Asuntokysymys metropolialueella Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto
Neljä huomiota - Kaupunkiseutujen kehittämisen ja suunnittelun olennaisista ulottuvuuksista - Strategiaprosessista vaihtoehtoisista strategioista - Helsingin seudun (asunto)tilanteesta - Hallinnon vastauksesta
Tulevaisuuden suunnittelu ja ennakoiminen on vaikeaa Koko Suomen tasolla väestöennusteet heittelevät lähes miljoonalla. 1970- luvulla pyrittiin yhdyskuntarakenteen kokonaisvaltainen hallintaan (vrt. kestävä kehitys), mutta rationaalinen, poliittishallinnollisen organisaation johtama asiantuntijasuunnittelu ei johtanut ennakoituun lopputulokseen (ylimitoitus, kaupan rakennemuutos, henkilöautoliikenteen voimakas kasvu ja asukkaiden siirtyminen ympäryskuntiin heikensivät suunnitellun keskusverkon toteuttamismahdollisuuksia, vrt. Ylönen 2012).
Kaupunkiseutujen kehittämisessä ja suunnittelussa on useita olennaisia ulottuvuuksia (Patsy Healey) 1) Fyysinen rakenne - aluesuunnittelu 2) Valtio-kunta- väliset vastuunjaot 3) Jaetut poliittiset näkemykset tarvittavista muutoksista 4) Olennaisten vuorovaikutussuhteiden hahmottaminen (talous, asukkaat, yms.) 5) Ja niiden suhteen ja formaalin hallinnon (investoinnit, regulaatio) yhteyksien ymmärtäminen
Kaupunkiseutujen strateginen suunnittelu ja ohjaus voi siis olla Fyysinen realiteetti kartat ja rakenteet, toimintojen sijainti ja toimintaympäristön tunnistaminen Poliittinen prosessi, joka pyrkii mobilisoimaan huomiota, vaihtamaan diskurssia ja toimintatapoja Älyllinen projekti (intellectual project): missä rakennetaan uudenlaista tietoa ja ymmärrystä, jonka perusteella poliittinen prosessi täsmentyy ja pysyy hengissä to see and act differently, to innovate new governance practises and new socio-spatial imaginations
Strateginen suunnitelma voi prof. Ari Ylösen korostamalla tavalla olla (vrt. Healey) Fyysinen rakenne (kaava) Orientoiva tavoite (ohjelmalliset linjaukset kuten kasvun hallinta, kilpailukyky, vetovoima, sujuva arki tai itsenäisten kuntien aktiivinen yhteistyö) Projekti, esim. ilmastotavoitteisiin vastaaminen tai seudullisen sosiaalisen asuntotuotannon järjestäminen. Innostava Visio
Strategialla on muutospotentiaalia, kun sillä on kyky murtaa vakiintuneita käytäntöjä Strategianlaadinnan jota seutuyhteistyökin on on kyettävä matkustamaan läpi koko hallinnan maiseman. Tämä edellyttää, että strategia on ladattu keskeisiin toimijaryhmiin vetoavalla muutospotentiaalilla. Sen tulee osoittaa näille voivansa vastata tulevaisuuden haasteisiin (Healey 2007, Ylönen 2012).
Paikallinen taso, kotitalouksien ja yritysten päivittäiset miljööt ja toimintatavat unohtuvat helposti seudullisissa suunnitelmissa ja strategioissa... muuttuvat mekaanisiksi määreiksi Kuitenkin nämä toimijat ovat vahvasti laatuorientoituneita ja arvioivat suunnitelmia elämismaailmoidensa värikylläistä viitekehystä vasten (Ylönen 2012) Osaamisperustaisen talouden avaintoimijat ovat yksityisiä ihmisiä arvo- ja elämäntapaorientaatioineen, jotka olisi hyvä tunnistaa myös seudullisessa strategisessa suunnittelussa.
prosessi itsessään on usein päämäärää tärkeämpi
Helsingin seudun (asunto)tilanteesta Kaupungistumisen mallista Sosiaalisesta sisällöstä Asuntotuotannosta
Kaupungistumisen uusi malli?
Kaupungistuminen tapahtuu aiemmasta poikkeavalla tavalla - voimakas esikaupungistumisen aalto Keskuskaupunkien, esim. Helsingin väestönkasvu on varsin hidasta Espoon ja Vantaa kasvu on hiukan ripeämpää. Alueen kasvuhuippuja ovat Kirkkonummi, Tuusula, Nurmijärvi, Sipoo ja Vihti Myös Helsingin uudessa Maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa (2008-2017) arvioidaan, että vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia seudun väestönkasvusta tapahtuu Helsingin ulkopuolella.
Helsingin kaupunkiseudun kasvu 1950-2010 (Vaattovaara 2011 ) 1950 1970 Kehyskunnat 99 826 19 % Kehyskunnat 169 587 20 % Espoo, Kauniainen ja Vantaa 40 193 8 % Helsinki 375 981 73 % Espoo, Kauniainen ja Vantaa 170 978 20 % Helsinki 522 235 61 % 1990 2010 Kehyskunnat 230 360 22 % Kehyskunnat 301 433 23 % Espoo, Kauniainen ja Vantaa 330 010 31 % Helsinki 490 872 47 % Espoo, Kauniainen ja Vantaa 450 583 34 % Helsinki 583 350 43 % Kehyskunnat = Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti
"Kaupunkisuunnittelun ja hallinnos suuri(n) haaste on ymmärtää ja ottaa haltuun kaupunkien muutos hajaantuviksi metropoleiksi Vaiheittain kehittynyt kaupunkirakenteemme näyttää näennäisen jäsentymättömältä, ei vastaa suunnitteluihanteita (Joutsiniemi 2010) Anssi Joutsiniemi: Becoming metropolis 2010
Hyvät pyrkimykset ohjata kehitystä lähtevät usein toiveista ja olettamuksista, haastaen jopa kaupunkikehityksen lainalaisuudet
Toisin kun maakunnalliset suunnitelmat uskovat - noin 80 prosenttia yritystoiminnasta hakeutuu muutamiin yritystoiminnan alueellisiin keskittymiin, paikallisiin klustereihin 16 Tällä hetkellä Helsingin seudun työpaikoista 50 % sijaitsee 1,2 % maa-alalla ja jopa 80 % tiivistymissä tai klustereissa, jotka kattavat vain 4,7 % seudun alueesta (Laakso & al. 2010) Nykyinen taajama, johon ei ole mallissa osoitettu kasvua Nykyinen asemanseutu, johon on osoitettu kasvua Uusi asemanseutu, johon on osoitettu kasvua Uusi tai rakenteilla oleva rata Henkilöliikenteen käytössä oleva nykyinen rata Tavaraliikenteen rata Päätie Suojelu- tai virkistysalue Viimevuosien muutokset ovat edelleen vahvistaneet yritystoiminnan keskittymistä pääkaupunkiseudun suurimpiin ja jo ennestään henkilöstöltään tiheimpiin työpaikkaalueisiin ja vyöhykkeisiin (Laakso & al 2010). Uudenmaan maakuntakaava 2012 Sormimalli B2 Pohjoisrata /
Myös oletukset työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä kaikilla uusilla asuinalueilla tuottavat erikoisen kuvan todellisuudesta. Eri mallien tuottamat erot maakuntatasolla ovat huomattavan pieniä vaikka todellisuudessa tilanne oli toinen
Dynaamisuus unohtuu usein lähes kokonaan Muutto kaupunkiseutujen sisällä on ennätysmäisen vilkasta!!! 2000-luvulla joka viides pääkaupunkiseutulainen on muuttanut vuoden aikana uuteen asuntoon, 20-29- vuotiaista joka toinen. Kun huomioidaan tämän lisäksi toimipaikkojen sijainnin muutokset (10-15 % vuosi) Työpaikkojen vaihtuvuus (tietoammattilaisista 50 % aikoo vaihtaa 5 vuoden aikaa (Kepsu & Vaattovaara 2009) on käsillä dynaaminen malli, jossa eri alueiden saavutettavuus ja optimi näyttää kokonaan toisenlaiselta
Kysymykset optimisijainnista ja saavutettavuudesta on avattava uudelleen. Kaupunkirakenteen todellisuus ja suunnittelun normatiiviset ihanteet ovat jo hyvän aikaa erkaantuneet toisistaan.
Kauppakeskusten saavutettavuus henkilöautolla ja julkisella liikenteellä. Kumulatiiviset käyrät kuvaavat asukaskertymää tietyn todellisen matka-ajan sisällä eri kulkumuodoilla (Salonen, Toivonen, Vaattovaara 2012).
Sosiaalisesta sisällöstä
Paitsi, että väestö vanhenee ennätysvauhdilla (McKinsey 2010)
Alueellinen eriytymisen luonne on muuttunut Se ei enää liity vain toimialarakenteen muutokseen ja sosiaaliseen nousun epätasapainoisen alueellistumiseen (ja/tai tämän hallinnointiin). Eriytyminen on muuttunut vakavaksi hyvinvointiongelmaksi. Samalla se on saanut paikoin selvästi itseään ruokkivan luonteen.
1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 20,0 18,0 16,0 14,0 Lapsiköyhyys pääkaupunkiseudulla v. 1995-2008 12,0 10,0 8,0 6,0 Espoo Helsinki Vantaa Koko maa 4,0 2,0 0,0 Pienituloisuus: Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (=käytettävissä oleva rahatulo OECD-
MetrOP - Educational outcomes and health of children in the differentiating Helsinki Metropolitan Area (ennakkotuloksia) (Matti Rimpelä, Arja Rimpelä, Hannu Oja, Lotta Alho; Mari Vaattovaara, Venla Bernelius; Sirkku Kupiainen, Jarkko Hautamäki, Airi Hautamäki; Jorma Kuusela; Sakari Karvonen. Timo Kauppinen, Timo Ståhl, Vesa Saaristo)
Proportion (%) of daily smokers 8 th and 9 th graders by school Comprehensive schools Helsinki Metropolitan area Schoo l Päivittäin tupakoivien oppilaiden %-osuus 2%-30% 0 5 10 15 20 25 30 35 School Health %
Jos tulokset yhdistää, saa kokonaiskuvan: (1) Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen on huono-osaisille itselleen ongelma: se syventää ja vaikeuttaa huono-osaisuutta (ja sen hoitamista). (2) Perheellinen keskiluokka pyrkii välttämään ja väistämään alueita, joilla asuu pysyvästi syrjäytyneitä ja/tai etnisiä vähemmistöjä. (3) Tällainen muuttotappio syventää ja laajentaa huono-osaisuuden alueellista kasautumista (seurauksineen). (4) Palvelujärjestelmä (koulut ja terveysasemat) näyttää olevan vaikeuksissa seurausten kanssa.
(2) Mitä tämä merkitsee hallinnan ja ohjauksen kannalta? Se että alueelliseen eriytymiseen liittyvät ongelmat ovat muuttuneet vakaviksi, väestön hyvinvointiin liittyviksi ongelmiksi, pakottaa avaamaan monet vanhat ajattelutavat ja ratkaisut pohdittaviksi uudestaan. Esimerkki: ns. yhteisvastuullinen seudullinen asuntopolitiikka. Ajatus siitä, että kunnat jakavat taakan tasan, on kohtuullinen,jos kysymystä ajatellaan hallinnon näkökulmasta.
Jos väestön hyvinvointiin liittyvät ongelmat otetaan lukuun, tällainen johtoajatus näyttää kuitenkin hyvin ongelmalliselta. On vahvaa näyttöä siitä, että tuettuun asumiseen liittyvä huono-osaisuus on sitä vaikeampaa ja syvempää mitä kauempana seudun reunoilla se sijaitsee (Vaattovaara ym. 2009, tutkimus Peltosaaren kaupunginosasta Riihimäellä).
Kauempana sijaitsevat huono-osaistuneet alueet putosivat 1990 luvun alun lamassa mutta ne eivät ole päässeet lainkaan nousuun mukaan (Vaattovaara ym. 2010). Tässä ne eroavat lähempänä kasvukeskuksen ydintä sijaitsevista vastaavista alueista. Tästä näkökulmasta huono-osaisuuden hajasijoittaminen seudun reunoille (esim. sellaisen seudullisen asuntopolitiikan kautta, jossa kaikilla on velvollisuus tuottaa tasasuuruinen osuus ARA tuotantoa) ei suinkaan ratkaise segregaatio-ongelmaa vaan syventää sitä.
On tuskin tarkoituksenmukaista yrittää monistaa peltosaaria seudun reunoille. Iso haaste on siinä, mikä tällaisessa tilanteessa olisi viisasta.
Tärkein segregaation vastainen politiikka ei ole löydettävissä asunto- tai kaupunkipoliittisista ohjelmista vaan pikemminkin yleisestä sosiaalipolitiikasta. Nykyinen tilanne on syntynyt kansallisen tason muutosten seurauksena (vrt. köyhyyden ja etnisten vähemmistöjen kasvu), ongelma on pudonnut yksittäisiin kuntiin joissa se ilmenee yksittäisten kuntien ja kaupunkiseutujen sisäisinä ongelmina, eri kunnissa eri mitassa ja eri tavoin (Vaattovaara & Kortteinen & Schulman 2011). Politiikan toteuttamisessa olisi siirryttävä alue- ja ryhmäkohtaiseen harkintaan.
Rakennetun ympäristön tilasta ja kehityksestä
Pientaloasumisen ja kerrostaloasumisen välinen ero on vain jyrkentymässä (1970-2011) Asuinkerrostalot: 51 54,8 56,3 55,8 55,8 55,8 55,8 55,8 55,9 55,9 55,9 56 56 56 56,1 56,1 56,1 56,2 56,2 56,2 56,2 56,3 56,4 56,4 56,5 56,5 56,5 Pientalot 66 83,6 92,8 93,8 94,9 95,3 96,6 97,1 98 98,7 99,2 99,7 100,1 100,6 101,1 101,9 102,6 103,5 104,1 104,9 105,3 106,5 107,1 107,8 108 108,4 109 (Pinta-ala huoneistoa kohti (m2) asunnon talotyypin mukaan 1970-2011)
Uusiin kansainvälisiin ja kotimaisiin osaajiin paneutunut tutkimuksemme kiinnitti huomiota samaan seikkaan Työnantaja itse asiassa hankki asunnon minulle, mutta se oli 18 m2 suuruinen asunto, ja vaikka tulen Tokiosta, se oli silti niinkuin [ ] Mitä? Oletatteko minun tosiaan asuvan täällä? Kansainvälinen osaaja, markkinointi, 2008
, ja osoitti kuinka asukkaat pitävät kerrostalorakentamista varsin monotonisena Voisi sanoa, ettei (uusissa taloissa) ole luonnetta, ne ovat kaikki saman näköisiä ja myös pohjaratkaisut ovat samoja. Ne näyttävät aivan päällekkäin kasatuilta legopalikoilta. Sarah, marketing and business consultancy
Myös Annika Airaksen tekeillä oleva väitöstutkimus historiallisten sisävesisatamien rakentumisesta, kiinnittää huomiota samaan seikkaan
Lahti Jyväskyl ä
Jyväskylä Lahti
Tampere Lappeenranta Jyväskylä
Entäpä sitten Kauniainen? Kauniainen edustaa nykyaikaista pientä viihtyisää puutarhakaupunkia. Tämän päivän kaupunkisuunnittelu tähtää yllä mainittujen arvojen säilyttämiseen
?...
Tästä näkökulmasta ei ehkä ole edes yllättävää, että 47 % kerrostaloasukkaista pitää kerrostaloa toivetalotyyppinään ( YM Asukasbarometri 2012)
Samalla pientaloteollisuus tuntuu unohtaneen kaupungistumisen haasteen ja keskittyy lähinnä omien erillisten talomallistojen kehittelyyn
Hallinnon vastauksena.. Hallitus selvittää erilaiset vaihtoehdot metropoliratkaisuksi. alueen yhteisen suunnittelun ja ohjauksen tueksi erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymyksissä, sekä kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja segregaation ehkäisemiseksi.
Lisäksi selvityshenkilöiden tulee arvioida ehdotusten vaikutuksia soveltuvin osin mm. seuraavista näkökulmista: Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset kilpailukykyyn ja yritysten toimintaedellytyksiin Vaikutukset maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen Vaikutukset viranomaisten toimintaan sisältäen mm. vaikutukset viranomaisten tehtäviin sekä valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon Ympäristövaikutukset sisältäen mm. vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastoon Yhteiskunnalliset vaikutukset sisältäen mm. vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan, kuten ruotsinkielisiin, vaikutukset työllisyyteen ja aluekehitykseen Vaikutukset palvelujen järjestämiseen, Hallinnolliset vaikutukset Vaikutukset demokratiaan ja kunnalliseen itsehallintoon
Suunnitelmataloutta? Kunnianhimoiset ylevät ja samalla yleiset tavoitteet, jotka ovat hyvin lähellä niitä, joita annetaan myös yksittäisten asuinalueidenkin suunnittelun lähtökohdiksi Mikä on keino, millä mahdolliseen kehitykseen päästään käsiksi? Kuntien strategioilla tai päätöksillä ei suoraan voida ohjata yksilöiden tai yritysten valintoja tai väestönkehitystä Missä on innostava visio? Missä on asuntomarkkinat? Missä on kilpailu? Missä kysynnän jousto?
Samalla kun on hyvä muistaa, että suvereniteetilla (itsemääräämisoikeudella) on keskeinen rooli länsimaisissa sivistysyhteiskunnissa, ei kaupunkikehityksen vaikeisiin kysymyksiin voi jättää vastaamatta. Onko Kuuma kunnilla jokin omintakeinen tapa vastata paitsi asuntokysynnän yleisiin haasteisiin, edullisemman ja joustavamman (kohtuuhintaisen/vuokra/?) asuntotuotannon vaateeseen?