Ympäristöministeriö 13.04.2015 Kohta Perustelut kansallisiin liitteisiin esitettävistä korjauksista NA SFS-EN 1993-1-1 Yleistä Standardiin on vuoden 2013 lopulla hyväksytty uusi liite C, joka sisältää kansallisia parametreja. Em. liite koskee toteutusluokan valintaa, ks. jäljempänä 1.1.1(3) Nykyinen selostusteksti poistetaan, koska standardit EN 1090-1 ja EN 1090-2 ovat valmistuneet. 6.1(1), Huomautus 2B Eurooppalaiset nurjahduskäyrät perustuvat oletukseen, että alkukäyryys on enintään L/1000. Standardi SFS-EN 1090-2 sallii kuitenkin suurempia alkukäyryyksiä (L/750). Komitea CEN/TC250/SC3 on tehnyt resoluution, jonka mukaan arvo L/750 voidaan hyväksyä todennäköisenä ylärajana joissakin tapauksissa, mutta ei yleisesti. CEN/TC250/SC3:n selvitykset ovat vielä kesken, joten on syytä pitäytyä alkuperäisessä arvossa L/1000 ja kytkeä se käytettävään osavarmuuslukuun. CEN/TC250/SC3:n resoluution ko. asiaan liittyen kuuluu: Todetaan seuraavaa: Standardissa SFS-EN 1090-2 esitetään alkukäyryyden toleranssiksi L/750. Tämä oli yksi syy, miksi Suomi äänesti em. standardin hyväksymistä vastaan, mutta jäi vähemmistöön ja standardi EN 1090-2 hyväksyttiin eurooppalaiseksi standardiksi vuonna 2008. CEN/TC135 on hyväksynyt em. arvon edellyttäen, että myös komitea CEN/TC250/SC3 sen hyväksyy. Luokkaa kolmen vuoden keskustelujen perusteella CEN/TC250/SC3 päätös (resoluutio) asiasta on edellä olevan mukainen. CEN/TC250/SC3:n resoluutiossa todetaan mm.: For the time being accepts as an upper bound exptecting that. This matter should be investigated. Todetaan, että tällä hetkellä ei ole olemassa riittäviä selvityksiä siitä, että arvo L/750 voitaisiin yleisesti hyväksyä, jos mitoitus tehdään standardin SFS-EN 1993-1-1 mukaan käyttäen suositeltavia arvoja osavarmuusluvulle M1. CEN/TC250/SC:n tarkoitus on selvittää asiaa standardin EN 1993 revision yhteydessä. Em. seikkojen perusteella on päädytty siihen, että Suomen kansallisessa liitteessä säilytetään puristetun sauvan perinteinen alkukäyryys L/1000 kunnes CEN/TC250/SC3 tekee asiasta täsmällisen päätöksen.
6.1(1), Huomautus 2B Standardissa SFS-EN 1993 ei esitetä aineosavarmuuslukuja onnettomuuskuormille palotilannetta lukuun ottamatta. Aineosavarmuuslukuja tarvitaan kuitenkin tavanomaisessa mitoituksessa erilaisille onnettomuuskuormille (vertaa esim. SFS-EN 1991-1-7 ja siihen liittyvä ympäristöministeriön asetus), joten osavarmuusluvut esitetään kansallisissa liitteissä. Yleinen periaate on, että onnettomuusrajatilassa mitoitus tehdään ominaisarvoja käyttäen. Osavarmuusluvun M 2 osalta esitetään kuitenkin arvon 1,1 käyttöä, jotta onnettomuustilanteessakin rakenteeseen jäisi tietty reservi murron suhteen. Em. arvo perustuu eurooppalaiseen ns. Access-tietokantaan. 7.2.3(1)B Aikaisempi viittaus yhdistystason ohjeisiin poistetaan ja keveiden välipohjien osalta ohjeet värähtelyjen huomioonottamiseksi esitetään standardin SFS-EN 1990 kansallisen liitteen jäljessä julkaistavaan dokumenttiin. Suositukset perustuvat VTT tekemiin kokeisiin ja tutkimuksiin. Ohjeet ovat samankaltaiset kuin nykyisessä puurakenteita koskevan standardin SFS-EN 1995-1-1 kansallisessa liitteessä ja perustuvat pääosin samoihin VTT:n selvityksiin. BB.1.3(3)B Standardin SFS-EN 1993-1-1 ohje on muutettu korjauksen (corrigenda) yhteydessä samaksi kuin Suomen kansallisessa liitteessä, joten kansallisen liitteen aikaisempi teksti poistetaan. C.2.2(3) (muutos alkuperäiseen standardiin) C.2.2(4) (muutos alkuperäiseen standardiin) Ohjeessa suositellaan, että toteutusluokan valinta tehdään em. kohdassa esitetyn taulukon C.1 mukaiseen menettelyyn perustuen ottaen huomioon mahdollisen vaurion aiheuttamat seuraukset (CC-luokitus) tai riskitaso (RC-luokitus) sekä vaikuttavan kuormituksen tyyppi. Nämä molemmat toteutusluokkaan vaikuttavien parametrien arvot ovat kohteen pääsuunnittelijan sekä teräsrakenteiden erityissuunnittelijan arvioitavissa. Toteutusluokan EXC 4 valitsemiseksi ei taulukossa C.1 anneta erityistä ohjeistusta. Suositeltavaa on, että toteutusluokkaa EXC 4 käytetään vain poikkeustapauksissa, joille vaatimus määritetään erikseen toteutuseritelmässä kuitenkin täyttäen vähintään toteutusluokan EXC 3 vaatimuksen. Koska kyse on poikkeustapauksesta (EXC4:n käyttö) asia on syytä jättää rakennesuunnittelijan tapauskohtaiseen harkintaan. Kansallisen liitteen tähän kohtaan on lisätty ristiriidattomana tietona menettelytapa toteutusluokan valitsemiseksi rakenteelle, rakenneosalle (kokoonpanolle) tai rakenneosan yksityiskohdalle, kun niiden voidaan arvioida poikkeavan koko kohteen toteutusluokasta. Ristiriidaton tieto esittää, että koko kohteen toteutusluokasta poikkeava toteutusluokka voidaan valita rakenteelle, rakenneosalle tai tietylle yksityiskohdalle niissä tapauksissa, kun edellä mainittuihin kohdistuu kohteen kuormituksen tyypistä poikkeava kuormitustyyppi tai mahdollisen vaurion tapauksessa seuraamukset ovat poikkeavat. Standardissa esitetään ne tapaukset, joissa suositellaan käytettäväksi toteutusluokan EXC 1 sijasta toteutusluokan EXC 2 vaatimuksia. Ensimmäisessä kohdassa (ranskalainen viiva) suositellaan, että hitsatulle rakenteelle, rakenneosalle (kokoonpanolle) tai yksityiskohdalle käytetään toteutusluokan EXC 2 vaatimuksia, kun käytettävän teräksen lujuus on suurempi kuin S355. Standardin suositusarvona lujuusluokka S355 olisi rajoituksen piirissä. Suomessa kuitenkin S355 on ollut vallitseva lujuusluokka jo pitkään ja konepajoilla sekä suunnittelijoilla on pitkä kokemus S355 lujuusluokan materiaalien käytöstä kantavissa rakenteissa. Toteutusluokan EXC 1 käyttö edellyttää hyväksyttyjen hitsarien suorittamaan hitsaamisen, hitsaustyölle tulee olla hitsausohje sekä hitsauksen koordinointia tulee suorittaa. Vaatimukset ovat toteutusluokassa EXC 1 lievemmät hitsausohjeen hyväksynnän, vastuulliselle hitsauskoordinaattorille edellytetyn osaamisen sekä hitsien muun kuin silmämääräisen tarkastuksen osalta. Suomi on CEN/TC135:ssa aina vastustanut em. rajoitusta, koska kyse on kaksinkertaisista
vaatimuksista eli WSP pitää olla aina. Ehdotuksen suositus on, että standardissa esitetty ilmaisu :...joiden lujuusluokka on S335 tai enemmän; muutetaan muotoon:..,joiden teräslaji on suurempi kuin S355; Toisen kohdan suositusta ehdotetaan noudatettavaksi sellaisenaan, koska työmaalla tapahtuva hitsaus ei välttämättä ole ongelmatonta, mm. olosuhteista johtuen Kolmannessa kohdassa (kolmas ranskalainen viiva) esitetään lisäsääntö valmistusmenetelmälle. Jos käytetään manuaalista menetelmää poikkileikkaukseltaan pyöreän rakenneputken liittyvän pään muotoilemiseksi, hitsaukselle suositellaan itse standardissa toteutusluokan EXC 2 vaatimuksia. Tämä kohta soveltuu esimerkiksi, kun uumasauva liitetään hitsaamalla poikkileikkaukseltaan pyöreään uumasauvaan, jotta liitoksen mahdolliset geometriset poikkeamat olisivat standardin sallittuja poikkeamia vähäisemmät. Kolmannen kohdan suositusta ehdotetaan noudatettavaksi vain mikäli leikkaaminen tapahtuu manuaalisesti, koska ko. menettely on kuitenkin epävarmempi kuin automaattisesti suoritettava menettely eli perin yksityiskohtaisesti suunniteltu leikkaaminen Neljättä kohtaa suositellaan noudatettavaksi sellaisenaan, koska: - itse tekemistä koskevat vaatimukset eivät muutu, mutta laadun suunnitteluun ja hallintaan tulee lisävaatimuksia Yhteenvetona kohdasta todetaan: - kyse on siitä, että jos toteutusluokka on EXC1, niin missä tapauksissa pitääkin noudattaa EXC2 vaatimuksia - kokonaisten teräsrakennekohteiden osalta EXC1 luokka on perin harvinainen, mutta erilaissa kokonaisissa teräsrakennekohteissa voi olla osia (esim. portaat, kaiteet, jne.), jotka voivat kuulua perustellusti EXC1-luokkaan - em. ohjeet on sijoitettu NA:n asianomaisen kohdan yhteyteen, mutta tässä a) Mikäli poiketaan suunnittelusääntöjen taustalla olevista toleransseista rakenteiden kestävyyden kannalta epäedulliseen suuntaan tulee laskelmin osoittaa, että saavutetaan standardissa SFS-EN 1993 ja sen kansallisissa liitteissä edellytetty varmuustaso. Käydyissä keskusteluissa on haluttu lisättäväksi edellä oleva yleinen periaate, vaikka asiaa voidaan pitää itsestään selvyytenä. b) Ohjeet siitä miten menetellään, jos puristetun ja taivutetun sauvan tapauksessa mitoitus perustuu suurempaan alkukäyryyteen kuin L/1000, katso edellä kohta 6.1(1), Huomautus 2B.
Koska standardi SFS-EN 1090-2 sallii toleranssin L/750 ja sitä ehkä myös toisinaan käytännössä käytetään on haluttu vielä erikseen antaa ohjeet miten toleranssien L/1000 ja L/750 välinen ero otetaan huomioon. Menettelytapa on sama kuin nykyisessä ohjeessa B7. c) Pyöreiden puristettujen ja taivutettujen rakenneputkien mitoitus Menetelmän 2 käytöstä pyöreille rakenneputkille standardi SFS-EN 1993-1-1 ei esitä ohjeita. Standardin SFS-EN 1993-1-1 taustadokumentin (ECCS no.119) mukaan menetelmää 2 voidaan soveltaa myös pyöreille rakenneputkille. Em. julkaisun jälkeen mm. Itävallassa Graz:n yliopistossa on tehty tutkimuksia, jotka vahvistavat asian. d) Välipohjien värähtely Ks. edellä kohta 7.2.3(1)B. f) Reiättömän vedetyn poikkileikkauksen vetokestävyyden mitoitusarvo Standardin SFS-EN 1993-1-1 kohdan 6.2.3 teksti on kyllä asiantuntijalle yksikäsitteinen, mutta käytännöstä saatujen kokemusten ja tulleiden kysymysten perusteella ko. kohtaa tulkitaan myös väärällä tavalla. Koska käytännössä on ilmennyt, että ko. kohtaa tulkitaan eri tavoin, on katsottu järkeväksi selventää ko. kohtaa kansallisessa liitteessä. NA SFS-EN 1993-1-2 Liite C Aikaisempi viittaus yhdistystason ohjeisiin poistetaan ja kyseessä olevien ruostumattomien teräslajien mekaaniset arvot korkeissa lämpötiloissa esitetään ristiriidattomana täydentävänä lisäohjeena. Kyseessä olevien tiettyjen ruostumattomien terästen mekaaniset ominaisuudet korkeissa lämpötiloissa olisivat tulleet standardiin EN 1993-1-2, mutta ko. eurooppalaiset kokeet valmistuivat hieman sen jälkeen, kun EN 1993-1-2:n sisällöstä oli jo päätetty. Ko. kokeiden tulokset julkaistiin sittemmin EuroInox:n käsikirjassa. Ilmeistä on, että nämä arvot tulevat revision yhteydessä standardiin EN 1993-1-2. Ks. edellä Liite C.
2.3(P) Kohtaan on lisätty teksti: NA SFS-EN 1993-1-3 Rakenneluokkien III ja II muotolevyrakenteet kuuluvat seuraamusluokkaan CC1. Rakenneluokan I muotolevyrakenteet kuuluvat seuraamusluokkaan CC1, kun niihin kohdistuu levyn taivutusta aiheuttavia pintaa vastaan kohtisuoria kuormia. Tämä ei koske kuormituksia, jotka syntyvät, kun muotolevyrakenteita käytetään siirtämään levytason suuntaisia leikkausvoimia (levyvaikutuksen hyväksikäyttö) tai normaalivoimia. Edellä oleva teksti on sama kuin aikaisemmin (v. 2010) YM:lle toimitetussa ehdotuksessa B3 Teräsrakenteet. Tekstin tekninen sisältö on sama kuin voimassa olevassa kansallisessa liitteessä NA SFS-EN 1990. Em. ohjeistus syytä kirjoittaa tähän kansalliseen liitteeseen, koska asia liittyy oleellisesti Eurocode-järjestelmään. NA SFS-EN 1993-1-4 Yleistä Standardiin on vuoden 2013 lopulla hyväksytty muutoksia, ks. jäljempänä Soveltamisala Kohtaan on lisätty teksti, jossa viitataan standardin SFS-EN 1993-1-8 kansallisen liitteen kohtaan 7.1.2(6) ja esitetään lisäohjeita () em. kohdan soveltamisesta ruostumattomista teräksistä tehtyjä rakenneputkia käytettäessä. Tämä lisäsääntö soveltuu myös ruostumattomille teräksille esitetylle muutoksella mitoituslujuuden valintaan. A.2(8) (muutos alkuperäiseen standardiin) Standardissa esitetty menettely perustuu pitkään kokemukseen ruostumattomien terästen käytöstä rakenteellisina osina standardin rajaamissa käyttö-olosuhteissa muun muassa Saksassa ja Englannissa. Ehdotus antaa mahdollisuuden ottaa paremmin huomioon paikalliset korroosio-olosuhteet (kokemusperäinen tieto, testauksella/tiedon keräämisellä hankittu tieto) ruostumattoman teräsmateriaalin valitsemiseksi kohteeseen esittämällä laskentakaavan perusteella määräytyvää lievemmän CRF-arvon. Lievemmän CRF-arvon esittäminen voi perustua korroosioasiantuntijan arvioon korroosio-olosuhteen vaikutuksista kandidaattimateriaalin korroosiokäyttäytymiseen. Lähtökohtaisesti taulukoiden A.1, A.2 ja A.3 johtanee Suomessakin luotettavaan materiaalin valintaan. Kohdassa esitetään erityisesti tekijän F 1 olevan mahdollisesti konservatiivinen vähemmän aggressiivisilla rannikkoseuduilla. Standardin menettely ei ole esittänyt erityistä pinnanlaatua tai peittauskäsittelyä, joka olisi määrityksen perustana. Tämä voi johtaa eroihin tietyn korroosionympäristön vaikutuksiin eri pinnanlaaduille ja/tai peitatulle pinnalle. Valinnan perusteella voidaan ottaa huomioon myös ruostumattoman teräksen pintakäsittelyn vaikutus korroosionkestävyyteen oletettavassa korroosio-olosuhteessa testeihin ja selvityksiin perustuen. Kansallisessa liitteessä ei ole mahdollista antaa yksityiskohtaisia ohjeita lukuisista muuttujista johtuen, mutta menettelyn käyttöä kohdekohtaisesti riittävien selvitysten perusteella ei ole syytä kieltääkään.
A.3 Taulukko A.4 (muutos alkuperäiseen standardiin) Uimahallien kantavissa rakenteissa (materiaaliryhmillä III ja IV) puhdistustaajuuutta, on vähintään 1/krt/ viikko, voidaan pidentää perustuen selvitykseen jännityksien, kosteuden ja kloridien, sekä lämpötilan vaikutuksen jännityskorroosiolle altistumiseen. Tarkastustaajuudessa ja menetelmän valinnassa pidempi puhdistustaajuus tulee ottaa huomioon. Materiaaliryhmä III kattaa austeniittisia Cr-Mo-Ni-teräksiä (ns. haponkestäviä ruostumattomia teräksiä), jotka saattavat altistua jännityskorroosioriskille uimahalliympäristössä. Materiaaliryhmä IV sisältää seostetumpia austeniittisia nimikkeitä, joilla altistuminen jännityskorroosiriskille saattaa olla vähäisempi ryhmän III austenittisiin teräksiin verrattuna. Esimerkiksi puristetuissa rakenteissa ja mahdollisesti taivutetuissakin rakenteissa lievennys saattaisi olla käytössä. Kansallisessa liitteessä ei ole mahdollista antaa yksityiskohtaisia ohjeita lukuisista muuttujista johtuen, mutta menettelyn käyttöä kohdekohtaisesti riittävien selvitysten perusteella ei ole syytä kieltääkään. Ks. edellä kohta Soveltamisala. Tarpeelliset kaavat esitetään standardin SFS-EN 1993-1-8 kansallisessa liitteessä, johon viitataan, mutta standardin SFF-EN 1993-1-4 kansallisessa liitteessä esitetään ruostumattomia teräksiä koskevat lisäehdot. On perusteltua, että kaikki ruostumattomia teräksiä koskevat asiat esitetään standardin SFS-EN 1993-1-4 kansallisessa liitteessä. Tekniset perustelut, ks. standardin SFS-EN 1993-1-8 vastaava kohtaa koskeva perustelumuistion teksti. NA SFS-EN 1993-1-5 Yleistä NA:n nimi on korjattu standardin nimen mukaiseksi. 7 Viittaus yhdistystason ohjeeseen (TRY:n Normikortti 20/2007) poistetaan ja teksti esitetään ristiriidattomana täydentävänä lisäohjeena. Standardissa SFS-EN 1993-1-5 ei esitetä ohjeita leikkausvoiman ja pistekuorman yhteisvaikutukselle, joten sellaiset on syytä esittää, koska kyse on yhdestä murtumismahdollisuudesta. Menetelmä perustuu eurooppalaiseen ns. Combri-tutkimukseen (RFCS - projekti) ja kyseistä menetelmää on myös ehdotettu standardin SFS-EN 1993-1-5 muutokseksi. Ks. edellä kohta 7.
NA SFS-EN 1993-1-8 1.2.6 Tekninen sisältö on entinen, mutta esitystapaa on muutettu tavanomaiseksi. Ranskankielisen standardin nimen painovirheet on korjattu. 2.2(2) Standardi SFS-EN 1090-2 sallii joissakin tapauksissa myös hitsiluokan D käytön. Standardissa SFS-EN 1993-1-8 taas todetaan, että hitsiluokka on yleensä vähintään C. ENV:stä EN:ksi muunnosvaiheessa lisättiin termi yleensä Hollannin vaatimuksesta, koska hollantilaiset katsoivat, että eivät enää voi rakentaa kasvihuoneita takapihoilleen, jos hitsiluokkaa D ei sallita. Hitsiluokan D tapauksessa standardin SFS-EN ISO 5817 mukainen sovitusvirhe johtaa n. 30 % hitsin kestävyyden pienenemiseen, kun hitsin laskelmien vaatima a-mitta on 4 mm. Lähtökohta on, että käytettäessä suositeltavaa osavarmuuslukua hitsiluokan tulee olla vähintään C. Standardin SFS-EN 1090-2 kohdassa 7.6 sallitaan hitsiluokka D, joissakin tapauksissa, joita on lyhyesti analysoitu alla. 1.Reunahaavaa hitsiluokan D mukaisena ei ole syytä hyväksyä. D-luokassa reunahaava saa olla 1 mm, kun perusaineen paksuus on 5 mm, joka tarkoittaa sitä, että alun perin 5 mm perusaine saakin ohentua reunahaavan takia 4 mm:iin, josta seuraa, että perusaineen varmuudesta saa hävitä 20%, jos on kyse esim. pelkästä vedosta. 2.Avointa imuonteloa (end crater pipe) standardin SFS-EN 1090-2 tarkoittamassa mielessä ei ole syytä hyväksyä missään hitsiluokassa, koska standardi SFS-EN 1993-1-8 ei sitä hyväksy missään hitsiluokassa ellei sitä oteta mitoituksessa erikseen huomioon, ks. EN 1993-1-8 kohta 4.5.1(1) ja l eff määritelmä eli jos imuonteloa/päätykraateria ei voida välttää, niin se tulee ottaa jo mitoituksessa huomioon ja pidentää hitsin pituutta eli ajatus on, että jos ei ole hitsiäkään, niin ei sille kestävyyttäkään voi laskea. Toisaalta standardi SFS-EN 1090-2 ei tunne käsitettä l eff. "Avoin imuontelo" (2025) ei saa olla hitsin tehollisen pituuden alueella missään hitsiluokassa, kun otetaan huomioon standardin SFS- EN 1993-1-8 mitoituksen lähtöoletukset. 3. "Pintapalon valuma" (506) ja "Sytytysjälki" (601) sen sijaan eivät vaikuta käytännössä rakenteiden varmuuteen, jos on kyse staattisesti kuormitetuista rakenteista. 4. Ehdotuksessa oleva maininta.ellei niistä aiheudu muuta haittaa., tarkoittaa sitä, että esim. sytytysjälki vaikuttaa rakenteen suunniteltuun käyttöikään, ks. standardin SFS-EN 1090-2 taulukko 22 ja ISO 8501-3. Pintapalon valumasta voi olla haittaa arkkitehtoonisessa mielessä. 4 Standardin SFS-EN 1993-1-8 mitoitusmenetelmät eivät koske kaikkia standardissa SFS- EN 1090-2 esitettyjä hitsausmenetelmiä, joten yleishuomautus on paikallaan. Muunnettaessa standardia ENV 1993-1-1 varsinaiseksi EN-standardiksi sovittiin, että hitsausmenetelmät, joita standardi EN 1993-1-8 koskee esitetään standardissa EN 1090-2. Standardissa EN 1090-2 esitetään kuitenkin myös muita hitsausmenetelmiä. 7.1.2 Kohtaan on lisätty viittaus standardin kanssa ristiriidattomaan täydentävä lisäohjeeseen leikkauskestävyyden laskemiseksi rakenneputkien limitetyille liitoksille. Perustelut, ks. jäljempänä kohta.
- em. ohjeet on kirjoitettu kansallisen liitteen jäljessä olevaan 1 dokumenttiin. Standardin SFS-EN 1993-1-8 kohtaan 7.1.2(6) liittyen CEN on julkaissut korjauksen (corrigenda), jossa annetaan lisäohjeita limitettyjen liitosten mitoittamiseksi, mutta laskentamenetelmää leikkauskestävyyden määrittämiseksi ei standardissa tai sen korjauksessa esitetä, kun limitys menee tiettyjen rajojen yli. Todetaan, että em. korjaus (corrigenda/ AC/2009) on aiheellinen, mutta käytännön kannalta ongelma on, että leikkauskestävyyden laskemiseksi standardissa SFS-EN 1993-1- 8 ei esitetä ohjeita, jos ollaan em. korjauksessa esitettyjen rajojen ulkopuolella. Koska Suomessa rakenneputkien limitettyjen liitosten käyttö on suhteellisen yleistä, niin on katsottu järkeväksi ja perustelluksi esittää NA SFS-EN 1993-1-8 lisäohjeita sen mukaan kuin teknistä kokeisiin perustuvaa julkista ja kansainvälisesti hyväksyttyä tietoa on olemassa. NA SFS-EN 1993-1-8 revisioehdotuksessa esitetyt kaavat ja menetelmät perustuvat seuraaviin lähteisiin: /1/ Christopher Morris: Additional design requirements for overlap joints in structural hollow sections. BCSA:n lehdessä vuonna 2012 julkaistu artikkeli. /2/ J.A. Packer, J. Wardenier, X.-L. Zhao, G.J. van der Vegte and Y. Kurobane, FOR RECTANGULAR HOLLOW SECTION (RHS) JOINTS UNDER PREDOMINANTLY STATIC LOADING, Second Edition, CIDECT:n julkaisu (CIDECT Design Guide No3) /3/ Xudong Qian, Jaap Wardenier and Yoo Sang Choo: A UNIFORM APPROACH FOR THE DESIGN OF 100% CHS OVERLAP JOINTS /4/ J. Wardenier, J.A. Packer, X.-L. Zhao and G.J. van der Vegte: Hollow Sections in Structural Applications, 2nd Edition Ns. hiiliterästen osalta NA:ssa esitetyt kaavat perustuvat murtolujuuden käyttöön sen mukaan kuin kokeissa on todettu. TRY/NT/K103:n tiedossa ei ole vastaavia kokeita ruostumattomista teräksistä tehdyille rakenneputkille, joten niiden osalta ehdotetaan myötörajan käyttöä murtolujuuden sijasta, koska myötörajan käytön voidaan katsoa olevan varmalla puolella. NA SFS-EN 1993-1-9 1.1(2) Standardin SFS-EN 1993-1-9 mitoitusmenetelmät eivät koske kaikkia standardissa SFS- EN 1090-2 esitettyjä hitsausmenetelmiä, joten yleishuomautus on paikallaan. Tekstissä viitataan standardin SFS-EN 1993-1-8 kansalliseen liitteeseen, jossa soveltuvat hitsausmenetelmät esitetään.
3(2), Huomautus 2 Termi projektieritelmä on muutettu termiksi toteutuseritelmä, koska projektieritelmää ei enää ole. Em. dokumenttiin on kirjoitettu seuraavat ohjeet: (1) Standardin SFS-EN 1993-1-9 ohjeet eivät ole voimassa, jos reiät tehdään kokonaan termisesti leikkaamalla (esim. plasmalla). Kokeet osoittavat, että plasmalla tehtyjen reikien tapauksessa väsytyskestävyys voi olla vain luokkaa 50 % verrattuna tapaukseen, jossa reiät tehdään poraamalla. Koska standardi SFS-EN 1090-2 sallii myös esim. plasmalla tehtävät reiät, on reikien tekotavasta syytä olla huomautus standardin SFS-EN 1993-1-9 kansallisessa liitteessä. EN 1090-2 revision yhteydessä standardiin on lisätty vain huomautus, että terminen leikkaus voi pienentää väsytyskestävyyttä. 2) Väsytyskuormitetuissa rakenteissa väsytyskestävyyttä heikentävät virheet poistetaan siten, että standardin SFS-EN 1993-1-9 mukaiset mitoituksen edellytykset toteutuvat tai huolehditaan siitä, että suurempia virheitä kuin standardin SFS-EN 1993-1-9 mukainen mitoitus sallii ei esiinny. Standardin SFS-EN 1090-2 kohdassa 7.6 todetaan mm.: Hitsausvirheiden hyväksymiskriteereinä tulee käyttää seuraavia standardin EN ISO 5817 mukaisia hitsiluokkia lukuun ottamatta virhetyyppejä Jyrkkä liittyminen (505) ja Mikroliitosvirhe (401), joita ei oteta huomioon. Kaikki hitsin geometrialle ja muodolle mahdollisesti esitetyt lisävaatimukset tulee ottaa huomioon. Muutama vuosi sitten Suomessakin oli yksi väsymisestä aiheutuva vaurio (nosturi), jonka pääsyyksi lopulta osoittautui mikroliitosvirhe. NA SFS-EN 1993-1-10 Kohta 2.2(5) Taulukko 2.1 ja siihen liittyvä teksti Alkuperäisen standardin virheellinen merkintä CVN on muutettu merkinnäksi KV CEN:n corrigendan mukaan. - em. ohjeet on sijoitettu joko kansallisen liitteen jäljessä olevaan 1 dokumenttiin ja lyhyemmät ohjeet NA:n asianomaisen kohdan yhteyteen, mutta tässä perustelumuistiossa ko. lisäohjeiden taustatiedot on koottu tähän yhteen kohtaan a) Ohjeet kylmämuovauksen huomioon ottamiseksi haurasmurtumisen estämiseksi ( 1).
Standardi SFS-EN 1993-1-10 kehottaa tekemään ns. lämpötilakorjauksen, kun käytetään kylmämuokattuja teräsrakenneosia ja standardissa esitetään kaava tälle korjaukselle, mutta ei kerrota miten kaavan venymää kuvaava termi lasketaan. Komission tutkimuslaitos JRC on laatinut asiaan liittyen teknisen background-raportin, joka sisältää myös korjausehdotuksen. Ehdotettu -teksti perustuu em. JRC:n dokumenttiin ja kesällä 2011 RWTH:n kanssa käytyihin keskusteluihin, joiden perusteella JRC:n dokumenttiin on tehty vielä joitakin muutoksia. MC- ja NC- terästen osalta annetut arvot on laskettu RWTH:n ohjelmalla kuten standardin EN 1993-1-10 muutkin arvot. MC-ja NC-terästen ns. Sainz- ja Wallin- korrelaatioiden pätevyyden osalta on käyty tarpeelliset keskustelut VTT/Kim Wallin:n kanssa. b) Ohje säteilyhäviön huomioon ottavan korjaustermin ΔT r määrittämiseksi. Standardin mukaan säteilyhäviön korjaustermi pitää määrittää standardin SFS-EN 1991-5 mukaan, mutta ko. standardista ei löydy siihen ohjeita, joka takia standardin SFS-EN 1993-1-10 kansalliseen liitteeseen on lisätty tätä koskeva ristiriidaton lisätieto. Standardin EN 1991-1-5 korjauksessa (AC) esitetään tietyt suositusarvot Tyypin 1 silloille (teräskotelorakenne, teräksinen ristikko- tai levykannatin), mutta talonrakenteiden teräsrakenteille ei erikseen esitetä suositusarvoja. JRC:n standardin EN 1993-1-10 background dokumentissa todetaan erittelemättä, että em. lämpötilakorjaus voi olla "esim. - 5K". Kansalliseen liitteeseen on valittu tämä arvo. NA SFS-EN 1993-1-12 Kansalliseen liitteeseen on lisätty ristiriidattomia lisäohjeita rakenneosan suurimman sallitun paksuuden määrittämiksi. Perustelut, ks. edellä/na SFS-EN 1993-1-10 Standardissa SFS-EN 1993-1-12 ei esitetä ohjeita hitsauksen vaikutuksesta perusaineen ominaisuuksiin välittömästi hitsin vieressä hitsin muutosvyöhykkeellä (HAZ). Tätä koskevat ohjeet on lisätty ristiriidattomana täydentävänä lisäohjeen. Ehdotus perustuu Lappeenrannan Yliopistossa tehtyihin kokeisiin ja muuhun saatavissa olevaan tekniseen tietoon.
NA SFS-EN 1993-3-1 2.3.1 On tehty editoriaalinen korjaus: tuulennopeuden modifioimaton perusarvo on v b,0 = 21 m/s. Kielellinen ilmaisu on korjattu samaksi kuin mitä käytetään standardissa SFS-EN 1991-1- 4. On lisätty teksti: Tuulikuormilla ilman jäätä käytetään lämpötilana 20 C., koska asiaa ei esitetä itse standardissa. Useita kohtia Projektieritelmä on muutettu toteutuseritelmäksi useassa kohtaa, koska projektieritelmää ei enää ole. Liite A Mastojen luotettavuusluokat on korvattu mastojen seuraamusluokilla ja seuraamusluokkien tarkemmat kuvaukset siirretään standardia SFS-EN 1990 koskevaan ympäristöministeriön asetukseen, joten nykyisen kansallisen liitteen teksti korjataan viittaukseksi standardia SFS-EN 1990 koskevaan ympäristöministeriön asetukseen. On lisätty -teksti: Standardissa SFS-EN 1993-3-1 esitetyt luotettavuusluokat 1, 2 ja 3 vastaavat standardin SFS-EN 1990 kansallisessa liitteessä esitettyjä seuraamusluokkia CC1, CC2 ja CC3. Em. teksti ei ole aivan välttämätön, koska asia selviää standardista SFS-EN 1990. mutta em. teksti ehdotetaan lisättäväksi käyttäjäystävällisyyden takia. Liite B Ilmastollisten kuormien mallinnusta on täsmennetty, ts. ilman lämpötilaa ei tarvitse ottaa huomioon tuulikuormia laskettaessa. D.1 Teksti Köysilukkoja ei saa käyttää harusten kiinnittämiseen. on ollut aikaisemmin kansallisena valintana/parametrina, vaikka sellaista ei olisi saanut antaakaan. Nyt teksti on muutettu ristiriidattomaksi täydentäväksi lisäohjeeksi. Teksti on joka tapauksessa tarpeellinen, koska liittyy rakenteiden varmuuteen. Ks. edellä kohta D.1 Ks. liite A edellä: On lisätty -teksti: Standardissa SFS-EN 1993-3-1 esitetyt luotettavuusluokat 1, 2 ja 3 vastaavat standardin SFS-EN 1990 kansallisessa liitteessä esitettyjä seuraamusluokkia CC1, CC2 ja CC3.
NA SFS-EN 1993-3-2 Liite A Piippujen luotettavuusluokat on korvattu piippujen seuraamusluokilla ja seuraamusluokkien tarkemmat kuvaukset siirretään standardia SFS-EN 1990 koskevaan ympäristöministeriön asetukseen, joten nykyisen kansallisen liitteen teksti korjataan viittaukseksi standardia SFS-EN 1990 koskevaan ympäristöministeriön asetukseen, On lisätty -teksti: Standardissa SFS-EN 1993-3-1 esitetyt luotettavuusluokat 1, 2 ja 3 vastaavat standardin SFS-EN 1990 kansallisessa liitteessä esitettyjä seuraamusluokkia CC1, CC2 ja CC3. Em. teksti ei ole aivan välttämätön, koska asia selviää standardista SFS-EN 1990. mutta em. teksti ehdotetaan lisättäväksi käyttäjäystävällisyyden takia. Liite A Standardin SFS-EN 1993-3-2 mukaiset piippujen kuormitusten osavarmuusluvut on korvattu standardia SFS-EN 1990 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaisilla kuormien osavarmuusluvuilla, joten nykyisen kansallisen liitteen teksti korjataan viittaukseksi standardia SFS-EN 1990 koskevaan ympäristöministeriön asetukeen. Kuormien osalta on lisätty viittaus standardia SFS-EN 1991 koskevaan ympäristöministeriön asetukseen. Ks. liite A edellä: NA SFS-EN 1993-4-1 2.2(1), (3) Seuraamusluokkien ja kuormitusten osalta on lisätty viittaukset ympäristöministeriön asetuksiin. Seuraamusluokat määritetään standardia SFS-EN 1990 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan. Siilojen kuormien osavarmuusluvut määritetään standardia SFS-EN 1991-4 koskevan ympäristöministeriön asetukseen mukaan. Kuormitusyhdistelyt määritetään standardia SFS-EN 1990 ja standardia SFS-EN 1991-4 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan. 5.3.2.4(15) Esitetään noudatettavaksi suositusarvoa. Alkuperäisen standardin suositusarvoa on muutettu.
5.6.2(1) ja (2) Muutettu viittaukseksi ympäristöministeriön asetukseen. Käytetään standardia SFS-EN 1990 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaisia kuormien ominaisyhdistelmiä. 9.8.2(1) ja (2) Muutettu viittaukseksi ympäristöministeriön asetukseen. Käytetään standardia SFS-EN 1990 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaisia kuormien ominaisyhdistelmiä. Kohtiin 2.2(1) ja 2.2(3) on lisätty selventävä -teksti seuraavasti: Analyysimenetelmien (katso standardin SFS-EN 1993-4-1 kohta 4.2.2) ja muiden mitoitusohjeiden osalta käytetään kuitenkin standardissa SFS-EN 1993-4-1 eri seuraamusluokille esitettyjä vaatimuksia, menetelmiä ja ohjeita. Standardissa SFS-EN 1993-4-1 käytetään termiä seuraamusluokka hieman eri merkityksessä kuin standardia SFS-EN 1990 koskevassa ympäristöministeriön asetuksessa. Seuraamusluokka standardissa SFS-EN 1993-4-1 kuvaa osittain myös suunnittelun vaativuutta ja analyysissa vaadittavaa tarkkuutta. NA SFS-EN 1993-4-2 2.2(1), (3) Seuraamusluokkien ja kuormitusten osalta on lisätty viittaukset ympäristöministeriön asetuksiin. Seuraamusluokat määritetään standardia SFS-EN 1990 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan. 2.9.2.1(1)P 2.9.2.1(2)P 2.9.2.1(3)P Säiliöiden kuormien osavarmuusluvut määritetään standardia SFS-EN 1991-4 koskevan ympäristöministeriön asetukseen mukaan. Kuormitusyhdistelyt määritetään standardia SFS-EN 1990 ja standardia SFS-EN 1991-4 koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan eikä standardissa esitettyjä suositusarvoja käytetä. Onnettomuustilanteen osalta noudatetaan myös standardeja SFS-EN 1990 ja SFS-EN 1991-4 koskevia ympäristöministeriön asetuksia. Sarjatuotantona valmistettavilta säiliöiltä edellytetään samaa varmuustasoa kuin muilta säiliöiltä. Kohtiin 2.2(1) ja 2.2(3) on lisätty selventävä -teksti seuraavasti: Analyysimenetelmien (katso standardin SFS-EN 1993-4-1 kohta 4.2.2) ja muiden mitoitusohjeiden osalta käytetään kuitenkin standardissa SFS-EN 1993-4-1 eri seuraamusluokille esitettyjä vaatimuksia, menetelmiä ja ohjeita.
Standardissa SFS-EN 1993-4-1 käytetään termiä seuraamusluokka hieman eri merkityksessä kuin standardia SFS-EN 1990 koskevassa ympäristöministeriön asetuksessa. Seuraamusluokka standardissa SFS-EN 1993-4-1 kuvaa osittain myös suunnittelun vaativuutta ja analyysissa vaadittavaa tarkkuutta. Kohtaan 4.1.3(3) on lisätty selventävä -teksti seuraavasti: Korroosiovara ja/tai suojaustoimenpiteet määritetään tapauskohtaisesti olosuhteiden perusteella ja esitetään suunnitteluasiakirjoissa. Koska olosuhteet voivat olla mitä moninaisimmat, ei ole mitenkään mahdollista kattaa kaikkia mahdollisia olosuhteita ympäristöministeriön kansallisissa liitteissä. Toisaalta ei ole perusteluja sille, etteikö tapauskohtaisesti voitaisi hyväksyä muitakin ratkaisuja, jos on käytettävissä riittävät tiedot tapauskohtaisesti. NA SFS-EN 1993-5 4.4(1) Nykyisin voimassa olevassa kansallisessa liitteessä ollut viittaus Tiehallinnon ohjeisiin poistetaan ja viittausta Liikenneviraston ohjeisiin ei tehdä. NA SFS-EN 1993-6 3.6.2(1) Termi projektieritelmä on muutettu termiksi toteutuseritelmä, koska projektieritelmää ei enää ole. 3.6.3(1) Termi projektieritelmä on muutettu termiksi toteutuseritelmä, koska projektieritelmää ei enää ole.