Energiamarkkinaviraston sidosryhmälehti Verkkovalvonnan rautaisannos 1
Valvonnan ytimessä Monopoleina toimivien sähköverkonhaltijoiden toimintaa säännellään sähkömarkkinalainsäädännöllä, jonka toteutumista valvoo Energiamarkkinavirasto. Se vahvistaa sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden valvontamenetelmät etukäteen neljän vuoden mittaisille valvontajaksoille. Sähköverkkotoiminnassa alkaa 1.1. 2012 kolmas valvontajakso, joka jatkuu 31.12.2015 asti. Energiamarkkinaviraston Verkkovalvonta-ryhmä on viimeisen kahden vuoden ajan keskittynyt intensiivisesti uusien valvontamenetelmien laatimiseen. Valvontamenetelmien kehittäminen aloitettiin valvonnan tulevaisuutta kartoittavan Tiekartta 2020 -hankkeen ohessa siten, että osa hankkeen kehitysajatuksista on otettu mukaan kolmannelle valvontajaksolle. Tämän hankkeen ohella valvontamenetelmiä ryhdyttiin kehittämään määrittämällä Energiamarkkinaviraston sekä sähköverkonhaltijoiden ja näiden omistajien ja asiakkaiden sekä muiden sidosryhmien näkemysten perusteella valvontamenetelmien keskeiset kehityskohteet. Näistä kohteista tehtiin osahankkeina selvityksiä joko Energiamarkkinaviraston omana virkamiestyönä tai teetettiin selvitystöitä tutkijoilla ja konsulteilla. Tuloksena syntyi valvontamenetelmien suuntaviivojen ensimmäinen luonnos, joka lähetettiin lausuttavaksi verkonhaltijoille ja muille sidosryhmille tammikuussa 2011. Kahden lausuntokierroksen jälkeen valmistuivat kesäkuussa lopulliset suuntaviivat. Elävä keskusteluyhteys Pääasiassa suuntaviivoihin pohjautuvat, yhtiökohtaiset vahvistuspäätökset annettiin yhden lausuntokierroksen jälkeen 23.11.2011. Energiamarkkinavirasto käytti hyödyksi eri lausuntokierroksilla sidosryhmiltä saatuja lausuntoja, ja lopulliset vahvistuspäätökset poikkeavatkin tietyiltä osin merkittävästi ensimmäisistä suuntaviivaluonnoksista. Tämä on osoituksena Energiamarkkinaviraston elävästä keskusteluyhteydessä sähköverkonhaltijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Valvontamenetelmien perusrakenteeseen ei ole tulossa radikaalia muutosta, vaan valvonta perustuu aiemmilla valvontajaksoilla käytettyyn tuottokattomalliin. Verrattaessa kolmannen valvontajakson valvontamenetelmiä toisen valvontajakson (2008 2011) menetelmiin, koskevat keskeiset muutokset sähköverkon arvonmääritystä ja kohtuullista tuottoastetta sekä valvontamenetelmien inflaatiokorjausmenetelmiä ja kannustimia. Merkittävänä muutoksena voi pitää myös sitä, että Energiamarkkinavirasto on parantanut valvontamenetelmien ymmärrettävyyttä, selkeyttä ja loogisuutta. Muutosten tavoitteena on kehittää valvontamenetelmiä toimimaan entistä paremmin, jotta ne ohjaavat ja kannustavat verkonhaltijoita hinnoittelemaan kohtuullisesti ja kehittämään liiketoimintaa sekä panostamaan korkeatasoiseen sähkön laatuun ja investoimaan sähköverkkoon. Näin verkonhaltijoiden toiminta myös pitkällä aikavälillä on kannattavaa ja kehittyvää sekä asiakkaiden tarpeita ja odotuksia vastaavaa. Ohjaava, tehokas ja kannustava valvonta on myös verkonhaltijoiden itsensä etu, sillä asiakkaiden ja yhteiskunnan näkökulmasta onnistunut valvonta on myös eräänlainen kulmakivi verkkoliiketoiminnan uskottavuudelle. Valvonnan tavoitteet ja itse valvontamenetelmät muutoksineen sekä valvontamenetelmien toimintaperiaate on kuvattu tämän lehden eri artikkeleissa, joten toivottavasti tämä lehti kuluu mahdollisimman monen verkonhaltijan edustajan kädessä. Valvontamenetelmiin tutustuminen kannattaa aloittaa sivulla 4 olevasta kuvasta, jonka avulla pystyy hahmottamaan kokonaisuuden ja suunnistamaan eri menetelmien yksityiskohtien pariin. Saman kuvan avulla voi myös luovia tämän lehden valvontamenetelmiä koskevien artikkelien välillä ja kyetä asettamaan artikkeleissa kuvatut menetelmät osaksi kokonaisuutta. Neljäs kausi jo pohdintaan Vaikka vasta ollaan aloittamassa kolmatta valvontajaksoa, on Energiamarkkinavirastossa ryhdytty hahmottelemaan valvontamenetelmien kehittämiskohtia neljättä val- Kuva: Neodes 2
vontajaksoa varten. Keskeisiä kehittämiskohtia ovat sähkönjakelun ja -siirron laatu, johon halutaan vaikuttaa kehittämällä valvontamenetelmien investointikannustinta ohjaamaan riittävän korvausinvestointitason toteuttamiseen sekä konkretisoimalla sähkömarkkinalain 9 mukaisen kehittämisvelvollisuuden valvontaa. Kehityskohteena on myös sen selvittäminen, voidaanko asiakaspalvelun laatu ottaa osaksi valvontamenetelmiä esimerkiksi Energiateollisuus ry:n asiakastutkimuksen mukaisten tietojen pohjalta. Lisäksi tavoitteena on edelleen edistää uuden teknologian ja edistyneiden toimintatapojen hyödyntämistä sähköverkkotoiminnan kehittämisessä. Myös uuden energiatehokkuusdirektiivin mukaiset mahdolliset uudet velvoitteet on huomioitava soveltuvin osin osana valvontamenetelmiä. Energiamarkkinaviraston kunnianhimoisena tavoitteena on kehittää täysin uusi valvontatietojärjestelmä, joka kerää tiedot nykyistä yksinkertaisemmin ja käyttää samalla hyödyksi valvontatietoja aiempaa monipuolisemmin sekä verkonhaltijoiden toiminnan että viranomaisvalvonnan kehittämisessä. Kehittämisessä lähtökohtana on valvontamenetelmien kehittäminen yhteistyössä alan ja muiden sidosryhmien kanssa heti 2012 alkaen, mikäli Energiamarkkinaviraston resurssit tämän vain sallivat. Huolimatta valvontamenetelmien osalle väistämättä tulevasta kritiikistä, rohkean todeta, että ne ovat kuitenkin kokonaisuudessaan ainakin eurooppalaisittain huipputasoa tasapuolisuudessaan, vaikuttavuudessaan ja ymmärrettävyydessään. Niiden pohjalta on hyvä suunnata kohti tulevaisuuden haasteita. Menestystä vuodelle 2012 Simo Nurmi Ryhmäpäällikkö, Verkkovalvonta Lyhyesti Pakollinen yhteislaskutus tuleville yhteispohjoismaisille sähkön loppukäyttäjämarkkinoille Kaikkia sähkönkäyttäjiä tulisi tulevaisuudessa laskuttaa sähkön kulutuksesta vain yhdellä laskulla. Pohjoismaisten energiamarkkinaviranomaisten yhteistyöelin NordREG päätti suositella pakollista yhteislaskutusta kokouksessaan 15.12.2011. NordREGin suositus tarkoittaa, että tulevaisuudessa sähkön myyjien kuluttajille lähettämien laskujen tulee sisältää maksut sekä sähköenergiasta että sähkön siirrosta. Lisäksi useimmissa tilanteissa sähkön käyttäjien tarvitsee olla jatkossa yhteydessä ainoastaan sähkön myyjäänsä. Suosituksen myötä sähkönmyyjien toimintaedellytykset tulevat yhtäläisemmiksi. Sähkönmyyjät joutuvat tulevaisuudessa kilpailemaan vain omilla ansioillaan, eivätkä ne voisi enää käyttää kilpailluilla markkinoilla hyväkseen mahdollista läheistä suhdetta monopoliasemassa olevaan verkonhaltijaan. Sähköenergian hinnat (snt/kwh) ja hintamuutokset 1.1-1.12.2011 (%) sis. alv:a 23 % (Hinnat ovat koko maan painotettuja keskiarvoja) Tavallinen kotitalous Sähkölämmitystalous 5000 kwh/v 18 000 kwh/v 1.12.2011 Muutos % 1.12.2011 Muutos % snt/kwh 1.1-12.1211 snt/kwh 1.1-1.12.2011 Toimitusvelvollisuus hinnat 8,0 4,9 7,2 4,0 Toist.voimassaolevat tarjoushinnat 8,1 3,5 7,3 3,2 1-vuoden määräaikaiset tarjoushinnat 7,6-8,5 7,0-9,5 2-vuoden määräaikaiset tarjoushinnat 7,5-2,1 6,9-3,9 Sähkön jakelusiirtohinnat (snt/kwh) ja hintamuutokset 1.1-1.12.2011 (%) sis. alv:a 23 % ja voimassa olevat sähköverot Tavallinen kotitalous Sähkölämmitystalous Teollisuus 5000 kwh/v 18 000 kwh/v 2 GWh/v Hinta 1.12.2011 Muutos % Hinta 1.12.2011 Muutos % Hinta 1.12.2011 Muutos % snt/kwh 1.1-1.12.2011 snt/kwh 1.1-1.12.2011 snt/kwh 1.1-1.12.2011 7,4 0,4 5,6 0,5 3,1 0,1 Vaihtoaktiivisuuden kehitys vuoden 2011 aikana 1. vuosikolmannes 2.vuosikolmannes 1.1-30.4.2011 1.5-31.8.2011 Vaihtoaktiivisuus 2,6 % 2,3 % Lähde: EMV:n nettihintapalvelu Lukema Suomen 3,2 miljoonasta (max 63 A) sähkönkäyttöpaikasta on tuntimittauksessa 150 000 3
Valvontamenetelmien toimintaperiaate ja keskeiset menetelmät TASEEN OIKAISU JA KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA TULOSLASKELMAN OIKAISU JA TOTEUTUNEEN OIKAISTUN TULOKSEN LASKENTA Sähköverkon jälleenhankinta-arvo Verkkokomponenttien lukumäärätiedot x Verkkokomponenttien yksikköhinnat x Verkkokomponenttien pitoaikatiedot ja keski-ikätiedot = Sähköverkon nykykäyttöarvo + Muu sähköverkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma tasearvossa Muut pysyvät vastaavat Vaihto-omaisuus Myyntisaamiset = Sähköverkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma (sisältää tasauserän) Oikaistu oma pääoma Oikaistu korollinen vieras pääoma x Inflaatiokorjaus jälleenha Liikevoitto (liiketappio) + Liikevoittoon (liiketappioon) palautettavat kirjanpidon erät + Liittymismaksukertymän muutos + Maksetut verkkovuokrat + Suunnitelman mukaiset poistot liikearvosta Investointikannustin + Sähköverkon jälleenhankintaarvosta lasketut tasapoistot Suunnitelman mukaiset poistot sähköverkosta Laatukannustin + 0,5 x KAH vertailutaso 0,5 x KAH toteutunut Tehostamiskannustin + Kohtuulliset tehostamiskustannukset Toteutuneet tehostamiskustannukset Innovaatiokannustin + Kohtuulliset T&K-kustannukset + Kohtuulliset tuntimittauksen lisäkustannukset Kohtuullinen tuottotase (reaalinen WACC-%) sähköverkkotoimintaan sitoutuneelle oikaistulle pääomalle = KOHTUULLINEN TUOTTO + = Muut tuloslaskelman oikaisut + Nettosuojauskustannus + Rahoitusomaisuuden kustannus + Laskennalliset verot = TOTEUTUNUT OIKAISTU TULOS ALIJÄÄMÄ TAI YLIJÄÄMÄ 4
Kolmannen valvontajakson 2012 2015 valvontamenetelmien keskeisimmät muutoskohteet Sähköverkkotoiminnan kolmannen valvontajakson valmistelun tausta-aineistona käytetyt Energiamarkkinaviraston perustelumuistiot ja teetetyt selvitykset sekä lopulliset vahvistuspäätösasiakirjat löytyvät Energiamarkkinaviraston kotisivuilta osoitteesta www.emvi.fi ja siellä Sähkömarkkinat > Valvontamenetelmät 2012-2015 > Vahvistuspäätösasiakirjat 2012-2015 5
Valvontamalli tukee sähköverkkoliiketoiminnan kehittymistä Helsinki ja Kempele painivat erilaisten ongelmien kimpussa Teksti: Tuula Sipola Kuvat: Niina Kaverinen ja Helen Sähköverkot Uuden nelivuotisen sähköverkkotoiminnan valvontamallin tavoitteena on taata verkkopalvelun hinnan kohtuullisuus sekä liiketoiminnan kehittäminen, kannattavuus ja tehokkuus. Niin Helsingissä kuin Kempeleessäkin toimivan verkkoyhtiön edustajat allekirjoittavat nämä tavoitteet. Enemmänkin verkkoyhtiössä on pohdittu valvontamallin soveltuvuutta omalle yhtiölle: ottaako se tarpeeksi huomioon yhtiöiden omaleimaisuuden ja toimintaympäristön. Energiamarkkinavirasto järjesti Sähköverkkotoiminnan ajankohtaispäivät Oulussa ja Helsingissä. Päivien aikana osallistujat kuulivat kolmanteen valvontajaksoon liittyvät kommenttipuheenvuorot kahdelta sähköverkkoyhtiön edustajalta. Helsingin tilaisuudessa toimitusjohtaja Risto Harjanne toi esiin Helsingin kaupungin omistaman Helen Sähköverkko Oy:n näkemykset. Oulussa Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy:n kantaa esitteli toimitusjohtaja Yrjö Vilhunen. Hän edustaa Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkön omistamaa verkkoyhtiötä, joka toimii kahdeksan kunnan alueella Oulun ympäristössä. Sekä Harjanne että Vilhunen pitävät uuden mallin selkeyttä ja ratkaisuja pääosin hyvinä. Vaikka heidän edustamansa yritykset ovat kovin erilaisia, joitain yhteisiä ruusujen ja risujen paikkoja he mallista löytävät. Molemmat kokivat hyvänä sen, että malli kannustaa edelleen investoimaan sekä parantamaan niin sähkön toimitusvarmuutta kuin toiminnan tehokkuuttakin. Närää sen sijaan aiheuttavat muun muassa kaivuolosuhteiden määrittäminen, verkon arvon määritys ja liittymismaksujen käsittely. Hankalaksi he kokevat tehostamiskannustimen siihen liittyvine laskentamenetelmineen. Sekä Harjanteen että Vilhusen mielestä tehokkuuden laskentamenetelmä vaikuttaa ainakin näin alkuvaiheessa niin monimutkaiselta, että vain ani harvalla verkkoinsinöörillä tuntuisi siihen suoraan olevan osaamista ja tähän tarkoitukseen sopivia lähtötietoja. Siinä, missä Helsinkiä haastavat valtakunnallisestikin suuri kuormituskeskittymä pienellä alueella ja tiiviissä kaupunkiympäristössä tapahtuva kallis maankaivuu, Kempeleessä vaivaavat osin vanheneva ilmajohtoverkko sekä laaja jakelualue, jossa jokaista asiakasta kohti tarvitaan 120 metriä jakelujohtoa. Valmistautuminen sähköverkkotoiminnan kolmannelle valvontajaksolle käynnistyi lausuntopyynnöllä tammikuussa 2011. Energiamarkkinavirasto on halunnut ottaa huomioon eri yhtiöiden näkökulmia. Sekä Harjanne että Vilhunen sanovatkin yhteistyön Energiamarkkinaviraston kanssa toimineen hyvin. Risto Harjanteen mielestä kaikilla suomalaisilla verkkoyhtiöllä on halua kehittää toimintaansa, huolehtia sähkön toimitusvarmuudesta. Yhteisissä intresseissä on myös valvonnan edelleen kehittäminen. 6
Helsingin sähköinfra on siirtynyt maan syvyyksiin. Helen Sähköverkko peräänkuuluttaa pitkäjänteisyyttä Helen Sähköverkko Oy:n toimitusjohtaja Risto Harjanne pitää sähkön toimitusvarmuutta ja siirtohinnan oikeaa tasoa keskeisinä seikkoina sähköverkkoliiketoiminnassa. Toiminnan kehittäminen vaatii suuria investointeja, joten valvontamallin vakaudella ja investointeihin kannustavuudella on suuri merkitys. Helsinkiläisten sähkönjakelu on ollut keskeytyksissä keskimäärin alle 15 minuuttia vuodessa. Tästä ajasta on tavoite edelleen nipistää puolet pois. Keskeytysaika tuntuu melko siedettävältä sitä taustaa vasten, että Helsinki on tiivisrakenteinen ja kehittyvä sähkönkuormituskeskittymä, jossa ahtailla katualueilla sijaitsevia kaapeleita joudutaan lukuisilla työmailla päivittäin suojaamaan ja siirtämään. Suurimman harmin aiheuttaa kaivinkone eli käytännössä varomaton ulkopuolinen maankaivuu. Työtä tehdään ahtaassa, putkia, kaapeleita ynnä muuta kaupunkiinfraa täynnä olevassa katutilassa, joten kaivuvaurioita kaapeleille ei voi aina välttää, Helen Sähköverkkojen toimitusjohtaja Risto Harjanne valottaa. Helen Sähköverkko Oy jakaa sähköä 350 000 asiakkaalle lähes koko Helsingin alueella. Noin 6200 kilometrin sähköverkostosta 97 prosenttia piileksii maan alla. Helsingin sähkönjakelu kattaa kymmenisen prosenttia koko maan jakeluvolyymista. Yhtiön liikevaihto on 113 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 108. Sähkö siirtyy maan alle Risto Harjanne tuo esille suuren kaupungin maarakennukseen liittyviä ja yhtiön kustannustasoon voimakkaasti vaikuttavia seikkoja. Hänen mielestään uusi valvontamalli ei ole ottanut tarpeeksi huomioon suurkaupungin erityisoloja, joista merkittävimpiin lukeutuu kaapelien maankaivuun kustannus. Sähköverkon rakentamisessa Helen Sähköverkot painii eri sarjassa kuin useimmat muut suomalaiset sähköverkkoyhtiöt. Ydinkeskustassa maanrakennus maksaa kaksinkertaisesti verrattuna vastaavaan työskentelyyn muualla kaupunkialueella. Paitsi että perusurakkahinnat ovat korkeammat, niin lisäkustannusta tuovat esimerkiksi kohotetut työmaa-alueen käyttömaksut, erikoispäällysteet ja liikenteen ohjausjärjestelyt. Yhtiön tuhansien kilometrien pituinen sähköverkkoinfra sijaitsee lähes sataprosenttisesti maan alla. Ydinkeskustassa on lukuisia arvorakennuksista muodostuvia kortteleita, joiden läheisyyteen sähköverkkojen rakentaminen ja kunnossapito vaativat oman koreografiansa. Joudutaan laskeutumaan syvälle maan sisään. Esimerkkinä Harjanne mainitsee Stockmannin tavaratalon läheisyydessä sijaitvan 7
Kolmen Sepän patsaan alueen. Sen alla kalliossa, 30 metrin syvyydessä, sijaitsee yksi kaupungin kolmesta maanalaisesta sähköasemasta. Helen Sähköverkko kehittää toimintaansa ja investoi sähköverkkoonsa. Keskeistä on, että toimitusvarmuus säilyy hyvänä ja asiakkaiden sähkönsiirrosta maksama hinta kohtuullisena. Omistajan intressit tulee turvata siinä samalla. Helen Sähköverkoilla on meneillään runsaan 200 miljoonan euron investointiohjelma aikavälille 2011-2015. Uusia, merkittäviä rakennuskohteita on tulossa useita: Kalasatama, Jätkäsaari ja Keski- Pasila. Harjanne ynnää, että näille alueille muuttaa tällä vuosikymmenellä 30 000 uutta asukasta. Suurkaupunkikehitykseen liittyvät järeät verkkoratkaisut. Isot kuormituskeskittymät aiheuttavat sen, että emme enää selviä ilman kantaverkon 400/110 kilovoltin sähköasemaa kantakaupungissa. Lähdemme siitä, että kaikkien asiakkaiden maksamia kantaverkkopalveluja saadaan myös tiiviissä kaupunkiympäristössä oleviin merkittäviin kuormituskeskittymiin. Erityispiirre Helsingille lienee sekin, että kaupungin keskusta-alueella sähkön kulutushuippu ei esiinny paukkupakkaskaudella kaukolämmön hoitaessa pääosin lämmityksen. Oulun ympäristö vetää puoleensa Nopea kasvuvauhti haastaa verkkoyhtiötä Teksti: Tuula Sipola Kuvat: Kai Tirkkonen ja Helen Sähköverkot Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut siirtää sähköä 28 000 asiakkaalleen Oulun ympäristössä, laajalla alueella ja pääasiassa haja-asutusalueella. Toimialueen kuntien kasvuvauhti, parhaimmillaan kuusi prosenttia, on valtakunnan kovinta kärkeä. Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy toimii Kempeleen, Oulunsalon, Limingan, Lumijoen, Tyrnävän, Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueella. Omistaja on Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö, joka on vuokrannut verkon Oulun Seudun Sähkö Verkkopalveluille. Muutos verkon omistajayhtiöksi on suunnitteilla. Yhtiön liikevaihto on 9 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 14. Vahvaa kasvualuetta Alue kasvaa voimakkaasti. Uusia asuinalueita, satoine suurine omakotitaloineen, ilmestyy vuodessa useita. Oulun Seudun Sähkö Verkkopalveluiden toimitusjohtaja Yrjö Vilhunen laskeskelee liittymien määrän lisääntyvän 300-500 liittymän vuosivauhdilla. Uusia käyttöpaikkoja on ilmaantunut 600-800 vuodessa. Tämä onkin seikka, joka vie Vilhusen ajatukset kolmannen valvontajakson mallin tapaan käsitellä liittymismaksuja. Tässä asiassa malli ei kohtele verkkoyhtiöitä tasapuolisesti, eikä suosi meitä. Alueellemme muuttaa paljon uusia asukkaita, tulee paljon uusia liittymiä ja sen myötä saamme muihin yhtiöihin verrattuna suhteellisesti merkittävästi enemmän liittymismaksutuloja. Valvontamallissa palautuskelpoinenkin liittymämaksutulo otetaan huomioon täysimääräisenä, kertaluontoisena oikaistuun tulokseen. Jos liittymätulo edustaa merkittävää osaa sallitusta tuotosta, se pakottaa alentamaan vastavuoroisesti siirtohintaa ja sen seurauksena verkkotoimintaan, erityisesti korvausinvestointeihin käytettävissä olevat varat vähenevät. Verkkoalueella on muutama suurehko kunta, kuten noin 15 000 asukkaan Kempele, mutta pääasiassa alue on harvaan asuttua aluetta, jossa sähkö siirtyy ilmajohdoissa. Kaapelointiaste on viitisen prosenttia. Yhtiö hallinnoi sähkönjakeluverkkoa, jota on 3500 kilometriä. Vilhunen toteaa tästä riittävän 120 metrin pätkän jokaiselle asiakkaalle. Tiivis sähköverkko olisi kyllä helpompi hallinnoida, hän tiivistää. Verkkoinvestointeja luvassa Vilhunen toteaa vanhimpien verkko-osuuksien täyttäneen 50 vuotta, joten pitkäkestoista investointitehtävää on edessä. Siirtomäärätkin ovat hyvässä kasvussa vuonna 2010 kahdeksan prosenttia. Investoimme suurin piirtein neljällä miljoonalla eurolla vuodessa seuraavien vuosien aikana. Hiljattain toteutetuista investoinneista suurin taloudellinen rasite koitui etäluettavista sähkömittareista, joiden vaihtoprojekti saatiin valmiiksi joulukuussa 2011, noin vuosi etuajassa. Tähän hankkeeseen upposi vajaa kuusi miljoonaa euroa. Vilhunen löytää uudesta valvontamallista paljon hyvääkin. Malli vaatii yhtiöiltä toiminnan tehostamista - investointien oikeaa ajoittamista ja kohdentamista. Mitään niin radikaalia edelliseen valvontamalliin verrattuna ei ole luvassa, että siirtomaksuja jouduttaisiin alentamaan. Pikemminkin päinvastoin: Oulun Seudun Sähkön Verkkopalveluille hinnankorotus olisi tehokkuudesta palkitsevan mallin mukaisesti mahdollista. Edelleenkin asiakkaidemme siirtohinta on edullista. Keskimääräinen siirtohintamme on viiden edullisimman yhtiön joukossa, Vilhunen kehuu. Hän kiittelee valvontamallia muun muassa siitä, että se tosissaan pyrkii ottamaan asiakkaan edun huomioon. Toisaalta kalvaa huoli siitä, ottaako malli jokaisen verkkoyhtiön erityistilanteen huomioon oikeudenmukaisesti. 8
Sähköä kuluu eniten elokuun helteitä jäähdytettäessä. Sähkönsiirron tehohuippu on noin 1000 ja jakelun 800 megawattia. Investointeihin liittyvät Harjanteen kolmannelle valvontajaksolle asettamat odotukset ja järjestelmän edelleen kehittäminen. Sääntelymallin tulee kannustaa toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen ja tehostamiseen. Valvonnan ennustettavuus on meille tärkeää. Kolmen Sepän patsaan alla, 30 metrin syvyydessä, sijaitsee yksi Helsingin kolmesta maanalaisesta sähköasemasta. Yrjö Vilhusen mukaan valvontamallissa oleva laatukannustin ottaa huomioon muun muassa sähkönjakelussa ilmenevät keskeytykset, asiakkaalle aiheutetun haitan. Laatukannustin voi tuoda verkkoyhtiölle hyvätkin bonukset. Se voi hyvinkin ohjata toimintaa. 9
Teksti: Simo Nurmi Valvonnan tavoitteet Valvonta ei ole itseisarvo sähköverkkotoiminnassakaan. Se on kuitenkin välttämätön mekanismi monopoliympäristössä toimivan sähköverkkotoiminnan tasapuolisuuden, syrjimättömyyden ja kohtuullisuuden varmistamiseksi. Sähköverkkotoiminnan valvojana Energiamarkkinavirasto ei ole yksittäisen osapuolen asialla, vaan viraston tehtävänä on sovittaa eri osapuolien näkemykset yhteen siten, että valvontamenetelmät ohjaavat ja kannustavat sekä antavat verkonhaltijoille mahdollisuuden kehittää liiketoimintaansa asetettujen tavoitteiden suuntaan. Ohessa olevassa kuvassa on kuvattu sähköverkkotoiminnan eri sidosryhmiä ja näiden tavoitteita. 10 Valvonnalla pitää sovittaa yhteen eri sidosryhmien tavoitteet Valvonnan kehittyneemmässä muodossa, jota kohti kolmannen valvontajakson valvontamenetelmät ovat entistä pontevammin menossa, kyse ei ole vain valvonnasta vaan pikemminkin ohjaamisesta, kannustamisesta ja edistämisestä. Valvonnan pitää myös olla valvottavien välillä tasapuolista sekä keinojen oikeasuhtaisia tavoitteisiin nähden. Toimintaympäristön muutoksiin on myös kyettävä reagoimaan. Lisäksi valvonnassa on keskityttävä olennaisiin asioihin siten, että valvonta luo tietyn kehyksen sähköverkkoliiketoiminnalle. Tässä kehyksessä verkonhaltijoiden pitää kuitenkin itse osata ja pystyä vastuulliseen toimintaan sekä valitsemaan oikeat toimenpiteet asiakkaiden ja yhteiskunnan sekä omistajien vaatimusten täyttämiseksi sekä liiketoiminnan kannattavuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi. Päätavoitteet-kuvassa on kuvattu sähköverkkotoiminnan valvonnan tavoitteet, joista päätavoitteita ovat kohtuullinen hinnoittelu ja korkea laatutaso verkonhaltijoiden asiakkaille. Näiden päätavoitteiden toteutumista tukevat alitavoitteet, joita ovat liiketoiminnan tehokkuus ja kannattavuus sekä riittävien investointien tekeminen ja liiketoiminnan kehittäminen. Valvonnan tavoitteiden toteutumiseksi käytännön tasolla ensiarvoisen tärkeää on se, että verkonhaltijat ymmärtävät sähköverkkoliiketoiminnan taustalla vaikuttavat
Teksti: Martti Hänninen Keskeytyksen aiheuttamat haitta-arvot 2005-2010 eri sidosryhmien (asiakas, omistaja, verkonhaltija, yhteiskunta) tavoitteet sekä valvonnan tavoitteet. Lisäksi verkonhaltijoiden on ymmärrettävä valvontamenetelmät erityisesti niiden muodostaman kokonaisuuden kannalta. Verkonhaltijoiden pitää myös tervettä järkeä käyttäen kehittää sähköverkkoliiketoimintaa liiketoiminnan itsensä sekä sen pitkäjänteisyyden ja asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta. Verkonhaltijoiden ei siis ole järkevää pelata liiketoimintaansa valvontamenetelmiä vastaan esimerkiksi tekemällä lyhytjänteisiä ratkaisuja saavuttaakseen nopeita tuotonsaantimahdollisuuksia valvontamenetelmien avulla. Olennaista on myös huolehtia liiketoiminnan elinkelpoisuudesta ja kannattavuudesta myös pitkällä aikavälillä sekä valvonnan että reaalimaailman kuin myös asiakkaan näkökulmasta. Verkonhaltijan kannattaa myös olla aktiivinen ja ennakoiva kehittäessään sähköverkkoliiketoimintaansa sekä vaikuttaessaan lainsäädännön ja valvonnan kehittymiseen. Aktivoituminen vaikuttamisessa olisi suotavaa myös eri asiakasryhmien edustajille. Laatukannustin parantaa sähköntoimituksen laatua Valvontamenetelmissä laatukannustimen tarkoituksena on kannustaa sähköverkonhaltijoita parantamaan sähkönsiirron ja -jakelun laatua. Sähkön laadun huomioon ottamisen lähtökohtana on verkonhaltijan omien kustannusten ja sähköntoimituksessa tapahtuneiden keskeytyksistä verkonhaltijan asiakkaille aiheutuneiden kustannusten minimoiminen. Tämän yhteiskunnallis-taloudellisesti optimaalisen tavoitetilan saavuttaminen edellyttää sähkönsiirron ja -jakelun keskeytysten asiakkaille aiheuttaman haitan selvittämistä. Keskeytysten asiakkaille aiheuttaman haitan määrä lasketaan yhtiökohtaisesti vuosittain. Laskennassa otetaan huomioon jakeluverkonhaltijoiden pitkien, suunniteltujen ja odottamattomien keskeytysten lukumäärä ja keskeytysaika sekä lyhyiden keskeytysten lukumäärä. Näin satujen määrien ja aikojen sekä keskeytysten aiheuttaman haitan arvioimisessa käytettävien hintojen avulla saadaan muodostettua yhtiökohtainen keskeytyksen aiheuttama haitta-arvo (KAH-arvo) euroina. Kuten kuvasta voidaan havaita, sähköverkkoyhtiöiden yhteenlasketut KAHarvot ovat vaihdelleet 100 miljoonan euron molemmin puolin, mutta poikkeuksen tekee vuosi 2010. Silloin kesän rajuilmat kasvattivat KAH-arvot lähes kaksinkertaiseksi keksimääräiseen vuoteen verrattuna. Valvontamenetelmissä verrataan verkonhaltijan vuosittaisia, toteutuneita laskennallisia keskeytyskustannuksia verkonhaltijan keskeytyskustannusten vertailutasoon. Verkonhaltijan keskeytyskustannusten vertailutasona käytetään valvontajakson kunkin vuoden rahanarvoon korjattujen verkonhaltijan vuosien 2005-2010 toteutuneiden keskeytyskustannusten keskiarvoa. Näin laskien keskeytyskustannusten vertailutaso kuvaa mahdollisimman hyvin verkonhaltijan tavanomaiseksi katsottavaa keskeytystasoa. Laatukannustimen vaikutus valvontamenetelmissä lasketaan siten, että liikevoitosta (liiketappiosta) vähennetään puolet kyseisen vuoden rahanarvoon korjatun verkonhaltijan keskeytyskustannusten vertailutason ja kyseisen vuoden toteutuneiden laskennallisten keskeytyskustannusten välisestä erotuksesta. Suurimmat poikkeamat vuosittaisissa keskeytysmäärissä ja -ajoissa otetaan huomioon asettamalla laatukannustimelle raja-arvot eli niin sanonut lattia- ja kattotasot. Tämä tarkoittaa sitä, että asetettua raja-arvoa suurempi keskeytyskustannusten vertailutason ja kyseisen vuoden toteutuneiden laskennallisten keskeytyskustannusten välinen erotus ei vaikuta verkonhaltijan toteutuneen oikaistun tuloksen laskentaan. Toisella valvontajaksolla lattia- ja kattotasoksi oli asetettu enintään 10 prosenttia verkonhaltijan kunkin vuoden kohtuullisesta tuotosta. Kolmannella valvontajaksolla päädyttiin korottamaan edellä mainittua raja-arvoa 20 prosenttiin kunkin vuoden kohtuullisesta tuotosta. Tämä lisää yhtiöiden mahdollisuutta kasvattaa niin sanottua laatubonusta, mutta se mahdollistaa myös samalla suuremman laatusanktion sekä kannustaa kehittämään sähköverkkoa ja sitä kautta sähkönjakelun ja -siirron laatua. 11
Teksti: Martti Hänninen Kuva: Neodes Investointikannustin siivittää riittävää korvausinvestointitasoa Sähköverkkojen korvausinvestointien määrät ovat ensimmäisen ja toisen valvontajakson aikana jääneet merkittävästi alle yhtiöille sähköverkon jälleenhankinta-arvoista laskettujen tasapoistojen tason. 12 Valvontamenetelmissä olleen tasapoiston tarkoituksena on ollut turvata verkkoyhtiöille riittävä kustannustaso tarpeellisten korvausinvestointien takaamiseksi. Kokemuksen mukaan tätä investointitasoa ei ole ensimmäisen ja toisen valvontajakson aikana saavutettu, vaan niin sanottu korvausinvestointivaje verkkoyhtiöissä on kasvanut seitsemän valvontavuoden aikana noin 0,5 1 miljardin euron tasolle. Tarkkoja lukemia korvausin- vestointivajeen määrästä on vaikea esittää, koska rajaa uusinvestointien ja varsinaisten vanhaa verkkoa korvaavan korvausinvestoinnin välillä on sangen haasteellista vetää. Korvausinvestointien määriä voidaan arvioida verkosta purettujen komponenttimäärien avulla. Näin saavutetaan eräänlainen minimimäärä suoritetuille korvausinvestoinneille. Maksimimäärä voidaan arvioida olevan liittymärakentamisesta aiheutuneiden kustannusten ja kokonaisinvestointien erotus. Todellinen korvausinvestointien määrä asettuu käytännössä näiden kahden arvion väliin. Oheisesta kuvaajasta voidaan havaita, että korvausinvestointien taso on keskimäärin alle puolet jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen määrästä ja noin kolmasosa kokonaisinvestointien määrästä. Tällaista korvausinvestointitasoa ei Energiamarkkinaviraston näkemyksen mukaan voida pitää riittävänä. Kaksiosainen investointikannustin Energiamarkkinavirasto onkin kolmannelle valvontajaksolle kehittänyt investointikannustimen, jonka tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijoita kehittämään sähköverkkoaan ja tekemään riittävän määrän korvausinvestointeja. Investointikannustin muodostuu kahdesta erillisestä osasta. Ensimmäisen osan muodostaa valvontamallin poistomenetelmä. Se otetaan huomioon toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa, ja se takaa näin riittävän kannustimen korvausinvestointeihin. Toisen osan muodostaa verkonhaltijoiden riittävän korvausinvestointitason ja voitonjakoluonteisten erien seuranta ja näistä raportoiminen. Jälleenhankinta-arvosta laskettavan tasapoiston tarkoituksena on siis turvata sähköverkonhaltijoille riittävä tulotaso tarpeellisten korvausinvestointien toteuttamiseksi. Energiamarkkinavirasto seuraa ja raportoi kolmannen valvontajakson aikana vuosittain jälleenhankinta-arvosta laskettujen tasapoistojen ja tehtyjen korvausinvestointien suhdetta. Lisäksi Energiamarkkinavirasto kerää ja raportoi tiedot sähköverkonhaltijoiden verkkotoiminnan voitonjakoluonteisista eristä, joita ovat konserniavustukset ja osingot sekä muut mahdolliset erät. Neljännellä valvontajaksolla on suunnitelmissa ottaa myös investointikannustimen vaikutus eli korvausinvestointivaje osaksi hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaa.
Teksti: Lasse Simola Jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määritysperusteet säilyvät ennallaan Kolmannella valvontajaksolla sähköverkon jälleenhankinta-arvon määritys tapahtuu samoin periaattein kuin ensimmäisellä ja toisella valvontajaksolla. Sähköverkon jälleenhankinta-arvo muodostuu edelleen siis verkkokomponenttimäärien ja Energiamarkkinaviraston standardiyksikköhintojen tulojen summana. Kolmannella valvontajaksolla Energiamarkkinaviraston standardiyksikköhinnat perustuvat Energiateollisuus ry:n verkostosuosituksessa KA 2:10 esitettyihin yksikköhintoihin ja Energiamarkkinaviraston Empower Oy:ltä tilaamaan sähköverkkokomponenttien yksikköhintojen määrittelyä koskevaan selvitykseen (17.11.2010) sekä Energiamarkkinaviraston käytössä oleviin muihin selvityksiin. Komponenttilisäyksiä on tullut muun muassa suurjännitepuolen ilmajohdoille ja maakaapeleille, tietojärjestelmiin, keskijänniteverkon maakaapeleihin ja kaivuolosuhteisiin. Komponenttienhinnat osin laskeneet Kolmannen valvontajakson vuoden 2012 yksikköhinnat ovat keskimäärin hieman laskeneet verrattuna toisen valvontajakson vuoden 2011 yksikköhintoihin. Yksikköhinnoissa on joidenkin komponenttien kohdalla huomattaviakin eroja. Näin ollen yksikköhintojen muutoksien vaikutus verkonhaltijan jälleenhankinta-arvoon riippuu täy- Verkkoinsinööri Lasse Simola Energiamarkkinavirastosta hoitaa muun muassa verkon arvonmäärityksiin ja sähkön laatuun liittyviä asioita. 13
sin yhtiön rakenteesta. Esimerkiksi maakaapelien, puistomuuntamoiden ja etämittareiden kustannukset olivat selvästi halventuneet, kun vastaavasti ilmajohdot, paikallisesti luettavat mittarit, jakelumuuntajat ja 20 kilovoltin kentän suojaukset olivat merkittävästi kallistuneet. Maakaapelien kaivuolosuhdemääritys muuttuu kolmannella valvontajaksolla ensimmäistä ja toista valvontajaksoa tarkemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Maakaapelien kaivuolosuhteet määritetään aikaisemmasta poiketen vuosittain karttapohja-aineiston ja sanallisten määritelmien avulla. Määritykseen soveltuvia karttapohjaaineistoja ovat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä maanpeitettä ja käyttöä kuvaava ilmainen aineisto sekä asemakaava-aluekartat. Keski-ikä ja pitoaika vaikuttavat Kolmannella valvontajaksolla verkkokomponenttien nykykäyttöarvo määritetään ensimmäisen valvontajakson tavoin verkkokomponenttien keski-ikätietojen ja pitoaikatietojen avulla. Näin päästään nykyistä tarkempaan ja oikeudenmukaisempaan tulokseen. Toisella valvontajaksolla pitoaikansa ylittäneellä yksittäisellä verkkokomponentilla oli negatiivinen vaikutus komponentin kokonaisnykykäyttöarvoon. Kolmannella valvontajaksolla tätä vaikutusta ei ole ja näin ollen verkonhaltijoiden sähköverkon nykykäyttöarvo saattaa hieman nousta toiseen valvontajaksoon verrattuna. Todellisella ikätiedolla tarkoitetaan asennus-, valmistus- tai valmistusvuodesta laskettua ikää. Jos verkonhaltija ei pysty selvittämään verkkokomponentin todellista ikätietoa, verkkokomponentin ikätieto määritetään sitä syöttävän lähiverkon ikätiedon avulla. Mikäli ikätietoa ei saada määritettyä syöttävän lähiverkon avulla, niin niille verkkokomponentin osille, joille ikätietoa ei ole pystytty selvittämään, käytetään ikätietona seitsemääkymmentä prosenttia verkkokomponentin pitoajasta. Teksti: Mikko Friipyöli Muut oikaisut sähköverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan Pysyvien hyödykkeiden, muiden kuin sähköverkon hyödykkeiden osalta ei verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman oikaisun yhteydessä oikaista eriytetyn taseen mukaisia kirjanpitoarvoja. Mikäli verkonhaltijan sähköverkon oikaisuun sisältyviä omaisuuseriä on silti eriytetyssä taseessa muualla kuin sähköverkon hyödykkeissä, ne eliminoidaan pois ja korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla. Muiden kuin sähköverkon hyödykkeiden ja liikearvon osalta käytetään kohtuullisena poistotasona tuloslaskelmaan perustuvia suunnitelman mukaisia poistoja muista pysyvistä hyödykkeistä. Pysyvien vastaavien oikaisuista on syytä nostaa esiin muutama erityinen taseen erä. Yrityskaupoissa, joissa sähköliiketoiminnoista maksetaan omaisuuden käypää arvoa enemmän, voidaan katsoa syntyvän aineetonta omaisuuserille kohdistamatonta liikearvoa. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa sähkönkäyttäjiltä vaadittaisiin toistamiseen korvaus jo olemassa olevan sähköverkon pääomakustannuksista. Tästä syystä verkonhaltijan eriytetyn taseen mukainen kohdistamaton liikearvo eliminoidaan sitoutuneen pääoman oikaisun yhteydessä. Samoin tehdään eriytetyn taseen mukaisille pysyvien vastaavien sijoituksille. Tällaisten sijoitusten ei voida katsoa kuuluvan varsinaisen sähköverkkotoiminnan kannalta välttämättömiin eriin ja siksi niiden laskeminen mukaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen oikaistuun pääoman ei ole perusteltua. Vaihtuvien vastaavien puolella rahoitusomaisuuden hallinnan ei katsota olevan varsinaista sähköverkkotoimintaa, jonka seurauksena ei ole perusteltua lukea sitä mukaan sähköverkkotoimintaan sitoutuneeseen oikaistuun pääomaan. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan verkonhaltijan eriytettyyn taseen vastaaviin kuuluvat erät lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO:2010:86) mukaisesti myyntisaamisia ei eliminoida taseesta osana rahoitusomaisuutta. Muun vaihto-omaisuuden ja muiden saamisten osalta käytetään eriytetyn taseen mukaisia arvoja joista eliminoidaan erikseen toisille liiketoiminnoille, konserniyhtiöille tai omistajille annetut lainat ja sijoitusluonteiset saamiset. Sitoutunut oikaistu pääoma jaetaan omaan pääomaan sekä korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Oman pääoman käsittelyssä huomioon otetaan myös tasauserä, jolla tasataan oikaistun taseen vastaavaa- ja vastattavaa-puolet. Konserniavustukset käsitellään niin, että tasapuolisuus toteutuu konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivilla yhtiöillä. Annettu konserniavustus katsotaan omaksi pääomaksi voitonjaon luonteisena eränä. Jos tilinpäätöshetkellä on päätetty antaa konserniavustus, mutta sitä ei ole vielä maksettu se jaetaan oman pääoman ja las-kennallisen verovelan osuuksiin. Oikaistun taseen korottomiin velkoihin jätetään tällöin konserniavustuksen laskennallisen verovelan osuus. Annettu konserniavustus, joka on myös maksettu, luetaan omaksi pääomaksi voitonjaon luonteisena eränä siltä osin, kuin se ylittää maksetun yhteisöveron osuuden. Samaan tapaan myös saatu konserniavustus käsitellään voitonjaonluonteisena eränä, joka vähentää tilikauden tappiota omasta pääomasta. Verkonhaltijan vieras pääoma jaetaan korolliseen ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat esimerkiksi pitkäaikaiset pankki-, eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät. Samoin myös pääomalainoja sekä verkonhaltijan omistajilta otettuja muita lainoja käsitellään korollisena vieraana pääomana. Korotonta vierasta pääomaa ovat taas osto- ja siirtovelat, sekä muut vastaavan tyyppiset lyhytaikaiset velat. Sähkön jakeluverkon siirto- ja palautuskelpoiset liittymismaksut merkitään eriytetyn taseen vieraaseen pääomaan sisältyvään erään muut velat. Muista pitkäaikaisista veloista poiketen liittymismaksuilta puuttuu korkoseuraamus eli ne ovat luonteeltaan korotonta vierasta pääomaa. 14
Teksti: Matti Ilonen Kuva: Neodes Tehostamiskannustin Energiamarkkinavirasto on vahvistanut sähköverkonhaltijoille tehostamistavoitteet kolmannelle valvontajaksolle vuosille 2012 2015. Vahvistuspäätöksessä on vahvistettu jokaiselle verkonhaltijalle alkavaa valvontajaksoa koskeva tehostamistavoite, johon sisältyy myös tuottavuuden kasvun huomioon ottava toimialan yleinen tehostamistavoite Tehostamiskannustin perustuu sähkömarkkinalain 38 a :n 2 momenttiin. Sen 4) kohdan mukaan verkkotoiminnan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa. Energiamarkkinavirasto vahvisti ensimmäisellä valvontajaksolla 2005 2007 yleiset tehostamistavoitteet kaikille jakeluverkonhaltijoille. Tehostamistavoitteet perustuivat muun muassa DEA-menetelmällä (Data Envelopment Analysis) suoritettuun tehokkuusmittaukseen ja siitä estimoituun tuottavuuden kehitykseen. Yleinen ja yrityskohtainen Toisella valvontajaksolta 2008 2011 jakeluverkonhaltijoiden tehostamistavoite koostui sekä yleisestä että yrityskohtaisesta tehostamistavoitteesta. Tehokkuusmittauksessa käytettiin DEAmenetelmän rinnalla SFA-menetelmää (Stochastic Frontier Analysis). Kolmannelle valvontajaksolle 2012 2015 Energiamarkkinavirasto on valinnut tehokkuusmittaukseen StoNED-menetelmän (Stochastic Nonsmooth Envelopment of Data). Jakeluverkonhaltijoiden tehostamistavoite koostuu sekä yleisestä että yrityskohtaisesta tehostamistavoitteesta. Suurjännitteisille jakeluverkonhaltijoille ja kantaverkonhaltijalle Energiamarkkinavirasto on vahvistanut yleisen tehostamistavoitteen. Energiamarkkinavirasto on vuosien varrella järjestelmällisesti kehittänyt verkonhaltijoihin sovellettavaa tehokkuusmittausta hyödyntäen uusinta tieteellistä tietoa. StoNED-menetelmä valittiin tarjouskilpailussa keväällä 2010 korvaamaan vanhojen menetelmien puutteita ja rajoituksia tehokkuusmittauksessa. Joustavuutensa ansiosta StoNED- rintama pystyy ottamaan huomioon verkonhaltijoiden erilaiset toimintaolosuhteet ja kohtelee verkonhaltijoita tasapuolisemmin kuin aikaisemmin käytetyt menetelmät. StoNED-menetelmä on DEA-menetelmän tapaan ei-parametrinen, eikä se vaadi etukäteisoletuksia funktiomuodosta. SFA-menetelmän ja StoNED-menetelmän yhdistää se, että molemmat ottavat huomioon satunnaisen virhetermin tehokkuusrintamaa estimoitaessa. Sekä DEA- että SFA-menetelmät voidaan johtaa StoNED-menetelmän rajoitettuna erikoistapauksena. Kolmannella valvontajaksolla tehokkuusmittauksessa käytettävä panosmuuttuja koostuu verkonhaltijan kontrolloitavissa olevien operatiivisten kustannusten (KOPEX) ja asiakkaille keskeytyksestä aiheutuneen haittakustannuksen puolikkaan (KAH) summasta. Toisella valvontajaksolla panosmuuttujaan sisältyi myös jälleenhankintahinnasta laskettu tasapoisto sekä KAH täysimääräisenä. Tuotosmuuttujina käytetään toisen valvontajakson tapaan verkkopituutta, asiakasmäärää sekä kulutukseen ja toisiin verkkoihin siirretyn energian määrää. Toisesta valvontajaksosta poiketen myös toisille verkonhaltijoille 110 kilovoltin verkossa siirretty energia lasketaan nyt mukaan. Uusi muuttuja tehokkuusmittauksessa on niin sanottu toimintaympäristömuuttuja, jona käytetään keskijänniteverkon (1-70 kilovolttia) kaapelointiastetta. Tehokkuusmittauksessa käytettävät valvontatiedot ovat keskiarvoja vuosilta 2005 2010. Vuotuinen verkonhaltijakohtainen tehostamistavoite, joka sisältää yleisen 2,06 prosenttia tehostamistavoitteen, vaihtelee -0,09 ja 12,75 prosentin välillä. Huomattavia eroja selittävät osaksi kesän 2010 rajuilmatuhot, jotka vaikuttivat KOPEX- ja KAH-arvoihin monilla yhtiöillä. Energiamarkkinavirasto on määrittänyt tehostamiselle kahdeksan vuoden siirtymäajan, jonka aikana verkonhaltijat voivat sopeuttaa kustannustasonsa tehokkuusrintaman mukaiselle kohtuulliselle tasolle. Muutokset tuotosmuuttujissa sekä 1-70 kilovoltin maakaapelointiasteessa otetaan huomioon vuosittain verkonhaltijan sallittua kustannusta laskettaessa. Energiamarkkinavirasto tarjoaa verkonhaltijoiden käyttöön sallitun tehostamiskustannuksen laskentaan tarkoitetun Excellaskentasovelluksen. Sovelluksen avulla verkonhaltija pystyy helposti arvioimaan vuosittaisen sallitun kustannustasonsa kolmannen valvontajakson aikana ottaen huomioon muutokset tuotoksissa, 1-70 kilovoltin maakaapelointiasteessa sekä inflaatiossa. Lisää tietoa StoNED-menetelmästä ja Excel- sovelluksesta sekä tehokkuusestimoinnissa käytetty lähtöaineisto löytyvät Energiamarkkinaviraston kotisivuilta. 15
Teksti: Matti Ilonen Kohtuullinen tuottoaste ja kohtuullisen tuoton laskenta Energiamarkkinavirasto on vahvistanut menetelmät sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuottoasteen laskemiseksi kolmannelle valvontajaksolle vuosille 2012 2015. Tuottoasteen määrittäminen perustuu sähkömarkkinalain 14 :n 2 momenttiin ja sen mukaan sähköverkkopalveluiden hinnoittelun on oltava kohtuullista. Monopoliasemassa olevalta verkkotoiminnalta edellytetään hinnoittelun kohtuullisuutta, mutta samalla hinnoittelun tulee turvata riittävä tulorahoitus ja vakavaraisuus. Tulot saisivat kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sitoutuneelle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton. WACC-malli osana valvontamenetelmiä Energiamarkkinavirasto määrittää verkonhaltijoiden kohtuullisen tuottoasteen pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) avulla. WACC-malli on rahoitusmarkkinoilla yleisesti käytössä oleva menetelmä, jossa pääoman keskimääräinen kustannus määritetään huomioiden oman ja vieraan pääoman erilaiset tuottovaatimukset. Oman ja vieraan pääoman kustannusta painotetaan tavalla, joka riippuu yrityksen pääomarakenteesta. WACC-mallia käytetään yleisesti ulkomailla sähköverkkotoiminnan valvontamenetelmien osana. WACC-malli koostuu eri parametreista, joiden arvot voidaan määrittää käyttötarkoituksen, toimialan ja markkinatilanteen mukaan. Sähköverkkotoiminnan valvonnassa Energiamarkkinavirasto kohtelee verkonhaltijoita tasapuolisesti ja soveltaa pääsääntöisesti kaikkiin verkonhaltijoihin samoja parametrien arvoja. WACC-mallissa otetaan kuitenkin huomioon se, onko verkonhaltija yhteisöverovelvollinen. Toinen ero on sovellettavassa pääomarakenteessa jakeluverkonhaltijoiden ja kantaverkonhaltijan välillä. Oman ja vieraan pääoman suhde (jakeluverkonhaltijat 70/30 ja kantaverkonhaltija 60/40) on määritetty asiantuntijalausuntojen perusteella ennen ensimmäistä valvontajaksoa, eikä tähän tule muutoksia kolmannellakaan valvontajaksolla. Asiantuntijalausuntoja on käytetty hyödyksi kattavasti myös muiden parametrien arvojen määrittämisessä kolmannelle valvontajaksolle. Riskittömänä korkona, jonka päälle oman ja vieraan pääoman preemio lasketaan, on WACC-mallissa käytetty Suomen valtion 10 vuoden joukkovelkakirjan korkoa. Kolmannella valvontajaksolla tämä Kuva: Neodes Unionin rekisteri otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa 16
WACC post E tax CE CD 1 D E t D D E WACC post tax C E C D t D = pääoman painotettu keskikustannus eli reaalinen kohtuullinen tuottoaste yhteisöverojen jälkeen = oman pääoman kustannus = korollisen vieraan pääoman kustannus = tarkasteluajanjaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta = korollisen vieraan pääoman määrä nimellinen riskitön korko muutetaan reaaliseksi huomioiden toisaalla valvontamallissa tehtävä vuosittainen inflaatiokorjaus verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Riskitön korko määritetään vuosittain käyttäen edellisen vuoden toukokuun keskiarvoa ja vuodesta 2012 alkaen tästä nimellisestä arvosta vähennetään vuosittain kiinteä inflaatiokomponentti 1 prosentti. Energiamarkkinavirasto katsoo, että 1prosentti on varovainen arvio vuosittaisesta inflaatiosta kolmannella valvontajaksolla. Parametrit muuttuivat Beetakerroin, joka kuvaa osakkeen herkkyyttä markkinoiden muutoksille keskimäärin, on määritetty kansainvälisen verrokkiaineiston perusteella. Määrittämistä hankaloittaa se, että suurin osa suomalaisista verkonhaltijoista ei ole pörssilistattuja ja kansainvälisistä verrokkiyhtiöistäkin vain harva harjoittaa pelkkää sähköverkkotoimintaa. Verrokkiaineiston perusteella beetakertoimen arvoksi on kolmannelle valvontajaksolle määritetty 0,4 (toisella valvontajaksolla 0,3). Likvidittömyyspreemio kuvaa lisätuottovaatimusta, jonka sijoittaja haluaa ei-pörssilistatulle omistukselle kompensoimaan omistuksen pienempää likviditeettiä. Tämänkin parametrin arvon määrittäminen on haastavaa, koska mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä menetelmää tähän ei ole. Energiamarkkinavirasto soveltaa kolmannella valvontajaksolla preemion arvona 0,5 prosenttia, joka on keskiarvo useammasta asiantuntijalausunnosta. (toisella valvontajaksolla 0,2 prosenttia). Kansainvälinen finanssikriisi on vaikuttanut sijoittajien tuottovaatimuksiin yleisesti ja näin ollen myös oman ja vieraan pääoman preemioita on tarkasteltu kolmannelle valvontajaksolle. Tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida myös sähköverkkotoiminnan vähäriskisyys sekä verkonhaltijoiden tosiasialliset mahdollisuudet saada rahoitusta. Kolmannelle valvontajaksolle oman pääoman preemion arvoksi on määritetty 5 prosenttia, joka on sama kuin toisella valvontajaksolla. Vieraan pääoman preemiota on korotettu arvoon 1 prosentti (toisella valvontajaksolla 0,6 prosenttia). Hallitusohjelman mukainen yhteisöverokannan muutos huomioidaan sen toteutuessa myös WACC-mallissa. Vuodelle 2012 laskettu yhteisöverovelvollisten jakeluverkonhaltijoiden kohtuullinen tuottoaste on 4,58, muiden 4,97 ja kantaverkonhaltijan 4,34 prosenttia. Vuonna 2011 yhteisöverovelvollisten jakeluverkonhaltijoiden kohtuullinen tuottoaste oli 4,45, muiden 4,85 ja kantaverkonhaltijan 4,17 prosenttia. Sähköverkonhaltijoiden kohtuullisen tuoton määrittämiseen käytettävästä WACCmallista löytyy lisää tietoa Energiamarkkinaviraston kotisivuilta. Neuvoteltuaan jäsenmaiden kanssa Euroopan komissio on päättänyt, että unionin rekisteri otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa. Unionin rekisteri aktivoidaan ensimmäisessä vaiheessa, 30.1 2012, ainoastaan lentoliikenteen osalta. Näin mahdollistetaan ilma-alusten käyttäjien päästöoikeustilien avaaminen ja lentoliikenteen päästöoikeuksien jako tileille helmikuussa 2012. Muilta osin unionin rekisteriin siirrytään vasta kesäkuussa 2012. Syynä uuteen aikatauluun on se, että komissio ja jäsenmaat ovat yksimielisiä siitä, että uuteen rekisteriin siirtymisen valmisteluun tarvitaan enemmän aikaa, vaikka valmistelut ovatkin pitkällä. Ennen kaikkea halutaan turvata nykyisissä kansallisissa päästökaupparekistereissä olevien päästökaupan piiriin kuuluvien laitosten vuosittaisen velvoitesyklin häiriötön toiminta keväällä 2012. Tähän kuuluu ilmaisten päästöoikeuksien jako helmikuussa, todennettujen päästöjen ilmoittaminen maaliskuussa, päästöoikeuksien palautus huhtikuussa sekä laitosten velvoitetilanteen tarkistus toukokuussa. Nykyiset tilinomistajat jatkavat siis kansallisen päästökaupparekisterin käyttöä entiseen tapaan. Siirtyminen unionin rekisteriin tapahtuu heidän osaltaan vasta kesäkuussa 2012. Lisätietoja: johtava asiantuntija Jouko Hepola, puhelin 010 6050 034 ja ylitarkastaja Paula Uitto, puhelin 010 6050 012. 17
Teksti: Suvi Lehtinen Innovatiivisuutta sähköverkkotoiminnan kolmannelle valvontajaksolle Sähköverkkotoiminnassa on nähtävissä monia tulevaisuuden haasteita, jotka liittyvät muun muassa älykkäisiin sähköverkkoihin, kysynnänjoustoon ja tuntimittaukseen paitsi kansallisella, myös Eurooppatasolla. Kuva: Neodes 18 Suomessa ollaan kovaa vauhtia siirtymässä sähkönkulutuksen tuntimittaukseen ja etäluentaan. Tämä aiheuttaa, ja on jo aiheuttanut, suuria investointeja uuteen tekniikkaan ja vanhojen järjestelmien kehittämiseen. Päivittäiseen luentaan sekä uuden tiedon, teknologian ja tuotteiden käyttöön otto lisää jonkin verran kustannuksia. Osa kustannuksista aiheutuu verkonhaltijalle jo ennen täysimääräistä käyttöönottoa ja siten ennen uuden tekniikan hyödyntämistä. Sähköverkkotoiminnan valvontamallissa tutkimus- ja kehitystyön kustannukset vaikuttavat olennaisesti verkonhaltijan operatiivisten kustannusten kautta. Toisen valvontajakson valvontamallissa tutkimusja kehittämistyöstä aiheutuvat operatiiviset kustannukset kasvattivat verkonhaltijan tehostamiskannustimen toteutuneita tehostamiskustannuksia, mutta eivät olleet osana kohtuullisten tehostamiskustannusten vertailutasoa. Tämä saattaa hieman laskea kehitystyössä aktiivisen yhtiön tehokkuutta ja kasvattaa siten yhtiön toteutunutta oikaistua tulosta. Kolmannella valvontajaksolla mahdolliset tutkimus- ja kehitystyötä hidastavat esteet on haluttu poistaa ja samalla tukea yhtiöiden oma-aloitteisempaa verkkotoimintansa kehittämistä. Tästä syystä alkavalle valvontajaksolle on valvontamenetelmiin lisätty uutena menetelmänä innovaatiokannustin, jonka tarkoituksena on nimenomaan kannustaa verkonhaltijaa edistämään innovatiivisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja verkkotoiminnassaan. Tutkimus- ja kehityskustannukset otetaan huomioon Innovaatiokannustin muodostuu kahdesta osasta: tutkimus- ja kehityskustannuksista sekä etäluettavien, enintään 63 A pääsulakkeilla varustettujen käyttöpaikkojen tuntimittausten kustannuksista. Etäluettavissa tuntimittauksissa kannustin perustuu valtioneuvoston asetuksessa (66/2009) säädettyyn tuntimittaus- ja etäluentavelvoitteeseen, joka edellyttää enintään 3 x 63 A pääsulakkeellisten tuntimittauslaitteistolla varustettujen sähkönkäyttöpaikkojen tuntimittaamista. Vuoden 2012 alusta lähtien ja vuoden 2013 loppuun mennessä myös loput, vähintään 80 prosenttia, kaikista sähkönkäyttöpaikoista tulee olla tuntimittauksessa. Koska tuntimittauksen käyttöaste on edelleen hyvin pieni, pyritään kannustimen kyseisellä osalla tukemaan tuntimittauksen pikaista laajamittaista käyttöönottoa samalla, kun vielä hyödyntämättä olevien asennettujen tuntimittareiden vaikutus verkonhaltijoiden verkonarvoon poistetaan ottamalla huomioon ei-tuntimittauskäytössä olevat tuntimittarit paikallisesti luettavina mittareina verkonhaltijan verkonrakennetiedoissa ja siten verkkotoiminnan sitoutuneen pääoman määrityksessä. Innovaatiokannustin huomioidaan valvontamallissa toteutunutta oikaistua tulosta laskettaessa vähentämällä kohtuullisten tutkimus- ja kehityskustannusten ja etäluettavien, enintään 63 A tuntimittausten kustannusten summa liikevoitosta (liiketappiosta). Kohtuullisina tutkimus- ja kehityskustannuksina otetaan huomioon enintään 0,5 prosenttia (käytännössä vajaa 1 prosentti) verkkotoiminnan liikevaihdosta. Etäluettavien tuntimittausten osalta 5 euron kannustetason ja tuntimittauksessa olevien enintään 63 A sähkönkäyttöpaikkojen lukumäärän tulo. Kannustetaso on linjattu Energiamarkkinaviraston teettämän selvityksen perusteella. Kannustetaso kuvastaa nimenomaisesti tuntiluennasta ja paikallisesti luettavan mittarin vuosiluennasta aiheutuvien käyttöpaikkakohtaisten kohtuullisten operatiivisten vuosikustannusten erotusta. Suunnittelun, hankinnan ja käyttöönoton kustannukset otetaan huomioon verkkotoiminnan sitoutuneessa oikaistussa pääomassa. Tuntimittauksella tarkoitetaan sähkönkäyttöpaikan taseselvityksen tekemistä tuntimittaustietoon perustuen.