LUPA PUHUA Asiakkaan ja potilaan seksuaaliohjaus hoitotyössä 1 Ryttyläinen K. & Virolainen L. 2009. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
ALUKSI Seksuaaliterveyden edistäminen on osa asiakkaan ja potilaan hoitotyötä. Seksuaalisuuden oikea-aikainen puheeksi ottaminen edellyttää hoitohenkilökunnalta hienotunteisuutta, tiedollista osaamista ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Seksuaalisuus on osa kaikkien ihmisten persoonallisuutta. Seksuaalinen hyvinvointi vaikuttaa ihmisen kokemaan elämänlaatuun. Sairauksien, lääkitysten ja hoitotoimenpiteiden vaikutus ihmisen seksuaaliterveyteen on aina yksilöllistä. Kuitenkin hyvin usein ne vaikuttavat ihmisen seksuaaliseen minäkuvaan, itsetuntoon ja seksuaalitoimintoihin sekä sitä kautta elämänlaatuun. Hoidon aikana asiakkaalla ja potilaalla on lupa puhua ja kysyä seksuaalisuudesta sekä oikeus saada tietoa sairauden, hoitojen tai toimenpiteiden vaikutuksista seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus ei häviä minnekään ihmisen sairastuessa. Suomessa julkaistiin vuonna 2007 ensimmäinen Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007 2011 (STM 2007). Toimintaohjelmassa seksuaaliohjaus ja neuvonta esitetään liitettäväksi osaksi ehkäisevää työtä ja sairaanhoitoa. Tavoitteena on tukea yksilön seksuaalista hyvinvointia ja seksuaaliterveyttä kaikissa elämäntilanteissa, koko elämänkaaren ajan. Tämä materiaali on laadittu osana Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Seksuaaliterveyden edistämisen maakunnallinen toimintamalli Keski-Suomessa hanketta. Materiaalin tarkoituksena on auttaa hoitohenkilökuntaa ottamaan puheeksi seksuaalisuuteen liittyviä asioita asiakkaan ja potilaan kanssa. SEKSUAALIOHJAUS JA -NEUVONTA Seksuaaliohjauksella tarkoitetaan tavoitteellista, tilannekohtaista, kaikissa hoitotilanteissa tapahtuvaa sekä kaikille hoitotyössä toimiville kuuluvaa ammatillista vuorovaikutusta. Sen keskeisiä elementtejä ovat tiedon antaminen hoitoon ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista sekä asiakkaan ja potilaan seksuaalisuuden hyväksyminen. Seksuaalineuvonnalla tarkoitetaan yksilöllistä, tavoitteellista, asiakkaan ja potilaan tarpeesta lähtevää ammatillista vuorovaikutussuhteessa tapahtuvaa seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvien asioiden 2
ja ongelmien käsittelyä. Seksuaalineuvonta on 2-5 kerran prosessiluontoista ammatillista vuorovaikutusta, joka sisältää aloituksen, työskentelyvaiheen ja lopetuksen. Seksuaalineuvontaa toteuttaa seksuaalineuvojakoulutuksen käynyt ammattihenkilö. PLISSIT-MALLI Seksuaalikysymysten ammatillisen työskentelyn jäsentämistä kuvaa PLISSIT-malli. Mallissa on neljä tasoa, jotka kuvaavat erilaisia lähestymistapoja käsiteltäessä seksuaalisuutta ja sen alueella ilmeneviä ongelmia. Mallin kirjaimet ovat lyhenteitä seksuaalineuvonnan ja -terapian neljästä tasosta seksuaalisuuden ja seksuaaliongelmien kohtaamisessa (Permission, luvan antaminen Limited Information, rajattu tieto Specific Suggestion, erityisohjeet Intensive Therapy, intensiivinen terapia). Luvan antaminen ja salliminen = Permission Rajatun tiedon antaminen = Limited Information Erityisohjeiden antaminen = Specific Suggestions Intensiivinen terapia = Intensive Therapy PERUSPALVELUT Seksuaaliohjaus ja -neuvonta perusterveydenhuollossa ja sairaalassa ERIKOISPALVELUT (esim. erikoislääkäri, seksuaalija pariterapeutti) Kuva 1. PLISSIT-malli Seksuaalisuuden kohtaaminen ja huomioiminen hoitotyössä tapahtuvat luvan antamisen ja joidenkin erikoisalojen tai asiakas- ja potilasryhmien kohdalla kohdennetun tiedon antamisen tasolla. Suurinta osaa asiakkaista ja potilaista, joilla on seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai ongelmia, voidaan siis auttaa hyväksymällä seksuaalisuus osaksi elämää, antamalla tietoa, tukea ja ohjausta. 3
Luvan antaminen on myönteistä ja sallivaa suhtautumista seksuaalisuuteen sen erilaisissa ilmenemismuodoissa. Tällä tasolla kuullaan asiakkaan huolenaiheita ja kysymyksiä hänen seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksistaan, tunteistaan ja käyttäytymisestään. Luvan antamisessa hoitaja antaa sanallisen tai sanattoman viestin siitä, että asiakkaan ja potilaan seksuaalisuuteen liittyvät tunteet, ajatukset ja tarpeet ovat luvallisia ja tavallisia. Luvan antamisen perusta hoitotyössä on luottamuksellinen hoitosuhde potilaan kanssa. Rajatun tiedon antaminen tarkoittaa tiedon antamista juuri siihen nimenomaiseen potilaan tai asiakkaan huoleen tai kysymykseen. Tällaiset tiedot liittyvät muun muassa sukupuolielinten anatomiaan, fysiologisiin reaktioihin, raskauteen, synnytykseen, ehkäisyyn, aborttiin, seksitauteihin, seksuaalihäiriöihin, lääkityksiin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai moninaisuuteen. Rajatun tiedon antaminen on päivittäin jokaisen hoitotyössä työskentelevän käytössä. TYÖNTEKIJÄN OMAN SEKSUAALISUUDEN KOHTAAMINEN Hoitohenkilökunnan ammatillisuuteen kuuluu, että he pystyvät kohtaamaan potilaan ja asiakkaan seksuaalisuutta sekä käsittelemään siihen liittyviä kysymyksiä potilaan ja asiakkaan kanssa. Kohdatakseen potilaan seksuaalisuutta hoitaja joutuu pohtimaan myös omaa seksuaalisuuttaan. Peruslähtökohtana tälle on, että ammattihenkilö on itse työstänyt omaa seksuaalisuuttaan sekä yksityisenä persoonana että hoitotyön tekijänä. On vaikea antaa potilaan puhua seksuaalisuudesta ellei hoitotyöntekijä itse ole antanut ensi lupaa itselleen. Mikäli hoitotyöntekijä on itse vaivautunut, kokee hän usein myös puhumisen seksuaalisuudesta vaikeaksi myös potilaan ja asiakkaan kanssa. Hoitajan oman seksuaalisuuden kohtaaminen tarkoittaa työskentelyä seksuaalisuuteen liittyvien tunteiden, arvojen, normien, asenteiden ja uskomusten kanssa. Hoitotyön tekijän on tarpeellista pysähtyä tarkastelemaan sitä, mitä itse ajattelee vaikkapa seksuaalisesta moninaisuudesta, ikääntyvien seksuaalisuudesta tai sairauksien ja vammaisuuden vaikutuksesta seksuaalisuuteen. On siis hyvä pysähtyä niihin kohtiin seksuaalisuudessa hoitotyössä, jotka tuntuvat vierailta, vaikeilta tai ahdistavat tai joita ei ymmärrä tai hyväksy. 4
On myös hyvä pohtia, mitä pidän luvallisena ja nautittavana. Tällä tavoin on mahdollista tunnistaa omat rajansa suhteessa seksuaalisuuteen. On tärkeää pystyä viestittämään omalla persoonallaan ja ammattitaidolla, ettei arvostele potilaan seksuaalisuutta vaan hyväksyy hänet ja hänen seksuaalisuutensa hoitaessaan häntä. Poikkeuksena tästä ovat seksuaalinen kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö ja väkivalta. Työntekijä ei saa omien asenteidensa vuoksi olla esteenä potilaan oikeudelle saada kysyä ja keskustella seksuaalisuudesta hoitonsa aikana. SEKSUAALISUUS JA AMMATTIETIIKKA Seksuaalikysymysten käsittely asiakas- ja potilastilanteissa vaatii ammatillista työotetta ja ammattietiikan noudattamista. Sairaanhoitajan ammattietiikan mukaisesti potilaan ja hoitajan toiminta hoitotyön seksuaaliohjaustilanteissa on luottamukselliseen ja ammatilliseen vuorovaikutukseen perustuvaa. Eettisistä arvoista keskeisintä on kunnioittaa ihmisen seksuaalioikeuksia ja pitää seksuaalista hyvinvointia tärkeänä ihmisen elämän laatutekijänä. Työyhteisössä on hyvä yhdessä tarkentaa, mitä seksuaalisuuteen liittyviä erityiskysymyksiä oman osaston tai yksikön asiakkailla ja potilailla on ja sopia, miten ne otetaan hoitotyössä, ohjauksessa ja terveysneuvonnassa huomioon. Seksuaaliterveys perustuu yksilön seksuaalioikeuksiin (ks. tarkemmin jäljempänä), joiden toteutumista jokaisen tulee suojella ja kunnioittaa. 5
MITEN OTAN SEKSUAALISUUDEN PUHEEKSI ASIAKKAAN JA POTILAAN KANSSA? Esimerkkikysymyksiä: Meillä on tapana keskustella kaikkien potilaiden kanssa sairauden, hoitojen ja lääkitysten vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen. Onko Teillä mielessänne mieltä askarruttavia kysymyksiä? Seksuaaliterveyden edistäminen on osa tämän sairauden hoitoa. Sopisimmeko ajan, jolloin voisimme keskustella? Minulla on Teille tietoa (esim. kirjallista ohjausmateriaalia) sairautenne vaikutuksista seksuaaliterveyteen ja siitä, kuinka seksuaaliterveyttä tulisi huomioida sairauden hoidon yhteydessä. Onko Teille nyt sopiva hetki keskustella asiasta? Miten nykyinen terveydentilanne on vaikuttanut parisuhteeseenne? Sairaus tuo mukanaan toimintakyvyn muutoksia, haluaisitteko keskustella seksuaaliterveyttä ja seksuaalista toimintakykyä edistävistä asioista? Oletteko havainneet seksuaalisen toimintakyvyn muutoksia sairauden ja hoitojen aikana? Millaisia nämä muutokset ovat olleet? On luonnollista ja tavallista, että sairastuminen ja kehonmuutokset aiheuttavat joillekin ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta liittyen seksuaalisuuteen. Minkälaisia tunteita sairastuminen on Teissä herättänyt? Olen huomannut, että potilaille usein herää tässä tilanteessa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Millaisia kysymyksiä tai ajatuksia Teillä on mielessänne? Yleensä tällä sairaudella/toimenpiteellä on vaikutuksia myös seksuaalielämään. Mitä Te ajattelette omasta tilanteestanne? Sairaus ja hoidot saattavat herättää erilaisia tunteita ja ajatuksia liittyen seksuaaliterveyden heikentymiseen. Teillä on mahdollisuus keskustella kanssani näistä ajatuksista, saada tietoa ja tukea. Voimme pohtia yhdessä, mitä erilaisia ratkaisuja on olemassa seksuaaliterveytenne edistämiseksi. 6
Muun terveysneuvonnan yhteydessä toteutettavan seksuaaliohjauksen voi aloittaa keskustelemalla terveiden elämäntapojen vaikutuksesta seksuaaliterveyteen ja motivoida näin asiakasta ja potilasta terveellisiin elämäntapoihin. Seksuaaliterveys ei ole erillinen osa-alue terveydessä. Esimerkiksi voidaan kertoa: Tupakoinnin ja päihteiden erektiota heikentävästä vaikutuksesta Riittävän unen ja levon merkityksestä seksuaaliseen halukkuuteen Liikunnan vaikutuksesta seksuaalista toimintakykyä ylläpitävänä asiana Monipuolisella, terveellisellä ja säännöllisellä ravinnolla on vaikutus normaaliin kasvuun sekä kehitykseen (nuoret) Raskauden ja lapsen tulon tuomat muutokset parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen Vaihdevuosien ja ikääntymisen vaikutus seksuaalisuuteen 7
TÄRKEITÄ KOHTIA ASIAKKAAN JA POTILAAN SEKSUAALIOHJAUKSESSA Keskustelkaa työyhteisössänne, mitkä asiat vaikuttavat potilaiden ja asiakkaiden seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen ja parisuhteeseen: mitkä sairaudet, toimenpiteet, hoidot tai lääkitykset. On oleellista välittää potilaalle ja asiakkaalle se tunne ja tieto, että yksikössänne seksuaalisuudesta voi puhua, kysyä ja saada siitä tietoa. Kunnioita aina potilasta ja asiakasta. Huomioi ihmisen itsemääräämisoikeus, seksuaalisuuden yksilöllisyys ja kehon koskemattomuus. Huomioi erityisesti pitkäaikaispotilaan seksuaalisuudessa intimiteetin, yksityisyyden, läheisyyden ja hellyyden tarpeiden toteutuminen. Anna potilaalle ja asiakkaalle tietoa sairauden ja sen hoidon mahdollisista vaikutuksista seksuaaliterveyteen. Normalisoi - esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus on normaali reaktio sairastumisen yhteydessä. Mikäli et osaa vastata potilaalle hänen esittämiin kysymyksiin, niin kerro, että hankit asiasta tietoa. Ohjaa tarvittaessa asiakas ja potilas keskustelemaan lääkärin tai seksuaalineuvojan kanssa. Kysy asiakkaalta seksuaalisuudesta ja järjestä tila ja aikaa keskustella. Sanojen valinnalla on myös merkitystä. Käytä ammatillisia sanoja ja käsitteitä. Korosta keskustelun luottamuksellisuutta. Aina ajoitus seksuaalisuudesta keskustelulle ei ole sopiva, mutta kerro että sinulta voi kysyä seksuaalisuuteen liittyviä asioita milloin tahansa. Muista, että potilaalla on myös oikeus kieltäytyä puhumasta seksuaalisuudesta ja tätä oikeutta sinun tulee kunnioittaa. Rohkaise potilasta keskustelemaan seksuaalisuuteen liittyvistä tunteistaan ja muutoksista kumppaninsa kanssa. Voit ammattilaisena toimia keskustelun avaajana tarvittaessa. Älä oleta asioita. Kaikki eivät ole heteroseksuaaleja. Aseta kysymyksesi esimerkiksi muotoon: Haluaisitteko kumppaninne mukaan tähän keskusteluun? 8
Huomioi potilaan ja asiakkaan uskonnollinen ja kulttuurinen tausta. Mikäli et tunne kyseistä. kulttuuria tai uskontoa, voit vaikkapa kysyä: Miten haluatte seksuaaliterveyttänne käsiteltävän osana hoitoanne? Säilytä aina ammatillinen suhde potilaaseen ja asiakkaaseen. Seksuaaliterveyteen liittyvä ohjaus ja mahdollinen jatkohoitoon ohjaaminen kirjataan potilasasiakirjaan. Älä jää yksin ahdistavissa ja vaikealta tuntuvissa hoitotyön seksuaalisuutta koskevissa tilanteissa. Keskustelu kollegan tai esimiehen kanssa hoitotyön seksuaalikysymyksistä on osa omaa työssä jaksamista sekä oppimista. Rohkeus ja taito kohdata seksuaalikysymyksiä kasvavat työkokemuksen, osaamisen lisääntymisen ja oman seksuaalisuuden kohtaamisen kautta. Hoitotyön opiskelijoiden sekä uusien työntekijöiden kanssa on hyvä keskustella perehdytyksen yhteydessä osaston seksuaaliterveyden edistämisen eettisistä periaatteista. Osaston tai yksikön omat seksuaaliterveyteen liittyvät erityisohjeet sekä seksuaaliohjausmateriaali on hyvä liittää osaksi perehdytysohjelmaa. 9
SEKSUAALIOIKEUKSIEN JULISTUS (WAS, Hong Kong, 1999). 1. Oikeus seksuaaliseen vapauteen Seksuaalinen vapaus sisältää yksilöiden oikeuden ilmaista seksuaalisuuttaan täydesti. Se kuitenkin sulkee pois seksuaalisen väkivallan, hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, seksuaaliseen loukkaamattomuuteen ja fyysiseen turvallisuuteen. Tämä oikeus sisältää kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta seksuaalielämästä oman henkilökohtaisen ja yhteisön etiikan mukaisesti. 2. Oikeus seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen Tämä tarkoittaa vapautta kaikesta syrjinnästä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, iän, rodun, sosiaaliluokan, uskonnon ja fyysisen tai psyykkisen vamman vuoksi. 3. Oikeus seksuaaliseen mielihyvään Seksuaalinen mielihyvä, mukaan lukien sooloseksi (= itsetyydytys, itsehyväily), on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde. 4. Oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun Seksuaalinen ilmaisu on enemmän kuin eroottista mielihyvää ja seksuaalista toimintaa. Yksilöillä on oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan kommunikoimalla, koskettamalla, ilmaisemalla tunteita ja rakastamalla. 5. Oikeus vapaaseen seksuaaliseen liittymiseen Tämä tarkoittaa mahdollisuutta mennä naimisiin tai olla menemättä, mahdollisuutta erota ja mahdollisuutta solmia muunlaisia vastuullisia seksuaalisia liittoja. 6. Oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia ehkäisyvalintoja Tämä sisältää oikeuden päättää siitä hankkiiko lapsia vai ei, päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta sekä täydet oikeudet syntyvyyden säännöstelyyn. 7. Oikeus seksuaalisuutta koskevaan tieteellisesti perusteltuun tietoon. Tämä oikeus sisältää periaatteen, että seksuaalitiedot tuotetaan riippumattoman ja tieteellisesti eettisen tutkimusprosessin avulla ja että tätä tietoa jaetaan sopivilla tavoilla yhteiskunnan kaikille tahoille. 8. Oikeus monipuoliseen seksuaalikasvatukseen ja valistukseen Tämä on elämän pituinen prosessi syntymästä läpi elämänkulun ja sen tulisi koskea yhteiskunnan kaikkia instituutioita. 9. Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin Seksuaaliterveyspalveluiden tulisi olla käytettävissä kaikissa seksuaalisuuteen liittyvissä huolenaiheissa, ongelmissa, niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. 10
LISÄTIETOA STM, Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2007-2011 www.stm.fi/julkaisut/julkaisuja-sarja/nayta/_julkaisu/1058193#fi Seksuaalinen tasavertaisuus ry www.seta.fi Sexposäätiö www.sexpo.fi Suomen Seksologinen Seura ry www.seksologinenseura.fi Suomen Seksuaalilääketieteellinen Yhdistys ry www.fssm.fi/ Väestöliitto www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/ WHO www.who.int/topics/sexual_health/en/ WAS World Association for Sexual Health www.worldsexology.org/ WAS. 1999. Declaration of Sexual Rights. http://www.worldsexology.org/about_sexualrights.asp WHO. 2002. Seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyviä määritelmiä. wwww.who.int/reproductive-health/gender/sexualhealth.html. OPPAASSA KÄYTETTY TAUSTAMATERIAALI Annon, J. S. 1976. The PLISSIT-Model: A Proposed Conceptual Scheme for the Behavioral Treatment of Sexual Problems. Journal of sex education and therapy. 2:1-15. Davis, S. & Taylor, B. 2006. From PLISSIT to Ex-PLISSIT. Teoksessa S. Davis (Ed.) Rehabilitation: The Use of Theories and Models in Practice. Elsevier: Edinburg, 101-129. Ilmonen, T. 2006. Seksuaalineuvonta. Teoksessa D. Apter, L. Väisälä, K. Kaimola (toim.) Seksuaalisuus. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 41-59. Ilmonen, T. 2008. Plissit-malli. Teoksessa Ritamo M. (toim.) Seksuaalisuus ammattihenkilöstön koulutuksessa sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden terveyspalveluissa. Työpapereita 26/2008. Stakes, 86-91. Ilmonen, T & Nissinen, J. 2006b. Seksologian peruskäsitteistöä. Teoksessa D. Apter, L. Väisälä, K. Kaimola (toim.) Seksuaalisuus. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 20-26. Kingsberg, S. 2004. Just ask! Talking to patients about sexual function. Sexuality, Reproduction and Menopause, 2(4): 199-203. Ryttyläinen, K. & Valkama, S. 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. In Press. STM 2007. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:17. Taylor, B.& Davis, S. 2006. Using the Extended PLISSIT model to address sexual healthcare needs, Nursing Standard 21(11), 35-40. WAS. 1999. Declaration of Sexual Rights. http://www.worldsexology.org/about_sexualrights.asp WHO. 2002. Seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyviä määritelmiä. wwww.who.int/reproductive-health/gender/sexualhealth.html. 11
12