RIKKAUS, RAKKAUS VAI RASITE? - Kaksikulttuuriset avioliitot Suomessa Marjatta Vesalainen
TIIVISTELMÄ Diakonia-ammattikorkeakoulu Alppikadun yksikkö Vesalainen Marjatta: Kaksikulttuuriset avioliitot Suomessa Päättötyö, 75 sivua Ojaajat: Lehtori Raili Gothóni ja Lehtori Anneli Hallikainen Kevät 1999 Tutkimuksen aiheena on kaksikulttuuriset avioliitot Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin miten kulttuurierot vaikuttavat avioliiton arkipäivään. Tarkasteltiin myös näkyykö pakolaistausta liitossa, ja miten. Tutkimuksella selvitetään mitkä tekijät vaikuttavat liiton onnistumiseen. Tutkittavina oli kuusi Helsingissä asuvaa kahden kulttuurin perhettä. Ulkomaalaisina puolisoina oli miehiä ja naisia. Puolet puolisoista olivat tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina ja puolet solmittuaan avioliiton Suomen kansalaisen kanssa. Tutkittavien avioliitot olivat kestäneet 4-10 vuotta. Ulkomaalaiset puolisot olivat kotoisin Bulgariasta, Italiasta, Kuubasta, Somaliasta, Ugandasta ja USA:sta. Tutkimus tehtiin teemahaastattelua käyttäen parihaastatteluna molempien puolisoiden läsnäollessa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanatarkasti. Tutkimusaineistoista nousseet aiheet analysoitiin jakamalla ne kodin sisäisiin ja ulkoisiin aiheisiin. Muina aiheina olivat uskonto, lastenkasvastus, puolisoiden oma kokemus avioliitosta ja rakkaus. Tutkimuksessani ilmeni, että tutkittavat pitivät kulttuurisia eroja liiton rikkautena, ei rasitteena. Kulttuurierojen vuoksi ei ollut merkittäviä hankaluuksia, kielivaikeuksia ilmeni haastateltavien näkemyksen mukaan vähän. Samankaltainen sosiaalinen tausta on etnistä taustaa merkittävämpi. Työnsaanti uudesta kotimaasta on tärkeä onnistumisen edellytys. Tärkeänä taustana onnistumiselle on myös se, että puolisoiden vanhemmat ovat hyväksyneet liiton. Kaikissa avioliitoissa tulee tilanteita, joissa tarvitaan tukea. Kahden kulttuurin perheitä varten tarvittaisiin niihin erikoistuneita perheneuvoloita kirkon tai yhteiskunnan taholta tukemaan parisuhdetta ja lastenkasvatusta. Esimerkiksi kirkko on kehittämässä maahanmuuttajatyötään, työ kaksikulttuuristen perheiden hyväksi olisi yksi tarpeellinen ja pikaista kehittelemistä tarvitseva toimintamuoto monikulttuurisessa Suomessa. Asiasanat: kaksikulttuurinen avioliitto, monikulttuurinen avioliitto, seka-avioliitto. Säilytyspaikka: Diak/Alppikadun yksikkö, kirjasto
ABSTRACT THE DIAKONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUCATION IN FINLAND (DIAK), Alppikatu Unit Marjatta Vesalainen Bicultural marriage in Finland. Final Thesis, 75 Advisors: Lecturer Raili Gothóni and Lecturer Anneli Hallikainen April 1999 This study looked at bicultural marriages in Finland.The study investigated how cultural differences influence everyday life in marriages. By looking at those who had arrived to Finland as asylum seekers with those who had not, it also considered how being a refugee affected the marriage. This study determined which factors influence the succes and the failure of bicultural marriages. Six bicultural couples living in Helsinki were interviewed. The foreign spouses were both male and female. Half of the spouses had come to Finland seeking asylum and half after wedding a Finnish national. The investigated couples had been married from 4-10 years. The foreign spouses were from Italy, Bulgaria, Cuba, Somalia, Uganda and the USA. The Data was collected by interviwing the husbands and wives together. The interviews were taped and transcbibed word for word. The themes which arose from the data were analysed by dividing them into internal and external factors. Other themes were religion, child rearing, and how the spouses perceived marriage and love. The study showed that those investigated viewed cultural differences as enriching their marriage rather than hindering. According to the interviewees cultural differences did not bring about significant difficulties whereas language problems did. Similar social bacgrounds were more important than different ethnical backgrounds. The ability to get a job in the new country was an important prerequisite for success. An important external factor for succes was parental acceptance an approval of the marriage. As in all mariages, it was important for these couples to receive support. Specialized family counseling centers are needed to be provided by the church or community. Child rearing and parenthood support are especially needed.
SISÄLLYS: 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUKSEN TAUSTAA 2 3. ULKOMAALAISTEN LUKUMÄÄRÄT SUOMESSA 5 4. KESKEISET KÄSITTEET 8 4.1. Kahden kulttuurin avioliitto 8 4.2 Muita keskeisiä käsitteitä 9 5. AIEMMAT TUTKIMUKSET 11 5.1 Kaksikulttuuristen liittojen tutkimustilanne Suomessa 11 5.2 Suomalaisten avioliittojen tutkimus 12 5.3 Seka-avioliittojen tutkimus USA:ssa 14 5.4 Suomalaisia tutkimuksia kaksikulttuurisista liitoista 15 5.4.1 Afrikkalais-suomalaiset liitot 15 5.4.2 Kreikkalais-suomalaiset liitot 19 6. TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ 21 7. AINEISTON KERUU JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 21 7.1 Haastateltavien valintakriteerit ja valinta 21 7.2 Haastateltavat 23 7.3 Teemahaastattelu 24 7.4 Teema-alueet 25 7.5 Haastattelutilanteet 26 7.6 Tutkimusetiikan vaatimukset 29 8. ANALYSOINTI JA TUTKIMUSTULOKSET 29 8.1 Analyysimenetelmä 29 8.2 Tutkimustulokset jaoteltuina aiheittain 29 8.2.1 Kotikieli ja arkipäivän kommunikaatio 30 8.2.2 Perhetraditiot - elämän arki, elämäntapa 35 8.2.3 Uskonto ja sen merkitys 43 8.2.4 Rooliodotukset, roolimallit ja käytännön toimet 48 8.2.5 Vanhempien, ystävien ja ympäristön reaktiot, ja sosiaalinen kanssakäyminen 53 8.2.6 Lasten kasvatus 56 8.2.7 Puolisoiden oma asenne Suomeen, kokemus liitosta ja
tyytyväisyys siihen 60 8.2.8 Rakkaus - liiton voimavara 64 8.3 TULOSTEN LUOTETTAVUUS 66 9. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 67 10. LOPUKSI 75 LÄHTEET: 76
1. JOHDANTO Käsitykset suomalaisten solmimista avioliitoista ulkomaalaisen kanssa liikkuvat sadunhohtoisesta onnesta etukäteen tuomittuun surkeaan epäonnistumiseen. Monet muistavat vuoden 1952 Miss-Universumin suomalaisen Armi Kuuselan ja hänen filippiiniläisen aviomiehensä. Armin filippiiniläinen aviomies Gil Hilario hyväksyttiin ilman muuta suomalaisten iki-ihanaksi vävypojaksi eikä kukaan puhunut kulttuurien yhteentörmäyksestä mitään. Ei myöskään epäilty, ettei Miss-Universum olisi "saanut" suomalaista miestä, kuten monien ulkomaalaisten kanssa avioituneiden suomalaisnaisten kohdalla muistetaan mainita. Lehtikirjoitusten mukaan tämä pikaisesti solmittu rakkausavioliitto oli yhtä harmoniaa, myötätuulta ja päivänpaistetta. Menestyvä, filippiiniläinen liikemies vei Armin "Suomea parempiin oloihin". Suomalaiset solmivat avioliiton yhä useammin Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen kanssa, mutta näiden avioliittojen sadunhohtoisuutta epäillään, varsinkin jos puoliso on pakolaistaustainen ja kaiken lisäksi ihonväriltään musta. Näissä kahden kulttuurin liitoissa eletään jossakin satumaisen onnen tai surkean onnettomuuden välillä avioliiton ja elämän arkea. Sanotaan, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Horjuuko perusyksikkö ja suomalainen yhteiskunta, kun perusyksikön isä tai äiti tulee toisesta kulttuurista, vieraasta maasta tai maanosasta? Eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia. Tavat, perinteet, uskonto, käsitykset oikeasta ja väärästä ja kokonainen maailmankuva voivat olla täysin erilaisia eri kulttuureissa. Kulttuurierot johtuvat siitä, että ihmisryhmät ovat eläneet vuosisatoja tai -tuhansia erillään toisistaan. Esimerkiksi yhteiskuntaluokkien elettyä toisistaan erillään, eroja on syntynyt myös elämäntavoissa, kuten vapaa-ajan vietossa, asumistavoissa, avioliittokäytännöissä tai tavoisssa ylläpitää ystävyyssuhteita Tämän päättötyön tarkoitus on tutkia kaksikulttuurissa avioliitoissa elävien pariskuntien kokemuksia avioliitosta. Haastattelen pariskuntia, joissa toinen puolisoista on tullut Suomeen tuvapaikanhakijana tai avioliiton vuoksi maahanmuuttajana. Tutkimuksella selvitetään avioliiton arjen onnistumisen ja epäonnistumisen kulmakiviä ja sitä, heijastuuko ja miten pakolaistausta liiton arkipäivään. Voidaanko löytää tekijöitä, jotka helpottavat tai vaikeuttavat kahden kulttuurin liiton onnistumista? Tutkimuksen perimmäinen tarkoitus on saada uutta tietoa, jotta kahden kulttuurin liittoja - ja kenties myös suomalaisen puolison vanhempia - voitaisiin tarvittaessa tukea ja auttaa. Erityisesti tällaisten liittojen lastenkasvatus ja vanhemmuus vaatinee tukemista, kun yksikulttuurisissakin perheissä esimerkiksi lasten murrosiän vaiheessa tarvitaan usein tukea. Työskentelin vuosina 1990-1995 pakolaisavustajana SPR:n turvapaikanhakijoiden vastaanottoasemalla Helsingissä. Kyseisenä aikana vastaanotettiin noin 12 000 turvapaikanhakijaa. Usein "ensivastaanotto" saattoi kestää puolesta vuodesta pariin vuoteen, joskus jopa kauemminkin. Kyseisenä aikana sain kuulla erimaalaisten kokemuksia ja näkemyksiä kahden kulttuurin liitoista ja yleensäkin avioliitosta ja miesten ja naisten suhteista.
2 Nämä omakohtaiset havainnot ovat herättäneet kiinnostukseni kahden kulttuurin liittoja kohtaan. Samoin oma lyhytaikainen kahden kulttuurin avioliittoni ja työskentely ulkomailla sekä ystäväpiirini, johon kuuluu paljon kahden kulttuurin liittoja, ovat vahvistaneet toimintaani eri kulttuurien edustajien kanssa ja innostaneet tähän tutkimukseen. Vastauksia kysymykseeni etsin haastattelemalla Suomessa asuvia kaksikulttuurisia pariskuntia. 2. TUTKIMUKSEN TAUSTAA Työssäni maahanmuuttajien kanssa käymäni lukuisat ja mielenkiintoiset keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään aihetta. Näiden keskustelujen ja omien havaintojeni avulla olen saanut tuntumaa vieraista kulttuureista ja ennen kaikkea tutustunut suomalaisuuteen muukalaisten silmin. Turvapaikkaprosessi on pitkä, ja sen aikana kuvioihin tuli usein suomalainen tyttöystävä. Puhun nyt tyttöystävistä, koska en havainnut yhtään päinvastaista tapausta. Ei ole ollut harvinaista, että kyseisen prosessin aikana turvapaikanhakijat solmivat avioliiton suomalaisen naisen kanssa. Monesti avioliitot solmittiin vain muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella - olisi solmittu varmaan nopeamminkin, jos avioliittopaperit olisi saatu kuntoon. Muutamissa tapauksissa miehet aivan avoimesti kertoivat meille työntekijöille, että avioliiton solmimisen perimmäisenä motiivina oli saada oleskelulupa Suomeen. Muuten luvan saaminen vaikutti mahdottomalta, ja asianomainen ja tämän perhe kotimaassa oli uhrannut huomattavan paljon omaisuutta pakomatkan järjestämiseksi. Joskus suomalainen puoliso tiesi tämän, mutta rakastuneena halusi auttaa poikaystäväänsä ja 'pitää miehen'. Turvapaikanhakijat kertoivat myös hämmästellen, ettei missään ole niin helppoa tutustua ja saada naisia kuin Suomessa. Eräs kongolaismies kertoi havainnostaan: Kukkakimppu, kohteliaita sanoja ja juttu on selvä on se kummaa, täällä tervehtimistäkin pidetään kohteliaana ja erikoisena ihmeenä." Suomalaisen naisen vapaa käytös esimerkiksi diskoissa ym. kohtaamispaikoilla oli monille aivan uutta. He luonnehtivat suomalaisia naisia erittäin aktiivisiksi tuttavuuden tekijöiksi. Jotkut kertoivat, että naiset veivät heidät melkein väkisin' kotiinsa jo yhden illan tuttavuuden jälkeen. Tätä ihmeteltiin kovasti, koska monien miesten kotimaissa miesten ja naisten kanssakäyminen eroaa huomattavasti suomalaisesta. Suomalaisten naisten pukeutumistyyli oli myös uusia asia. Esimerkiksi monissa islamilaisissa maissa ei kevyesti pukeutuneita naisia saa näkyä edes TV-ohjelmissa. Vastaanottokeskuksessa näkyi pornokanava, joka herätti suurta hämmennystä ja uteliaisuutta. Valitettavasti se muokkasi juuri Suomeen saapuneiden miesten kuvaa suomalaisesta seksuaalikäyttäytymisestä. Jotkut kertoivat, että Suomessa sai vaimon helposti myös siksi, että ei tarvitse maksaa vaimon vanhemmille kohtuuttoman suuria ja kotimaassa vaikeasti hankittavia myötäjäisiä. Muutamat turvapaikanhakijat mainitsivat, etteivät olleet voineet avioitua kotimaassaan rahanpuutteen vuoksi, koska esimerkiksi sisaren häiden järjestäminen oli vienyt veljenkin säästöt.
3 Kielteisiäkin kokemuksia suomalaisista naisista oli: erimielisyyksien sattuessa nainen heitti heidät helposti ulos. Yleensä ottaen miehet kuitenkin pitivät suomalaisia naisia huomattavasti suomalaisia miehiä avoimempina, ystävällisempinä ja helpommin lähestyttävinä sekä ahkerampina. Tämä käsitys tuli siitä, että turvapaikanhakijoille näkyvissä palveluammateissa työskentelee etupäässä naisia - päinvastoin kuin useiden kotimaissa, missä naiset palvelevat kotona. Käsitystä suomalaisista miehistä muokkasivat esimerkiksi Helsingin asematunnelin ja Alkojen edustalla liikkuvat juopuneet. Yleensä tuoreet suomalaiset aviovaimot olivat joko erittäin nuoria tai toisinaan huomattavasti miestään vanhempia. Joukossa oli myös työttömiä ja toimeentulotuen varassa eläviä. Jos ei tunne maan kulttuuria, tapoja, yhteiskuntaa ja eikä ole yhteistä kieltä, on edellytyksiä avioliiton epäonnistumiselle "ensihuuman haihduttua". Tässä yhteydessä muistan ulkomaalaisen selittäneen tyytyväisenä, että täällä on hyvä, koska: Jos rahat loppuu voi mennä sosiaaliin. Asioita ei voi yleistää, mutta tällaisia havaintoja minulla asiasta on. Muistan myös pari tapausta, joissa suomalainen vaimo tuli etsimään vastaanottoasemalla kirjoilla olevaa aviomiestään, joka mieluummin asui vastaanottokeskuksessa kuin vaimonsa luona tämän kotona. (Nykyisen lainsäädännön puitteissa tämä ei ole enää mahdollista: on asuttava puolison kanssa, jos on turvapaikanhakijana avioliitossa suomalaisen kanssa.) Tapasin myös muutaman pariskunnan, joilla ei ollut yhteistä kieltä, jota molemmat olisivat osanneet edes tyydyttävästi. Olen ollut itsekin tällaisen liiton viranomaisasioiden tulkkina ja siinä sivussa jouduin käsittelemään parin henkilökohtaisia parisuhteeseen liittyviä epäselvyyksiä. Tilanteena tällainen oli tulkille ja tulkattaville hyvin hämmentävä. Joskus avioliiton solmimisen aikana pimittyy myös se tosiseikka, että miehellä on vaimo ja lapsia kotimaassa. Kaikissa maissa avioliitosta ei tehdä virallisia avioliittotodistuksia, ja näin mies saa helposti vapaan' paperit. "Naimisissa ollaan sen kanssa, jonka kanssa on lapsia" on eräs kuulemani määritelmä afrikkalaisesta avioliitosta. Olen myös sivusta seurannut yhden tapauksen, joissa vaimo ja lapset kotimaasta yllättäen ilmaantuivatkin Suomeen. Monet maahanmuuttajien ja suomalaisten avioliitot ovat osoittautuneet lyhytaikaisiksi. Muutaman vuoden kuluttua sattumalta tavatessamme mukana on ollutkin jo uusi puoliso Suomesta tai esimerkiksi maahanmuuttajan kotimaasta. Edellisestä liitosta syntyneet lapset ovat jääneet äidille. Mies on työtön tai huonosti palkatussa työssä. Eri puolilla maailmaa käsitys avioliitosta vaihtelee, ja erityisesti avioliiton solmimiseen liittyy kulttuurieroja. Yleensä Suomessa avioliiton solmimismotiivina pidetään rakkautta. On kulttuureja, joissa avioliitto solmitaan järkisyistä esimerkiksi suvun omaisuuden siirtymistä säädellään avioliitolla. Rakkauden odotetaan kasvavan yhteiselon myötä. Useissa kulttuureissahan vanhemmat valitsevat sopiviksi katsomansa puolison lapsilleen. Oliko tällainen järjestely kovinkaan vierasta suomalaisellekaan kulttuurille 100 vuotta sitten! Suomessa ulkomaalainen itse valitsee tilanteeseensa sopivaksi uskomansa puolison. Suomalainen
4 osapuoli on rakastunut ja uskoo puolisonsakin rakastavan samalla tavalla, mutta ei kenties ajattele, mitä puoliso rakkaudella ymmärtää. Ulkomaalainen osapuoli on päättänyt jäädä Suomeen, normalisoida elämänsä ja avioitua sopivan naisen kanssa. Taustalla on halua saada oma perhe, kiintopiste uuteen kotimaahan. 3. ULKOMAALAISTEN LUKUMÄÄRÄ SUOMESSA (Ulkomaalaiset ja siirtolaisuus 1997, 5-6, 12, 18-20 ja 26.) Vuonna 1950 ulkomaalaisten määrä oli 11 000, joka oli 0,3 prosenttia koko väestöstä. 1980-luvulla ulkomaalaisten määrä alkoi hitaasti kasvaa. Vuonna 1990 heitä oli 21 200 ja vuoden 1997 lopussa 80 600, jolloin osuus koko väestöstä oli 1,6 prosenttia. Suurimman Suomeen muuttavan ulkomaalaisryhmän muodostavat Ruotsin kansalaiset, joista lähes kaikki ovat entisiä Suomen kansalaisia tai heidän jälkeläisiään. Tilastot laaditaan kansalaisuuden, ei syntyperän mukaan. Suomeen tullut turvapaikanhakija, pakolainen tai paluumuuttaja olivat jokseenkin tuntemattomia käsitteitä aina 1990-luvun alkuun asti. Vasta silloin Suomesta alkoi tulla maahanmuuttomaa. Vuonna 1990 turvapaikanhakijoita Suomeen saapui 2743, seuraavana vuonna 2143. "Huippuvuosi" oli 1992, jolloin heitä tuli 3634. Vuonna 1997 pakolaistaustaisia ulkomaalaisia asuu Suomessa 15 000. Joka viides maassamme asuva ulkomaalainen on tullut pakolaisena Suomeen. Heidän joukossaan on turvapaikka-anomuksen perusteella oleskeluluvan saaneita ja vuosittain maahamme otettuja kiintiöpakolaisia. Taustastansa mukaan voi saada poliittisen turvapaikan (mikä on erittäin harvinaista), oleskeluluvan mm. suojelun tarpeessa tai humanitäärisistä syistä. Turvapaikanhakijana Suomeen tullut ulkomaalainen voi saada oleskeluluvan solmittuaan avioliiton Suomen kansalaisen kanssa turvapaikanhakuprosessin aikana. Lähes kaikki Suomessa asuvat marokkolaiset (83 %), turkkilaiset (78 %) ja italialaiset (77%) olivat miehiä. Myös hollantilaisista ja briteistä yli 70 prosenttia oli miehiä. Selvä naisenemmistö oli Viron kansalaisten keskuudessa: naisia oli 59 prosenttia. Venäläisistä oli naisten osuus vielä suurempi, 61 prosenttia. Thaimaan kansalaisista oli naisia peräti 86 prosenttia. Vuonna 1997 Suomessa vakituisesti asuvista ulkomaalaisista oli naimisissa 47 % (Käytettävissä oleva tilasto ei erittele, olivatko ulkomaalaiset naimisissa keskenään vai suomalaisten kanssa.) Suomen kansalaisten siviilisäätyrakenteeseen verrattuna ulkomaalaisten naimisissa olevien osuus oli korkeampi kuin suomalaisten. Tämä johtuu ulkomaalaisten ikärakenteesta, sillä erityisesti nuoria työikäisiä 25-34- vuotiaita on ulkomaalaisväestössä huomattavasti enemmän kuin Suomen kansalaisten keskuudessa. Miesten enemmistö kyseisessä ikäluokassa näkyy selvästi. Kaikista ulkomaalaisista miehiä oli 51 prosenttia.
5 Vuosittain solmitaan yli 2 000 avioliittoa, joissa Suomessa vakituisesti asuva Suomen kansalainen solmii avioliiton ulkomaalaisen kanssa. Suomalaiset naiset ja miehet solmivat kyseisiä liittoja lähes yhtä paljon. Viime vuosien aikana suomalaiset naiset ovat avioituneet eniten yhdysvaltalaisten ja turkkilaisten miesten kanssa. Ruotsalais- ja brittimiehet ovat seuraaviksi yleisimpiä suomalaisten naisten aviopuolisoina. Suomalainen mies solmii yleisimmin avioliiton venäläisen tai virolaisen naisen kanssa. Seuraavaksi eniten puolisot olivat thaimaalaisia, ruotsalaisia, yhdysvaltalaisia ja filippiiniläisiä. Vuonna 1997 Suomen kansalaisia oli ulkomaan kansalaisten kanssa naimisissa 13 400, mutta Suomessa asuu yli 23 000 ulkomailla syntynyttä, jotka olivat naimisissa suomalaisen kanssa. Kun näihin sekaavioliittoihin lisätään vielä niiden henkilöiden määrä, jotka asuvat avoliitossa, on sellaisten liittojen määrä, joissa toinen on ulkomailla syntynyt ja toinen Suomessa syntynyt yli 32 000. Luku koskee niitä avio- tai avoliittoja, joissa molemmat puolisot asuvat Suomessa. Seka-avioliittoja (Tilastokeskus käyttää tätä nimeä) on tarkasteltu puolisoiden syntymämaan mukaan. Kansalaisuuksittain tarkasteltaessa seka-avioliittojen määrä on huomattavasti pienempi kuin jos tarkastelun kohteena on puolison syntymämaa. Tähän vaikuttaa eniten se, että monet ulkomaalaiset ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. Toisaalta voidaan todeta, että syntymämaan mukaan puolisoita tarkasteltaessa mukana on monia sellaisia avioliittoja, joissa puolisona on Ruotsissa (tai muuallakin) syntynyt Suomen kansalainen. Suomalainen nainen eroaa ulkomaalaisesta miehestään vähän useammin kuin suomalainen mies ulkomaalaisesta vaimostaan: vuonna 1997 suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten puolisojen välisiä avioeroja oli 501, kun suomalaisten miesten ja ulkomaalaisten puolisojen avioeroja oli 465. Vuonna 1997 sekä suomalaisia naisia että miehiä oli lähes yhtä paljon naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Suomalaiset miehet erosivat lukumäärällisesti eniten ryhmissä, joissa seka-avioliittojen lukumäärätkin olivat korkeimpia. Suomalaiset naiset erosivat lukumäärällisesti eniten turkkilaisista ja marokkolaisista miehistä, vaikka lukumäärällisesti eniten suomalaisilla naisilla on aviomiehiä Ruotsista ja entisen Neuvostoliiton sekä Venäjän alueelta. Helsinkiin muuttaa ulkomaalaisia paitsi suoraan ulkomailta myös muualta Suomesta. Viime vuosina muualta Suomesta on tullut erityisesti afrikkalaisia mutta myös aasialaisia ja virolaisia, venäläisiä sekä entisen Neuvostoliiton passin haltijoita. Kaiken kaikkiaan pääkaupungin ulkomaalaisväestö edustaa 145:tä eri kansalaisuutta. Melkein kaikki Helsingissä asuvat aasialaiset ja afrikkalaiset ovat alle 44- vuotiaita. Perheistä lähes 7 prosenttia on sellaisia, joissa joko molemmat tai jompikumpi puolisoista on ulkomaan kansalainen. Ulkomaalaisperheissä lapsia on enemmän ja lapset ovat nuorempia kuin suomalaisperheissä. Helsinkiläisiä naisia on avioliitossa ulkomaalaisen kanssa 7 311 ja miehiä 4261. (Helsingin kaupungin väestötilasto, 1996-97, 16-17).
4. KESKEISET KÄSITTEET 6 Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat Kahden kulttuurin liitto, turvapaikanhakija, pakolainen, maahanmuuttaja, siirtolainen ja ulkomaalainen. Käytän tässä tutkimuksessa vierasmaalaisesta puolisosta selvyyden vuoksi sanaa ulkomaalainen, vaikka joillakin tutkittavilla on jo Suomen kansalaisuus. 4.1 Kahden kulttuurin avioliitto Kahden kulttuurin avioliitto käsitettä tutkimuksessa käytän avioliitoista, joissa toinen aviopuoliso on suomalainen ja toinen on Suomeen muuttanut ulkomaalainen. En käytä sanaa seka-avioliitto, koska se ongelmallistaa liittoja, vaikka useat tutkijat ovat käyttäneet nimitystä seka-avioliitto kahden eri rodun liitosta. Seka-avioliitto nimitystä on Suomessa aiemmin käytetty myös ortodoksin ja luterilaisen avioliitoista. Seuraavasssa pohdin valintaani suhteessa rinnakkaiskäsitteisiin. Saksan kielessä tunnetaan käsite 'Mischehe', joka käännetään suomeksi sanalla seka-avioliitto. Sillä tarkoitetaan laajasti ottaen kaikkia niitä avioliittoja, jotka loukkaavat yhteisön endogamia- ja homogamiasäännöksiä, mistä syystä käsitteellä on kielteinen sivumaku. Avioliiton tekee siten sekaavioliitoksi vasta ympäröivä yhteiskunta ja sen negatiivinen asenne normista poikkeavuutta kohtaan eikä niinkään se tosiasia, että avioparilla on eri uskonto, ihonväri tai kansallisuus (Tuomi-Nikula 1997, 270). Edelleen Tuomi-Nikula pohtii sopivia nimiä kyseisille liitolle. Hän toteaa omassa tutkimuksessaan käyttävänsä ilmaisuja kaksikansallinen liitto, kaksikulttuurinen liitto, interetninen tai etninen sekaavioliitto. Näillä liitoilla hän tarkoittaa liittoja, joiden partnereilla on eri kansalaisuus. Kansalaisuudella on ratkaiseva vaikutus perheen oikeudelliseen asemaan perheen asuinmaassa (Tuomi-Nikula 1997, 270). Monikulttuurisen perheen/liiton Tuomi-Nikula määrittelee liitoksi/perheeksi, jossa kummankaan puolison kansalaisuus ei ole identtinen valtaväestön kansalaisuuden kanssa. Koska tällaisissa tapauksissa aviopuolisoiden edustamista kulttuureista tulee kirjavuutta perheen elämään, on kysymyksessä monikulttuurinen perhe. Esimerkiksi mainitaan suomalais-kreikkalainen perhe, joka asuu Saksan liittotasavallassa (Tuomi-Nikula 1997, 270). Käsite kaksikulttuurinen avioliitto ei ole mielestäni yksiselitteinen. Esimerkiksi suomenruotsalaisen ja suomalaisen avioliittoa voidaan sanoa kahden kulttuurin liitoksi, vaikka puolisot ovat samaa kansalaisuutta. Ei myöskään eri kansalaisuus johda välttämättä kulttuuriseen erilaisuuteen, esimerkiksi Ruotsin kansalainen on voinut käydä koko sosiaalistumisprosessinsa Suomessa. Tulevaisuuden Suomessa eri rotuiset ihmiset puolestaan ovat usein samaa kansalaisuutta. Myös erilaisista sosiaaliluokkiin kuuluvat saman maan kansalaiset saattavat olla kulttuuriltaan hyvinkin erilaisia, Suomessa tämä ei erotu niin räikeästi kuin esimerkiksi jossakin kehitysmaassa.
4.2 Muita keskeisiä käsitteitä 7 Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus on jätettävä maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahan tulon jälkeen. Turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hakemukseen annetulla päätöksellä, joten tulisi välttää "pakolainen" sanaa ennen päätöksen antamista (Työministeriön tiedote 5/1999). Pakolainen, YK:n pakolaisen oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaan "pakolainen on henkilö, joka on kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta". (Työministeriön tiedote 5/1999) Maahanmuuttaja on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia eri syistä maahan muuttaneita henkilöitä (Työministeriö tiedote 5/1999). Siirtolainen on henkilö, joka muuttaa pitempiaikaisessa tarkoituksessa toiseen maahan hankkiakseen sieltä toimeentulonsa. Siirtolaisia eivät ole esim. opiskelijat eivätkä turistit. (Työministeriö tiedote 5/1999). Suomen oikeuden kannalta ulkomaalainen on henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen. Ulkomaalainen voi siis olla jonkin toisen maan kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva, esimerkiksi turisti, liikemies tai pitkäaikaisessa tarkoituksessa maahan muuttanut, esimerkiksi siirtolainen, pakolainen tai turvapaikanhakija (Työministeriö tiedote 5/1999). Kulttuuri on hyvin laaja käsite. Lyhyesti määriteltynä voidaan kuitenkin sanoa, että kulttuurilla tarkoitetaan kaikkia niitä asioita, joita ihmiset ja kansat ovat oppineet historiansa aikana tekemään ja arvostamaan, joihin he ovat oppineet uskomaan ja joista he ovat oppineet nauttimaan. (Alitolppa-Niitamo 1994, 18.) Kulttuuri on tapa ajatella, tuntea ja reagoida. Tämä tapa on opittu, ja sitä siirretään seuraaville sukupolville lähinnä symbolien muodossa. Nämä symbolit ovat ihmisryhmille tunnusmerkillisiä saavutuksia, jotka konkretisoituivat mm. ihmiskäden töinä. Kulttuurin olennainen osa koostuu kuitenkin perinteisistä mielipiteistä tai ajatuksista ja erityisesti niihin liittyvistä arvoista. (Alitolppa-Niitamo 1994, 19.) Kulttuuria on tiettyyn yhteiskuntaan tai yhteisöön kuuluvien ihmisten elämäntapa. Kulttuuria on se monisäikeinen kokonaisuus, joka koostuu niistä tiedoista, uskomuksista, moraalikäsityksistä, laeista, tavoista ja tottumuksista, joita ihminen yhteisönsä jäsenenä on omaksunut. Kulttuuria ovat ajatusrakennelmat, asenteet ja uskomukset, joita meillä on elämästä ja kuolemasta, avioliitosta, naisen ja
8 miehen rooleista, lapsista ja vanhuksista, luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Kulttuuria on myös kieli ja ne käsitteet, joiden avulla ajattelemme ja ilmaisemme itseämme. (Alitolppa-Niitamo 1994, 19.) Kulttuuri muuttu alati, se on sidoksissa yhteiskunnan kehitykseen: eri puolilla maailmaa eletään erilaisissa kulttuurisissa kehitysvaiheissa. Ihmisten liikkuminen, tietoliikenne ja media pienentävät näitä eroja. Esimerkiksi jos vuonna 1878 syntynyt ja 1978 syntynyt suomalainen solmisivat avioliiton keskenään, kulttuurierot olisivat valtavat. Se olisi todella kahden kulttuurin liitto. 5. AIEMMAT TUTKIMUKSET 5.1 Kaksikulttuuristen liittojen tutkimustilanne Suomessa Suomalaista kirjallisuutta kahden kulttuurin liitoista ja perheistä on niukasti: näihin liittyviä artikkeleita löytyy monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia koskevissa tutkimuksista ja kirjoista. Asennemuutos on huomattava, jos vertaa esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisiä mielipiteitä ja tutkimustavoitteita suomalaisen rodun puhtaana pitämisestä (Waris 1948) nykyaikaiseen tutkimukseen, joka tukee kulttuurien kohtaamista ja tutkii maahanmuuttajien selviytymistä nykypäivän Suomessa. Tämän päivän kirjallisuudessa/tutkimuksissa monikulttuurisuutta painotetaan voimavarana ja rasismiin suhtaudutaan tuomitsevasti. (Esimerkiksi Liebkind 1988 ja 1994, Jaakkola 1991 ja Alitolppa-Niitamo 1994.) "Kun Suomen oloja verrataan esim. Keski- ja Etelä-Euroopan maihin, joissa on monenlaisia rotusekoituksia ja niistä johtuvia vaikeasti ratkaistavia yhteiskunnallisia pulmia, on kansamme rodullista yhtenäisyyttä pidettävä suurena voimana. Tämän kansan rodullinen yhtenäisyys on valtakunnan yhtenäisyydelle ja lujuudelle arvokas tuki" (Waris 1948/1952, 24). Outi Tuomi-Nikula on tutkinut suomalais-saksalaisia liittoja Saksassa. Artikkelissaan "Kaksikulttuurinen perhe eurooppalaisen etnologian näkökulmasta" hän toteaa, ettei tutkimustarvetta ole niin kauan kun nämä liitot eivät ole yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti ongelmallisia. Hän arvelee tutkimattomuuden syyksi myös kaksi kulttuurisen perheen heterogeenisyyden ja siitä johtuvat metodologiset vaikeudet. (Tuomi-Nikula 1997, 271.) 5.2 Suomalaisten avioliittojen tutkimus Myös suomalaisista avioliitoista löytyy tuoretta tutkimusta melko vähän. Viitekehyksinä kahden kulttuurin liiton tutkimukselle käytän Tolkki-Nikkosen vuonna 1990 valmistunutta 15 vuoden seurantatutkimusta suomalaisista avioliitoista "Parisuhde, perhesuhde, olosuhde" ja saman tekijän tutkimukseen liittyvää vuonna 1978 valmistunutta tutkimusta "Avioliiton ensimmäinen vuosi". Tarkoituksenani on nähdä, tuleeko kahden kulttuurin liitossa esiin jotain näistä tutkimuksista poikkeavaa, joka johtuisi nimenomaan siitä, että puolisot ovat eri kulttuureista.
9 Tolkki-Nikkosen tutkimuksessa etsittiin asioita, jotka pitävät parisuhteen koossa 15:n avioliittovuoden jälkeen. Parisuhdetta koskevissa tutkimuksissa parisuhde rajattiin miehen ja naisen väliseksi suhteeksi avio- ja avoliitossa, ja sen keskeiseksi puoliksi määriteltiin rakkaus, lapset ja työ. Rakkauteen sisällytettiin mm. puolison valinta, avioituminen, kommunikaatio, intimiteetti, seksuaalisuus, mustasukkaisuus, ristiriidat ja vakiintuneisuus. Lapsista eriteltiin seuraavia aiheita: lasten hankinta, vanhemmuus, lasten vaikutus parisuhteeseen, sosialisaatio ja lasten hoito. Työhön sisältyi mm. seuraavia teemoja: kotitöiden jako, palkkatyö, uramallit, perheen ja sen ulkopuolisten toimintojen yhdistäminen ja työelämän vaikutus vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Perheen toimintamallin 15 vuoden avioliittovuoden jälkeen voi tiivistää kotitöiden ja työssäkäynnin osalta niin, että työssäkäynti jaetaan tasan, mutta tasajako ei ulotu kotitöihin: naiset huolehtivat kotitöistä miehiä enemmän. Eniten erimielisyyksiä puolisoilla oli kotitöiden jaosta. Lastenhoitoa pidettiin puoliksi työnä puoliksi huvina, ja se oli puolisoiden keskenään jakamista kotitöistä yleisin. Miehen työ jäsensi perheen toiminta- ja elinehtoja naisten työtä enemmän. Perheen elämä pyöri kahden peruspilarin, palkkatyön ja perheen ympärillä. Perheen elämänvaihe näkyy puolisoiden ajan käytössä. Lasten ollessa alle kouluikäisiä aikaa käytetään lasten kanssa yhdessäoloon. Vanhemmille - etenkin naiselle - jää vähän vapaa-aikaa. Suurin osa naisista arvioi olevansa puolisoaan enemmän lasten kanssa. Enemmistö pareista halusi käyttää vapaaaikaansa kotikeskeisesti. Naiset olivat vieläkin kotisuuntautuneempia: pienten lasten äideistä 93 prosenttia viettää vapaa-aikansa mieluimmin kotona. Yhdessä puolison kanssa käydään harvemmin ulkona kuin kouluikäisten lasten perheissä. Lasten ollessa kouluikäisiä miehet viettivät merkitsevästi naisia useammin iltaisin vapaa-aikaansa kodin ulkopuolella. Ristiriitoja saattoi syntyä siitä, kuinka paljon miehen tulisi olla kotona, koska se puolestaan vaikutti naisen mahdollisuuksiin olla kodin ulkopuolella. Avioliiton yhteinen sosiaalinen todellisuus, yhteinen viitekehys luodaan kommunikaation avulla. Puolisoilla tulee olla yhteisiä tulkintoja perheestä. On tiettyjä asioita, joista puolisoiden on keskusteltava, jotta arkielämä sujuisi. Tällaisia asioita, joista jo ennen avioliittoa melko yksimielisenä keskusteltiin, olivat miehen työ, vaimon työssäkäynti, rahankäyttö, tuleva asunto, lasten hankkiminen ja sukupuoliasiat. Myös vapaa-ajan käytöstä puhuttiin. Vähiten oli keskusteltu uskonnosta ja politiikasta, mitä saattaa selittää se, että niitä ei myöskään pidetty tärkeinä elämänalueina. Tähän viittaa se, että ne parit, joilla ei ollut poliittista kantaa, eivät myöskään politiikasta keskustelleet. (Tolkki 1990, 50.) Avioliitossa lapset ovat yksi perusasioista, joista on puhuttava. Kriisejä ja keskustelua olivat aiheuttaneet lasten syntymä, avioliiton ulkopuoliset suhteet, työttömyys ja toisinaan myös asuinpaikkakunnan vaihto. Avioliiton alussa parit olivat hyvinkin yksimielisiä avioliittoaan koskevissa asioissa. Saattaa tietenkin olla, että tuolloin puhutaan vain niistä asioista, joista ollaan samaa mieltä ja