumisen estämiseen. PRE Asunnottomaksi ajautumisen ehkäiseminen IN Asunnottoman tilanteen pahenemisen ehkäiseminen POST Asunnottomuuden uusiutumisen estäminen kuva 1. Ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön kohde asumispolun eri vaiheissa Päihteiden käyttö ja asunnottomuus liitetään usein vahvasti yhteen. Ehkäisevän päihdetyön toimintatasojen tarkastelu antaa välineitä myös ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön määrittelyyn. päihdetyön Neuvoa-antavat sivuston mukaan ehkäisevää päihdetyötä tehdään seuraavilla tasoille: - Yksilötasolla, jolla tarkoitetaan kaikkia kansalaisia yksittäisinä ihmisinä - Lähisuhdetasolla, jolla tarkoitetaan yksilöiden pari- ja perhesuhteita tai kiinteitä ystävyyssuhteita - Paikallisyhteisötasolla, joita ovat esimerkiksi asuinalue-, päiväkoti-, koulu-, verkko- ja työyhteisöjä - Yhteiskuntatasolla tarkoitetaan niin kansalaisyhteiskuntaa kuin virallisesti järjestäytynyttä valtion- ja paikallishallintoa. Yhteiskunnan tasoa edustavat myös kansainväliset yhteisöt Suomen lähialueilla, Euroopan Unionissa ja maailmanlaajuisesti. Työ yhdellä tasolla vaikuttaa aina myös toisellakin tasolla. Vaikuttamistyön käytännön vaikeudet johtuvat usein siitä, että tasojen ja toimijaroolien eroja ei tiedosteta tai kyetä priorisoimaan. Esimerkiksi alkoholipolitiikkaa on ollut vaikea toteuttaa, koska se on yhdistelmä kuluttajien, elinkeinonharjoittajien, julkistalouden, sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä turvallisuuden ja järjestyksen intressejä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman keskeisimpiä toimenpiteitä ennaltaehkäisyn näkökulmasta ovat Paavo ohjelmien aikana olleet mm: - Kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistäminen mm. ARA:n ja RAY:n myöntäminen rakentamisen tuin ja lainoin - Monialaisen yhteistyön edistäminen toiminnan eri tasoilla kuten valtion ja kuntien aiesopimukset sekä monialaisten yhteistyöverkostojen vahvistaminen
13 - Asumisen jatkumisen turvaaminen elämän kriisitilanteissa mm. häätöjä tehokkaasti ennaltaehkäisevää asumisneuvontatyötä kehittämällä ja resursoimalla - Panostaminen siirtymävaiheiden asumisen tukeen, esim. vapautuville vangeille ja itsenäistyville nuorille kehitetyt tuetun asumisen ratkaisut - Tiedon lisääminen asumiseen liittyvistä kysymyksistä toiminnan eri tasoilla - Asumisen ja arjen taitojen opettamiseen panostaminen esim. ensimmäiseen omaan kotiin muuttajat, maahanmuuttajat ja koululaiset - Asenteisiin vaikuttaminen mm. tuomalla esiin asunnottomuustyöllä saavutettuja myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeessa (2012 2015) on viimeisten kolmen vuoden aikana panostettu nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kehittämiseen. Työskentely on hankkeessa jaoteltu seuraavan neljän tason tavoitteisiin: - Rakenteelliset tavoitteet, joista keskeisimpiä ovat kohtuuhintaisten asuntojen ja asumista tukevien palveluiden saatavuuden edistäminen - Asiakaslähtöiset tavoitteet, joita ovat mm. nuorten arjen ja asumisen taitojen vahvistaminen sekä häätöjä ennaltaehkäisevien toimintamallien kehittäminen - Monialaisen yhteistyön tavoitteet, kuten asunnottomuustyön keskeisten johtamis- sekä toimijaverkostojen tunnistaminen sekä nuorten asunnottomuuden ehkäisyn suositusten kokoaminen yhdessä em. toimijoiden kanssa - Tiedotustavoitteet, kuten asumistietoisuuden lisääminen nuorille ja palvelujärjestelmän toimijoille Merkittävää ennaltaehkäisevän asumissosiaalisen työn kehittämistä on tehty mm. Helsingin kaupungin asumisneuvontatyössä, Rikosseuraamuslaitoksen Oma koti- hankkeessa sekä VVA:n kokemusasiantuntijoiden osallisuutta vahvistavassa Omat avaimet -hankkeessa. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää eri toimialojen ja toimijoiden monialaista koordinoitua yhteistyötä, jossa kunkin toimialan erityisosaamista hyödynnetään tehokkaasti. 8.1. Riskitekijöiden minimointi ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen Eurooppalaisessa tutkimuksessa asunnottomuuden riskitekijät on jaettu neljään luokkaan: Rakenteelliset riskitekijät, joihin kuuluvat mm. taloudelliset prosessit, maahanmuutto, kansalaisuus sekä asuntomarkkinaprosessit. Institutionaaliset riskitekijät, kuten olemassa olevat palvelut ja niiden huono koordinointi, tulonsiirrot, sekä erilaiset rakenteelliset prosessit. Ihmissuhteisiin liittyvät riskitekijät, kuten perhestatus ja ihmissuhteiden rikkoutumiset kuten erot. Yksilölliset tekijät, kuten pitkäaikaiset sairaudet, alhainen koulutustaso, addiktiot, ikä, sukupuoli ja maahanmuuttajastatus. (Edgar 2009.)
14 Fröjd & all (2012) mukaan nuorten asunnottomuutta ennustavia tekijöitä peruskoulun yhdeksännellä luokalla ovat nuoren masennus, nuoren käytöshäiriöt, nuoren runsas fyysinen oireilu, päihteiden käyttö, nuorten raportoimat ongelmat vanhempien parisuhteeseen ja perheen talouteen liittyvät ongelmat. Katiskon (2013) mukaan maahanmuuttajien asunnottomuuden riskitekijöiksi nousevat henkilökohtaiseen elämään liittyvät ongelmat sekä toisaalta työttömyydestä johtuva heikko taloudellinen tilanne. Myös tiedon ja kielitaidon puute nousevat usein esteeksi löytää ja saada asunto Asunnottomuudelta suojaavat tekijät ovat usein riskitekijöiden vastakohtia. Esimerkiksi pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ja asumisen kalleus ovat yhteiskuntatason asunnottomuuden riskitekijöitä, kun taas toimivat vuokra-asuntomarkkinat ja riittävän korkea asumistuen taso suojaavat asunnottomuudelta. Maahanmuuttajastatus on yksi asunnottomuuden riskitekijä. Yksilötason tekijät, kuten kielitaito taas edesauttaa maahanmuuttajien työllistymistä ja parantaa tiedonsaannin mahdollisuuksia sekä taloudellista tilannetta, mitkä puolestaan suojaavat asunnottomuudelta. Seuraavissa kappaleissa esitetään tarkemmin keskeisiä asunnottomuuden riskitekijöitä sekä ehdotettavia toimenpiteitä riskien toteutumisen estämiseksi. Asetettavat tavoitteet, toimenpiteet ja vaikutuksia kuvaavat mittarit valitaan ja tarkennetaan yhdessä ohjelman toteutukseen osallistuvien toimijoiden kanssa. Liitteenä eri lähteistä koostettu esimerkkitaulukko asunnottomuuden riskitekijöistä ja asunnottomuudelta suojaavista tekijöistä (liite 1). Ehdotus sopimustoimenpiteeksi: - Yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisy ratkaiseminen nostetaan strategiseksi teemaksi - Ennaltaehkäisy kirjataan tavoitteeksi kaikkiin uutta ohjelmaa koskeviin, kaupunkien kanssa tehtäviin aiesopimuksiin Valmistelukumppanit (yleinen taso): Verkostokehittäjät - hanke Valmistelevat toimenpiteet: Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Asunnottomuusryhmäkohtaisten riskitekijöiden tunnistamisen ja minimoinnin lisäksi kiinnitettään huomiota asunnottomuudelta suojaavien tekijöiden vahvistamiseen. 8.2. Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisääminen Metropolialueella (sekä muutamissa kasvukeskuksissa) asunnottomuustyön tuloksellisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa on kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon merkittävä lisääminen. Laakson (2014) mukaan erityisesti pk- seudulla asuntomarkkinat vaikuttaa vahvasti
15 asukkaisiin, joiden asumistilanne on epävarma. Tällaisia väliinputoajaryhmiä ovat mm. maahanmuuttajat, muualta Suomesta muuttavat, kotoa lähtevät nuoret aikuiset, pienituloiset työssäkäyvät, työttömät ja maksuhäiriöiset. Asunnottomuustyön kehittämisen painopistettä on viime vuosina siirretty liikkuvien tukimallien kehittämiseen ns. normaaliasumiseen. Asuminen pyritään järjestämään tavallisessa vuokraasuntokannassa niin usein kuin se on tarkoituksenmukaista ja asiakas sitä toivoo. Tukipalvelut asukas saa kotiinsa. Em. tarkoittaa entistä suurempaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kysyntää. Kysyntää lisää myös mm. tarve vapauttaa olemassa olevaa tukiasuntokantaa ja laitospaikkoja niitä kipeimmin tarvitseville. Laitoksista ja tukiasunnoista muuttavat tarvitsevat myös kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on vuosina 2016-2019 tarve rakentaa ja hankkia vuosittain noin 3000 uutta vuokra-asuntoa. Ehdotus keinoiksi kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi: - Ohjelmassa asetetaan kunnianhimoinen tavoite kohdentaa asumissosiaaliseen työhön vuosittain keskimäärin 1 000 asuntoa, mikä tarkoittaa ohjelmakauden aikana 4 000 asunnon osoittamista asunnottomuustyöhön. Uustuotantotavoite on ohjelmakauden aikana 900 asuntoa. Lisäksi asumissosiaaliseen työhön osoitetaan mm. RAY:n tuella asuntomarkkinoilta hankittuja vuokra-asuntoja, kaupunkien vuokra-asuntoja sekä yksityisiltä ja yleishyödyllisille vuokranantajilta asunnottomuustyön asiakkaille vuokrattavia asuntoja. - Asuntotavoitteista sovitaan yksityiskohtaisemmin kaupunkien kanssa. Rakentamistavoitteet kirjataan myös vuosina 2016-2019 solmittaviin kaupunkiseutujen MAL -sopimuksiin, toimenpiteet tonttien, asuntohankinnan ja asukasvalinnan suhteen. - Yksityisten vuokranantajien tarjontaa asunnottomuustyöhön pyritään aktiivisesti lisäämään mm. ohjaamalla asumisneuvontapalveluja yksityisille vuokranantajille ja turvaamalla sosiaalitoimen tms. varoista mahdolliset vuokrarästit ja vuokravakuudet vastineeksi sille, että asunnoton saa asunnon. Lisäksi selvitetään vuokraturvan kaltaisen, aidosti yleishyödyllisellä toimintaperiaatteella toimivan ja yksityisiä vuokra-asuntoja asunnottomille vuokraavan rakenteen tarpeellisuus. - Asumis- ja toimeentulotukeen varaudutaan tekemään asumiskustannusten nousua vastaavat tarkistukset. Valmistelukumppanit: ARA, PK- seudun kaupungit Valmistelevat toimenpiteet: Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Metropolialueella ratkaisevassa asemassa on kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon saatavuuden merkittävä parantaminen. Asunnottomille osoitetaan vuosittain 1 000 asuntoa. Yksityisten vuokra-antajien kynnystä vuokrata asuntoja asunnottomuustyöhön madalletaan.
16 8.3. Asunnon saamisen esteiden poistaminen Asuntotuotannon lisäksi on tarkoituksenmukaista poistaa asunnon saamisen esteitä toiminnan eri tasoilla sekä parantaa asukkaiden kykyä asua ja säilyttää nykyinen asunto. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa huomattavasti vuokra-asunnon saamista. Useimmat vuokranantajat eivät vuokraa asuntoa hakijalle, jolla on maksuhäiriömerkintä. Erityisen raskauttavana vuokranantajat pitävät maksamattomista vuokrista aiheutuneita maksuhäiriömerkintöjä. Esimerkiksi alle 30-vuotiaiden maksuhäiriöt ovat lisääntyneet. Vuonna 2012 tammi-huhtikuussa alle 30 -vuotiaille rekisteröitiin noin 32 400 maksuhäiriömerkintää, mikä on lähes 34 % enemmän kuin vuonna 2011. Suomen setlementtiliiton koordinoiman Mun talous -verkoston kannanoton mukaan erityisesti kohtuuehtoinen laina, joka auttaa pienituloista henkilöä kodinmenojen hoidossa tai velkojen järjestelyssä, estää useita henkilöitä joutumasta ulosottoon. Erityisenä perusteluna sosiaalisen luototuksen käyttöönotolle on työryhmän jäsenen Petra Einiön laatimat laskelmat sosiaalisen luototuksen säästövaikutuksista. Laskelmat todistavat, että sosiaalinen luototus säästää kunnan menoja varovaistenkin laskemien mukaan. Moni vuokranantaja edellyttää vuokralaiselta myös kotivakuutuksen hankkimista ja kotivakuutuksen puuttuminen voi olla vuokra-asunnon saannin este. Vakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain 6 perusteella oikeus kieltäytyä kotivakuutuksen myöntämisestä hakijalle. (Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE). Kotivakuutuksen epääminen on asunnon saamisen este osalle vuokra-asunnon hakijoista. Ehdotetut toimenpiteet asunnon saamisen esteiden poistamiseksi: - Yksilötasolla osaamisen vahvistaminen o Laajennetaan talousneuvonta ja velkaantumisen estäminen koskemaan kaikkia asunnottomuusriskiryhmiä o Hyödynnetään mm. Mun talous -hankkeessa kehitettäviä työmalleja - Rakenteisiin ja normistoon vaikuttaminen o Velkojen hoitamisen tukeminen o Sosiaalinen luototuksen hyödyntäminen kattavasti koko Suomessa (Laki sosiaalisesta luototuksesta vapaaehtoisuudesta velvoitteeksi Suomessa) o Perus kotivakuutus taataan kaikille Valmistelukumppanit: Takuu-säätiö? Mun talous-hanke? Valmistelevat toimenpiteet: Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Rakenteisiin ja normistoon vaikuttamisen lisäksi panostetaan asukkaiden kykyyn asua ja säilyttää nykyinen asunto.
17 8.4. Asumisneuvontatyön laajentaminen Valtakunnanvoudinviraston tilaston (2013) mukaan Suomessa jätettiin vuonna 2012 yhteensä 7 234 häätöhakemusta ja häädön toimeenpanoja toteutettiin 1 519 kpl. Eli noin 20 % häätöhakemuksista päätyy häädön toimeenpanoon. Yhden häädön hinnaksi on arvioitu noin 5 000. Toki jo häätöhakemuksen jättämisestä ja oikeusprosessista syntyy merkittävästi kuluja ilman häädön toimeenpanoakin. Suomi on mukana Eurooppalaisessa häätötutkimuksessa, josta odotetaan kansainvälistä vertailutietoa vuonna 2015. Asumisneuvonnan avulla voidaan jo alkuvaiheessa puuttua ongelmiin ja ehkäistä niiden kärjistyminen. Toiminta tukee myös asukkaiden selviytymistä arjessa ja estää asuinympäristöön ja naapurustoon heijastuvia ongelmia. Asumisneuvojatoiminta on tällä hetkellä yhä enemmän vaikeiden sosiaalisten ongelmien parissa tehtävää työtä, johon tarvitaan eri tasoilla asunto- ja sosiaalitoimen uudenlaista yhteistyötä. Asumisneuvonta on osoittautunut tulokselliseksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi ehkäistä asunnottomuutta. Helsingin kaupungin asumisneuvontaraportin (2013) mukaan Helsingissä peruttiin asumisneuvontatyöllä vuonna 2012 peräti 107 oikeuteen edennyttä häätöä. Kaupungin laskelmien mukaan säästöt vuoden aikana yhden asumisneuvojan työpanoksesta olivat kansantaloudelle noin 223 000,00 ja julkistaloudelle noin 152 100,00. Ehdotetut toimenpiteet häätöjen minimoimiseksi: Asumisneuvontatoimintaa ryhdytään aktiivisesti laajentamaan nostamalla ARA:n maksamaa avustusta 30 %:iin ja varautumalla mahdolliseen lisäykseen valtion budjetissa. Asumisneuvonnan sisällöllistä kehittämistä jatketaan ajatuksella että kukaan ei putoa jatkossa asunnottomuuteen asunnottomuusuhkatilanteessa tuen puutteen takia. Sisällöllinen kehittämistyö pitää sisällään: - Uusien työvälineiden kehittämisen kaikkien häätöuhan alla elävien asukkaiden tavoittamiseksi - Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen hyvien käytäntöjen löytämiseksi ja levittämiseksi - Asumisneuvontakoulutusten lisäämisen yhteistyössä ympäristöministeriön, Aran ja korkeakoulujen kanssa Valmistelukumppanit: Helsingin kaupungin asumisneuvontatyö? Valmistelevat toimenpiteet: Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Asumisneuvonta on osoittautunut tulokselliseksi tavaksi ehkäistä asunnottomuutta. Asumisneuvonnan sisällöllistä kehittämistä jatketaan ja toiminta laajennetaan koko maahan sekä koskemaan myös yksityisiä vuokranantajia. ARA:n asumisneuvonnan avustusprosenttia nostetaan.
18 8.5. Erityistoimenpiteet maahanmuuttajien asunnottomuuden ehkäisemiseen ARAn asunnottomuus tilastojen (2014) mukaan maahanmuuttajien asunnottomuus kasvoi vuodesta 2012 peräti yli 25 % ja pitkäaikaisasunnottomien määrä noin 130 henkilöllä. Vaikka asunnottomien perheiden määrä kokonaisuudessaan laski, kasvoi myös asunnottomien maahanmuuttajataustaisten perheiden määrä merkittävästi. Maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvu tapahtui nimenomaan Helsingissä. Maahanmuuttajien asunnottomuuden poistamiseen tarvitaan erityistä panostatusta. Katiskon (2013) mukaan pääkaupunkiseudulla on yhä kasvava maahanmuuttajataustainen väestö, joka ei löydä asuntoa ollenkaan tai heillä ei ole virallista vuokrasuhdetta asuntoon. Suurimmassa vaarassa ajautua asunnottomuuteen ovat etnisen taustan suhteen somalialaiset ja ikäluokan suhteen nuoret. Maahanmuuttajien asunnottomuuden riskitekijöiksi nousevat henkilökohtaiseen elämään liittyvät ongelmat sekä toisaalta työttömyydestä johtuva heikko taloudellinen tilanne. Myös tiedon ja kielitaidon puute nousevat usein esteeksi löytää ja saada asunto. Katiskon mukaan maahanmuuttajien asunnottomuutta onkin tarkasteltava yksilötason lisäksi myös suomalaisen kotouttamis- ja asuntopolitiikan sekä palvelujärjestelmän kehittämisen kysymyksenä. Iso osa maahanmuuttajien asunnottomuudesta voidaan hoitaa yleisillä asuntopoliittisilla toimenpiteillä, kuten lisäämällä kohtuuhintaisen vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntojen tarjontaa. Lisäksi tulee vastata myös Katiskon esiin nostamiin kotouttamispoliittisiin ja palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyviin kysymyksiin. Oman kokonaisuutensa ja haasteensa muodostaa EU kansalaisten sisäisestä liikkumisesta seuraava tilapäinen asunnottomuus. Ehdotettavat toimenpiteet: - Toimenpiteet kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi (katso kohta 8.3) - projekti, jossa ohjaus- ja neuvontatoiminnan sekä muiden tukipalvelujen avulla luodaan kannustimia omatoimiseen asunnonhankintaan - Kotouttamis- ja asunnottomuustyön yhteistyön tiivistäminen - Asunnottomien palelukeskuksen toiminnan käynnistäminen ja testaaminen - Uusia työvälineitä asunnottomuuden uusiutumisen estämiseen Valmistelukumppanit: ADRA? Moniheli? MAMU -asumisen verkosto? Valmistelevat toimenpiteet: Nopeat toimenpiteet: Pitkän aikavälin toimenpiteet: Maahanmuuttajien asunnottomuutta on tarkasteltava yksilötason lisäksi myös suomen ja EU:n kotouttamis- ja asuntopolitiikan sekä palvelujärjestelmän kehittämisen kysymyksenä.
19 8.6. Nuorten asunnottomuus- ja syrjäytymiskehityksen katkaiseminen ARAn asunnottomuustilastojen (2014) mukaan Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kääntyi laskuun vuonna 2013, mutta nuorten pitkäaikaisasunnottomuus kasvoi hieman. Myös nuorten asunnottomuus keskittyy pk- seudulle. Tuuterin (2014) mukaan nuorten tulot ovat monesti pienet ja vaihtelevat. Esimerkiksi Nuorisoasuntoliiton asunnonhakujärjestelmän mukaan noin 36 % nuorista asunnon hakijoista ilmoitti tuloikseen alle 500 / kk ja noin 25 % ilmoitti tuloikseen 500 1000 /kk. Osittain pienistä tuloista johtuen nuoret rahoittavat elämää helposti lainoilla, joista seurauksena on lisääntyneet maksuhäiriömerkinnät ja luottotietojen menetyksen määrän huolestuttava lisääntyminen. Nuorten asunnottomuudelle on tyypillistä tuttavien ja kavereiden luona majailu. Tästä johtuen nuorten asunnottomuus jää usein piiloon. Fröjd & all (2012) mukaan nuorten asunnottomuutta ennustavia tekijöitä peruskoulun yhdeksännellä luokalla ovat nuoren masennus, nuoren käytöshäiriöt, nuoren runsas fyysinen oireilu, päihteiden käyttö, nuorten raportoimat ongelmat vanhempien parisuhteeseen ja perheen talouteen liittyvät ongelmat. Aikaisemmissa tutkimuksissa nuorten asunnottomuuden taustatekijöinä on tuotu esille mm. lapsuudenperheen vaikeat elinolosuhteet, kuten fyysinen/seksuaalinen väkivalta, huostaanotot, köyhyys ja perheen ongelmat. Nuorisotakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista nuorten työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorisotakuuseen sisältyy myös koulutustakuu. Halosen (2014) mukaan Nuorisotakuun tavoitteena on auttaa kaikkia nuoria, mutta asunnottomat nuoret ovat unohtuneet takuun avonaisen oven taakse varjoihin. Tämä johtuu siitä, että työn tekeminen tai kouluttautuminen on erittäin vaikeaa ja miltei mahdotonta, jos hyvän elämän perusedellytykset, kuten asunto, puuttuvat. Nuorisotakuun tutkimuksellisen tuen loppuraportin (2014) mukaan jatkossa tarvitaankin nuorisotakuun toteuttamista tukevien palveluiden tehokkaampaa hyödyntämistä ja monialaisen työskentelyn tehostamista. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus valmistelee yhdessä NAL ja Design -säätiön kanssa hanketta, jonka tavoitteena on lisätä nuorten osallisuutta ja luoda toimintamalleja, joilla tyhjiä toimistotiloja tms. voidaan saneerata asunnoiksi nuorille. Nuorten asunnottomuuden poistaminen vaatii perinteisten toimintatapojen rinnalle tämän kaltaisia uusia ennakkoluulottomia avauksia sekä nuorten voimavarojen ja näkemysten entistä parempaa hyödyntämistä. Ehdotettavat toimenpiteet: - Asunnottomana tai uhanalaisessa asemassa asuntomarkkinoilla oleville nuorille turvataan asunto osana nuorisotakuuta ja lisäämällä nuorisoasuntojen rakentamista erityisesti kasvukeskusalueilla. - Perustetaan nuorille lisää matalan kynnyksen ja monialaisen kannustavan tuen toimintakeskuksia, joissa voi saada apua myös asunto-ongelmiin - Rakennetaan yhdessä Mun talous-verkoston kanssa nykyistä tehokkaampia välineitä vaikeassa asemassa asunto- ja luottomarkkinoilla olevien nuorten oman talouden hallintaan